7.1
Poliisin hallinnosta annettu laki
15 b §.Poliisihenkilöstön täydentäminen. Esityksessä ehdotetaan, että poliisin hallinnosta annetun lain 15 b § kumotaan. Asianomaisessa pykälässä on säädetty niin sanotusta täydennyspoliisijärjestelmästä, joka ei käytännössä ole toimintakykyinen eikä vastaa muuttuneen turvallisuusympäristön vaatimuksia.
15 k §.Poliisin reservi. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa esitetään säädettäväksi, että poliisilla on reservi, joka muodostuu poliisialan ammattikorkeakoulututkintoa suorittavista opiskelijoista sekä poliisikoulutuksen saaneista henkilöistä, jotka eivät työskentele poliisina.
Poliisiopiskelijat muodostaisivat suurimman henkilöryhmän poliisin reservissä. Arviolta 400–500 opiskelijaa olisi käytettävissä reserviin. Poliisikoulutuksen saaneet henkilöt, jotka eivät työskentele poliisina, sisältää muualla kuin poliisihallinnossa työskentelevät henkilöt, poliisihallinnossa muussa kuin poliisin virassa työskentelevät henkilöt sekä eläköityneet poliisit. Poliisikoulutuksen saaneita muualla kuin poliisihallinnossa työskenteleviä on vuositason poistumana noin 130 henkilöä. Tähän lukuun sisältyvät myös poliisiopinnoista valmistuneet henkilöt, joita ei vielä ole nimitetty poliisin virkaan. Poliisihallinnossa työskenteleviä poliisikoulutettuja muussa kuin poliisin virassa on määrällisesti 115 (2025). Poliisihallinnossa muussa kuin poliisin virassa työskentelevät poliisikoulutuksen saaneet henkilöt olisivat nopeimmin rekrytoitavissa poliisin reserviä varten.
Poliisista eläköityy vuosittain noin 60–100 henkilöä. Kysymykseen tulevat vanhuuseläkkeelle siirtyvät henkilöt. Kyseinen ryhmä on potentiaalisesti rekrytoitavissa poliisin reserviin. Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana eläkeläisiä rekrytoitiin 25 henkilöä poliisin tueksi. Valtion virkamieslain 35 §:ssä säädetään eroamisiästä yleisesti. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 §:n 2 momentissa säädetään poliisin osalta, että poliisimiehen eroamisikä on 68 vuotta, jollei virkasuhdetta poliisimiehen suostumuksella jatketa enintään kahdella vuodella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poliisin reservin käyttötilanteista. Reserviä voitaisiin käyttää 3 momentissa tarkoitetuissa normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa, valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa tai puolustustilalaissa tarkoitetussa puolustustilassa, jos se on välttämätöntä poliisin voimavarojen turvaamiseksi kaikissa tilanteissa. Päätöksen poliisin reservin käyttöönotosta ja käytön päättämisestä tekisi sisäministeri.
Valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 12 §:n mukaan valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistaan asiat, joiden yhteiskuntapoliittinen tai taloudellinen merkitys sitä edellyttää. Valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 3–8 §:ssä määritetään valtioneuvoston yleisistunnon ratkaistavat asiat. Valtioneuvoston ohjesäännön 9 §:n viittaussäännöksissä määritellään ministeriöille jäävä ratkaisuvalta. Valtioneuvoston sisäministeriöstä antaman asetuksen (1056/2013) 4 §:n mukaan ministeriön virkamiehet ratkaisevat valtioneuvoston ohjesäännön 36 §:ssä säädettyjä muita kuin yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita sen mukaan kuin ministeriön työjärjestyksessä tai muualla säädetään. Sisäministeriön työjärjestyksestä annetun sisäministeriön asetuksen (1078/2013) 37 §:n mukaan ministeri ratkaisee ministeriössä päätettävät asiat, jollei ratkaisuvaltaa ole valtioneuvoston sisäministeriöstä antamassa asetuksessa tai tässä työjärjestyksessä annettu ministeriön virkamiehille. Kyseisen asetuksen 38 §:ssä säädetään virkamiesten ratkaisuvallasta, kun kyseessä eivät ole yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti merkittävät asiat.
Poliisin reservin käyttöönottoa ja käytön päättämistä koskeva ratkaisu on skaalaltaan yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti ministerin ratkaisuvaltaan kuuluva asia. Rauenneessa, reservipoliisia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 137/2018 vp) reservipoliisin käyttöönoton päätöksentekotasoksi esitettiin valtioneuvoston yleisistuntoa. Kuitenkin tämän lakiehdotuksen mukainen reservipoliisi eroaa rauenneen hallituksen esityksen reservipoliisista merkittävästi, sillä esityksen mukainen reservipoliisi on osa poliisin organisaatiota valmiudensääntelymekanismina, ja reservipoliisit toimivat poliisin määräaikaisissa virkasuhteissa. Reservin käyttöönottoa ja käytön päättämistä koskeva ratkaisu kuuluu sisäministerin toimivaltaan poliisiorganisaation toimintaa koskevana operatiivisena päätöksenä. Sisäministeri tekee päätöksen poliisiylijohtajan esityksestä. Ratkaisuvalta on rajattu välttämättömyyden kriteerillä ja normaaliolojen vakavan häiriötilanteen tilapäisyyden kautta.
Reservin käyttöönotto on viimesijainen ratkaisu, mikäli poliisin omat voimavarat eivät riittäisi. Lähtökohtaisesti poliisi pyrkii vastaamaan omin voimavaroin vakaviin häiriötilanteisiin. Poliisitoiminnan vuosittainen resurssi riittää normaalioloihin. Poliisin nykyiset, väkilukuun suhteutetut voimavarat ovat selvästi Euroopan pienimmät. Siten poliisin kyky vastata laajaa resurssia vaativiin tilanteisiin on paljolti alueellisesti ja ajallisesti pistemäinen. Mikäli voimakas resurssitarve esiintyy samanaikaisesti eri puolilla Suomea ja/tai on luonteeltaan pitkäkestoista, aiheuttaa tämä poliisin nykyisillä voimavaroilla pikaisesti resurssihaasteita erityisesti kasvukeskusten ulkopuolelle vaarantaen poliisilain 1 § 1 momentin mukaisten tehtävien hoitamisen ja vaikuttaen siten kansalaisten oikeusturvan toteutumiseen. Reservin käyttöönotto on myös viimesijainen ratkaisu, jos virka-apu ei olisi käytettävissä tai riittävää. Esimerkiksi asevelvollisuuslain 78 §:n mukaan asevelvollinen ei saa osallistua vaarallisten henkilöiden kiinniottamiseen, räjähteiden raivaamiseen, aseellista voimankäyttöä edellyttäviin tehtäviin tai muihin 1˗3 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä vastaaviin vaarallisiin tehtäviin.
Sen sijaan poliisin reservin määräraharesursoinnista päätetään valtioneuvostotasolla normaaliin tapaan osana talousarvio- ja JTS-päätöksentekotasoa. Tämä tarkoittaa sitä, että valtioneuvosto tekee päätöksen reservin kuluista, joista suurin osa muodostuu palkkakuluista. Samanlainen rahoitusjärjestely on voimassa Rajavartiolaitoksen reservin osalta.
Päätöksentekotason arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota Rajavartiolaitoksen reserviin. Rajavartiolaitoksen EVP-reservi on perustettu määräyksellä (RVL2222787/RVLDno-2021-3078). Virkamiehen viimeisin hallintoyksikkö vastaa virkamiehen rekrytoinnista EVP-reserviin. Nimittämisen määräaikaiseen virkasuhteeseen ja tehtävään määräämisen tekee hallintoyksikön päällikkö valtion virkamieslain mukaisesti. Rajavartiolain 34 d–g §:n ja Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 26 b §:n ja 30 §:n mukaisesti palveluksessa olevia asevelvollisia ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen otettuja naisia sekä Raja- ja merivartiokoululla upseerin koulutusohjelmaan kuuluvia opintoja suorittavia kadetteja sekä riittävän koulutuksen saaneita rajavartijan peruskurssin opiskelijoita voidaan käyttää Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena. Päätös näiden henkilöryhmien käyttämisestä Rajavartiolaitoksen reservissä ei edellytä valtioneuvostotason päätöstä.
Momentissa säädettäisiin myös, että Poliisihallitus antaisi määräyksen reservin perustamisesta ja ylläpidosta. Kyseinen määräys annettaisiin välittömästi esitetyn lakimuutoksen voimaantulon jälkeen. Määräys sisältäisi poliisin reservin rekisteriä, koulutuksen järjestämistä ja täydennyskoulutusta, varustusta ja palvelussuhteen ehtoja ja virkasuhteeseen nimittämisen kelpoisuutta koskevan yksityiskohtaisen ohjeistuksen poliisiyksiköille
Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin se, mitä normaaliolojen vakavilla häiriötilanteilla tarkoitetaan. Kysymyksessä olisivat sellaiset poikkeukselliset, tilapäiset tilanteet, joissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ei olisi mahdollista poliisin olemassa olevin voimavaroin. Tällaiset tilanteet voisivat johtua laajamittaisesta maahantulosta, luonnonkatastrofeista, covid-19 -pandemian kaltaisista vakavista häiriöistä tai muusta vastaavan kaltaisesta tilanteesta, joka uhkaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoa tai yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja merkittävällä tavalla ja joissa poliisin olemassa olevia voimavaroja ei arvioida riittäväksi. Normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa ei ole julistettu poikkeusoloja tai puolustustilaa. Tällaisia tilanteita ovat olleet lähivuosina poliisin näkökulmasta esimerkiksi vuoden 2015 pakolaiskriisi, vuoden 2020 Uudenmaan sulkuoperaatio, vuoden 2022 Ukrainan sotaan liittyvä maahantulo sekä vuoden 2023 Itärajan tilanne liittyen välineellistettyyn maahantuloon. Eläkkeellä olevia poliiseja käytettiin poliisin tukena vuonna 2015 ja poliisiopiskelijoita puolestaan vuonna 2022 maahantuloon liittyvissä tilanteissa. Uudenmaan sulkuoperaatio edellytti Uudenmaalle johtavien liikenneväylien sulkemista. Poliisin omat resurssit (mukaan lukien muilta poliisilaitoksilta saadut resurssit) eivät riittäneet Uudenmaan sulkemiseen. Sulkuja piti olla maanteillä, lentoasemalla ja vesiliikenteessä sekä raideliikenteessä. Poliisi sai Puolustusvoimilta varusmiehiä liikenteenohjaustehtäviä varten, ja Rajavartiolaitos tuki poliisia vesiliikenteen valvonnassa. Massiivisesta virka-avusta huolimatta Uudenmaan sulku ei ollut täydellinen, koska valvontaa ei ollut maastossa eikä maakunnan rajan ylittävillä pikkuteillä. Itärajan vuoden 2023 maahantulon tilanteessa Rajavartiolaitos tarvitsi poliisilta joukkojenhallintasuorituskykyä. Tuen pitkäkestoisuus koetteli resurssin käyttämistä, koska liikkumavara suorituskyvyn käytössä on vähäinen.
Normaaliolojen vakava häiriötilanne voisi johtua yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin, valtioelimiin tai laajoihin ihmisjoukkoihin kohdistuvasta uhkasta, kuten terroristinen teko tai sen suunnittelu, laaja-alaisesta tai usealle paikkakunnalle ulottuvasta yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavasta tapahtumakokonaisuudesta, kuten mellakka tai järjestäytyneen rikollisuuden väkivaltainen laajeneminen, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvasta laaja-alaisesta tai vakavasta häiriöstä, laajamittaisesta maahantulosta tai poikkeuksellisesta rajaturvallisuuden kuormitustilanteesta, sotilaallisen voiman käytöstä tai sen uhkasta tai muusta vaikutukseltaan vakavasta häiriötilanteesta, jolla olisi välitön vaikutus sisäiseen turvallisuuteen. Normaaliolojen vakavalle häiriötilanteelle olisi siten ominaista sen laaja-alaisuus, vakavuus ja poikkeuksellisuus, uhkan kohdentuminen merkittäviin yhteiskunnallisiin intresseihin sekä se, että sen vaikutukset realisoituisivat poliisin sektorilla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidossa.
Normaaliolojen vakavan häiriötilanteen määritelmää on käytetty myös muualla lainsäädännössä, kuten huoltovarmuuden turvaamisesta ja Huoltovarmuuskeskuksesta annetun lain (107/2026) perusteluissa, joissa todetaan, että varsinaisista poikkeusoloista häiriötilanteet eroavat siinä, että viranomaisille ei tarvita erityistoimivaltuuksia eivätkä poikkeusoloja varten säädetyt valmiuslaki tai puolustustilalaki tule sovellettaviksi. Kyseiset tilanteet ovat vakavampia kuin häiriötilanteet mutta lievempiä kuin valmiuslain poikkeusolojen perustana olevat häiriötilanteet. Esimerkkeinä kyseisessä laissa mainitaan vakavat häiriöt, jotka kohdistuvat voimahuollon ja tietojärjestelmien toimivuuteen. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 281 §:n perusteluissa on myös käytetty normaaliolojen häiriötilanteita, joina voidaan pitää hyvin erilaisia tapahtumia, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia yhteiskunnalle. Esimerkkeinä mainitaan muun muassa erilaiset luonnonkatastrofit, kuten äärimmäiset sääolosuhteet tai vakavat epidemiat, paikalliset tai valtakunnalliset suuronnettomuudet, ilkivalta, rikollisuus tai terrorismitilanteet, vaikutuksiltaan haitalliset tietoturvaloukkaukset sekä lukuisat muut erilaiset yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuvat uhkatilanteet, jotka eivät ole valmiuslaissa tarkoitettuja poikkeusoloja.
Häiriötilan tilapäisyyden arviointi tehdään tapauskohtaisesti ajallisen rajallisuuden (häiriötilan kesto voidaan arvioida lyhyeksi tai se on ennalta rajattu) ja sellaisen olosuhteiden objektiivisen ja kokonaisvaltaisen arvioinnin kautta, joka perustuu konkreettisiin ja tapauskohtaisesti käytettävissä oleviin tosiseikkoihin. Oikeuskirjallisuudessa tilapäinen järjestely on ajallisesti rajattu, tarkoituksellisesti väliaikainen ja olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella pysyvyydeltään rajoittunut. Viranomaisen harkintaa ohjaa myös yleislakina hallintolaki ja siihen sisältyvät hallinnon keskeiset oikeusperiaatteet, kuten tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuuden periaatteet.
Poliisin reservin käyttöönottokynnys on korkea, eikä reserviä käytetä poliisin vakinaisen resurssin sijaan. Reserviä käytetään poliisilain 1 luvun 1 §:n mukaisissa tehtävissä tilanteissa, joissa poliisin olemassa olevat voimavarat eivät ole riittävät ja joissa on tarpeen lisätä tilapäisesti toimivaltaisten poliisien määrää. Poliisin reservin käyttö on sidottu poikkeukselliseen häiriötilanteeseen ja välttämättömyyteen. Häiriötilanteen päättyessä peruste poliisin reservin käyttämiselle päättyy, mikä tarkoittaa sitä, että sisäministeri tekee päätöksen reservin käytön päättämisestä. Reservin käyttöönoton tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon myös mahdollisuus saada virka-apua Rajavartiolaitokselta tai Puolustusvoimilta. Virka-apujärjestely on ensisijainen vaihtoehto esityksessä tarkoitetuissa häiriötilanteissa, eikä poliisin reservillä ei ole tarkoitus korvata olemassa olevia virka-apujärjestelyjä vaan täydentää niitä viimesijaisena ratkaisuna tilanteissa, joissa virka-apua ei olisi saatavilla tai se ei olisi muuten riittävä poliisin voimavarojen turvaamiseksi kysymyksessä olevassa tilanteessa. Poliisin reserviin nimitettävien henkilöiden määrä riippuu kysymyksessä olevasta tilanteesta ja reservin rekisteriin ilmoittautuneiden henkilöiden määrästä. Lakiehdotuksessa on arvioitu, että enimmillään tilanteen sitä edellyttäessä reserviin olisi nimitettävissä noin 400˗500 henkilöä.
Ehdotetun pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että poliisi pitää rekisteriä reservin hallinnoimiseksi. Poliisihallitus toimisi rekisterinpitäjänä. Poliisihallitus toimii rekisterinpitäjänä monelle valtakunnalliselle henkilörekisterille, kuten rekistereille, jotka sisältävät henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019) 2 luvussa tarkoitettuja tietoja. Poliisihallitus vastaa näiden tietojen käsittelystä, oikeellisuudesta ja säilytyksestä. Poliisihallituksen rekistereitä käyttävät muut poliisiyksiköt, ja Poliisihallitus antaa poliisiyksiköille tarvittavan ohjeistuksen henkilötietojen käsittelystä rekisterissä. Poliisin reservin rekisteri on yksi Poliisihallituksen rekisterinpitoon kuuluvista rekistereistä. Poliisihallitus ohjeistaa rekisteriä käyttävät poliisiyksiköt rekisterin henkilötietojen käsittelystä. Poliisin reservin rekisterin tapauksessa kyse ei ole yhteisrekisterinpitäjyydestä, kuten ei muissakaan Poliisihallituksen rekisterinpitoon kuuluvissa valtakunnallisissa rekistereissä.
Momentissa säädettäisiin myös, että 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi ilmoittautua rekisteriin. Tällöin poliisin reservin rekisteriin kirjattaisiin henkilön nimi, henkilön yksilöimiseksi tarvittava henkilötunnus, yhteystiedot ja ammatillinen erityisosaaminen. Rekisterissä ei käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Tässä momentissa tarkoitettu ilmoittautuminen voidaan peruuttaa henkilön oman ilmoituksen perusteella. Ilmoittautumisen voimassaolo tarkistettaisiin vuosittain.
Poliisin reserviin hakeutuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Siten 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi ilmoittautua rekisteriin, mikä merkitsee henkilön käytettävissä oloa mahdollista reservipoliisiksi nimittämistä varten. Rekisteriin merkittävät tiedot hankitaan henkilöiltä itseltään. Henkilö voi peruuttaa ilmoittautumisensa omalla ilmoituksellaan. Poliisi poistaa henkilötiedot rekisteristä, mikäli henkilö on peruuttanut ilmoittautumisensa tai harkinnan perusteella, johon vaikuttaa esimerkiksi henkilön ikä, fyysinen kunto, terveys, nuhteettomuus sekä osallistumisaktiivisuus järjestettävään koulutukseen. Ilmoittautumisen voimassaolo tarkistettaisiin vuosittain. Ilmoittautuminen ja rekisteröinti poliisin reservin rekisteriin ei tarkoita vielä sitä, että henkilö olisi nimitetty reservipoliisiksi. Reservipoliisin nimittämisestä säädetään alla 15 m §:n 1 momentissa.
Rekisterin henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain edellytyksiä. Rekisterin sisältämät henkilötiedot saisi säilyttää sellaisessa muodossa, jossa rekisteröity on tunnistettavissa vain niin kauan kuin on tarpeen henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta, jonka jälkeen henkilötiedot olisi poistettava. Rekisteriin liittyvät tiedot poistetaan välittömästi sen jälkeen, kun rekisteröity henkilö peruuttaa ilmoituksensa olla käytettävissä poliisin reserviin. Jos henkilö ei täytä enää reserviin kuulumisen edellytyksiä, henkilötiedot poistetaan rekisteristä.
Tietojen poistaminen rekisteristä sen jälkeen, kun rekisteröity on peruuttanut ilmoituksensa tai ei enää täytä rekisteriin kuulumisen edellytyksiä, ei tarkoita tietojen lopullista hävittämistä eli tuhoamista, vaan niiden poistamista aktiivikäyttöisestä rekisteristä (KHO 2017:34). Yleinen tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki sallivat poistettavaksi säädettyjen henkilötietojen säilyttämisen ja muun käsittelyn yleisen edun mukaisessa arkistointitarkoituksessa. Tietojen arkistointia sääntelee arkistolaki (831/1994).
Lakiehdotuksessa käytettäisiin yleiseen tietosuoja-asetukseen perustuvaa kansallista sääntelyliikkumavaraa siltä osin kuin se sisältää erityissäännöksiä henkilötietojen käsittelystä. Henkilötietojen käsittelylle on oltava yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa tarkoitettu käsittelyn yleinen oikeusperuste. Hallituksen esityksessä henkilötietojen käsittelyä tehdään poliisin reservin rekisterissä (15 k § 4 mom.) sekä nimitettäessä henkilö reservipoliisiksi (15 m § 1 mom.). Henkilötietojen käsittelyperusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta. Sen mukaan henkilötietojen käsittely on sallittua, kun se on tarpeen lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Ottaen huomioon että lakiehdotuksessa säädettäisiin poliisin tehtäväksi ylläpitää rekisterinpitäjänä reservin rekisteriä ja reservipoliisin nimittämisestä, hallituksen esityksessä tarkoitettujen henkilötietojen ensisijainen käsittelyperuste olisi 6 artiklan 1 kohdan c alakohta.
Tietosuoja-asetuksen III luvussa säädetään rekisteröidyn oikeuksista. Henkilötietojen käsittelyyn sovellettavat rekisteröidyn oikeudet määräytyvät osittain käsittelyn oikeusperustan mukaan. Asetuksen 17 artiklan mukaista oikeutta tietojen poistamiseen ei sovelleta, kun henkilötietoja käsitellään rekisterinpitäjään sovellettavaan unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan, käsittelyä edellyttävän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai jos käsittely tapahtuu yleistä etua koskevan tehtävän suorittamista tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämistä varten. Asetuksen 20 artiklassa säädettyä oikeutta siirtää tiedot järjestelmästä toiseen puolestaan sovelletaan vain käsittelyyn, joka perustuu suostumukseen tai sopimukseen. Lisäksi 21 artiklan mukainen oikeus vastustaa tietojen käsittelyä kattaa ainoastaan käsittelyn, joka perustuu yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseen, rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttöön tai rekisterinpitäjän tai kolmannen oikeutetun edun toteuttamiseen. Poliisi käsittelee reservin rekisterin henkilötietoja lakisääteisten tehtäviensä suorittamiseksi, joten käsittelyyn ei sovelleta asetuksen 17 artiklaa, 20 artiklaa tai 21 artiklaa.
Henkilötietojen käsittely ei voi perustua suoraan edellä mainittuun tietosuoja-asetuksen kohtaan, vaan artiklan 3 kohdan mukaisesti käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Koska asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä ei ole, poliisin reservin rekisterissä tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä. Virkasuhteeseen nimittämisen osalta sovelletaan yleisen tietosuoja-asetuksen, tietosuojalain ja valtion virkamieslain säännöksiä, eikä täydentävää kansallista sääntelyä ole tarpeen antaa. Kansallisen sääntelyliikkumavaran käyttö poliisin reservin rekisterin osalta perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohtaan, jonka perusteella tietosuoja-asetuksen säännöksiä voidaan mukauttaa antamalla erityisiä säännöksiä esimerkiksi käsiteltävien tietojen tyypistä, rekisteröidyistä, henkilötietojen luovuttamisesta ja käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Kansallisen sääntelyliikkumavaran käytössä on lisäksi noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa. Kansallista sääntelyliikkumavaraa käytetään hallituksen esityksessä säätämällä rekisterinpidosta, käsiteltävien tietojen tyypeistä, käyttötarkoituksesta, erityistilanteista (henkilötunnus) sekä suojatoimista.
Lakiehdotukseen sisältyvän sääntelyn välttämättömyyttä, oikeasuhtaisuutta ja riskiperusteista lähestymistapaa arvioidaan jaksossa 12.
15 l §.Koulutus. Pykälä on uusi. Lakiehdotuksen 15 l §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että poliisin reserviin voitaisiin nimittää henkilö, joka on suorittanut Poliisiammattikorkeakoulusta annetun lain 24 §:ssä tarkoitetun poliisialan ammattikorkeakoulututkinnon tai aikaisemmin voimassa olleen lainsäädännön mukaisen poliisin perustutkinnon tai poliisimiehistön virkatutkinnon tai on suorittanut poliisialan ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvissa opinnoissa perus- ja ihmisoikeuksia, poliisin tehtäviä ja toimivaltuuksia sekä operatiivisen toiminnan perusteita koskeva kokonaisuudet. Tämän toiminnan laajuus olisi vähintään 45 opintopistettä.
Kyseinen 45 opintopistettä vastaa 1 215 tunnin opintojen laajuutta. Opintojen laajuus on huomattavasti suurempi kuin vartijoilta edellytettävä. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaisen vartijan peruskoulutus on 120 tuntia ja väliaikaisen vartijan vastaava koulutus 80 tuntia. Vastaavasti järjestyksenvalvojien peruskurssin tuntimäärä on 40 tuntia. Poliisiopiskelijan reservikoulutuksen tarkoituksena on antaa täydet valmiudet reservipoliisina toimimiselle.
Poliisin ammattikorkeakoulututkintoa suorittavalta reservipoliisilta edellytettävän koulutuksen sisältöä ja laajuutta täsmennetään Poliisiammattikorkeakoulusta annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella Poliisiammattikorkeakoulusta annetun valtioneuvoston asetuksen (282/2014) muuttamisesta. Asetusehdotuksen tätä koskeva pykäläluonnos esitetään hallituksen esityksen liitteenä.
Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin informatiivisesti, että reservipoliisin oikeudesta kantaa ja käyttää voimankäyttövälineitä säädetään poliisilain 9 luvun 10 §:n 2 momentin nojalla annetuissa säännöksissä. Tällä viitataan poliisin voimakeinoista sekä kulkuneuvon pysäyttämisestä annetun sisäministeriön asetuksen (245/2015) sääntelyyn. Kyseisen asetuksen 4 §:n mukaan poliisimiehellä ja muulla poliisihallinnon palveluksessa olevalla virkamiehellä on oikeus kantaa ja käyttää voimankäyttövälinettä vain, jos hän on saanut kyseisen voimankäyttövälineen käyttöön koulutuksen, osallistunut 3 §:ssä mainittuun ylläpitävään koulutukseen ja harjoitteluun sekä suorittanut voimankäyttövälineen tasokokeen.
Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Poliisihallitus varmistaa reservipoliisin osaamisen ajantasaisuuden 1 ja 2 momentin mukaisesti toteutettavalla koulutuksella ja vuosittaisella täydennyskoulutuksella.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti Poliisiammattikorkeakoulu järjestää poliisialan ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot Poliisiammattikorkeakoulun hallituksen hyväksymän opetussuunnitelman mukaisesti. Poliisin reserviin kuuluvilta opiskelijoilta edellytettävät vähintään 45 opintopisteen laajuiset opinnot ovat osa poliisialan ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvia opintoja, jotka järjestetään Poliisiammattikorkeakoulun hallituksen hyväksymän opetussuunnitelman mukaisesti. Poliisin voimakeinoista sekä kulkuneuvon pysäyttämisestä annetun sisäministeriön asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan Poliisiammattikorkeakoulu vastaa voimankäytön peruskoulutuksesta, joka annetaan jokaiselle poliisialan ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijalle ja joka sisältyy edellä mainittuun 45 opintopisteen laajuiseen reservipoliisiksi nimitettävältä opiskelijalta edellytettävään koulutukseen. Poliisihallitus voi määrätä yhden tai useamman poliisiyksikön järjestämään sisäministeriön asetuksessa tarkoitetun harjoittelun ja virka-aseen tasokokeen niille poliisin reserviin ilmoittautuneille henkilöille, jotka eivät ole Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijoita tai poliisimiehen virassa. Muu poliisin reserviin kuuluville henkilöille annettava kertauskoulutus voidaan toteuttaa osana poliisin täydennyskoulutusta Poliisiammattikorkeakoulussa tai muussa Poliisihallituksen määräämässä poliisiyksikössä. Kun reservipoliisi on nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen, hänen perehdyttämisestään tehtävään huolehtii asianomainen poliisiyksikkö.
15 m §.Nimittäminen, tehtävät ja toimivaltuudet. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että päätöksen poliisilaitoksen reservipoliisin tehtävään nimittämisestä tekee poliisilaitoksen päällikkö. Nimittävä viranomainen nimittää reservipoliisit valtion virkamieslain 9 §:n nojalla poliisin määräaikaiseen virkasuhteeseen henkilön suostumuksen perusteella. Nimittämispäätöksessä määrätään reservin virkapaikka ja tehtävän luonne. Poliisin ammattikorkeakoulututkintoa suorittava henkilö voitaisiin nimittää vain sellaisia toimivaltuuksia edellyttävään tehtävään, johon hänellä on riittävä koulutus ja osaaminen. Reservissä oleville osoitetaan reservin tehtävä ensisijaisesti henkilön nykyisen osaamisen ja koulutustason mukaisesti, mikä tarkoittaa aina tapauskohtaista harkintaa siitä, osoitetaanko henkilö laajasti itsenäistä harkintavaltaa sisältäviin poliisin tehtäviin vai vakinaista poliisia avustaviin tehtäviin.
Reservipoliisi on lähtökohtaisesti käytettävissä kaikkiin poliisilain 1 §:n 1 momentissa säädettyihin tehtäviin osaamisensa ja koulutustasonsa mukaisesti. Reservipoliisia käytetään poikkeuksellisissa tilanteissa, jolloin mahdollisuus joutua vastarinnan kohteeksi on kasvanut ns. normaalitilanteesta. Reservipoliisi ei välttämättä tai ainakaan kaikilta osin sovellu osaamisensa ja kokemuksensa perusteella suoraan erityistilanteen edellyttämiin tehtävään tehtäviin. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi suuri ja pitkäkestoinen mellakka. Reservipoliisia nimitettäessä ja reservipoliisin käytössä otetaan huomioon reservipoliisin käytettävyys tehtäviin, joista voidaan siirtää vakinaista henkilöstöä erityistilanteen edellyttämiin tehtäviin. Työturvallisuus varmistetaan lakisääteisesti sekä reservipoliisille että reservipoliisin kanssa työskenteleville.
Poliisiopiskelijat nimitetään nuoremman konstaapelin virkasuhteeseen. Poliisin hallinnosta annetun asetuksen 16 §:n 2 momenttia muutetaan lisäten säännöksen se, että poliisiopiskelija voidaan nimittään nuoremman konstaapelin virkasuhteeseen poliisin reserviin. Poliisiammattikorkeakoulusta annetun lain 31 §:n opintojen enimmäiskestoa koskevalla muutoksella lisätään se, että poliisin reserviin nimittäminen ei vaikuta opintojen enimmäiskestoon. Poliisin reservissä toiminta luetaan opiskelijalle täysimääräisesti hyväksi hänen opintojensa aikana suoritettavaa harjoittelua.
Nimitettävän henkilön on täytettävä perustuslain 125 §:n ja virkamieslain mukaiset yleiset kelpoisuusvaatimukset, poliisin hallinnosta annetun asetuksen 16 §:n mukaiset kelpoisuusvaatimukset sekä yllä poliisin reservin 15 l §:n 1–2 momentin edellytykset. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen yhteydessä tehdään poliisikoulutuksen saaneista henkilöistä lähtökohtaisesti perusmuotoinen henkilöturvallisuusselvitys. Poliisin reservin palvelukseen ottamisen nopeuttamiseksi voidaan erillisellä määräyksellä poiketa turvallisuusselvitykseen liittyvistä periaatteista. Poliisiopiskelijoilla on voimassa jo oleva turvallisuusselvitys. Määräaikaisesta nimityksestä reservipoliisiksi tehdään nimitys nimikirjalain (1010/1989) mukaisesti henkilön nimikirjaan.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että reservipoliisilla on oikeus käyttää poliisin toimivaltuuksia normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa, valmiustilassa ja puolustustilassa poliisilain 1 luvun 1 §:ssä säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.
Reservipoliisi on osa poliisia, eikä se ole poliisista erillinen järjestelmä. Reservipoliisi nimitetään määräaikaiseen poliisin virkasuhteeseen. Reservipoliisin tehtävät ovat poliisin tehtäviä, joista säädetään poliisilain 1 luvun 1 §:ssä. Reservipoliisin käyttö on tilapäistä, ja se on sidottu välttämättömyyteen normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa, poikkeusoloissa tai puolustustilassa.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan myös säädettäväksi poliisin ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan reservipoliisin toimivaltuuksista. Näitä toimivaltuuksia käytettäisiin virkaan tai määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn poliisin välittömässä valvonnassa ja reaaliaikaisella johdolla. Reaaliaikaisella johdolla tarkoitettaisiin poliisin johtamisjärjestelmän mukaista poliisitoimintaa suoritusvastuussa olevan poliisimiehen johdossa. Suoritusvastuussa oleva poliisimies on esimerkiksi partionjohtaja tai tilannetta johtava poliisimies, joka poliisista annetun valtioneuvoston asetuksen (1080/2013) mukaisesti on alaisuudessaan toimivien poliisimiesten esimies. Reservipoliisi käyttäisi niitä toimivaltuuksia, joiden käytöstä suoritusvastuussa oleva poliisimies on esimiesroolissa päättänyt. Toimivaltuuksien käyttämistä välittömässä valvonnassa tarkoitettaisiin toimivaltuuksien käyttämistä siten, että suoritusvastuussa oleva poliisimies on fyysisesti läsnä tai esimerkiksi reaaliaikaisen viestintäyhteyden päässä. Käytännössä suoritusvastuussa oleva poliisimies olisi reservipoliisin kanssa samalla tehtävällä, mutta tehtävästä riippuen reaaliaikainen valvonta voisi tapahtua myös reaaliaikaisen viestintävälineen avulla.
Toimivaltasääntely vastaa poliisin hallinnosta annetun asetuksen 16 §:n 2 momentin mukaista harjoittelua suorittavan poliisiopiskelijan toimivaltuuksia. Harjoittelussa oleva poliisiopiskelija toimii poliisin toimivaltuuksilla mutta virassa olevan poliisin ohjauksessa. Poliisin hallinnosta annetun asetuksen 16 §:n 2 momenttia muutetaan siten, että poliisiopiskelija voidaan nimittään nuoremman konstaapelin virkasuhteeseen myös poliisin reserviin. Reservipoliisin osaamisen minimitaso on määritetty yllä 15 l §:n 1˗2 momentissa ja poliisiammattikorkeakoulutusta annettuun asetukseen tehtävällä poliisin reserviin vaadittavia opintoja koskevalla 5 a §:llä. Molemmat asetusluonnokset ovat lakiesityksen liitteenä.
Kun henkilö nimitetään reservipoliisiksi, hänelle osoitetaan hänen koulutustaan vastaava tehtävä ja toimivaltuudet. Poliisin ammattikorkeakoulututkintoa suorittava henkilö voidaan nimittää vain sellaisia toimivaltuuksia edellyttävään tehtävään, johon hänellä on riittävä koulutus. Tehtävät voivat sisältää perusoikeuksiin puuttumista. Poliisiopiskelijoilta edellytettävä koulutus sisältää kattavan perus- ja ihmisoikeuksia, poliisin toimivaltuuksia ja operatiivisen toiminnan perusteita koskevan koulutuksen. Poliisiopiskelija myös käyttää toimivaltuuksiaan välittömässä valvonnassa ja reaaliaikaisella johdolla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poliisin reserviin nimitetyn henkilön voimankäyttövaltuuksista. Siinä säädettäisiin viittauksella poliisilain voimankäyttösääntelyyn, että poliisin reserviin nimitetyn henkilön oikeudesta voimakeinojen käyttöön säädettäisiin poliisilain 2 luvun 17–20 §:ssä. Poliisin reserviin nimitetylle henkilölle sallitut voimankäyttövälineet olisivat ampuma-aselain (1/1998) 2 §:ssä tarkoitettu ampuma-ase ja mainitun lain 11 §:ssä tarkoitettu kaasusumutin, käsiraudat, enintään 70 senttimetriä pitkä patukka ja teleskooppipatukka.
Poliisin reserviin nimitetty henkilö voidaan varustaa henkilökohtaisella virka-aseella ainoastaan silloin, kun poliisin voimakeinoista sekä kulkuneuvon pysäyttämisestä annetun sisäministeriön asetuksen 4 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Reservipoliisille sallitut voimankäyttövälineet vastaavat sitä, mitä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 18 §:ssä on säädetty vartijoiden voimankäyttövälineistä ja eduskunnan turvatoimista annetun lain (1421/2025) 19 §:n mukaisesti turvahenkilön voimankäyttövälineistä.
Poliisilain 2 luvun 17–20 §:ssä säädetään voimankäyttövälineiden käytöstä tarkemmin. Ampuma-aseen käytöstä säädetään 19 §:n 1 momentissa, seuraavasti: Ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi. Ampuma-asetta ei saa käyttää väkijoukon hajottamiseksi, ellei ampuma-aseessa käytetä kaasupatruunoita tai muita vastaavia ammuksia niistä erikseen annettujen määräysten mukaisesti. Voimakeinojen käytöstä ja rangaistusvastuun lievennyksestä säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6–7 §:ssä ja hätävarjelusta 4 luvun 4 §:ssä.
Poliisin ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan reservipoliisin osalta ampuma-aseen tarve johtuu poliisin laajasta tehtäväkentästä, jossa tilanteet saattavat muuttua hyvinkin nopeasti rauhallisesta jopa äärimmäisiä voimakeinoja vaativiin tilanteisiin. Ampuma-aseenkäyttötilannetta ei voida sulkea pois kategorisesti, mikäli tilanne kärjistyisi. Poliisin voimankäyttö on johdettua ja erityisesti aseenkäyttö on tarkoin normitettua. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti laukauksen ampumisesta päättää päällystöön kuuluva poliisimies, jos se tilanne huomioiden on mahdollista. Poliisin toimenpiteiden kohteena oleva henkilö ei käytännössä tee eroa, onko kyse reservipoliisista vai vakituisessa virassa olevasta poliisista. Oikeudeton hyökkäys edellyttää samanlaisia mahdollisuuksia puolustautua.
Poliisin ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan reservipoliisin koulutus on huomattavasti laajempi kuin yksityisen turvallisuusalan toimijoilla. Koulutus kattaa perus- ja ihmisoikeudet, poliisin tehtävät ja toimivaltuudet, operatiivisen toiminnan perusteet ja voimankäyttövälineiden koulutuksen. Poliisiopiskelijan koulutustausta antaa henkilölle hyvän perustan toimia reservipoliisina vastuullisesti, toimivaltuuksiensa nojalla perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Poliisilain mukaisia toimivaltuuksia käyttävien reservipoliisien virkavastuu, vaitiolo-velvollisuus- ja oikeus sekä vahingonkorvauskysymykset johdettaisiin poliisilaista henkilön virka-asemasta johtuen. Virkavastuu kattaa myös rikosoikeudellisen virkavastuun. Reservipoliisin toimivallan käyttöön liittyvät mahdolliset rikosepäilyt on käsiteltävä esitutkintalain (805/2011) 2 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.