PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
Esityksen taustalla on pääministeri Petteri Orpon hallituksen kehysriihipäätös vuosille 2025−2028, jossa sovittiin julkista taloutta vahvistavista lisäsopeutustoimista. Osana lisäsäästötoimia valtion talousarvion momentin 30.40.44 (Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen) määräraha pienenee 35,777 miljoonaan euroon. Momentilta 30.40.44 rahoitetaan metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä annettuun lain (71/2023), jäljempänä
kannustejärjestelmälaki
mukaisia tukia.
Kannustejärjestelmän tuet edistävät muun muassa Kansallinen metsästrategia 2035:n (
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165182
) ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa koskevan valtioneuvoston selonteon (
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164301
) tavoitteita ja linjauksia.
Kansallinen metsästrategia 2035 sisältää useita toimenpiteitä, joilla on kytkös kannustejärjestelmän toimenpiteisiin. Niitä ovat muun muassa, että hoidetaan nuoret metsät laadukkaasti ajallaan ja poistetaan hoitorästit, lisätään kasvua ja hiilensidontaa vastuullisella metsänlannoituksella, parannetaan metsien saavutettavuutta ja kehitetään logistiikkaa, otetaan käyttöön metsätalouden vesiensuojelumenetelmiä ja edistetään suometsien ilmastokestävää hoitoa. Kannustejärjestelmään liittyville tavoitteille ei ole asetettu määrällistä tavoitetasoa, vaan kehityksen suuntaa kuvaavia tavoitteita. Taimikon ja nuoren metsän hoitorästien pitäisi vähentyä, metsälannoituksen kokonaismäärän kasvaa, hakkuutapojen monipuolistua, suometsän hoidon valuma-aluetason suunnitelmien määrä kasvaa, metsätalouden vesistökuormituksen vähentyä ja tiestön korjausvelan alentua. Lisäksi yksi mittari koskee kannustejärjestelmän tukien toteutusmääriä työlajeittain.
Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toteuttamisessa kannustejärjestelmällä on keskeinen rooli seuraavien toimenpiteiden saavuttamisessa: Kokonaisvaltainen suometsänhoidon suunnittelu (kunnostusojituksen välttäminen), Kokonaisvaltaisen suometsänhoidon suunnittelu (peitteinen metsänkasvatus rehevissä korvissa) ja Edistetään suometsien tuhkalannoitusta. Tavoitteena on, että vuosittain 1 000 hehtaarilla jätettäisiin kunnostusojitus tekemättä ja 6 000 hehtaarilla siirryttäisiin peitteiseen metsänkasvatukseen. Suometsän hoitosuunnitelma on keskeinen työväline näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Koska suometsän hoitosuunnitelmissa on mahdollista suunnitella muitakin kuin edellä mainittuja toimenpiteitä, tulisi suometsän hoitosuunnitelmien pinta-alan olla moninkertainen edellä mainittuihin tavoitemääriin verrattuna. Tuhkalannoituksen tavoitteeksi on asetettu 37 000 hehtaaria vuodessa. Tavoitteeseen pyritään tukemalla kannustejärjestelmän kautta terveyslannoituksia.
1.2
Valmistelu
Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä. Esityksestä on järjestetty lausuntokierros 19.6.–12.8.2024. Lausuntopyyntö lähetettiin 50 taholle, jotka edustivat metsänomistajia, metsätalouden toimijoita, tutkimuslaitoksia, keskeisiä tiedepaneeleita, metsä- ja ympäristöhallinnon viranomaisia sekä luonnonsuojelujärjestöjä. Lisäksi lausuntopyyntö oli nähtävillä maa- ja metsätalousministeriön nettisivulla.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa
https://mmm.fi/hankkeet
tunnuksella MMM033:00/2024.
2
Nykytila ja sen arviointi
Kannustejärjestelmälaki tuli voimaan 1.1.2024. Kannustejärjestelmälaissa säädetään metsätalouden tuista. Kannustejärjestelmä perustuu Euroopan unionin valtiontukisääntöihin. Taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annettu komission asetus (EU) 2023/2831. Kannustejärjestelmän muut tuet Euroopan unionin komissio on 8 päivänä elokuuta 2023 hyväksynyt maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koskevien suuntaviivojen (2022/C 485/01) mukaisena tukena (Valtiontuki SA.106581 (2023/N) – Suomi). Kannustejärjestelmä on määräaikainen ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2029. Tuet ovat harkinnanvaraisia ja ne myönnetään vuosittain käytettävissä olevan myöntämisvaltuuden ja määrärahojen puitteissa. Kannustejärjestelmälaki korvasi aikaisemmin voimassa olleen kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015), jäljempänä
rahoituslaki
. Rahoituslain mukaisista päätöksistä aiheutuvia menoja voidaan maksaa vuoden 2026 loppuun asti.
Kannustejärjestelmälain tavoitteena on kannustaa yksityisiä maanomistajia metsiensä kestävään hoitoon ja käyttöön tavalla, jolla yksityistalouden tavoitteiden ohella voidaan saavuttaa myös yhteiskunnan metsäpolitiikalle ja metsien käytölle asettamat tavoitteet. Kannustejärjestelmällä kannustetaan maanomistajia tekemään taloudellisesti ja metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään metsävarojen suotuisaa kehittymistä, turvataan ja lisätään metsien biologista monimuotoisuutta, edistetään metsätalouden vesiensuojelua sekä hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen. Lisäksi kannustejärjestelmällä pidetään yllä metsätalouden tieverkkoa.
Kannustejärjestelmälain ja rahoituslain nojalla toteutettavia töitä rahoitetaan valtion talousarvion kahdelta eri määrärahamomentilta eli momentilta 30.40.44 (Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen) ja momentilta 30.40.45 (Metsäluonnon hoidon edistäminen). Pääministeri Petteri Orpon hallitus on kehysriihessä 15.−16.4.2024 päättänyt julkista taloutta vahvistavista lisäsopeutustoimista. Momentille 30.40.44 kohdistuu aikaisemmin päätettyjen säästöjen lisäksi 210 000 euron säästö vuodelle 2025. Momenttiin 30.40.45 ei kohdistu säästöjä.
Valtion talousarvion momentin 30.40.44 määrärahalla rahoitetaan taimikon ja nuoren metsän hoito sekä sen yhteydessä toteutettu pienpuun keruu, terveyslannoitus, suometsän hoitosuunnitelma, suometsän vesiensuojelutoimenpiteiden ja piennarteiden tekeminen, uuden metsätien tekeminen ja yksityistien perusparantaminen.
Kannustejärjestelmälain tukien ehdoista, määrästä ja niiden määräytymisperusteista säädetään metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1021/2023).
Tarvittavien säästöjen aikaansaamiseksi on tarpeen tarkastella kannustejärjestelmän yksittäisten tukien tarpeellisuutta ja myönnettävien tukien tukitasoja. Säästöt pyritään toteuttamaan siten, että kannustejärjestelmän tavoitteet jatkossakin pääsääntöisesti toteutuisivat. Tästä syystä ehdotetaan, että uuden metsätien tekemisen tuesta luovuttaisiin. Tulevien vuosien säästöjen aikaansaamiseksi on myös tarkoitus alentaa taimikon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä kerättävän pienpuun keruusta maksettavaa lisää ja yksityistien perusparannuksen tukitasoa. Jälkimmäisestä muutoksesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
Kannustejärjestelmälain tukien myöntämiseen, maksamiseen, valvontaan ja muihin vastaaviin seikkoihin sovelletaan kannustejärjestelmälain lisäksi myös valtionavustuslakia (688/2001). Rahoituksen myöntäminen, maksaminen ja valvonta kuuluvat Suomen metsäkeskukselle, jäljempänä
metsäkeskus
. Metsäkeskusorganisaatiosta säädetään Suomen metsäkeskuksesta annetussa laissa (418/2011).
Kannustejärjestelmälain 31 §:n nojalla on mahdollista asettaa määräaikaisia ja toistaiseksi voimassa olevia rajoitteita tukihakemusten hyväksynnälle. Tukihakemusten hylkäämismahdollisuus on kytketty myöntämisvaltuuden riittävyyteen ja se edellyttää maa- ja metsätalousministeriön päätöstä, joka julkaistaan ministeriön määräyskokoelmassa. Taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena työn toteuttamisen jälkeen. Metsätalouden kannustejärjestelmästä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1221/2023) säädetään siitä, mihin mennessä taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea on haettava toimenpiteiden aloittamisesta ja niiden loppuun saattamisesta. Taimikon ja nuoren metsän hoidon rahoituspäätöksiin ei liity myöntämisvaltuutta. Kannustejärjestelmälakiin ei sisälly mahdollisuutta rajoittaa rahoitettavien taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen hakemusten määrää. Tukihakemusten hylkäämismahdollisuus liittyy myöntämisvaltuuteen. Vuonna 2023 yli 80 prosenttia momentin 30.40.44 rahoituksesta käytettiin taimikon ja nuoren metsän hoitoon. Esityksessä katsotaan, että säästöjen johdosta on tarpeen mahdollistaa laissa myös taimikon ja nuoren metsän hoidon hakemusten hylkääminen. Esityksessä arvioidaan, että laissa on tarpeen nimenomaisesti mahdollistaa hakemusten siirtäminen käsiteltäväksi hakemusten vireillepanovuotta seuraavana vuonna.
EU:n valtiontukisääntely perustuu Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (jäljempänä SEUT-sopimus) 107–109 artikloihin. Sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Valtiontuki ei siis pääsääntöisesti sovellu sisämarkkinoille.
SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa tukien yhteensopivuus yhteismarkkinoille.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (EY) 794/2004 4 artiklassa säädetään tiettyjä voimassa olevaan tukeen tehtäviä muutoksia koskevasta yksinkertaistetusta ilmoitusmenettelystä. Kyseisen artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan yksinkertaistetulla ilmoituslomakkeella on mahdollista ilmoittaa hyväksytyn tukiohjelman soveltamisperiaatteiden tiukentaminen, tuki-intensiteetin tai tukikelpoisten kustannusten alentaminen. Mainitun 4 artiklan mukaan ilmoitusvelvollisuus ei koske muodollista tai hallinnollista tuen muutosta, joka ei vaikuta tukitoimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille tehtyyn arviointiin.
Ilmoitus komissiolle on tarkoitus tehdä yksinkertaistetussa menettelyssä. Ilmoitus koskisi uuden metsätien tekemisen tuesta luopumista sekä tukitasoihin tehtäviä muutoksia.
3
Tavoitteet
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen kehysriihessä päättämät säästöt edellyttävät metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmän uudelleentarkastelua. Esityksen tavoitteena on sopeuttaa kannustejärjestelmä vuosittain käytettävissä olevan myöntämisvaltuuden suuruuden ja toimintaan osoitettavien määrärahojen mukaiseksi niin, että valtiontuki kohdentuisi mahdollisimman vaikuttaviin toimenpiteisiin. Valtiontuen tarkoituksena on kannustaa yksityismetsänomistajia aktiiviseen metsätalouden harjoittamiseen ja siten edistää metsä- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista. Esityksessä ehdotetaan luopumista uuden metsätien tekemisen tuesta ja mahdollistetaan hakemusten käsittelyn lykkääminen käsiteltäväksi seuraavana vuonna sekä hakemusten hylkääminen, jos myöntämisvaltuutta tai määrärahaa ei ole käytettävissä. Esityksessä arvioidaan, että vaikka uuden metsätien tekemisen tuesta luovuttaisiin, kannustejärjestelmän tavoitteet koskien metsätieverkoston ylläpitoa kuitenkin pitkälti toteutuisivat, koska yksityistien perusparannuksen tuki säilyisi osana tukijärjestelmää.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
Kannustejärjestelmän sopeuttaminen vuosittain valtion talousarviossa osoitettavan myöntämisvaltuuden ja määrärahojen suuruuteen edellyttää tuettavan toiminnan supistamista. Esityksen mukaan kannustejärjestelmästä poistettaisiin uuden metsätien tekemisen tuki sekä mahdollisuus tehdä uutta tietä yksityistien perusparannushankkeen yhteydessä. Suomessa on kattava tieverkosto, minkä vuoksi esityksessä arvioidaan, että väheneviä kannustejärjestelmän määrärahoja ei ole tarkoituksenmukaista kohdistaa kannustimena uuden metsätien tekemiseen. Siirtymäsäännöksissä joudutaan kuitenkin ottamaan huomioon ne tilanteet, joissa uuden metsätien tekemisen tukea tai uuden metsätien tekemistä sisältävän yksityistien perusparannuksen tukea koskeva asia on saatettu vireille ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Samoin on otettu huomioon se tilanne, että mainittujen hankkeiden toteuttamissuunnitelman laatimiseen on myönnetty tukea ennen ehdotetun lain voimaantuloa.
Vuosittain käytettävissä olevan myöntämisvaltuuden ja määrärahojen riittävyyteen liittyen kannustejärjestelmälakia muutettaisiin siten, että tukihakemuksen käsittely olisi mahdollista siirtää hakemuksen vireillepanovuotta seuraavaan vuoteen. Ehdotettu säännös on nykyistä suppeampi. Metsäkeskuksen tehtävänä olisi kuitenkin jatkossakin tiedottaa valtuuden ja määrärahojen riittävyydestä. Tiedottamisvelvoite perustuu valtionavustuslain 9 §:n 2 momenttiin. Lakiin sisällytettäisiin myös säännökset hakemuksen hylkäämisestä, jos myöntämisvaltuutta tai määrärahaa ei ole käytettävissä.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
Metsätalouden kannustejärjestelmä on määräaikainen ja sen nojalla voidaan päätöksiä tehdä vuoden 2029 ja maksatuksia vuoden 2032 loppuun asti.
Vuonna 2024 valtion talousarvion momentilla 30.40.44 (Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen) on käytettävissä 38,377 miljoonaa euroa ja momentilla 30.40.45 (Metsäluonnon hoidon edistäminen) on käytettävissä 11,027 miljoonaa euroa. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen kehysriihessä sopimat säästöt vähentävät momentin 30.40.44 käytettävissä olevaa määrärahaa 35,777 miljoonaan euroon vuonna 2025. Myöntämisvaltuutta olisi vuonna 2025 käytettävissä 15 miljoonaa euroa.
Terveyslannoitusta, suometsän hoitosuunnitelmia, suometsän vesiensuojelutoimenpiteiden ja piennarteiden tekemistä, uuden metsätien tekemistä ja yksityistien perusparantamista koskevia päätöksiä voidaan tehdä myöntämisvaltuuden puitteissa. Taimikon ja nuoren metsän hoito ei kuluta myöntämisvaltuutta.
Vuosittaisen määrärahan riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon paitsi kannustejärjestelmälain nojalla tehtäviin päätöksiin sitoutuva valtiontuki myös se, että rahoituslain nojalla hyväksyttyjä puuntuotannon turvaamiseksi tehtäviä toimenpiteitä koskevia tukipäätöksiä tulee maksettavaksi vuosina 2024–2026. Edellä mainituista rahoituslain tukipäätöksistä arvioidaan aiheutuvan valtiolle menoja yhteensä noin 49 miljoonan euron edestä. Näistä suurin osa tullaan hakemaan maksuun vuoden 2024 aikana, mutta vuosille 2025−2026 maksatuksia jää arviolta noin 10 miljoonan euron edestä.
Vuosittainen myöntämisvaltuuden ja määrärahan tarve riippuvat eri toimenpiteiden suoritemääristä ja niiden toteutuksen ajoittumisesta. Esityksessä on pyritty kohdistamaan käytettävissä oleva valtiontuki siten, että kannustejärjestelmällä edistettäisiin kansallisen metsästrategian ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista.
Uuden metsätien rakentamista on tuettu vuosina 2016–2023 keskimäärin 42 kilometriä vuodessa. Perusparannuksen yhteydessä on mahdollista tukea myös uuden tien rakentamista. Perusparannushankkeiden yhteydessä on rakennettu uutta tietä keskimäärin noin yksi kilometri vuodessa. Uuden metsätien rakentamiseen kohdistuvan tuen lakkauttamisella saavutettava säästö on joitakin satoja tuhansia euroja. On todennäköistä, että uusien metsäteiden tuen päättyessä hankkeita aloitetaan aikaisempaa enemmän. Kun lisäksi huomioidaan, että siirtymäsäädökset mahdollistavat aikaisemmin suunniteltujen hankkeiden toteutuksen rahoituksen vielä vuoden 2025 puolella ja hankkeiden toteuttaminen kestää useita vuosia, ei vuonna 2025 välttämättä saavuteta tavoiteltuja säästöjä.
Uusia teitä on rakennettu vähän, joten tuen lakkaamisen ympäristövaikutukset olisivat vähäisiä. Edotettujen muutosten johdosta metsää säästyisi rakentamiselta noin 25–50 hehtaaria vuosittain. Tällä olisi pieni positiivinen vaikutus metsien hiilinielun säilymiseen sekä luontoympäristöjen säilymiseen yhtenäisenä.
Tuen lakkaamisen vaikutukset kohdistuvat erityisesti Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntiin, sillä näissä on eniten tienrakennustarvetta. Tapio Oy:n tekemän Metsäteiden kattavuusanalyysi -selvityksen mukaan laskennallinen tietiheys on suurin eteläisissä maakunnissa ja vastaavasti pienin pohjoisimmissa maakunnissa. Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tiestöä on vähemmän kuin 15 m/ha, joka on asetettu enimmäistietiheyden rahoitusehdoksi metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Keskimääräisestä tietiheydestä huolimatta paikkatietoanalyysin mukaan uusia metsäteitä tarvittaisiin jokaisessa maakunnassa.
Määrärahojen vähetessä tulee mahdolliseksi, että kaikkia taimikon ja nuoren metsän hoidon hakemuksia ei pystytä maksamaan hakemusvuonna. Mahdollisuus siirtää hakemukset maksettavaksi seuraavan vuoden määrärahoista on hyvän hallinnon ja maanomistajan edun mukaista. Muutoksella olisi merkitystä taimikon ja nuoren metsän hoitohankkeissa, joissa maanomistaja on jo toteuttanut työt ennen rahoituksen hakemista. Viime vuosina taimikon ja nuoren metsän hoitoon on käytetty yli 80 prosenttia momentin 30.40.44 rahoituksesta. Toisaalta mahdollisuus hylätä hakemus, jos hakemusta seuraavanakaan vuotena ei ole määrärahaa käytettävissä, mahdollistaa taimikon ja nuoren metsän hoitohankkeiden määrän rajoittamisen. Tämän mahdollisuuden soveltamista ei pidetä kovinkaan todennäköisenä, koska useimmissa tapauksissa seuraavan vuoden määrärahat todennäköisesti riittäisivät edelliseltä vuodelta siirtyvien hakemusten maksamiseen.
Valtioneuvoston asetuksella säädettyjä tukitasoja ja tukiehtoja on tarkoitus tarkistaa siten, että tarvittavat säästöt kohdistuvat metsä- ja ilmastopolitiikan kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Terveyslannoituksen, suometsän hoitosuunnitelman sekä suometsän vesiensuojelutoimenpiteiden ja piennarteiden tekemisen tukitasoa ei ole tarkoitus muuttaa. Muutokset kohdistuisivat taimikon ja nuoren metsän hoidon tukiehtoihin, taimikon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä tehtävään pienpuun keruun lisään ja yksityistien perusparannuksen tukitasoon.
Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukemisella pyritään ohjaamaan oikea-aikaiseen hoitotyöhön. Taimikon ja nuoren metsän hoidon yhteydessä toteutettavan pienpuun keräämisen tukeminen on toissijaista suhteessa metsänhoitotöiden tukemiseen. Vaikka pienpuun käytön edistäminen on kannuste ylipäätään nuoren kasvatusmetsän hoitoon, on korotetun pinta-alan tuen alentaminen perusteltua, jotta vuosittaiset määrärahat riittäisivät ilman, että suoritemäärät laskevat liikaa. Tukitason muutos ohjaisi hoitotyötä enemmän taimikoihin ja nuorten kasvatusmetsien hoitoon, joiden harvennukset eivät ole kaupallisesti kannattavia.
Tarkoituksena on laskea yksityistien perusparannuksen tukitasoa yhtä aikaa yksityistieavustusten tukitason kanssa. Yksityistieavustusten korotettu tukitaso on voimassa vuoden 2025 loppuun asti.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Leikkausten kohdentamisen vaihtoehtona on tarkasteltu mallia, jossa säästöt kohdistettaisiin tasaisesti kaikkiin tukiin. Vuoden 2025 säästöt voisivat olla toteutettavissa näin, mutta eivät enää tuleville vuosille kohdistuvat säästöt. Jos säästöt kohdistettaisiin tasaisesti kaikkiin tukiin, laskisi tukitaso tasolle, joka ei enää olisi maanomistajan näkökulmasta kannustava. Kannustavuuden poistuessa työmäärät laskisivat, mikä taas johtaisi siihen, etteivät kansallisen metsästrategian ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman tavoitteet toteutuisi niin hyvin kuin valitussa vaihtoehdossa. Pääministeri Petteri Orpon hallitus on linjannut merkittävistä valtion talouden säästöistä. Hallitusohjelma korostaa oikea-aikaisen metsänhoidon tärkeyttä ja metsien hiilinielusta huolehtimista. Tämä linjaus osaltaan vaikuttaa siihen, ettei esitykselle käytännössä ole olemassa muita toteuttamisvaihtoehtoja.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
Asiaa on tarkasteltu hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä ja kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain 29 a ja 48 §:n muuttamisesta (HE 167/2022 vp, ks. 5.2 luku).
6
Lausuntopalaute
Esityksestä pyydettiin lausunnot seuraavilta tahoilta: Bioenergia ry, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Energiateollisuus ry, Etämetsänomistajien liitto ry, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Kemijärven yhteismetsä, Koneyrittäjät ry, Kuusamon yhteismetsä, liikenne- ja viestintäministeriö, Luonnonvarakeskus, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y., METO – Metsäalan Asiantuntijat ry, Metsäbiotalouden tiedepaneeli, Metsäpalvelutyönantajat ry, Metsäteho, Metsäteollisuus ry, oikeusministeriö, Posion yhteismetsä, Pääkaupunkiseudun metsänomistajat PKMO ry, Ruokavirasto, Sallan yhteismetsä, Sahateollisuus ry, Suomen ilmastopaneeli, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Luontopaneeli, Suomen metsäkeskus, Suomen riistakeskus, Suomen yhteismetsät ry, Suomen ympäristökeskus, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f., työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Väylävirasto, WWF Suomi ja ympäristöministeriö. Lisäksi lausuntopyyntö oli nähtävillä maa- ja metsätalousministeriön verkkosivulla.
Lausunnon antoivat oikeusministeriö, ympäristöministeriö, Luonnonvarakeskus, Suomen metsäkeskus, Bioenergia ry, Energiateollisuus ry, Koneyrittäjät ry, Maa- ja metsä-taloustuottajain keskusliitto MTK ry, METO – Metsäalan asiantuntijat ry, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo, Metsäpalvelutyönantajat ry, Metsäteollisuus ry, Pääkaupunkiseudun metsänomistajat PKMO ry, Sahateollisuus ry, Saimaan metsänomistajat ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen tieyhdistys ry, Suomen yhteismetsät ry ja Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f.. Kemijärven, Kuusamon, Posion ja Sallan yhteismetsä eivät jättäneet omaa lausuntoaan, mutta ovat mukana Suomen yhteismetsän ry:n lausunnossa. Valtiovarainministeriö ja Suomen ympäristökeskus ilmoittivat, etteivät ne lausu asiasta.
Yleisesti ottaen valtiontalouden heikko tilanne ja siitä johtuvat säästöt saivat ymmärrystä. Tosin esitettiin myös, että metsätalouden rahoitus tulisi varmistaa lisämäärärahoituksella. Yleisesti säästöjen nähtiin vaarantavan hallitusohjelman ja kansallisen metsäohjelman tavoitteiden saavuttamisen. Esitystä pidettiin huonona metsäpolitiikan ennustettavuuden kannalta, koska kannustejärjestelmä on juuri uudistettu ja se on ollut voimassa vasta vajaan vuoden.
Valtion talousarvion momentin 30.40.45 (Metsäluonnon hoidon edistäminen) jäämistä säästöjen ulkopuolelle pidettiin hyvän ratkaisuna. Lausunnoissa huomautettiin, että momentille 30.40.44 (Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen) on jo kohdistettu huomattavia leikkauksia. Momenttiin 30.40.44 kohdistuneista leikkauksista huolimatta Suomen luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan kannustejärjestelmän momenttien rahoitus on epätasapainossa.
Monet lausunnonantajat pitivät säästöjen kohdentamista oikeasuuntaisena. Ainoastaan Koneyrittäjät eivät nähneet lakiesitystä tarpeellisena, vaan esittivät säästöjen toteuttamista alemman asteisen sääntelyn kautta.
Moni lausunnonantaja korosti metsätieverkoston merkitystä kannattavan metsätalouden harjoittamiselle sekä yhteiskunnalle. Valtaosa lausunnonantajista näki uusien metsäteiden rahoittamisesta luopumisen valitettavana, mutta piti metsäteiden perusparannuksista huolehtimista ensisijaisena. Suomen tieyhdistys, Koneyrittäjät, Metsäpalvelutyönantajat ja Suomen yhteismetsät esittivät uuden metsätien tekemisen tuen säilyttämistä osana kannustejärjestelmää.
Lausuntoihin sisältyi myös ehdotuksia säästöjen kohdentamisen muuttamisesta. Yleisin muutosehdotus koski pienpuun keruutuesta luopumista. Lisäksi luonnonvarakeskus esitti, että taimikon ja nuoren metsän hoidon hoito- ja kunnossapitovelvoitetta tulisi pidentää nykyisestä viidestä vuodesta.
Mahdollisia taimikon ja nuoren metsän hoidon hakusulkuja pidettiin huonona asiana. Lausunnoissa korostettiin taimikon ja nuoren metsän hoidon positiivisia vaikutuksia metsänhoitoon, puun saatavuuteen ja työllisyyteen sekä korostettiin riskiä ammattilaisten siirtymisestä muihin töihin.
Luonnonvarakeskus piti ehdotettua säännöstä taimikon ja nuoren metsän hoidon tukihaun sekä niiden käsittelyn ja myöntämisen mahdolliseksi keskeyttämiseksi perusteltuna. Metsäteollisuus, Koneyrittäjät ja Saimaan metsänomistajat eivät kannata ehdotusta. Myös Sahateollisuus suhtautui esitykseen varauksella. Esityksen nähtiin voivan aiheuttaa häiriöitä metsäpalvelumarkkinoilla voimakkaiden kysyntävaihteluiden johdosta. Koneyrittäjät pitivät tukitasojen alentamista nopeampana ja tarkoituksenmukaisempana keinona reagoida akuuttiin rahapulaan. Osassa lausunnoissa oli ymmärretty virheellisesti, että tukihakemukset hylättäisiin hakemusvuonna määrärahojen loppuessa. Näissä lausunnoissa esitettiin, että hakemukset tulisi siirtää maksettavaksi seuraavalle vuodelle. Näin esityksen mukaan tapahtuukin, mutta jos silloinkaan määrärahat eivät riitä niiden maksamiseen, hakemukset hylätään. Lisäksi lausuntopalautteessa esitettiin valtioneuvoston asetukseen liittyvää palautetta.
Edellä mainitun lausuntopalautteen perusteella esitykseen ei ole tehty muutoksia. Vaikka useampi lausunnonantaja kannatti pienpuun keruukohteilta maksettavan lisän poistamista, esityksessä arvioidaan, ettei sillä saavutettaisi tulevina vuosina tarvittavia riittäviä säästöjä. Esityksessä katsotaan, että taimikon ja nuoren metsän hoidon enimmäispituusrajan laskeminen vähentää pienpuun keruuseen soveltuvien kohteiden määriä ja voi osittain johtaa tuen lakkauttamisen kanssa samaan lopputulokseen.
Oikeusministeriö on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota lausunnolla olleen lakiehdotuksen 31 a §:n ja voimassa olevan lain 31 §:n säännöksiin sekä niihin liittyen todennut, ettei ylempi hallintoviranomainen voi puuttua alaisensa hallintoelimen toimintaan. Tämän johdosta ehdotusta on tarkistettu siten, että mainitut säännökset on yhdistetty ja poistettu ministeriötä koskeva sääntely. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota myös hakemusten käsittelyjärjestystä koskevaan sääntelyyn ja vakiintuneisiin hallinto-oikeudellisiin periaatteisiin. Kyseisiin asioihin liittyvät erityissäännökset on poistettu ehdotuksesta. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota lakiehdotuksen voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiin. Mainittuja säännöksiä on lausunnon johdosta pyritty selkeyttämään ja tarkistettu siten, että lisäajan myöntämistä koskevien rajoitusten sijaan säädettäisiin hakemuksen ratkaisua koskevasta määräajasta. Oikeusministeriön lausunnon johdosta lakiehdotuksen 44 §:n 2 momenttiin on tehty teknisluonteinen tarkistus.
7
Säännöskohtaiset perustelut
2 §
.
Soveltamisala ja rahoituksen kohdentamista koskevat rajoitukset
. Pykälän 1 momentin neljännessä virkkeessä viitataan muun ohella sekä metsätien tekemiseen ja yksityistien perusparannukseen. Ehdotetaan, ettei säännöksessä enää viitattaisi metsätien tekemiseen.
10 §
.
Toteuttamissuunnitelma, toteutusilmoitus ja suometsän hoitosuunnitelma
. Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan muun muassa metsätien tekemiseen vaaditaan toteuttamissuunnitelma. Pykälän ensimmäistä momenttia muutettaisiin siten, että viitattaisiin metsätien tekemisen sijaan yksityistien perusparannukseen.
12 §
.
Tuen enimmäis- ja vähimmäismäärä ja hankkeen vähimmäiskoko eräissä tapauksissa
. Pykälän 1 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaan ympäristötuen ja metsätien tekemisen tuen enimmäismäärä tuensaajaa kohden on 300 000 euroa. Säännöstä muutettaisiin siten, että metsätien tekemisen sijaan säännöksessä mainittaisiin yksityistien perusparannus.
17 §
.
Yksityistien perusparannus
. Voimassa olevan lain 3 luvussa säädetään metsätalouden tieverkosta. Lain 17 §:ssä säädetään metsätien tekemisen tuen yleisistä edellytyksistä. Kyseisessä pykälässä säädetään sekä uuden metsätien tekemisen että yksityistien perusparannuksen tuen myöntämisen edellytyksistä. Voimassa olevan lain 18 § koskee yksityistien perusparannuksen tuen ja 19 § uuden metsätien tekemisen tuen myöntämisen lisäedellytyksiä. Koska uuden metsätien tekemisen tuesta luovuttaisiin, ehdotetaan, että yksityistien perusparannuksen tuen myöntämisen edellytyksistä säädettäisiin jatkossa yhdessä pykälässä eli 17 §:ssä.
Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevan lain pykälän 1 momenttia sillä erotuksella, ettei kyseissä momentissa enää mainita uuden metsätien tekemistä.
Pykälän 2 momentin 1–3 kohdat vastaavat voimassa olevan lain pykälän 2 momentin 1–3 kohtia sillä erotuksella, ettei niissä enää mainita uuden metsätien tekemistä. Pykälän 2 momentin 4–6 kohdat vastaavat voimassa olevan lain 18 §:n 1 momentin 1, 3 ja 4 kohtia. Pykälän 2 momentin 7 kohta sisältää voimassa olevan lain 18 §:n 1 momentin 2 ja 6 kohdat. Pykälän 2 momentin 8 ja 9 kohdat vastaavat pääosin voimassa olevan lain pykälän 2 momentin 4 ja 5 kohtaa. Kun voimassa olevan lain pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan tulee mahdollistaa vesieliöstön esteetön liikkuminen, lakiehdotuksen pykälän 2 momentin 9 kohdan mukaan tulee poistaa mahdolliset vesieliöstön liikkumisen esteet. Pykälän 2 momentin 10 kohta vastaa voimassa olevan lain pykälän 3 momentin ensimmäistä virkettä.
Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan lain 18 §:n 2 momenttia.
Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevan lain pykälän 4 momenttia.
Pykälän 5 momentti sisältää asetuksenantovaltuuden. Siinä on yhdistettynä voimassa olevan lain pykälän 5 momentin ja voimassa olevan lain 18 §:n 3 momentin säännökset.
18 ja 19 §
. Pykälät kumottaisiin ja 18 §:n säännökset sisällytettäisiin 17 §:ään.
28 §
.
Eräät hakemuksen ratkaisemista ja hankehaun käynnistämistä varten tarvittavat hakijan selvitykset
. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan lain pykälän 2 momenttia sillä erotuksella, että momenttiin ei enää sisälly uuden metsätien tekemistä koskevia säännöksiä.
Pykälän 5 momentti vastaa voimassa olevan lain 5 momenttia sillä erotuksella, että metsätien tekemisen sijaan momentissa mainitaan yksityistien perusparannus.
31 §
.
Myöntämisvaltuuden ja määrärahan riittämättömyys
. Voimassa olevan lain 31 §:ssä säädetään myöntämisvaltuuden riittämättömyydestä. Säännöstä ei voida soveltaa taimikon ja nuoren metsän hoidon tukeen, joka myönnetään ns. jälkirahoitteisena eli työn tekemisen jälkeen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskisi jatkossa myös määrärahan riittämättömyyttä. Lakiehdotuksen 31 § sisältäisi nykyistä suppeammat ja selkeämmät säännökset ja tältä osin ehdotuksen taustalla on oikeusministeriön antama lausuntopalaute. Lisäksi ehdotetun sääntelyn taustalla on se, että kannustejärjestelmän mukainen tuki on harkinnanvaraista eikä tuen hakijalla ole subjektiivista oikeutta tukeen.
Hallintolaissa säädetään hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä. Lain 23 §:n 1 momentin mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Voimassa olevan lain 2 §:n ensimmäisestä virkkeestä käy ilmi, että laissa tarkoitettua rahoitusta voidaan kohdistaa vain valtion talousarviossa vuosittain osoitetun määrärahan rajoissa. Esityksessä katsotaan, että maanomistajien edun mukaista olisi, että lain tasolla säädettäisiin siitä, että asian ratkaiseminen voitaisiin siirtää seuraavaan vuoteen, jos myöntämisvaltuutta tai taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen määrärahaa ei ole hakemuksen vireillepanovuonna enää käytettävissä. Samoin pykälässä säädettäisiin nimenomaisesti siitä, että tukihakemus voitaisiin hylätä, jos myöntämisvaltuutta ei olisi hakemuksen vireillepanovuotta seuraavanakaan vuonna käytettävissä. Vastaavasti taimikon ja nuoren metsän hoidon tukihakemus voitaisiin hylätä, jos määrärahaa ei olisi käytettävissä hakemuksen vireillepanovuotta seuraavanakaan vuonna.
Ehdotettu sääntely eroaa voimassa olevan lain 31 §:n sääntelystä siinä, että jatkossa maa- ja metsätalousministeriöllä ei enää olisi roolia siinä, miten toimitaan, kun myöntämisvaltuutta tai määrärahaa ei ole riittävästi. Valtionavustuslain 9 §:n 2 momentin valtionapuviranomaisen tulee tiedottaa sopivalla tavalla mahdollisuudesta hakea valtionavustusta ja hakemismenettelystä sekä antaa tietoja valtionavustuksen myöntämisen yleisistä edellytyksistä ja valtionavustuksen ehdoista, jollei tämä ole ilmeisen tarpeetonta. Näin ollen jatkossa metsäkeskus tiedottaisi suoraan mainitun valtionavustuslain säännöksen nojalla myöntämisvaltuuden ja määrärahan riittämättömyydestä maanomistajille ja metsäalan toimijoille. Pykälään ei sisällytettäisi asioiden käsittelyjärjestystä koskevia säännöksiä, vaan tältä osin toimittaisiin hallintolain säännösten mukaisesti. Oikeuskirjallisuudessa asioiden käsittelyjärjestystä kuvataan seuraavasti. Hallintoasiat käsitellään yleensä siinä järjestyksessä, jossa ne tulevat vireille viranomaisessa. Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Viranomainen ei voi määritellä vireille tulevien asioiden käsittelyjärjestystä ilman erityisiä perusteita muulla kuin vireilletulon ajankohdan perusteella. Käsittelyajat eri asioiden välillä voivat kuitenkin vaihdella asian luonteen, selvityksen vaativuuden ja muiden vastaavien seikkojen perusteella. Näin ollen päätöksenteon ajankohta ei siten käytännössä voi määräytyä asioiden vireilletulon ajankohdan mukaan (Olli Mäenpää: Hallinto-oikeus. Helsinki: Alma Talent. Päivitetty 2.1.2023. Luettu 19.8.2024. Vaatii käyttöoikeuden.
https://verkkokirjahylly.almatalent.fi/teos/EABBXXBTAGHDB#kohta:HALLINTO-OIKEUS/piste:t5Jv
).
39 §
.
Velvollisuus sallia tien virkistyskäyttö
. Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä viitattaisiin metsätien tekemisen sijaan yksityistien perusparannukseen sekä mainittaisiin metsätien tai yksityistien virkistyskäytön sijaan vain yksityistien virkistyskäyttö. Muulta osin momentti vastaa voimassa olevan lain pykälän 1 momenttia.
40 §
.
Hoito- ja kunnossapitovelvollisuus
. Pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä mainittaisiin metsätien tekemisen sijaan yksityistien perusparannus sekä alueen ja metsätien hoidon ja kunnossapidon sijaan alueen ja yksityistien hoito. Muulta osin momentti säilyisi ennallaan.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentin 3 kohdassa mainittaisiin metsätien tekemisen tuen sijaan yksityistien perusparannuksen tuki ja metsätien sijaan yksityistie. Muulta osin momentti säilyisi ennallaan.
42 §
.
Hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden lakkauttaminen
. Pykälän 1 momentissa mainittaisiin alueen tai metsätien hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden sijaan alueen tai yksityistien hoito- ja kunnossapitovelvollisuus. Samalla tavoin muutettaisiin pykälän 2 momenttia. Muulta osin 1 ja 2 momentti säilyisivät ennallaan.
44 §
.
Metsäkeskuksen valvontatehtävä ja valtiontukeen liittyvät asiakirjat
. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan lain pykälän 2 momenttia sillä erotuksella, että metsätien virkistyskäytön sijaan momentissa mainittaisiin yksityistien virkistyskäyttö. Lisäksi pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä viitattaisiin vain maanomistajaan eikä tuensaajaan tai tuen saaneeseen maanomistajaan kuten voimassa olevassa laissa.
46 §
.
Eräiden tukien takaisinperintä
. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että metsätien tekemisen sijaan momentissa mainittaisiin yksityistien perusparannus. Samalla tavoin muutettaisiin pykälän 2 momenttia. Lisäksi muutettaisiin pykälän 1 momentin ensimmäistä virkettä. Säännöksen mukaan tuki tai sen osa perittäisiin takaisin tuensaajalta, jollei jäljempänä pykälässä toisin säädetä. Pääsääntönä on, että tuki maksetaan sille, jolle se on myönnetty. Voimassa olevan lain 37 §:n 4 momentin mukaan metsäluonnon hoidon tuki maksetaan kuitenkin toteuttajalle, jos tuki on myönnetty hankehaun perusteella. Tarkoituksena on, että tällaisessakin tapauksessa mahdollinen takaisinperintä kohdistetaan siihen, jolle tuki on myönnetty eli tuensaajaan. Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä on tarpeen selvyyden vuoksi säätää siitä, keneltä tuki tai sen osa peritään takaisin. Ehdotettu sanamuodon muutos ei muuta nykyistä oikeustilaa. Muulta osin pykälän 1 ja 2 momentti säilyisivät ennallaan.
58 §
.
Voimaantulo
. Pykälän 5 momenttiin tehtäisiin lakitekninen muutos lisäämällä siihen kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) säädöskokoelmanumero. Pykälän 7 momentissa mainittaisiin metsätien tekemisen sijaan yksityistien perusparannus. Samalla tavoin muutettaisiin pykälän 8 momenttia. Muulta osin mainitut momentit säilyisivät ennallaan.
8
Lakia alemman asteinen sääntely
Kannustejärjestelmälakiin sisältyy valtioneuvostolle ja osin myös maa- ja metsätalousministeriölle valtuus antaa asetuksella tarkempia säädöksiä. Ehdotettu muutos liittyy valtioneuvostoa koskevaan valtuussäännökseen. Lakiehdotuksen 17 §:n 5 momenttiin on yhdistetty voimassa olevan lain 17 §:n 5 momentin ja 18 §:n 3 momentin säännökset.
Lakiehdotuksen 17 §:n 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetun varastoalueen rakentamisesta, tien tavoitekantavuutta, vähimmäispituutta ja -leveyttä, tien vaikutusalueen enimmäistietiheyttä, arvioitua metsätalouden kuljetusten osuutta ja tien kunnossapidosta huolehtimisesta koskevasta edellytyksestä sekä muista tässä pykälässä säädetyistä tuen myöntämisen edellytyksistä.
9
Voimaantulo
Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2025.
Siirtymäsäännökset liittyvät uuden metsätien tekemiseen. Kun kyseessä on muu kuin yhteishanke, tuki myönnetään samalla kertaa sekä toteuttamissuunnitelman laatimiseen että hankkeen toteuttamiseen. Uuden metsätien tekemisen tulee olla yhteishanke tai yhteismetsän toteuttama hanke. Yksityistien perusparannus taas voi olla yhteishanke, yhteismetsän hanke tai yhden maanomistajan toteuttama hanke. Pääsääntöisesti toteuttamissuunnitelman laatimisen ja hankkeen toteuttamisen tukea haetaan samanaikaisesti. Yhteishankkeissa on kuitenkin mahdollista ja pääsääntönä se, että ensin haetaan tukea toteuttamissuunnitelman laatimiseen.
Siirtymäsäännöksissä on otettu huomioon kolme erilaista tilannetta liittyen siihen, että luovutaan uuden metsätien tekemisen tuesta. Ensimmäinen koskee niitä tilanteita, joissa toteuttamissuunnitelman ja hankkeen toteutuksen tukea haetaan samanaikaisesti ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Toinen koskee niitä tilanteita, joissa hankkeen toteutuksen tukea haetaan ehdotetun lain voimaantulon jälkeen voimassa olevan lain mukaisesti metsäkeskuksen asettamassa määräajassa. Kolmas koskee niitä tilanteita, joissa toteuttamissuunnitelman tukea on haettu ennen ehdotetun lain voimaantuloa. Kahteen viime mainittuun tilanteeseen liittyen laissa säädettäisiin siitä, milloin viimeistään metsäkeskuksen tulisi ratkaista vireillä olevat hakemukset.
10
Toimeenpano ja seuranta
Maa- ja metsätalousministeriö ja metsäkeskus seuraavat kannustejärjestelmän rahoituksen riittävyyttä myöntämisvaltuuden ja määrärahojen käytön osalta. Jos myöntämisvaltuus tai määrärahat loppuvat kesken, metsäkeskuksen tulee huolehtia asiasta tiedottamisesta valtionavustuslain 9 §:n 2 momentin mukaisesti.
Suunnitellut muutokset kannustejärjestelmään eivät edellytä merkittäviä muutoksia tietojärjestelmiin.
11
Suhde muihin esityksiin
11.1
Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Esitys ei ole riippuvainen muista esityksistä.
11.2
Suhde talousarvioesitykseen
Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Esityksellä on liittymäkohtia säädöstasoon, perusoikeuksiin ja EU:n valtiontukisääntelyyn.
Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Sen vuoksi on ollut tarpeen säätää lain tasolla metsätalouden tukien myöntämisen perusteista. Vastaavasti on tarpeen säätää lain tasolla siitä, jos jatkossa ei enää olisi tarkoitus myöntää tukea tiettyyn laissa säädettyyn tarkoitukseen. Näin ollen kannustejärjestelmälakia on tarpeen muuttaa, koska jatkossa ei enää tuettaisi uuden metsätien tekemistä. Lakiehdotuksen 31 § mahdollistaisi hakemuksen käsittelyn siirtämisen käsiteltäväksi seuraavana vuonna, jos myöntämisvaltuutta tai määrärahaa ei olisi riittävästi käytettävänä hakemusten käsittelyyn hakemuksen vireillepanovuonna. Samoin laissa säädettäisiin velvoitteesta hylätä hakemus, jos myöntämisvaltuutta tai taimikon ja nuoren metsän hoidon osalta määrärahaa ei ole käytettävissä hakemuksen vireillepanovuotta seuraavanakaan vuonna. Kyse on asiasta, josta tulee säätää lain tasolla.
Hyvän hallinnon takeet säädetään perustuslain 21 §:ssä perusoikeudeksi. Pykälän 2 momentin mukaan julkisella vallalla on velvollisuus turvata lailla säädetyt hyvän hallinnon takeet. Hyvän hallinnon takeita ovat oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta. Toisaalta tässä yhteydessä voidaan todeta, että kannustejärjestelmän tuet ovat harkinnanvaraisia. Toisin sanoen maanomistajilla ei ole subjektiivista oikeutta lain mukaiseen rahoitukseen. Osan lakiehdotuksen siirtymäsäännöksistä voidaan katsoa liittyvän edellä mainittuihin. Uuden metsätien tekemistä koskevan toteuttamissuunnitelman laadintaan voidaan myöntää tukea voimassa olevan lain nojalla vielä vuoden 2024 aikana. Lain 32 §:n 2 momentin mukaan metsäkeskuksen on asetettava määräaika, mihin mennessä toteutuksen tukea koskevat asiakirjat tulee toimittaa metsäkeskukselle. Tällaisessa tapauksessa hyvään hallintoon voidaan katsoa kuuluvan, ettei mainittuihin määräaikoihin puututa jälkikäteen ja että maanomistajalla on oikeus saattaa toteutuksen tukea koskeva asia vireille vielä vuoden 2025 puolella voimassa olevan lain mukaisesti, vaikka uuden metsätien tekemisen tuesta luovuttaisiin vuoden 2025 alusta lähtien. Siirtymäsäännös liittyy myös valtion varojen tarkoituksenmukaiseen käyttöön siten, että jos tiehankkeen suunnittelua on tuettu valtion varoista, tuetaan vastaavasti myös hankkeen toteutusta. Esityksessä katsotaan hakemusten käsittelyn siirtämistä koskevan menettelyn (lakiehdotus 31 §) täyttävän hyvän hallinnon vaatimukset ja olevan hallinnon asiakkaan (tässä maanomistaja) edun mukaista. Erityisesti tämä koskee taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea, joita tulee hakea määräajassa työn tekemisen jälkeen (lain 24 § 2 mom. ja metsätalouden kannustejärjestelmästä annetun metsätalousministeriön asetuksen 2 §:n 2 mom.). Muutoin voisi syntyä tilanne, ettei hallinnon asiakas voisi kyseisestä määräajasta johtuen enää uudestaan saattaa kyseistä tukiasiaa vireille.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota notifiointiin ja siihen liittyvään täytäntöönpanokieltoon. Valiokunta on huomauttanut, että SEUT-sopimuksen 108(3) artiklan mukaan komissiolle on annettava tieto jo tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Valiokunta on todennut, että notifiointivelvollisuus on ennakollista niin, että jäsenvaltion on riittävän ajoissa ilmoitettava komissiolle kaikista suunnitelmistaan myöntää uutta tukea ja että SEUT-sopimuksen 108(3) artiklan viimeisen virkkeen mukaan jäsenvaltio, jonka on tarkoitus myöntää tukea, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on tehty komission lopullinen päätös (ns. stand still -velvoite) (PeVL 15/2018 vp). Lakiehdotuksessa on kyse päinvastaisesta tilanteesta eli komission hyväksymää tukijärjestelmää toimeenpantaessa ei jatkossa myönnettäisi tukea uuden metsätien tekemiseen. Toisin sanoen yhteen toimenpiteeseen ei enää myönnettäisikään tukea. Esityksessä arvioidaan, että valtiontukisääntöjen valossa merkitystä voisi mahdollisesti olla sillä, toteutuvatko komission hyväksymän tukijärjestelmän tavoitteet, vaikka yksittäiseen toimenpiteeseen ei jatkossa myönnettäisikään tukea.
Metsäteiden tekemistä koskevan tuen tarkoituksena on huolehtia metsätieverkosta osana alemman asteista tieverkkoa. Riittävän hyvä ja kattava metsätieverkko on välttämätön metsänhoidon, metsätaloudenkuljetusten ja muiden maaseudun toimintojen kannalta. Toimivalla metsätieverkolla on osana alemman asteista tieverkkoa yleisemminkin merkitystä maaseudun kuljetus- ja kulkuolojen järjestämisessä. Toimiva metsätieverkosto luo myös mahdollisuuksia metsien virkistyskäytölle, kuten marjastukselle, sienestykselle, metsästykselle ja luontomatkailulle. Kattava tieverkosto mahdollistaa jokamiehenoikeuksien toteutumisen ja palvelee myös palo- ja pelastustoimintaa. Kannustejärjestelmän ja komission hyväksymän tukijärjestelmän puitteissa metsätien tekeminen tarkoittaa uuden metsätien tekemistä ja yksityistien perusparannusta. Metsätieverkoston tukemisen osalta pääpaino on ollut yksityisteiden perusparannushankkeissa. Vuosina 2020–2023 yksityisteiden perusparannusta rahoitettiin 3,0–4,8 miljoonalla eurolla vuodessa, kun taas vastaavana aikana uusia metsäteitä rahoitettiin vain 0,4–0,5 miljoonalla eurolla vuodessa. Osana kannustejärjestelmää komissio on hyväksynyt metsätien tekemisen tuen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koskevien suuntaviivojen II osan 2.1.6 kohdan nojalla. Kyseinen kohta koskee tukea investointeihin, jotka tehdään metsätalouden kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin. Esityksessä arvioidaan, että metsätalouden tieverkkoon liittyvät tavoitteet voidaan olennaiselta osin toteuttaa, vaikka jatkossa ei enää tuettaisikaan uuden metsätien tekemistä. Sen vuoksi esityksessä katsotaan, ettei kannustejärjestelmän supistamiselle yhden tukitoimenpiteen osalta pitäisi olla EU:n valtiontukisääntöjen puitteissa estettä.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.