1.1  Poliisilaki

2 luku Yleiset toimivaltuudet

17 §.Voimakeinojen käyttö. Voimassa olevan pykälän 4 momentin mukaan poliisilla on oikeus puolustusvoimien avustuksella sekä Suomen merialueella ja talousvyöhykkeellä Rajavartiolaitoksen avustuksella käyttää sotilaallisia voimakeinoja terrorismirikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi sen mukaan kuin virka-apulaissa ja rajavartiolain 77 a—77 d §:ssä säädetään. Momenttiin tehtäisiin lainsäädäntötekninen muutos poistamalla maininta sotilaallisista voimakeinoista ja korvaamalla se uudella maininnalla, joka vastaa tässä esityksessä myös muutettavaksi ehdotettavia asevoiman käyttöä koskevia rajavartiolain säännöksiä ja virka-apulakia. Rajavartiolain 77 a §:ssä säädettäisiin sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvasta voimakeinojen käytöstä joko virka-apuna tai sisällöltään vastaavana tukena poliisille. Virka-apulain 4 §:n 2 momentissa säädettäisiin virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaammasta sotavarustein tapahtuvasta ja poliisitehtävän suorittamiseen soveltuvasta asevoiman käytöstä. 

Muutoksella halutaan tehdä ero puolustusvoimista annetun lain 4 §:ssä säädettyyn puolustusvoimien sotilaallisten voimakeinojen käytön määritelmään, jonka mukaan sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan sotilaan henkilökohtaisen aseen ja sitä voimakkaampaa asevoiman käyttöä. Sanamuodon muutos ei vaikuta annettavan avun sisältöön. Momentin rakennetta on muutettu selkeyden vuoksi.  

Rajavartiolain 77 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisilla olisi oikeus saada rajavartiolaitokselta sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä edellyttävää tukea rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2—7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi Suomen merialueen ja talousvyöhykkeen lisäksi myös toisen Euroopan unionin jäsenvaltion merialueella ja talousvyöhykkeellä. Käsillä olevan momentin mukaan poliisilla olisi oikeus Rajavartiolaitoksen avustuksella käyttää edellä mainittuja voimakeinoja myös toisen Euroopan unionin jäsenvaltion merialueella ja talousvyöhykkeellä.  

Lisäksi ehdotettu poliisilain 9 luvun uusi 2 a § sisältäisi tarkempia säännöksiä toisen viranomaisen poliisille antaman tuen sisällöstä ja tuen pyytämistä koskevasta päätöksentekomenettelystä. Ehdotetussa 9 luvun 9 e §:ssä puolestaan säädettäisiin poliisin toimivaltuuksista Suomen alueen ulkopuolella ja viitattaisiin poliisilain ja sen nojalla annettuihin säännöksiin. Näin ollen myös poliisilain 2 luvun 17 §:n 4 momentin toisen viranomaisen tukea koskevat säännökset sisältyisivät poliisin toimivaltuuksiin. 

9 luku Erinäiset säännökset

2 a §.Toisen viranomaisen tuki poliisille kansainvälistä apua annettaessa. Pykälässä säädettäisiin muiden viranomaisten antamasta tuesta poliisille kansainvälistä apua annettaessa, tuen pyytämistä koskevasta päätöksentekomenettelystä ja tuen sisällöstä.  

Nykyisin poliisi voi virka-apulainsäädännön nojalla saada toiselta viranomaiselta virka-apua poliisitehtävien suorittamiseksi vain Suomen alueella. Lisäksi muiden viranomaisten antamasta tuesta poliisille Suomen alueen ulkopuolella on säännöksiä toimialakohtaisessa lainsäädännössä kuten rajavartiolaissa ja laissa puolustusvoimista. Pykälän tarkoituksena on mahdollistaa Suomen osallistuminen mahdollisimman laajasti kansainväliseen yhteistyöhön. Tämän vuoksi poliisilakiin lisättäisiin kattavat säännökset poliisin mahdollisuudesta ottaa vastaan toisen suomalaisen viranomaisen tukea poliisin suorittaessa poliisitehtävää ulkomailla sekä tukea koskevasta päätöksentekomenettelystä. Pykälän nojalla poliisilla olisi mahdollisuus hyödyntää poliisitehtävissä muiden viranomaisten erityisasiantuntemusta, henkilövoimavaroja tai kalustoa vaativissa tilanteissa myös Suomen alueen ulkopuolella. Pykälä voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi yhteisvastuulausekkeen kattamissa tilanteissa, mutta myös muussa kansainvälisen avunannon tilanteessa poliisitoiminnan alalla.  

Prüm-päätöksen ja -sopimuksen sekä Atlas-päätöksen nojalla yhteistyöhön voivat osallistua vain näiden päätösten soveltamisalalla toimivat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset. Näin ollen ehdotettu pykälä koskisi vain näiden toimivaltaisten viranomaisten antamaa tukea silloin kun kyse on Prüm- tai Atlas-yhteistyöstä. Prümin sopimuksen voimaansaattamislain ja Prüm-päätöksen täytäntöönpanolain esitöiden mukaan poliisin lisäksi tulliviranomainen ja rajavartiomies ovat toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan yhteisiä operaatioita Prüm-yhteistyössä. Poliisimiehen toimivalta kattaa yhteiset operaatiot yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten torjumiseksi. Tulliviranomainen ja rajavartiomies ovat toimivaltaisia toteuttamaan yhteisen operaation ainoastaan rikosten torjumiseksi. Atlas-päätös puolestaan koskee jäsenvaltioiden erityistoimintayksiköiden välistä yhteistyötä kriisitilanteissa, ja erityistoimintayksiköillä tarkoitetaan Atlas-päätöksen 2 artiklan mukaan jäsenvaltion lainvalvontayksikköä, joka on erikoistunut kriisitilanteiden hallintaan. Puolustusvoimat tai pelastusviranomaiset eivät ole Prüm- tai Atlas-päätöksessä tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.  

Pykälän 1 momentin mukaan toinen suomalainen viranomainen voi antaa tukea kansainvälistä apua annettaessa poliisille poliisilain mukaisten poliisitehtävien suorittamiseksi. Tukea voidaan antaa sisäministeriön pyynnöstä ja toisen viranomaisen tukea sisältävää apua voidaan lähettää vain apua pyytävän valtion suostumuksella. Ottaen huomioon erityisesti vieraan valtion sotilaiden läsnäolon merkitys vieraan valtion alueella, on erittäin tärkeää, että vastaanottavalla valtiolla on selkeä käsitys siitä, miten Suomen antama apukokonaisuus on muodostettu. 

Tuki voisi tulla kysymykseen niissä kansainvälisissä avunantotilanteissa, joista säädettäisiin tähän lukuun lisättävässä 9 b §:ssä. Tukea voisivat antaa lähinnä pelastusviranomainen, Rajavartiolaitos, tulliviranomainen tai puolustusvoimat. Tukea antava viranomainen voisi antaa vain sellaista tukea, johon se on kansallisesti toimivaltainen. Toinen viranomainen voi antaa tukea poliisille ulkomailla vain jos tehtävästä on säädetty toista viranomaista koskevassa lainsäädännössä. Toinen viranomainen antaisi tukea erityisasiantuntemuksellaan, kalustollaan tai henkilöstöllään poliisitehtävien suorittamiseksi. Myös voimakeinojen käyttö ja sotavarustein tai sellaisiksi hankituin varustein osana tukea olisi mahdollista. Poliisilain nojalla suoritettava operaatio olisi poliisioperaatio ja sen yksityiskohdista vastaanottavan valtion kanssa sovittaisiin kuhunkin operaatioon soveltuvan lainsäädännön mukaan. Kuten kansallisessa virka-aputilanteessa, niin myös kansainvälisen avun tilanteessa toisen viranomaisen tukea voitaisiin antaa vain jos poliisin voimavarat ovat riittämättömät tehtävän suorittamiseen tai jos siihen tarvitaan poliisilta puuttuvaa erityishenkilöstöä tai -välineistöä. 

Puolustusvoimista annetun lain 12 §:ssä on säännökset toiselle toimivaltaiselle Suomen viranomaiselle annettavasta tuesta ulkomailla. Tuki voi sisältää kalustoa, materiaalia tai asiantuntija-apua. Säännöksen mukaan tuen antamisessa ei saa käyttää voimakeinoja. Tämä säännös mahdollistaa siis jo nyt puolustusvoimien tuen poliisille Suomen alueen ulkopuolella silloin kun kyse on poliisin toimivaltaan kuuluvasta tehtävästä. Hallituksen esityksessä laeiksi puolustusvoimista annetun lain, aluevalvontalain ja asevelvollisuuslain muuttamisesta ehdotetaan, poistettavaksi rajaus siitä, että avun antamisessa ei saa käyttää voimakeinoja. Lakiin lisättäisiin sääntely voimakeinojen käyttämisestä annettaessa tukea toiselle viranomaiselle.  

Kuten edellä poliisilain 2 luvun 17 §:ää koskevissa perusteluissa on selostettu, Rajavartiolain 77 a §:ssä säädetäisiin poliisin oikeudesta saada Rajavartiolaitokselta sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä edellyttävää tukea terrorismirikosten estämiseksi tai keskeyttämiseksi tietyin edellytyksin myös toisen EU: jäsenvaltion merialueella ja talousvyöhykkeellä.  

Käytännössä esitetyllä muutoksella laajennetaan poliisille mahdollisuus saada virka-apua vastaavaa tukea poliisitehtävien suorittamiseen myös Suomen alueen ulkopuolella. Ehdotetun 9 e §:n nojalla poliisilla olisi Suomen alueen ulkopuolella kansainvälisen avun tilanteessa vastaavat toimivaltuudet kuin tässä laissa säädetään. Näin ollen myös poliisilain 2 luvun 17 §:n säännökset poliisin oikeudesta käyttää voimakeinoja ja saada voimakeinojen käyttöä sisältävää tukea toiselta viranomaiselta tulisivat sovellettavaksi. Tämä olisi sisällöllisesti merkittävä muutos. Tuki voisi sisältää materiaali- ja asiantuntija-apua sekä voimakeinojen käyttöä, mukaan lukien sotavarustein tai sellaisiksi hankituin varustein tapahtuva asevoiman käyttö. Poliisin olisi jatkossa oikeus käyttää puolustusvoimien avustuksella virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa ja poliisitehtävän suorittamiseen soveltuvaa asevoimaa terrorismirikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi myös Suomen alueen ulkopuolella. Vastaavasti poliisilla olisi oikeus käyttää voimakeinoja Rajavartiolaitoksen avustuksella Suomen ja toisen Euroopan unionin jäsenvaltion merialueella ja talousvyöhykkeellä sotavarusteiksi hankitulla varusteilla.  

Tällä muutoksella on tarkoitus toteuttaa Lissabonin sopimuksella vahvistettua EU-maiden solidaarisuutta erityisesti terrorismintorjunnassa. Terroritekojen vaikutukset ovat luonteeltaan rajat ylittäviä ja terrorismin torjunta on kaikkien valtioiden velvollisuus. Vakavimmat terroriteot saatetaan toteuttaa käyttämällä sellaisia välineitä, joiden torjumiseksi voidaan tarvita sotilaallisten voimakeinojen käyttöä. Suomessa poliisia ei ole perusteltua varustaa tällaisin voimankäyttövälinein. Suomalaisessa yhteiskunnassa niille ei ole käyttöä poliisin tavanomaisten tehtävien hoitamisessa. Edellä mainitulla soveltamisalan laajennuksella on tarkoitus mahdollistaa Suomen kyky mahdollisimman laaja-alaisesti osallistua kansainväliseen toimintaan poliisin toimialalla. Ehdotuksessa tarkoitettujen sotilaallisten voimakeinojen käyttö olisi hyvin epätodennäköistä ja kohdistuisi toteutuessaankin vain äärimmäisen vakavia rikoksia tekeviin eli terroritekojen estämiseen ja keskeyttämiseen. Tarkoitus on, että poliisi voisi saada virka-apua vastaavaa tukea toiselta suomalaiselta viranomaiselta myös kansainvälisen avun tilanteessa. 

Pykälän 2 momentissa määritellään tukea antavan ja vastaanottavan henkilöstön väliset johtosuhteet ja annettavan tuen sisältö vastaavalla tavalla kuin asiasta on säädetty kansallisen virka-avun tilanteessa. Tukea antava virkamiehen tulee toimia tehtävän suorittamista johtavan poliisimiehen määräysten ja ohjeiden mukaan ja niiden toimivaltuuksien puitteissa, joihin poliisimies voi hänet 9 e §:n mukaisesti valtuuttaa. Tukea antavilla virkamiehillä on erittäin tärkeässä ja kiireellisessä tehtävässä oikeus poliisimiehen ohjauksessa käyttää sellaisia tehtävän suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joihin poliisimies hänet toimivaltansa nojalla valtuuttaa ja joita tilanne huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Tuki voi sisältää poliisitehtävän suorittamiseen soveltuvaa sotilaallisten tai rajavartiolain 77 a §:ssä tarkoitettua voimakeinojen käyttöä rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2—7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi, jos se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla.  

Koska kyse on poliisitehtävien suorittamiseksi annettavasta tuesta, rajoittuu tukea antavien virkamiesten toimivaltuudet poliisitehtävien tukemiseen. Näin ollen tukea antavan viranomaisen toimivaltuudet eivät voi ylittää sitä mitä poliisimiehen toimivaltuuksista kansainvälistä apua annettaessa on tämän luvun 9 e §:ssä säädetty. Tukea antavan virkamiehen siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen sovelletaan 9 f §:ää.  

Pykälän 3 momenttiin otettaisiin virka-apulain 5 a §:n 1 momenttia vastaava sääntely siitä, että poliisi vastaa tukitilanteen turvallisen suorittamisen kannalta tarpeellisesta yleisjohdosta ja osapuolten välisten toimintojen yhteensovittamisesta sekä työturvallisuusjärjestelyistä. 

Pykälän 4 momentin mukaan sisäministeriö voi erityisestä syystä pyytää toista viranomaista antamaan poliisille tukea poliisitehtävän suorittamiseksi kansainvälisessä avunantotilanteessa ilman suomalaisen poliisimiehen läsnäoloa. Näissä tilanteissa voimakeinojen käyttö ei olisi sallittua. Säännös on poikkeus siihen lähtökohtaan, että poliisin johdolla toteutetaan poliisin toimialaan kuuluvat tehtävät myös kansainvälisen avunannon tilanteissa. Poliisitehtävien suorittamiseksi annettavan avun toteuttaminen ilman suomalaisen poliisimiehen läsnäoloa edellyttää apua pyytävän valtion suostumusta. Tilanteen poikkeuksellisuudesta johtuen päätöksen tämän pykälän tarkoittamissa tilanteissa tekee sisäministeriö. Sisäministeriö pyytää asiassa Poliisihallitukselta arvion operatiivisesta luonteesta ja tarpeista. Erityinen syy tähän menettelyyn voi muodostua esimerkiksi tilanteessa, jossa sisäministeriö arvioi, että toisen viranomaisen erityisasiantuntemus tai kalusto on sellaista, jolla parhaiten edistetään tilanteesta selviytymistä apua pyytävässä valtiossa ja Suomen lähettämän poliisimiehen läsnäolo ei olisi välttämätöntä. Esimerkiksi puolustusvoimilla tai Rajavartiolaitoksella voisi olla räjähteiden tai muiden vaarallisten aineiden käsittelyyn soveltuvaa kalustoa tai erityisasiantuntemusta, jota poliisilla ei olisi tarjota. Tukea antava viranomainen tekee päätöksen tuen antamisesta tukea koskevan lainsäädännön nojalla. Toisen viranomaisen tukea koskeva sisäministeriön pyyntö ja tukea antavan viranomaisen päätös edeltävät varsinaista päätöstä siitä, millainen apukokonaisuus poliisitehtävien suorittamiseksi kansainvälisen avunannontilanteessa toiseen valtioon lähetetään. Apukokonaisuutta koskeva päätös tehdään asiaan soveltuvan päätöksentekomenettelyn mukaan esimerkiksi poliisilain 9 a tai 9 b §:n taikka kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain nojalla. 

Edelleen pykälän 4 momentin mukaan ilman suomalaisen poliisin läsnäoloa tukea antavien virkamiesten tulee noudattaa tehtävän suorittamista johtavan vastaanottavan valtion virkamiesten määräyksiä ja ohjeita. Vieraan valtion alueella tukea antavan virkamiehen toimivaltuuksiin ja siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen sovelletaan, mitä poliisimiehen toimivaltuuksiin sekä siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen 9 e ja 9 f §:ssä säädetään. Lisäksi tukea antavaa viranomaista koskeva lainsäädäntö voi asettaa muita rajoituksia. Kansainvälinen yhteistyö toisessa valtioissa voi toteutua hyvin erityyppisissä muodoissa ja kokoonpanoissa. Suomen lähettämä henkilöstö tai kalusto voi sijoittua hyvin monella eri tapaa vastaanottavan valtion organisaatioon: Suomen lähettämä henkilö saattaa toimia esimerkiksi vastaanottavan valtion virkamiehen työparina tai Suomen lähettämä henkilöstö voi toimia yhtenäisesti isompana kokonaisuutena. Suomen lähettämä henkilöstö toimii kuitenkin aina enintään Suomen lainsäädännön asettamien toimivaltuuksien rajoissa. Toisaalta Suomen lähettämä henkilöstö ei kuitenkaan voi ylittää niitä toimivaltuuksia, jotka vieraan valtion lainsäädäntö apua antavalle henkilöstölle antaa. 

Pykälän 5 momentin mukaan päätöksen 1 ja 3 momentissa tarkoitetun tuen pyytämisestä toiselta viranomaiselta sekä tuen keskeyttämisestä ja lopettamisesta tekee sisäministeriö. Tukea antava viranomainen tekee päätöksen tuen antamisesta oman toimialakohtaisen lainsäädäntönsä mukaan. Toisen viranomaisen tukea koskeva sisäministeriön pyyntö ja tukea antavan viranomaisen päätös edeltävät varsinaista päätöstä siitä, millainen apukokonaisuus poliisitehtävien suorittamiseksi kansainvälisen avunannontilanteessa toiseen valtioon lähetetään. Apukokonaisuutta koskeva päätös tehdään asiaan soveltuvan päätöksentekomenettelyn mukaan esimerkiksi lain 9 a tai 9 b §:n mukaan tai kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain mukaan. 

9 a §.Päätöksenteko Prüm- ja Atlas-yhteistyössä. Pykälässä säädettäisiin päätöksentekomenettelystä käynnistettäessä Prüm-päätöksen 5 luvussa tai Atlas-päätöksessä tarkoitettu yhteistyö. Prüm-päätöksen 5 luku sisältää säännökset yhteisistä operaatioista, mukaan lukien yhteiset partiot (17 artikla), ja avustaminen joukkotapahtumissa, katastrofeissa ja vakavissa onnettomuuksissa (18 artikla). Atlas-päätöksen 3 artiklan nojalla jäsenvaltio voi pyytää toisen jäsenvaltion erityistoimintayksikön apua kriisitilanteen hoitamiseksi. Lisäksi pykälässä olisi säännökset päätöksentekomenettelystä Prümin sopimuksen mukaisen yhteistyön käynnistämiseksi. Prüm-päätöksen ja -sopimuksen nojalla tapahtuvaa yhteistyötä kutsutaan Prüm-yhteistyöksi. Atlas-päätöksen nojalla tapahtuvaa yhteistyötä kutsutaan Atlas-yhteistyöksi. 

Prüm-päätöksen 17 artiklan mukaiset yhteiset operaatiot ovat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten torjumiseksi järjestettyjä yhteisiä partioita sekä muita yhteisiä operaatioita, joissa yhden tai useamman jäsenvaltion nimeämät virkamiehet osallistuvat toisen jäsenvaltion alueella tapahtuviin operaatioihin.  

Yhteinen operaatio voi olla yhteispartiointia tai yhteinen operaatio. Toinen partion jäsen tai osa toimintaan osallistuvista partioista on toisen EU-jäsenvaltion virkamiehiä. Yhteispartiointia voi olla esimerkiksi yhteiset partiot raja-alueilla, yhteiset operaatiot suurien tapahtumien yhteydessä, yhteispartiointi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten torjumiseksi tai tieliikenneturvallisuuteen liittyvät toimet. Yhteisten partiointien kesto ja muut yksityiskohdat määritellään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sopiessa yhteispartioinnin ehdoista. Yhteispartiointi voisi olla tarvittaessa luonteeltaan myös pitkäaikaista toimintaa. Esimerkkinä tällaisesta pitkäaikaisesta toiminnasta voidaan mainita suunnitteilla oleva niin sanottu yhteispartiointi Lapissa. Yhteinen operaatio voi olla yhteispartiointia kohdennetumpi ennalta määritelty yksittäinen operatiivinen tehtävä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten torjumiseksi.  

Prüm-päätöksen 18 artiklan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset avustavat toisiaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti joukkotapahtumissa ja vastaavissa suurtapahtumissa, katastrofeissa sekä vakavissa onnettomuuksissa. Viranomaiset pyrkivät estämään rikokset ja ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta siten, että ne ilmoittavat toisilleen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tilanteista, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia ja vaihtavat niihin liittyviä olennaisia tietoja. Ne myös suorittavat ja sovittavat yhteen alueellaan tarvittavat poliisitoimenpiteet tilanteissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia sekä lähettävät mahdollisuuksien mukaan virkamiehiä, asiantuntijoita ja neuvonantajia sekä toimittavat varusteita sen jäsenvaltion pyynnöstä, jonka alueella tilanne on syntynyt. 

Atlas-päätös täydentää Prüm-päätöksen säännöksiä, jotka koskevat erityistoimintayksiköiden antamaa jäsenvaltioiden välistä poliisiapua muissa tilanteissa, toisin sanoen ihmisen aiheuttamissa kriisitilanteissa, joista aiheutuu vakava ja välitön fyysinen uhka henkilöille, omaisuudelle, infrastruktuurille tai instituutioille, erityisesti panttivangiksi ottamisen, kaappauksen tai niihin verrattavan tapahtuman yhteydessä. Atlas-päätöksessä tarkoitettu apu perustuu 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden kesken tekemiin pyyntöihin, joista ilmenee pyydetyn avun luonne sekä sen operatiivinen tarpeellisuus. Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä tai hylätä pyynnön tai ehdottaa erityyppisen avun antamista. 

Pykälän 1 momentin mukaan Poliisihallitus päättää Prüm-yhteistyön ja Atlas-yhteistyön käynnistämisestä. Prüm-päätöksen mukaan jäsenvaltioiden nimeämät toimivaltaiset viranomaiset voivat järjestää päätöksessä tarkoitettua yhteistyötä. Atlas-päätöksen mukaan jäsenvaltio voi pyytää toisen jäsenvaltion erityistoimintayksikön apua toimivaltaisten viranomaisten kautta esitetyllä pyynnöllä. Poliisin hallinnosta annetun lain 4 §:n mukaan Poliisihallituksen tehtävänä on sisäministeriön ohjauksen mukaisesti muun muassa suunnitella, kehittää, johtaa ja valvoa poliisitoimintaa ja sen tukitoimintoja. Näin ollen Poliisihallitus on Suomessa Prüm- ja Atlas-päätöksissä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja voi päättää yhteistyön käynnistämisestä. Päätös voisi koskea sekä avun antamista että avun pyytämistä. Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön lähetettäisiin pääsääntöisesti kansainväliseen yhteistyöhön koulutettuja poliiseja. Heille annettaisiin yhteistyöhön osallistumista varten matkamääräys ja heidän virkavelvollisuuksista ja oikeuksista sekä virkamiesasemaan kuuluvista eduista Suomen alueen ulkopuolella olisi voimassa samat säännökset ja määräykset kuin Suomessa toteutettavassa virkatehtävässä. Selkeyden vuoksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi tätä koskeva 9 g §.  

Päätös yhteistyön käynnistämisestä voi koskea Suomen lähettämien virkamiesten osallistumista Prüm- tai Atlas-yhteistyöhön toisessa jäsenvaltiossa taikka toisen jäsenvaltion virkamiesten osallistumista Prüm- tai Atlas-yhteistyöhön Suomen alueella. EU-jäsenvaltioiden lisäksi Norja ja Islanti osallistuvat Prüm-yhteistyöhön, ja säännökset Prüm-yhteistyöstä soveltuvat myös suhteessa näihin valtioihin.  

Prüm- ja Atlas-yhteistyön käynnistämisestä tehdään toimivaltaisten viranomaisten välillä kirjallinen operatiivinen sopimus. Yhteistyöstä voidaan poikkeuksellisesti sopia suullisesti ennen kuin kirjallinen sopimus tehdään. Suomessa toimivaltainen viranomainen Prüm-päätöksen 5 luvussa tarkoitetussa yhteistyössä ja Atlas-yhteistyössä on Poliisihallitus.  

Prüm-yhteistyössä operatiivisessa sopimuksessa määritellään kunkin operaation edellyttämässä laajuudessa Prüm-täytäntöönpanopäätöksen 17 artiklan 3 kohdan mukaan muun muassa operaatiosta vastaavat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, operaation tarkoitus ja toteuttamisalue ja kesto, operaatioon osallistuvat virkamiehet, lähettävän valtion virkamiesten toimivaltuudet ja sallitut aseet, ammukset ja muut varusteet, kulujen jakaminen ja muut mahdolliset tarvittavat tiedot. Prüm-täytäntöönpanopäätöksen säännökset ovat Suomea suoraan velvoittavia. 

Atlas-yhteistyössä Atlas-päätöstä täydentävistä käytännön yksityiskohdista ja täytäntöönpanojärjestelyistä sovitaan suoraan pyynnön esittävän jäsenvaltion ja pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion välillä. Atlas-yhteistyössä apu voi päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan koostua asianomaisten jäsenvaltioiden sopimuksen mukaisesti tarvikkeiden ja/tai asiantuntemuksen toimittamisesta pyynnön esittävään jäsenvaltioon ja/tai operaatioiden toteuttamisesta – tarvittaessa aseellisten operaatioiden muodossa – kyseisen jäsenvaltion alueella. Poliisihallitus tekee Atlas-päätöksessä tarkoitetun avun toimittamisen tai vastaanottamisen käytännön yksityiskohdista operatiivisen sopimuksen yhteistyön toisen osapuolen kanssa. Operatiivisessa sopimuksessa määritellään Atlas-yhteistyön edellyttämässä laajuudessa vastaavat asiat kuin Prüm-operaatioissa. 

Pykälän 2 momentin mukaan Poliisihallituksen on viipymättä ilmoitettava Prüm- tai Atlas-yhteistyön vireilletulosta ja päätöksestä käynnistää yhteistyö sisäministeriölle. Poikkeuksellisessa tilanteessa sisäministeriö voisi päättää jo aloitetun yhteistyön tai avun jatkamisesta tai lopettaa poliisihallituksen kyseisessä tapauksessa käynnistämän yhteistyön tai avun antamisen. Tämä tarkoittaisi yhteistyön lakkaamista siinäkin tilanteessa, että Poliisihallituksen päätöksen nojalla lähetetyt virkamiehet olisivat jo ehtineet toiseen valtioon tai Suomeen olisi jo poliisihallituksen päätöksen nojalla saapunut vieraan valtion virkamiehiä.  

Pykälän 3 momentin mukaan päätöksen Prüm- tai Atlas-yhteistyön käynnistämisestä tekisi sisäministeriö, jos asialla on erityistä merkitystä Suomen sisäisen turvallisuuden kannalta, mutta tilanne ei kuitenkaan vielä edellyttäisi, että kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annettua lakia sovellettaisiin.  

Yhteistyöllä voisi olla erityistä merkitystä sisäisen turvallisuuden kannalta jos Suomesta lähetettäisiin erittäin suuri määrä virkamiehiä antamaan apua toiseen valtioon ja yhteistyöhön osallistumisella olisi siten merkittävä vaikutus Suomen alueella olevien poliisiresurssien määrään ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Päätöksenteossa tulisi tällöin arvioitavaksi poliisiresurssien lähettämisen vaikutus valmiuteen taata poliisin toimintakyky Suomessa sekä vaikutukset muiden viranomaisten toimintaan.  

Vastaavasti 3 momentin päätöksentekoa koskeva kriteeri täyttyisi silloin kun Suomeen pyydettäisiin Prüm- tai Atlas-yhteistyöhön huomattava määrä vieraan valtion virkamiehiä. Päätöksenteossa olisi tällöin muun ohella arvioitava viranomaisten vastaanottokyky Suomessa ja vieraan valtion lähettämien virkamiesten julkisen vallan käytön mahdollisuuksien vaikutukset kulloinkin kyseessä olevassa tilanteessa. Jos Suomen alueella käynnistettävään Prüm- tai Atlas-yhteistyöhön voidaan arvioida sisältyvän todennäköisesti merkittävää voimakeinojen käyttöä, tulisi päätöksenteon tapahtua tämän momentin mukaan. 

Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön osallistuvien vieraan valtion virkamiesten toimivaltuuksista säädettäisiin lain 9 c §:ssä ja Suomen lähettämien poliisimiesten toimivaltuuksista ja siviili- ja rikosoikeudellisesta vastuusta kansainvälisissä avunantotilanteissa säädettäisiin lain 9 e ja f §:ssä. Lähtökohtana on, että lähettävän valtion virkamiehet toimivat isäntävaltion antamien toimivaltuuksien nojalla tai jos isäntävaltion kansallinen lainsäädäntö sen sallii, lähettävän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisilla toimivaltuuksilla. Säännökset siirrettäisiin poliisilakiin Prüm-päätöksen täytäntöönpanolaista. Tarkoituksena on koota yhteen poliisin kansainvälisiin avunantotilanteisiin liittyvät toimivaltuussäännökset yhdeksi kokonaisuudeksi. 

Pykälän 4 momentin mukaan 1—3 momentin mukaisia päätöksentekomenettelyitä sovellettaisiin myös Prümin sopimuksen nojalla käynnistettävään Prüm-yhteistyöhön. Prümin sopimuksesta on edelleen voimassa operatiivista yhteistyötä koskevat määräykset lennon turvahenkilöistä (17 artikla), toimenpiteet välittömän vaaran uhatessa (25 artikla) ja pyynnöstä tapahtuva yhteistyö (27 artikla). 

Pykälän 5 momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen eduskunnassa käsiteltävänä olevaan lakiin kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta. Pykälässä mainittuja päätöksentekosäännöksiä sovellettaisiin, ellei kyse ole sellaisesta avusta, jota koskevasta päätöksenteosta säädettäisiin mainitussa laissa.  

9 b §.Kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen muissa tilanteissa. Ehdotettu säännös mahdollistaisi kansainvälisen yhteistyön poliisin toimialalla tilanteissa, joihin ei ole olemassa voimassa olevaa kansallista tai EU-lainsäädäntöä tai kahden taikka monenvälistä sopimusta. Tällainen säännös on tarpeen, jotta Suomi voi osallistua sisäisen turvallisuuden uhkakuvien muuttuessa kansainväliseen yhteistyöhön kattavasti. Säännöksellä ei olisi kuitenkaan tarkoitus muuttaa jo olemassa olevia kansainvälisen yhteistyön järjestelyjä. Ja kuten tämän luvun 9 §:ssä säädetään, poliisin antamasta oikeus- ja virka-avusta vieraan valtion poliisille ja poliisin siltä saamasta oikeus- ja virka-avusta sekä vieraan valtion poliisimiehen oikeudesta käyttää suomalaisen poliisimiehen toimivaltuuksia on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa sovitaan. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selkeyden vuoksi siitä, että poliisi olisi vastuuviranomainen poliisin toimialaan kuuluvassa kansainvälisen avun antamisessa ja vastaanottamisessa ja voi antaa ja vastaanottaa poliisin toimialaan kuuluvaa apua. 

Pykälän 2 momentin mukaan jollei muusta laista, EU:n lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu, sisäministeriö voisi päättää muusta kuin 9 a §:ssä säädetystä poliisin toimialaan kuuluvan avun antamisesta sitä pyytävälle valtiolle. Vastaavasti sisäministeriö voi päättää pyytää poliisin toimialaan kuuluvaa apua toiselta valtiolta. Avun antamista tai pyytämistä koskevassa päätöksessä olisi määriteltävä avun sisältö, virkamiesten toimivaltuudet ja virkamiehille sallitut aseet, ammukset, voimankäyttövälineet ja muut varusteet. Avun sisällön kuvauksessa tulisi mainita avun tarkoitus, laatu ja laajuus sekä lähtökohtaisesti myös avun kesto, kulujen jakaminen ja muut tarvittavat tiedot. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä päätöksen sisällöstä.  

Momentti tulisi sovellettavaksi tilanteessa, jossa annettava tai pyydetty apu olisi sisällöltään tai luonteeltaan sellaista, jonka antamisesta tai pyytämisestä ei olisi erikseen voimassa olevia kahden- tai monenvälisiä sopimuksia eikä asiasta olisi voimassa olevaa kansallista tai EU-lainsäädäntöä. Esimerkkinä tällaisesta yhteistyöstä voisi olla tilanne, jossa suomalainen henkilö on otettu panttivangiksi EU:n ulkopuolisessa valtiossa tai jossa suomalaisen henkilön henkeen tai terveyteen kohdistuu välitön vaara. Tällöin edellytetään, että kohdevaltio pyytäisi Suomelta poliisin toimialaan kuuluvaa apua. Sisäministeriö kuulisi Poliisihalitusta ennen kansainvälisen avun antamista tai vastaanottamista koskevan päätöksen tekemistä.  

Ehdotetulla sääntelyllä varmistetaan, että Suomessa ei ole lainsäädännöllisiä esteitä poliisin toimialaan kuuluvan kansainvälisen avun antamiselle tai vastaanottamiselle.  

Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin kansainväliseen yhteistyöhön kuuluvat poliisin toimialan tilanteet, joissa pykälä voisi tulla sovellettavaksi. Avunanto- tai vastaanottotilanteessa tulisi olla kyse yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä, rikosten torjumisesta, terrorismin uhan torjumisesta tai ihmisen henkeen taikka terveyteen kohdistuvan välittömän vaaran torjumisesta taikka avun antamisen tai pyytämisen tulisi olla apua pyytävän valtion tai EU:n sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan uhan vuoksi perusteltua. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen eduskunnassa käsiteltävänä olevaan lakiin kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta. Pykälässä mainittuja päätöksentekosäännöksiä sovellettaisiin, ellei kyse ole sellaisesta avusta, jota koskevasta päätöksenteosta säädettäisiin mainitussa laissa.  

9 c §.Vieraan valtion virkamiehen toimivaltuudet Prüm- ja Atlas-yhteistyössä Suomen alueella. Pykälässä säädettäisiin vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksista Suomessa silloin kun hän toimii Suomessa Prüm- tai Atlas-päätöksen nojalla toteutettavassa toiminnassa. Pykälään siirrettäisiin Prüm-päätöksen täytäntöönpanolaista toimivaltuuksia koskeva 2 § ja tehtäisiin tarvittavat tarkennukset. Siirtämisen tarkoituksena olisi säätää sekä Prüm- että Atlas- päätöksen nojalla toteutettavassa toiminnassa sovellettavista toimivaltuuksista poliisilaissa. Lisäksi poliisilaissa säädettäisiin jäljempänä vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksista muissa kansainvälisen yhteistyön tilanteissa. Tällä tavoin vieraan valtion virkamiesten toimivaltuuksia koskevat säännökset muodostaisivat yhden kokonaisuuden. Prümin sopimuksen ja Prüm-päätöksen täytäntöönpanolakeihin (5 § ja 3 §) jäisi edelleen säännökset vieraan valtion virkamiehen oikeuksista ajoneuvon kuljettajana. Nämä säännökset on tarkoitus siirtää tieliikennelakiin sen kokonaisuudistuksen yhteydessä.  

Pykälän 1 momentin mukaan vieraan valtion toimivaltaisella virkamiehellä olisi Prüm-päätöksen, Prümin sopimuksen tai Atlas-päätöksessä tarkoitettuun toimintaan tai tehtävään osallistuessaan Suomen alueella oikeus suomalaisen poliisimiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti käyttää sellaisia poliisimiehelle kuuluvia valtuuksia, jotka suomalainen poliisimies toimivaltansa nojalla hänelle osoittaa. Suomalainen poliisimies ratkaisee oman toimivaltansa rajoissa, mihin toimenpiteisiin toisen jäsenvaltion virkamies kussakin tilanteessa on oikeutettu. Lain 9 h §:ään lisättäisiin säännös vieraan valtion virkamiehelle annettavasta määräaikaisesta valtuuskirjasta.  

Pykälän 1 momentti vastaa pääsääntöisesti sisällöltään Prüm-päätöksen täytäntöönpanolain 2 §:n 1 momenttia. Säännös laajennettaisiin soveltumaan myös Atlas-päätöksessä tarkoitetussa tehtävässä toimivaan toisen jäsenvaltion virkamieheen. Atlas-päätöksessä ei erikseen säädetä vieraan valtion virkamiesten toimivaltuuksista. Atlas-päätöksen mukaan käytännön yksityiskohdista ja täytäntöönpanojärjestelyistä sovitaan suoraan pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan valtion välillä (1 artikla). Päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan apu voi asianomaisten valtioiden sopimuksen mukaisesti koostua tarvikkeiden ja/tai asiantuntemuksen toimittamisesta pyynnön esittävään jäsenvaltioon ja/tai operaatioiden toteuttamisesta jäsenvaltion alueella. Apu voidaan tarvittaessa toteuttaa aseellisten operaatioiden muodossa. Lähtökohtana tässä esityksessä on, että toimivaltuudet Prüm- ja Atlas-yhteistyössä vastaavat toisiaan. 

Prüm-päätöksen 17 artiklan mukaan toisen jäsenvaltion virkamies toimii isäntävaltion virkamiesten johdolla ja pääsääntöisesti heidän läsnä ollessa. Toisen jäsenvaltion virkamies voi poikkeuksellisesti toimia myös ilman suomalaisen poliisimiehen läsnäoloa, mutta hänen on kuitenkin toimittava suomalaisen poliisimiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Tällaisissa tilanteissa määräykset ja ohjeet voidaan antaa etukäteen ja toisen jäsenvaltion virkamiehen tulee olla teknisin apuvälinein yhteydessä suomalaiseen virkamieheen tilanteen vaatiessa lisäohjeita tai määräyksiä. Tällainen tilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi Suomen läntisellä maarajalla, jossa etäisyydet ovat erityisen pitkät. Tällöin ruotsalainen tai norjalainen partio voisi toimia Suomen puolella ilman Suomen viranomaisten läsnäoloakin mutta heidän johdon ja valvonnan alaisina. Momentissa säädettäisiin myös toisen jäsenvaltion virkamiehen oikeudesta käyttää voimakeinoja suomalaisen poliisimiehen ohjauksessa. Voimakeinojen käyttö rajoittuisi enintään niihin voimakeinoihin, joihin suomalaisella virkamiehellä on itsellään toimivalta. Vastaavia säännöksiä sovellettaisiin myös Atlas-yhteistyössä.  

Pykälän 2 momentti vastaisi Prüm-päätöksen täytäntöönpanolain 2 §:n 2 momenttia. Prüm-päätöksen mukaiseen toimintaan Suomessa toimivaltaisia viranomaisia osallistumaan ovat poliisi-, tulli- ja rajavartiomiehet. Vastaavasti, jos poliisin sijasta Prüm-päätöksen nojalla Suomessa toteutettavaa toimintaa johtaa suomalainen rajavartiomies tai tullimies, tulee näiden voida antaa vieraan valtion virkamiehelle tarvittavat toimivaltuudet oman toimivaltansa rajoissa.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vieraan valtion virkamiehen oikeudesta kantaa asetta, ammuksia, voimankäyttövälineitä ja muita varusteita Suomen alueella toimiessaan Prüm- tai Atlas-päätöksessä tarkoitetussa toiminnassa tai tehtävässä. Säännös vastaa Prüm-täytäntöönpanolain säännöstä, mutta sen soveltamista laajennetaan koskemaan myös Atlas-päätöksessä tarkoitetussa tehtävässä toimivaa vieraan valtion virkamiestä. Valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen Prüm-päätöksen mukaan sallitut aseet, ammukset, voimankäyttövälineet ja muut varusteet. Käytännössä nämä on ilmoitettu etukäteen neuvoston sihteeristölle ja komissiolle ja niistä pidetään luetteloa EU:n rajat ylittäviä operaatioita koskevassa käsikirjassa (10505/4/09). Myös sovittaessa vieraan valtion kanssa kustakin operaatiosta tai yhteisistä partioinneista, tulee vahvistaa, mitkä ovat kyseisessä operaatiossa tai yhteisessä partioinnissa sallitut aseet, ammukset, voimankäyttövälineet ja muut varusteet. Kussakin operaatiossa tai yhteisessä partioinnissa valtion virkamiehen oikeus kantaa mukanaan aseita, muita voimankäyttövälineitä, ammuksia ja muita varusteita perustuu suoraan toimivaltaisten viranomaisten tekemään operatiiviseen sopimukseen. Esityksessä ehdotetaan, että erillistä päätöstä oikeudesta kantaa asetta ja muuta voimankäyttövälinettä ei enää tarvittaisi, sillä nämä asiat sovittaisiin jo operatiivisessa sopimuksessa. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin oikeudesta käyttää voimankäyttövälineitä. Säännös vastaa Prüm-täytäntöönpanolain säännöstä, mutta on nyt laajennettu koskemaan myös Atlas-päätöksessä tarkoitettuun tehtävään osallistuvaa vieraan valtion virkamiestä. Voimankäyttövälineen käyttäminen edellyttää, että kussakin yksittäisessä tapauksessa suomalainen poliisimies ja Prüm-päätöksen kattamissa tilanteissa myös rajavartiomies tai tullimies on toimivaltansa rajoissa valtuuttanut vieraan valtion virkamiehen voimankäyttövälineen käyttämiseen. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin hätävarjelusta sekä voimakeinojen käytön liioittelusta ja hätävarjelun liioittelusta viittaamalla poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 ja 2 momenttiin ja rikoslain 4 luvun asiaa koskeviin säännöksiin. Vieraan valtion virkamies olisi voimakeinoja käyttäessään vastaavassa asemassa kuin suomalainen poliisimies. 

9 d §.Vieraan valtion virkamiehen asema muissa tilanteissa Suomen alueella. Pykälässä säädettäisiin vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksista Suomen alueella silloin kun hän osallistuu Suomen pyynnöstä Suomessa 9 b §:n nojalla tarkoitettuun kansainväliseen yhteistyöhön poliisin toimialalla. 

Pykälän 1 momentti sisältäisi viittaussäännöksen 9 c §:ään, jossa säädettäisiin vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksista Prüm- ja Atlas-yhteistyössä. Näin ollen lain 9 luvun 9 b §:n nojalla käynnistettyyn kansainväliseen yhteistyöhön Suomen alueella osallistuvan vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksiin sovellettaisiin 9 c §:n säännöksiä. 

Pykälän 2—4 momentissa vieraan valtion virkamiehen asemaa koskevia säännöksiä täydennettäisiin säätämällä Prüm-päätöstä vastaavalla tavalla kansallisen virkapuvun käytöstä, rikosoikeudellisesta vastuusta ja sovellettavasta virkasuhdelainsäädännöstä. 

Pykälän 5 momentin mukaan pykälän säännöksiä sovelletaan, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta tai Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu. Tämä säännös on tarpeellinen, jotta ei estetä esimerkiksi joukkojen asemaa koskevien kansainvälisten sopimusten soveltamista.  

Säännösten tarkoituksena on saattaa näissä tilanteissa vieraan valtion virkamies vastaavaan asemaan toimivaltuuksien osalta kuin mitä Prüm- ja Atlas-yhteistyössä toimivaltuuksien osalta säädetään. Tällä tavoin kaikissa kansainvälisen yhteistyön tilanteissa vieraan valtion virkamiesten toimivaltuudet olisi samalla tavoin säännelty. Näin ollen käytännössä ei syntyisi epäselvyyttä siitä, minkä tyyppisiä toimivaltuuksia kussakin tilanteissa vieraan valtion virkamiehelle voidaan antaa ja kuka on toimivaltainen virkamies toimivaltuuksia antamaan. Kun kyse on epäillystä virkarikoksesta, vieraan valtion virkamiesten toiminta Suomessa kuuluu oikeusasiamiehen valvontavaltaan.  

9 e §.Poliisimiehen toimivaltuudet kansainvälistä apua annettaessa. Pykälässä säädettäisiin Suomen lähettämän poliisimiehen toimivaltuuksista kansainvälistä apua annettaessa. Pykälän 1 momentin mukaan poliisilain säännöksiä toimivaltuuksista ja niiden käyttämisestä sovellettaisiin Suomen alueen ulkopuolella virkatehtävää suorittavaan poliisimieheen. Suomen lähettämä poliisimies voisi siis käyttää niitä toimivaltuuksia, joihin hän on saanut koulutuksen. Poliisimiehen toimivaltuudet eivät kuitenkaan missään tilanteessa voisi ylittää niitä toimivaltuuksia, joita vastaanottava valtio hänelle antaa.  

Pykälän 1 momentin viittaussäännöksen nojalla poliisimiehellä olisi esimerkiksi tämän lain 2 luvun 17 §:n mukainen oikeus käyttää voimakeinoja ja saada puolustusvoimilta ja Rajavartiolaitokselta voimakeinojen käyttöä edellyttävää tukea kansainvälisen avun tilanteessa. Myös hätävarjelua ja voimakeinojen käyttöä koskevat säännökset tulisivat tämän viittaussäännöksen kautta sovellettaviksi. 

Pykälän 2 momentissa rajattaisiin pykälän soveltamisalan ulkopuolelle siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan annetun lain nojalla palvelussuhteessa olevat poliisimiehet. Heidän toimivaltuuksiin sovelletaan kyseistä lainsäädäntöä. 

9 f §.Poliisimiehen siviili- ja rikosoikeudellinen vastuu kansainvälistä apua annettaessa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin poliisimiehen siviili- ja rikosoikeudellisesta vastuusta annettaessa kansainvälistä apua vieraan valtion alueella. Poliisimieheen, joka suorittaa Suomen alueen ulkopuolella virkatehtävää, sovellettaisiin poliisimiehen siviili- ja rikosoikeudellisesta vastuuta koskevia säännöksiä, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta tai EU:n lainsäädännöstä muuta johdu. 

9 g §.Poliisimiehen oikeudellinen asema kansainvälistä apua annettaessa. Pykälässä säädettäisiin poliisimiehen virkavelvollisuuksista, oikeuksista ja virkamiesasemasta johtuvista eduista hänen suorittaessaan virkatehtävää Suomen alueen ulkopuolella. Näissä tilanteissa poliisimiehille annetaan matkamääräys ja he ovat virkamatkalla. Näin ollen heidän osalta olisi poliisimiehen virkavelvollisuuksista ja oikeuksista sekä virkamiesasemaan kuuluvista eduista Suomen ulkopuolella tämän lain nojalla tapahtuvassa operatiivisessa toiminnassa voimassa samat säännökset ja määräykset kuin Suomessa toteutettavassa virkatehtävässä. 

Viittaussäännöksen kautta sovellettavaksi tulisivat esimerkiksi vahingonkorvauslain säännökset virkamiehen korvausvastuusta ja valtion korvausvastuusta virkamiehen aiheuttaman vahingon johdosta sekä eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain säännökset virkamiehen oikeudesta avustajaan ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.  

9 h §.Valtuuskirja. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta antaa 9 a ja 9 b §:ssä tarkoitettuun avun antamiseen Suomessa osallistuvalle vieraan valtion virkamiehelle määräaikainen valtuuskirja, josta ilmenee virkamiehen toimivalta. Poliisihallitus antaisi tällaisen valtuuskirjan. Valtuuskirja sisältäisi virkamiehen nimen, kansalaisuuden, virka-aseman ja valokuvan. Virkamiehen olisi pidettävä valtuuskirja mukanaan, esitettävä se pyynnöstä ja palautettava se Poliisihallitukselle avun antamisen päätyttyä. Valtuuskirja annettaisiin suomen ja ruotsin kielellä. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että myös sivulliset voivat varmistua siitä, että vieraan valtion virkamies toimii Suomen alueella Poliisihallituksen tekemän päätöksen nojalla.  

10 §.Tarkemmat säännökset. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 5 kohta, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää Prüm-päätöksen tarkoittamista toimivaltaisista viranomaisista ja virkamiehistä sekä kansallisista yhteys- ja koordinaatiopisteistä. Asetuksenantovaltuus siirrettäisiin lakiin Prüm-täytäntöönpanolaista. Uuden 6 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää Atlas-päätöksen 1 artiklan täytäntöönpanojärjestelyiden sisällöstä.  

1.2  Laki Rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn neuvoston päätöksen eräiden säännösten täytäntöönpanosta

2 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tästä laista ja siirrettäväksi pääsääntöisesti saman sisältöisenä poliisilain 9 lukuun. Tarkoituksena on säätää poliisilaissa vieraan valtion virkamiesten toimivaltuuksista yhtenä kokonaisuutena. 

4 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tästä laista ja siirrettäväksi sellaisenaan poliisilain 9 luvun 10 §:ään, johon on koottu laajemmin säännöksiä tarkempien säännösten antamisesta. 

1.3  Poliisin hallinnosta annettu laki

15 a §.Poliisivaltuudet. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 a §:ssä säädetään poliisimiehen toimivaltuuksista. Pykälän 1 momentin mukaan poliisimiehellä on koko maassa poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Koska poliisilakia ehdotetaan muutettavaksi poliisin kansainvälisten toimivaltuuksien osalta, on tarpeen ulottaa poliisimiehen valtuudet kansainvälisen avun tilanteissa myös Suomen alueen ulkopuolelle. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin 1 momenttia vastaavasti siitä, että poliisimiehellä on kansainvälisiä tehtäviä suorittaessaan poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Kansainvälisiin tehtäviin lähetettäisiin ensisijaisesti näihin tehtäviin ilmoittautuneita poliisimiehiä, joilla olisi muun muassa tehtävien edellyttämä kielitaito ja muut taidot.  

1.4  Laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille

4 §. Virka-apulain 4 §:n 2 momentin mukaan puolustusvoimien virka-apu poliisille voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, jos se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla. Lain 4 §:n 3 momentin mukaan sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa sotavarustein tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen. Virka-apulain 4 §:n 2 momenttia ehdotetaan selvyyden vuoksi muutettavaksi siten, että momentti ei enää sisältäisi mainintaa sotilaallisista voimakeinoista yhdistämällä pykälän 3 momentti pykälän 2 momenttiin. Pykälän 3 momentti ehdotetaan siten kumottavaksi. Muutoksella halutaan tehdä ero puolustusvoimista annetun lain 4 §:ssä säädettyyn puolustusvoimien sotilaallisten voimakeinojen käytön määritelmään. Muutoksella ei ole vaikutusta annettavan virka-avun sisältöön. 

1.5  Ampuma-aselaki

17 §.Soveltamisalaa koskevat poikkeukset. Ampuma-aselain 1 luvun 17 §:ssä säädetään lain soveltamisalaa koskevista poikkeuksista. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudet 4—6 kohdat, jotka koskisivat ATLAS-päätöksen, yhteisvastuulausekkeen sekä muun poliisilain nojalla käynnistetyn kansainvälisen yhteistyön tilanteita. Ampuma-aselaki ei jatkossa koskisi siten näissä kansainvälisen yhteistyön tilanteissa Suomen alueella toimiville jäsenvaltioiden virkamiehille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta ja hallussapitoa. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 2 kohdassa on jo vastaava poikkeus Prümin sopimuksen nojalla tapahtuvan yhteistyön osalta sekä 3 kohdassa Prüm-päätöksen nojalla tapahtuvan yhteistyön osalta. 

1.6  Pelastuslaki

38 §.Kansainvälinen pelastustoiminta. Ehdotetun pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan pelastuslain 38 §:n 1 momenttia siten muutettuna, että toimivaltaisen ministeriön nimi on päivitetty vastaamaan ministeriön nimessä tapahtunutta muutosta. Sisäasiainministeriö on muutettu sisäministeriöksi vuoden 2014 alusta lukien. Lisäksi pykälään on tehty kielellinen tarkistus. 

Ehdotetun pykälän 2 momentti on uusi. Momentissa viitattaisiin eduskunnassa käsiteltävänä olevaan kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annettuun lakiin. Laki ei koske valtioneuvoston päätöksentekoa kansainvälisen avun pyytämisessä tai antamisessa niissä tapauksissa, joissa valtioneuvoston yleisistunnon päätöksenteko perustuu yksinomaan siihen seikkaan, että asialla olisi taloudellisesti erityistä merkitystä. Kyseessä voisi olla kansainvälisen pelastustoiminnan osalta esimerkiksi tilanne, jossa kansainvälisen avun antamisesta tai sen vastaanottamisesta aiheutuvat kustannukset ylittäisivät merkittävästi sisäministeriön yllättävien erityismenojen varalle varatun arviomäärärahan eikä tavanomaista valmistavaa käsittelyä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa ja sisäministeriön päätöstä katsottaisi riittäväksi, jolloin sisäministeriö veisi asian valtioneuvoston yleisistunnon päätettäväksi valtioneuvostosta annetun lain 12 § 2 momentin ja valtioneuvoston ohjesäännön 7 §:n 3 kohdan nojalla.  

Ehdotetun pykälän 3 momentti on uusi. Pykälään esitetään lisättäväksi määritelmä pelastustoimeen kuuluvasta avusta. Määritelmässä otettaisiin huomioon viimeaikaiset muutokset kansainvälisen pelastustoiminnan luonteessa sekä vuoden 2014 alusta voimaan tullut Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös unionin pelastuspalvelumekanismista. Tämä päätös kattaa ensisijaisesti ihmisten, mutta myös ympäristön ja omaisuuden (kulttuuriperintö mukaan lukien) suojelun sekä unionin alueella että sen ulkopuolella tapahtuvien kaikenlaisten luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä, mukaan lukien ympäristökatastrofit, meren pilaantuminen ja akuutit terveyttä uhkaavat hätätilanteet. Terroritekojen tai ydin- tai säteilyonnettomuuksien aiheuttamissa katastrofeissa unionin mekanismi kattaa ainoastaan pelastuspalvelun alaan kuuluvat varautumis- ja avustustoimet.  

Siltä osin kun kyse olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä unionin pelastuspalvelumekanismista (1313/2013/EU) tarkoitetuista, muun ministeriön kuin sisäministeriön toimialaan kuuluvasta toimista, esimerkiksi terveyttä uhkaavissa hätätilanteissa tai meren pilaantumista koskevissa tilanteessa, päätöksen avun lähettämisestä tai avun vastaanottamisesta unionin pelastuspalvelumekanismin kautta tekisi toimivaltainen ministeriö. Päätös tehtäisiin tarvittaessa yhteistoiminnassa sisäministeriön ja muiden asiaan liittyvien ministeriöiden kanssa.  

Ehdotetun pykälän 4 momentti on uusi ja siinä määriteltäisiin Suomeen vastaanotettavan pelastustoimeen kuuluvan avun sisältö. Suomeen vastaanotettavalla pelastustoimeen kuuluvalla avulla tarkoitetaan materiaaliapua ja kansainvälisten pelastustoimen asiantuntijoiden ja muodostelmien antamaa apua suomalaiselle toimivaltaiselle pelastusviranomaiselle lain 32 §:n mukaisissa pelastustoimintaan kuuluvissa tehtävissä, joita ovat hälytysten vastaanottaminen, väestön varoittaminen, uhkaavan onnettomuuden torjuminen, onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen, tulipalojen sammuttaminen ja vahinkojen rajoittaminen sekä pelastustehtäviin liittyvät johtamis-, viestintä-, huolto- ja muut tukitoiminnat. 

Ulkomaiset pelastusmuodostelmat toimivat suomalaisen pelastustoiminnan johtajan alaisuudessa pelastuslain mukaisessa pelastustoiminnassa eikä niillä ole itsenäistä toimivaltaa tehtävissä avustaessaan. Suomeen vastaanotettavan pelastustoimeen kuuluvan avun osalta ei siksi ole tarpeen säätää vieraan valtion virkamiesten toimivaltuuksista ja asemasta Suomessa, koska toimivaltuuksia käyttävät yksinomaan suomalaiset pelastusviranomaiset. Avun vastaanottamisessa otetaan huomioon asianomaiset valtiosopimukset sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös unionin pelastuspalvelumekanismista. 

Suomeen vastaanotettavan pelastustoimeen kuuluvan avun osalta on voimassa lisäksi, mitä Suomen ja apua antavan valtion välillä on valtiosopimuksin sovittu ja mitä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksestä unionin pelastuspalvelumekanismista (1313/2013/EU) johtuu. Pelastuspalvelumekanismipäätöksellä perustettiin korkean valmiuden eurooppalaiset hätäapuvalmiudet, jotka on muodostettu valtioiden vapaaehtoisesti ilmoittamista ja komission hyväksymistä pelastusmuodostelmista. Yksityiskohtaiset tiedot saatavilla olevista yksiköistä on komission ylläpitämässä CECIS-hälytysjärjestelmässä.  

Eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin hyväksytyt muodostelmat noudattavat yhteisesti jäsenvaltioiden kanssa sovittuja laatuvaatimuksia, kuten itsenäistä toimintakykyä kentällä ja kykyä olla kohteessa 36 tunnin sisällä siitä, kun toinen valtio tai komissio on pyytänyt muodostelmaa auttamaan pelastustilanteessa.  

Ehdotetun uuden 5 momentin mukaan pelastustoimeen kuuluvan avun antamiseen osallistuvan suomalaisen henkilöstön palvelussuhteesta ja henkilöstön asemasta avustustoiminnassa säädetään siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan annetussa laissa. On tarkoituksenmukaista, että sisäministeriön hallinnonalan osallistuminen kansainväliseen toimintaan tapahtuu jatkossakin tämän lain nojalla. Menettelystä on hyvät kokemukset yli kymmenen vuoden ajalta.  

1.7  Rajavartiolaki

1 §.Soveltamisala. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin Schengenin rajasäännöstön kodifioinnista johtuva säädösnumeromuutos. 

4 §.Rajavartiolaitoksen toiminnan alueellinen kohdentuminen. Pykälässä tarkoitettuun rajaturvallisuuden ylläpitämiseen sisältyy Rajavartiolaitoksen osallistuminen muun muassa rajavartiolain 15 b §:n mukaisiin Frontex-operaatioihin sekä neuvoston asetuksen EY N:o 377/2004 mukaiseen maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostotoimintaan. Rajavartiolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset Rajavartiolaitoksen tuesta pelastusviranomaiselle, poliisille ja Tullille myös Suomen alueen ulkopuolella. Tuki vastaa käytännössä virka-apua. Pykälään lisättäisiin nimenomainen maininta Rajavartiolaitoksen toimimisesta tuen antamiseksi toiselle suomalaiselle viranomaiselle. 

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen osallistumisesta Euroopan unionin puitteissa tapahtuvaan Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön. Rajavartiolaitos on Prüm- ja Atlas-päätösten mukainen toimivaltainen viranomainen ja voi osallistua Prüm-yhteistyöhön ja sitä täydentävään Atlas-yhteistyöhön. 

12 §.Rajanylityspaikat. Pykälän 2 momentissa muutettaisiin Schengenin rajasäännöstön artiklaviittaukset vastaamaan kodifioitua säädöstä. 

15 c §.Rajavartiolaitoksen osallistuminen kansainväliseen tehtävään sekä teknisen tai operatiivisen avun pyytäminen. Pykälän 1 momentissa säädetään päätöksenteosta Rajavartiolaitoksen osallistumisesta muihin Rajaturvallisuusviraston koordinoimiin tehtäviin kuin nopeisiin interventioihin, rajaturvallisuusvirastoasetuksen 8 artiklassa tarkoitetusta lisäavun pyytämisestä sekä osallistumisesta muuhun kansainväliseen tehtävään. Momenttiin tehtäisiin kielellisiä muutoksia, mutta sen sisältö säilyisi ennallaan. Päätöksentekijänä säilyisi Rajavartiolaitos. Muissa kuin Frontexin koordinoimissa kansainvälisissä rajaturvallisuustehtävissä tai toimiessaan Suomen edustustossa yhteyshenkilöverkostoasetuksen mukaisissa tehtävissä suomalaisella rajavartiomiehellä ei ole rajavartiolain tarkoittamia toimivaltuuksia vaan hänen roolinsa on neuvoa-antava. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen Prüm- ja Atlas-yhteistyöstä. Rajavartiolaitos on Prüm- ja Atlas-päätösten mukainen toimivaltainen viranomainen ja voi osallistua Prüm-yhteistyöhön ja sitä täydentävään Atlas-yhteistyöhön. Rajavartiolaitoksen päällikkö päättäisi rajavartiolaitoksen osallistumisesta poliisilain 9 luvun 9 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun, Poliisihallituksen päättämään Suomen tai toisen jäsenvaltion alueella tapahtuvaan Prüm-yhteistyöhön samoin kuin rajavartiolaitoksen osallistumisesta Poliisihallituksen päättämään Atlas-erityistoimintayksikön antamaan apuun toiselle jäsenvaltiolle. 

Pykälän uudessa 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus muuhun kuin tässä pykälässä ja 15 b §:ssä säädettyyn päätöksentekoon kansainvälisen avun antamisessa ja pyytämisessä. Lain 15 b §:n mukaan rajavartijaryhmän käytettäväksi antamisesta sekä teknisen avun antamisesta päättää rajavartiolaitoksen päällikkö. Jos asia olisi kuitenkin yksittäistapauksessa yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti merkittävä, saatettaisiin asia sisäministerin tietoon. Sisäministeri voisi pidättää asiassa ratkaisuvallan itselleen valtioneuvostosta annetun lain 16 §:n nojalla. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 3 §:n mukaan Rajavartiolaitosta johtaa sisäministeriössä rajavartiolaitoksen päällikkö.  

Asia voisi tulla ratkaistavaksi myös kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain mukaisessa menettelyssä, jos kyse olisi avusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklan nojalla, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan nojalla, siihen sisältyisi merkittäviä sotilaallisia voimavaroja, siihen voisi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, joka olisi ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää, tai joka olisi laajakantoista ja periaatteellisesti tärkeää. Käytännössä 15 c §:n 1 momentissa tarkoitettu toiminta ei kuitenkaan tulisi päätöksenteosta kansainvälisen avun antamisessa ja vastaanottamisessa annetun lain soveltamisalaan toiminnan luonteen vuoksi. 

Nykyinen 2 momentti siirtyisi muuttamattomana 4 momentiksi.  

15 d §.Rajaturvallisuusavun pyytäminen ja antaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa. Pykälä on uusi. Pykälä tulisi sovellettavaksi yhteisvastuulausekkeen mukaisissa tilanteissa, jos unioni ei voisi ottaa käyttöön niitä mekanismeja, joita sillä on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Näistä mekanismeista on säädetty rajaturvallisuusvirastoasetuksessa sekä nopeita rajainterventioryhmiä koskevassa asetuksessa (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 863/2007 nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta mainitun mekanismin sekä vierailevien virkamiesten tehtävien ja toimivallan osalta). Todennäköisesti yhteisvastuulausekkeen soveltamistilanteessa unioni aktivoisi sen käyttöön asetetut mekanismit ja käynnistäisi Frontexin koordinoiman operaation rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Jos kuitenkin Frontexin voimavarat olisivat jo sidotut muille alueille maahantulopaineiden hallitsemiseksi, eikä Frontexin koordinoimaa operaatiota voitaisi käynnistää, tulisi olla mahdollista antaa kansallisilla voimavaroilla rajavartiolaitoksen apua toiselle Euroopan unionin jäsenmaalle rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja toisaalta pyytää tällaista apua Suomelle. Toisin kuin Frontex-operaatioissa, rajaturvallisuusapua voitaisiin pyytää esimerkiksi vain yhdeltä jäsenvaltiolta. 

Suomessa rajatarkastuksia voivat suorittaa Rajavartiolaitos, poliisi ja Tulli. Avun pyytäminen olisi varsin poikkeuksellista, ja tulisi harkittavaksi vain silloin, kun kansalliset voimavarat eivät riittäisi. Avun pyytäminen perustuisi Rajavartiolaitoksen tekemään riskianalyysiin ja arvioon kansallisten resurssien riittävyydestä. Vierailevien virkamiesten toiminta organisoitaisiin Rajavartiolaitoksen antamalla toimintakäskyllä.  

Rajavartiolaitoksen henkilöstöstä määrättäisiin rajaturvallisuusavun antamiseen ulkomaille lähtökohtaisesti niitä rajavartiomiehiä, jotka ovat ilmoittaneet halukkuuteensa kansainvälisiin tehtäviin hakeutumalla Rajavartiolaitoksen kansainväliseen valmiusjoukkoon. Sen jäsenet on ilmoitettu myös Frontexin hallinnoimiin Euroopan rajavartijaryhmiin (EBGT-pooli). Rajaturvallisuusapua antamaan lähetetyt virkamiehet olisivat tehtävässään ulkomailla virkasuhteessa Rajavartiolaitokseen ja palvelussuhteen ehdot määräytyisivät Rajavartiolaitoksen virkaehtosopimusjärjestelmän mukaisesti. Rajaturvallisuusavun antamiseen liittyvät tehtävät ovat kansainväliseen valmiusjoukkoon hakeutuneiden rajavartiomiesten virkatehtäviä ja ne suoritetaan virkamatkaperustaisesti. 

Pykälän 3 momentissa viitattaisiin kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annettuun lakiin. Sitä sovelletaan Suomen päätöksentekoon kansainvälisen avun antamisesta toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle sekä kansainvälisen avun pyytämisestä niiltä, jos kyse on muun muassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklan nojalla annettavasta avusta.  

28 §.Rajavalvontaa koskevat toimivaltuudet. Pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdassa muutettaisiin Schengenin rajasäännöstön artiklaviittaukset vastaamaan kodifioitua säännöstä. 

33 §.Rajavartiomiehen toimivaltuus poliisitehtävissä. Pykälän 1 momentissa säädetään rajavartiomiehen toimivaltuuksista muun muassa 22 §:ssä tarkoitettujen terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten torjumiseksi ja erityistilanteiden hoitamiseksi. Rajavartiomiehellä on tällöin poliisimiehelle poliisilain 2 ja 3 luvussa säädetyt toimivaltuudet, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja niitä rajoita. Momenttiin lisättäisiin poliisimiehelle kuuluvat poliisilain 2 ja 3 luvun mukaiset toimivaltuudet myös poliisilain 9 luvun 9 a §:n mukaisessa Prüm- ja Atlas -yhteistyössä. Päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja voisi rajoittaa sanottuja toimivaltuuksia. 

Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan.  

35 e §.Rajaturvallisuusapua antavan Euroopan unionin jäsenvaltion virkamiehen toimivaltuudet ja oikeus voimakeinojen käyttämiseen. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin 15 d §:n tarkoittamassa yhteisvastuulausekkeen soveltamistilanteessa Suomeen rajaturvallisuusapua antavan toisen Euroopan unionin jäsenvaltion virkamiehen toimivaltuuksista ja oikeudesta käyttää voimakeinoja tehtäviä suorittaessaan. Toimivaltuuksista ja voimakeinojen käyttöoikeuksista ehdotetaan säädettäväksi mahdollisimman yhdenmukaisesti rajaturvallisuusvirastoasetuksen 10 artiklan ja sitä täydentävän 35 a §:n kanssa. Perusteena yhdenmukaiselle sääntelylle on se, että yhteisvastuulausekkeen mukaisena avunantotilanteena alkanut tehtävä saattaa myöhemmin muuttua Frontexin koordinoimaksi operaatioksi. Tällöin on perusteltua, että virkamiesten toimivaltuudet ovat mahdollisimman yhtenevät. 

Pykälän 1 momentin mukaan Suomeen rajaturvallisuusapua antamaan saapuva toisen jäsenvaltion virkamies olisi toimivaltainen suorittamaan Schengenin rajasäännöstön mukaisia tehtäviä lukuun ottamatta 14 artiklan mukaista päätöstä evätä maahan pääsy, josta voi päättää vain kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen viranomainen. Schengenin rajasäännöstön 16 artiklan nojalla rajavalvonnan toimivaltuuksia voivat käyttää rajavartijat asetuksen säännösten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Schengenin rajasäännöstön ulkorajoja koskevia säännöksiä sovelletaan myös tilanteessa, jossa sisärajavalvonta on palautettu. Virkamies voisi suorittaa tehtäviä ainoastaan suomalaisen virkamiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Virkamiehellä olisi 35 §:n 1 momentissa säädetty oikeus suomalaisen toimivaltaisen virkamiehen läsnä ollessa voimakeinojen käyttämiseen, jos hänen kotijäsenvaltionsa on antanut siihen suostumuksen eikä oikeutta voimakeinojen käyttöön ole rajoitettu Suomen avunpyynnössä. Säännös vastaa pääosin lain 35 a §:ää, jossa säädetään Frontex-operaatioihin osallistuvien virkamiesten toimivaltuuksista. Oikeutta voimakeinojen käyttöön voitaisiin kuitenkin rajoittaa laajemmin kuin mitä rajaturvallisuusvirastoasetukseen perustuvan 35 a §:n nojalla voidaan tehdä.  

Virkamiehet voisivat tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään kantaa virka-aseita, ammuksia, voimankäyttövälineitä ja muita varusteita siten kuin heidän kotijäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetään. Sallitut virka-aseet, ammukset, voimankäyttövälineet ja muut varusteet määriteltäisiin Suomen tekemässä avunpyynnössä. Aseiden ja muiden voimankäyttövälineiden käyttämisessä noudatettaisiin 35 §:n 1 momentissa säädettyä. Lisäksi niiden käyttö olisi sallittua rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaisessa hätävarjelutilanteessa. 

35 f §.Rajaturvallisuusapua antavan Euroopan unionin jäsenvaltion virkamiehen muut oikeudet ja velvollisuudet. Pykälässä säädettäisiin 15 d §:ssä tarkoitettua yhteisvastuulausekkeen mukaista rajaturvallisuusapua antavan Euroopan unionin jäsenvaltion virkamiehen muista oikeuksista ja velvollisuuksista. Pykälän 1 momentin mukaan sisäministeriö antaisi yhteisvastuulausekkeen nojalla avun antamiseen Suomessa osallistuvalle Euroopan unionin jäsenvaltion virkamiehelle määräaikaisen valtuuskirjan, joka sisältäisi virkamiehen nimen, kansalaisuuden, virka-aseman ja valokuvan. Valtuuskirja mahdollistaisi virkamiehen yksilöinnin ja osoittaisi hänellä olevan toimivallan suorittaa avunpyynnön mukaisia tehtäviä. Virkamiehellä olisi velvollisuus pitää valtuuskirja mukanaan ja esittää se pyydettäessä. Valtuuskirja olisi palautettava sisäministeriölle avun antamisen päätyttyä. Sääntely vastaisi Frontexin koordinoimia operaatioita koskevia rajaturvallisuusvirastoasetuksen säännöksiä sekä asiallisesti lain 8 a §:ää, jossa säädetään rajavartiomiehen aseman ilmaisemisesta ja rajavartiomiehen yksilöimisestä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin virkamiehen velvollisuudesta käyttää apua antaessaan omaa virkapukuaan, jollei toimivaltainen suomalainen virkamies toisin määräisi. Lähtökohtana olisi, että virkapukua olisi aina käytettävä silloin, kun suomalainenkin rajavartiomies on sitä velvollinen käyttämään.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin virkamiehen siviili- ja rikosoikeudellisesta vastuusta. Virkamies rinnastettaisiin tekemiensä rikosten, häneen kohdistuvien rikosten sekä aiheuttamiensa vahinkojen osalta suomalaisiin virkamiehiin. Jos virkamiehen aiheuttama vahinko johtuisi vakavasta laiminlyönnistä taikka tahallisuudesta, virkamiehen kotijäsenvaltiota voitaisiin vaatia korvaamaan kokonaan tai osittain vahingon perusteella maksetut vahingonkorvaukset. Virkamies olisi myös kotijäsenvaltiossaan sovellettavan kurinpito- ja virkasuhdelainsäädännön alainen. Sääntely vastaa vakiintunutta käytäntöä EU-lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa. Kun kyse on epäillystä virkarikoksesta, vieraan valtion virkamiesten toiminta Suomessa kuuluu oikeusasiamiehen valvontavaltaan. 

Rajavartiolaitos voisi antaa apua antaville virkamiehille oikeuden käyttää sellaisia Rajavartiolaitoksen henkilörekistereitä, jotka ovat tarpeellisia rajatarkastuksissa ja -valvonnassa. Pykälän 4 momenttiin otettaisiin informatiivinen viittaus, jonka mukaan asiasta säädettäisiin tarkemmin henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetussa laissa (579/2005). 

35 g §.Rajavartiomiehen toimivaltuudet ja oikeus voimakeinojen käyttämiseen rajaturvallisuusapua annettaessa. Pykälässä säädettäisiin rajavartiomiehen toimivaltuuksista ja oikeudesta voimakeinojen käyttöön tämän antaessa 15 d §:ssä tarkoitettua yhteisvastuulausekkeen mukaista rajaturvallisuusapua. Pykälän mukaan rajavartiomiehellä olisi rajavartiolaissa säädetty toimivalta suorittaa Schengenin rajasäännöstön mukaisia tehtäviä apua vastaanottavan jäsenvaltion pyynnöstä. Toimivaltuudet eivät kuitenkaan voisi ylittää niitä toimivaltuuksia, joita apua vastaanottava jäsenvaltio hänelle antaa.  

Pykälän 2 momentin mukaan rajavartiomiehellä olisi tehtäviä suorittaessaan ja toimivaltaa käyttäessään 35 §:n 1 ja 4 momentissa ja rajavartiolain nojalla annetuissa säännöksissä säädetty oikeus käyttää sellaisia tehtävän kannalta tarpeellisia ja puolustettavia voimakeinoja, jotka ovat apua vastaanottavan Euroopan unionin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisia. Käytettävät voimakeinot eivät voisi apua vastaanottavan jäsenmaan salliessakaan ylittää sitä, mitä niistä on Suomen laissa säädetty. Toisaalta käytettävät voimakeinot eivät voisi ylittää sitä, mikä on apua vastaanottavassa maassa sallittua.  

Toimivaltaa ja niiden edellyttämiä voimakeinoja käyttäessään Rajavartiolaitoksen virkamies olisi muun muassa virkamieslaissa, rajavartiolaissa ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetussa laissa annettujen säännösten alainen. Apua toisessa maassa antava Rajavartiolaitoksen virkamies olisi myös sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014) säädettyjen kurinpitosäädösten ja virkamieslaissa säädettyjen virkamiesoikeudellisten menettelyjen alainen. Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Apua antavaan Rajavartiolaitoksen virkamiehen Suomen ulkopuolella tekemiin rikoslain 40 luvun mukaisiin virkarikoksiin sovellettaisiin Suomen lakia. Rajavartiolaitoksen kansainvälisiin tehtäviin osallistuvat rajavartiomiehet palvelevat lähes poikkeuksetta Rajavartiolaitoksen sotilasvirassa. Tällöin heidän Suomen ulkopuolella tekemiin rikoslain 45 luvun mukaisiin sotilasrikoksiin sovellettaisiin Suomen lakia. 

35 h §.Rajavartiomiehen oikeudellinen asema Suomen alueen ulkopuolella. Pykälässä säädettäisiin selvyyden vuoksi rajavartiomiehen virkavelvollisuuksista ja virkamiesasemasta johtuvista etuuksista hänen toimiessaan Suomen ulkopuolella Rajaturvallisuusviraston nopean interventioryhmän jäsenenä, yhteisessä operaatiossa ja kokeiluhankkeessa, yhteisvastuulausekkeen mukaisessa rajaturvallisuusaputehtävässä ja muussa Rajavartiolaitoksen kansainvälisessä tehtävässä. Näissä tilanteissa rajavartiomiehille annetaan matkamääräys ja he ovat virkamatkalla. 

Virkavelvollisuuksiin ja oikeuksiin sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin Suomessa toteutettavassa virkatehtävässä. Viittaussäännöksen kautta sovellettavaksi tulisivat esimerkiksi vahingonkorvauslain säännökset virkamiehen korvausvastuusta ja valtion korvausvastuusta virkamiehen aiheuttaman vahingon johdosta, eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain säännökset virkamiehen oikeudesta avustajaan ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Sovellettavaksi voisi kuitenkin tulla esimerkiksi rajaturvallisuusvirastoasetuksen 10 b artiklan mukaiset siviilioikeudellista vastuuta koskevat säännökset. Palvelussuhteen ehdot määräytyvät valtion virka- ja työehtojen sekä Rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavien virkaehtosopimusten mukaisesti. 

77 §.Rajavartiolaitoksen antama virka-apu ja tuki. Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin siten, että Rajavartiolaitos voisi antaa pelastusviranomaiselle, poliisille ja Tullille tukea myös Suomen alueen ulkopuolella niiden toimialaan kuuluvassa tehtävässä. Puolustusvoimista annetussa laissa ei säädetä puolustusvoimien oikeudesta pyytää muiden Suomen viranomaisten tukea kansainvälisen avun antamisessa. 

Koska virka-apukäsite kattaa vain toiminnan Suomen alueella, pykälässä käytettäisiin tältä osin termiä tuki. Tuki voisi olla Rajavartiolaitokselle kuuluvan kaluston, henkilövoimavarojen tai erityisasiantuntijapalvelujen käyttöä. Lisäys mahdollistaisi Rajavartiolaitoksen antaman tuen edellä mainituille viranomaisille muun muassa yhteisvastuulausekkeen mukaisissa avunantotilanteissa, joissa mainitut viranomaiset olisivat Suomen lain mukaan toimivaltaisia viranomaisia. Myös Suomen alueen ulkopuolella annettavan tuen edellytyksenä olisi, että se voisi tapahtua vaarantamatta Rajavartiolaitokselle säädettyjen muiden tärkeiden tehtävien suorittamista.  

Pykälän 3 momenttia täydennettäisiin siten, että ulkomaille suuntautuvan tuen antamisesta päättäisi Rajavartiolaitoksen päällikkö. Sisäisen turvallisuuden kannalta erityisen merkittävästä tuesta Suomen alueen ulkopuolella päättäisi sisäministeriö. Yhteistyöllä voisi olla erityistä merkitystä sisäisen turvallisuuden kannalta jos Suomesta lähetettäisiin erittäin suuri määrä virkamiehiä antamaan apua toiseen valtioon ja yhteistyöhön osallistumisella olisi siten merkittävä vaikutus Rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamiseen kotimaassa. Päätöksenteossa tulisi tällöin arvioitavaksi virkamiesten lähettämisen vaikutus valmiuteen taata Rajavartiolaitoksen toimintakyky Suomessa sekä vaikutukset muiden viranomaisten toimintaan.  

Asia voisi tulla ratkaistavaksi myös kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain mukaisessa järjestyksessä etenkin, jos kyse olisi moniviranomaistoimintaa edellyttävästä avusta laajakantoisessa avunantotilanteessa tai muussa kyseessä olevan lain soveltamistilanteessa. 

77 a §.Rajavartiolaitoksen virka-apu ja tuki poliisille merialueella. Voimassa olevan pykälän mukaan poliisilla on oikeus saada Rajavartiolaitokselta merellisessä erityistilanteessa sotilaallisten voimakeinojen käyttämistä edellyttävää virka-apua rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2—7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun terroriteon estämiseksi tai keskeyttämiseksi, jos se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla.  

Sotilaallisella voimakeinolla tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen. Virkamiehen henkilökohtaista aseistusta, kuten rynnäkkökivääriä, voimakkaammalla aseistuksella tarkoitetaan esimerkiksi ilmatorjuntakonekivääriä tai kranaatinheitintä. Virka-aputilanteessa sotilaallisella voimakeinolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sotavarusteilla varustetun aluksen mutta ei ilma-alusten aseistuksen käyttöä. Rajavartiolaitoksen ilma-aluksissa ei ole sotilaallisen voimankäytön aseistusta. 

Sotilaallisia voimakeinoja sisältävä Rajavartiolaitoksen virka-apu rajoittuu Suomen merialueelle ja Suomen talousvyöhykkeelle. Tämä on katsottu perustelluksi sen vuoksi, että Rajavartiolaitoksella on erityistä toimintakykyä merialueella aluevalvontatehtävään liittyen sekä korkea ympärivuotinen toimintavalmius meripelastusvalmiuden ylläpitämiseksi.  

Yhteisvastuulausekkeeseen tai muuhun EU-lainsäädäntöön sekä Suomen kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi pykälän soveltamisalaa olisi tarkoituksenmukaista laajentaa myös Suomen alueen ulkopuolelle toisen EU-jäsenmaan merialueelle ja talousvyöhykkeelle.  

Pykälään esitetään tehtäväksi sanamuodon muutos. Pykälässä säädettäisiin sotilaallisten voimakeinojen käyttöä edellyttävän virka-avun sijasta sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä edellyttävästä virka-avusta. Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvalla voimakeinojen käytöllä tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaista aseistusta voimakkaampaa, sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen. Tällä muutoksella tehdään ero puolustusvoimista annetun lain 4 §:ssä säädettyyn puolustusvoimien sotilaallisten voimakeinojen käytön määritelmään, joka tarkoittaa sotilaan henkilökohtaisen aseen sekä sitä voimakkaamman aseen käyttöä. Muutoksella ei ole vaikutusta annettavan virka-avun sisältöön.  

Rajavartiolaitoksen pinta-aluksissa on sotavarusteeksi hankittua aseistusta, jota Rajavartiolaitos voi käyttää aluevalvontatehtäviin, sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin sekä antaakseen virka-apua tai tukea poliisille terroriteon estämiseksi tai keskeyttämiseksi tämän pykälän nojalla. Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella ei tarkoitettaisi rajaturvallisuuden ylläpitoa varten hankittua voimankäyttövälineistöä, kuten esimerkiksi välinettä, jonka voimankäyttövaikutus perustuu ääneen, valoon tai lamauttaviin aineisiin. Rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi hankittua voimankäyttövälineistöä voidaan käyttää myös lain 22 §:n mukaisessa terrorismin torjunnassa ja muissa erityistilanteissa, joissa Rajavartiolaitos voi antaa poliisin käyttöön kalustoa, henkilöitä ja erityisasiantuntijapalveluja tietyin edellytyksin. Rajavartiomiehen toimivaltuuksista 22 §:n mukaisissa tilanteissa säädetään lain 33 §:ssä.  

Pykälän 1 momentissa korvattaisiin sotilaallisten voimakeinojen termi sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaksi voimakeinojen käytöksi. 

Pykälän 2 momentin mukaan jatkossa poliisilla olisi oikeus saada Rajavartiolaitokselta sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä sisältävää tukea terrorismirikoksen torjunnassa myös toisen Euroopan unionin jäsenvaltion merialueella tai talousvyöhykkeellä silloin, kun poliisin siellä suorittama tehtävä perustuu Euroopan unionin lainsäädännössä tai kansainvälisessä Suomea sitovassa sopimuksessa määriteltyjen terrorististen tekojen estämiseen tai keskeyttämiseen. 

Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä sisältävää tukea toisen Euroopan unionin jäsenmaan merialueella tai talousvyöhykkeellä tarvittaisiin silloin, kun poliisi antaisi yhteisvastuulausekkeen nojalla apua toiselle Euroopan unionin jäsenmaalle terrori-iskun uhan tai tällaisen iskun tapahtuessa. Täytäntöönpanopäätöksen 2 artiklan mukaan päätöstä sovelletaan muun muassa jäsenvaltioiden maa-alueella, aluevesillä ja ilmatilassa. EU-jäsenmaan talousvyöhykkeellä täytäntöönpanopäätöstä sovelletaan silloin, kun kyseessä on talousvyöhykkeellä sijaitseva infrastruktuuri kuten öljynporauslaitteisto. Toisen EU-jäsenmaan merialueella tai talousvyöhykkeellä toimiminen voisi olla Atlas-päätöksen nojalla toteutettavaa toimintaa. Se voisi myös johtua kansainväliseen sopimukseen perustuvasta Suomen toimintavelvollisuudesta, esimerkkinä ns. SUA-yleissopimus (merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus, SopS 11/1999). 

Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä sisältävää tukea voitaisiin antaa silloin, kun terroristisia tekoja toteuttavat henkilöt olisivat varustautuneet vahvoin tai tehokkain suoja- ja hyökkäysvälinein, joiden torjumiseksi ja niiltä suojautumiseksi tarvittaisiin mainittuja voimakeinoja. Tällaisia voimakeinoja voitaisiin tarvita myös silloin, kun on pysäytettävä kaapattu alus. Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvan asevoiman käyttäminen edellyttäisi toisen jäsenvaltion nimenomaista pyyntöä ja voimakeinojen olisi oltava vastaanottavan jäsenmaan kansallisen lainsäädännön mukaisia. Käytettävät voimakeinot eivät voisi apua vastaanottavan jäsenmaan salliessakaan ylittää sitä, mitä niistä on Suomen laissa säädetty.  

Rajavartiolaitoksen poliisille antamaan tukeen sovellettaisiin 77 b—77 d §:n säännöksiä virka-avun päätöksenteosta, tilanteen johtamisesta sekä kustannuksista. Lain 77 b §:ssä säädetään päätöksenteosta poliisille annettavasta virka-avusta, 77 c §:ssä virka-aputilanteen johtamisesta ja 77 d §:ssä virka-avun kustannuksista. Rajavartiolain 77 b §:n 1 momentin mukaista kiireellisyysmenettelyä voitaisiin soveltaa myös päätettäessä toiselle EU-jäsenvaltiolle annettavasta sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvasta voimakeinojen käytöstä. Kiireellisyysmenettelyssä päätöksen tekee sisäministeriö. Kiireellinen päätöksenteko on perusteltua toisen EU-jäsenvaltion esittämään välittömän avun pyyntöön reagoimiseksi terrorismirikoksen yhteydessä.  

Rajavartiolaitoksen poliisille antama sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuva voimakeinojen käyttöä sisältävä tuki ei ole esityksessä laiksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta tarkoitettua sotilaallista voimakeinoapua (HE 72/2016 vp).  

Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi ja siinä muutettaisiin sotilaallisten voimakeinojen termi vastaamaan 1 momentin sanamuotoja.  

Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi ja siinä määriteltäisiin sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuva voimakeinojen käyttö. Sillä tarkoitettaisiin virkamiehen henkilökohtaista aseistusta voimakkaampaa, sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen. 

Pykälän nykyiset 4 ja 5 momentit siirtyisivät 5 ja 6 momentiksi ja ne säilyisivät ennallaan. Pykälän 6 momenttiin lisättäisiin viittaus rikoslain 4 luvun 7 §:ään. 

79 a §.Puolustusvoimien tuki rajavartiolaitokselle kansainvälistä apua annettaessa. Pykälä olisi uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin puolustusvoimien Rajavartiolaitokselle sen tehtävän suorittamiseksi antamasta tuesta toisen valtion alueella 15 b ja 15 d §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa eli Frontex-operaatioissa ja yhteisvastuulausekkeen mukaisessa rajaturvallisuusavussa. Koska virka-apukäsite kattaa vain toiminnan Suomen alueella, pykälässä käytettäisiin termiä tuki. Puolustusvoimat voisi antaa Rajavartiolaitokselle tukena lähinnä kalustoa, materiaalia tai asiantuntija-apua. Tukeen eivät kuuluisi puolustusvoimista annetun lain 4 §:n mukaiset sotilaalliset voimakeinot.  

Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan sotilaan henkilökohtaisen aseen ja sitä voimakkaampaa aseen käyttöä.  

Puolustusvoimien henkilöstöllä ei olisi tukea antaessaan rajavartiolain mukaisia rajavartiomiehen toimivaltuuksia, vaan tuki rinnastuisi virka-apuun, jota kukin viranomainen antaa omilla toimivaltuuksillaan. 

Tarvittava tuki voisi olla esimerkiksi panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja, ilma- tai pinta-aluksia, henkilövoimavaroja henkilön etsintään tai muuta puolustusvoimilla olevaa erityisasiantuntemusta, joista säädetään 79 §:n 1 momentin 1—4 kohdassa. Frontex-operaatioissa tuki voisi käsittää ainoastaan rajaturvallisuusviranomaisten toimenpiteitä palvelevat pääasiassa logistiset tukitehtävät. Kyseeseen voisi tulla käytännössä vain kalusto- tai rajaturvallisuusviranomaisten ydintehtäviä palveleva henkilöstötuki, koska operaatioihin on mahdollista lähettää ainoastaan rajavartiomiehiä. Rajaturvallisuusoperaatioihin osallistuvien vierailevien virkamiesten on voitava suorittaa kaikkia Schengenin rajasäännöstön mukaisia tehtäviä ja käyttää kaikkea sen mukaista rajatarkastuksia ja -valvontaa varten tarvittavaa toimivaltaa, joka on tarpeen mainitun asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Frontexin koordinoimien rajaturvallisuusoperaatioiden pääasiallisena tavoitteena on tukea rajatilanteen hallintaa ja EU:n sisäistä turvallisuutta. Operaatioita johdetaan operaatiota isännöivän maan rajaturvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimesta. Rajatilanteen hallinnalla pyritään havaitsemaan ja estämään EU:n alueelle suuntautuva laiton maahanmuutto. Tilannetietoisuutta ylläpitämällä havaitut laittomat maahantulijat pyritään saattamaan ohjatusti operaatiota johtavan isänmaan viranomaistoimenpiteiden kohteeksi. Operaation isäntämaata tuetaan tilannekuvan luomisen ja laittomien maahantulijoiden kiinniottojen lisäksi viranomaistoimivaltuuksin toteutettavissa laittomien maahantulijoiden rekisteröinnissä, sormenjälkien ottamisessa ja haastatteluissa, joilla pyritään edesauttamaan palautusoperaatioiden toimeenpanemiseksi tarvittavan tiedon hankintaa.  

Rajaturvallisuusoperaatioihin osallistuvat rajaturvallisuusviranomaiset tekevät viranomaistoimivaltuuksin havaintoja ja kiinniottoja sekä keräävät todistusaineistoa rajat ylittävän rikollisuuden paljastamiseksi ja rikoksista epäiltyjen saattamiseksi syytteeseen. Kaikki jäsenvaltioiden rajavartijat ja muu henkilöstö, jotka osallistuvat EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin koordinoimiin rajaturvallisuusoperaatioihin ovat ennen operatiivisiin toimiin osallistumistaan saaneet koulutusta asianomaisesta Euroopan unionin ja kansainvälisestä oikeudesta, myös perusoikeuksista, sekä kansainvälisen suojelun saatavuudesta. Lisäksi rajavartijoille annetaan ennen operaatioita ohjeet siitä, miten tunnistaa suojelua hakevat henkilöt ja ohjataan nämä kääntymään asiaankuuluvien tahojen puoleen. Eurooppalaisen rajavartijakoulutuksen yhteiset koulutusvaatimukset on laadittu Frontexin toimesta. Frontex kehittää näitä koulutusvaatimuksia edelleen ja tarjoaa jäsenvaltioiden kansallisten rajavartijoiden kouluttajille EU- tason koulutusta, jossa käsitellään myös rajatuvallisuusoperaatioiden kannalta merkityksellistä merioikeutta ja kansainvälisen suojelun saatavuutta. Edellä mainitut toimet voisivat tulla kyseeseen myös Suomen antaessa rajaturvallisuusapua yhteisvastuulausekkeen nojalla. 

Tuen antamiseen osallistuva puolustusvoimien henkilöstö saisi kantaa virka-aseita, ammuksia, voimankäyttövälineitä ja muita varusteita vastaavasti kuin Frontex-operaation tai 15 d §:n mukaisen rajaturvallisuusavun antamiseen osallistuva rajavartiomies eli Frontex-operaation sääntöjen tai rajaturvallisuusapua pyytäneen EU-jäsenvaltion asettamien ehtojen mukaisesti. Puolustusvoimien henkilöstö voi kuitenkin käyttää kantamaansa virka-asetta ja muita voimankäyttövälineitä vain rajavartiolain 35 §:n 2 momentin nojalla tai jokaiselle kuuluvan hätävarjeluoikeuden perusteella. Lain 35 §:n 2 momentin mukaan sillä, joka rajavartiomiehen pyynnöstä tai tämän suostumuksella tilapäisesti avustaa rajavartiomiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen voimakeinoapuun erittäin tärkeän ja kiireellisen Rajavartiolaitoksen tehtävän suorittamisessa, on oikeus rajavartiomiehen ohjauksessa sellaisten välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen, joihin rajavartiomies toimivaltansa rajoissa hänet valtuuttaa. Momentissa viitattaisiin rikoslain 4 luvun 4 §:n säännöksiin oikeudesta hätävarjeluun ja hätävarjelun liioittelusta sekä rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentin ja 7 §:n säännöksiin voimakeinojen käytön liioittelusta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuen pyytämisestä ja antamisesta päättämisestä. Silloin, kun kyse olisi merkitykseltään tai taloudelliselta arvoltaan vähäisestä kalustosta, kuten esimerkiksi lämpökameroista, päätöksentekomenettelyyn noudatettaisiin vastaavaa sääntelyä kuin 79 §:n mukaisen virka-avun pyytämisessä. Jos kyse olisi yhteisvastuulausekkeen mukaisesta tilanteesta taikka taloudellisesti erityisen merkittävästä avusta, tuen pyytämisestä puolustusvoimilta päättäisi sisäministeriö. Tällaisen tuen antamiseen liittyvään päätöksentekoon sovellettaisiin, mitä siitä säädetään puolustusvoimista annetun lain 12 §:n 2 momentissa. Asia voisi tulla ratkaistavaksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain mukaisessa menettelyssä, jos kyse olisi avusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklan nojalla, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan nojalla, siihen sisältyisi merkittäviä sotilaallisia voimavaroja, siihen voisi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, joka olisi ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää, tai joka olisi laajakantoista ja periaatteellisesti tärkeää. 

1.8  Laki henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa

39 §.Tietojen muu luovuttaminen ulkomaille. Rajavartiolakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 d § rajaturvallisuusavun pyytämisestä ja antamisesta toiselta Euroopan unionin jäsenvaltiolta. Pykälä tulisi sovellettavaksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen yhteisvastuuta koskevan lausekkeen mukaisissa tilanteissa (SEUT 222). Tämän vuoksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 kohta, jonka mukaan Rajavartiolaitos voisi antaa rajavartiolain 15 d §:ssä tarkoitettua apua rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi antaville virkamiehille oikeuden käyttää sellaisia Rajavartiolaitoksen henkilörekistereitä, jotka ovat tarpeen Suomen esittämän avunpyynnön edellyttämien toimenpiteiden suorittamista varten. Käytännössä kyse olisi niistä henkilörekistereistä, jotka ovat tarpeen rajatarkastuksissa ja -valvonnassa. Virkamiehille annettaisiin käyttöoikeus vain sellaisiin tietoihin, jotka ovat tarpeen heille annettujen tehtävien suorittamiseksi. Sääntely vastaa pykälän 1 momentin 3 kohtaa, jossa säädetään oikeudesta luovuttaa tietoja Frontexin koordinoimiin operaatioihin osallistuville virkamiehille. 

3.1  Sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä sisältävä tuki poliisille

Esityksessä ehdotetaan sääntelyä, jonka mukaan poliisilla olisi oikeus saada virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa ja poliisitehtävän suorittamiseen soveltuvaa asevoiman käyttöä sisältävää tukea puolustusvoimilta poliisiin antaessa kansainvälistä apua terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi. Poliisilla olisi lisäksi oikeus saada rajavartiolain 77 a §:n mukaista sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa voimakeinojen käyttöä sisältävää virka-apua vastaavaa tukea Rajavartiolaitokselta toisen EU-jäsenvaltion merialueella tai talousvyöhykkeellä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi. Rajavartiolain sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvalla voimakeinolla tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaista aseistusta voimakkaampaa, sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen.  

Näillä muutoksilla on tarkoitus toteuttaa Lissabonin sopimuksella vahvistettua EU-maiden solidaarisuutta erityisesti terrorismin torjunnassa. Terroritekojen vaikutukset ovat luonteeltaan rajat ylittäviä ja terrorismin torjunta on kaikkien valtioiden velvollisuus. Vakavimmat terroriteot saatetaan toteuttaa käyttämällä sellaisia välineitä, joiden torjumiseksi voidaan tarvita sotilaallisten voimakeinojen käyttöä. Ehdotus mahdollistaisi toisen EU-jäsenvaltion auttamisen terrorististen tekojen estämiseksi ja keskeyttämiseksi. 

Ehdotetun sääntelyn mukaan Rajavartiolaitoksen sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuva voimakeinojen käyttö edellyttäisi toisen EU-jäsenvaltion nimenomaista pyyntöä. Puolustusvoimien sotavarustein tapahtuva voimakeinojen käyttö tapahtuisi apua pyytävän valtion suostumuksella. Tällaisten voimakeinojen käytön edellytyksenä olisi, että se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla.  

Rajavartiolaitoksen sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvan tuen antamiseen, päätöksentekoon ja muihin menettelyihin sovellettaisiin rajavartiolain 77 a—77 d §:ää. Puolustusvoimien sotavarustein tapahtuvan tuen antamiseen ja muihin menettelyihin sovellettaisiin poliisilain ehdotettua 9 luvun 2 a §:ää sekä hallituksen esityksessä (HE 94/2016 vp) ehdotettua puolustusvoimista annetun lain 12 ja 12 a §:ää.  

Ehdotettu sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella ja sotavarusteella tapahtuva voimakeinojen käyttö merkitsee osin tuntuvaakin puuttumista perustuslaissa suojattuihin perusoikeuksiin, erityisesti perustuslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun oikeuteen elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuun omaisuudensuojaan sekä 9 §:ssä tarkoitettuun liikkumisvapauteen. Ehdotetulla sääntelyllä on vaikutusta erityisesti seuraaviin Euroopan perusoikeuskirjassa määriteltyihin perusoikeuksiin: ihmisarvo (1 artikla), oikeus elämään (2 artikla), oikeus ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen (3 artikla) ja oikeus vapauteen ja turvallisuuteen (6 artikla). Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.  

Rajavartiolain voimassa olevat säännökset Rajavartiolaitoksen sotilaallisia voimakeinoja sisältävästä virka-avusta poliisille terrorististen tekojen yhteydessä on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. Perustuslakivaliokunta on myös arvioinut sotilaallisten voimakeinojen käyttöä puolustusvoimien poliisille antamana virka-apuna terrorististen rikosten yhteydessä. Perustuslakivaliokunta on todennut, että terrorismissa on kysymys yhteiskunnan perustoimintoja, oikeusjärjestystä sekä ihmisten henkeä, terveyttä ja turvallisuutta hyvin vakavasti vaarantavasta rikollisuudesta, jonka estämiselle ja keskeyttämiselle on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttävät ja hyvin painavat perusteet. Toiminnan poikkeuksellisen vakava luonne on otettava huomioon myös arvioitaessa sitä vastaan käytettävien keinojen oikeasuhtaisuutta. Terrorististen tekojen laatu voi ääritapauksessa puoltaa poikkeuksellisten voimakeinojen käyttämistä (PeVL 9/2014 vp, s. 2/II ja 3/I, PeVL 23/2005 vp, s. 2/I ja PeVL 10/2005 vp, s. 2/I). 

Ehdotettu sääntely kokonaisuudessaan sisältää säännökset siitä, mitä sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tai sotavarustein tapahtuvalla voimakeinojen käytöllä tarkoitetaan, kuka saa käyttää sitä ja millä edellytyksillä. Perusoikeuksien rajoituksen olennainen sisältö ilmenee suoraan laista. Sääntely täyttää siten lailla säätämisen ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.  

Sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella ja sotavarustein tapahtuva asevoiman käyttö on rajattu tarkoin määriteltyjen terrorismirikosten estämiseen ja keskeyttämiseen. Suhteellisuusvaatimuksen kannalta on olennaista, että tällaisten voimakeinojen käyttö on rajattu tilanteisiin, joissa se on välttämätöntä suuren ihmismäärän hengen tai terveyden suojaamiseksi välittömästi uhkaavalta vakavalta vaaralta.  

Ehdotettujen perusoikeusrajoitusten syyt ovat perusoikeuksien muodostaman kokonaisuuden kannalta hyväksyttävät. Ehdotetulla sääntelyllä suojataan toisia perusoikeuksia, ja sääntelyyn on terrorismin rajat ylittävien vaikutusten perusteella painava yhteiskunnallinen intressi eli terrorismirikosten estäminen ja keskeyttäminen.  

Kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annettavan lain 4 §:n (HE 72/2016 vp) mukaisessa kiireellisyysmenettelyssä päätettävä kansainvälinen apu voisi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä sellaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan terrori-iskun torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla. Kyse olisi ennakollisesta avusta, jolla pyritään estämään vaikutuksiltaan laajamittaisen ja vakavan terrori-iskun toteutuminen. Kiireellisyysmenettely soveltuisi esityksen mukaan tilanteisiin, joissa on kyse avun antamisesta Suomen ja Euroopan unionin tai sen muiden jäsenvaltioiden kesken taikka Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä. 

Ehdotetun rajavartiolain 77 a §:n mukaan rajavartiolain 77 b §:n 1 momentin mukaista kiireellisyysmenettelyä voitaisiin soveltaa myös päätettäessä toiselle EU-jäsenvaltiolle annettavasta sotavarusteeksi hankitulla aseistuksella tapahtuvasta voimakeinojen käytöstä. Lain 77 b §:n 1 momentin mukaan kiireellisyysmenettelyssä päätöksen tekee sisäministeriö. Rajavartiolaitoksen poliisille antama sanottu tuki ei ole esityksessä laiksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta tarkoitettua sotilaallista voimakeinoapua (HE 72/2016 vp, s. 58). Kiireellisyysmenettelyn käyttäminen toisen EU-jäsenvaltion merialueella ja talousvyöhykkeellä annettavaan sanottuun asevoiman käyttöön on perusteltua ottaen huomioon perustuslain 1 §:n 3 momentin säännös Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. 

Edellä esitetyn perusteella ehdotusta ei ole hallituksen käsityksen mukaan pidettävä ongelmallisena perustuslain kannalta. 

3.2  Täysivaltaisuus

Johdanto 

Rajavartiolakiin ehdotetaan sisällytettäväksi uusi 35 e § ja 35 f §, joissa säänneltäisiin EU:n yhteisvastuulausekkeen perusteella Suomelle rajaturvallisuusapua antavan Euroopan unionin jäsenvaltion virkamiehen toimivaltuuksista Suomen alueella. Poliisilain 9 luvun uuteen 9 c §:ään ehdotetaan siirrettäväksi Prüm-päätöksen täytäntöönpanolaista toisen EU-jäsenvaltion virkamiehen toimivaltuuksia koskeva 2 §, johon tehtäisiin tarvittavat tarkennukset. Pykälässä säädettäisiin myös toisen EU-jäsenvaltion virkamiehen toimivaltuuksista silloin, kun hän osallistuu Atlas-päätöksen nojalla toteutettavaan toimintaan. Lisäksi poliisilakiin otettaisiin säännökset vieraan valtion virkamiehen asemasta muussa kansainvälisessä yhteistyössä. Uuden 9 luvun 9 d §:n mukaan vieraan valtion virkamiehen osallistuessa uuden 9 b §:n nojalla käynnistettyyn avunantoon, eli muuhun kuin Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön, hänen toimivaltuuksiinsa sovellettaisiin uuden 9 c §:n säännöksiä.  

Arvioinnin lähtökohdat  

Vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksia Suomessa koskevat sääntelyehdotukset ovat merkityksellisiä perustuslain 1 §:ssä ilmaistun Suomen täysivaltaisuuden kannalta. Täysivaltaisuussäännöksiä tulkittaessa lähtökohtana on ollut, että on otettava huomioon Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä ja erityisesti Euroopan unionissa (HE 1/1998 vp, s. 71—72, PeVL 36/2006 vp, s. 4/II ja PeVL 56/2006 vp, s. 2/II). Sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa, ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät sellaisenaan ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa (HE 1/1998 vp, s. 73/II - PeVL 38/2001 vp, s. 5/I). 

Perustuslakivaliokunta on aiemmassa käytännössään katsonut, että esimerkiksi ulkorajojen valvonnan ja rajatarkastusten suorittamisen siirtäminen ylikansalliselle rajavartiolaitokselle merkitsee helposti puuttumista valtion täysivaltaisuuteen (PeVL 28/2002 vp, s. 2/I). Viimeaikaisessa käytännössään valiokunta on todennut, että arvioinnin perusteet ovat jossain määrin muuttuneet viime vuosina (PeVL 3/2016 vp). Valiokunnan mukaan ensinnäkin on otettava huomioon, että Lissabonin sopimus tuli voimaan 1.12.2009. Lissabonin sopimuksella poistettiin entisiin perussopimuksiin sisältynyt ns. pilarirakenne. Tämän mukaisesti ns. III pilarin muodostaneet poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla siirtyivät selkeästi unionin toimivaltaan. Nykyisin vapauden turvallisuuden ja oikeuden aluetta (SEUT V osasto) koskevaa lainsäädäntöä annetaan unionilla olevan toimivallan perusteella. Lisäksi perustuslain 1 §:n 3 momenttiin on lisätty vuonna 2012 voimaan tulleella muutoksella nimenomainen maininta Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa (PeVL 3/2016 vp, s. 5). Lisäksi on huomattava, että perustuslain 94 ja 95 §:n säännöksiä täsmennettiin muun muassa sillä, mikä on Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille. Muutosta käsitellessään perustuslakivaliokunta huomautti, että toimivallan siirron merkittävyyttä tarkasteltaessa on otettava huomioon valiokunnan uudempi tulkintakäytäntö, jonka mukaan toimivaltajärjestelyjen vaikutusta on arvioitava aiempaa joustavammin ja väljemmin etenkin antamalla muodollisten seikkojen asemasta enemmän painoa siirrettävän toimivallan aineelliselle merkitykselle (PeVM 9/2010 vp). 

Rajavartiolaki 

Ehdotettu sääntely vastaisi rajavartiolain 35 a §:n mukaisia rajaturvallisuusvirastoasetuksen mukaisiin Frontexin koordinoimiin hankkeisiin ja kokeiluhankkeisiin Suomessa osallistuvan virkamiehen toimivaltuuksia. Toisin kuin Frontexin koordinoimissa operaatioissa, toimivaltuuksilla ei olisi perustaa unionilainsäädännössä, vaan toisen jäsenvaltion virkamiehen oikeudet ja velvollisuudet olisivat Suomen kansallisesti asettamia toiminnan ehtoja. Toisen jäsenvaltion virkamies voisi suorittaa tehtäviä ja käyttää toimivaltuuksia toimivaltaisen suomalaisen virkamiehen ohjeiden mukaisesti. Voimakeinoja virkamies voisi käyttää vain toimivaltaisen suomalaisen virkamiehen läsnä ollessa.  

Nyt ehdotettu järjestely ei merkitse rajavalvontatehtävien siirtoa, eikä sitä muutoinkaan voida luonnehtia merkitykseltään huomattavaksi. Nyt ehdotettu järjestely toisen EU-jäsenvaltion virkamiehen toiminnasta Suomessa perustuisi Suomen tekemään avunpyyntöön ja olisi luonteelta tilapäistä. Ehdotettu järjestely ei tarkoita itsenäisesti käytettävien rajavalvonnan toimivaltuuksien antamista EU:lle tai toisen EU-jäsenvaltion virkamiehille Suomessa.  

Toisen EU-jäsenvaltion virkamiehen toimivaltuudet olisivat rajoitetut Schengenin rajasäännöstön mukaisiin tehtäviin toimivaltaisen suomalaisen virkamiehen ohjeiden mukaisesti. Voimakeinojen käyttäminen voisi tapahtua rajavartiolain mukaisesti ja vain toimivaltaisen suomalaisen virkamiehen läsnä ollessa, edellyttäen, että virkamiehen kotijäsenvaltio on antanut siihen suostumuksen eikä oikeutta ole rajoitettu Suomen tekemässä avunpyynnössä.  

Tällainen järjestely ei mahdollista itsenäisesti käytettävien toimivaltuuksien siirtämistä ulkomaisille rajavartiojoukoille. Näillä perusteilla hallitus katsoo, että järjestely olisi tavanomainen nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja vaikuttaisi vain vähäisessä määrin valtion täysivaltaisuuteen eikä näin ollen olisi sellaisenaan ristiriidassa perustuslain 1 §:n täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa.  

Poliisilaki  

Poliisilakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan vieraan valtion virkamiehen osallistuessa muuhun kuin Prüm- tai Atlas-yhteistyöhön Suomen alueella, hänen toimivaltuuksiinsa sovelletaan sitä, mitä toimivaltuuksista on säädetty Prüm- ja Atlas-yhteistyön osalta. Lisäksi muuhun kuin Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön Suomessa osallistuva vieraan valtion virkamies rinnastettaisiin tekemiensä rikosten tai häneen kohdistuvien rikosten suhteen suomalaisiin virkamiehiin. 

Ehdotetun sääntelyn mukaan Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön osallistuvalla vieraan valtion toimivaltaisella virkamiehellä olisi Suomen alueella oikeus suomalaisen poliisimiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti käyttää sellaisia poliisimiehelle kuuluvia toimivaltuuksia, jotka suomalainen poliisimies hänelle toimivaltansa nojalla osoittaa. Vieraan valtion toimivaltaisella virkamiehellä olisi oikeus suomalaisen poliisimiehen ohjauksessa käyttää sellaisia voimakeinoja, joita poliisimies toimivaltansa nojalla hänelle osoittaa. Toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle virkamiehelle voitaisiin antaa lähettävän valtion suostumuksella oikeus kantaa Suomen alueella aseita, ammuksia, voimankäyttövälineitä ja muita varusteita.  

Sääntelyn tarkoituksena on panna täytäntöön Atlas-päätös. Päätöksen 3 artiklan mukaan apua antavan erityistoimintayksikön virkamiehet oikeutetaan toimimaan tukitehtävissä pyynnön esittävän jäsenvaltion alueella ja toteuttamaan kaikkia tarpeellisia toimia pyydetyn avun antamiseksi edellyttäen, että he toimivat pyynnön esittävän jäsenvaltion vastuulla, määräysvallassa ja johdolla sekä pyynnön esittävän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti; sekä toimivat oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisten toimivaltuuksien rajoissa. Siviili- ja rikosoikeudellisten vastuukysymysten osalta noudatetaan Prümin sopimusta koskevan päätöksen 21 artiklan 4 ja 5 kohtien sekä 22 artiklan säännöksiä. 

Atlas-päätöksen, ehdotetun täytäntöönpanosääntelyn sekä muita kansainvälisiä avun tilanteita koskevien säännösehdotusten nojalla vieraan valtion viranomaiset voisivat toimia myös Suomen alueella ja osin samalla tavalla kuin kansalliset viranomaiset päätöksen tarkoittamissa asioissa sekä käyttää tällöin Suomen oikeudenkäyttöpiiriin ja siellä oleskeleviin kohdistuvaa julkista valtaa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tällaistakin toimivaltaa voidaan tietyin edellytyksin antaa ulkomaan viranomaiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Oleellista on, että kyse on tilapäisestä viranomaisavusta, joka toteutetaan Suomen pyynnöstä. Edelleen oleellista on, että suomalainen poliisimies osoittaa vieraan valtion virkamiehelle toimivaltuudet ja voimankäyttöoikeudet, joita kaikkia hänen on käytettävä suomalaisen poliisimiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Myös voimankäyttövälineitä virkamies saa kantaa vain kotivaltionsa suostumuksella ja päällystöön kuuluvan poliisimiehen luvalla. Hän saa käyttää voimankäyttövälineitä vain tilanteissa, joissa suomalainen poliisimies toimivaltansa rajoissa yksittäistapauksessa hänet valtuuttaa.  

Edellä mainittua toimintaa on hallituksen käsityksen mukaan pidettävä tavanomaisena ja myös kannatettavana kansainvälisenä yhteistyömuotona, joka vain vähäisessä määrin vaikuttaa valtion täysivaltaisuuteen.  

3.3  Johtopäätökset

Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Esitys liittyy kiinteästi hallituksen esitykseen laiksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta sekä esitykseen puolustusvoimista annetun lain, aluevalvontalain ja asevelvollisuuslain muuttamisesta. Siksi hallituksen käsityksen mukaan on aiheellista, että esityksestä pyydetään perustuslakivaliokunnan lausunto.