4.1
Rikoslakia koskevat ehdotukset
Terroristin rahoittaminen
FATF:n käsitemääritelmien mukaan ”terroristi” on henkilö, joka tekee tai yrittää tehdä terroritekoja, osallistuu terroritekojen tekemiseen rikoskumppanina, järjestää tai ohjaa (englanniksi ”organises or directs”) toisia tekemään terroritekoja taikka myötävaikuttaa (englanniksi ”contributes”) terroritekojen tekemiseen yhteisessä tarkoituksessa toimivan ryhmän toimesta. FATF:n ”terroriteon” (terrorist act) määritelmän piiriin kuuluvat teot ovat sellaisia, jotka ovat Suomessa rangaistavia rikoslain 34 a luvun 1 ja 1 a §:n mukaisina terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoksina ja terroristisessa tarkoituksessa tehtynä radiologista asetta koskevana rikoksena. Jatkossa puhutaan yksinkertaisuuden vuoksi pääosin vain terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista.
Terroritekojen tekemisen lisäksi FATF:n ”terroristin” määritelmässä mainitaan ensinnäkin rikoskumppanuus, josta säädetään rikoslain 5 luvun 3 §:ssä. Tulkinnanvaraista ja FATF:n jäsenvaltioiden harkintaan jäävää on se, mitä ”järjestää”, ”ohjaa” ja ”myötävaikuttaa” tässä yhteydessä tarkoittavat. Tämän harkintavallan puitteissa voidaan katsoa, että järjestäminen ja ohjaaminen toteutuvat rikoslain 5 luvun 5 §:ssä tarkoitettuna yllytyksenä tai 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna avunantona terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen taikka rikoslain 34 a luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädettynä terroristiryhmän johtamisena. Viitatuista säännöksistä ensimmäisen mukaan yllytyksestä tuomitaan tekijän tapaan henkilö, joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen. Avunannosta puolestaan tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä. Terroristiryhmän johtamiseen syyllistyy se, joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos.
Rikoslain 5 luvun 4 §:ssä tarkoitettu välillinen tekeminen on käytännössä harvinainen rikoksen toteuttamistapa, mutta ei kuitenkaan tässä yhteydessä merkityksetön. Mainitun säännöksen mukaan tekijänä tuomitaan se, joka on tehnyt tahallisen rikoksen käyttäen välikappaleena toista, jota ei voida rangaista siitä rikoksesta syyntakeettomuuden tai tahallisuuden puuttumisen vuoksi taikka muusta rikosoikeudellisen vastuun edellytyksiin liittyvästä syystä. Myös näissä tilanteissa voidaan katsoa olevan kysymys FATF:n terroristin käsitemääritelmässä tarkoitetusta ”järjestämisestä” tai ”ohjaamisesta”.
FATF:n terroristin käsitemääritelmän mukainen myötävaikuttaminen terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseen ryhmän toimesta voidaan katsoa rikoslain 34 a luvun 4 §:ssä rangaistavaksi säädetyksi terroristiryhmän toiminnan edistämiseksi. Mainitun pykälän mukaan rangaistaan sitä, joka edistääkseen terroristiryhmän luvun 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa tai tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, tekee jonkin pykälän 1 momentin kohdissa kuvatun teon. Niitä ovat esimerkiksi terroristiryhmän varustaminen räjähteillä taikka toimitilojen tai kulkuvälineiden hankkiminen sellaiselle ryhmälle. Vaikka rikoslain 34 a luvussa säädetään rangaistaviksi useita muitakin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistäviä rikoksia, joita voidaan tehdä myös terroristiryhmän toimintaan liittyvinä, olennainen tässä yhteydessä on nimenomaan 4 §:ssä rangaistavaksi säädetty terroristiryhmän toiminnan edistäminen. Sen rangaistavuus ei edellytä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä.
FATF:n ”terroristin” käsitemääritelmä jättää jossakin määrin avoimeksi myös sen, mitä terroritekojen eli terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekeminen määritelmässä tarkoittaa. ”Tekemistä” voidaan tulkita ja on perusteltuakin tulkita niin, että sen piiriin kuuluu henkilöitä, joiden suhde terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin rikoksiin voi vaihdella. Nyt kysymyksessä olevien rahoitettavien henkilöiden vaarallisuutta voivat ilmentää useat terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseen liittyvät seikat. Jotkut heistä ovat voineet jo tehdä yhden tai useamman sellaisen rikoksen. Toiset puolestaan ovat terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia tekemättä toimineet tavalla, joka osoittaa valmiutta tai aikomusta sellaisten rikosten tekemiseen. Jotkut henkilöt ovat saattaneet jo tehdä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia ja heidän toiminnastaan olevien tietojen perusteella tulevat jatkamaan terroristista toimintaa. Ei ole aiheellista myöskään edellyttää, että terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tulevaan tekemiseen viittaava rahoitettavan henkilön toiminta olisi jollakin tavalla käynnissä rahoittamishetkellä tai muuten jatkuvakestoista. Usein viimeksi mainituissa tapauksissa onkin jo kysymys rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentissa rangaistavaksi säädetystä terrorismirikoksen rahoittamisesta.
Terroristin kuvaaminen uudessa terroristin rahoittamista koskevassa rangaistussäännöksessä henkilöksi, joka tekee rikoslain 34 a luvun 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia, ei olisi epäjohdonmukainen luvun 6 §:n 2 momentissa olevan terroristiryhmän määritelmän kanssa. Mainitun määritelmän mukaan terroristiryhmä toimii yhteistuumin tehdäkseen 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia. Terroristiryhmälle on ominaista momentissa olevan muun määritelmän osan perusteella tietty pysyvyys, jonka puitteissa terroristiryhmä tavanomaisesti toimii enemmän tai vähemmän jatkuvasti yhdessä rikollisen tarkoituksensa toteuttamiseksi vähintäänkin ryhmän sisäisen yhteydenpidon tai viestittelyn kautta. Rahoitettavaa tahoa koskeva kuvaus ”toimii … tehdäkseen” sopii paremmin yhteistuumin yhdessä toimivalle ryhmälle kuin yksinään toimivalle henkilölle.
FATF:n ”terroristin” käsitemääritelmässä mainittujen rikoskumppanuuden, järjestämisen ja ohjaamisen vuoksi terroristin rahoittamista koskevan rangaistussäännöksen tulee kattaa rikoskumppanuuden lisäksi välillinen tekeminen, yllytys ja avunanto. Tällaisen sääntelyn mukaan ottaminen on perusteltua myös sääntelyn kattavuuden turvaamisen kannalta. Rangaistavaksi tulisi siis säätää myös sellaisen henkilön rahoittaminen, joka osallistuu rikoslain 34 a luvun 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettujen rikosten tekemiseen rikoslain 5 luvun 3−6 §:ssä tarkoitettuna rikokseen osallisena. ”Osallistumisen” osalta pitää paikkansa se, mitä edellä on todettu ”tekemisestä”. Osallistumista voisivat rahoittamistilanteen kokonaisarvioinnissa osaltaan ilmentää jo tehdyt tai vasta ennakoitavissa olevat osallistumisteot taikka molemmat.
FATF:n ”terroristin” käsitemääritelmässä mainitaan erikseen terroritekojen tekemisen yrittäminen. Sitä ei olisi kuitenkaan tarpeen erikseen sisällyttää terroristin rahoittamista koskevaan rangaistussäännökseen. Joissakin tilanteissa merkitystä saattaisi sinänsä olla sillä, että rahoitettava henkilö on syyllistynyt rikoksen yritykseen. Viittaus rikoslain 34 a luvun 1 ja 1 a §:ään kuitenkin kattaa myös yritykset, koska mainittujen pykälien mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritys ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yritys ovat rangaistavia.
Vaikka FATF:n ”terroristin” käsitemääritelmän kannalta merkitystä on rikoslain 34 a luvun 3 ja 4 §:ssä rangaistaviksi säädetyillä terroristiryhmän johtamisella ja terroristiryhmän toiminnan edistämisellä, terroristin rahoittamista koskevan rangaistussäännöksen ei tarvitse kattaa niiden rahoittamistekoja. Rikoslain 34 a luvun 5 a §:n mukainen terroristiryhmän rahoittaminen kattaa varojen antamisen tai keräämisen terroristiryhmälle, joka 6 §:n 2 momentissa olevan määritelmän mukaisesti toimii yhteistuumin tehdäkseen 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia. Ryhmän johtajalle annetut tai kerätyt varat voidaan katsoa samalla ryhmälle annetuiksi tai kerätyiksi. Jos varat annetaan tai kerätään henkilölle, joka rikoslain 34 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla toimii terroristiryhmän toiminnan edistämiseksi, varojen antaja tai kerääjä syyllistyy mainitun terrorismirikoksen rahoittamiseen. Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta seuraa, että myös rangaistussäännösten rajojen tulee olla riittävän selviä. Tämän tavoitteen saavuttamista ja rangaistussäännösten soveltamista ei olisi omiaan edistämään se, että rikoslain 34 a luvussa olisi päällekkäisiä terrorismin rahoittamiseen liittyviä rangaistussäännöksiä.
Todetun perusteella rikoslain 34 a lukuun ehdotetaan lisättäväksi rangaistussäännös, jonka mukaan terroristin rahoittamisesta tuomitaan rangaistukseen se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan henkilöä, joka tekee 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia tai osallistuu niiden tekemiseen 5 luvun 3−6 §:ssä tarkoitettuna rikokseen osallisena. Uuden pykälän sijaintipaikaksi ehdotetaan rikoslain 34 a luvun muutettu 5 a §. Muutoksen vuoksi terroristiryhmän rahoittamista, matkustamista terrorismirikoksen tekemistä varten ja terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämistä koskevat säännökset siirrettäisiin rikoslain 34 a luvun muutettuihin 5 b ja 5 c §:ään ja uuteen 5 d §:ään.
Rikoslain 34 a luvun muutetussa 5 a §:ssä olisi aihetta asiayhteyteen paremmin sopivana käyttää mainitun luvun 1 ja 1 a §:ään liittyvien tekojen osalta monikkoa (”rikoksia”), vaikka säännöksen soveltamisalaan kuuluisi myös esimerkiksi sellaisen henkilön rahoittaminen, joka on aikaisemmin tehnyt yhden terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tai jonka toiminta viittaa vain yhden sellaisen rikoksen tekemiseen. Myös terroristiryhmän rahoittamisen rangaistavuuteen vaikuttavassa terroristiryhmän määritelmässä käytetään terroristiryhmän määritelmässä monikkoa, vaikka periaatteessa terroristiryhmäkin voi toimia tehdäkseen vain yhden terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen.
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää rangaistussäännöksen tarkkarajaisuutta. Periaatteen merkitys korostuu kysymyksen ollessa sellaisesta terrorismirikosten tekemistä edistävästä toiminnasta, joka voi olla hyvinkin etäisessä suhteessa terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseen. Kun samalla otetaan kuitenkin huomioon myös se, että rahoitettaviin henkilöihin liittyen merkityksellisiä voivat olla hyvinkin monenlaiset terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseen heidän toiminnassaan viittaavat seikat, rahoitettavan henkilön toimintaa ei voida kuvata rangaistussäännöksessä kattavammin, tarkemmin tai selkeämmin kuin ehdotettavassa rangaistussäännöksessä tehdään.
Rahoitettavan henkilön toiminnan eli tässä tapauksessa terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseen tai niiden tekemiseen osallistumiseen viittaavan toiminnan ilmenemismuotojen ja niihin liittyvien vaihtoehtojen tarkempi kuvaaminen rangaistussäännöksessä myös toisi siihen määritelmänkaltaisia elementtejä, jotka ovat vieraita rikostunnusmerkistöjen kirjoitustavalle. Toisaalta perusteltuna ei voida myöskään pitää terroristin määritelmän ottamista lakiin, koska kyse on pikemminkin näytön kokonaisarvioinnissa huomioon otettavista seikoista, joita ei myöskään voitaisi tyhjentävästi kattaa määritelmässä. Rangaistussäännöksen perusteluissa voidaan asianmukaisesti ja riittävästi ohjata lainsoveltajaa sen suhteen, milloin kysymyksessä on henkilö, joka tekee rikoslain 34 a luvun 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia tai osallistuu niiden tekemiseen 5 luvun 3−6 §:ssä tarkoitettuna rikokseen osallisena.
Tunnusmerkistössä ei erikseen mainittaisi sitä, että teon tulee olla oikeudenvastainen, tai rajattaisi rangaistavuuden ulkopuolelle joitakin varojen antamisen tai keräämisen tilanteita. Tunnusmerkistön mukainen rahoittamisteko olisi lähtökohtaisesti oikeudenvastainen. Tämä seuraisi rikoksen edellyttämästä korotetusta tahallisuusvaatimuksesta. Terroristin rahoittamisessa rahoittaja varoja antamalla tai keräämällä tahallaan edistää sitä, että rikoslain 34 a luvun 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettujen rikosten tekeminen tai niiden tekemiseen osallistuminen rikokseen osallisena mahdollistuu rahoitettavan henkilön varojen lisääntymisen kautta. Tällaisen rahoittajan tahallisuuden puuttumisen vuoksi esimerkiksi perustuslain 19 §:ssä tarkoitetut välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon sekä perustoimeentulon turvaamiseen liittyvät rahasuoritukset jäisivät rangaistavuuden ulkopuolelle.
Varojen antamisen tai keräämisen oikeudenvastaisuutta tai joidenkin varojen jäämistä rangaistussäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle ei todeta myöskään terroristiryhmän rahoittamista koskevissa rikoslain 34 a luvun 5 a §:n säännöksissä, vaikka kysymys sen rikoksen lähtökohtaisesta oikeudenvastaisuudesta on nostettu esiin kyseisen pykälän perusteluissa (HE 18/2014 vp, s. 32/II). Oikeudenvastaisuuden vaatimusta ei muutenkaan yleisesti aseteta rikoslain säännöksissä, vaikka useilta rangaistaviksi säädetyiltä teoilta saattaa joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa puuttua oikeudenvastaisuus.
Oikeudenvastaisuuden vaatimuksen sekä tiettyjen varojen antamisen tai keräämisen osalta asiaa ei ole aihetta arvioida sääntelyn tarpeeseen liittyen toisin sen vuoksi, että varojen jäädyttämislain 5 §:n 1 momentin mukaan eräät varat (esimerkiksi ruoka-, asumis- ja terveydenhuoltokustannusten suorittamiseksi tarvittavat varat) jäävät jäädyttämispäätöksen ulkopuolelle ja saman lain 7 §:n 2 momentin mukaan varojen luovuttamiskielto ei koske varoja, jotka on tarkoitettu vain jäädyttämispäätöksen kohteena olevan luonnollisen henkilön tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön tai kulutukseen. Jäädyttämispäätöksen ulkopuolelle jäävät varat ovat tyypillisesti sellaisia, joiden kohdalla terroristin rahoittamisen edellyttämä rahoittajan tahallisuus puuttuisi. Lisäksi varojen luovuttamiskiellon poikkeus on aikaisemmin todetun mukaisesti suppea kattaen omaisuuden, jota ei sen luonteen vuoksi voi lain tavoitteen kannalta merkityksellisellä tavalla käyttää rahan, tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen. Kun lisäksi otetaan huomioon edellisessä kappaleessa todettu, tarpeelliset terroristin rahoittamisen oikeudenvastaisuutta sekä annettavia tai kerättäviä varoja koskevat rajaukset voidaan tehdä rangaistussäännöksen perusteluihin.
Rikoslain 34 a luvun 5 ja 5 a §:n mukaan terrorismin rahoittamisen ja terroristiryhmän rahoittamisen yritykset ovat rangaistavia. YK:n kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 2 artiklan 4 kappale ja FATF:n terrorismin rahoittamisrikosta koskeva suositus 5 sen selityksessä esitetty huomioon edellyttävät terrorismin rahoittamisen yrityksen säätämistä rangaistavaksi. Rikoslain yleisten oppien uudistamisen yhteydessä todetun (HE 44/2002 vp, s. 132/I) mukaan yrityksen rangaistavuus on sitä perustellumpaa, mitä vakavammasta oikeudenloukkauksesta on kyse. Lisäksi tuolloin todettiin, että mitä useampaan objektiivisesti havainnoitavaan osatekoon oikeushyvän loukkaamiseen tai vaarantamiseen tähtäävä tekojen sarja on paloiteltavissa, sitä helpommin lainsäätäjä voi liittää rikokseen yritysvastuun. Jäljempänä teon rangaistusasteikosta todettu huomioon ottaen nämä seikat pätevät myös terroristin rahoittamiseen.
Yrityskynnystä on käsitelty, kun terroristiryhmän rahoittaminen säädettiin rangaistavaksi (HE 18/2014 vp, s. 33/I). Tuolloin perusteluissa esitettyä tähän tapaukseen soveltaen on todettavissa, että rikoksen yrityksestä terrorismin rahoittamisrikoksen yhteydessä voi olla kysymys silloin, kun varojen antamista koskevan tekotavan osalta varat eivät ole vielä päätyneet terroristille. Keräämistä koskevan tekotavan osalta yritys voi olla käsillä, kun tekijä on ryhtynyt keräämistoimiin aikomuksin, että varat toimitetaan terroristille. Mainitut kansainvälisiin velvoitteisiin, yrityksen rangaistavaksi säätämisen yleisiin edellytyksiin ja terrorismin rahoittamisrikosten ominaispiirteisiin liittyvät seikat puhuvat sen puolesta, että myös terroristin rahoittamisen yritys säädetään rangaistavaksi.
Terroristin rahoittamisen rangaistusasteikon määrittäminen liittyy siihen, minkälaisia muutoksia ehdotetaan tehtäväksi terroristiryhmän rahoittamista koskevaan rangaistusasteikkoon. Samoin on yhdessä arvioitava terrorismin rahoittamiseen liittyvien rangaistussäännösten suhdetta toisiinsa ja varojen luovuttamiskiellon rikkomista koskeviin rangaistussäännöksiin.
Terroristiryhmän rahoittamisen tunnusmerkistö
Rikoslain 34 a luvun 5 a §:n 1 momentin mukaan terroristiryhmän rahoittamisesta tuomitaan rangaistukseen se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulle terroristiryhmälle tietoisena ryhmän luonteesta terroristiryhmänä.
Kuten edellä jo todettiin terroristin rahoittamisen yhteydessä, jo YK:n kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 2 artiklasta seuraa se, että rahoittajalla täytyy olla tietty tarkoitus tai tietoisuus varojen käytön suhteen. Rikoslain 34 a luvun 5 §:n mukaan rangaistavaa on se, että tekijä suoraan tai välillisesti kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan jotakin pykälän 1 tai 2 momentissa mainittua rikosta. Tässä esityksessä ehdotetaan terroristin rahoittamisena sen säätämistä rangaistavaksi, että tekijä suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan henkilöä, joka tekee 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia tai osallistuu niiden tekemiseen 5 luvun 3−6 §:ssä tarkoitettuna rikokseen osallisena.
Tässä yhteydessä terroristiryhmän rahoittamisen tunnusmerkistöä ehdotetaan muutettavaksi niin, että se vastaa jo yleissopimuksesta johdettavaa vaatimusta rahoittajan tietystä tarkoituksesta tai tietoisuudesta, on yhdenmukainen muiden terrorismin rahoittamista koskevien rangaistussäännösten kanssa sekä on muutenkin kattava ja tarkkarajainen. Muutetun säännöksen mukaan terroristiryhmän rahoittamisesta tuomittaisiin se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua terroristiryhmää. Säännöksen muuttamisella ei tavoitella rangaistavan käyttäytymisen alan muuttamista eikä muuttamisesta voida katsoa sellaista seurausta aiheutuvan. On katsottavissa, että rikoslain 34 a luvun 5 a § erilaisesta sanamuodostaan huolimatta jo nyt kattaa ne tilanteet, joissa rahoittajalla on kyseinen tarkoitus tai tietoisuus. Jompikumpi niistä välttämättä liittyy tilanteisiin, joissa henkilö antaa tai kerää varoja terroristiryhmäksi tietämälleen ryhmälle.
Terroristiryhmän rahoittamisen ja terroristin rahoittamisen rangaistusasteikko sekä niitä koskevien säännösten suhde muihin rangaistussäännöksiin
Rangaistusasteikot
Rangaistusasteikkoja arvioitaessa ja uudesta rangaistusasteikosta säädettäessä huomioon on otettava kysymyksessä olevan rikoksen käytännössä ajateltavissa olevien ilmenemismuotojen osoittama teon paheksuttavuus, vahingollisuus ja vaarallisuus sekä tekotyypin ilmentämä tekijän syyllisyys. Puhutaan rikoksen rangaistusarvosta. Rangaistusasteikon tulee olla riittävän laaja vakavuudeltaan eriasteisten tekojen kattamiseksi. Rangaistusjärjestelmän tulee kokonaisuudessaan täyttää suhteellisuuden vaatimukset (esimerkiksi PeVL 26/2014 vp, s. 2/II), mihin liittyen rangaistusasteikko tulee mahdollisuuksien mukaan suhteuttaa muiden vastaavien rikosten rangaistusasteikkoihin. Rikoksen rangaistusasteikkoa ei säädetä tai muuteta jonkin pakkokeinon käytön mahdollistamiseksi sen selvittämisessä (LaVM 3/1998 vp, s. 25/I).
Suomessa käytetään yleisimmin seuraavia rangaistusasteikkoja:
• sakko
• sakko−kuusi kuukautta vankeutta
• sakko−yksi vuosi vankeutta
• sakko−kaksi vuotta vankeutta
• neljä kuukautta−neljä vuotta vankeutta
• yksi−kymmenen vuotta vankeutta
• kaksi−kymmenen vuotta vankeutta.
Vaikka näillä rikoslain kokonaisuudistuksen kautta vakiintuneilla rangaistusasteikoilla on keskeinen merkitys lainkäyttäjän ohjaamisessa niin, että oikeuskäytäntö muodostuu mahdollisimman yhtenäiseksi, niistä on myös mahdollisuus poiketa. Näin on tehtykin esimerkiksi juuri terrorismirikosten kohdalla erityisesti sen vuoksi, että kyseiset rikokset vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan poikkeavat merkittävästi toisistaan ja koska sopivia vertailukohteita ei ole välttämättä löydettävissä muiden rikosten rangaistusasteikoista. Voidaankin sanoa, että terrorismirikosten rangaistusasteikot muodostavat tietynlaisen kokonaisuuden, minkä vuoksi merkitystä on erityisesti vertailulla muiden terrorismirikosten rangaistusasteikkoihin.
Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa ei ole terrorismin rahoittamisrikosten rangaistusasteikkoja koskevia määräyksiä. Yleisenä velvoitteiden lähtökohtana on, että rangaistusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Näin todetaan esimerkiksi terrorismirikosdirektiivin 15 artiklan 1 kohdassa. Näin ollen myös terrorismin rahoittamisrikosten rangaistusasteikot ovat pitkälti kansallisessa harkinnassa.
Vertailumaiden joissakin tapauksissa Suomea ankarammista rangaistusasteikoista ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mikä rangaistusasteikon pitäisi olla rikoslain 34 a luvun rangaistussäännöksissä. Rangaistusasteikot ovat rangaistusjärjestelmäsidonnaisia ja kansallisessa järjestelmässä muiden vastaavien rikosten rangaistusasteikkoihin suhteutettuja. Rangaistusasteikko ei myöskään kerro siitä, minkälaisia rangaistuksia sen puitteissa käytännössä määrätään. Rangaistustaso määräytyy rangaistuksen määräämistä koskevien säännösten ja oikeuskäytännössä muodostuneiden rangaistustasojen mukaan. Tyypillisissä tapauksissa Suomessa normaalirangaistusvyöhyke sijaitsee lähempänä rangaistusasteikon vähimmäisrangaistusta kuin enimmäisrangaistusta.
Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten osalta rikoslain 34 a luvun 1 §:ssä säädetyt useat rangaistusasteikot poikkeavat paljonkin toisistaan rikokseen tavanomaisesti sovellettavaan rangaistusasteikkoon pohjautuen. Enimmäisrangaistus vaihtelee kolmen vuoden vankeusrangaistuksesta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Muuten luvun rikosten kohdalla käytetyt rangaistusasteikot ovat seuraavat:
• sakko−yksi vuosi vankeutta (terroristirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen)
• sakko−kaksi vuotta vankeutta (matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten)
• sakko−kolme vuotta vankeutta (terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja terroristiryhmän rahoittaminen)
• neljä kuukautta−kuusi vuotta vankeutta (terroristiryhmän johtaminen eräissä tapauksissa)
• neljä kuukautta−kahdeksan vuotta vankeutta (terroristiryhmän toiminnan edistäminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten, värväys terrorismirikoksen tekemiseen ja terrorismin rahoittaminen)
• kaksi-kaksitoista vuotta vankeutta (terroristiryhmän johtaminen eräissä tapauksissa).
Terroristiryhmän rahoittamista rangaistavaksi säädettäessä todettiin (HE 18/2014 vp, s. 21/II), että sellaisen rahoittamisen osalta sopivia vertailukohtia tarjoavat rikoslain 34 a luvun 2 §:n terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu ja luvun 4 b §:ksi tuolloin ehdotettu kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten, joissa rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta.
Kun arvioidaan terroristiryhmän rahoittamisen merkitystä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistävänä tekona, kyseisen rahoittamisrikoksen ei voi yleisesti ottaen sanoa merkittävästi poikkeavan ankarammin rangaistavista terrorismirikoksista. Rikoslain 34 a luvun 6 §:n 2 momentissa olevan määritelmänsä mukaisesti terroristiryhmä toimii tehdäkseen 1 tai 1 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia. Sellaisten rikosten tekemisen tarkoitus liittyy pääsääntöisesti myös muihin luvussa rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin. Tapauskohtaisista olosuhteisista riippuu, kuinka lähellä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä kulloinkin ollaan. Voidaan erityisesti kysyä sitä, poikkeavatko terrorismin rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen yleisesti ottaen rangaistusarvoltaan merkittävästi toisistaan. Myös terrorismin rahoittamisessa eli tämän esityksen mukaisessa terrorismirikoksen rahoittamisessa yhteys terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen voi olla varsin etäinen silloin, kun rahoitetaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistäviä muita terrorismirikoksia. Lisäksi kummankaan rahoittamisrikoksen rangaistavuus ei edellytä, että varat tosiasiallisesti käytetään terrorismirikoksen tekemiseen tai ylipäänsä mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen.
Terroristiryhmän rahoittamisen rangaistusasteikon tulee olla riittävän laaja, koska ne terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, joiden tekemiseksi terroristiryhmä toimii, voivat olla vakavuustasoltaan hyvinkin erilaisia. Rikoslain 34 a luvun 1 ja 1 a §:ssä rangaistaviksi säädettyjen rikosten rangaistusasteikot vaihtelevat merkittävästi.
Tässä esityksessä rangaistavaksi säädettäväksi ehdotettava terroristin rahoittaminen olennaisilta osin vastaa rangaistusarvoltaan terroristiryhmän rahoittamista. Ryhmän rahoittamista vähemmän vaarallista ei lähtökohtaisesti ole terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseksi toimivan yksittäisen henkilön rahoittaminen. Yksittäisen henkilönkin toimet voivat toteutuessaan aiheuttaa mittavia henkilö- ja muita vahinkoja ja voivat kohdistua vakavuustasoltaan erilaisten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemiseen. Viimeksi mainittu edellyttää rangaistusasteikolta laajuutta. Terroristin rahoittamisessa ei olisi sen enempää kuin terroristiryhmän rahoittamisessakaan kysymys tietyn terrorismirikoksen rahoittamisesta.
Yksittäisessä tapauksessa terroristin rahoittaminen voi jopa olla terroristiryhmän rahoittamisen tavoin lähempänä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen rahoittamista kuin terrorismirikoksen rahoittaminen, jos rahoitettavalla terroristilla tai terroristiryhmällä on kyky ja valmiudet heti tehdä terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos. Terrorismin rahoittamista eli tämän esityksen mukaista terrorismirikoksen rahoittamista on esimerkiksi se, että rahoitetaan rikoslain 34 a luvun 4 b §:ssä tarkoitettua kouluttautumista, jonka tarkoituksena on tehdä luvun 2 §:ssä tarkoitettu valmistelu, jonka tarkoituksena on tehdä luvun 1 §:ssä tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos. Näin ollen ei voida yleistäen sanoa, että terrorismirikoksen rahoittaminen olisi lähempänä terroristisessa tarkoituksessa tehtyä rikosta ja että terroristin rahoittaminen tai terroristiryhmän rahoittaminen olisi terrorismirikoksen rahoittamiseen verrattuna säännönmukaisesti vähemmän vaarallista, vaan tapauskohtaiset olosuhteet ratkaisevat.
Terrorismirikoksen rahoittaminen, terroristin rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen ovat valmisteluluonteisia terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistäviä rikoksia. Valmisteluluonteisille rikoksille on rikoslain 34 a luvussa säädetty merkittävästikin matalampia enimmäisrangaistuksia kuin terrorismin rahoittamiselle säädetty kahdeksan vuoden enimmäisvankeusrangaistus. Esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta ja kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemiseen tuomitaan sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta asteikon ollessa siis sama kuin nykyisin on terroristiryhmän rahoittamisella. Sakon tuomitsemismahdollisuuteen ja lievään enimmäisrangaistukseen on kiinnitetty huomiota tämän esityksen taustalla olevissa kansainvälisten elinten terroristiryhmän rahoittamisen rangaistusasteikkoa koskevissa arvioissa.
Vankeusrangaistuksen säätäminen terroristin rahoittamisen ja terroristiryhmän rahoittamisen vähimmäisrangaistukseksi terrorismirikoksen rahoittamisen tavoin tarkoittaisi sitä, että rikoksesta ei voitaisi enää rangaistusasteikon mukaan tuomita sakkoa. Tämä saattaisi yksittäistapauksissa koskea myös annetun tai kerätyn rahamäärän perusteella vähäisiä rahoittamistekoja. Mainittu seikka koskee kuitenkin myös jo rikoslain 34 a luvun 5 §:ssä nykyisin rangaistavaksi säädettyä terrorismin rahoittamista, mikä on otettu huomioon kyseisen pykälän perusteluissa sitä säädettäessä ja sitä muutettaessa (esimerkiksi HE 43/2002 vp, s. 29/I, HE 188/2002 vp, s. 57/I sekä HE 18/2014 vp, s. 30 ja 31/I). Perusteluissa tuodaan rangaistuksen määräämiseen liittyen esiin se, että rikoslain 6 luku mahdollistaa rangaistusasteikon minimin alittavan vankeusrangaistuksen tuomitsemisen, sakon tuomitsemisen silloinkin, kun se ei ole rangaistusasteikon mukaan mahdollista, ja jopa rangaistuksen tuomitsematta jättämisen. Nämä rangaistuksen määräämisratkaisut tulevat sinällään kysymykseen vain poikkeustapauksissa. Samalla on kuitenkin myös aihetta todeta, että varojen antaminen tai kerääminen terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia tekevälle terroristille tai terroristiryhmälle on lähtökohtaisesti paheksuttava ja vakava rikos ja että rahamäärän suuruudesta ei voida aina ratkaisevia johtopäätöksiä varojen antamisen merkityksestä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemisen kannalta.
Mitä tulee enimmäisrangaistukseen, Suomessa yleisesti käytössä olevien rangaistusasteikkojen ja myös terrorismirikosten asteikkoina käytettyjen rangaistusasteikkojen perusteella enimmäisrangaistus terroristin rahoittamisesta ja terroristiryhmän rahoittamisesta voisi olla esimerkiksi joko neljä vuotta tai kuusi vuotta vankeutta. Edellä todetuista tapauskohtaisista eroista huolimatta terrorismirikoksen rahoittamista voidaan lähtökohtaisesti pitää paheksuttavampana kuin terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista, joten terrorismirikoksen rahoittamisen kahdeksan vuoden enimmäisrangaistusta voidaan pitää liian ankarana näille kahdelle muulle rikokselle. Toisaalta terrorismirikoksen rahoittaminen terroristin rahoittamista ja terrorismiryhmän rahoittamista läheisesti muistuttavana rikoksena myös tarjoaa lähimmän vertailukohdan. Muiden rikoslain 34 a luvussa rangaistaviksi säädettyjen valmisteluluonteisten rikosten rangaistusasteikot poikkeavat merkittävästikin toisistaan. Kun edellä todetun mukaisesti terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun ja terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan kouluttautumisen enimmäisrangaistus on kolme vuotta vankeutta, on esimerkiksi terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan koulutuksen antamisen ja värväyksen enimmäisrangaistus kahdeksan vuotta vankeutta.
Edellä todettujen seikkojen kokonaisarvioinnin perusteella ehdotetaan terroristiryhmän rahoittamisen rangaistusasteikkoa muutettavaksi niin, että teosta tuomitaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Vastaava rangaistusasteikko säädettäisiin terroristin rahoittamiselle.
Koska terrorismirikoksia koskevat rangaistussäännökset ovat lisääntyneet vuosien varrella erityisesti kansainvälisten velvoitteiden vuoksi, säännösten ja niissä olevien rangaistusasteikkojen suhdetta toisiinsa ei ole missään vaiheessa arvioitu kokonaisvaltaisesti. Eduskunnan perustuslakivaliokunta (PeVL 37/2016 vp ja PeVL 56/2016 vp) ja lakivaliokunta (LaVM 4/2018 vp) ovat aikaisemmin todetun mukaisesti kiinnittäneet huomiota sääntelyn yksinkertaistamisen ja kokonaistarkastelun tarpeeseen. Tulevaisuudessa tehtävässä kokonaisarvioinnissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, että terrorismin rahoittamista koskevien rikosten ja ylipäänsä terrorismirikosten rangaistusasteikot ovat asianmukaisessa suhteessa tekojen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen ja että vastaavanlaisten rikosten rangaistusasteikot muodostavat mahdollisimman johdonmukaisen kokonaisuuden.
Rangaistusasteikkoja koskevaan ratkaisuun liittyen on otettava huomioon se, että rikoslain 15 luvun 10 §:ssä säädetään rangaistavaksi törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen. Mainittu pykälä kattaa rikoksia, joille säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Vaikka useat terrorismirikokset täyttävät kyseisen edellytyksen, ainoa rikoslain 15 luvun 10 §:ssä mainittu terrorismirikos on rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos. Useat muut rikokset, jotka voidaan tehdä rikoslain 34 a luvun 1 §:n mukaan myös terroristisessa tarkoituksessa, mainitaan rikoslain 15 luvun 10 §:ssä ilman sellaista tarkoitusta tehtyinä.
Lainsäädännöllinen ratkaisu, jonka mukaan törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen koskee vain tiettyjä terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia, perustuu rikoslain 34 a luvun säätämisen yhteydessä tehtyyn linjaukseen. Tuolloin lain esitöissä todettiin (HE 188/2002 vp, s. 28), että muut terrorismirikoksia koskevaan lukuun ehdotetut pykälät eivät soveltuisi ilmoittamatta jättämistä koskevaan pykälään joko ehdotetun rangaistuksen taikka rikoksen luonteen vuoksi. Esimerkiksi hankkeilla olevan terroristiryhmän toimintaan osallistumisen ilmoittamatta jättämisen kriminalisointi ei olisi mielekäs eikä soveltuisi Suomen oikeusjärjestykseen. Näillä perusteluilla esimerkiksi terrorismin rahoittaminen eli tämän esityksen mukainen terrorismirikoksen rahoittaminen jätettiin törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisen rangaistavuuden ulkopuolelle. Nyt tilannetta ei ole aihetta arvioida toisin myöskään terroristin rahoittamisen ja terroristiryhmän rahoittamisen osalta, vaikka niiden enimmäisrangaistukseksi säädettäisiinkin kuusi vuotta vankeutta. Näin ollen tässä yhteydessä ei esitetä rikoslain 15 luvun 10 §:n muuttamista.
Säännösten suhde toisiinsa
Uuden rikoksen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä on tarvittaessa arvioitava sen suhdetta lähellä oleviin rikoksiin esimerkiksi sen selventämiseksi, sovelletaanko useampaan rikokseen liittyvissä tapauksissa yhtä vai useampaa rangaistussäännöstä. Tällaista epäselvyystilannetta ei ole terrorismirikoksen rahoittamisen, terroristin rahoittamisen ja terroristiryhmän rahoittamisen kesken. Sen sijaan tilanne on toinen varojen jäädyttämislain mukaisen varojen luovuttamiskiellon rikkomisen ja siihen liittyvien rikoslain 46 luvun 1−3 §:ssä rangaistaviksi säädettyjen tekojen osalta jo sillä perusteella, että säännösten suhdetta nykyisin käsitellään terroristiryhmän rahoittamista koskevan rikoslain 34 a luvun 5 a §:n 3 momentissa. On aihetta arvioida ja määrittää säännösten suhde johdonmukaisesti kaikkien terrorismin rahoittamista koskevien rikosten osalta.
Terroristiryhmän rahoittamista koskevan rikoslain 34 a luvun 5 a §:n 3 momentin mukaan edellä pykälässä säädettyä ei sovelleta, jos teko on rangaistava 5 §:n tai 46 luvun 1−3 §:n mukaan tai teosta säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Momentin mukaan rahoittamisrikokseen sovelletaan siis ainoastaan terrorismin rahoittamista koskevaa pykälää, jos teossa on samalla kysymys terrorismirikoksen rahoittamisesta. Viittaus rikoslain 46 luvun säännöksiin puolestaan liittyy siihen, että varojen jäädyttämislain 18 §:n mukaan varojen luovuttamiskiellon rikkominen on rangaistavaa kyseisen luvun 1 §:n (säännöstelyrikos), 2 §:n (törkeä säännöstelyrikos) tai 3 §:n (lievä säännöstelyrikos) nojalla. Rikoslain 34 a luvun 5 a §:n 3 momentin perusteluissa (HE 18/2014 vp, s. 33/I) viitataan säännöstelyrikoksia koskevien säännösten ensisijaisuuden osalta siihen, että terroristiryhmän rahoittamista koskeva rangaistussäännös on luonteeltaan täydentävä, ja siihen, että säännöstelyrikokset muodostavat tässä yhteydessä osan sääntelykokonaisuutta, jolla toteutetaan terrorismiin liittyviä eurooppalaisia ja kansainvälisiä velvoitteita ja mekanismeja.
Varojen jäädyttämislain 18 §:n perusteluissa (HE 61/2012 vp, s. 39/II) viitataan terrorismin rahoittamisen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä todettuun (HE 43/2002 vp, s. 28/II), jonka mukaan varojen asettaminen terroritekoja tekevien saataville voi tulla rangaistavaksi lisäksi säännöstelyrikoksena. Aikaisempaan hallituksen esitykseen edelleen viitaten todetaan lisäksi, että kieltojen rikkomistilanteissa voidaan molempien rikosten tunnusmerkistön täyttyessä soveltaa terrorismin rahoittamista koskevaa rikoslain 34 a luvun 5 §:ää ja rikoslain 46 luvun 1, 2 tai 3 §:ää.
Edellä on jo käsitelty varojen jäädyttämislain mukaisten kieltojen rikkomisen rangaistavaksi säätämisen taustaa ja kieltojen rikkomista koskevien rangaistussäännösten erillisyyttä terrorismin rahoittamiseen liittyvistä rangaistussäännöksistä. Kieltojen rikkominen on Suomessa säädetty rangaistavaksi ennen kaikkea kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyvistä johdonmukaisuussyistä, jotta EU:n ulkoisia ja sisäisiä terroristeja ei kohdella eri tavoin. Kiellon rikkomisen rangaistavaksi säätämisellä turvataan varojen jäädyttämismekanismin toimivuutta, vaikka jäädyttämisjärjestelmä kokonaisuudessaan myös tähtää terrorismin rahoittamista koskevien rangaistussäännösten tavoin myös terrorismirikosten tekemisen estämiseen. Rikoslain 34 a luvun rangaistussäännöksiin viimeksi mainittu tavoite kuitenkin liittyy selvästi kiinteämmin.
Vaikka hallituksen esityksen HE 43/2002 vp perustelulausuma koskee tuolloin rangaistavaksi säädetyn terrorismin rahoittamisen suhdetta säännöstelyrikokseen, ei ole aihetta arvioida kysymystä toisin myöskään terroristin rahoittamiseen ja terroristiryhmän rahoittamiseen liittyen. Terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista koskevilla rangaistussäännöksillä on terrorismin rahoittamista eli tämän esityksen mukaista terrorismirikoksen rahoittamista koskevaa säännöstä täydentävä luonne. Näin ollen on perusteltua katsoa, että terroristin rahoittamisen tai terroristiryhmän rahoittamisen tunnusmerkistön täyttyessä voidaan samalla soveltaa säännöstelyrikosta tai törkeää säännöstelyrikosta koskevaa säännöstä, jos samalla on kysymys myös varojen jäädyttämislain mukaisen varojen luovuttamiskiellon rikkomisesta. Kuten aikaisemmin on todettu, näissä tapauksissa ei voi käytännössä tulla sovellettavaksi lievää säännöstelyrikosta koskeva rangaistussäännös.
Todetun johdosta terroristiryhmän rahoittamista koskevan pykälän 3 momenttia (nykyisin rikoslain 34 a luvun 5 a §:n 3 momentti ja tämän esityksen ehdotuksen mukaan 5 b §:n 3 momentti) on perusteltua muuttaa niin, että siitä poistetaan toissijaisuus suhteessa rikoslain 46 luvun 1−3 §:n säännöksiin. Muutetussa muodossa momentissa todettaisiin, että mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava 5 §:n mukaan tai jos teosta säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Vastaava säännös otettaisiin terroristin rahoittamista koskevaan pykälään.
Terrorismirikoksen rahoittaminen
Terroristin rahoittamisen rangaistavaksi säätämisen myötä korostuu se, että rikoslain 34 a luvun 5 §:n soveltamistapauksissa on kysymys itse asiassa terrorismirikoksen rahoittamisesta. Tämä koskee myös pykälän 1 momentissa tarkoitettujen rikosten rahoittamista, vaikka niiden osalta ei edellytetäkään rahoittamisteon tapahtumista nimenomaisesti terroristisessa tarkoituksessa. Terrorismin rahoittamista koskevien rikosten toisistaan erottamisen edistämiseksi ehdotetaan, että rikoslain 34 a luvun 5 §:n rikosnimike muutetaan ”terrorismirikoksen rahoittamiseksi”. Samalla johdonmukaisuussyistä ehdotetaan, että pykälän momenttien järjestystä muutetaan niin, että 1 momentissa säädetään rangaistavaksi muiden terrorismirikosten rahoittaminen ja 2 momentissa YK:n terrorismin rahoituksen vastaiseen yleissopimukseen perustuen eräiden muiden rikosten rahoittaminen. Tämä muutos liittyisi siihen, että terrorismin rahoittamisena voidaan erityisesti pitää muiden terrorismirikosten rahoittamista.
Jaksossa 2.5 todetun mukaisesti on lainsäädäntömuutoksilla syytä selventää sitä, että rikoslain 34 a luvun 5 §:n mukaisessa rahoittamisrikoksessa rahoittajan tarkoituksen tai tietoisuuden tulee kohdistua tietyn nimisen rikoksen rahoittamiseen. Lisäksi nykyisin 2 momentissa viitatuissa pykälissä on otettava huomioon rikoslain 34 a luvun pykälien numeroiden muuttuminen. Pykälän 2 momentti ehdotetaan sen 1 momentiksi siirtämisen yhteydessä kuulumaan seuraavalla tavalla: ”Joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan jotakin 1, 1 a, 2−4, 4 a−4 c, 5 c tai 5 d §:ssä tarkoitettua rikosta, on tuomittava terrorismirikoksen rahoittamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.” Pykälän 1 momentin johdantokappale ehdotetaan momentin 2 momentiksi muuttamisen yhteydessä kuulumaan seuraavasti: ”Terrorismirikoksen rahoittamisesta tuomitaan myös se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan jotakin seuraavista rikoksista:”. Johdantokappaleen jälkeen seuraavissa kohdissa rikosten sijamuodot on vastaavasti muutettava. Tässä yhteydessä ei sovi sanan ”tiettyä” käyttäminen, koska sanaa voitaisiin tulkita niin, että rahoitettavan rikoksen tulee olla yksilöity esimerkiksi tekotavan, tekopaikan tai tekoajan suhteen. Kuten edellä on todettu, tällaista yksilöintiä ei rahoitettavalta rikokselta edellytetä.
Kansainvälinen rikos, matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja sen edistäminen sekä oikeushenkilön rangaistusvastuu
Matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten (”matkustamisrikos”) säädetään rangaistavaksi rikoslain 34 a luvun 5 b §:n 1 momentissa. Mainitun säännöksen mukaan matkustamisrikoksesta tuomitaan se, joka matkustaa toiseen valtioon tehdäkseen siellä 1, 1 a, 2−4, 4 a−4 c, 5 tai 5 a §:ssä tarkoitetun rikoksen. Säännöksen mukaan rangaistavaa on siis matkustaminen muiden terrorismirikosten kuin 5 c §:ssä nykyisin rangaistavaksi säädetyn terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisen tekemiseksi.
Rikoslain 34 a luvun 5 b §:n 1 momentissa nykyisin olevaa sääntelyä on sen 5 c §:ään siirtämisen yhteydessä tarpeen muuttaa kahdella tavalla tässä esityksessä mainittuun lukuun ehdotettavien muiden muutosten vuoksi. Ensinnäkin säännöstä on aihetta muuttaa niin, että matkustamisrikos voidaan tehdä myös terroristin rahoittamisen tekemiseksi. Tältä osin voidaan viitata niihin perusteluihin, jotka esitettiin matkustamisrikoksen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä (HE 93/2016 vp, s. 23 ja 24). Terroristin rahoittaminen olisi valmisteluluonteinen terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä edistävä rikos, jonka tekemistä varten on mahdollista matkustaa ulkomaille ja joka rangaistusasteikkonsa perusteella on vakava rikos. Lisäksi pykäläviittauksia on tarpeen muuttaa niin, että rangaistavaa on matkustaminen toiseen valtioon 1, 1 a, 2−4, 4 a−4 c, 5, 5 a tai 5 b §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi.
Rikoslain 1 luvun 7 §:n 3 momentin 4 kohdan mukaan Suomen lakia sovelletaan tekopaikan laista riippumatta myös Suomen ulkopuolella tehtyyn 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2−8 kohdassa tai 2 momentissa, 1 a §:ssä, 2 §:n 3 kohdassa taikka 4, 5 tai 5 b §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehtyyn väärennykseen ja törkeään väärennykseen. Vastaavat pykäläviittaukset ovat rikoslain 34 a luvun 8 §:n 2 momentissa, joka koskee oikeushenkilön rangaistusvastuuta terrorismirikoksissa. Rikoslain 1 luvun 7 §:n 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin että sen 4 kohdassa viitataan rikoslain 34 a luvun 5 b §:n asemesta 5 c §:ään. Vastaava muutos tehtäisiin rikoslain 34 a luvun 8 §:n 2 momenttiin. Matkustamisrikos säädettäisiin jatkossa rangaistavaksi rikoslain 34 a luvun 5 c §:ssä eikä nykyiseen tapaan luvun 5 b §:ssä.
Rikoslain 34 a luvun 5 c §:ssä ja tämän esityksen ehdotusten toteutuessa 5 d §:ssä säädetään rangaistavaksi matkustamisrikoksen edistäminen. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus 5 b §:ään tulisi muuttaa luvun pykälien muuttumisen vuoksi 5 c §:ään kohdistuvaksi.
4.2
Salaisia pakkokeinoja ja salaisia tiedonhankintakeinoja koskevat ehdotukset
Pakkokeinolain 10 luvussa säädetään salaisten pakkokeinojen käyttämisestä rikoksen selvittämiseksi. Poliisilain 5 luvussa puolestaan säädetään salaisista tiedonhankintakeinoista, joita voidaan käyttää rikosten estämiseen ja paljastamiseen. Lukujen säännökset ovat mahdollisimman pitkälle yhteneväisiä. Tämä koskee myös käytettävissä olevia keinoja, joita ovat telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, tukiasematietojen hankkiminen, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta, tekninen laitetarkkailu, peitetoiminta, valeosto, tietolähdetoiminta ja valvottu läpilasku.
Pakkokeinolain 10 luvun ja poliisilain 5 luvun säännökset rakentuvat niin, että keinojen käyttämisen perusteena on ensinnäkin se, että selvitettävänä, estettävänä tai paljastettavana on tietty rikos (niin sanottu perusterikos). Rikoksen estämisen ja selvittämisen osalta keinon käyttömahdollisuuksien piiriin kuuluva rikos määräytyy enimmäisrangaistuksensa perusteella tai sillä perusteella, että rikos erikseen nimikkeeltään mainitaan keinokohtaisessa säännöksessä. Lisäksi on säädetty erityisedellytyksiä keinojen käytölle (esimerkiksi erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle). Poliisilain 5 luvun 3 §:n mukaan salaisia tiedonhankintakeinoja voidaan käyttää vain tiettyjen nimettyjen rikosten paljastamiseen. Muuten siinä luvussa säänneltyjä tiedonhankintakeinoja käytetään rikosten estämiseen.
Pakkokeinolain 10 lukuun ja poliisilain 5 lukuun on tehtävä ehdotettavista rikoslain 34 a luvun muutoksista aiheutuvat muutokset. Nämä muutokset johtuvat siitä, että uutena terrorismirikoksena säädetään rangaistavaksi terroristin rahoittaminen ja että terroristiryhmän rahoittamista koskeva rangaistusasteikko muuttuu. Pelkästään mainittujen rikosten rangaistusasteikoista seuraisi, että ne tulisivat useiden pakkokeinolain 10 luvussa säädettyjen salaisten pakkokeinojen ja poliisilain 5 luvussa säädettyjen salaisten tiedonhankintakeinojen perusterikoksiksi.
Mitä tulee rikoslain 34 a luvun 5 a §:ssä rangaistavaksi säädettävään terroristin rahoittamiseen, huomioon on otettava rikoslainsäädännön käytön yleiset edellytykset (esimerkiksi LaVL 9/2004 vp ja LaVM 15/2005 vp) ja kriminalisointiperiaatteet, joiden mukaan uuden rangaistussäännöksen tulee olla ennaltaehkäisevä, se ei saa synnyttää ylitsepääsemättömiä tai mielivaltaisesti ratkaistavia näyttöongelmia ja sen noudattamisen valvonta ei saa olla käytännössä mahdotonta. Nämä näkökohdat koskevat kriminalisoinnin käytännön toimivuutta, jota varten viranomaisilla on oltava riittävät rikoksen ominaispiirteet huomioon ottavat toimivaltuudet tekojen estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen. Terrorismirikosten kohdalla korostuu tarve saada selvitystä teon terrorismiin liittyvästä tarkoituksesta.
Toisaalta pakkokeinolain 10 luvun ja poliisilain 5 luvun säännösten muuttamista harkittaessa on otettava huomioon suhteellisuusperiaate. Pakkokeinolain 1 luvun 2 §:n mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Poliisilain 1 luvun 3 §:n mukaan poliisin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.
Salaisten pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeinojen käytöllä puututaan perustuslaissa säädettyihin perusoikeuksiin, joista tässä yhteydessä keskeisin on mainitun lain 10 §:ssä turvattu yksityiselämän suoja. Huomioon on otettava myös perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset (PeVM 25/1994 vp, s. 5), jotka muun ohessa edellyttävät, että rajoitukset ovat tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä, rajoitusperusteet ovat hyväksyttäviä ja rajoittaminen on painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa, tavallisella lailla ei säädetä perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta ja rajoitus on suhteellisuusvaatimuksen mukainen. Salaisten pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöalan laajentamisen edellytyksiä käsitellään perustuslain näkökulmasta jäljempänä suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa.
Kun otetaan huomioon terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista koskeva ehdotettava rangaistusasteikko (vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta) sekä pakkokeinolain 1 luvun 2 §:n ja poliisilain 1 luvun 3 §:n ilmentämään suhteellisuusperiaatteeseen liittyen se, minkä vakavuusasteisten rikosten selvittämiseen, paljastamiseen ja estämiseen kutakin pakkokeinolain 10 luvussa ja poliisilain 5 luvussa säädettyä salaista pakkokeinoa ja salaista tiedonhankintakeinoa voidaan käyttää, rikoslain 34 a lukuun ehdotettavien muutosten vuoksi pakkokeinolain 10 lukuun ehdotetaan tehtäväksi seuraavat muutokset:
1) Telekuuntelua koskevaa 3 §:n 2 momenttia muutetaan niin, että sen 11 kohdassa olevaan rikosluetteloon muutetaan terrorismin rahoittamisen rikosnimike terrorismirikoksen rahoittamiseksi ja lisätään terroristin rahoittaminen ja että kohdasta poistetaan terroristiryhmän rahoittamisen yhteydestä telekuuntelun käytön edellytys, jonka mukaan teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta.
2) Televalvontaa koskevaa 6 §:n 2 momenttia muutetaan niin, että sen 6 kohdan rikosluettelosta poistetaan terroristiryhmän rahoittaminen.
3) Peiteltyä tiedonhankintaa koskevaa 14 §:n 2 momenttia muutetaan niin, että sen 4 kohdan rikosluettelosta poistetaan terroristiryhmän rahoittaminen.
4) Teknistä kuuntelua koskevaa 16 §:n 3 momenttia muutetaan niin, että sen 3 kohdan rikosluettelosta poistetaan terroristiryhmän rahoittaminen.
5) Asuntokuuntelua koskevaa 17 §:ää muutetaan niin, että sen 9 kohdan rikosluetteloon muutetaan terrorismin rahoittamisen rikosnimike terrorismirikoksen rahoittamiseksi sekä lisätään luetteloon terroristin rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen.
Poliisilain 5 lukuun ehdotetaan tehtäväksi seuraavat pitkälti pakkokeinolain 10 lukuun tehtäväksi ehdotettuja muutoksia vastaavat muutokset:
1) Rikosten paljastamista koskevaa 3 §:ää muutetaan niin, että sen 15 kohta koskee terrorismirikoksen rahoittamista, 16 kohta koskee terroristin rahoittamista ja 17 kohta terroristiryhmän rahoittamista niin, että ryhmän rahoittamisen yhteydestä poistetaan edellytys, jonka mukaan teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta. Matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten siirretään uuteen 18 kohtaan.
2) Telekuuntelua koskevaan 5 §:n 2 momenttiin tehdään 3 §:n muutoksia vastaavat muutokset.
3) Televalvontaa koskevaan 8 §:n 2 momenttiin tehdään pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momenttiin tehtävää muutosta vastaava muutos (poistetaan terroristiryhmän rahoittaminen).
4) Peiteltyä tiedonhankintaa koskevaan 15 §:n 2 momenttiin tehdään pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 2 momenttiin tehtävää muutosta vastaava muutos (poistetaan terroristiryhmän rahoittaminen).
5) Teknistä kuuntelua koskevaan 17 §:n 4 momenttiin tehdään pakkokeinolain 10 luvun 16 §:n 3 momenttiin tehtävää muutosta vastaava muutos (poistetaan terroristiryhmän rahoittaminen).