7.1
Laki valtakunnallisesta osaamistietovarannosta
1 §.Osaamistietovarannon tarkoitus.
Pykälä sisältäisi säännöksen valtakunnallisen osaamistietovarannon tarkoituksesta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn tarkoitus on määriteltävä käsittelyn perusteesta säädettäessä, tai 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä sen on oltava tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.
Tietovaranto on määritelty tiedonhallintalain 2 §:n 6 kohdassa viranomaisen tehtävien hoidossa tai muussa toiminnassa käytettäväksi tietoaineistoja sisältäväksi kokonaisuudeksi, jota käsitellään tietojärjestelmien avulla tai manuaalisesti. Tiedonhallintalain perustelujen (HE 284/2018 vp, s. 65) mukaan tietovaranto on viranomaisten tehtävien hoidon tuloksena syntyvistä tietoaineistoista muodostuva looginen kokonaisuus. Tietovarannon käsite liittyy paitsi tiedonhallinnan, myös yhteentoimivuuden toteuttamiseen. Lisäksi perustelujen mukaan tarkoituksena on, että myöhemmin tiedonhallintalaissa omaksuttu käsitteistö yhdenmukaistetaan erityislainsäädäntöön niiltä osin kuin se on tarpeen. Ehdotetussa uudessa laissa käytettäisiin pääosin tietovarannon käsitettä. Ehdotettu osaamistietovaranto kuitenkin muodostaisi myös tietosuojalainsäädännön tarkoittaman rekisterin.
Pykälän 1 momentin mukaan valtakunnallisen osaamistietovarannon tarkoituksena olisi mahdollistaa henkilöiden tallentaa ja ylläpitää tietoa omasta osaamisestaan ja työuraan ja koulutukseen liittyvistä kiinnostuksenkohteistaan ja suunnitelmistaan. Henkilöllä tarkoitettaisiin momentissa luonnollista henkilöä, sillä Osaamispolun tarkoituksena olisi tukea yksilöitä koulutus- ja urasuunnittelussa ja osaamisensa kehittämisessä. Osaamistietovarannon tiedot kerättäisiin alun perin tähän tarkoitukseen.
Ehdotetun 1 momentin mukaan Osaamistietovaranto olisi osa digitaalista palvelua, jonka tarkoitus olisi tukea henkilöitä koulutukseen ja työelämään hakeutumisessa, niihin liittyvissä siirtymissä, oman osaamisen ylläpitämisessä sekä omien koulutus- ja uratietojen hyödyntämisessä. Jäljempänä ehdotettavassa laissa palvelulla tarkoitettaisiin kyseistä palvelua eli Osaamispolkua. Henkilö voisi halutessaan hyödyntää palveluun tallentamiaan tietoja esimerkiksi työnhaussa tai ohjaus- ja neuvontatilanteessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tietovarannon tarkoituksena olisi lisäksi tarjota tietopohjaa opetuksen, koulutuksen, ohjauksen ja osaamisen tilannekuvan ylläpitämiseksi ja niiden kehittämisen ja ennakoinnin tueksi. Kyse olisi henkilötietojen käsittelyn myöhemmistä tarkoituksista eli muista kuin niistä tarkoituksista, jonka vuoksi tiedot olisi alun perin kerätty osaamistietovarantoon. Momentissa säädettäisiin näistä muista osaamistietovarannon tarkoituksista käyttäen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa. Artiklan mukaan myöhempää käsittelyä koskevan jäsenvaltion lainsäädännön on oltava välttämätön ja oikeasuhteinen esimerkiksi muille kuin rekisteröidylle kuuluvien oikeuksien tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvien tärkeiden tavoitteiden kuten taloudellisen edun, rahaan liittyvien asioiden ja sosiaaliturvan kannalta. Myöhemmän käsittelyn tarkoituksena olisi edistää muun muassa osaamisen ja koulutusten tarpeen ennakointia ja niiden kehittämistä tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä edistäisi muun muassa julkisesti rahoitettujen koulutusresurssien tarkoituksenmukaista kohdentumista ja osaamistarpeiden ennakointia yhteiskunnassa. Toisaalta 6 artiklan 4 kohdassa mainitaan vaihtoehtoisena käsittelyperusteena myöhemmälle käsittelylle myös rekisteröidyn suostumus. Vaikka yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista suostumusta ei käytettäisi käsittelyperusteena osaamistietovarannon kohdalla, henkilötietojen käsittely myöhempiin tarkoituksiin edellyttäisi yleensä rekisteröidyn suostumusta suojatoimena siten kuin jäljempänä laissa säädettäisiin.
2 §.Yhteisrekisterinpitäjät ja vastuunjako.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tietovarannon yhteisrekisterinpitäjistä ja niiden vastuunjaosta yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan ja 26 artiklan mahdollistaman liikkumavaran nojalla. Jos käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään jäsenvaltion lainsäädännössä, rekisterinpitäjä voidaan 4 artiklan 7 kohdan mukaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen (Euroopan tietosuojaneuvosto: Suuntaviivat 07/2020 rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän käsitteistä yleisessä tietosuoja-asetuksessa, versio 2.0, annettu 7. heinäkuuta 2021) mukaan tarkoitusten ja keinojen määrittämisessä on kyse siitä, miksi ja miten tietoja käsitellään. Rekisterinpitäjän vastuulle kuuluvat erityisesti olennaiset keinot, jotka liittyvät läheisesti käsittelyn tarkoitukseen ja laajuuteen, kuten käsiteltävien henkilötietojen tyyppiin (mitä tietoja käsitellään), käsittelyn kestoon (kuinka pitkän aikaa niitä käsitellään), vastaanottajaryhmiin (keillä on pääsy tietoihin) ja rekisteröityjen ryhmiin (kenen henkilötietoja käsitellään). Käsittelyn tarkoituksen ohella keskeiset keinot liittyvät läheisesti myös siihen, onko käsittely laillista, tarpeellista ja oikeasuhteista. Yhteisrekisterinpitäjyyden yleinen kriteeri on kahden tai useamman yksikön yhteinen osallistuminen käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittämiseen.
Ehdotettavan lain muut pykälät sisältäisivät säännöksiä osaamistietovarannon henkilötietojen käsittelyn tarkoituksista ja keinoista. Osaa tehtävistä ehdotetaan muissa pykälissä Opetushallitukselle ja joitakin myös Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle, minkä vuoksi pykälän 1 momentissa ehdotetaan vahvistettavan tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiksi Opetushallitus ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus. Opetushallituksen ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen yhteisrekisterinpitäjyyttä ehdotetaan erityisesti siksi, että osaamistietovarannon käyttötarkoitukset liittyisivät sekä opetus- ja kulttuuriministeriön että työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonaloihin. Sen vuoksi tietojen käsittelyn tarkoituksia ja keinoja määriteltäessä olisi tärkeää huomioida molempien hallinnonalojen näkökulmat. Käsittelyn tarkoituksia ja keinoja ei olisi mahdollista määritellä täysin tyhjentävästi laissa, vaan yhteisrekisterinpitäjien olisi tarkennettava niitä lakia soveltaessaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan näkökulma tulisi Opetushallitukselta; työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan näkökulma puolestaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselta. Pykälässä mainittu Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus on nimi, joksi KEHA-keskuksen nimi muuttuu vuoden 2026 alussa. Nimenmuutosta on käsitelty tarkemmin nykytilan kuvauksessa kohdassa 2.1.2 ”ELY-keskusten kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus)”.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan määritellä myös rekisterinpitäjien vastuualueet. Vastuualueista olisi lisäksi säädettävä sen vuoksi, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin eli viranomaisten tehtävistä on säädettävä lailla. Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaan vastuunjakoa koskevasta järjestelystä on käytävä ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden, ja järjestelyn keskeisten osien on oltava rekisteröidyn saatavilla. Asetuksen 26 artiklassa mainitaan rekisterinpitäjän keskeiseksi tehtäväksi erityisesti rekisteröityjen oikeuksien käyttö ja muun muassa 13 artiklan mukaisten tietojen toimittamista koskevat tehtävät. Lisäksi artiklassa painotetaan yhteisten rekisterinpitäjien todellisten roolien ja suhteiden ilmenemistä rekisteröityihin nähden sekä sitä, että järjestelyn keskeisten osien on oltava rekisteröidyn saatavilla. Jotta erityisesti rekisteröityjen oikeuksista huolehtiminen tulisi ehdotettavasta pykälästä selkeästi ilmi, ehdotetaan nimenomaista mainintaa siitä 2 momenttiin. Momentin mukaan Opetushallitus vastaisi yleisen tietosuoja-asetuksen III luvussa tarkoitetuista rekisteröityjen oikeuksien toteuttamisesta ja muista asetuksessa ja tietosuojalaissa säädetyistä rekisterinpitäjän vastuista, jollei niitä olisi ehdotettavassa pykälässä säädetty yhteisrekisterinpitäjien yhdessä vastattaviksi. Kuitenkin rekisteröity voisi tästä huolimatta käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan siten kuin yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 3 kohdassa säädetään. Tämän vuoksi myös Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen olisi esimerkiksi reagoitava rekisteröityjen yhteydenottoihin ja tarvittaessa siirrettävä ne Opetushallituksen käsiteltäväksi ehdotetun vastuunjaon mukaisesti.
Ehdotetun 3 momentin mukaan yhteisrekisterinpitäjät määrittelisivät yhdessä henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa ja 26 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen mukaan yhteinen osallistuminen tarkoitusten ja keinojen määrittämiseen voi olla esimerkiksi kahden tai useamman tahon tekemä yhteinen päätös tai tulos kahden tai useamman yksikön yhtenevistä päätöksistä, jotka koskevat tarkoituksia ja olennaisia keinoja. Hallituksen esitystä valmisteltaessa on arvioitu tarkoituksenmukaisimmaksi lähtökohdaksi, että Opetushallitus sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus tekisivät ensisijaisesti yhteisiä päätöksiä.
Ehdotetun 3 momentin mukaan yhteisrekisterinpitäjät vastaisivat lisäksi yhdessä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädetystä osoitusvelvollisuudesta, 6 artiklassa tarkoitetusta käsittelyn lainmukaisuudesta, rekisteröidyn tunnistamistarpeen arvioinnista 11 artiklan ja muun lainsäädännön mukaisesti, IV luvun 1 jaksossa säädetyistä rekisterinpitäjää ja henkilötietojen käsittelijää koskevista yleisistä velvollisuuksista, 33 ja 34 artiklassa säädetyistä tietoturvaloukkauksia koskevista ilmoitusvelvollisuuksista sekä IV luvun 3 jaksossa tarkoitetuista tietosuojan vaikutustenarvioinnista ja ennakkokuulemisesta. Ehdotetun 4 momentin mukaan yhteisrekisterinpitäjät vastaisivat yhdessä myös tietosuojalain 6 §:n 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen erityisten menettelysääntöjen toteuttamisesta, 10 kohdassa tarkoitetusta tietosuojan vaikutustenarvioinnin laatimisesta ja 11 kohdassa tarkoitetuista muista menettelyllisistä ja organisatorisista toimenpiteistä. Tietosuojalain momentin 11 kohdassa mainitut tekniset toimenpiteet olisi ehdotetusta 4 momentista jätetty pois, sillä tekniset toimenpiteet olisivat Opetushallituksen vastuulla. Tietosuojalain velvoitteet ovat pääosin vastaavia velvoitteita kuin edellä mainitut yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset velvoitteet.
Ehdotetun vastuunjaon perusteella teknisemmät rekisterinpitäjän tehtävät kuuluisivat Opetushallitukselle. Esitystä valmisteltaessa on arvioitu, että ehdotettujen rekisterinpitäjien tehtävien hoitamiseksi yhteisrekisterinpitäjistä vain Opetushallitus tarvitsisi pääsyn henkilötietoihin. Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen mukaan rekisterinpitäjällä ei tarvitse olla tosiasiallisesti pääsyä käsiteltäviin tietoihin, jotta häntä voitaisiin pitää rekisterinpitäjänä. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus voisi siten olla yhteisrekisterinpitäjä ja vastata yleisemmistä velvoitteista myös ilman pääsyä käsiteltäviin henkilötietoihin. Näin ollen ehdotettavaan lakiin ei myöskään esitetä säännöstä, joka mahdollistaisi yhteisrekisterinpitäjien saada toisiltaan esimerkiksi salassapitosäännösten estämättä tietovarannon tietoja rekisterinpitäjien tehtävien hoitamista varten.
Vastuunjakoa koskevassa luetelmassa ei erikseen säädettäisi yleisen tietosuoja-asetuksen IV luvun 4 jaksossa tarkoitetusta tietosuojavastaavasta eikä tietosuojalain 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta tietosuojavastaavan nimittämisestä. Tietosuojavastaavan nimittämistä koskevat velvoitteet ovat rekisterinpitäjäkohtaisia eivätkä tietojenkäsittelytoimi tai -kokonaisuuskohtaisia, joten niiden sisällyttäminen vastuiden jakoa koskevaan sääntelyyn ei olisi tarpeen vaan kummankin yhteisrekisterinpitäjän tulisi omissa organisaatioissaan huolehtia tietosuojavastaavaan liittyvistä velvoitteistaan.
Jäljempänä esitetään, että Osaamispolkua käyttävä henkilö voisi pyytää tuomaan osaamistietovarantoon tietojaan valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa tarkoitetuista rekistereistä ja tietovarannoista sekä Työmarkkinatorin työnhakuprofiilistaan. Näissä ja muissa mahdollisissa tiedonluovutuksissa tietoja osaamistietovarantoon luovuttava rekisterinpitäjä olisi suoraan yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla vastuussa 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesta täsmällisyyden periaatteesta niiden käsittelytoimien osalta, jotka se on suorittanut tietojen luovuttamiseen asti. Lisäksi alkuperäinen rekisterinpitäjä vastaisi 16 artiklan mukaisesta rekisteröidyn oikeudesta tietojen oikaisemiseen siinä rekisterissä, josta tietoja luovutettaisiin.
3 §. Osaamistietovarantoon tallennettavat tiedot.
Pykälässä säädettäisiin osaamistietovarannon tiedoista käyttäen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien liikkumavaraa, jonka perusteella on mahdollista mukauttaa muun muassa käsiteltävien tietojen tyyppiä sillä edellytyksellä, että lainsäädäntö täyttää yleisen edun mukaisen tavoitteen ja on oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.
Pykälän 1 momentin mukaan henkilö saisi tallentaa itsestään osaamistietovarantoon tiedot, jotka henkilö itse sitä varten vapaaehtoisesti päättäisi. Osaamistietovarannon ja Osaamispolun käyttäminen olisi vapaaehtoista, eikä ketään voitaisi velvoittaa siihen. Osaamispolun käyttö ei myöskään olisi edellytyksenä minkään julkisen vallan vastuulla olevan palvelun, etuuden tai muun suorituksen saamiselle.
Ehdotetussa 1 momentissa tarkennettaisiin, että tietojen tulisi liittyä henkilön koulutus- ja työhistoriaan, osaamisiin ja koulutusta, työuraa ja osaamista koskeviin suunnitelmiin ja tavoitteisiin. Tällä olisi tarkoitus rajata sitä, että palveluun annettavat tiedot olisivat momentissa mainittujen asioiden kannalta olennaisia eikä palveluun annettaisi tietoa, joka ei millään tavalla liittyisi näihin asioihin. Osaamisella (kompetenssilla) tarkoitetaan Jatkuvan oppimisen sanaston (
Opetus- ja kulttuuriministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö sekä Sanastokeskus ry: Jatkuvan oppimisen sanasto, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2025:12
) mukaan erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä kokonaisuutta, joka muodostuu yksilöllä olevista tiedoista ja taidoista sekä valmiuksista käyttää niitä tiettyyn tarkoitukseen kuten työtehtävään tai ammatilliseen tai henkilökohtaiseen kehittymiseen. Osaamista karttuu muun muassa koulutuksen, työkokemuksen, vapaaehtois- ja harrastustoiminnan sekä arkioppimisen kautta. Osaamista voidaan sanaston mukaan tarkastella myös osaamisen lajina, jolloin voidaan puhua tilanteen mukaan eri tavoin ja eri tarkkuuksilla rajautuvista osaamisista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi työmarkkinoilla tarvittava käytännön osaaminen kuten vuorovaikutustaidot. Yleisesti voidaan puhua myös esimerkiksi musiikkiosaamisesta tai terveydenhuollon osaamisesta. Sanaston mukaan yksilön valmiudet tietojen ja taitojen käyttämiseen muodostuvat muun muassa hänen asenteidensa, arvojensa ja käyttäytymisensä pohjalta. Osaamistietovarantoon ei kuitenkaan olisi tarkoitus kerätä yleisesti tietoa esimerkiksi yksilöiden arvoista, vaan kyse olisi ennemminkin sen tyyppisistä tekijöistä, miten tietoja ja taitoja pystyy hyödyntämään käytännössä. Osaamisen kehittämiseen voisi kuulua myös esimerkiksi tavoitteiden ja kiinnostuksen kohteiden tunnistamista. Minkään osaamiseen ja sen kehittämiseen liittyvän tiedon antaminen palveluun ei olisi pakollista, vaan henkilö voisi itse valita, mitä tietoja palveluun antaisi.
Ehdotetussa 2 momentissa lähtökohtaisesti kiellettäisiin antamasta tietovarantoon salassa pidettäviä ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Momentin mukaan henkilö saisi kuitenkin halutessaan antaa tietovarantoon tietoa opinnäytetyöstään ja tieteellisestä tutkimuksestaan, hänelle suoritetusta psykologisesta testistä ja soveltuvuuskokeesta, oppilaitokselta saamistaan todistuksista, osallistumisestaan yhdistystoimintaan, vapaa-ajan harrastuksista ja muista vastaavista tiedoista, jos tällaiset tiedot ovat välttämättömiä hänen koulutus- ja työhistoriansa, osaamistensa ja koulutukseen, työuraan ja osaamiseen liittyvien suunnitelmiensa ja tavoitteidensa kannalta. Momentissa luetellut tiedot on säädetty salassa pidettäviksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin kohdissa 21, 29, 30 ja 32. Kohdan 21 piiriin kuuluvat tiedot, jotka koskevat opinnäytetyön tai tieteellisen tutkimuksen suunnitelmaa tai kehittämistyötä tai niiden arviointia. Kohdassa 29 on säädetty salassa pidettäviksi tiedot henkilölle suoritetusta psykologisesta testistä tai soveltuvuuskokeesta tai sen tuloksesta. Kohta 30 kattaa muun muassa oppilaitoksen antamat todistukset ja muut asiakirjat, jotka sisältävät oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien sanallista arviointia koskevia tietoja. Kohdan 32 piiriin puolestaan kuuluvat muun muassa tiedot osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista. Tarkoituksena on, että henkilö voisi halutessaan antaa Osaamispolkuun tällaisia itseään koskevia tietoja niissä tapauksissa, joissa salassapitoperusteet olisi säädetty hänen omaksi suojakseen. Tämäntyyppiset tiedot voivat olla olennaisia henkilön osaamisten ja niihin liittyvien työuraa ja koulutusta koskevien suunnitelmien ja tavoitteiden kannalta. Sen sijaan tietovarantoon ei ole tarkoitettu tallennettavaksi tietoa, joka on salassa pidettävää muilla perusteilla. Opetushallituksen tulisi tiedottaa palvelua käyttäville henkilöille siitä, etteivät he antaisi osaamistietovarantoon sellaista tietoa, jonka salassapito liittyy muihin syihin.
Esimerkiksi yhdistystoimintaan ja vapaa-ajan harrastuksiin voi toisinaan liittyä tietoja, jotka kuuluvat yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin. Tältä osin pykälässä tarkennettaisiin lisäksi asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja sitä täydentävässä tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta käsitellä myös erityisiä henkilötietoryhmiä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa mahdollistetaan erityisten henkilötietoryhmien käsittely tärkeää yleistä etua koskevasta syystä jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Tämän nojalla säädetyn tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä voidaan käsitellä, jos siitä säädetään laissa tai se johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Osaamispolun tapauksessa mahdollisten erityisten henkilötietoryhmien käsittely johtuisi välittömästi siitä, että Opetushallitus käsittelisi pykälässä tarkoitettuja tietoja, jotka henkilö antaa tai tallentaa hyödyntääkseen Osaamispolkua. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa säädetään suojatoimista, jotka on toteutettava käsiteltäessä henkilötietoja tietosuojalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa. Kyseinen momentti suojatoimista tulisi sovellettavaksi myös erityisten henkilötietoryhmien käsittelyyn valtakunnallisessa osaamistietovarannossa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Opetushallitus saisi lisäksi tallentaa osaamistietovarantoon palvelun toiminnallisuuksia koskevat valinnat. Niillä tarkoitettaisiin esimerkiksi ohjaajan osiossa tehtyjä valintoja ja tietoa siitä, jos henkilö hyödyntäisi palvelua ohjaajan roolissa. Tällaiset tiedot olisivat käytännössä tietoa toiminnasta ja mielenkiinnon kohteista ohjaajana. Kyse olisi tiedoista, joita henkilö vapaaehtoisesti tuottaisi palveluun esimerkiksi saadakseen suosituksia materiaaleista ohjaustyön ja ammatillisen osaamisen kehittymisen tueksi. Momentissa tarkoitettuja tietoja antaisivat palveluun tyypillisesti opinto- ja uraohjaajat, sillä materiaalit olisi tarkoitettu erityisesti heille ohjaustyön ja ammatillisen kehittymisen tueksi. Momentissa ei kuitenkaan rajattaisi, kuka voisi käyttää näitä ohjaajalle suunnattuja toiminnallisuuksia, vaan momentissa tarkoitettua tietoa voisi palveluun antaa kuka tahansa ohjaajaksi itsensä identifioiva saadakseen suosituksia ohjaajille tarkoitetuista materiaaleista.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Opetushallitus saisi lisäksi tallentaa tietovarantoon tiedot henkilön maantieteellisestä alueesta, iästä ja kielestä. Tällaiset tiedot olisivat tarpeellisia erityisesti tilastotyyppisen tiedon tuottamiseen koulutuksen ja työhallinnon kehittämistehtäviä varten palvelukokonaisuuteen kuuluvassa tietopalvelussa. Myös taustatietojen tallentamisen tulisi kuitenkin olla henkilöille vapaaehtoista, sillä tietojen pakollisuus voisi vaikuttaa henkilöiden halukkuuteen hyödyntää palvelua osaamisensa kehittämisen tukena.
Tarkoituksena on, että palvelua voisi käyttää myös tunnistautumatta palveluun, vaikka profiiliin palaaminen uudelleen edellyttäisi käytännössä profiilin tallentamista ja jonkinlaista tunnistautumista. Tunnistamisen tarvetta ja tunnistustapaa olisi arvioitava digipalvelulain 6 §:n yleissäännöksen mukaisesti huomioiden myös yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty tietojen minimointivaatimus, johon digipalvelulain perusteluissa (HE 60/2018 vp, s. 70) viitataan. Perustelujen mukaan viranomainen ei voisi vaatia tunnistusta esimerkiksi tyhjille lomakkeille pääsyyn taikka yleisesti tarjolla olevaan digitaalisissa palveluissa olevaan informaatioon. Jos ohjaajat haluaisivat hyödyntää palvelua esimerkiksi koulujen opiskelijanohjauksen tunneilla, opiskelijoiden tulisi voida myös anonyymisti käyttää palvelua, esimerkiksi pelkästään valintoja tekemällä saada ehdotuksia koulutus- ja uravaihtoehdoista.
Ennen tietojen antamista Opetushallituksen olisi ehdotetun 4 momentin mukaan tiedotettava henkilölle tämän antamia tietoja koskevista rajoituksista, vaikutuksesta hänen henkilötietojensa suojaan ja hänen mahdollisuudestaan hallinnoida tietojaan palvelussa. Henkilön antamia tietoja koskevilla rajoituksilla tarkoitetaan erityisesti ehdotetun pykälän 1 ja 2 momentissa säädettyjä rajoituksia, joita on kuvattu edellä. Alustan ylläpitäjän tiedottamisvelvollisuudesta on säädetty vastaavasti Työmarkkinatorin työnhakuprofiilin kohdalla työvoimapalveluiden järjestämislain 128 §:n 2 momentissa. Ehdotettu säännös olisi tarkoitettu rajoittamaan erityisesti salassa pidettävien ja erityisten henkilötietoryhmien antamista palveluun. Se täydentäisi yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojatoimia. Lisäksi tiedottamisen tarkoituksena olisi yleisemminkin rajata palveluun annettavia tietoja niin, että tiedot olisivat olennaisia henkilön koulutus- ja työhistorian, osaamisten ja koulutusta, työuraa ja osaamista koskevien suunnitelmien ja tavoitteiden kannalta. Annettavia tietoja olisi tarpeen pyrkiä rajaamaan tällä tavoin erityisesti palvelun sisältämien vapaiden tekstikenttien yhteydessä, ottaen huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tietojen minimoinnin periaate. Periaatteen mukaan käsiteltävien henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Momentissa tarkoitettu henkilön mahdollisuus hallinnoida tietojaan palvelussa tarkoittaisi esimerkiksi tietoa siitä, miten henkilö voisi hallinnoida tietojensa säilymistä palvelussa siten kuin jäljempänä 4 §:ssä ehdotetaan. Keskeinen osa tietojen hallinnointia olisi myös se, miten henkilö voisi vaikuttaa tietojensa hyödyntämiseen lakiesityksessä tarkoitetuilla suostumuksillaan, valinnoillaan ja kielloillaan.
Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 25 (2021) lapsen oikeuksista suhteessa digitaaliseen ympäristöön todetaan kohdassa 72, että sopimusvaltioiden tulee tarjota lapsille ja heidän huoltajilleen erilaisista tietosuojaan liittyvistä asioista tietoa lapsille soveltuvalla kielellä ja saavutettavassa muodossa. Myös ehdotetussa 4 momentissa mainituista asioista olisi tiedotettava palvelun käyttäjiä tavalla, joka sopii esimerkiksi lapsille sekä muille saavutettavaa kieltä ja teknistä toteutusta tarvitseville. Pykälän 4 momentissa tarkoitetut tiedot tulisi ilmaista tavalla, joka on käyttäjille selkeää ja saavutettavaa, ja tietojen tulisi olla palvelussa sellaisessa paikassa, josta käyttäjä huomaa ne helposti. Momentissa ehdotetun tiedottamisvelvollisuuden tarkoituksena olisi, että käyttäjä saisi keskeisimmät tiedot lyhyesti esimerkiksi samalla verkkosivulla, jolla antaa tietojaan, vaikka tarkemmat tiedot olisivat tutustuttavissa erillisestä tietosuojaselosteesta tietosuojan yleissääntelyn mukaisesti.
4 §.Tietojen säilytysaika.
Pykälässä säädettäisiin osaamistietovarantoon tallennettujen tietojen säilytysajasta käyttäen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien liikkumavaraa, jonka perusteella on mahdollista mukauttaa käsiteltävien tietojen säilytysaikoja sillä edellytyksellä, että lainsäädäntö täyttää yleisen edun mukaisen tavoitteen ja on oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Ehdotetun 1 momentin mukaan henkilöstä tallennetut tiedot säilytettäisiin lähtökohtaisesti niin kauan, kunnes tämä itse poistaisi ne. Henkilö voisi poistaa tietonsa kokonaan tai vain osan tiedoista. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun säilytyksen rajoittamisen periaatteen mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Tietovaranto olisi olemassa ensisijaisesti henkilöiden omaa urasuunnittelua varten. Olisi kuitenkin haastavaa säätää objektiivisesti yhtä säilytysaikaa, joka olisi sopiva kaikkien palvelua käyttävien yksilöiden tarpeisiin: Siinä missä toiset tarvitsisivat palveluun tallentamiaan tietoja esimerkiksi vain vuoden ajan uransa yhdessä siirtymävaiheessa, toisilla olisi tarve palata osaamistietoihinsa uudelleen myöhemmin parin vuoden päästä. Esimerkiksi nuorten tekemät suunnitelmat koulutuspoluistaan voisivat ulottua ajallisesti jopa kymmenenkin vuoden päähän, ja niitä voisivat sen jälkeenkin jatkaa suunnitelmat työllistymisestä. Jos tiedot häviäisivät palvelusta automaattisesti eikä henkilö pystyisi hyödyntämään palvelua silloin kun hänellä olisi siihen tarvetta, se saattaisi vähentää palvelun käyttöä ja sen henkilöille tuottamaa hyötyä. Vaikka tiedot olisivat palvelussa käyttämättä, henkilö pystyisi jäljempänä ehdotettavalla tavalla hallinnoimaan tietojaan niin, että osaamistietovarantoon tallennettu henkilötieto olisi tallessa lähinnä henkilöiden omia tarkoituksia varten.
Ehdotetun 1 momentin mukaan Opetushallituksen olisi kuitenkin poistettava osaamistietovarannosta sellaisten henkilöiden tiedot, jotka eivät enää ole elossa. Perustuslakivaliokunta (PeVL 31/2017 vp, s. 5–6 ja siinä viitatut lausunnot) on kiinnittänyt huomiota tietojen säilyttämiseen rekisteröidyn kuoleman jälkeen. Vaikka vainaja ei lähtökohtaisesti ole Suomen perusoikeusjärjestelmässä perusoikeuksien subjekti, valiokunnan mukaan perustuslain 1 §:n 2 momentin säännös ihmisarvon loukkaamattomuudesta ulottaa kuitenkin vaikutuksensa laajemmalle kuin elossa olevien ihmisyksilöiden kohteluun ja säilytysaikoja tulisi arvioida sitä vasten. Valiokunnan mukaan tietojen pysyvä säilyttäminen ei ole henkilötietojen suojan mukaista, ellei siihen ole tietojärjestelmän luonteeseen tai tarkoitukseen liittyviä perusteita. Valiokunta on painottanut erityisesti arkaluonteisten tietojen säilytysajan rajaamista siihen, mikä on välttämätöntä sen tavoitteen saavuttamiseksi, jonka vuoksi tiedot on järjestelmään tallennettu. Osaamistietovarantoon henkilö olisi tallentanut tietonsa, jotta hän voisi tallentaa ja ylläpitää tietoa omasta osaamisestaan ja työuraan ja koulutukseen liittyvistä kiinnostuksenkohteistaan ja suunnitelmistaan saadakseen Osaamispolusta tukea koulutukseen ja työelämään hakeutumisessa, niihin liittyvissä siirtymissä, oman osaamisen ylläpitämisessä sekä omien koulutus- ja uratietojen hyödyntämisessä. Tiedon säilytystarve näitä tarkoituksia varten lakkaa viimeistään henkilön kuollessa. Näin ollen Opetushallituksen tulisi huolehtia siitä, että henkilöiden tietoja ei jäisi palveluun pysyvästi ainoastaan sen vuoksi, ettei profiilin laatinut henkilö olisi poistanut tietoja ennen kuolemaansa. Yleistä tietosuoja-asetusta ei johdanto-osan kohdan 27 mukaan sovelleta kuolleita henkilöitä koskeviin tietoihin, vaan jäsenvaltiot voivat säätää kuolleita henkilöitä koskevista säännöistä.
Vaikka tietojen poistamisen lähtökohta olisi ehdotetun 1 momentin mukaan sidottu siihen, milloin henkilö itse poistaa tietonsa palvelusta, 2 momentissa säädettäisiin, että Opetushallitus ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus voisivat tarvittaessa määrittää tiedoille muita säilytysaikoja tiedonhallintalain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla. Tällaisia perusteita ovat 1) tietoaineiston alkuperäisen käyttötarkoituksen mukainen tarpeellisuus viranomaisen toiminnassa; 2) luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön etujen, oikeuksien, velvollisuuksien ja oikeusturvan toteuttaminen ja todentaminen; 3) sopimuksen tai muun yksityisoikeudellisen oikeustoimen oikeusvaikutus; 4) vahingonkorvausoikeudelliset vanhentumisajat; ja 5) rikosoikeudelliset vanhentumisajat. Tietoaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus ei liity ensisijaisesti viranomaisen vaan yksilön toimintaan, mutta viranomaisen tarvitsee säilyttää tietoa tarjotakseen palvelun yksilölle ehdotetussa laissa säädetyllä tavalla. Tietyin edellytyksin tietoja voitaisiin hyödyntää myös lain muissa pykälissä mainittuihin tarkoituksiin. Tällaisia tarkoituksia olisivat muun muassa palvelun yhteyteen kuuluvan avoimen tietopalvelun tuottaminen sekä muu yleisen edun mukainen opetuksen, koulutuksen ja osaamisen arviointi, tutkimus, kehittäminen, tilastointi, muu seuranta, ohjaus ja suunnittelu ja tietojen arkistointi. Myös yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetun säilytyksen rajoittamisen periaatteen mukaan henkilötietoja voidaan säilyttää pidempiä aikoja kuin mitä tietojenkäsittelyn tarkoitus edellyttää, jos henkilötietoja käsitellään ainoastaan yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten yleisen tietosuoja-asetuksen 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Samalla on yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan toteutettava tekniset ja organisatoriset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi, esimerkiksi anonymisoitava tiedot.
Määritettäessä säilytysaikoja tiedonhallintalain 21 §:n 1 momentin mukaisesti olennaista olisi, että Osaamispolku-palvelu ei tee henkilöitä koskevia päätöksiä, joihin voisi vaatia oikaisua tai hakea muutosta. Palvelun tarkoituksena ei myöskään olisi säilyttää tietoja tällaisten päätösten tekemistä varten. Sen sijaan palvelun rekisterinpitäjän ja ylläpitäjän näkökulmasta olisi tarpeen mahdollistaa se, että ne voisivat määrittää riittävän pitkän säilytysajan, jotta ne kykenisivät tarvittaessa osoittamaan palvelun toteutuksen asianmukaisuuden. Tiedonhallintalain 21 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdissa tarkoitettujen vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisten vanhentumisaikojen lisäksi säilytysaikoihin voisi vaikuttaa se, millaisia tietoja ylläpitäjän olisi tarpeen säilyttää osoittaakseen noudattaneensa esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen ja tekoälysäädöksen velvoitteita. Tarkoituksena on, että rekisterinpitäjät voisivat määrittää eri tietoaineistoille kuten lokitiedoille tarpeen mukaan erilaisia säilytysaikoja ottaen kuitenkin huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen periaatteet, jotka rajoittavat henkilötietojen säilyttämistä. Koska vielä ei ole ehtinyt muodostua oikeuskäytäntöä esimerkiksi tekoälysäädöksen velvoitteiden noudattamisesta, tarkoituksenmukaista olisi, että rekisterinpitäjillä olisi mahdollisuus joustavasti määrittää tietoaineistojen säilytysaikoja tiedonohjaussuunnitelmissaan tiedonhallintalain 21 §:n yleissäännöksen nojalla.
Edellä 2 §:n perusteluissa kuvatulla tavalla henkilötietojen käsittelyn keston määrittämisessä on kyse henkilötietojen käsittelyn olennaisen keinon määrittämisestä. Sen vuoksi säilytysaikojen määrittäminen 4 §:n 2 momentin mukaisesti olisi edellä 2 §:ssä ehdotetun vastuunjaon perusteella yhteisrekisterinpitäjien yhteinen tehtävä.
5 §.Tietojen automaattinen käsittely.
Kuten edellä jaksossa 2.3.1.3 on kuvattu, yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 1 kohdassa lähtökohtaisesti kielletään henkilötietojen käsittely, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn ja jonka tuloksena on henkilöön merkittävästi vaikuttava päätös. Vaikka artiklassa puhutaan päätöksestä, Euroopan unionin tuomioistuin on tulkinnut artiklan piiriin kuuluvia toimia laajasti. Tuomioistuimen käytännön mukaan artiklan piiriin eivät kuulu ainoastaan varsinaiset päätökset, vaan artiklassa tarkoitettu päätös voi olla myös muunlainen toimi, joka vaikuttaa rekisteröityyn merkittävästi. Artiklan piiriin voi tuomioistuimen mukaan kuulua esimerkiksi tietojen automatisoitu määrittäminen myöhempää päätöksentekoa varten. Lisäksi Euroopan tietosuojatyöryhmän suuntaviivojen (Suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista asetuksen (EU) 2016/679 täytäntöön panemiseksi. Annettu 3. lokakuuta 2017, viimeksi tarkistettu ja hyväksytty 6. helmikuuta 2018. WP251rev.01) mukaan artiklan piiriin kuuluvat esimerkiksi päätökset, jotka vaikuttavat henkilöiden käyttäytymiseen tai valintoihin, olosuhteisiin, koulutusmahdollisuuksiin, työllistymiseen tai taloudellisiin olosuhteisiin. Suuntaviivoissa mainitaan myös päätökset, jotka vaikuttavat rekisteröityyn pitkäaikaisesti tai pysyvästi tai ääritapauksessa voisivat johtaa esimerkiksi henkilöiden syrjäytymiseen tai syrjintään. Lisäksi suuntaviivojen mukaan pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvilla päätöksillä, jotka vaikuttavat lapsen valintoihin ja käyttäytymiseen, saattaa olla oikeusvaikutuksia tai vastaavalla tavalla merkittäviä vaikutuksia lapseen kyseisten valintojen ja käyttäytymisen luonteesta riippuen.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan b alakohta sisältää kansallisen liikkumavaran sallia artiklassa tarkoitettu automaattinen käsittely. Ehdotettavassa 5 §:ssä säädettäisiin tätä liikkumavaraa käyttäen poikkeuksesta artiklan 1 kohdan mukaiseen rekisteröidyn oikeuteen.
Osaamispolun tarkoituksena on tekoälyn ja muun automaattisen käsittelyn avulla tarjota henkilöille tukea osaamisen kehittämiseen sekä työuran ja koulutuksen suunnitteluun. Pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuisivat esimerkiksi henkilön osaamisen ja kiinnostusten kartoittaminen sekä koulutus- ja uravaihtoehtojen esittäminen palvelussa. Automaattinen käsittely pohjautuisi tietoihin, jotka henkilö itse antaisi palveluun osaamisistaan, suunnitelmistaan ja tavoitteistaan sekä kiinnostuksen kohteistaan. Esimerkiksi vertaamalla henkilön antamia tietoja työ- ja koulutusmahdollisuuksiin Osaamispolku laskisi henkilölle sopivia työ- tai koulutusmahdollisuuksia. Henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn Osaamispolussa liittyy osittain samoja piirteitä kuin toimiin, joiden on edellä kuvatulla tavalla katsottu kuuluvan yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetun automaattisen käsittelyn piiriin. Esimerkiksi ehdotuksilla koulutus- ja uravaihtoehdoista voisi olla myös merkittäviä vaikutuksia rekisteröityihin. Vaikka Osaamispolku ei tekisi henkilöitä koskevia päätöksiä, joilla olisi oikeusvaikutuksia, Osaamispolun ehdotukset annettaisiin henkilöille ura- ja koulutusvalintoja koskevan päätöksenteon tueksi ja henkilö voisi niiden pohjalta tehdä koulutukseensa, uraansa ja sitä kautta taloudelliseen tilanteeseensa pitkäaikaisesti vaikuttavia päätöksiä. Esitystä valmisteltaessa on tunnistettu, ettei ole yksiselitteistä, sisältyvätkö tämäntyyppiset ehdotukset yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetun automaattisen käsittelyn piiriin, sillä artiklan ulottuvuus ei ole selvä. Esitystä valmisteltaessa on kuitenkin katsottu tässä tapauksessa tarkoituksenmukaisimmaksi ja selkeimmäksi vaihtoehdoksi, että ehdotettava laki sisältäisi säännöksen, joka sallisi automaattisen käsittelyn. Ehdotettava pykälä mahdollistaisi myös 22 artiklan piiriin kuuluvan käsittelyn, vaikka kaikki henkilötietojen käsittely Osaamispolussa ei kuuluisikaan sen piiriin vaan asiaa olisi arvioitava kunkin toiminnallisuuden osalta tapauskohtaisesti.
Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin, että henkilön antamia ja tallentamia tietoja ja hänen valitsemiaan rajauksia saataisiin käsitellä yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla pelkästään automaattisesti koulutus- ja työmahdollisuuksien kartoittamiseksi ja esittämiseksi. Säännös mahdollistaisi käsitellä tähän tarkoitukseen myös lasten henkilötietoja. Edellä mainittujen tietosuojatyöryhmän suuntaviivojen (s. 30) mukaan 22 artiklassa ei sinänsä tehdä eroa sen välillä, onko kyse aikuisten vai lasten tietojen käsittelystä. Asetuksen johdantokappaleessa 71 todetaan, ettei artiklassa tarkoitettua käsittelyä tulisi kohdistaa lapsiin. Koska tämä ei kuitenkaan näy itse artiklassa, tietosuojatyöryhmän mukaan kyse ei ole ehdottomasta kiellosta. Tietosuojatyöryhmän suuntaviivojen perusteella lasten henkilötietojen käsittelyyn artiklassa tarkoitetulla tavalla automaattisesti tulisi suhtautua pidättyvästi, mutta saattaa kuitenkin olla tilanteita, joissa se on välttämätöntä esimerkiksi lasten hyvinvoinnin suojelemiseksi. Tällaisessa tapauksessa käsittely voidaan suuntaviivojen mukaan suorittaa soveltuvin osin 22 artiklan 2 kohdan alakohtien mukaisten poikkeusten perusteella. Osaamispolku on tarkoitettu suodattamaan informaatiota ura- ja koulutusvalintoja koskevien päätösten tueksi, mikä todennäköisesti helpottaisi erityisesti lapsia löytämään itselleen olennaista tietoa suuresta tietomäärästä. Tästä syystä ei olisi perusteltua eikä yhdenvertaista rajoittaa lasten mahdollisuutta saada Osaamispolusta ehdotuksia valintojensa tueksi, jos he sitä haluaisivat vapaaehtoisesti hyödyntää uransa ja koulutuksensa suunnittelussa.
Kun erityisten henkilötietoryhmien käsittelyperusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohta kuten Osaamispolussa, kansallisessa laissa sallittu automaattinen käsittely voi pohjautua myös erityisiin henkilötietoryhmiin. Esitystä valmisteltaessa on arvioitu, että Osaamispolussa automaattiseen käsittelyyn perustuvien toiminnallisuuksien ei kuitenkaan olisi tarvetta hyödyntää erityisiä henkilötietoryhmiä. Edellä esitetyn 3 §:n nojalla Osaamispolkuun ei myöskään lähtökohtaisesti tulisi antaa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvaa tietoa, mutta niitä voisi toisinaan liittyä esimerkiksi henkilön antamiin tietoihin vapaa-ajan harrastuksista tai yhdistystoiminnasta. Tällöin myös erityisiä henkilötietoryhmiä olisi sinänsä automaattisen käsittelyn hyödynnettävissä ja esimerkiksi tekoäly saattaisi oppia hyödyntämään niitä itsekseen. Palvelun teknisillä ratkaisuilla tulisi kuitenkin pyrkiä siihen, ettei automaattinen käsittely ottaisi perustakseen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, ellei niiden käsittely ole tarpeen.
Asetuksen 22 artiklassa edellytetään, että sallittaessa pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvat päätökset vahvistetaan ja toteutetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Asetuksen johdantokappaleen 71 mukaan asianmukaisiin suojatoimiin kuuluvat käsittelystä ilmoittaminen rekisteröidylle ja oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen, rekisteröidyn oikeus esittää kantansa, saada selvitys kyseisen arvioinnin jälkeen tehdystä päätöksestä ja riitauttaa päätös.
Ehdotetussa 5 §:ssä säädettäisiin myös suojatoimista Osaamispolkuun soveltuvin osin. Pykälässä tarkoitettu automaattinen käsittely edellyttäisi, että henkilö valitsisi palvelussa automaattisen käsittelyn hyödyntämisen pykälässä mainittuun tarkoitukseen. Osaamispolun hyödyntäminen olisi henkilölle vapaaehtoista, ja hän voisi valita, haluaako hän esimerkiksi etsiä palvelusta hänelle sopivia ura- ja koulutusmahdollisuuksia. Pykälässä kuitenkin edellytettäisiin, että henkilö nimenomaisesti valitsisi käyttää palvelussa tiettyä toiminnallisuutta, joka esimerkiksi ehdottaa hänen antamiensa tietojen perusteella hänelle sopivia ura- ja koulutusmahdollisuuksia. Henkilö voisi aina olla käyttämättä toiminnallisuutta, jossa palvelu tuottaa automaattisesti ehdotuksia. Sen sijaan henkilö voisi halutessaan esimerkiksi hakea Osaamispolusta tietoa ohjausta tarjoavista tahoista tai selailla listaa koulutus- ja uramahdollisuuksista järjestämättä ehdotuksia tietojensa perusteella.
Ennen valinnan tekemistä Opetushallituksen olisi pykälän mukaan selkeästi ilmoitettava automaattisesta käsittelystä henkilölle palvelussa. Lisäksi henkilölle esitettävän mahdollisuuden yhteydessä hänelle olisi palvelussa annettava tietoa siitä, miten siinä on huomioitu hänen tietojaan ja valitsemiaan rajauksia. Esimerkiksi tietyn mahdollisuuden tietoja painamalla henkilölle voisi avautua näkymä, jossa hän voisi tarkastella, mitä hänen osaamisiaan kyseiseen mahdollisuuteen liittyy. Edellä mainittujen Euroopan tietosuojatyöryhmän suuntaviivojen (s. 26–27) mukaan rekisterinpitäjän olisi löydettävä yksinkertaisia tapoja kertoa rekisteröidylle päätöksen taustalla olevista syistä tai sen tekemisessä käytetyistä perusteista. Yleisessä tietosuoja-asetuksessa edellytetään rekisterinpitäjän toimittavan merkityksellisiä tietoja käsittelyyn liittyvästä logiikasta, mutta monimutkaista selitystä siinä käytettävistä algoritmeista tai koko algoritmin paljastamista ei välttämättä edellytetä. Toimitettujen tietojen olisi kuitenkin oltava riittävän kattavat, jotta rekisteröity ymmärtää päätöksen perusteet. Tietosuojatyöryhmän suuntaviivojen mukaan on myös hyvän käytännön mukaista toimittaa asianmukaiset tiedot silloinkin, vaikka automatisoidut päätökset ja profilointi eivät täyttäisi 22 artiklan 1 kohdassa annettua määritelmää. Näin ollen ehdotetun pykälän mukaisia informointivelvoitteita olisi hyvä noudattaa myös rajatapauksissa, joissa ei ole varmaa, onko kyse 22 artiklassa tarkoitetusta automaattisesta käsittelystä, joka voi vaikuttaa henkilöön merkittävästi.
Osaamispolun ehdotusten tarkoitus on tarjota ihmisille vaihtoehtoja, eivätkä ehdotukset velvoittaisi palvelun käyttäjää mihinkään. Henkilö tekisi aina itse ura- ja koulutusvalintansa, ja hän voisi hyödyntää tai olla hyödyntämättä Osaamispolussa saamiaan tietoja.
6 §.
Tietojen anonymisointi.
Yleisen tietosuoja-asetuksen piiriin eivät kuulu täysin anonymisoidut eli sellaiset henkilötiedot, joista rekisteröityä ei voi enää tunnistaa suorasti eikä epäsuorasti. Henkilötietojen anonymisointi on kuitenkin asetuksessa tarkoitettu käsittelytoimi. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion lainsäädännössä säädettävä käsittelyperuste voi sisältää mukautuksia muun muassa käyttötarkoitussidonnaisuuteen sekä käsittelytoimiin. Asetuksen liikkumavaraa käyttäen ehdotetussa pykälässä säädettäisiin, että Opetushallitus saisi muuttaa osaamistietovarannon tietoja sellaiseen muotoon, ettei henkilöä voitaisi enää tunnistaa. Opetushallitus saisi anonymisoida tietoja palvelun yhteyteen kuuluvan avoimen tietopalvelun tuottamiseksi sekä muuta yleisen edun mukaista opetuksen, koulutuksen ja osaamisen arviointia, tutkimusta, kehittämistä, tilastointia, muuta seurantaa, ohjausta ja suunnittelua ja tietojen arkistointia varten (1 kohta). Lisäksi Opetushallitus saisi anonymisoida tietoja palvelun toiminnallisuuksien kehittämistä varten (2 kohta). Ehdotettu 2 kohta kattaisi myös tietojen anonymisoinnin tekoälyä hyödyntävien palvelun toiminnallisuuksien kehittämistä varten. Anonymisoinnissa tunnistettavuus olisi poistettava siten, että tiedot eivät olisi yhdistettävissä henkilöön suoraan eikä epäsuorasti.
Pykälässä säädettäisiin anonymisointitoimien käsittelyperusteesta eikä tiedonsaantioikeuksista; anonymisoitujen tietojen tiedonsaantioikeudet jäisivät sen sijaan yleislainsäädännön varaan. Myöskään pykälässä mainittua avointa tietopalvelua ei säänneltäisi ehdotetussa laissa tarkemmin, vaan sen toteuttaminen pohjautuisi yleislainsäädäntöön kuten nykyistenkin tietopalveluiden, esimerkiksi opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen ja KEHA-keskuksen tietoalusta Myllyn.
Ehdotetussa pykälässä tietojen anonymisointi säädettäisiin Opetushallituksen tehtäväksi, sillä yhteisrekisterinpitäjistä Opetushallitus hoitaisi 2 §:ssä ehdotetun vastuunjaon mukaan tekniset käsittelytoimet. KEHA-keskus voisi saada tietoja käytettäväksi yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tietojen luovutuksen kautta. Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen mukaan esimerkiksi samojen tietojen tai tietokokonaisuuksien vaihtoa kahden yksikön välillä ilman yhteisesti määriteltyjä tarkoituksia tai yhteisesti määriteltyjä käsittelytapoja olisi pidettävä tietojen siirtämisenä erillisten rekisterinpitäjien välillä eikä kyse siis ole yhteisrekisterinpidosta. Kunkin yhteisrekisterinpitäjän velvollisuutena on varmistaa, että sillä on käsittelylle oikeusperusta ja että tietoja ei käsitellä myöhemmin tavalla, joka on ristiriidassa niiden tarkoitusten kanssa, joita varten tiedot jakava rekisterinpitäjä alun perin keräsi ne.
Tietojen anonymisointi mahdollistaisi sen, että osaamistiedoista olisi käytettävissä anonymisoitu tietoaineisto palvelun kehittämiseen ja moniin yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin. Anonymisoiduista tiedoista voitaisiin esimerkiksi seurata algoritmin toimintaa ja tuottaa tilastoja. Anonymisoidun aineiston käytettävyys esimerkiksi tieteelliseen tutkimukseen riippuu siitä, millaisiin tutkimuskysymyksiin anonymisoidun aineiston avulla voidaan vastata.
7 §.Tietojen käsittely tekoälytoiminnallisuuksien kehittämiseen.
Ehdotetussa pykälässä käytettäisiin vastaavaa kansallista liikkumavaraa kuin 6 §:ssä. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta käyttää osaamistietovarannon sisältämiä henkilötietoja tekoälyä hyödyntävien Osaamispolun toiminnallisuuksien kehittämiseen siinä tapauksessa, ellei näitä toiminnallisuuksia voida riittävästi kehittää 6 §:ssä tarkoitetuilla anonymisoiduilla tiedoilla. Esitystä valmisteltaessa on arvioitu, että ainakin aluksi tekoälyä hyödyntäviä Osaamispolun toiminnallisuuksia olisi mahdollista kehittää lähinnä anonyymeilla tiedoilla. Säännöksellä on kuitenkin myös tarkoitus varautua mahdollisiin tuleviin kehittämistarpeisiin siten, että myös alkuvaiheessa osaamistietovarantoon tallennettavat henkilötiedot olisivat tarvittaessa käytettävissä tekoälyä hyödyntävien Osaamispolun toiminnallisuuksien kehittämiseen.
Tekoälyllä viitattaisiin ehdotetussa pykälässä ominaisuuksiin, joita tekoälyllä on tekoälysäädöksen ja Euroopan neuvoston tekoälyä koskevan puiteyleissopimuksen sisältämissä tekoälyjärjestelmän määritelmissä. Tekoälysäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa määritellään, että tekoälyjärjestelmä on suunniteltu toimimaan käyttöönoton jälkeen vaihtelevilla autonomian tasoilla, siinä voi ilmetä mukautuvuutta käyttöönoton jälkeen ja se päättelee vastaanottamastaan syötteestä eksplisiittisiä tai implisiittisiä tavoitteita varten, miten tuottaa tuotoksia, kuten ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa fyysisiin tai virtuaalisiin ympäristöihin. Myös puiteyleissopimuksessa tarkoitettu tekoälyjärjestelmä eksplisiittisten tai implisiittisten tavoitteiden saavuttamiseksi päättelee vastaanottamistaan syöttötiedoista, kuinka tuottaa tuotoksia, kuten ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa todellisiin tai virtuaalisiin ympäristöihin. Eri tekoälyjärjestelmillä on puiteyleissopimuksen mukaan eriasteinen kyky toimia itsenäisesti ja mukautua käyttöönoton jälkeen.
Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin, että kehittämisen tulisi tapahtua luovuttamatta kuitenkaan henkilötietoja kolmansille osapuolille. Tällä tarkoitetaan, että myös tekoälyä hyödyntäviä toiminnallisuuksia kehitettäessä henkilötiedot olisi pidettävä Osaamispolun piirissä, eikä niitä saisi luovuttaa esimerkiksi hyödynnettävien tekoälymallien alkuperäisille tarjoajille.
Ehdotetun 2 momentin mukaan henkilöllä olisi oikeus kieltää tietojensa käyttäminen tekoälyä hyödyntävien palvelun toiminnallisuuksien kehittämiseen. Koska käsittelyperusteena olisi Osaamispolussa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu yleinen etu, henkilöllä olisi toisaalta myös asetuksen 21 artiklassa tarkoitettu oikeus vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä.
8 §.Oikeus saada ja viedä omia tietoja rekisterien välillä.
Pykälässä säädettäisiin henkilön oikeudesta saada omia tietojaan tuoduksi tai viedyksi pykälässä mainitusta rekisteristä, tietovarannosta tai palvelusta toiseen, myös salassapitosäännösten estämättä. Ehdotetun 1 momentin mukaan henkilöllä olisi oikeus saada tietojaan tuoduksi opinto- ja tutkintorekisterilaissa tarkoitetuista rekistereistä ja tietovarannoista osaamistietovarantoon. Momentissa opinto- ja tutkintorekisterilakiin viitattaisiin nimellä, joksi se ehdotetaan muutettavaksi jäljempänä tässä esityksessä. Pykälän toisen momentin mukaan henkilöllä olisi oikeus saada tietojaan tuoduksi työnhakuprofiilista osaamistietovarantoon. Lisäksi henkilöllä olisi oikeus saada tietojaan viedyksi osaamistietovarannosta työnhakuprofiiliin. Pykälän perusteella Opetushallituksella olisi velvollisuus luovuttaa tiedot pykälässä mainittujen tietovarantojen välillä, jos henkilö esimerkiksi Osaamispolussa ilmaisisi haluavansa sitä. Pykälässä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa ja säädettäisiin sen perusteella tarkoituksista, joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa.
9 §.Tietojen luovuttaminen.
Pykälässä säädettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa käyttäen tietojen käsittelyn edellytyksistä ja tarkoituksista, joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Pykälän 1 momentti sisältäisi säännöksen, jolla rajoitettaisiin tietojen luovuttamista suoraan julkisuuslain tai muun lain nojalla. Momentissa säädettäisiin, että poiketen siitä, mitä julkisuuslaissa ja muualla laissa säädetään tietojen luovuttamisesta, Opetushallitus ei saisi luovuttaa osaamistietovarannon sisältämiä henkilötietoja, jollei henkilö tai hänen huoltajansa tai muu laillinen edustajansa ole antanut suostumusta siihen ennen tietojen luovuttamista.
Perustuslakivaliokunta (PeVL 14/2022 vp, s. 3) on katsonut Työmarkkinatorin työnhakuprofiilien tietojen olevan julkisuuslaissa tarkoitettuja viranomaisen asiakirjoja, sillä palvelualusta on viranomaisen ylläpitämä. Julkisuuslaissa viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan esimerkiksi sellaista viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Sama koskee osaamistietovarannon tietoja. Yleislakeihin kuten julkisuuslakiin nähden ehdotetussa 3 momentissa olisi kyse erityissäännöksestä, jota sovellettaisiin sen sijaan, mitä esimerkiksi julkisuuslaissa säädetään oikeudesta saada tietoja viranomaisen asiakirjasta. Tarkoituksena on, että osaamistietovarannon tiedot olisivat hyödynnettävissä muihin kuin henkilön omiin tarkoituksiin yleensä vain henkilön suostumuksella tai anonymisoituina. Tätä on esitystä valmisteltaessa pidetty oikeasuhtaisena siihen nähden, että palvelun tarkoituksena on ensisijaisesti tukea henkilöitä urasuunnittelussa sekä osaamisensa ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Jotta henkilöt voisivat saada palvelusta sillä tavoitellun hyödyn, heillä olisi esityksen mukaan laaja oikeus hallinnoida palveluun antamiaan tietoja. Jos tietoja voitaisiin julkisuuslaissa säädetyillä perusteilla luovuttaa edelleen ilman suostumusta anonymisoimattomina, se vaikuttaisi todennäköisesti siihen, haluaisivatko henkilöt käyttää vapaaehtoista palvelua.
Ehdotetussa 2 ja 3 momentissa säädettäisiin, mihin tarkoituksiin tietoja voisi suostumuksen perusteella luovuttaa. Ehdotettu 2 momentti liittyisi tarkoituksiin, joita varten henkilö alun perin antaisi tietojaan osaamistietovarantoon, eli jotta henkilö voisi hyödyntää osaamista koskevia tietojaan haluamiinsa tarkoituksiin tietovarannon kautta. Momentin mukaan suostumuksen voisi antaa tiedon luovuttamiseen viranomaiselle tai muulle taholle henkilön omia tarkoituksia varten, myös salassapitosäännösten estämättä. Henkilö voisi halutessaan käyttää tietojaan omia tarkoituksiaan kuten työnhakua varten muodostamalla palvelussa esimerkiksi työnantajalle lähetettävän linkin Osaamispolkuun. Lisäksi henkilö voisi halutessaan luovuttaa tietojaan esimerkiksi omaa ohjaustaan ja neuvontaansa varten. Henkilö voisi myös halutessaan jakaa dataansa muihin digitaalisiin palveluihin yleislainsäädännön ja teknisten edellytysten asettamissa puitteissa. Jos palvelua käyttävä henkilö ei haluaisi luovuttaa tietojaan minnekään, tiedot olisivat häneen yhdistettävässä muodossa lähtökohtaisesti vain hänen itsensä ja yhteisrekisterinpitäjistä tietovarantoa ylläpitävän Opetushallituksen saatavilla. Tarkoituksena on, että tiedon liikkuminen osaamistietovarannon ja muiden tietovarantojen välillä olisi aina henkilölle vapaaehtoista, sillä hän hallinnoisi osaamistietovarannossa olevia tietojaan.
Lisäksi 3 momentissa säädettäisiin, että suostumuksen voisi antaa tietojen luovuttamiseen opetuksen, koulutuksen ja osaamisen arviointia, kehittämistä, muuta seurantaa, ohjausta ja suunnittelua varten. Salassapidettävistä tiedoista Opetushallitus saisi tällöin luovuttaa vain välttämättömät tiedot. Tietojen luovuttaminen momentissa mainittuihin tarkoituksiin olisi myöhempää käyttöä muihin kuin niihin tarkoituksiin, joita varten henkilö alun perin antaisi tietojaan osaamistietovarantoon. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohta antaa kansallista liikkumavaraa säätää myöhemmästä käytöstä, kunhan sääntely on välttämätöntä esimerkiksi muille kuin rekisteröidylle kuuluvien oikeuksien tai jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvien tärkeiden tavoitteiden kuten taloudellisen edun turvaamiseksi. Ehdotetussa momentissa myöhemmät käyttötarkoitukset rajattaisiin sellaisiin, jotka edistäisivät muun muassa julkisesti rahoitettujen koulutusresurssien tarkoituksenmukaista kohdentumista ja osaamistarpeiden ennakointia yhteiskunnassa. Toisaalta osaamistietovarannon sisältämien henkilötietojen hyödyntäminen näihin tarkoituksiin muussa muodossa kuin täysin anonymisoituina edellyttäisi ehdotetun pykälän mukaisesti aina henkilön tai hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa suostumusta.
Pykälässä tarkoitettu suostumus olisi tarkoitettu suojatoimeksi. Myös 9 §:n kohdalla yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisena käsittelyperusteena olisi yleinen etu, joten suostumuksella ei tarkoitettaisi yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista, käsittelyperusteena toimivaa suostumusta. Sen vuoksi 4 momentissa säädettäisiin suostumuksen edellytyksistä sekä sen antamisen ja perumisen tavasta. Perustuslakivaliokunta (ks. esim. PeVL 20/2020 vp, s. 8) on katsonut, että silloin kun kyse ei yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan ole suostumukseen perustuvasta käsittelystä eikä 7 artikla tule sovellettavaksi, on suostumuksesta säädettävä täsmällisesti. Sääntelyyn on sisällyttävä säännökset suostumuksen antamisen ja sen peruuttamisen tavasta sekä suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon perustuvuuden varmistamisesta. Sääntelyssä on myös varmistettava suostumuksen perustuminen riittävään tietoon eri käyttötarkoitusten ja esimerkiksi tietojen luovutusten suhteen. Myös Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 25 (2021) lapsen oikeuksista suhteessa digitaaliseen ympäristöön todetaan kohdassa 71, että pyydettäessä suostumusta lapsen tietojen käsittelyyn sopimusvaltioiden tulisi varmistaa, että suostumus on informoitu ja vapaasti annettu. Suostumus tulee saada ennen tietojen käsittelyä. Kun huoltajan suostumus on tarpeen, tulee todentaa, että suostumus on paitsi informoitu, myös merkityksellinen ja lapsen huoltajan antama.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin, että pykälässä tarkoitetun suostumuksen voisi antaa ja sen voisi milloin tahansa perua palvelun kautta. Suostumuksen tulisi olla annettu vapaaehtoisesti ja nimenomaisesti sekä tietoisena siitä, mihin tarkoituksiin osaamistietoja voitaisiin käyttää ja luovuttaa. Perustuslakivaliokunta (PeVL 20/2020 vp, s. 8 ja PeVL 1/2018 vp, s. 10–11) on pitänyt esimerkiksi terveydenhuollon asiakaspalvelutilannetta sillä tavoin epätasapainoisena, ettei asiakkaan siinä antama suostumus välttämättä ole aidosti vapaaehtoinen eikä asiakkaalla ole välttämättä tosiasiallisia mahdollisuuksia harkita suostumuksen merkitystä. Sellaisessa tilanteessa annettava suostumus ei valiokunnan mukaan voi olla perusteena luovuttaa esimerkiksi terveystietoja kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Sen sijaan esimerkiksi etsivää nuorisotyötä leimaa perustuslakivaliokunnan (PeVL 42/2016 vp, s. 4 ja PeVL 20/2020 vp, s. 5) mukaan sellainen palvelun järjestäjän ja tuen tarpeessa olevan nuoren välinen vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyösuhde, että kyseisessä sääntelykontekstissa voidaan valiokunnan mukaan tukeutua suostumukseen perustuvaan henkilötietojen käsittelyyn, vaikka kyseessä olikin viranomaistoiminta. Henkilön osaamistietovarantoon tallentamaa tietoa olisi tarkoitus voida hyödyntää esimerkiksi ohjaustilanteessa henkilön ohjausta varten. Tällöin suostumusta tietojen hyödyntämiseen tyypillisesti pyydettäisiin ohjaustilanteessa. Ohjaajan tulisi kuitenkin pyytää suostumusta sillä tavoin, että henkilö ymmärtäisi suostumuksen antamisen olevan vapaaehtoista ja ohjaaja varmistuisi siitä, että suostumus annetaan aidosti vapaaehtoisesti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös suostumuksen säilytysajasta. Suostumus ja ilmoitus sen perumisesta olisi pykälän mukaan säilytettävä yhtä pitkään kuin henkilöön yhdistettävissä olevat tiedot.
Mitä 1 momentissa säädettäisiin julkisuuslaista ja muusta laista poikkeamisesta, ei ehdotetun 5 momentin mukaan kuitenkaan koskisi tietojen luovuttamista yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia, tieteellisiä ja historiallisia tutkimustarkoituksia eikä tilastollisia tarkoituksia varten. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan myöhempää käsittelyä yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten ei katsota 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteensopimattomaksi alkuperäisten tarkoitusten kanssa. Asetuksen 89 artikla antaa kansallista liikkumavaraa rajoittaa rekisteröityjen oikeuksia, mutta ei sen sijaan ainakaan nimenomaista mahdollisuutta säätää päinvastoin laajemmista rekisteröidyn oikeuksista artiklassa mainittujen tarkoitusten suhteen. Artiklan perusteella tällaisessa käsittelyssä on kuitenkin taattava etenkin tietojen minimoinnin periaatteen noudattaminen. Artiklan mukaan tietoja voidaan minimoida esimerkiksi pseudonymisoimalla tai anonymisoimalla tiedot, jos käsittelyn tarkoitukset voidaan toteuttaa sillä tavoin. Näin ollen tietoja tulisi myös 5 momentissa mainittuihin tarkoituksiin luovuttaa ensisijaisesti anonymisoituina, jos se riittäisi momentissa mainittuihin tarkoituksiin. Koska tietojen käsittelyperusteena olisi yleinen etu, henkilöllä olisi myös 21 artiklassa tarkoitettu oikeus vastustaa tietojensa käsittelyä kyseisiin tarkoituksiin.
Ehdotettavalla 5 momentilla ei luotaisi uusia tiedonsaantioikeuksia tai muullakaan tavoin muutettaisi nykyistä sääntelyä tietojen luovuttamisesta momentissa mainittuihin tarkoituksiin. Esimerkiksi tilastolain (280/2004) 15 §:n 1 momentissa säädetään Tilastokeskuksen oikeudesta saada valtion viranomaisilta tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät henkilötiedot salassapitosäännösten estämättä. Tällaisia tietoja ovat 5 kohdan mukaan muun muassa henkilötiedot, jotka kuvaavat koulutusta sekä työllistymistä ja työoloja. Henkilön opintoja koskevien tietojen luovuttamista esimerkiksi tilastointiin käsiteltiin hallituksen esityksessä, jossa ehdotettiin vapaan sivistystyön vapaatavoitteisen koulutuksen suoritustietojen tallentamista valtakunnalliseen opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukaiseen tietovarantoon (HE 19/2021 vp). Tuolloin arvioitiin, että vapaaehtoisesti tallennettavista tiedoista ei muodostuisi kattavaa tietokantaa, jota olisi tarkoituksenmukaista hyödyntää tilastoinnissa. Toisaalta kyseisessä hallituksen esityksessä oli kyse tiedoista, jotka olivat kattavammin saatavilla vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjiltä kuten siihenkin saakka. Vaikka kyseisen esityksen mukaan tietoja ei voisi luovuttaa muutoin kuin opiskelijan itsensä palvelussa antaman suostumuksen perusteella, esimerkiksi Tilastokeskuksella kuitenkin tunnistettiin olevan oman lainsäädäntönsä nojalla mahdollisuus pyytää tietovarannosta samoja tietoja, mitkä niillä oli oikeus saada oppilaitoksen ylläpitäjältä. Sivistysvaliokunta totesi kyseistä hallituksen esitystä koskevassa mietinnössään (SiVM 2/2021 vp) tietojen tallentamisen vapaaehtoisuuden merkitsevän sitä, etteivät tiedot ole kattavia, mikä vaikeuttaa niiden käyttämistä tutkimuksellisiin, tilastollisiin ja yhteiskunnallisen päätöksenteon tarpeisiin. Koska tiedot olivat esityksen mukaan pääsääntöisesti vain henkilön itsensä, tiedot tallentaneen oppilaitoksen ylläpitäjän ja Opetushallituksen saatavilla, tällaiset tiedot ovat sivistysvaliokunnan mukaan rinnastettavissa omadataan. Osaamistietovarantoa koskisivat samantyyppiset huomiot tietojen kattavuudesta ja hyödyntämismahdollisuuksista, sillä tietojen tallentaminen osaamistietovarantoon olisi henkilöille täysin vapaaehtoista.
10 §.Voimaantulo.
Pykälä sisältäisi säännöksen lain voimaantulosta. Esityksen mukaan laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026.
7.2
Laki valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain muuttamisesta
Lain nimike.
Nykyisin opinto- ja tutkintorekisterilaki sisältää säännöksiä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan opinnoista, koulutuksista, tutkinnoista ja osaamismerkeistä. Koska esityksen mukaan lain soveltamisala laajenisi muidenkin hallinnonalojen koulutuksiin jäljempänä kuvatulla tavalla, lain nimeen ehdotetaan lisättäväksi
koulutus
-sana. Lain uusi nimike olisi
laki valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä
.
Koulutus
-sana tarkentaisi myös lain nykyistä soveltamisalaa, sillä alkuperäisen lain voimaantulon jälkeen sitä on laajennettu esimerkiksi vapaan sivistystyön koulutuksiin sekä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta annetussa laissa tarkoitettuihin koulutuksiin.
2 §.Soveltamisala.
Opinto- ja tutkintorekisterilain 2 §:n 1 momentti on luonteeltaan informatiivinen säännös siitä, missä laeissa tarkoitetut koulutukset ja tutkinnot ovat lain soveltamisalan piirissä (HE 72/2017 vp, s. 36). Sen mukaan lakia sovelletaan koulutukseen, tutkintoihin ja osaamismerkkeihin, joista säädetään perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (714/2018), ylioppilastutkinnosta annetussa laissa (502/2019), ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017), ammattikorkeakoululaissa (932/2014), yliopistolaissa (558/2009), vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998), tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa (1215/2020), Helsingin eurooppalaisesta koulusta annetussa laissa (1463/2007), taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998) sekä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta annetussa laissa (682/2021). Jäljempänä laissa tarkennetaan, mitä tietoja näiden lakien mukaisista koulutuksista tallennetaan laissa tarkoitettuihin nykyisiin opinto- ja tutkintorekistereihin. Vastaavasti jäljempänä ehdotettavassa uudessa 4 a luvussa säädettäisiin, miltä osin näiden lakien mukaista koulutusta tallennettaisiin 4 a luvussa tarkoitettuun tietovarantoon.
Lisäksi 2 §:ään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan 4 a lukua sovellettaisiin 1 momentissa tarkoitettujen koulutusten, tutkintojen ja osaamismerkkien lisäksi työvoimapalveluiden järjestämislaissa säädettyihin koulutuksiin ja valmennuksiin. Laki ehdotetaan säädettäväksi opinto- ja tutkintorekisterilain piiriin erillisessä momentissa selvyyden vuoksi, sillä siihen sovellettaisiin opinto- ja tutkintorekisterilaista ainoastaan 4 a lukua.
Lisäksi uudessa 2 momentissa olisi informatiivinen maininta siitä, että 4 a lukua sovellettaisiin myös muuhun koulutukseen siten kuin mainitussa luvussa säädetään. Tämän perusteella ehdotettua 4 a lukua sovellettaisiin muun muassa muiden hallinnonalojen kuin opetus- ja työhallinnon alan julkisesti rahoitettuihin koulutuksiin. Tällaisia koulutuksia on esimerkiksi puolustusministeriön hallinnonalan Maanpuolustuskorkeakoululla sekä sisäministeriön hallinnonalan Poliisiammattikorkeakoululla ja Pelastusopistolla.
Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi esityksen mukaan 3 momentiksi. Momentissa luetellaan laissa säänneltyjä tietovarantoja, joten siihen lisättäisiin maininta, että laissa säädettäisiin jatkossa myös koulutustarjonnan tietovarannosta. Viimeisen virkkeen alkuun lisättäisiin suomenkieliseen versioon samalla teknisenä korjauksena
tässä
-sana niin, että virkkeen alussa viitattaisiin
tähän lakiin
kuten momentin ensimmäisessä virkkeessä.
4 a luku. Koulutustarjonnan tietovaranto.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a luku, jossa olisi säännökset koulutustarjonnan tietovarannosta. Uusi koulutustarjonnan tietovaranto eroaa nykyisistä opinto- ja tutkintorekisterilain mukaisista tietovarannoista siinä, että nykyisiin tietovarantoihin tallennettavat tiedot koskevat lähtökohtaisesti yksittäisiä henkilöitä kuten heidän opintosuorituksiaan, oppivelvollisuuden suorittamistaan tai opiskelupaikkojen hakua. Sen sijaan uudessa tietovarannossa ei olisi kyse yksilöiden aikaisemmin suorittamista opinnoista, vaan tarjolla olevista tulevista koulutusmahdollisuuksista. Tieto voisi linkittyä osaamistietovarannossa oleviin yksilöiden tietoihin, mutta linkitys olisi tarkoitus toteuttaa valtakunnallisesta osaamistietovarannosta ehdotetussa laissa tarkoitetun osaamistietovarannon puolella. Koulutustarjonnan tietovarannon tiedot eivät pääasiassa olisi henkilötietoja, vaikka mukana voisi tarvittaessa olla esimerkiksi koulutusten yhteyshenkilöiden nimiä ja yhteystietoja tai opettajien nimiä ja taustatietoja.
22 a §.Koulutustarjonnan tietovarannon käyttötarkoitus.
Pykälässä säädettäisiin koulutustarjonnan tietovarannon käyttötarkoituksesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan koulutustarjonnan tietovaranto olisi tietopohjana koulutusmahdollisuuksien esittämistä varten osana valtakunnallisesta osaamistietovarannosta annetun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua palvelua. Tietovarantoon tallennettavat koulutusmahdollisuudet voisivat nousta esille ehdotuksina henkilölle sopivista koulutuksista sen perusteella, millaisia tietoja ja valintoja henkilö antaisi itsestään palveluun. Kaikki tietovarannon sisältämä koulutustarjonta ei kuitenkaan toimisi pohjana palvelussa esitettävälle tiedolle yksilön osaamisen kehittämismahdollisuuksista. Esimerkiksi tietylle kohderyhmälle tai yritykselle kohdennettuja työvoimakoulutuksia ei esitettäisi palvelussa.
Esitystä valmisteltaessa on arvioitu, että koulutustarjonnan saama näkyvyys palvelussa täyttäisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklassa tarkoitetun valtiontuen määritelmän, jos tuki kanavoituisi artiklassa tarkoitettuun taloudelliseen toimintaan. Artiklan mukaisesti näkyvyytenä annettava tuki artiklassa tarkoitettuun taloudelliseen toimintaan olisi lähtökohtaisesti kiellettyä, ellei sille olisi Euroopan unionin valtiontukisääntelyn mukaisia hyväksyttäviä perusteita. Valtiontukisääntelyn reunaehdot tulisi aina huomioida siinä, mitä koulutusmahdollisuuksia palvelun kautta nostetaan esille.
Artiklan 107 mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei lähtökohtaisesti sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komission tiedonannossa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (julkaistu 19.7.2016 Euroopan unionin virallisessa lehdessä 2016/C 262/01) tarkennetaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että artiklassa tarkoitettu ”yritys” kattaa taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt, riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta. Näin ollen käsitteen piiriin kuuluvat esimerkiksi taloudellista toimintaa harjoittavat yhdistykset ja yksiköt, jotka ovat muodollisesti osa julkista hallintoa. Valtiontukisääntöjen soveltaminen ei myöskään riipu siitä, onko toiminnan tavoitteena tuottaa voittoa. Yksikkö, joka harjoittaa sekä taloudellista että muuta kuin taloudellista toimintaa, katsotaan yritykseksi ainoastaan taloudellisen toimintansa osalta. Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa esimerkiksi palveluja tarjotaan markkinoilla. Tiedonannon mukaan viranomaisen päätös olla sallimatta sitä, että kolmannet osapuolet tuottaisivat tiettyä palvelua, ei tarkoita, etteikö kyse voisi olla taloudellisesta toiminnasta. Tällaisesta markkinoiden sulkemisesta huolimatta kyse voi olla taloudellisesta toiminnasta, kun muut toiminnanharjoittajat olisivat halukkaita ja pystyisivät tuottamaan palvelun kyseessä olevilla markkinoilla.
Edellä mainitussa komission tiedonannossa arvioidaan koulutuksen suhdetta valtiontukisääntelyyn seuraavasti: ”Julkista koulutusta, joka järjestetään valtion rahoittaman ja valvoman kansallisen koulutusjärjestelmän puitteissa, voidaan pitää muuna kuin taloudellisena toimintana. Unionin tuomioistuin on katsonut, että ’perustaessaan ja pysyttäessään tällaisen julkisen koulutusjärjestelmän, joka saa yleensä rahoituksensa julkisista varoista eikä oppilailta tai heidän vanhemmiltaan, valtio ei pyri harjoittamaan voittoa tuottavaa toimintaa, vaan se suorittaa yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja koulutuksellisia tehtäviään väestöään kohtaan’. Julkisen koulutuksen ei-taloudelliseen luonteeseen ei periaatteessa vaikuta se, että oppilaat tai heidän vanhempansa joutuvat toisinaan maksamaan opetus- tai ilmoittautumismaksuja, joilla katetaan osa järjestelmän toimintakuluista. Koska tällaiset maksut kattavat usein vain murto-osan palvelun todellisista kustannuksista, niitä ei voida pitää korvauksena tarjotusta palvelusta. Tämän vuoksi ne eivät muuta pääasiassa julkisin varoin rahoitetun yleisen koulutuspalvelun ei-taloudellista luonnetta. Näitä periaatteita voidaan soveltaa julkisiin koulutuspalveluihin, kuten ammattikoulutukseen, yksityiskouluihin ja julkisiin kouluihin, lastentarhoihin, sivutoimiseen opetustoimintaan yliopistoissa sekä yliopisto-opetukseen. Tällaiset julkiset koulutuspalvelut on erotettava palveluista, jotka rahoitetaan pääasiassa oppilaiden tai heidän vanhempiensa maksuilla tai kaupallisilla tuloilla. Esimerkiksi opiskelijoiden kokonaan rahoittamat ylemmän asteen koulutuspalvelut kuuluvat selvästi jälkimmäiseen luokkaan. Joissakin jäsenvaltioissa myös julkisyhteisöt voivat tarjota koulutuspalveluja, joita on niiden luonteen, rahoitusrakenteen ja kilpailevien yksityisten laitosten olemassaolon vuoksi pidettävä taloudellisina palveluina.” Jäljempänä komission tiedonannossa todetaan, että myös esimerkiksi pääasiassa opintomaksuin rahoitettavat taidekoulut olisi katsottava luonteeltaan taloudelliseksi.
Koulutustarjonnan tietovarannon sisältämistä koulutuksista olisi tarkoitus alkuvaiheessa esittää Osaamispolussa sellaista koulutusta, joka on komission tiedonannossa tarkoitetulla tavalla julkista ja järjestetään valtion rahoittaman ja valvoman kansallisen koulutusjärjestelmän puitteissa. Tarkoituksena olisi kuitenkin, että Osaamispolussa esitettävää koulutustarjontaa voitaisiin myöhemmin laajentaa sitä mukaa, kun selvitetään tuen soveltuvuus ja kuhunkin koulutukseen soveltuvat unionin valtiontukisääntelyn menettelyt. Euroopan unionin oikeudessa on säädetty merkittävistä poikkeuksista, joilla taloudellistakin toimintaa voidaan tukea tietyin edellytyksin ja menettelyin. Tällaisia säännöksiä on esimerkiksi komission asetuksessa (EU) N:o 651/2014 tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (yleinen ryhmäpoikkeusasetus). Lisäksi komission asetuksessa (EU) 2023/2831 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (de minimis -asetus) säädetään euromääräisestä rajasta tuelle, joka katsotaan merkitykseltään vain vähäiseksi. Raja on yrityskohtainen ja siinä on huomioitava kaikkien viranomaisten yritykselle myöntämät tuet. Osaamispolussa esitettävien koulutusten osalta kyse ei olisi konkreettisena rahasummana myönnettävästä tuesta, vaan näkyvyyden antamasta laskennallisesta tuesta. Laskennallisen tuen määrää olisi mahdollista arvioida tarkemmin Osaamispolun käyttöönoton jälkeen, kun palvelun toiminnasta ja vaikuttavuudesta syntyisi tarkempaa tietoa. Lisäksi komission kilpailuosasto on julkaissut
RRF-hankkeisiin liittyen valtiontuista ohjeistusta
. Ennen kuin tietovarantoon tallennettuja, taloudellisena toimintana tarjottavia koulutusmahdollisuuksia esitettäisiin osaamisen kehittämismahdollisuuksina, olisi selvitettävä tuen hyväksyttävyys suhteessa unionin valtiontukisääntöihin, tarvittaessa ilmoitettava tuesta komissiolle ja pyydettävä lausunto työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivalta yritystukineuvottelukunnalta. Ongelmallista valtiontukinäkökulmasta voisi mahdollisesti olla, jos osa esimerkiksi korkeakoulujen liiketaloudellisin perustein järjestetystä koulutustarjonnasta saisi näkyvyyttä Osaamispolussa, mutta muiden toimijoiden järjestämää koulutusta ei hyväksyttäisi tietovarantoon. Muiden toimijoiden koulutuksen esittäminen palvelussa olisi kuitenkin haasteellista, koska palvelun käyttäjä voisi kokea koulutusten esille tuomisen osoituksena koulutuksen laadusta ja luotettavuudesta, vaikka viranomaiset eivät voisi valvoa koulutuksen laatua. Ensin olisi oltava prosessi, jolla muiden koulutuksen järjestäjien koulutuksia hyväksyttäisiin tietovarantoon.
Ehdotetun 22 a §:n 2 momentin mukaan tietovarannon tarkoituksena olisi lisäksi tukea opetuksen ja koulutuksen arviointia, tutkimusta, kehittämistä, tilastointia ja muuta seurantaa sekä ohjausta ja suunnittelua. Kokonaisuutena koulutustarjonnan tietoja hyödynnettäisiin erilaisten kokoomatietojen kuten tilastojen tuottamiseen. Tarkoituksena on myös tallentaa julkisrahoitteisen koulutuksen tiedot yhteen tietovarantoon, jolloin saadaan kansallisesti tietopohjaa julkisrahoitteisen koulutuksen arviointiin.
Ehdotettu 3 momentti sisältäisi säännöksen siitä, että Opetushallitus saisi käyttää koulutustarjonnan tietovarannon tietoja myös 17 §:ssä tarkoitettuihin opiskelijavalintarekisterin käyttötarkoituksiin. Opiskelijavalintarekisteri sisältää jo nykyisin koulutustarjonnan tietoja, jotka tallennetaan rekisteriin 17 §:n 3 momentissa säädettyjen osarekisterien käyttötarkoitusten perusteella. Lain 17 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan opiskelijavalintarekisterin osarekistereistä korkeakoulujen hakurekisteriä käytetään valittaessa opiskelijoita yliopistolaissa tarkoitettuihin alempiin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin johtaviin opintoihin ja ammattikorkeakoululaissa tarkoitettuun ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulun harkinnan mukaan myös muuhun korkeakoulun tarjoamaan koulutukseen, sekä opiskelupaikan vastaanottamista koskevien rajoitusten valvontaan. Korkeakoulujen hakurekisteriin on tällä hetkellä käytännössä tallennettava korkeakoulujen tutkintokoulutus, koska yhden paikan säännön valvontaa varten tarvitaan tieto vastaanotetuista tutkintopaikoista. Lainkohdassa tarkoitettuna muuna korkeakoulujen tarjoamana koulutuksena on rekisteriin tällä hetkellä mahdollista tallentaa esimerkiksi tutkinnon osia, joita onkin tallennettuna tähän opiskelijavalintarekisterin osarekisteriin.
Opiskelijavalintarekisterin toista osarekisteriä eli ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja muun perusopetuksen jälkeisen koulutuksen hakurekisteriä käytetään 2 kohdan mukaan valittaessa opiskelijoita ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja lukiolaissa tarkoitettuihin koulutuksiin ja tutkintoihin, tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen ja vapaassa sivistystyössä järjestettyyn oppivelvollisille suunnattuun koulutukseen. Tähän rekisteriin on käytännössä tallennettava perusopetuksen jälkeisen koulutuksen valtakunnallisesta hakumenettelystä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (834/2021,
yhteishakuasetus
) tarkoitetut yhteishaussa mukana olevat koulutukset. Lisäksi oppilaitoksilla on nykyisin mahdollisuus tallentaa rekisteriin koulutusta, joka ei ole mukana yhteishaussa.
Tarkoituksena on, että opetuksen ja koulutuksen järjestäjien ei tarvitsisi tallentaa tietoa koulutustarjonnastaan kahteen kertaan sekä ehdotettavaa koulutustarjonnan tietovarantoa että opiskelijavalintarekisteriä varten. Sen sijaan kertaalleen tallennettuja koulutustarjonnan tietoja tulisi hyödyntää niiden kummankin tarkoituksiin, molempien osalta huomioiden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan reunaehdot. Koska opiskelijavalintarekisterin yhteydessä ei kuitenkaan suoraan säädetä tallennettavasta koulutustarjonnasta, siitä ehdotetaan säädettäväksi nykyistä selkeämmin koulutustarjonnan tietovarantoa koskevassa luvussa.
Jokin koulutus voisi olla pakollista tai mahdollista tallentaa tietovarantoon useamman ehdotetun lainkohdan perusteella. Tällaisessa tilanteessa tietovarantoa ylläpitävän Opetushallituksen ja tietoja siirtävän KEHA-keskuksen olisi tärkeää huolehtia siitä, että samaa koulutustarjontaa ei esiinny tietovarannossa ainakaan niin laajasti, että se esimerkiksi vääristäisi algoritmin toimintaa tai tilastoja.
22 b §. Tietovarantoon tallennettava koulutustarjonta.
Pykälässä säädettäisiin, mitä koulutustarjontaa tietovarantoon olisi sisällytettävä kattavasti. Ehdotettu 1 momentti sisältäisi luettelon koulutustarjonnasta, jonka tiedot opetuksen ja koulutuksen järjestäjien olisi tallennettava tietovarantoon. Suuri osa ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetun koulutustarjonnan tiedoista sisältyy käytännössä nykyiseen opiskelijavalintarekisteriin.
Koska Osaamispolun olisi tarkoitus tukea henkilöiden urasuunnittelua erityisesti toiselle asteelle hakeutumisesta alkaen, palveluun ei ehdoteta sisällytettäväksi tietoja varhaiskasvatuksen eikä lasten esi- ja perusopetuksen tarjonnasta. Ehdotetun 1 momentin mukaan tietovarantoon olisi kuitenkin tallennettava tiedot perusopetuslaissa tarkoitetun aikuisten perusopetuksen tarjonnasta (1 kohta). Esitystä valmisteltaessa on tunnistettu, että aikuisten perusopetus ei ole kokonaisuudessaan tallennettuna nykyiseen opiskelijavalintarekisteriin, joten siltä osin aikuisten perusopetusta järjestäville tulisi uusi velvoite koulutustarjonnan tietojen tallentamiseen.
Ehdotetun 1 momentin mukaan tietovarantoon tallennettaisiin myös tiedot lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen ja ylioppilastutkinnosta annetussa laissa tarkoitetun ylioppilastutkinnon tarjonnasta (2 kohta). Sen sijaan tallentamisvelvoitteen ulkopuolelle jäisi esimerkiksi mahdollisuus suorittaa lukiolain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen tutkinto, sillä siinä on kyse itsenäisestä opiskelusta, josta opiskelija sopii koulutuksen järjestäjän kanssa tapauskohtaisesti. Ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:ssä tarkoitetut eräät ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavat tutkinnot puolestaan kuuluisivat jäljempänä ehdotetun 22 c §:n piiriin, eli niiden tallentaminen tietovarantoon olisi koulutuksen järjestäjille vapaaehtoista.
Lisäksi tietovarantoon olisi tallennettava tiedot ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettujen tutkintojen, tutkintojen osien, osaamisalojen ja muun koulutuksen tarjonnasta (3 kohta). Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 13 §:n mukaan ammatilliset tutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista ja yhteisistä tutkinnon osista. Olisi perusteltua, että palvelu voisi ehdottaa käyttäjilleen osaamisen kehittämiseksi myös tutkintojen osia. Tutkintojen osien tarjonnasta räätälöidyt ehdotukset voisivat tukea opintojen suunnittelussa esimerkiksi ilman opiskelupaikkaa jääneitä henkilöitä. Lisäksi niistä räätälöidyt ehdotukset voisivat olla avuksi henkilöille, jotka haluaisivat kehittää osaamistaan mutta olisivat jo aiemmin suorittaneet tutkinnon. Päällekkäistä tutkintokoulutusta voisi vähentää, että henkilöt saisivat tietoa myös mahdollisuuksista täydentää osaamistaan pelkillä tutkinnon osilla. Ammatillisissa tutkinnoissa on eri osaamisaloja, joilla tutkinnon voi suorittaa, mutta kaikki ne muodostuvat tutkinnon osista. Osaamisalat mainittaisiin kuitenkin ehdotetussa kohdassa erikseen, sillä koulutusvaihtoehtoja harkitsevalle tieto osaamisaloista on olennainen. Ammatillisen koulutuksen osalta pakollisena tallennettava koulutustarjonta mukailisi ehdotetussa pykälässä tutkintorakennetta. Ammatillisiin tutkintoihin kuuluva henkilökohtaistaminen mahdollistaa sitä monipuolisemmat sisällöt, esimerkiksi tutkinnon osaa pienemmät kokonaisuudet eri tutkinnoista poimien. Henkilökohtaistamisessa koulutuksen järjestäjä käy yhdessä opiskelijan kanssa läpi hänellä jo olevaa osaamista ja sopii hankittavasta osaamisesta. Vaikka henkilökohtaistamisen mahdollisuuksia osaamisen hankkimiseksi on haastavaa sisällyttää koulutustarjonnan tietovarantoon, henkilökohtaistamisen mahdollisuudesta voitaisiin antaa palvelussa tietoa tutkintorakenteen mukaisten tietojen yhteydessä. Kohdassa tarkoitettuun koulutukseen kuuluu myös esimerkiksi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettu ammatilliseen tehtävään valmistava koulutus ja tutkinnon osaa pienemmät kokonaisuudet. Tutkinnon osia pienempiä kokonaisuuksia järjestetään valtionosuusrahoitteisina, Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen rahoittamina sekä yksityisesti rahoitettuina, joten niiden esittämisessä osaamisen kehittämismahdollisuuksina olisi tarvittaessa huomioitava unionin valtiontukisääntelyn reunaehdot.
Lisäksi koulutustarjonnan tietovarantoon olisi ehdotetun 1 momentin mukaan tallennettava tiedot ammattikorkeakoululaissa tarkoitetun tutkintokoulutuksen, avoimena ammattikorkeakouluopetuksena järjestettävän koulutuksen, ammatillisen opettajankoulutuksen, ensihoitaja-, terveydenhoitaja- ja kätilökoulutuksen ja korkeakouluopintoihin valmentavan koulutuksen tarjonnasta (4 kohta). Tutkinnon osien osalta ehdotettava kohta olisi rajattu avoimena ammattikorkeakouluopetuksena järjestettävään koulutukseen, koska ei olisi tarkoituksena, että korkeakoulujen täytyisi tallentaa tietovarantoon tiedot kaikista tarjoamistaan kursseista. Avoimena ammattikorkeakouluopetuksena järjestettäviä tutkinnon osia rahoitetaan osittain julkisesti, vaikka siitä maksetaan myös oppilasmaksuja. Ensihoitaja-, terveydenhoitaja- ja kätilökoulutuksesta ollaan valmistelemassa lakiesitystä, jonka myötä näitä koulutuksia voisi alkaa vuodesta 2027 tai 2028 alkaen. Nämä koulutukset olisi tallennettava tietovarantoon sitten, kun niitä tullaan suunnittelemaan ja järjestämään. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2025, ja hankkeen tarkemmat tiedot ovat kohdassa 11 Esityksen riippuvuus muista esityksistä. Ammatillisen opettajakoulutuksen järjestämiseen voidaan ammattikorkeakoululain 8 §:n 2 momentin mukaan antaa oikeus ammattikorkeakoulun toimiluvassa. Ehdotetun 4 kohdan perusteella ammattikorkeakoulujen olisi tallennettava tietovarantoon tietoa myös tarjoamastaan ammattikorkeakoululain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetusta maahanmuuttajien valmentavasta koulutuksesta, jonka tarkoituksena on antaa valmiuksia ammattikorkeakouluopintoja varten. Tietovarantoon tallennettaisiin myös tiedot yliopistolaissa tarkoitetun tutkintokoulutuksen, avoimena yliopisto-opetuksena järjestettävän koulutuksen ja erillisinä opintoina suoritettavan opettajakoulutuksen tarjonnasta (5 kohta).
Osaamispolkuun tallennettaisiin lisäksi tiedot vapaasta sivistystyöstä annetun lain 7 a luvussa tarkoitetun oppivelvollisille suunnatun koulutuksen tarjonnasta (6 kohta) sekä tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen tarjonnasta (7 kohta), sillä näistä räätälöidyt ehdotukset voisivat tukea perusopetuksen päättävien tai päättäneiden pysymistä opintojen piirissä ja hakeutumista toiselle asteelle. Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus on perusopetuksen jälkeiseen tutkintotavoitteiseen koulutukseen ohjaavaa ja valmistavaa koulutusta, joka antaa opiskelijalle valmiuksia hakeutua lukiokoulutukseen tai ammatilliseen tutkintokoulutukseen, ohjaa jatko-opinto- ja työelämäsuunnitelman laadintaan sekä vahvistaa opiskelijan edellytyksiä suorittaa lukiokoulutuksen oppimäärä ja sen päätteeksi suoritettava ylioppilastutkinto tai ammatillinen tutkinto.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen olisi siirrettävä tietovarantoon työvoimapalveluiden järjestämislain 121 §:ssä tarkoitetusta työvoimapalvelujen valtakunnallisesta tietovarannosta tiedot mainitussa laissa tarkoitettujen koulutusten ja valmennusten tarjonnasta. Laissa tarkoitettuja koulutuksia ovat työvoimakoulutus ja muutosturvakoulutus. Kuten 1. lakiesityksessä, myös 2. lakiesityksessä käytettäisiin nimeä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus, joksi KEHA-keskuksen nimi muuttuu vuoden 2026 alussa. Nimenmuutosta on käsitelty tarkemmin nykytilan kuvauksessa kohdassa 2.1.2 ”ELY-keskusten kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus)”.
Ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetut työvoimakoulutukset sisältäisivät myös työvoimapalveluiden järjestämislain 62 §:n 1 momentissa tarkoitetut yhteishankintakoulutukset. Kyseisen momentin mukaan työvoimaviranomainen voi järjestää työvoimakoulutuksen yhdessä työnantajan, yrittäjäksi aikovan henkilön toimeksiantajan tai yrittäjyysoikeudet luovuttavan yrityksen kanssa siten, että tämä osallistuu koulutuksen rahoittamiseen. Yhteishankintakoulutus voidaan järjestää 1) koulutuksen rahoitukseen osallistuvan työnantajan palvelukseen tuleville tai palveluksessa oleville työntekijöille tai vuokratyöntekijöille tai 2) sellaiselle yrittäjäksi aikovalle, jolla olisi harvalukuisia toimeksiantajia tai joka on hankkimassa yrittäjyysoikeudet toiselta yritykseltä.
Ehdotetun 2 momentin perusteella tietovarantoon siirrettäisiin tiedot myös sellaisista kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (681/2023) tarkoitetuista kotoutumiskoulutuksista, jotka järjestetään työvoimakoulutuksena. Lain 27 §:n 2 momentin mukaan työnhakijaksi rekisteröityneen kotoutuja-asiakkaan kotoutumiskoulutus toteutetaan pääsääntöisesti työvoimakoulutuksena, josta säädetään työvoimapalveluiden järjestämislaissa. Momentin mukaan kotoutumiskoulutus voidaan toteuttaa myös omaehtoisena opiskeluna, mutta omaehtoisena opiskeluna toteutettavat kotoutumiskoulutukset eivät sisältyisi ehdotetussa 3 momentissa tarkoitettuihin koulutuksiin, joiden tiedot KEHA-keskus siirtäisi koulutustarjonnan tietovarantoon. Omaehtoista kotoutumiskoulutusta voidaan kuitenkin järjestää sellaisena koulutuksena, jonka tarjontaa tallennettaisiin koulutustarjonnan tietovarantoon muiden ehdotettujen säännösten perusteella. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 26 §:n 5 momentin mukaan kotoutumiskoulutuksena voidaan toteuttaa luku- ja kirjoitustaitokoulutusta, jota annetaan Opetushallituksen vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuosituksen mukaisesti. Luku- ja kirjoitustaitokoulutusta toteuttavat vapaan sivistystyön oppilaitokset. Kotoutumiskoulutuksena voidaan järjestää myös aikuisten perusopetusta, jota annetaan Opetushallituksen aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Näitä kahta kotoutumiskoulutusta toteutetaan nykyisin yksinomaan omaehtoisena koulutuksena. Perusopetuslaissa tarkoitetun aikuisten perusopetuksen tarjonta olisi tallennettava koulutustarjonnan tietovarantoon ehdotettavan 22 b §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Vapaan sivistystyön koulutusten tallentamisesta puolestaan säädetään ehdotettavan 22 b §:n 1 momentin 6 kohdassa ja 22 c §:n 1 momentin 2 kohdassa.
Lisäksi tietovarantoon siirrettäisiin ehdotetun 2 momentin mukaan tiedot myös työvoimapalveluiden järjestämislaissa tarkoitetuista valmennuksista. Työvoimapalvelujen valtakunnallisessa tietovarannossa on tietoa erilaisista valmennuksista, joissa on myös Osaamispolun kohderyhmille olennaista koulutustarjontaa. Lisäksi koulutukset ja valmennukset ovat sisällöllisesti lähellä toisiaan.
Tietojen tallentamisesta työvoimapalvelujen valtakunnalliseen tietovarantoon on säännös työvoimapalveluiden järjestämislain 121 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan työvoimaviranomaisella ja KEHA-keskuksella on velvollisuus tallentaa valtakunnalliseen tietovarantoon muun muassa tiedot, jotka ovat tarpeen työvoimapalvelujen järjestämiseksi ja tuottamiseksi. Pykälän 2 momentissa tarkennetaan, että 1 momentissa tarkoitettuja tietoja ovat ainakin 114 §:ssä tarkoitetut tiedot ja valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtakunnalliseen tietovarantoon tallennettavista muista tiedoista kuin henkilötiedoista. Lain 114 §:ssä säädetään, mitä tietoja voidaan käsitellä henkilöasiakkaasta, työvoimapalveluja hakevasta tai saavasta työnantajasta sekä työvoimapalvelujen tuottajasta. Työvoimapalvelujen valtakunnallisesta tietovarannosta säädettäessä on ollut tarkoitus mahdollistaa se, että myös yksityiset toimijat pystyisivät kirjaamaan tietovarantoon palveluitaan.
Osan koulutuksista tai valmennuksista on työvoimapalveluiden järjestämislaissa katsottu kuuluvan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklassa tarkoitetun valtiontuen piiriin. Esimerkiksi 53 §:n 2 momentissa säädetään, että työvoimaviranomainen voi järjestää yrityksille valmennusta työntekijän palkkaamisessa ja työnantajavalmiuksien kehittämisessä, ja momentin mukaan palvelun hinta katsotaan yrityksen de minimis -tueksi. Opinto- ja tutkintorekisterilakiin ehdotettavan 22 b §:n 2 momentin mukaan KEHA-keskus siirtäisi koulutustarjonnan tietovarantoon myös 107 artiklan piiriin kuuluvaa koulutusta edellä 22 a §:n 2 momentissa ehdotettujen tarkoitusten vuoksi. Koulutustarjonnan tietojen hyödyntämisessä, erityisesti 22 a §:n 1 momentissa tarkoitetussa koulutusmahdollisuuksien esittämisessä, olisi kuitenkin huomioitava 107 artiklan reunaehdot sisämarkkinoille soveltumattomasta tuesta.
22 c §.Vapaaehtoisesti tallennettava koulutustarjonta.
Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin, mitä koulutustarjontaa tietovarantoon olisi mahdollista tallentaa 22 b §:ssä tarkoitettujen tietojen lisäksi. Ehdotetussa 22 c §:ssä olisi kyse koulutustarjonnasta, jota opetuksen ja koulutuksen järjestäjät sekä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus saisivat halutessaan tallentaa tietovarantoon. Pykälässä tarkoitetun koulutustarjonnan tallentamiseen ei kuitenkaan olisi velvoitetta.
Pykälän 1 momentin mukaan opetuksen ja koulutuksen järjestäjät saisivat halutessaan tallentaa tietovarantoon tietoa ammattikorkeakoululaissa ja yliopistolaissa tarkoitetun erikoistumiskoulutuksen, täydennyskoulutuksena tai muutoin erillisinä opintoina järjestettävän tutkintojen osia sisältävän koulutuksen sekä muun täydennyskoulutuksen tarjonnasta (1 kohta). Tutkinnon osa voisi olla esimerkiksi yksittäinen kurssi tai usean kurssin muodostama laajempi kokonaisuus. Esimerkiksi ammattikorkeakoulu- ja yliopistolaissa tarkoitettuja tutkintojen osia voi järjestää avoimena (maksuasetuksen mukaisena) tai täydennyskoulutuksena. Täydennyskoulutus voi kuitenkin olla muutakin kuin tutkintojen osia. Osa täydennyskoulutuksesta on räätälöityä markkinaehtoista eli kustannukset kattavaa koulutusta, eikä kaikkea täydennyskoulutusta ole opintopisteytetty. Lisäksi ammattikorkeakoulu- tai yliopistolaissa tarkoitetut korkeakoulujen omistamat osakeyhtiöt järjestävät täydennyskoulutusta liiketaloudellisin perustein. Kohta kattaisi sekä korkeakoulun että sen omistaman osakeyhtiön koulutustarjonnan. Olisi perusteltua, että tietovarantoon voisi palvelun käytettäväksi tallentaa tietoa myös korkeakoulujen omistamien osakeyhtiöiden täydennyskoulutuksesta, sillä tällainen koulutus on rinnastettavissa 1 kohdassa tarkoitettuun korkeakoulujen järjestämään täydennyskoulutukseen. Niiden esittämisessä osaamisen kehittämismahdollisuuksina olisi kuitenkin huomioitava unionin valtiontukisääntelyn reunaehdot.
Lisäksi tietovarantoon saisi tallentaa tietoa muun kuin 22 b §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun, vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaisen koulutuksen ja osaamismerkkien tarjonnasta (2 kohta). Vapaa sivistystyö on luonteeltaan vapaata ja voi käsittää monenlaista koulutusta lyhytkursseista lukuvuoden mittaisiin koulutuksiin. Kaiken vapaan sivistystyön koulutuksen tietoja ei viedä nykyiseen Opintopolkuun, vaan siellä on lähinnä pitkien linjojen opintotarjontaa. Oppilaitosten intressissä voisi olla viedä koulutustarjonta Osaamispolkuun, mutta niitä ei olisi perusteltua velvoittaa siihen ilman lisärahoitusta, sillä oppilaitoksilla olisi hyvin vaihtelevasti resursseja velvoitteen toteuttamiseen. Vapaan sivistystyön koulutuksen sisältöjä ei yleensä ohjata valtakunnallisilla opetussuunnitelman perusteilla tai vastaavilla opetushallinnon määräyksillä, minkä takia kaiken vapaan sivistystyön koulutustarjonnan tietojen tallentaminen järjestelmään olisi todennäköisesti työlästä. Lisäksi koska vapaan sivistystyön osalta olisi haastavaa valvoa tiedon tallentamisvelvoitteen noudattamista, vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille ei ehdoteta säädettäväksi velvoitetta vaan ainoastaan mahdollisuus tallentaa tietoja niiden järjestämistä koulutusmahdollisuuksista. Tämä koskisi muuta kuin oppivelvollisille suunnattua, kansanopistojen järjestämää koulutusta, jonka tarjonta velvoitettaisiin ehdotetussa 22 b §:n 1 momentissa tallentamaan koulutustarjonnan tietovarantoon. Vapaan sivistystyön oppilaitoksen ylläpitäjällä olisi mahdollisuus tallentaa tietoa koulutusmahdollisuuksista koulutustarjonnan tietovarantoon myös siinä tapauksessa, vaikka ylläpitäjä ei käyttäisi nykyisen opinto- ja tutkintorekisterilain antamaa mahdollisuutta tallentaa nykyisiin tietovarantoihin opintosuoritusten tietoja.
Lisäksi tietovarantoon saisi tallentaa tietoja taiteen perusopetuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen tarjonnasta (3 kohta). Taiteen perusopetusta on tarjolla yli 85 prosentissa Suomen kuntia yhteensä noin 400 oppilaitoksessa, ja toimijakenttä on moninainen: Taiteen perusopetusta järjestetään sekä kunnallisissa että yksityisissä oppilaitoksissa, yhdeksällä eri taiteenalalla ja kahden eri oppimäärän laajuisena. Vuonna 2024 opetusta annettiin 138 taiteen perusopetusoppilaitoksissa taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaisen valtionosuuden piirissä. Lisäksi taiteen perusopetuksesta annetun lain mukaista opetusta annetaan vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vapaan sivistystyön valtionosuuden piirissä. Noin 120 kansalaisopistossa opetetaan taiteen perusopetusta vapaan sivistystyön alla, mikä tarkoittaa tuntimääräisesti noin kymmenesosaa taiteen perusopetusoppilaitoksissa toteutettavasta opetustuntimäärästä. Edellä mainittujen lisäksi taiteen perusopetusta annetaan myös oppilaitoksissa, jotka eivät ole opetustuntikohtaisen valtionosuuden piirissä. Näissä tapauksissa koulutuksen järjestäjä on taiteen perusopetuksesta annetun lain mukaisesti kunta. Taiteen perusopetuksesta olisi perusteltua säätää ehdotettavassa 4 a luvussa vastaavasti kuin vapaasta sivistystyöstä, jotta esimerkiksi kunnallisissa vapaan sivistystyön oppilaitoksissa voitaisiin toimia samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyse taiteen perusopetuksesta tai vapaasta sivistystyöstä. Tieto mahdollisuudesta suorittaa taiteen perusopetusta voisi Osaamispolku-palvelussa tarjota aidosti arvokasta tietoa oppilaille, jotka ovat kiinnostuneita taiteen eri alojen jatko-opinnoista. Esimerkiksi taiteen perusopetuksessa kuvataidetta opiskelleelle nuorelle palvelu voisi tuoda esille vaihtoehdon hakea kuvataidelukioon tai taideyliopistoon. Palvelun kautta oppilas voisi saada neutraalia tietoa opiskelu- ja uramahdollisuuksistaan riippumatta siitä, miten hänen ympäristönsä suhtautuu eri uravaihtoehtoihin.
Ehdotetun 1 momentin mukaan tietovarantoon saisi tallentaa tietoja myös Helsingin eurooppalaisesta koulusta annetussa laissa tarkoitetun lukio-opetuksen ja eurooppalaisen ylioppilastutkinnon tarjonnasta (4 kohta). Helsingin eurooppalaisesta koulusta annetun lain 5 §:n 1 momentissa säädetään, että koulussa annettava opetus jakaantuu kaksivuotiseen esikouluun, viisivuotiseen alakouluun sekä seitsemänvuotiseen yläkoululukioon siten kuin opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksessä tarkemmin määrätään. Koska tietovarantoon tallennettaisiin 22 b §:n mukaan tiedot lukiolaissa tarkoitetusta opetuksesta, olisi perusteltua, että opinto- ja tutkintorekisterilain piiriin kuuluva Helsingin eurooppalainen koulu voisi halutessaan tallentaa tietovarantoon tiedot myös sen lukio-opetuksesta.
Tietovarantoon saisi tallentaa tietoja myös muihin ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:ssä tarkoitettuihin tutkintoihin johtavan koulutuksen ja kyseisten tutkintojen tarjonnasta (5 kohta). Eurooppa-koulujen eurooppalaisen ylioppilastutkinnon lisäksi pykälässä viitataan lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen päätteeksi suoritettaviin International Baccalaureate-, Reifeprüfung- tai Deutsche Internationale Abitur -tutkintoihin.
Koulutustarjonnan tietovarantoon saisi tallentaa tietoa myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa (252/2010) tarkoitetun saamen kielen ja kulttuurin opetuksen tarjonnasta (6 kohta). Saamelaisalueen koulutuskeskus järjestää myös ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista ammatillista koulutusta ja tutkintoja, jotka tallennettaisiin palveluun sen perusteella, mitä edellä 22 b §:ssä säädettäisiin kyseisessä laissa tarkoitettujen tutkintojen, tutkintojen osien, osaamisalojen ja muun koulutuksen tarjonnan tallentamisesta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta annetussa laissa tarkoitettu palvelukeskus saisi tallentaa tietovarantoon tietoa mainitun lain 2 luvussa tarkoitetun, palvelukeskuksen rahoittaman tai hankkiman koulutuksen ja muiden osaamispalvelujen tarjonnasta. Tietoa näiden koulutusten ja osaamispalvelujen tarjonnasta saisivat tallentaa myös kyseisen koulutuksen tai osaamispalvelujen järjestäjät. Lain 8 §:n mukaan palvelukeskus voi myöntää valtionavustusta 1) ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 5 §:ssä tarkoitettujen tutkintojen ja tutkinnon osien järjestämiseen; 2) vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitetun oppilaitoksen ylläpitäjän järjestämään koulutukseen; 3) yliopistolain 7 §:ssä tarkoitettujen tutkintojen, erikoistumiskoulutuksen ja tutkintojen osia sisältävän koulutuksen järjestämiseen; 4) ammattikorkeakoululain 10 §:ssä tarkoitettujen tutkintojen, ammatillisen opettajankoulutuksen, erikoistumiskoulutuksen ja tutkinnon osia sisältävän koulutuksen sekä maahanmuuttajille tarkoitetun koulutuksen järjestämiseen; 5) Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa tarkoitetun saamen kielen ja kulttuurin opetuksen järjestämiseen; 6) koulutukseen hakeutumista ja osallistumista tukevaan toimintaan sekä 7) toimialaan kuuluvan toiminnan kehittämiseen ja kokeiluihin. Näin ollen suuri osa momentissa tarkoitetusta koulutuksesta tulisi tai voisi tulla tallennetuksi koulutustarjonnan tietovarantoon edellä esitettyjen muidenkin lakiviittausten perusteella. Lain piiriin kuuluu julkisesti säänneltyä ja rahoitettua koulutusta sekä koulutusta, jota järjestetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana (ks. HE 76/2021 vp, s. 46–48). Näin ollen unionin valtiontukisääntelyn reunaehdot olisi huomioitava siinä, mitä koulutuksia palvelussa esitetään osaamisen kehittämismahdollisuuksina.
Ehdotetun 3 momentin mukaan 22 b ja c §:ssä mainittujen lisäksi muuta julkisesti rahoitettua koulutusta järjestävät saisivat tallentaa tietovarantoon tietoja julkisesti rahoitetun koulutuksensa tarjonnasta lukuun ottamatta varhaiskasvatusta, esiopetusta ja perusopetuslain 26 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuosiluokkien 1–9 opetusta. Momentin perusteella esimerkiksi puolustusministeriön hallinnonalalla toimiva Maanpuolustuskorkeakoulu voisi tallentaa tietovarantoon tietoa julkisesti rahoitetun koulutuksensa tarjonnasta. Maanpuolustuskorkeakoulussa järjestetään muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain (1121/2008) 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja sotatieteen kandidaatin ja 2 kohdassa tarkoitettuja sotatieteen maisterin tutkintoja. Tietoja julkisesti rahoitetun koulutuksensa tarjonnasta voisivat tallentaa palvelun hyödynnettäväksi myös esimerkiksi sisäministeriön alalla toimivat Poliisiammattikorkeakoulu, Pelastusopisto sekä Raja- ja merivartiokoulu. Poliisiammattikorkeakoulusta annetun lain (1164/2013) 13 §:n mukaan Poliisiammattikorkeakoulussa annetaan sisäisen turvallisuuden alalla korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta sekä järjestetään ammatillisia erikoistumisopintoja ja muuta koulutusta. Lain 14 §:n mukaan Poliisiammattikorkeakoulussa voidaan suorittaa sisäisen turvallisuuden alalla ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Pelastusopistosta annetun lain (607/2006) 2 §:n mukaan Pelastusopisto antaa pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan ammatillista peruskoulutusta, pelastustoimen päällystön ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta sekä normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseen valmentavaa koulutusta. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 25 §:n mukaan Raja- ja merivartiokoulussa voidaan antaa rajavartiolaitoksen virkaan kelpoisuusvaatimukseksi säädettyä koulutusta sekä täydennys- ja erikoiskoulutusta rajavartiolaitoksen henkilökunnalle ja muille henkilöille. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla järjestetään erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta, maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla puolestaan erikoiseläinlääkärikoulutusta.
22 d §.Vastuu tietojen täsmällisyydestä.
Pykälässä säädettäisiin 22 b §:n 1 momentissa ja 22 c §:ssä tarkoitettujen tietojen tallentajille velvollisuus huolehtia tietojen täsmällisyydestä ennen niiden tallentamista tietovarantoon siltä osin kuin tiedot eivät kuulu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Suurin osa koulutustarjonnan tietovarannon sisältämistä tiedoista olisi tällaista muuta kuin henkilötietoa. Olisi perusteltua, että tietojen täsmällisyydestä ja esimerkiksi virheellisten tietojen oikaisemisesta vastaisivat tietojen tallentajat, sillä heillä olisi paremmat edellytykset selvittää oikeat tiedot järjestämistään koulutuksista kuin tietovarannon ylläpitäjäksi ehdotetulla Opetushallituksella. Jos yhteydenotto virheellisistä tiedoista tulisi Opetushallitukselle, se voisi olla yhteydessä tiedon tallentaneeseen tahoon. Henkilötietojen täsmällisyys puolestaan on yksi yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetyistä henkilötietojen käsittelyn periaatteista, josta huolehtiminen kuuluu jokaiselle rekisterinpitäjälle sen ylläpitämän rekisterin osalta.
Pykälä sisältäisi lisäksi informatiivisen viittauksen siitä, että vastuusta 22 b §:n 2 momentissa tarkoitettujen, työvoimapalvelujen valtakunnallisesta tietovarannosta siirrettävien tietojen täsmällisyydestä säädetään työvoimapalveluiden järjestämislain 123 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan työvoimapalvelujen valtakunnallisen tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä ovat KEHA-keskus ja työvoimaviranomaiset. Vastuu tietojen täsmällisyydestä sisältyy 2 momentissa tarkoitettuihin muihin rekisterinpitäjän velvollisuuksiin, joista vastaavat työvoimaviranomaiset.
22 e §. Ylläpitäjän ja rekisterinpitäjän tehtävät.
Pykälässä säädettäisiin, että koulutustarjonnan tietovarantoa ylläpitäisi ja sen rekisterinpitäjänä toimisi Opetushallitus. Opetushallituksen tehtävien sisältö muun muassa rekisterinpitäjänä ja tiedonhallintayksikkönä määräytyisi yleislainsäädännön kuten yleisen tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain ja tiedonhallintalain perusteella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Opetushallitus antaisi tarkempia määräyksiä 22 b ja 22 c §:ssä tarkoitettujen tietojen tietorakenteista ja siitä, miten tiedon tallentajien olisi pidettävä tallennettavat tiedot ajantasaisina. Opinto- ja tutkintorekisterilaki sisältää myös nykyisin vastaavia säännöksiä.
Ehdotuksen mukaan uusi 4 a luku ei sisältäisi säännöstä koulutustarjonnan tietovarannon tietojen säilytysajasta, vaan se jäisi ylläpitäjänä ja rekisterinpitäjänä toimivan Opetushallituksen määritettäväksi tiedonhallintalain 21 §:n yleissäännöksen perusteella. Esimerkiksi opinto- ja tutkintorekisterilain 22 §:ssä säädetään tietojen säilytysajasta nykyisessä opiskelijavalintarekisterissä. Kyseisen pykälän mukaan opiskelijavalintarekisterin tiedot säilytetään viisi vuotta opiskelijavalintapäätöksen tekemisestä lukien mutta korkeakoulujen hakurekisteriin sisältyvät opiskelupaikan vastaanottamista koskevat tiedot pysyvästi. Lainkohdan perustelujen (HE 72/2017 vp, s. 49) mukaan syynä pysyvälle säilytysajalle on se, että osa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelupaikoista on yhteishaussa varattava niille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa eivätkä vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa tai ovat ottaneet opiskelupaikan vastaan kevätlukukaudella 2014 tai sitä ennen alkaneesta koulutuksesta, mutta eivät ole suorittaneet korkeakoulututkintoa. Työvoimapalveluiden järjestämislain 122 §:n mukaan KEHA-keskuksen puolestaan on poistettava valtakunnallisesta tietovarannosta kaikki asiakasta tai palveluntuottajaa koskevat tiedot, kun asiakkuuden tai sopimussuhteen päättymisestä on kulunut neljä vuotta. Tietoa ei kuitenkaan tarvitse poistaa, jos se on tarpeen säännöksiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi tai vireillä olevan asian johdosta.
Koska Osaamispolun kautta ei esimerkiksi haeta opintoihin eikä tehdä opiskelijavalintoja, koulutustarjonnan tietovarannon tietoja tarvittaisiin tiedonhallintalain 21 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa lähinnä niin kauan, kuin kyseistä koulutusta olisi tarjolla. Tämä aika voisi vaihdella koulutuksesta riippuen, sillä osa koulutuksista järjestetään mahdollisesti vain joitakin kertoja, kun taas esimerkiksi jotkin tutkinnot ovat suoritettavissa kymmeniä vuosia. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista, että Opetushallitus voisi määrittää säilytysajat kunkin koulutustarjontatiedon tarpeiden ja ominaispiirteiden mukaan tiedonhallintalain 21 §:n yleissäännöksen nojalla.
Esimerkiksi tutkimuksen näkökulmasta koulutustarjonnan tietovarannon tiedot saattaisivat olla arvokas tietoaineisto vuosienkin päästä. Arkistolaitos voi arkistolain (831/1994) 8 §:n 3 momentin nojalla määrätä tietojen pysyvästä säilyttämisestä tämänkaltaisia tarkoituksia varten.
Voimaantulosäännös.
Lainkohta sisältäisi voimaantulosäännöksen ja siirtymäsäännöksen. Esityksen mukaan laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2026. Siirtymäsäännöksen mukaan 22 b §:ssä tarkoitettu koulutustarjonta olisi tallennettava koulutustarjonnan tietovarantoon viimeistään seitsemän kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Esityksen mukaan kyseisen siirtymäajan olisi tarkoitus päättyä 31.7.2026.