7.1
Rikoslaki
1 luku
Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta
7 §.Kansainvälinen rikos.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että sen 3 ja 4 kohdassa otetaan huomioon terrorismirikoksia koskevien pykälien muutokset uudessa 34 a luvussa. Momentin aikaisemmissa kohdissa todettaisiin edelleen, että Suomen lakia sovelletaan tekopaikan laista riippumatta myös Suomen ulkopuolella tehtyyn ihmiskauppaan ja törkeään ihmiskauppaan (1 kohta) ja 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyyn rikokseen (2 kohta).
Pykälän 3 momentin muutetun 3 kohdan mukaan kansainvälisiä rikoksia olisivat uuden 34 a luvun 2 tai 3 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehty ryöstö, törkeä ryöstö, kiristys ja törkeä kiristys. Muutetussa 4 kohdassa kansainvälisiksi rikoksiksi säädettäisiin uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 2−9 kohdassa taikka 2 tai 3 momentissa taikka 3, 6, 10 tai 12 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehty väärennys ja törkeä väärennys.
Pykälän 3 momentin 3 ja 4 kohta muutettaisiin vastaamaan muuttuneita pykälien numeroita uudessa 34 a luvussa. Muutosta nykyiseen sääntelyyn merkitsisi se, että 4 kohdassa viitattaisiin myös uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 9 kohtaan, joka on nykyiseen sääntelyyn verrattuna uusi. Siihen kohtaan siirtyisi terroristisessa tarkoituksessa tehty tappo nykyisen 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 8 kohdasta, joka tulisi uudessa momentissa koskemaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyä törkeää lapsenraiskausta. Huomioon otettaisiin myös törkeää ampuma-aserikosta koskevan sääntelyn sijoittaminen omaan momenttiinsa 34 a luvun 2 §:ssä. Lisäksi huomioon otettaisiin se, että terrorismirikoksen valmistelua koskevassa uuden 34 a luvun 4 §:ssä ei olisi 3 kohtaa, joka sisältyy terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua koskevaan nykyisen 34 a luvun 2 §:ään ja jonka mukaisen rikoksen tekemiseksi tehdyt ryöstö, törkeä ryöstö, kiristys, törkeä kiristys, väärennys ja törkeä väärennys ovat nykyisin 3 momentin 3 ja 4 kohdan perusteella kansainvälisiä rikoksia.
Terrorismirikosten ja niiden tekemistä edistävien terrorististen rikosten sisällyttäminen pykälän 3 momentin 2−4 kohtaan tarkoittaa sitä, että kyseiset rikokset voidaan käsitellä Suomessa rikosprosessissa riippumatta esimerkiksi tekijän kansalaisuudesta, tekopaikasta ja tekopaikan lainsäädännöstä. Rikoslain 1 luvun säännökset määrittelevät suomalaisen tuomioistuimen toimivallan rikosasioissa, mutta luvun säännöksiin käytännössä perustuu myös esitutkintaa suorittavien viranomaisten ja syyttäjän alueellinen toimivalta. Luvun säännökset mahdollistavat rikoksen käsittelyn Suomessa, mutta eivät velvoita siihen. Edellä on jo käsitelty jaksossa 2.2.5 esitutkintalain 3 luvun 8 §:n 1 momenttia ulkomailla tehdyksi epäillyn rikoksen tutkimisesta Suomessa ja sellaiseen rikokseen liittyvää rikoslain 1 luvun 12 §:n mukaista syytemääräystä. Mainittu momentti lähtee siitä, että ulkomailla tehdyn rikoksen tutkimisen Suomessa on oltava tarkoituksenmukaista momentista tarkemmin ilmenevin edellytyksin.
34 luku
Yleisvaarallisista rikoksista
12 §.Kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen.
Vuonna 2003 kumotun pykälän paikalle siirrettäisiin nykyisen 34 a luvun 5 §:ssä 2 momentissa oleva tiettyjen rahoittamisrikosten sääntely. Kyseisessä momentissa säädetään terrorismin rahoituksen vastaiseen yleissopimukseen perustuen terrorismirikoksen rahoittamisena rangaistavaksi tiettyjen terrorismin vastaisiksi katsottujen sopimusten mukaisten rikosten rahoittaminen. Samalla rikosnimike muuttuisi näiden rahoittamistekojen osalta.
Sääntelyn siirtämisen taustaa on jo käsitelty jaksossa 2.5.4.9. Tässä yhteydessä on vielä syytä korostaa sitä, että kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen rangaistavuudelta ei edellytetä liityntää uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaiseen terroristiseen tarkoitukseen ja vaaraedellytykseen. Sääntelyn selkeyttämisen lisäksi mainittu seikka olisi siirtämisen keskeisenä syynä.
Sääntelyä ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi sen toiseen lukuun siirtämisen yhteydessä niin, että rangaistavaa on 1 momentin mukaan se, että tekijä suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja kysymyksessä olevan rikoksen tekemistä varten. Nykyisen 34 a luvun 5 §:n 2 momentin mukaan tekijä toimii rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että varoilla rahoitetaan rikosta. Uudessa 34 a luvussa ”rikoksen tekemistä varten” -muotoilulla ilmennettäisiin sitä, että tekijä voi toimia paitsi oman tulevan rikoksen tekemisen edistämistä varten myös toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemisen edistämistä varten. Muutoksen tarkoituksena ei ole tässä tapauksessa laajentaa rangaistavuuden alaa nykyisestä, koska jo nykyistäkin säännöstä voidaan tulkita mainitulla tavalla. Kyseisten rikosten tekemistä varten toimiva henkilö toimisi nykyisen sääntelyn mukaisessa rahoitustarkoituksessa tai tietoisuudessa.
Niiden rikosten piirin määräytymistä, joiden rahoittaminen pykälässä säädetään rangaistavaksi, on aikanaan perusteellisesti käsitelty lain esitöissä terrorismin rahoittamista koskevan pykälän säätämisen ja muuttamisen yhteydessä (HE 43/2002 vp, s. 27−29 ja HE 188/2002 vp, s. 55/II ja 56). Niiltä osin sääntelyn sisältöä ei ole tässä yhteydessä arvioitu uudelleen.
Todetut seikat huomioon ottaen pykälän 1 momentin mukaan kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamiseen syyllistyisi se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja
1) panttivangin ottamisen tai kaappauksen tekemistä varten,
2) sellaisen tuhotyön, törkeän tuhotyön tai yleisvaarallisen rikoksen valmistelun tekemistä varten, jota on pidettävä terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (SopS 60/2002) tarkoitettuna rikoksena,
3) sellaisen tuhotyön, liikennetuhotyön, törkeän tuhotyön tai yleisvaarallisen rikoksen valmistelun tekemistä varten, jota on pidettävä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa yleissopimuksessa (SopS 56/1973), kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskevassa lisäpöytäkirjassa (SopS 43/1998), merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa yleissopimuksessa (SopS 11/1999) tai mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa pöytäkirjassa (SopS 44/2000) tarkoitettuna rikoksena,
4) sellaisen ydinräjähderikoksen, terveyden vaarantamisen, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinenergian käyttörikoksen tai muun ydinaineeseen kohdistuvan tai ydinainetta välineenä käyttäen tehdyn rangaistavaksi säädetyn teon tekemistä varten, jota on pidettävä ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyssä yleissopimuksessa (SopS 72/1989) tarkoitettuna rikoksena, tai
5) murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, vapaudenriiston, törkeän vapaudenriiston, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen tai törkeän julkisrauhan rikkomisen tai niillä uhkaamisen tekemistä varten, kun teko kohdistuu henkilöön, jota tarkoitetaan kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskevassa yleissopimuksessa (SopS 63/1978).
Mitä tulee tunnusmerkistön osaan ”suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja”, noudatettaisiin sitä, mitä aikaisemmin on todettu terrorismin rahoittamista ja terrorismirikoksen rahoittamista koskevien säännösten perusteluissa (edellä mainittujen hallitusten esitysten lisäksi erityisesti terrorismin rahoittamisrikoksia nimenomaisesti koskeva HE 135/2020 vp). Seuraavassa merkitykselliseltä osin selostetaan noita perusteluja. Nämä perustelulausumat soveltuvat myös terroristiseen rikoksen rahoittamiseen (uuden 34 a luvun 10 §) ja terrorismin rahoittamiseen (uuden 34 a luvun 11 §), joita koskevissa pykälissä käytettäisiin samaa tunnusmerkistön osaa.
Kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen tekotapoina olisivat edelleen varojen antaminen ja kerääminen. Varojen antamisella tarkoitetaan esimerkiksi omien rahojen antamista kyseisiä rikoksia tekevälle henkilölle. Varojen kerääminen voisi olla suoranaista varainkeruuta esimerkiksi keräyksen järjestämällä, mutta varoja voidaan kerätä myös vain yhdeltä henkilöltä tai yksittäiseltä muulta taholta. Välillisenä varojen antamisena tai keräämisenä rangaistavaksi voisi tulla esimerkiksi varojen antaminen toiselle tietoisena siitä, että tämä tulee luovuttamaan ne kolmannelle taholle, jonka on tarkoitus toteuttaa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitettu rikos. Jos kysymys olisi rahoittamisteon tekevän henkilön oman tulevan rikoksen rahoittamisesta, kyseeseen voisi käytännössä tulla vain varojen kerääminen.
Varoilla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä kaikenlaista omaisuutta, jolla on taloudellista arvoa. Terrorismin rahoittamisen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä on viitattu terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 1 artiklan määritelmään, jonka mukaan ”varoilla” tarkoitetaan kaikenlaista aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sen hankintatavasta riippumatta, sekä kaikenlaisia oikeudellisia asiakirjoja, mukaan luettuna sähköiset tai digitaaliset asiakirjat, jotka todistavat tällaiseen varallisuuteen liittyvän omistusoikeuden tai edun, mukaan luettuna, ei kuitenkaan yksinomaan pankkiluotot, matkashekit, pankkishekit, maksumääräykset, osakkeet, takuut, velkakirjat, asetteet ja remburssit. Määritelmässä mainitut jotkut esimerkit eivät välttämättä ole enää erityisen ajankohtaisia, mutta yleisesti ottaen määritelmä on edelleen käyttökelpoinen.
Rikoksentekijän tulisi 1 momentin mukaan toimia tietyn rikoksen tekemistä varten. Myös näiltä osin sovellettaisiin pitkälti aikaisempia perustelulausumia. Niiden perusteella tekijän tarkoituksen tai tietoisuuden tulisi kohdistua tietyn momentissa mainitun rikoksen rahoittamiseen. Rahoitettavan rikoksen ei kuitenkaan tarvitsisi olla yksityiskohtaisesti yksilöity esimerkiksi tekoajan, teon kohteen, tekopaikan, toteuttamistavan tai muun vastaavan seikan suhteen. Rahoitettavan rikoksen tarkempi toteuttamistapa tai ylipäänsä toteuttaminen on myöhemmästä tapahtumainkulusta riippuvaa. Pykälä luonnollisesti soveltuisi myös sellaisiin tilanteisiin, joissa rahoitettavan rikoksen toteuttamisen kaikki yksityiskohdat ovat jo rahoittamisrikoksen tekemisen aikaan selvillä. Tekijältä edellytettävä tarkoitus tai tietoisuus koskien toimimista nimenomaan rikoksen tekemistä varten sulkee rangaistavuuden piiristä varojen antamisen hyväksyttävään tarkoitukseen, esimerkiksi humanitaariseen keräykseen. Kysymyksessä voisi olla toimiminen sekä oman että toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen rahoittamista varten.
Teon rangaistavuuden kannalta rahoittajan tarkoitus tai tietoisuus varojen antamisen tai keräämisen hetkellä olisi ratkaiseva. Rahoittamisteon rangaistavuuden kannalta merkitystä ei olisi sillä, mitä varoille tapahtuu tai mitä niillä tehdään antamisen tai keräämisen jälkeen. Kysymyksessä olevan rikoksen rangaistavuus ei edellyttäisi sitä, että annettavat tai kerättävät varat käytetään kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen tekemiseen tai että niitä ylipäänsä käytetään johonkin tarkoitukseen. Jos rahoittajan tarkoitus tai tietoisuus kohdistuisi jonkin 1 momentin kohdissa mainitun rikoksen tekemiseen, mutta varojen saaja käyttää ne muun kuin 1 momentissa mainitun rikoksen tekemiseen, kysymys olisi edelleen kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisesta.
Varojen antajan tai kerääjän tarkoitus tai tietoisuus voisi kohdistua myös usean kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamiseen. Tuolloin sovellettaisiin yleisiä arviointiperiaatteita, jotka soveltuvat rikosten yhtymistä koskeviin tilanteisiin. Jos henkilö rahoittaisi useampaa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitettua rikosta, joissakin tilanteissa saattaa rikosten keskinäisen yhteyden vuoksi olla perusteltua katsoa, että kysymys on vain yhdestä kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisesta. Näiltäkin osin noudatettaisiin niin sanottua luonnollista katsantokantaa (esimerkiksi KKO 2018:17, kohta 10 ja siinä mainitut oikeuslähteet). Rahoittamistekojen lukumäärän arvioinnissa kiinnitettäisiin huomiota erityisesti tekojen ajalliseen ulottuvuuteen sekä siihen, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selvästi erillisistä teoista. Rahoitustekojen välisen yhteyden ja sen merkityksen arviointi jäisi kuitenkin viimekädessä tapauskohtaisen harkinnan varaan.
Nykyisen 34 a luvun 5 §:n 4 momentissa on toissijaisuuslauseke, jonka mukaan terrorismirikoksen rahoittamisesta ei tuomita, jos teko on rangaistava 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuna rikoksena tai sellaisen yrityksenä tai osallisuutena sellaiseen rikokseen taikka 1, 2 tai 4 b §:n mukaan tai teosta säädetään muualla laissa ankarampi rangaistus. Toissijaisuuslauseketta ei ole muutettu nykyisen 34 a luvun 5 §:n muuttamisten yhteydessä, minkä vuoksi kohtien osalta viitataan väärään momenttiin.
Terrorismirikosten rangaistusäännöksiin sisältyviä toissijaisuuslausekkeita on käsitelty edellä jaksossa 2.5.4.6. Tuossa yhteydessä on katsottu, että yleisiin rikosoikeudessa noudatettaviin periaatteisiin liittyvistä toissijaisuuslausekkeista luovutaan mahdollisuuksien mukaan ja että rangaistussäännösten keskinäisiä suhteita selostetaan tarpeen mukaan vain perusteluissa. Tällainen lainsäädäntöratkaisu keventää 34 a luvun sääntelyä ja sitä kautta myös selkeyttää sääntelyä. Nämä näkökohdat pätevät myös tähän pykälään sijoitettavan kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen sääntelyyn.
Toissijaisuuslausekkeen poistaminen ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että siinä todettu on merkityksetöntä. Kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen yhteydessä rahoittamistoimi voisi olla niin olennainen osa rahoitetun ja toteutuneen rikoksen toteuttamista, että varojen antaja tai kerääjä voidaan katsoa sen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekijäksi tai tekijäkumppaniksi, jolloin rahoittamisteon tehnyttä ei tuomita erikseen kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisesta. Sama koskisi tekijäntoimen lisäksi muitakin 5 luvun mukaisia osallisuuden muotoja (välillinen tekeminen, yllytys ja avunanto). Erityisesti sen luvun 6 §:n mukaisen avunannon osalta on todettava, että rangaistavaksi avunannoksi kelpaavat hyvin monenlaiset toisen henkilön rikosta edistävät toimet ja että rikoksen tekemisen rahoittaminen on katsottavissa joissakin tilanteissa avunannoksi. Avunannon rangaistavuus kuitenkin edellyttää, että avunannolla edistettävä rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, mitä kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen rangaistavuus ei edellyttäisi.
Edellisessä kappaleessa todetuissa tilanteissa tekijä voitaisiin tuomita rikoksesta, jonka rangaistusasteikko on lievempi kuin rahoittamisrikoksen asteikko on. Huomioon on kuitenkin otettava se, että kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisesta tuomittava rangaistus on suhteutettava sen rikoksen vakavuuteen, jonka tekemistä rahoittamisella edistetään, ja siitä rikoksesta mahdollisesti tuomittavaan rangaistukseen.
Kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamista koskeva rangaistussäännös olisi tietynlaista toisen rikoksen tekemistä edistävää rikosta koskeva erityissäännös. Sillä olisi siinä määrin oma soveltamisalansa, että oletettavasti ei synny sellaista merkityksellistä rangaistussäännösten päällekkäisyyttä, joka edellyttäisi nykyisen 34 a luvun 5 §:n 4 momentin mukaista eri rikoksista säädettyjen rangaistusten ankaruusvertailua. Vertailussa 34 a luvun säännöksiin on erityisesti otettava huomioon se, että kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen rangaistavuus ei edellytä liityntää uuden 34 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaiseen terroristiseen tarkoitukseen ja vaaraedellytykseen ja että uuden 34 a luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädettävä terroristinen rikoksen rahoittaminen koskisi vain siinä luvussa rangaistaviksi säädettyjen rikosten rahoittamista.
Pykälän 1 momentin mukaan kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisesta voitaisiin tuomita vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Rangaistusasteikko vastaisi nykyisen 34 a luvun 5 §:n 2 momentin mukaisen teon rangaistusasteikkoa. Laaja rangaistusasteikko perustuisi edelleen siihen, että rahoittamisteko voidaan toteuttaa useilla moitittavuudeltaan erilaisilla tavoilla ja että rahoitettavat kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitetut rikokset poikkeavat vakavuudeltaan merkittävästi toisistaan.
Rangaistuksen määrääminen tapahtuisi tämän rikoksen ja myös 34 a luvun rikosten kohdalla 6 luvun säännöksiä noudattaen. Viimeksi mainitun luvun 4 §:ssä säädetyn yleisperiaatteen mukaan lähtökohtana on konkreettisen rikoksen rangaistusarvo, joka riippuu teon vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta, teon vaikuttimista sekä rikoksesta ilmenevästä muusta tekijän syyllisyydestä. Rahoittamisrikoksesta rangaistusta määrättäessä merkityksellisiä voisivat olla esimerkiksi rahoittamisen kesto, annettujen tai kerättyjen varojen yhteismäärä sekä mainittuihinkin seikkoihin liittyen varojen merkitys rikoksen tekemisen edistämisen kannalta.
Rangaistuksen määräämisessä pätisi pitkälti edelleen se, mitä siitä on aikaisemmissa lainvalmistelutöissä todettu (HE 43/2002 vp, s. 29/I ja HE 188/2002 vp, s. 57). Asteikon alapäässä olevat teot olisivat tyypillisimmillään omien varojen pienimuotoista mutta tahallista antamista kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettuja rikoksia tekeville tahoille. Sinällään rahoittamisrikokseen liittyvien varojen määrästä ei voitaisi aina tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska vähäisilläkin varoilla voidaan joissakin tilanteissa ratkaisevasti edistää vakavimpienkin rikosten tekemistä. Kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamista voidaan lähtökohtaisesti pitää paheksuttavana ja vakavana rikoksena. Rangaistusasteikon ylemmät osat voisivat tulla sovellettaviksi paitsi vakavien rikosten rahoittamistilanteissa, myös esimerkiksi silloin, kun rahoittajan toiminta lähenee osallisuutta rahoitettavaan rikokseen.
Rahoittamisrikoksen asteikko ei ole tarkoitettu sovellettavaksi kaikessa laajuudessaan kaikkien rahoitettavien rikosten kohdalla. Rangaistus olisi suhteutettava rahoitettavaan rikokseen, rangaistuksen mittaamisessa tulee ottaa huomioon rahoitettavan rikoksen rangaistusuhka. Rahoittamisrikoksesta tuomittavan rangaistuksen olisi myös oltava mahdollisimman oikeassa suhteessa rahoittamisella edistettävästä rikoksesta mahdollisesti tuomittavaan rangaistukseen. Koska rahoittaminen on avunantoluonteinen teko, suuntaa antavana voitaisiin pitää sitä, mitä avunannosta rahoitettavaan rikokseen tuomittaisiin.
Rahoittamisrikoksen vähimmäisrangaistus voisi joissakin tilanteissa osoittautua liian ankaraksi. Tämän lain 6 luvun säännösten mukaisesti on mahdollista tuomita rangaistusasteikon minimin alittava rangaistus, tuomita sakkoa silloinkin, kun se ei ole rangaistusasteikon mukaan mahdollista, ja myös jättää rangaistus tuomitsematta. Nämä vaihtoehdot on kuitenkin tarkoitettu poikkeuksellisissa tapauksissa käytettäviksi, mikä ilmenee säännöksistä ja niiden tulkintaa selventävistä lausumista. Lähtökohtaisesti rangaistusasteikosta poikkeamisen poikkeuksellisuus korostuu terrorististen rikosten kohdalla niiden rikosten erityisen vaarallisen luonteen vuoksi.
Rangaistusasteikon lieventämisestä säädetään 6 luvun 8 §:ssä. Rangaistus määrätään sen pykälän 1 momentin mukaan noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa esimerkiksi silloin, kun rikos on tehty olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita, tai siihen on kyseisen luvun 6 tai 7 §:ssä mainituilla tai muilla poikkeuksellisilla perusteilla tuomiossa mainittavia erityisiä syitä.
Tämän lain 6 luvun 8 §:n 1 momentissa viitattujen 6 ja 7 §:n mukaan rangaistuksen lieventämis- ja kohtuullistamisperusteita ovat muiden ohessa rikoksen tekemiseen vaikuttanut huomattava painostus, uhka tai muu sen kaltainen seikka, tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus sekä rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika. Lain esitöissä (HE 44/2002 vp, s. 203/II) todetaan muista poikkeuksellisilla perusteilla tuomiossa mainittavista erityisistä syistä, että liikuttaessa rikoksen yleisten vastuuedellytysten toteutumisen raja-alueilla saattaa olla tarve tuomita asteikossa säädettyä lievempi rangaistus.
Tämän lain 6 luvun 8 §:n 4 momentin mukaan, jos rikoksesta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vankeutta määräajaksi, tuomioistuin voi siinä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa, jos siihen on erityisen painavia syitä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2022:67 todennut (kohta 15), että 6 luvun 8 §:n 4 momentin säännös on tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun pykälän lievennetynkään asteikon edellyttämää vankeusrangaistusta ei voida pitää yksittäistapauksessa kohtuullisena tekoon tai tekijään liittyvien huomattavan poikkeavien olosuhteiden vuoksi. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun yhteen tai useampaan laissa säädettyyn lieventämisperusteeseen liittyy sellaisia tapauskohtaisia piirteitä, jotka puoltavat voimakkaasti sakkorangaistuksen tuomitsemista vankeuden sijasta.
Tämän lain 6 luvun 12 §:ssä säädetään rangaistuksen tuomitsematta jättämisen edellytyksistä, joihin kuuluu muiden ohessa se, että rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.
Pykälän 2 momentin mukaan, nykyisen 34 a luvun 5 §:n 3 momenttia vastaavasti, kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamisen yritys olisi rangaistava. Tältä osin sovellettaisiin 5 luvun säännöksiä yrityksestä. Luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on pääsääntöisesti edennyt yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen (ryhtynyt rikoksen täytäntöönpanotoimiin) ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yrityksestä voisi varojen antamista koskevan tekotavan osalta olla kysymys silloin, kun varat eivät ole vielä päätyneet rahoitettavan rikoksen tekijälle. Keräämistä koskevan tekotavan osalta yritys voisi olla käsillä, kun tekijä on ryhtynyt keräämistoimiin aikomuksin, että kerätyt varat aikanaan toimitetaan rahoitettavan rikoksen tekijälle.
13 §. Oikeushenkilön rangaistusvastuu.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisätään oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin kuuluvaksi rikokseksi kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen. Nykyisin mainitun rikoksen rahoittaminen on rangaistavaa terrorismirikoksen rahoittamisena rikoslain 34 a luvun 5 §:n 2 momentin nojalla ja rikosta koskee oikeushenkilön rangaistusvastuu mainitun luvun 8 §:n 1 momentin nojalla. Oikeushenkilön rangaistusvastuun liittäminen kyseiseen rikokseen perustuu terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleeseen, joka velvoittaa oikeushenkilön vastuun käyttöön ottamiseen, joka Suomessa toteutetaan oikeushenkilön rangaistusvastuulla.
34 a luku
Terroristisista rikoksista
Luvun otsikko muutettaisiin perustuen siihen, että 2 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset) ja 3 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos) tarkoitetut rikokset nimettäisiin ”terrorismirikoksiksi”. Nykyisin terrorismirikos otsikkotasolla koskee kaikkia luvussa rangaistaviksi säädettyjä rikoksia. Luvun otsikko painottaisi sitä, että luvun 2 ja 3 §:ssä rangaistaviksi säädettävien ja terrorismirikoksiksi nimettyjen rikosten lisäksi terrorismiin liittyviä rikoksia ovat muutkin niiden tekemistä edistävät luvun rikokset. Kysymyksessä ovat luvun sääntelyn hahmottamista helpottavat terminologiset ratkaisut.
1 §.Määritelmät.
Luvun alkuun sijoitettaisiin määritelmäpykälä. Nykyisessä luvussa määritelmät ovat rikoslain tavanomaisen kirjoittamistavan mukaisesti rangaistussäännösten jälkeen luvun 6 §:ssä. Määritelmien muutetun sijainnin arvioidaan helpottavan luvun sääntelyn hahmottamista kokonaisuudessaan. Pykälän mukaan tässä luvussa tarkoitettaisiin
1)
terrorismirikoksella
2 tai 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyä rikosta,
2)
terroristisella tarkoituksella
rikoksentekijän tarkoitusta teollaan
a) aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa,
b) pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin,
c) oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille tai
d) aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille,
3)
kansainvälisellä järjestöllä
hallitustenvälistä tai merkityksensä ja kansainvälisesti tunnustetun asemansa perusteella siihen rinnastettavaa järjestöä ja
4)
terroristiryhmällä
vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen terrorismirikoksia.
Pykälän 1 kohta olisi uusi nykyisen luvun 6 §:n sääntelyyn verrattuna. ”Terrorismirikoksia” koskeva määritelmä otettaisiin käyttöön, koska terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen nimeäminen yhtenäisellä tavalla selkeyttäisi sääntelyä niin, että päästäisiin eroon nykyisen luvun myöhemmissä pykälissä käytetystä ja ongelmalliseksi koetusta viittaamisesta luvun alun pykäliin. Tämä olisi linjassa myös sen kanssa, että kansainvälisissä velvoitteissa ja myös useiden valtioiden lainsäädännöissä nimetään ”terrorismirikoksiksi” (englanniksi ”terrorist offences”) rikokset, joiden rangaistavuudesta ehdotetaan säädettäväksi tämän luvun 2 ja 3 §:ssä. Terrorismirikoksen määritelmä kattaisi myös terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten yritykset ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yrityksen.
Terroristinen tarkoitus
Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin ”terroristisen tarkoituksen” määritelmästä nykyisen luvun 6 §:n 1 momenttia vastaavalla tavalla. Määritelmä perustuu vuoden 2002 puitepäätökseen, mihin liittyen sääntelyn yksityiskohtien taustaa on käsitelty edellä jaksossa 2.1.1.
Terroristisen tarkoituksen määritelmälle olisi luvun muun sääntelyn tavoin ominaista ideologiavapaus. Luvussa rangaistaviksi säädetyt rikokset eivät säännösten neutraalin sanamuodon ja perustelujen mukaan koskisi tiettyjä uskonto- tai aatesuuntauksia. Näin ollen tekojen taustalla ei tarvitsisi olla mitään osoitettavissa olevaa ideologiaa. Terroristisen tarkoituksen määritelmän sisällön osalta merkityksellisiä olisivat edelleen määritelmän säätämisen yhteydessä todetut perustelulausumat (HE 188/2002 vp, s. 58−61), joihin seuraavassa todettu useilta osin perustuu.
Teon terroristisen tarkoituksen määritelmä on luvun kannalta keskeisen tärkeä. Sen olemassaolo tekee 2 ja 3 §:n mukaisista rikoksista sellaisia, joista on rangaistava ankarammin kuin ilman tällaista tarkoitusta tehdyistä vastaavista rikoksista. Lisäksi terroristisen tarkoituksen määritelmä vaikuttaa kaikkiin muihinkin luvun rikoksiin, joilla edistetään terrorismirikosten tekemistä. Rikoksen terroristinen tarkoitus ei edelleenkään yksin riittäisi siihen, että rikos olisi 2 tai 3 §:ssä tarkoitettu. Teon olisi mainittujen pykälien mukaan oltava lisäksi omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle.
Varsinkin ehdotetuissa b ja c alakohdassa olisi mukana sellaisia tavoitteita, joihin voidaan pyrkiä myös muulla kuin terroristisella toiminnalla. On tärkeää pitää erillään terrorismista toiminta, joka tapahtuu käyttämällä yleisesti tunnustettuja perusoikeuksia. Tämä koskee esimerkiksi kokoontumisvapautta, yhdistymisvapautta ja sananvapautta.
Terroristisen tarkoituksen määritelmä perustuu vuoden 2002 puitepäätökseen, jonka yhteydessä hyväksytyn neuvoston lausuman perusteella näyttää siltä, että esimerkiksi mielenosoitusten yhteydessä tehtyä 2 §:ssä tarkoitettua rikosta ei ainakaan yleensä voitaisi pitää terroristisessa tarkoituksessa tehtynä, vaikka mielenosoituksen tarkoituksena olisikin esimerkiksi pakottaa hallitus johonkin. Puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä on kuitenkin katsottu, että sääntöä ei voitane pitää aivan ehdottomana, vaan huomiota olisi kiinnitettävä myös teon laatuun. Mielenosoituksen yhteydessä tapahtuvaa omaisuuden vahingoittamista tai tuhoamista olisi arvioitava eri tavoin kuin esimerkiksi valtion hallituksen ottamista panttivangiksi mielenosoituksen yhteydessä. Ainakin jos mielenosoituksen yhteydessä tehty rikos olisi luonteeltaan hyvin vakava ja täyttää terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen määritelmän, sitä voitaisiin pitää 2 §:n mukaisena terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena. Terroristisen tarkoituksen puuttuessa mielenosoituksen yhteydessä tehdyt rangaistavat teot tulisivat rangaistaviksi muina kuin tämän luvun mukaisina rikoksina.
Kysymys terroristisesta tarkoituksesta saattaa nousta esille myös työtaistelujen yhteydessä. Esimerkiksi lakon tarkoituksena voisi olla hallituksen pakottaminen tekemään jotakin. Vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä on katsottu 34 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua tuhotyötä koskien ja hallituksen esitykseen HE 94/1993 vp viitaten, että lakkoon tai muuhun työtaisteluun liittyvää puuttumista tuotanto-, jakelu- tai tietojärjestelmän toimintaan ei voitaisi katsoa terroristisessa tarkoituksessa tehdyksi rikokseksi. Jos sen sijaan työtaistelun yhteydessä tehdään sellainen tuhotyö, johon ei sovelleta kyseisen momentin vaatimusta siitä, että teon on oltava oikeudeton (esimerkiksi tahallinen tulipalon sytyttäminen tai räjäyttäminen), ja jos teko on tehty terroristisessa tarkoituksessa ja se on myös omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa maalle, tuhotyötä voitaisiin pitää terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena. Samoin voitaisiin arvioida esimerkiksi lakon yhteydessä tehtyjä henkilöön kohdistuvia rikoksia, jos ne muuten ovat terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen määritelmän mukaisia.
Pykälän 2 kohdan a alakohdan mukaan rikoksentekijällä olisi terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa. Alakohdassa tarkoitettu pelko olisi yleisesti väestön keskuudessa syntyvä perusteltavissa oleva pelko siitä, että yksityiset edut (esimerkiksi henki, terveys, vapaus, ruumiillinen koskemattomuus, omaisuus tai kotirauha) taikka yhteisön edut (esimerkiksi valtion valtiosääntö tai ympäristö) ovat vaarassa. Tapauskohtaisessa harkinnassa olisi se, kuinka yleistä pelon tulee olla, jotta se vallitsisi väestön keskuudessa. Tällaisen vakavan pelon syntymiseen voi vaikuttaa se, että uhreja esineellistetään ja välineellistetään yleisempien tavoitteiden saavuttamiseksi ja psykologisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Alakohdassa tarkoitetun vakavan pelon ei tarvitsisi kohdistua suureen määrään ihmisiä. Vaikka terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen konkreettisena kohteena voi olla pieni ihmisryhmä tai poikkeuksellisesti jopa yksittäinen henkilö, teosta voisi heijastusvaikutuksena aiheutua yleisesti vallitseva vakava pelko siihen liittyvine turvattomuuden tunteineen.
Pykälän 2 kohdan b alakohdan mukaan rikoksentekijällä olisi terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotain. Alakohdassa tarkoitettu valtio voisi olla muukin kuin Suomi. Tähän liittyy se, että luvun rikokset ovat kansainvälisiä rikoksia, minkä vuoksi toisessa maassa tehty luvun mukainen rikos voi tulla käsiteltäväksi Suomessa.
Pykälän 2 kohdan b alakohdan mukaisen pakottamisen olisi siis oltava oikeudetonta. Vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä on todettu, että pakottaminen voi olla täysin oikeutettua esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on Yhdistyneissä kansakunnissa tai muuten asianmukaisessa järjestyksessä kansainvälisesti hyväksytty taloudellinen, sotilaallinen tai muu pakote. Varsinkin sotilaallisista mutta myös taloudellisista pakotteista voi seurata pakotteiden kohteena olevan valtion asukkaille vahinkoa tai ainakin vaaraa hengelle ja terveydelle. Koska pakottaminen ei tällaisessa tapauksessa kuitenkaan ole oikeudetonta, pakotteista johtuvaa hengen tai terveyden vahingoittumista tai vaarantumista ei voida pitää terrorismirikoksena. Aikaisemmin todetun mukaisesti myös tietyt sotilaalliset toimet rajautuisivat terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten piiristä kansainvälisten terrorismia koskevien sopimusten perusteella. Terroristista tarkoitusta ei ole myöskään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisella avustustoiminnalla.
Pykälän 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viranomainen voisi olla myös esimerkiksi kunnallinen viranomainen. Tosin siihen kohdistettu toimi vain hyvin poikkeuksellisesti täyttäisi sen 2 §:n 1 momentin mukaisen yleisen edellytyksen, että teon on oltava omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle. Edellytyksen voi katsoa esimerkiksi puuttuvan tilanteessa, jossa kunnan virkamies pakotetaan myöntämään jokin etuus pakottajalle.
Pykälän 2 kohdan c alakohdan mukaan rikoksentekijällä olisi terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai oikeudettomasti muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille. Valtiosäännöllä tarkoitetaan lakeja, jotka sääntelevät ainakin ylimpien valtioelinten toimivaltasuhteita, valintaa ja päätöksentekomenettelyä. Valtiosääntöön kuuluvissa laeissa voidaan myös säätää esimerkiksi kansalaisten perusoikeuksista ja muustakin oikeusasemasta suhteessa valtioon. Valtiosäännön muuttamisella tarkoitettaisiin tässä yhteydessä myös sen osittaista muuttamista. Tavanomainen poliittinen toiminta jäisi terroristisen tarkoituksen määritelmän ulkopuolelle.
Valtion oikeusjärjestyksen keskeisen osan puolestaan muodostavat oikeusnormit, jotka ohjaavat valtion jäsenten käyttäytymistä. Koska pykälän 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu valtio voisi olla muukin kuin Suomi, alakohdan perusteella voidaan joutua arvioimaan sellaista toimintaa, jonka kohteena on diktatorisesti tai muuten epädemokraattisesti hallittu valtio. Vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä on korostettu puitepäätöksen tulkintaa koskevien johdantokappaleiden ja neuvoston lausumien merkitystä. Niissä painotetaan yleismaailmallisina arvoina ihmisarvoa, vapautta, tasa-arvoa ja yhteisvastuullisuutta sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista samoin kuin yhteisen kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteita. Terrorismi on yksi näiden periaatteiden vakavimmista loukkauksista. Terrorismin vastaisella sääntelyllä on tarkoitus turvata oikeusvaltiollista ja demokraattista yhteiskuntaa, mikä näkökohta vaikuttaa myös terroristisen tarkoituksen määritelmän tulkintaan.
Vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanossa omaksutun tulkinnan mukaan epädemokraattisissa tai totalitaarisissa yhteiskunnissa toimivien liikkeiden toimia, joilla ne pyrkivät oikeusvaltiolliseen ja demokraattiseen yhteiskuntajärjestykseen, ei pidettäisi terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoksina. Tämä ei merkitse, etteivätkö tällaiset teot voi olla muiden säännösten mukaan arvioitavia rikoksia.
Pykälän 2 kohdan c alakohdan mukaista erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle voisi aiheuttaa esimerkiksi toimi, jonka seurauksena valtion verotulot romahtavat. Esimerkiksi pankki- ja maksuliikennejärjestelmän lamauttaminen voi aiheuttaa myös tässä tarkoitettuja valtiontalouteen ulottuvia vahinkoja. Yhteiskunnalliset perusrakenteet ovat asiayhteyden perusteella sellaisia, jotka tärkeytensä vuoksi voidaan rinnastaa valtiosääntöön, oikeusjärjestykseen tai valtiontalouteen. Yhteiskunnallisia perusrakenteita voisivat olla esimerkiksi valtion sosiaaliturva-, terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmät. Ainakin sellaisissa valtioissa, joissa uskonnolla on tärkeä merkitys, myös kirkko tai vastaava laitos voisi kuulua tässä yhteydessä tarkoitettuihin yhteiskunnallisiin perusrakenteisiin. Erityisen suurta vahinko voisi olla pykälän 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla joko laajuutensa tai pitkäaikaisuutensa vuoksi tai molempia perusteita yhdessä arvioiden. Vahingon suuruudelta edellytettäisiin, että vahinko tuhoaa kohteena olevan rakenteen tai horjuttaa sitä vakavasti.
Pykälän 2 kohdan d alakohdan mukaan rikoksentekijällä olisi terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksensa on aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille. Kansainvälinen järjestö määriteltäisiin pykälän 3 kohdassa. Taloudelliset perusrakenteet olisivat järjestön toiminnan kannalta keskeisiä, järjestön kannalta valtion kansantalouteen merkitykseltään rinnastettavia taloudellisia rakenteita. Muut perusrakenteet voisivat olla ainakin järjestön toiminnan välttämättömänä edellytyksenä olevia aineellisia rakenteita.
Kansainvälisen järjestön määritelmä
Pykälän 3 kohta sisältäisi edellisen kohdan d alakohtaan liittyvän kansainvälisen järjestön määritelmän. Kansainvälisen järjestön käsitettä käytettäisiin luvun 2 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Määritelmän mukaan kansainvälisellä järjestöllä tarkoitettaisiin hallitustenvälistä tai merkityksensä ja kansainvälisesti tunnustetun asemansa perusteella siihen rinnastettavaa järjestöä.
Kansainvälisen järjestön määritelmän sisällyttäminen nykyiseen lukuun liittyy vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanoon. Puitepäätöksessä ei ole kansainvälisen järjestön määritelmää. Puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä on katsottu, että kyseessä on ensisijaisesti hallitustenvälinen kansainvälinen järjestö. Tämä johtuu siitä, että puitepäätöksen eri kohdissa kansainvälinen järjestö on rinnastettu valtioon tai viranomaiseen. Hallitustenvälisiä järjestöjä ovat esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat ja sen erityisjärjestöt, Euroopan neuvosto, Pohjoismaiden neuvosto, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja Pohjois-Atlantin liitto (NATO). Kansainväliseen järjestöön voidaan tässä yhteydessä rinnastaa myös Euroopan unioni.
Muista kuin hallitustenvälisistä järjestöistä voivat kysymykseen tulla poikkeuksellisen merkittävät ja kansainvälisesti tunnustetut järjestöt, esimerkiksi kansainvälinen Punainen Risti ja Punainen Puolikuu. Punaisella Ristillä on sodan uhrien avustamisessa ja heitä koskevien sopimusten toteuttamisessa kansainvälisesti tunnustettu erityisasema. Suomen Punainen Risti on Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys (Suomen Punaisesta Rististä annettu laki (238/2000, 1 §).
Terroristiryhmän määritelmä
Pykälän 4 kohta sisältäisi terroristiryhmän määritelmän, joka perustuu vuoden 2002 puitepäätökseen kuitenkin niin, että ”rakenteeltaan jäsentynyttä ryhmää” käsitellään vain määritelmäpykälän perusteluissa. Terroristiryhmän määritelmällä on merkitystä luvun 5, 6, 9, 11 ja 14 §:n soveltamisen kannalta.
Terroristiryhmällä tarkoitettaisiin pykälän 4 kohdan mukaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen terrorismirikoksia eli 2 tai 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyjä rikoksia. Terroristiryhmän määritelmä soveltuu joustavasti terroristijärjestöjen alueellisiin tai pienempiinkin osiin ja soluihin sekä järjestöistä kokonaan erillisiin yksittäisiin ryhmiin (HE 89/2021 vp, s. 37). Terroristiryhmän määritelmästä seuraavassa todettu perustuu pitkälti määritelmän säätämisen yhteydessä todettuun (HE 188/2002 vp, s. 61/I ja 62/I).
Pysyvyysvaatimukselle ei voida antaa yhtä täsmällistä sisältöä kuin henkilömäärälle. Puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä todetun perusteella viikoissa mitattu kesto ei vielä yleensä osoittaisi pysyvyyttä, mutta vuoden toiminta puolestaan täyttäisi tämän vaatimuksen selvästi. Tähän väliin sijoittuvan keston merkitys pysyvyyden kannalta harkittaisiin tapauskohtaisesti. On joka tapauksessa huomattava, että digitalisoituminen mahdollistaa sellaisen aikaisempaa nopeamman ja lyhytkestoisemman toiminnan, joka voi olla terroristiryhmän määritelmän täyttymisen kannalta merkityksellistä.
Rakenteen jäsentyneisyys osoittaa järjestäytyneisyyden astetta. ”Rakenteeltaan jäsentyneen” osalta merkityksellinen on terroristiryhmän määritelmän taustalla oleva puitepäätös, jonka mukaan ilmaisulla tarkoitetaan yhteenliittymää, joka ei ole sattumalta muodostunut rikosten välitöntä tekemistä varten. Terroristiryhmän muodostavilla henkilöillä ei kuitenkaan välttämättä ole muodollisesti määriteltyjä tehtäviä, kokoonpano ei välttämättä pysy jatkuvasti samana eikä yhteenliittymän rakenne välttämättä ole pitkälle kehittynyt. Vaikka esimerkiksi käskyvaltasuhteita ei olisi, terroristiryhmää voitaisiin silti muiden edellytysten täyttyessä pitää rakenteeltaan jäsentyneenä.
Terroristiryhmän olisi pykälän 4 kohdan määritelmän täyttääkseen toimittava yhteistuumin. Yhteistuumaisuus ei toteudu, jos ryhmään kuuluvat henkilöt tekevät tai valmistautuvat tekemään kukin tahoillaan rikoksia, mutta eivät tiedä toistensa teoista.
Jotta kysymyksessä olisi terroristiryhmä, sen täytyisi toimia tehdäkseen terrorismirikoksia eli 2 tai 3 §:ssä tarkoitettuja terrorismirikoksia. Määritelmässä käytettäisiin edelleen rikosten osalta monikkoa, koska määritelmässä tarkoitetun ja ”terroristiryhmäksi” luonnehdittavan ryhmän tavoitteena ei useinkaan ole yksittäisen terrorismirikoksen tekeminen, ja jos niin olisi, ryhmän kytkeminen yksittäiseen terrorismirikokseen olisi useissa tapauksissa riittävää määritelmän kannalta.
Ryhmän määritteleminen terroristiryhmäksi edellyttäisi, että ryhmä toimii tehdäkseen nimenomaan terrorismirikoksia. Ei edellytettäisi sitä, että ryhmän toiminnassa olisi jo tehty sellainen rikos, vaan riittävää olisi, että käynnissä ovat toimenpiteet sellaisen rikoksen tekemiseksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa kyse voisi olla siitä, että ryhmän toiminnassa tehdään tämän luvun mukaisia terrorismirikosten tekemistä edistäviä terroristisia rikoksia (esimerkiksi terrorismirikoksen valmistelu, terroristiryhmän toimintaan osallistuminen ja terroristinen koulutuksen antaminen).
Jos kysymys on kahden henkilön yhteistoiminnasta tai muuten yhteenliittymästä, joka ei täytä terroristiryhmän määritelmää, sovellettavaksi voivat tulla rikoskumppanuutta tai muuta osallisuutta koskevat 5 luvun säännökset. Rikoslain terroristiryhmän määritelmä ei edellytä, että ryhmään kuuluvat henkilöt ovat samassa paikassa ja että heidän tehtävänsä olisivat vastaavanlaisia. Kun arvioidaan sitä, onko kyseessä terroristijärjestö taikka siihen kuuluva tai erillinenkin terroristiryhmä, ja sitä, kuuluuko henkilö sellaisen järjestön tai ryhmän muodostaviin henkilöihin, arvioinnissa voisi merkitystä olla myös hallinnolliseen terroristivarojen jäädyttämiseen liittyvillä Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan unionin ja kansallisilla päätöksillä ja niihin liittyvillä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden listauksilla.
2 §.Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pitkälti nykyisen luvun 1 §:n 1 momenttia vastaavasti terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista. Sääntely näiltä osin edelleen perustuisi vuoden 2002 puitepäätökseen ja sen korvanneeseen terrorismirikosdirektiiviin. Niiden täytäntöönpanon yhteydessä on perusteellisesti arvioitu sitä, minkä rikosten tulee sisältyä momentissa mainittuihin rikoksiin niin, että Euroopan unionin sääntelyn velvoitteet tulevat täytetyiksi. Momenttiin on tehty eräitä lisäyksiä Euroopan neuvoston yleissopimukseen liittymisen yhteydessä. Nyt momenttiin lisättäisiin sen uuteen pykälään siirtämisen yhteydessä neljä uutta rikosta (törkeä vapaudenriisto, törkeä raiskaus, törkeä ryöstö ja törkeä lapsenraiskaus).
Nykyisen sääntelyn tapaan 1 momentissa luetteloidun rikoksen katsominen terroristisessa tarkoituksessa tehdyksi rikokseksi edellyttäisi momentin johdantokappaleen mukaisesti sitä, että rikos on tehty terroristisessa tarkoituksessa ja että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle. Jälkimmäistä edellytystä on edellä kutsuttu vaaraedellytykseksi. Terroristisen tarkoituksen määritelmää ja kansainvälisen järjestön määritelmää on jo käsitelty edellä 1 §:n yhteydessä. Terroristisen tarkoituksen ja/tai vaaraedellytyksen puuttuessa teosta rangaistaan tekoa normaalisti koskevan rangaistussäännöksen mukaan.
Rikoksen sisältyminen pykälän 1 momenttiin tarkoittaisi edelleen sitä, että rikoksen rangaistusasteikko on tässä yhteydessä ankarampi kuin sen rikoksen normaaliasteikko ja että rikoksesta näin ollen tuomitaan terroristisessa tarkoituksena tehtynä ankarampi rangaistus kuin tuomitaan ilman sellaista tarkoitusta tehtynä. Tätä myös EU-sääntely edellyttää. Poikkeuksen muodostaisi pykälän 3 momentin murha, josta ilman terroristista tarkoitustakin voidaan tuomita vain elinkautinen vankeusrangaistus. Useiden 1 momentin kohtien rikosten enimmäisrangaistuksen korotus verrattuna ilman terroristista tarkoitusta tehtyyn tekoon nähden on kaksi vuotta. Joidenkin momentin mukaisten rikosten vähimmäisrangaistuskin on ankarampi kuin rikoksesta ilman terroristista tarkoitusta säädetty vähimmäisrangaistus. Lähtökohtaisesti ankaramman rangaistuksen tuomitseminen terroristiseen tarkoitukseen liittyvästä rikoksesta ei estä sitä, että rangaistuksen määräämisen yhteydessä voidaan 6 luvun säännösten sen mahdollistaessa poikkeuksellisesti tuomita rangaistusasteikon vähimmäisrangaistuksesta poikkeava rangaistus. Merkityksellisiä 6 luvun säännöksiä on käsitelty edellä 34 luvun 12 §:n perusteluissa.
Vaaraedellytyksen osalta voidaan tässä yhteydessä pitkälti toistaa se, mitä edellytyksestä on todettu vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä (HE 188/2002 vp, s. 33/). Kyseisellä edellytyksellä on merkitystä arvioitaessa käytännössä yksittäisen rikoksen vaarallisuutta. Ilmaisu ”on omiaan” osoittaa, että kysymys on niin sanotusta abstraktisesta vaarasta. Ei siis vaadita sen osoittamista, että teko juuri kyseisessä tilanteessa on aiheuttanut vakavaa vahinkoa. Vaaraedellytyksen mukainen kynnys vahingon aiheutumisen suhteen ei ole korkea omaksutun abstraktin vaaran vuoksi. Riittävää on sen toteaminen, että teko tekotyyppinä kokemusperäisesti yleensä aiheuttaa sellaista vahinkoa. Vaaraedellytys heijastuu niihin rikoksiin, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa. Niiden rikosten joukkoon on nimenomaan sisällytetty rikoksia, jotka voivat kyseistä vahinkoa aiheuttaa. Vähäiseksi katsottavia rikoksia ei ole listattu sellaisiksi rikoksiksi, jotka voidaan tehdä terroristisessa tarkoituksessa.
Tekijän tahallisuuden tulee ulottua myös siihen, että teko on omiaan aiheuttamaan momentissa tarkoitettua vahinkoa. Tämän korostamiseksi käytetään muotoilua ”siten, että teko on omiaan”. Jos teko ei ole omiaan aiheuttamaan kysymyksessä olevaa vahinkoa, tekoa ei ole pidettävä terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena, vaikka tekijällä on ollutkin terroristinen tarkoitus ja vaikka teko sinänsä olisi pykälän 1 momentin sisältämän rikosluettelon mukainen.
Vuoteen 2018 asti 1 momenttia vastaavan nykyisen säännöksen johdantokappaleessa käytettiin vaaraedellytykseen liittyen sanaa ”valtiolle” sanan ”maalle” asemesta. Tuolloin sanamuotoa muutettiin terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä (HE 30/2018 vp, s. 19 ja 99). Nykyisen ja nyt ehdotettavan momentin sanamuodon mukaan teon on oltava omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle. Tällä korostetaan sitä, että terrorismirikokset ovat laajasti yhteiskuntaan kohdistuvia rikoksia, kysymys ei ole pelkästään valtion viranomaisiin ja rakenteisiin kohdistuvista teoista. Tätä ilmentävät myös terroristisen tarkoituksen eri muodot. Sanamuodon muuttamisen yhteydessä todettiin (HE 30/2018 vp, s. 99), että terroristisessa tarkoituksessa tehdyllä rikoksella aiheutettava vahinko voi liittyä terroristisen tarkoituksen määritelmään esimerkiksi siten, että aiheutetaan vakavaa pelkoa väestön keskuudessa. Sanamuodon muuttamiseen liittyy myös se, että terrorismirikosdirektiivin lisäksi jo vuoden 2002 puitepäätöksessä käytetään tässä yhteydessä sanaa ”country”, joka valtiota paremmin kääntyy ”maaksi”.
Pykälän 1 momentin 1 kohta koskisi laitonta uhkausta, perätöntä vaarailmoitusta, 24 luvun 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettua törkeää julkisrauhan rikkomista ja ydinenergian käyttörikosta, joista terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi. Kohtaa muutettaisiin nykysääntelyyn verrattuna niin, että ydinenergian käyttörikoksen kohdalta poistettaisiin mainita sitä koskevasta pykälästä (rikoslain 44 luvun 10 §). Kysymys on tältä osin johdonmukaisuudesta, kun lainkohdat mainittaisiin erikseen vain, kun rikos kuuluu rajoitetulla tavalla momentin soveltamisalaan.
Pykälän 1 momentin 2 kohta koskisi tahallista vaaran aiheuttamista, tahallista räjähderikosta, vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomista ja julkista kehottamista rikokseen, joista terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Tätäkin kohtaa muutettaisiin edellä todetusta syystä niin, että rikoksen kohdalta poistettaisiin maininta sitä koskevasta pykälästä. Tämä koskisi julkista kehottamista rikokseen, jota koskien kohdassa nykyisin mainitaan rikoslain 17 luvun 1 §.
Pykälän 1 momentin 3 kohta koskisi törkeää vapaudenriistoa, törkeää varkautta ja sellaista törkeää moottorikulkuneuvon käyttövarkautta, jonka kohteena on joukkoliikenteeseen tai tavarankuljetukseen soveltuva moottorikulkuneuvo, tuhotyötä, liikennetuhotyötä, terveyden vaarantamista, törkeää vahingontekoa
ja puolustustarvikkeiden maastavientirikosta, joista terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Kulkuneuvon laatua koskeva vaatimus liittyisi edelleen vain törkeään moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen, ei sitä edeltävään rikoslistauksessa mainittuun törkeään varkauteen, mitä korostaisi sanan ”sellaista” lisääminen. Nykysääntelyyn verrattuna kohtaan lisättäisiin törkeä vapaudenriisto. Mainittu rikos soveltuu rangaistusasteikkonsa (25 luvun 2 §:n mukaan teosta tuomitaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta) perusteella sijoitettavaksi juuri tähän kohtaan. Kohdasta poistettaisiin törkeä ampuma-aserikos, jonka tekemisestä terroristisessa tarkoituksessa säädettäisiin pykälän 2 momentissa.
Pykälän 1 momentin 4 kohta koskisi 35 luvun 3 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua törkeää datavahingontekoa, 38 luvun 6 §:n 1 momentin 3, 5 tai 6 kohdassa tarkoitettua törkeää tietoliikenteen häirintää ja 38 luvun 7 b §:n 1 momentin 1, 3 tai 5 kohdassa tarkoitettua törkeää tietojärjestelmän häirintää, joista terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi. Kohta vastaisi nykysääntelyä.
Pykälän 1 momentin 5 kohta koskisi kemiallisen aseen kiellon rikkomista, biologisen aseen kiellon rikkomista ja tahallista törkeää ympäristön turmelemista, joka on tehty 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, joista terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Kohta vastaisi nykysääntelyä.
Pykälän 1 momentin 6 kohta koskisi törkeää raiskausta, törkeää pahoinpitelyä, naisen sukuelinten silpomista, törkeää ihmiskauppaa, panttivangin ottamista, törkeää ryöstöä, törkeää tuhotyötä, törkeää terveyden vaarantamista, ydinräjähderikosta ja kaappausta, joista terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä tuomittaisiin vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Nykysääntelyyn verrattuna kohtaan lisättäisiin törkeä raiskaus ja törkeä ryöstö. Mainitut rikokset soveltuvat rangaistusasteikkonsa (20 luvun 2 §:n ja 31 luvun 2 §:n mukaan teoista tuomitaan vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta) sijoitettavaksi juuri tähän kohtaan.
Pykälän 1 momentin 5 ja 6 kohtaan liittyisi 4 §:n mukainen terrorismirikoksen valmistelu. Sen pykälän 2 kohta koskisi tekoja, jotka liittyvät esineisiin ja aineisiin, joilla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Kohdassa ei nykyisen luvun 2 §:n 2 kohdan tavoin enää erikseen mainittaisi räjähteitä, kemiallisia aseita, biologisia aseita ja toksiiniaseita. Uuden luvun 4 §:n 2 kohta koskisi ydinräjähteitä ja mainittuja aseita vain siltä osin, kuin ne eivät tule jo katetuiksi tämän pykälän 1 momentin 5 tai 6 kohdan mukaisina terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoksina (terroristisessa tarkoituksessa tehty kemiallisen aseen kiellon rikkominen, terroristisessa tarkoituksessa tehty biologisen aseen kiellon rikkominen ja terroristisessa tarkoituksessa tehty ydinräjähderikos). Nykyisen 2 §:n 3 kohtaa vastaavaa kohta ei otettaisi uuden luvun 4 §:ään, koska kohdassa mainittujen ydinräjähteisiin, kemiallisiin aseisiin, biologisiin aseisiin ja toksiiniaseisiin liittyvien tekojen voi katsoa tulevan riittävästi katetuiksi pykälän 1 momentin 5 ja 6 kohdalla.
Nykysääntelyä vastaavasti 1 momentin 7 kohdan mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä surmasta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.
Pykälän 1 momentin 8 kohta muutettaisiin koskemaan momentin rikoslistaukseen lisättävää törkeää lapsenraiskausta, minkä vuoksi kohdassa nykyisin oleva tappoa koskeva sääntely siirrettäisiin uuteen 9 kohtaan. Törkeästä lapsenraiskauksesta tuomittaisiin terroristisessa tarkoituksessa tehtynä vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi. Mainitusta rikoksesta tuomitaan 20 luvun 13 §:n mukaan ilman terroristista tarkoitusta tehtynä vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Koska törkeästä lapsenraiskauksesta tulee voida tuomita terroristisessa tarkoituksessa tehtynä ankarampi rangaistus kuin ilman sellaista tarkoitusta tehtynä ja koska määräaikaisen vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kaksitoista vuotta, kohdan mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä törkeästä lapsenraiskauksesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Pykälän 1 momentin 9 kohtaan siirrettäisiin edellä todetun mukaisesti muuttamattomana nykyisen momentin 8 kohdassa oleva tappoa koskeva sääntely. Sen mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä taposta tuomittaisiin vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Pykälän 2 momentin mukaan se, joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, tekee törkeän ampuma-aserikoksen, tuomittaisiin vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Nykyisen luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan teosta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Muutos johtuisi törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusasteikon muuttamisesta rikoslain aserikoksia koskevan uuden 41 luvun säätämisen yhteydessä. Terroristisessa tarkoituksessa tehtyä törkeää ampuma-aserikosta koskeva sääntely sijoitettaisiin omaan momenttiin sen vuoksi, että rikoksen rangaistusasteikko ei ole selvästi suhteutettavissa eräiden muiden pykälän 1 momentin mukaisten rikosten asteikkoihin.
Pykälän 3 momentin mukaan nykyisen luvun 1 §:n 2 momenttia vastaavasti terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta olisi tuomittava vankeuteen elinkaudeksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nykyisen luvun 1 §:n 3 momenttia vastaavasti, että terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritys on rangaistava.
3 §.Terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyisen luvun 1 a §:n mukaisesti, että rangaistavaa on terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai järjestölle, valmistaa, hankkia, kuljettaa, toimittaa tai kehittää ydinterrorismin torjumisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 6/2009) 1 artiklan 4 kappaleen b kohdassa tarkoitettu laite, pitää sellaista laitetta hallussaan tai harjoittaa tutkimustoimintaa sellaisen laitteen valmistamista varten. Terroristisessa tarkoituksessa tehdystä radiologista asetta koskevasta rikoksesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Pykälän 2 momentin mukaan yritys olisi rangaistava.
Terrorismirikosdirektiiviin perustuva rikos säilyisi edelleen itsenäisenä terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena perustuen kattavaan arviointiin (HE 30/2018 vp, s. 23−28), joka tehtiin direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja jossa todetut näkökohdat ovat edelleen merkityksellisiä.
Edellä viitattujen aikaisempien lain esitöiden mukaan radiologiseksi aseeksi voidaan yleisesti ottaen katsoa laite, joka on suunniteltu levittämään radioaktiivista ainetta ympäristöön ja sitä kautta saastuttamaan ympäristöä ja aiheuttamaan vahinkoa ja vaaraa ihmisten hengelle ja terveydelle. Radiologinen ase poikkeaa ydinaseesta siinä, että ensiksi mainitussa ei ole riittävästi materiaalia kriittisen massan saavuttamiseen, ketjureaktioon ja ydinräjähdykseen.
Radiologisen aseen määritelmän osalta pykälässä siis viitattaisiin ydinterrorismin torjumisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 1 artiklan 4 kappaleen b kohdan. Sen mukaan siinä yleissopimuksessa laitteella tarkoitetaan radioaktiivisen aineen hajotuslaitetta tai säteilylaitetta, joka voi radiologisten ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa kuoleman, vakavan ruumiinvamman tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai ympäristölle.
Erityisen vaarallisten ja vakavaa vahinkoa aiheuttavien aseiden välisiin suhteisiin liittyy se, että terroristisessa tarkoituksessa tehty ydinräjähderikos tulisi rangaistavaksi 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan niin, että sellaisesta teosta tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Rangaistustasojen suhteen kyseistä rikosta on pidettävä vakavampana kuin terroristisessa tarkoituksessa tehtyä radiologista asetta koskevaa rikosta. Terroristisessa tarkoituksessa tehty ydinräjähderikos kattaa 34 luvun 6 §:n 1 momenttiin perustuen ydinräjähteen Suomeen tuomisen, hankkimisen, valmistamisen, kuljettamisen, toimittamisen, hallussa pitämisen, kehittämisen ja räjäyttämisen sekä tutkimustoiminnan harjoittamisen ydinräjähteen valmistamista varten. Tämän luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä kemiallisen aseen kiellon rikkomisesta ja terroristisessa tarkoituksessa tehdystä biologisen aseen kiellon rikkomisesta tuomittaisiin terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen tavoin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.
Pykälässä ei edelleenkään todettaisi rangaistavana tekotapana terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan f alakohdassa mainittua radiologisen aseen käyttämistä, koska se tulee katetuksi vakavien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten lisäksi 2 §:n 1 momentissa mainittujen terveyden vaarantamisen (3 kohta), törkeän ympäristön turmelemisen (5 kohta) ja törkeän terveyden vaarantamisen (6 kohta) kautta. Laitteen määritelmässä mainitun huomattavan omaisuusvahingon kannalta merkityksellinen on myös törkeä vahingonteko, joka mainitaan 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa.
4 §.Terrorismirikoksen valmistelu.
Pykälän mukaan terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin se, joka terrorismirikoksen tekemistä varten 1) sopii toisen kanssa tai laatii suunnitelman sellaisen rikoksen tekemisestä tai 2) valmistaa, hankkii, kuljettaa tai luovuttaa sellaisen esineen tai aineen, jolla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, taikka pitää hallussaan tai käyttää sellaista esinettä tai ainetta. Terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Pykälä perustuisi osittain nykyisen luvun 2 §:ään, jossa säädetään rangaistavaksi terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu ja joka koskee sen luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset) tai 1 a §:ssä tarkoitetun rikoksen (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos) valmistelua. Valmistelurikoksen rangaistavuus ei edelleenkään edellyttäisi, että valmistelulla edistettävä rikos tai sen rangaistava yritys tehdään. Lisäksi 1 ja 2 kohdan teot olisivat edelleen erillisinä rangaistavia, kohdan 2 soveltaminen ei edellyttäisi 1 kohdan mukaista sopimista tai suunnitelmaa.
Terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin henkilö, joka pykälässä tarkemmin todetulla tavalla valmistelee terrorismirikosta. Vaikka pykälässä puhuttaisiin rikoksesta yksikössä, kysymys voisi olla useiden eri terrorismirikosten valmistelusta. Terrorismirikoksella tarkoitettaisiin tässä 1 §:n 1 kohdan määritelmän mukaisesti 2 ja 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyä rikosta. Mainituissa pykälissä säädettäisiin rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos ja mainittujen rikosten yritykset. Terrorismirikoksen valmistelun rangaistavuus kattaisi myös toimimisen rikoksen yritystä varten. Käytännössä valmistelua ei juurikaan tehdä rikoksen yrityksen tekemiseksi, mutta joissakin lähinnä poikkeuksellisiksi katsottavissa tilanteissa tavoitteena oleva toiminta saattaisi tunnusmerkistön sisältöön nähden puutteellisen täytäntöönpanon mutta oikeushyvälle kuitenkin aiheutuvan vaaran perusteella toteuttaa terrorismirikoksen yrityksen. Useat nykyisen luvun rangaistussäännökset kattavat niissä olevien koko pykäliin kohdistuvien viittausten vuoksi ja näin ollen lain sanamuodon perusteella myös toimimisen yrityksen tekemiseksi. Rangaistavuuden alaa ei ole tarkoitus tässä yhteydessä supistaa, nykyisestä sääntelystä poiketen koko luvun sääntelyn osalta ehdotettaisiin näiltä osin yhtenäistä sääntelyä.
Muutosta nykyiseen sääntelyyn tarkoittaisi se, että valmistelutoimen tekijä toimii tiettyjen rikosten tekemistä varten. Ilmaisu ”tekemistä varten” laajentaisi rangaistavuuden alaa nykyisestä. Luvun nykyisen 2 §:n mukaan valmistelutoimen tekijä toimii tehdäkseen 1 §:n 1 tai 2 momentissa tai 1 a §:ssä tarkoitetun rikoksen. Rangaistavaa on nykyisin näin ollen vain se, että henkilö toimii oman tulevan rikoksensa tekemisen edistämiseksi.
Ehdotettu ilmaisu ”tekemistä varten” ottaisi luontevasti huomioon sen, että rikoksen valmisteluun ja sitä seuraavaan päärikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemiseen saattaa osallistua eri henkilöitä. Terrorismirikoksen valmisteluun voi syyllistyä henkilö, jonka toiminnan on alun perinkin suunniteltu koskevan vain valmisteluvaihetta. ”Tekemistä varten” kattaisi niin tapaukset, joissa valmistelutoimen tekijä edistää oman rikoksensa tekemistä, kuin myöskin tapaukset, joista hän toiminnallaan edistää toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemistä. Jälkimmäisessä tilanteessa tarkoituksena saattaisi olla, että myös valmistelutoimen tekijä osallistuu tulevan rikoksen tekemiseen tekijäkumppanina tai muuna 5 luvussa tarkoitettuna rikokseen osallisena. Vastaava tulkinta samoin kuin muu seuraavassa ilmaisusta ”tekemistä varten” koskisi myös luvun myöhempiä rangaistussäännöksiä. Kaikkien luvun rikosten kohdalla se ei kuitenkaan tarkoittaisi rangaistavuuden alan laajenemista nykytilaan verrattuna, koska useiden luvun rikosten kohdalla rangaistussäännökset ovat jo nykyisin tulkittavissa niin, että ne kattavat myös toisen tai toisten tulevan rikoksen edistämisen.
Ilmaisuun ”tekemistä varten” liittyisi korotettu tahallisuusvaatimus, jota tekijän tarkoituksen osalta nykyisen säännöksen ”tehdäkseen” jo ilmentää. Vastuu terrorismirikoksen valmistelusta edellyttäisi, että henkilö toimii tunnusmerkistön mukaista tekoa suorittaessaan sitä varten, että joku tulisi
tekemään terrorismirikoksen tunnusmerkistössä kuvatun teon. Kysymys voisi olla varsinkin toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemisen edistämisessä myös siitä, että valmistelutoimen tekijä toimii tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää tulevan rikoksen tekemistä. Näiltä osin sääntely siis vastaisi tekijän tarkoituksen tai tietoisuuden osalta sitä, mikä on jo kirjattu nykyisen luvun useisiin rangaistussäännöksiin.
”Tekemistä varten” -ilmaisun ottamiseen käyttöön liittyy kysymys siitä, minkälaista yhteyttä valmistelurikokselta edellytetään suhteessa valmistelun tavoitteena olevaan terrorismirikokseen. Tämä korotettu tahallisuustunnusmerkki muodostaa keskeisen osan rikoksen sisällöstä ja teon rangaistavuuden arvoisuudesta. Sen perusteella tulee voida todeta, minkä rikoksen tekeminen tai edistäminen on valmistelurikoksen tai seuraavien pykälien mukaisen muun edistämisrikoksen tavoitteena. Korotettu tahallisuustunnusmerkki osoittaa osaltaan, milloin valmistelurikoksen tai muun edistämisrikoksen rangaistavuuden edellytykset ovat toteutuneet ja milloin valmistelu- tai edistämisrikos päättyy, mistä puolestaan alkaa valmistelu- tai muun edistämisteon vanhentuminen. Toisaalta teon yksityiskohtaisuudelle ei tule asettaa niin korkeita edellytyksiä, että ne eivät ole enää välttämättömiä subjektiivisen tunnusmerkin olemassaolon arvioinnin kannalta, vaan voivat tuottaa perusteetonta haittaa ja lisävaikeutta valmistelu- tai muun edistämisrikoksen todentamisessa ja siihen syyllistyneen rikosprosessuaalisessa vastuuseen saattamisessa.
Ilmaisu ”terrorismirikoksen tekemistä varten” ei edellyttäisi sitä, että valmistelutoimen tekemisen hetkellä on tarkkaan selvillä se, minkä terrorismirikoksen tekemistä varten toimitaan. Tämä ensinnäkin tarkoittaisi sitä, että valmistelulla edistettävän rikoksen ei tarvitsisi olla yksityiskohtaisesti yksilöitävissä tekoajan, teon kohteen, tekopaikan, toteuttamistavan tai muun vastaavan seikan suhteen. Tämän lisäksi avoimeksi voisi jäädä se, minkä 2 §:n mukaisen terrorismirikoksen tekemiseksi valmistelutoimen tekijä toimii, kunhan hänen toimintansa riittävällä varmuudella on kytkettävissä sen pykälän mukaiseen rikolliseen toimintaan. Tulevan rikoksen tekohetken olosuhteista saattaisi riippua se, mihin terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen tultaisiin lopulta päätymään. Esimerkiksi aseisiin liittyvä terrorismirikoksen valmistelu voi koskea useita erilaisia terrorismirikoksia ja vieläpä niin, että valmisteluhetkellä ei ole välttämättä selvää, mikä tai mitkä niistä tullaan toteuttamaan (esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehty törkeä ampuma-aserikos, panttivangin ottaminen, kaappaus, tappo tai murha). Rikosprosessissa ei tarvitsisi 2 §:n mukaisen rikosnimikkeen tarkkuudella yksilöidä sitä terroristisessa tarkoituksessa tehtyä rikosta, jonka tekeminen on ollut valmistelun tarkoituksena. Mahdollista voisi toki olla sekin, että valmistelutoimen tekemisen hetkellä on hyvinkin tarkkaan selvillä se, mikä terrorismirikos on tarkoitus tehdä, ja että se rikos näin ollen kyetään yksilöimään tarkasti.
Terrorismirikoksen valmistelun ja sen tarkoituksena olevan terrorismirikoksen tekemisen välinen aika voisi vaihdella tapauksesta ja valmistelutoimista riippuen. Rikoksen tekemiseen tähtäävästä valmistelusta voidaan siirtyä rikoksen täytäntöönpanoon pian valmistelutoimen päätyttyä. Toisaalta valmistelutoimet saattavat olla sinänsä monimutkaisia ja koostua erilaisista vaiheista, jolloin ajallinen väli voi olla pidempikin. Valmistelun jälkeen voidaan myös odottaa otollista ajankohtaa terrorismirikoksen toteuttamiselle. Nimenomaista ajallista määrettä ei voidakaan asettaa. Tämä näkökohta koskee muitakin uuden 34 a luvun mukaisia rikoksia, joilla edistetään terrorismirikoksen tekemistä.
Luvun 3 §:n mukainen terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos on 2 §:n rikoksista poiketen itsenäinen terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, jonka pohjalla ei ole jokin rangaistavaksi säädetty muu rikos. Tämä olisi otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko valmistelun tarkoituksena ollut tehdä 3 §:n mukainen rikos. Senkin osalta kuitenkin pätisi edellä todettu siitä, että valmistelulla edistettävän rikoksen ei tarvitsisi olla yksityiskohtaisesti yksilöitävissä esimerkiksi tekoajan, teon kohteen, tekopaikan, toteuttamistavan tai muun vastaavan seikan suhteen. Koska 3 § on radiologisia aseita koskeva erityissäännös, valmistelutoimien liittyminen nimenomaan siinä pykälässä tarkoitettuun laitteeseen (radiologiseen aseeseen) tarkoittaisi käytännössä sitä, että kyseessä on 3 §:n mukaisen rikoksen valmistelu.
Nämä 3 §:n mukaisia rikoksia ja edellä 2 §:n mukaisia rikoksia koskevat yleiset näkökohdat tarkoituksena olevan rikoksen määrittelemisestä koskisivat myös muita luvussa myöhemmin rangaistavaksi säädettäviä rikoksia, joilla edistetään terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tai terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen tekemistä.
Pykälään ei otettaisi nykyisen luvun 2 §:n 3 kohtaa vastaavaa sääntelyä, jonka mukaan rangaistavaa on ydinräjähteen valmistukseen tai kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen valmistukseen tarvittavien laitteiden tai aineiden taikka siihen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen hankkiminen. Kohdassa tarkoitettu toiminta tulisi riittävästi katetuksi jo sillä, että 2 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdan mukaan rangaistavia olisivat terroristisessa tarkoituksessa tehty ydinräjähderikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty kemiallisen aseen kiellon rikkominen ja terroristisessa tarkoituksessa tehty biologisen aseen kiellon rikkominen. Mainittujen rikosten tekotapoihin kuuluu myös kehittämistoiminnan harjoittaminen ja tutkimustoiminnan harjoittaminen. Ne kattavat myös nykyisen luvun 2 §:n 3 kohdan mukaisen toiminnan.
Pykälä sisältäisi yksilöityjä menettelytapoja, joita pidettäisiin terrorismirikoksen valmisteluna. Nykyisen luvun 2 §:n sisältöä käsitellään lähemmin sen perusteluissa (HE 188/2002 vp, s. 44 ja 45), jotka sääntelyn merkittävän muuttumisen vuoksi olisivat enää vähäisessä määrin sovellettavia mutta jotka siltä osin on otettu seuraavassa huomioon.
Pykälän 1 kohdan mukaan rangaistavaa olisi terrorismirikoksen tekemistä varten sopia toisen kanssa tai laatia suunnitelma sellaisen rikoksen tekemisestä. Kohta vastaisi nykyisen luvun 2 §:n 1 kohtaa. Sen säätämisvaiheessa todetun mukaan kohdan soveltaminen edellyttäisi edelleen, että on olemassa todellinen ja varteen otettava sopimus tai suunnitelma rikoksen tekemiseksi. Tällainen sopimus ei edellytä erityistä muotoa. Aivan selvästi toteuttamiskelvottomat sopimukset ja suunnitelmat jäisivät soveltamisalan ulkopuolelle. Kohta koskisi sellaisten henkilöiden toimintaa, jotka sopivan tilaisuuden tullen todellisuudessa voisivat ryhtyä panemaan suunnitelmaa täytäntöön, sekä sellaisen vakavasti otettavan suunnitelman laatimista, joka olisi toteutettavissa. Suunnitelma voisi koskea kaikkea terrorismirikoksen tekemistä merkityksellisesti edistävää toimintaa.
Pykälän 2 kohdan mukaan rangaistavaa terrorismirikoksen valmisteluna olisi se, että tekijä terrorismirikoksen tekemistä varten valmistaa, hankkii, kuljettaa tai luovuttaa sellaisen esineen tai aineen, jolla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, taikka pitää hallussaan tai käyttää sellaista esinettä tai ainetta.
Pykälän 2 kohta poikkeaisi nykyisen luvun 2 §:n 2 kohdasta. Nykysääntely koskee räjähdettä, kemiallista asetta, biologista asetta, toksiiniasetta, ampuma-asetta sekä vaarallista esinettä ja ainetta. Kohdan muuttamisella soveltamisalaa laajennettaisiin niin, että katetuksi yleisesti tulevat terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä merkitykselliset vaaraa aiheuttavat esineet ja aineet. Tämä koskisi myös tavanomaisia esineitä, joilla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Terrorismirikollisuuden kehittyessä ja tekotapojen muuttuessa rikosten tekemisessä käytettävien välineiden kirjo on laajentunut. Lähtökohtaisesti vaarallisten esineiden ja aineiden lisäksi terrori-iskuissa on ryhdytty käyttämään esimerkiksi kulkuneuvoja. Alun perin laillisiinkin tarkoituksiin hankittujen esineiden tai aineiden tuleva käyttötarkoitus voi muuttua hallussapidon aikana sellaiseksi, että 2 §:n 2 kohta soveltuu niihin. Esineen tai aineen vaarallisen ominaisuuden lisäksi rikosoikeudellinen vastuu terrorismirikoksen valmistelusta edellyttäisi rikosprosessissa sen nimenomaista osoittamista, että esinettä tai ainetta koskeva teko on pykälän 2 kohdan mukaisesti (esimerkiksi hallussa pitäminen tai hankkiminen) tehty terrorismirikoksen tekemistä varten.
Rangaistavuuden edellytyksenä olisi pykälän 2 kohdan mukaan se, että esine luonteensa tai ominaisuuksiensa perusteella on sellainen, että sillä aiheutettava vaara voi olla vakavaa. Tämä liittyisi siihen, että terroristisessa tarkoituksessa tehdyt henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset olisivat 2 §:n 1 ja 3 momentin mukaan vakavia rikoksia. Lisäksi momenteista ensimmäisen mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyltä rikokselta edellytettäisiin, että se on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle. Terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia ei tehdä esimerkiksi vain vähäisten vammojen aiheuttamiseksi, minkä vuoksi mikä tahansa vain sellaisia vammoja aiheuttava esine tai aine ei kuuluisi rangaistavuuden piiriin, mikä olisi otettava huomioon esinettä tai ainetta ja sen merkitystä arvioitaessa.
Pykälän 2 kohdan soveltamisalan piiriin kuuluisivat nykyisen pykälän vastaavassa kohdassa nykyisin mainitut esineet ja aineet. Räjähteellä, kemiallisella aseella, biologisella aseella ja toksiiniaseella tarkoitetaan samaa kuin niitä koskevissa rikoslain säännöksissä. Ampuma-aseen määritelmä on puolestaan ampuma-aselain 2 §:ssä. Nykyisen pykälän perustelussa todetaan, että vaarallisilla esineillä ja aineilla tarkoitetaan mitä tahansa esinettä tai ainetta, josta voi olla yleistä vaaraa. Aine voi olla vaarallinen esimerkiksi myrkyllisyytensä, syövyttävyytensä tai muun sellaisen ominaisuuden takia.
Samalla on kuitenkin huomattava, että pykälän 2 kohta ei edellyttäisi sitä, että esineestä tai aineesta aiheutuu yleistä vaaraa. Terrorismirikos voi periaatteessa kohdistua vain yhteenkin henkilöön, jos hänen joutumisensa uhriksi voi esimerkiksi hänen asemansa tai muihin hänen liittyvien seikkojen vuoksi aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa. Näin ollen lähtökohtaisesti esineitä, joilla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle, olisivat järjestyslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetut vaaralliset esineet ja saman lain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetut toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvat esineet (esimerkiksi veitset). On myös huomattava, että tällaisia esineitä voidaan käyttää terrorismirikosten tekemisen yhteydessä niin, että samalla kertaa voidaan surmata useita henkilöitä tai vahingoittaa useiden henkilöiden terveyttä, joten niistä voi aiheutua yleisempääkin kuin vain yhteen henkilöön kohdistuvaa vakavaa vaaraa.
Ydinräjähdettä, kemiallista asetta, biologista asetta ja toksiiniasetta koskevat valmisteluteot kuuluisivat pykälän 2 kohdan soveltamisalaan vain siltä osin kuin niiden ei voi katsoa tulevan katetuiksi jo sillä, että 2 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdan mukaan rangaistavia olisivat terroristisessa tarkoituksessa tehty ydinräjähderikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty kemiallisen aseen kiellon rikkominen ja terroristisessa tarkoituksessa tehty biologisen aseen kiellon rikkominen, joista viimeksi mainittu 11 luvun 9 §:n mukaan kattaa myös toksiiniaseet. Pääosin ydinräjähdettä ja mainittuja aseita koskien sovellettaviksi tulisivat 2 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohta.
Luvun 2 §:n 1−3 momentin mukaan rangaistavia olisivat esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehty tahallinen räjähderikos, vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen, törkeä ampuma-aserikos, kemiallisen aseen kiellon rikkominen, biologisen aseen kiellon rikkominen, törkeä pahoinpitely, törkeä tuhotyö, ydinräjähderikos, surma, tappo ja murha. Jos pykälän 2 kohdan mukainen teko olisi edennyt sillä tavalla, että toiminta jo täyttää valmistelun tarkoituksena olevan terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tunnusmerkistön, tekijää ei erikseen tuomittaisi terrorismirikoksen valmistelusta. Erityisesti tämä liittyisi tilanteisiin, joissa esinettä tai ainetta käytetään. Muutenkaan pykälän mukaisia valmistelutoimia tehnyttä ei erikseen tuomittaisi terrorismirikoksen valmistelusta, jos hän on tekijänä tai 5 luvun mukaisena osallisena tehnyt valmistelun tarkoituksena olevan rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tai osallistunut sen tekemiseen.
Jos esinettä tai ainetta ei katsottaisi pykälän 2 kohdan mukaiseksi esineeksi tai aineeksi, jolla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, esine tai aine voisi tulla otetuksi huomioon arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä 1 kohdan mukainen sopiminen tai suunnitelma. Sopiminen tai suunnitelma eivät välttämättä koske pelkästään esineiksi tai aineiksi katsottavia objekteja, vaan voivat kattaa myös aineettomiksi katsottavia objekteja, esimerkiksi tietokoneohjelman 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen terroristisessa tarkoituksessa tehdyn tietoverkkorikoksen tekemistä varten tai muunkin siinä pykälässä mainitun rikoksen tekemisen edistämistä varten.
Terrorismirikoksen valmistelua arvioitaessa saatetaan joutua arvioimaan myös sitä, onko kysymyksessä yksi vai useampi valmistelurikos. Tällainen arviointitilanne voi tulla vastaan niin useita valmistelutoimia kuin useita valmistelun tarkoituksena olevia terrorismirikoksiakin koskien. Kuten edellä on jo 34 luvun 12 §:n perusteluissa todettu, rikosten lukuisuutta arvioitaessa ratkaisevia ovat niin sanottu luonnollinen katsantokanta sekä siihen liittyen tekojen ajallinen ulottuvuus ja se, miten kiinteästi teot liittyvät toisiinsa. Jos esimerkiksi tämän pykälän 1 kohdan suunnitelma ja 2 kohdan mukainen ampuma-aseen hallussapito liittyisivät kiinteästi toisiinsa ja tietyn terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemiseen, saattaa olla perusteltua katsoa, että kyseessä on vain yksi terrorismirikoksen valmistelu. Sama koskisi ampuma-aseen hallussapitoa useamman mahdollisen terrorismirikoksen tekemistä varten. Erityisesti valmistelutoimien merkittävämpi ajallinen ero ja liittyminen erilaisiin terrorismirikoksiin puolestaan puhuisivat sen puolesta, että kyseessä on useampi terrorismirikoksen valmistelu.
Nykyisen luvun 2 § ei sisällä useista muista luvun säännöksistä poiketen toissijaisuuslauseketta, jonka mukaan valmistelurikoksesta tuomitaan, jollei teko ole rangaistava sellaisena rikoksena, jonka tekemisen edistämiseksi valmistelurikos tehdään. Sellaista lauseketta ei ehdoteta otettavaksi tähänkään pykälään. Jos valmisteluteko olisi niin olennainen osa teolla edistettyä terrorismirikosta, että valmisteluteon tekijä voidaan katsoa sen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekijäksi tai tekijäkumppaniksi, valmisteluteon tekijää ei erikseen tuomita terrorismirikoksen valmistelusta. Sama koskisi tekijäntoimen lisäksi muita 5 luvun mukaisia osallisuuden muotoja.
Siltä osin kuin rangaistussäännökset ovat päällekkäisiä, tämä pykälä olisi ensisijaisesti sovellettava erityissäännös muihin valmistelurikoksia koskeviin rangaistussäännöksiin nähden (esimerkiksi 21 luvun 6 a §:ssä rangaistavaksi säädetty törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu ja 25 luvun 4 a §:ssä rangaistavaksi säädetty panttivangin ottaminen). Pykälällä on sen verran oma soveltamisalansa, että oletettavasti ei synny päällekkäisyyttä tässä luvussa rangaistavaksi säädettävien muiden rikosten kanssa. Tämän pykälän mukainen valmistelutoimi ei olisi 6 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaista muuta terroristiryhmän olennaisen tehtävän hoitamista.
Terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Rangaistusasteikko ankaroituisi merkittävästi verrattuna nykyisen luvun 2 §:ään, jonka mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Muutos perustuisi valmistelurikoksen rangaistusarvon yleiseen uudelleenarviointiin, jonka tuloksena korostetaan kyseisen rikoksen paheksuttavuutta ja vaarallisuutta.
Terrorismirikoksen valmistelun rangaistusasteikko tarkoittaisi sitä, että terrorismirikoksen valmistelusta voitaisiin rangaistusasteikon enimmäisrangaistuksen perusteella tuomita ankarampi rangaistus kuin eräistä valmistelurikoksella edistettävistä terrorismirikoksista. Vähimmäisrangaistus olisi sama kuin useilla terrorismirikoksilla. Nämä piirteet ovat ominaisia useille muillekin luvun rikoksille.
Terrorismirikoksen valmistelusta tuomittava rangaistus olisi suhteutettava teolla edistettävään terrorismirikokseen. Terrorismirikoksen valmistelusta rangaistusta mitattaessa tulisi ottaa huomioon edistettävänä olleen terrorismirikoksen rangaistusuhka siltä osin kuin edistettävänä ollut rikos on yksilöitävissä rangaistuksen määräämisen hetkellä. Rangaistuksen tulisi olla oikeassa suhteessa mahdollisesta pääteosta ja varsinkin avunannosta siihen tuomittavaan rangaistukseen. Terrorismirikoksen valmistelu on etäämmällä valmistelulla edistettävästä rikoksesta kuin avunanto. Jos edistettävää päärikosta ei ole tehty, on rangaistusta määrättäessä pyrittävä arvioimaan, minkälaiseen rikokseen terrorismirikoksen valmistelulla tähdättiin.
Nykyisen luvun 2 §:stä poiketen terrorismirikoksen valmistelusta ei voitaisi enää tuomita sakkoa. Vankeusrangaistuksen tuomitseminen voisi joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa muodostua liian ankaraksi. Tällaisissa poikkeuksellisissa tapauksissa on 6 luvun säännösten mukaisesti mahdollista tuomita sakkoa silloinkin, kun se ei ole rangaistusasteikon mukaan mahdollista. On myös mahdollista tuomita vähimmäisrangaistusta lievempään vankeusrangaistukseen. Merkityksellisiä 6 luvun säännöksiä on käsitelty edellä 34 luvun 12 §:n perusteluissa.
5 §.Terroristiryhmän johtaminen.
Pykälän 1 momentin mukaan terroristiryhmän johtamisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi se, joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty terrorismirikos tai terrorismirikoksen valmistelu. Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että joka tuomitaan terroristiryhmän johtamisesta, on tuomittava myös tekemästään tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä terrorismirikoksesta tai terrorismirikoksen valmistelusta.
Sääntelyä muutettaisiin niin, että luovuttaisiin nykyisen luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesta lievemmästä rangaistusasteikosta. Momentin mukaan se, joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty vain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos, on tuomittava terroristiryhmän johtamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Kysymys on terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista, joista tämän luvun mukaan säädettäisiin 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa.
Nykyisen luvun 3 §:n 1 momentin mukaan johtamisrikoksen rangaistavuuden edellytyksenä on pykäläviittauksin ilmaistuna, että terroristiryhmän toiminnassa on tehty terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tai terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys taikka terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Tämän uuden luvun 1 §:n 1 kohdan käsitemääritelmän ja valmistelurikoksen muuttuvan rikosnimikkeen vuoksi pykälän 1 momentissa puhuttaisiin terrorismirikoksesta ja terrorismirikoksen valmistelusta. Käsitemääritelmä kattaisi myös terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yrityksen.
Terroristiryhmän määritelmä ei edellyttäisi sitä, että ryhmän toiminnassa on jo tehty terrorismirikos, vaan riittävää olisi, että käynnissä ovat toimenpiteet sellaisen rikoksen tekemiseksi. Terroristiryhmän johtaminen tulisi rangaistavaksi tämän rangaistussäännöksen perusteella vasta siinä vaiheessa, kun terrorismirikos tai sen rangaistava yritys taikka terrorismirikoksen valmistelu on tehty.
Nykyisen sääntelyn tapaan terroristiryhmän johtaja tuomittaisiin 7 luvun säännösten mukaisesti yhteiseen vankeusrangaistukseen terroristiryhmän johtamisesta ja tekemästään tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä terrorismirikoksesta tai terrorismirikoksen valmistelusta. Tämä perustuisi edelleen terrorismirikosdirektiivin vaatimuksiin (terroristiryhmän johtamisesta tuomittavan vankeusrangaistuksen enimmäiskeston on oltava vähintään 15 vuotta) ja kansallisen rangaistusjärjestelmän ominaispiirteisiin (2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikaista vankeusrangaistusta tuomitaan enintään kaksitoista vuotta tai yhteistä rangaistusta 7 luvun mukaan määrättäessä viisitoista vuotta). Jos terroristiryhmän toiminnassa on tehty 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yritys, ei 6 luvun 8 §:ssä säädetyn rangaistusasteikon lieventämisen vuoksi voida päästä viidentoista vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen. Sitä ei kuitenkaan EU-sääntely edellytä kyseisen kohdan mukaisten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten kohdalla.
Jo nykyisen luvun 3 §:ssä omaksuttu lainsäädäntöratkaisu, jonka mukaan terroristiryhmän johtaja tuomitaan yhteiseen vankeusrangaistukseen terroristiryhmän johtamisesta sekä tekemästään tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä rikoksesta, ei tarkoita sitä, että johtaja jää johtamisteosta rankaisematta, jos hän ei tee kysymyksessä olevaa rikosta tai jos sitä ei tehdä ryhmän toiminnassa. Sellaisessa tilanteessa terroristiryhmän johtaja voi syyllistyä muuhun luvussa rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Terroristiryhmän johtaminen voidaan katsoa tämän luvun 6 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuksi olennaisen tehtävän hoitamiseksi ja sitä kautta terroristiryhmän toimintaan osallistumiseksi. Terroristiryhmän johtaja voi johtamistoiminnassaan syyllistyä myös lukuisiin muihin rikoksiin, joilla edistetään terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä (esimerkiksi 7 §:n mukainen terroristinen koulutuksen antaminen, 9 §:n mukainen terroristinen värväys ja 14 §:n mukainen terroristinen julkinen kehottaminen). Hän voi myös olla 5 luvun säännösten mukaisesti osallinen terroristiryhmän toiminnassa tehtyyn rikokseen.
Nykyisen luvun 3 §:n perusteluissa (HE 188/2002 vp) ei käsitellä sitä, millä tavoin on todettava, että terroristiryhmän toiminnassa on tehty tietty rikos tai sen rangaistava yritys. Pykälän 3 momentista ja tämän pykälän 2 momentista kuitenkin ilmenee terroristiryhmän johtamisen ja ryhmän toiminnassa tehdyn rikoksen tietty rikosprosessuaalinen yhteys, joka perustuu yhteisen rangaistuksen tuomitsemiseen molemmista rikoksista. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että epäiltyä johtamisrikosta ryhdyttäisiin tutkimaan esitutkinnassa siinä vaiheessa, kun jo vähintään epäillään terroristiryhmän toiminnassa tehtyä rikosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että johtamisrikoksen ja ryhmän toiminnassa tehdyn rikoksen tulisi kulkea samassa tahdissa rikosprosessissa. Lähtökohtaisesti tulisi rikosasioiden keskinäisen yhteyden vuoksi pyrkiä siihen, että rikoksista tuomitaan yhteinen rangaistus samalla kertaa. Olisi kuitenkin mahdollista sekin, että ryhmän toiminnassa tehdystä rikoksesta tuomitaan ensin rangaistus sen rikoksen tekemiseen osallistuneille, minkä jälkeen terroristiryhmän johtaja tuomittaisiin erikseen yhteiseen vankeusrangaistukseen johtamisrikoksesta ja jo aikaisemmin käsitellystä ryhmän toiminnassa tehdystä rikoksesta.
Terroristiryhmän johtamista käsitellään nykyisen luvun 3 §:n perusteluissa (HE 188/2002 vp, s. 46−49), joihin seuraavassa todettu osin perustuu.
Terroristiryhmän johtaminen olisi sidottu ryhmään, joka täyttää 1 §:n 4 kohdan mukaisen terroristiryhmän määritelmän. Välttämätöntä ei olisi, että terroristiryhmällä on vain yksi johtamisesta tuomittavissa oleva johtaja. Ryhmää kohti johtajia voisi kuitenkin olla enintään muutama henkilö. Huomioon tulisi kuitenkin ottaa myös terroristisen toiminnan järjestämistapa ja organisaation mahdolliset eri portaat, minkä vuoksi johtajia voi olla useita eri tasoilla. Terroristiryhmän johtajuus voi ilmetä ryhmän hierarkiasta, mutta johtaminen ei sinänsä olisi sidottu mihinkään muodolliseen asemaan. Ratkaisevaa olisi pikemmin tosiasiallinen toiminta esimerkiksi käskyjen ja ohjeiden antamisena, jolloin henkilö voi myös jossakin tilanteessa ottaa johtajuuden ilman edeltävää johtajan asemaa.
Terroristiryhmän johtaja tuomittaisiin pykälän 1 momentissa tarkoitetun johtamisen lisäksi sellaisesta rikoksesta, jossa hän on ollut tekijänä tai 5 luvussa tarkoitettuna rikokseen osallisena, ja sen lisäksi muustakin terroristiryhmän tekemästä 2 tai 3 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta. Kysymyksessä on poikkeuksellinen säännös, joka laajentaa johtajan vastuun sellaisiin ryhmän tekemiin rikoksiin, joita ei yleisten tekijäkumppanuutta tai osallisuutta koskevien säännösten ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voitaisi lukea johtajan syyksi. Tällä korostetaan johtajan vastuuta ja myös vältetään vastuun kiertäminen esimerkiksi välikäsiä käyttämällä. Johtajan rikosoikeudelliseen vastuuseen liittyy se, että johtajalla tulee olla tosiasiallinen valta määrätä ryhmän toiminnasta.
Nykyisen luvun 3 §:n pykälän esitöiden mukaan terroristiryhmän johtajan vastuu lähtökohtaisesti ulottuu myös sellaisiin ryhmän toiminta-ajatuksen kattamiin yksittäisiin rikoksiin, joihin johtajaa ei voida pitää osallisena edes avunantajana. Terroristiryhmän toiminnassa tehdystä rikoksesta johtajaa ei tuomita silloin, kun häntä ei voida pitää siitä vastuullisena. Terroristiryhmän johtaja ei olisi vastuussa sellaisista teoista, joita ei ole tehty ryhmän toiminnan piirissä. Hän ei esimerkiksi vastaisi ryhmään sinänsä kuuluvan terrorismirikoksesta, jonka tämä on tehnyt ryhmän toiminnan ulkopuolella ja muutenkin toimimatta ryhmän puolesta. Johtaja ei voisi olla vastuussa myöskään ainakaan silloin, kun hän ei ole tiennyt ryhmän jäsenen tekemästä tai jäsenen antaman toimeksiannon perusteella tehdystä teosta, eikä myöskään, jos hän on pyrkinyt estämään teon. Terroristiryhmän johtajaa ei voitaisi tuomita rangaistukseen sellaisesta ryhmän toiminnassa tehdystä rikoksesta tai sen rangaistavasta yrityksestä, joka on tehty ennen hänen johtamisaikaansa. Viimeksi mainittua ilmentäisi se, että pykälän 2 momentin mukaan terroristiryhmän johtamisesta tuomittava olisi tuomittava myös tekemästään tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta.
Terroristiryhmän johtamisen rangaistusasteikko olisi edelleen laaja liittyen siihen, että terroristiryhmän terroristinen rikollinen toiminta ja siinä tehtävät rikokset voivat merkittävästikin vaihdella vakavuustasoltaan. Tämä olisi otettava huomioon rangaistuksen määräämisessä. Kahdentoista vuoden enimmäisvankeusrangaistus sinällään ilmentää johtamisrikoksen erityisen vakavaa luonnetta.
6 §.Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen.
Pykälän 1 momentin mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi se, joka terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten
1) varustaa tai yrittää varustaa terroristiryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
2) hankkii tai yrittää hankkia taikka luovuttaa terroristiryhmälle toimitiloja tai muita sen tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän toiminnan kannalta tärkeitä välineitä,
3) hankkii tai yrittää hankkia tiedon, jonka tuleminen terroristiryhmän tietoon on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa maalle tai kansainväliselle järjestölle, taikka välittää, luovuttaa tai ilmaisee terroristiryhmälle sellaisen tiedon,
4) huolehtii terroristiryhmän tietoteknologisista tehtävistä,
5) osallistuu terroristiryhmän aseelliseen toimintaan,
6) organisoi terroristiryhmän,
7) suorittaa terroristiryhmän toimintaa ylläpitäviä tukitoimia tai
8) hoitaa muuta terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemisen kannalta olennaista terroristiryhmän tehtävää.
Pykälän 2 momentin mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumista ei olisi rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn taikka rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvä oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtävien hoitaminen.
Pykälän 1 momentti poikkeaisi terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevasta nykyisen luvun 4 §:n 1 momentista. Ensinnäkin sääntelyä muutettaisiin sen uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä niin, että terroristiryhmän toimintaan osallistuva toimii terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Nykyisen säännöksen mukaan toimintaan osallistuva toimii edistääkseen 1 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset), 1 a §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos) tai 2 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu) tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä.
Luvun 1 §:n 1 kohtaan otettavan käsitemääritelmän ja valmistelurikoksen muuttuvan rikosnimikkeen vuoksi 1 momentissa puhuttaisiin terrorismirikoksesta ja terrorismirikoksen valmistelusta. ”Terrorismirikos” käsittäisi myös tässä käsitemääritelmän mukaisesti terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yrityksen, vaikka toimintaan osallistumisen tarkoituksena oleva teko on harvemmin hahmotettavissa rikoksen yritykseksi. Nykyisen säännöksen viittaukset koko pykäliin kattavat periaatteessa myös rangaistavat yritykset.
”Tekemistä varten” kattaisi myös tämän rikoksen kohdalla niin tapaukset, joissa rikoksentekijä edistää oman rikoksensa tekemistä, kuin myöskin tapaukset, joissa hän toiminnallaan edistää toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemistä. Näiltä osin ei tapahtuisi rangaistavuuden alan laajenemista, koska nykyisessä säännöksessä olevat ”edistääkseen” ja ”tietoisena siitä, että” on tulkittavissa vastaavalla tavalla.
Osallistumisrikokselle asetettava tahallisuusvaatimus merkitsisi sitä, että toimintaan osallistujan on oltava vähintään tietoinen siitä, että hän toimii terroristiryhmän hyväksi. Tietoisuuden on katettava tieto siitä, että kyseessä on 1 §:n 4 kohdan sisältämän määritelmän mukainen terroristiryhmä. Lisäksi tahallisuus edellyttäisi, että tekijä on tietoinen ryhmän tarkoituksesta tehdä ainakin yksi 1 momentissa tarkoitettu rikos ja vähintään tietoinen siitä, että hänen toimintansa edistää juuri sellaisen rikoksen tekemistä. Terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen ei syyllistyisi esimerkiksi henkilö, jota terroristiryhmä käyttää hyväkseen välikappaleenaan niin, että hän ei ole tietoinen oman toimintansa liittymisestä terroristiryhmään, tai jolla muuten ei ole käsitystä oman toimintansa merkityksestä osana terroristiryhmän toiminnan kokonaisuutta.
Nyt pykälän 1 momentista selkeästi ilmenisi se, että terroristiryhmän toimintaan osallistuminen voi koskea vain yhden rikoksen tekemisen edistämistä. Näin ollen poistettaisiin epäselvyys, joka koskee nykyisessä säännöksessä olevaa ”rikollista toimintaa”.
Myöskään terroristiryhmän toimintaan osallistumisella edistettävän rikoksen ei tarvitsisi olla yksityiskohtaisesti yksilöitävissä esimerkiksi tekoajan, teon kohteen, tekopaikan, toteuttamistavan tai muun vastaavan seikan suhteen. Tämä koskisi niin terrorismirikoksia kuin terrorismirikoksen valmisteluakin. Avoimeksi voisi jäädä se, minkä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemiseksi toimitaan, jos terroristiryhmän toimintaan osallistuminen voi tekohetkellään koskea useita 2 §:n mukaisia rikoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen ei tarvitsisi välttämättä olla yksilöitävissä rikosnimikkeen tarkkuudella. Mahdollista voisi toki olla sekin, että osallistumistoimen tekemisen hetkellä on hyvinkin tarkkaan selvillä se, mikä terrorismirikos on tarkoitus tehdä, ja että se rikos näin ollen kyetään yksilöimään tarkasti. Rangaistusvastuun syntymiseksi myöskään terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen ja terrorismirikoksen valmistelun tekotavan ei tarvitsisi olla osallistumisteon hetkellä tarkkaan selvillä. Osallistumisrikoksen rangaistavuus ei edelleenkään edellyttäisi, että osallistumisella edistettävä rikos tai sen rangaistava yritys tehdään.
Pykälän 1 momentti poikkeaisi nykyisen luvun 4 §:n 1 momentista myös niin, että säännökseen lisättäisiin tekotapoja (4, 5 ja 7 kohta), jotka mainitaan nykyisen momentin 4 kohdan perusteluissa (HE 89/2021 vp) esimerkkeinä olennaisen tehtävän hoitamisesta. Samalla olennaisen tehtävän hoitaminen siirrettäisiin 8 kohtaan niin muutettuna, että siitä ilmenisi myös 1−3 kohdan mukaisten tekojen olevan olennaisen tehtävän hoitamista. Terroristiryhmän organisoiminen (6 kohta) siirrettäisiin 1 momenttiin nykyisestä värväystä terrorismirikoksen tekemiseen koskevasta pykälästä. Nykyisen momentin 5 kohdassa mainitaan rikoslain 32 luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun rikoksen (rahanpesu ja törkeä rahanpesu) tekeminen, mutta sellaista kohtaa ei uuteen momenttiin enää otettaisi, koska olennaisen tehtävän hoitaminen kattaa myös rikosten tekemisen terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemisen edistämistä varten.
Nykyisen luvun 4 §:n 2 momentissa todetaan, että mitä 1 momentin 4 kohdassa (olennaisen tehtävän hoitaminen) säädetään, ei koske rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn taikka rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvää oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtävien hoitamista. Viittaus 4 kohtaan nykyisessä säännöksessä liittyy sen perusteluihin. Momenttia muutettaisiin sen uuteen pykälään siirtämisen yhteydessä niin, että yleisemmin ja selkeämmin todettaisiin, että sellainen tehtävän hoitaminen ei ole terroristiryhmän toimintaan osallistumista.
Terroristiryhmän toimintaan osallistumista seuraavassa käsiteltäessä on hyödynnetty soveltuvin osin nykyisen luvun 4 §:n perusteluja (HE 188/2002 vp, s. 50−55 ja HE 89/2021 vp, s. 36−40).
Pykälän 1 momentin 1−7 kohdassa todetut tekotavat olisivat esimerkkejä siitä, että tekijä hoitaa terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun kannalta olennaista terroristiryhmän tehtävää. Momentin 8 kohtaan tulisi muita olennaisen tehtävän hoitamistilanteita koskeva yleislauseke, jonka mukaan rangaistavaa on hoitaa muuta terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemisen kannalta olennaista terroristiryhmän tehtävää. Sanan ”muuta” lisääminen verrattuna 4 kohtaan nykyisessä säännöksessä ei korottaisi tai muuten muuttaisi rangaistavuuden kynnystä koskien momentin 1−3 kohdan tekotapoja. Kun 4 kohta aikanaan säädettiin, tarkoituksena oli kattaa tekoja, joita ei mainittu momentissa ja jotka ryhmän terroristisen rikollisen toiminnan edistämisen kannalta merkitykseltään rinnastuvat kohdissa jo mainittuihin tekoihin (HE 89/2021 vp, s. 16). Näin ollen jo edellisessä sääntelyn uudistamisessa on lähtökohtana ollut se, että myös 1−3 kohdan mukaisten tekojen tekeminen on olennaisen tehtävän hoitamista.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta olisi kysymys, jos joku varustaa tai yrittää varustaa terroristiryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla. Kohdan mukaisiin esineisiin ja aineisiin liittyvä teko voisi tilanteesta riippuen olla rangaistava myös 2 §:n mukaisena terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena, 3 §:n mukaisena terroristisessa tarkoituksessa tehtynä radiologista asetta koskevana rikoksena tai 4 §:n 2 kohdan mukaisena terrorismirikoksen valmisteluna. Kohdan mukaisessa terroristiryhmän aseistamisessa olisi kuitenkin kysymys laajamittaisemmasta toiminnasta. Ensinnäkin aseet tulisivat terroristiryhmän käyttöön, kun mainittujen pykälien mukaisessa teossa voi olla kysymys esimerkiksi aseen luovuttamisesta yhdelle ja yksin toimivalle henkilölle. Varustaminen käsitteenä osoittaa sen, että kysymys ei olisi yksittäisestä aseesta tai pienestä määrästä ampumatarvikkeita, vaan aseita tai muita kohdassa tarkoitettuja esineitä tai aineita olisi oltava enemmän. Varustaminen voisi tarkoittaa aseiden tai muiden kohdassa tarkoitettujen esineiden tai aineiden hankkimista taikka niiden luovuttamista ryhmän käyttöön, joko vastikkeellisesti tai vastikkeetta. Räjähteisiin, aseisiin ja ampumatarvikkeisiin rinnastettaisiin niiden valmistamiseen tarkoitetut aineet ja tarvikkeet. Varustamiseen rinnastettaisiin varustamisen yritys, joka voisi esimerkiksi olla yritys hankkia aseita.
Edellä viitatun 4 §:n 2 kohdan mukaan terrorismirikoksen valmisteluna olisi rangaistavaa se, että rikoksentekijä valmistaa, hankkii, kuljettaa tai luovuttaa esineen tai aineen, jolla voidaan terrorismirikoksen tekemisen yhteydessä aiheuttaa vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, taikka pitää hallussaan tai käyttää sellaista esinettä tai ainetta. Terrorismirikoksen valmistelu ei välttämättä liittyisi terroristiryhmän toimintaan, mutta niinkin voisi olla. Siinä tapauksessa sovellettaisiin valmistelurikosta koskevaa säännöstä sen tunnusmerkistön muuten täyttyessä esimerkiksi silloin, kun esine tai aine tai ole tämän pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu tai kun toiminta ei ole riittävän laajamittaista sen kohdan edellyttämällä tavalla. Valmistelurikosta koskevalla rangaistussäännöksellä olisi terroristiryhmän toimintaan liittyvissä tapauksissa tätä pykälää täydentävä merkitys.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta tuomittaisiin se, joka hankkii tai yrittää hankkia taikka luovuttaa terroristiryhmälle toimitiloja tai muita sen tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän toiminnan kannalta tärkeitä välineitä. Nykyisen luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdasta poiketen kohta ei edellyttäisi, että välineet ovat erittäin tärkeitä. Välineiden olisi siis oltava terroristiryhmän toiminnan kannalta tärkeitä. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että välineet ovat ryhmän terroristisen toiminnan kannalta merkityksellisiä, minkä edellytyksen useat esineet voivat sinällään täyttää. Välineen tärkeys tulisi suhteuttaa terroristiryhmän toimintaan ja sen luonteeseen.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa mainittaisiin erikseen toimitilat ja muut ryhmän tarvitsemat tilat sekä kulkuvälineet. Kulkuvälineitäkin koskee edellytys, että niiden on oltava ryhmän toiminnan kannalta tärkeitä. Toimitiloja ja muita tiloja tämä lisäedellytys ei koskisi, koska tällaisia tiloja on lähtökohtaisesti pidettävä tärkeinä. Toimitiloihin rinnastettaisiin muut ryhmän esimerkiksi jäsenensä majoittamiseksi tai piilottamiseksi tarvitsemat tilat. Terroristiryhmän toiminnan kannalta tärkeitä välineitä voisivat olla esimerkiksi tietojenkäsittely- tai viestintävälineet, ottaen kuitenkin huomioon samalla sen, että 4 kohdan mukaan rangaistavaa olisi huolehtiminen terroristiryhmän tietoteknologisista tehtävistä. Ryhmän toiminnan kannalta tärkeitä voisivat olla esimerkiksi myös väärennetyt asiakirjat tai väärä raha.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa mainittaisiin tekotapana hankkiminen. Jos välineiden hankkiminen tapahtuu laittomasti, tekoa voitaisiin periaatteessa arvioida myös esimerkiksi varkausrikoksena. Hankkimiseen rinnastettaisiin hankkimisen yritys, tekotapana mainittaisiin myös luovuttaminen. Myös kohdan osalta noudatettava tahallisuusvaatimus turvaisi sitä, että esimerkiksi hyvässä uskossa toiminutta vuokranantajaa tai kauppiasta ei voitaisi rangaista terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta tuomittaisiin se, joka hankkii tai yrittää hankkia tiedon, jonka tuleminen terroristiryhmän tietoon on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa maalle tai kansainväliselle järjestölle, taikka välittää, luovuttaa tai ilmaisee terroristiryhmälle sellaisen tiedon. Teko kohdistuisi maahan tai kansainväliseen järjestöön. Sanan ”maalle” osalta voi viitata siihen, mitä on edellä todettu 2 §:n 1 momentin perusteluissa. Kansainvälisen järjestön määritelmä olisi 1 §:n 3 kohdassa.
Ollakseen rangaistavaa pykälän 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna terroristiryhmän toimintaan osallistumisena tietoa koskevan teon pitäisi olla tehty nimenomaan terroristiryhmän hyödyttämiseksi, ei siis pelkästään valtion tai järjestön vahingoittamiseksi tai jostakin muusta motiivista. Esimerkiksi maanpuolustusta, poikkeuksellisiin oloihin varautumista, energiahuoltoa tai keskeisten valtioelinten toimitilojen turvajärjestelyjä koskevat tiedot voisivat olla sellaisia, että ne voivat terroristiryhmän tietoon tullessaan aiheuttaa vakavaa vaaraa valtiolle, joka tässä yhteydessä kuuluu laajempaan ”maan” käsitteeseen. Myös kansainvälisillä järjestöillä voi olla tällaisia tietoja esimerkiksi niiden päämajojen turvajärjestelyistä. Kohta sanamuotonsa mukaan ei lähtökohtaisesti edellyttäisi sitä, että tieto on salainen. Kysymyksessä olevan tiedon tulisi olla sellainen, että se terroristiryhmän tietoon tullessaan tyypillisesti aiheuttaa vakavaa vahinkoa, mutta vahingon aiheutumista ei edellytettäisi (abstraktia vaaraa ilmentävä ”on omiaan” -ilmaisu).
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen syyllistyisi se, joka huolehtii terroristiryhmän tietoteknologisista tehtävistä. Kysymys voisi olla esimerkiksi terroristiryhmän viestintä- tai yhteydenpitopalveluiden luomisesta, ylläpidosta ja salausteknologiasta huolehtimisesta sekä tietoteknologian käyttöön tarvittavien salasanojen ja käyttäjätunnusten oikeudettomasta hankkimisesta terroristiryhmälle.
Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan rangaistavaa terroristiryhmän toimintaan osallistumisena olisi osallistuminen terroristiryhmän aseelliseen toimintaan. Luvun 7 ja 8 §:ssä säädettäisiin rangaistavaksi esimerkiksi se, että annetaan tai vastaanotetaan aseellista koulutusta terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Tällaista koulutuksen antamista ja ottamista voisi tapahtua myös terroristiryhmän toiminnassa. Kohdan mukaista terroristiryhmän toimintaan osallistumista olisi sellainen osallistuminen terroristiryhmän aseelliseen toimintaan, joka ei ole terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemiseen liittyvää aseen käyttämistä ja joka ei ole erikseen rangaistavaa 7 tai 8 §:n mukaisena koulutuksen antamisena tai kouluttautumisena. Aseelliseen toimintaan osallistumisen tilanteissa kysymys voisi olla esimerkiksi aseellisesta partioinnista tai vartioinnista terroristijärjestön hallussa olevan paikan tai alueen turvaamiseksi taikka järjestön aseellisen voiman osoittamisesta paikallisen väestön alistamiseksi tai uusien henkilöiden värväämiseksi järjestöön.
Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan rangaistavaa olisi terroristiryhmän organisoiminen. Tämä tekotapa siirrettäisiin terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevaan pykälään nykyisen luvun 4 c §:stä, joka koskee värväystä terrorismirikoksen tekemiseen. Organisoiminen on terroristiryhmän toiminnan kannalta tärkeä toimintatapa, jolla ryhmän toiminta järjestetään toimivaksi kokonaisuudeksi. Organisoiminen voisi tapahtua jo terroristiryhmän perustamisvaiheessa ja koskea ryhmän olemassaolon ja terroristisen rikollisen toiminnan kannalta keskeistä aktiivista toimintaa. Terroristiryhmän voisi organisoida myös sellainen henkilö, joka ei ole mukana ryhmän toiminnassa.
Pykälän 1 momentin 7 kohdassa säädettäisiin terroristiryhmän toimintaa ylläpitävistä tukitoimista. Momentin 1 kohdassa rangaistavaksi säädettävästä terroristiryhmän varustamisesta esimerkiksi räjähteillä tai aseilla erotettava erillinen olennainen tehtävä olisi terroristiryhmän aseistuksen toimintakunnosta tai muusta varustehuollosta huolehtiminen taikka muu vastaava ryhmän toimintavalmiudesta huolehtiminen. Kohdan piiriin kuuluisi myös esimerkiksi terroristiryhmän sisällä tapahtuva huolehtiminen yleisistä terroristiryhmän rikollisen toiminnan ylläpitämiseen ja käynnissä pitämiseen liittyvistä toimista, jotka voivat muun ohessa liittyä terroristiryhmän hallintoon, varojen hankinnan organisoimiseen tai logistiikkaan (esimerkiksi terroristiryhmän ruoka- ja vesihuollosta huolehtiminen).
Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaan muukin kuin edeltävissä kohdissa mainittu toiminta voisi olla terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemisen kannalta olennaisen terroristiryhmän tehtävän hoitamista. Useat keskeisistä olennaisen tehtävien hoitamistavoista olisi jo mainittu edeltävissä kohdissa.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa ei kuvattaisi yksityiskohtaisesti sen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä. Kohdassa tehtävää kuvattaisiin sen merkityksellisyyteen ja luonteeseen viittaavalla tunnusmerkillä edellyttämällä, että kysymyksessä on nimenomaan terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemisen kannalta olennainen tehtävä. Kohdan piiriin kuuluisi kaikkien sellaisten merkityksellisten tehtävien hoitaminen, jotka konkreettisesti edistävät tai auttavat terroristiryhmän kyseisten rikosten tekemistä tai jotka muuten vaikuttavat myönteisesti terroristiryhmän rikollisiin toimintamahdollisuuksiin ja tavoitteenasetteluun, ja ovat näin edistävästi vaikuttamassa terroristiryhmän edustaman toiminnan vaarallisuuteen. Olennaisen tehtävän tulisi palvella nimenomaan terroristiryhmän terroristisia rikollisia tavoitteita.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa puhuttaisiin peruskäsitteenä tehtävästä erityisesti sen vuoksi, että usein kohdan mukainen toimintaan osallistumisteko jatkuisi jonkin aikaa. Kohdan mukainen tehtävä voisi kuitenkin olla myös yksittäinen ja lyhytkestoinen ja liittyä esimerkiksi terroristiryhmän tulevan yksittäisen terrori-iskun tekemiseen. Sellaisia saattaisivat olla myös edeltävien kohtien mukaiset teot. Kohdan soveltamisalaan kuuluvat tietyn henkilön tehtävät voisivat myös vaihtua ja seurata toisiaan terroristiryhmän tarpeiden mukaisesti. Lisäksi olennainen tehtävä voisi muodostua useamman osatehtävän muodostamasta kokonaisuudesta.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettu tehtävän hoitaminen edellyttäisi aktiivista toimimista terroristiryhmän terroristisen rikollisen tavoitteen edistämiseksi. Riittävää rangaistusvastuun syntymiseksi ei olisi se, että henkilö on passiivisesti jossakin muodollisessa asemassa terroristiryhmässä tai että hänen hoidettavakseen on annettu tehtävä, jonka mukaisia toimia hän ei kuitenkaan tosiallisesti tee. Käytännössä muodollisiin asemiinkin terroristiryhmissä kuitenkin liittyy yleensä se, että henkilö tosiasiallisesti toimii merkityksellisessä ja näin ollen kohdan tarkoittamalla tavalla myös olennaisessa tehtävässä.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettujen olennaisten edistämistehtävien kirjo voisi olla laaja. Tehtävän hoitamisen luonne ja merkitys terroristiryhmän toiminnan kannalta olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Kohdan soveltamisalan piiriin kuuluisivat esimerkiksi terroristiryhmän tärkeiden taloudellisten asioiden hoitaminen ja ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeiden taloudellisten tai oikeudellisten neuvojen antaminen, mutta niitäkin koskisi kohdan sanamuodon mukaisesti rangaistavuuden edellytyksenä se, että sellaisten asioiden hoitaminen tai neuvojen antaminen katsotaan olennaiseksi tehtäväksi.
Terroristiryhmän terroristisen rikollisen tavoitteen saavuttamista olennaisesti edistävä tehtävä voisi myös olla esimerkiksi ryhmän toimintaan liittyvä ideologinen tai uskonnollinen koulutus, jolla oikeutetaan terrorismirikosten tekemistä ja kannustetaan niiden tekemiseen. Tällainen koulutustehtävä voisi olla myös lapsiin kohdistuvaa tarkoituksessa kasvattaa heistä tulevaisuudessa tehtävien terrorismirikosten tekijöitä.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetun olennaisen tehtävän hoitaminen voisi ilmetä myös rikosten tekemisenä tarkoituksessa edistää terrorismirikosten tai terrorismirikosten valmistelun tekemisenä terroristiryhmän toiminnassa. Tällaisina rikoksina voisivat tulla kysymykseen esimerkiksi terroristiryhmän terroristista rikollista toimintaa palvelevat väärennysrikokset, tietoverkkorikokset ja erilaiset terroristiryhmän varainhankintaa palvelevat varallisuuteen kohdistuvat rikokset. Kohdan piiriin kuuluisi myös nykyisen luvun 4 §:n 1 momentin 5 kohdassa mainittu 32 luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun rikoksen (rahanpesu tai törkeä rahanpesu) tekeminen.
Tämän luvun 5 §:n mukaan rangaistuksen tuomitseminen terroristiryhmän johtamisesta edellyttäisi edelleen sitä, että terroristiryhmän toiminnassa on tehty terrorismirikos tai terrorismirikoksen valmistelu. Terroristiryhmän johtamisesta ja johtajan tekemästä tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä terrorismirikoksesta tai terrorismirikoksen valmistelusta tuomittaisiin yhteinen vankeusrangaistus. Jos sellaista terroristiryhmän johtajan tekemää tai ryhmän toiminnassa tehtyä rikosta ei vielä ole ja jos johtajaa ei sen vuoksi tuomita terroristiryhmän johtamisesta, johtaminen voidaan katsoa pykälän 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuksi olennaisen tehtävän hoitamiseksi. Tällaista olennaisen tehtävän hoitamista voidaan pitää rangaistuksen määräämisessä erityisen moitittavana.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettuna olennaisena tehtävänä ei voitaisi puolestaan pitää esimerkiksi pelkästään oleskelua terroristiryhmän hallitsemissa tiloissa tai hallitsemalla alueella. Oleskelu vieraassa valtiossa ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi tietyin edellytyksin 12 §:n 2 momentissa.
Olennaisen tehtävän hoitamisena ei myöskään pidettäisi avioitumista terroristiryhmään kuuluvan kanssa taikka sitä, että henkilö pelkästään toimii tavanomaisissa omaa perhettään palvelevissa kotitaloustehtävissä taikka huolehtii lapsistaan tai muiden lapsista. Kysymystä perheenjäsenen rikosoikeudellisesta vastuusta terroristisiin rikoksiin liittyen on jo käsitelty edellä jaksossa 2.5.4.6, tässä vielä korostetaan eräitä seikkoja.
Todetun kaltaisesta henkilön yksityiselämän piiriin kuuluvasta rankaisemattomasta toiminnasta olisi erotettava terroristiryhmää ja sen useita jäseniä laajemmin palvelevat ja rangaistusvastuun piiriin kuuluvat rikollisen toiminnan kannalta olennaiset tehtävät, jotka voivat olla esimerkiksi terroristiryhmän toimintavalmiudesta huolehtimista, terroristiryhmän toimintaan liittyvän sellaisen ideologisen tai uskonnollisten koulutuksen antamista, jolla oikeutetaan terrorismirikosten tekemistä ja kannustetaan niiden tekemiseen, sekä terroristiryhmän ruokahuollosta huolehtimista. Rangaistusvastuun piiriin kuuluisivat myös esimerkiksi toimet, joilla perheenjäsen tai muukin henkilö toimii terroristiryhmän toimintaedellytysten turvaamiseksi sellaisia henkilöitä vastaan, jotka ovat ryhmän vastustajia (esimerkiksi viestintä toimenpiteistä ja jopa fyysisestä väkivallasta sellaisia henkilöitä vastaan).
Muutenkaan oleskelua sekä yksityiselämän piiriin kuuluvia toimia koskevilla todetuilla rajauksilla ei suljettaisi pois muuta rikosoikeudellista vastuuta, joka voi syntyä tilanteissa, joissa henkilö on yhteistoiminnassa terroristiksi katsottavan henkilön kanssa tai oleskelee terroristijärjestön tai -ryhmän hallinnassa olevalla alueella. Terrorismirikosten tekemistä edistävien tekojen rangaistavuus olisi tämän luvun mukaan laaja ja terrorismirikosten tekemisestä hyvinkin etäälle ulottuva. Perheenjäsenenkin kohdalla voisi tulla sovellettavaksi 12 §:n 2 momentti, jossa säädettäisiin uutena tekona rangaistavaksi tietyin edellytyksin oleskelu vieraassa valtiossa. Lapsensa terroristijärjestön hallitsemalle alueelle vievä ja siellä pitävä vanhempi voi syyllistyä myös muuhun vakavaan ja ankarasti rangaistavaan rikokseen kuin tämän luvun mukaan rangaistavaan terroristiseen rikokseen, esimerkiksi törkeään ihmiskauppaan.
Lisäksi huomioon on otettava 5 luvun 6 §, jonka mukaan avunannosta tuomitaan rangaistukseen se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä. Pykälän mukainen avunanto kattaa laajasti toisen henkilön rikoksen tekemistä edistävät toimet ja voi tulla kyseeseen myös perheenjäsenen terroristisen rikoksen (esimerkiksi terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) tekemisen edistämisenä. Rikoslain 5 luvun 5 §:n mukainen rangaistava yllytys voi perheestään huolehtivan henkilön kohdalla ilmetä esimerkiksi siten, että hän kannustaa puolisoaan osallistumaan terroristiryhmän toimintaan.
Terroristiryhmän toimintaan liittyvien rikosten osalta on huomattava, että terroristiryhmän toimintaan osallistumisen lisäksi muitakin luvun rikoksia voidaan tehdä ryhmän toiminnassa. Tämä ei liity pelkästään niitä rikoksiin, jotka koskevat vain terroristiryhmiä tai joiden tunnusmerkistössä muuten mainitaan terroristiryhmä (terroristiryhmän johtaminen, terroristinen värväys, terrorismin rahoittaminen ja terroristinen julkinen kehottaminen), vaan muitakin luvun rikoksia.
Rajansa tekojen säätämiselle terrorismirikoksiksi ja terrorismirikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamiselle asettaa kansainvälinen humanitaarinen oikeus. Erityisesti tämä voi liittyä ryhmien tai muiden yhteenliittymien toimintaan. Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistavaksi säätämiseen ja rangaistussäännöksen sisältöön liittyy olennaisesti terrorismirikosdirektiivi, jonka 4 artiklan b alakohta edellyttää puitepäätöksen tavoin sellaisen osallistumisen säätämistä rangaistavaksi. Terrorismirikosdirektiivin johdantokappaleen 37 mukaan direktiivillä ei säädellä sellaisia kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa määriteltyjä aseellisten joukkojen toimia aseellisen selkkauksen aikana, joihin sovelletaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta, eikä valtion puolustusvoimien toimia silloin, kun ne suorittavat virallisia tehtäviään, sikäli kuin niihin sovelletaan kansainvälisen oikeuden muita sääntöjä. Terrorismirikosdirektiivin johdantokappaleen 38 mukaan puolueettomien, kansainvälisessä oikeudessa, mukaan lukien kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, tunnustettujen humanitaarisen avun järjestöjen toimittama humanitaarinen apu ei kuulu direktiivin soveltamisalaan.
Vastaavanlaiset terrorismirikoksia koskevat kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen liittyvät soveltamisalan rajaukset ovat aikaisemmin todetun (jakso 2.5.2.3) mukaisesti johdettavissa muistakin terrorismirikoksia koskevista Suomea sitovista velvoitteista kuten useista Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmista ja Euroopan neuvoston yleissopimuksen 26 artiklan 4 ja 5 kappaleesta, jotka pitkälti vastaavat terrorismirikosdirektiivin johdantokappaletta 37. Kysymys on muutenkin Suomea yleisesti sitovien kansainvälisen oikeuden velvoitteiden noudattamisesta. Humanitaarista avustustoimintaa konfliktialueilla säännellään I ja IV Geneven sopimuksessa ja Geneven sopimusten I ja II lisäpöytäkirjassa.
Avustustoimiin voivat kohdevaltion luvalla ryhtyä sekä valtiot että puolueettomat humanitaariset järjestöt. Geneven sopimusten I lisäpöytäkirjan kommentaarissa on eritelty tarkemmin niitä kriteereitä, joiden nojalla avustustoimintaa pidetään puolueettomana ja humanitaarisena. Toiminnan humanitaarinen luonne edellyttää, että sen tavoitteena on avustaa siviiliväestöä sopimuksissa määritellyllä tavalla. Toiminnan puolueettomuus puolestaan edellyttää, että apua jaetaan ilman perusteetonta erottelua (syrjimättömyyden periaate) ja todellisen tarpeen mukaan (suhteellisuusperiaate). Erottelua saa tehdä vain puhtaasti humanitaarisin perustein tai aineellisten, esimerkiksi maantieteellisten esteiden vuoksi. Erityisryhmien kuten lasten tai vammaisten erityistarpeiden huomioon ottamista ei pidetä perusteettomana erotteluna.
Avustushenkilöstöllä on oikeus tarjota aseellisen konfliktin oloissa avun tarpeessa olevalle siviiliväestölle muun muassa elintarvikkeita, lääkintätarvikkeita sekä hoitoa haavoittuneille ja sairaille. Määräykset kattavat sekä valtioidenväliset aseelliset konfliktit ja miehitystilanteet että valtioidenvälistä luonnetta vailla olevat konfliktit. Puolueetonta ja humanitaarista avustustoimintaa harjoittavat henkilöt nauttivat tämän toimintansa osalta Geneven sopimuksiin tai lisäpöytäkirjoihin perustuvaa suojelua. Lääkintätehtäviä koskee I lisäpöytäkirjan 16 artikla, jonka mukaan ketään ei voida rangaista lääkintäetiikan mukaisten lääkintätehtävien hoitamisesta. Rankaisemisen kieltoon ei vaikuta se, kenen hyväksi lääkintätehtäviä hoidetaan.
Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaisiin tekoihin kuten ei myöskään edeltävien kohtien mukaisiin tekoihin voida olettaa liittyvän merkittäviä rajanveto-ongelmia suhteessa kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen tai muihin tämän luvun mukaisia rikoksia lähellä oleviin rikoksiin, kun otetaan huomioon edellä todettu siitä, minkälaisia olennaisia tehtäviä momentin soveltamisalaan kuuluisi. Näille tehtäville tunnusomaista olisi niiden terroristiryhmän rikollisia terroristisia tavoitteita konkreettisesti hyödyttävä luonne. Nämä tehtävät myös erottaisi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden avustustoimista ja muista rikoksista tekijän toimiminen nimenomaan terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Momentin mukaisista toimista rangaistaisiin sitä, jonka tarkoituksena on edistää terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä tai jonka tieten hänen toimintansa edistää sitä. Tällainen tekijän tarkoitus tai tietoisuus yleensä puuttuu humanitaariseen avustustoimintaan osallistuvalta.
Eduskunnan lakivaliokunta otti olennaista tehtävää koskevan nykyisen luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan säätämisen yhteydessä asiantuntijakuulemisessa todetun perusteella kantaa eräisiin erityiskysymyksiin (LaVM 15/2021 vp, s. 13). Valiokunnan mukaan ketään ei voida rangaista pelkästään lääkintäetiikan mukaisten lääkintätoimenpiteiden suorittamisen kautta tapahtuvasta toisen ihmisen hengen tai terveyden pelastamisesta. Sinällään lääkintähenkilökuntaan kuuluva voi lääkintätoimenpiteiden lisäksi toimia jonkin kohdassa tarkoitetun olennaisen tehtävän hoitajana. Valiokunnan toteamaa täydentäen voi todeta, että tilanne voi muuttua toiseksi, jos lääkintähenkilökuntaan kuuluva tekee muita kuin lääkintäetiikan mukaisia tavanomaisia ja normaaleja terveydenhoitoon liittyviä toimia. Sellaisia poikkeavia toimia voisivat olla esimerkiksi taistelutoimintaan osallistuvien taistelu- ja suorituskyvyn parantaminen.
Lisäksi lakivaliokunta totesi edellä todetussa yhteydessä, että mikä tahansa ruoan tai juoman tarjoaminen terroristeiksi epäillyn löyhän ryhmän kokoontumiseen ei täytä olennaisen tehtävän vaatimusta. Siihen liittyen valiokunta viittasi hallituksen esityksessä (HE 89/2021 vp) todettuun, jonka mukaan olennaisen tehtävän hoitaminen voisi liittyä logistiikkaan, esimerkiksi terroristiryhmän ruoka- ja vesihuollosta huolehtimiseen.
Nykyisen luvun 4 §:n 1 momentin mukaan terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta on tuomittava, jollei teko ole 1, 1 a tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta. Kyseisissä pykälissä säädetään rangaistaviksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu. Tällaista toissijaisuuslauseketta ei 1 momenttiin otettaisi, sellaisista lausekkeista luovuttaisiin pääsääntöisesti myös muiden luvun rikosten kohdalla.
Erityisesti sääntelyn selkeyttämiseen liittyvä toissijaisuuslausekkeen poistaminen ei tarkoittaisi sitä, että siinä todettu on merkityksetöntä. Tältä osin voidaan viitata edellä 34 luvun 12 §:n perustelussa todettuun koskien tekijäntointa ja rikokseen osallisuutta.
Pykälän 1 momentin 1−7 kohta olisivat terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevia erityissäännöksiä, joita sovelletaan luvun muut rangaistussäännökset ohittaen. Sen sijaan 1 momentin 8 kohtaa olisi pidettävä yleissäännöksenä, jonka ohittavat muut erityissäännöksiksi katsottavat säännökset tilanteessa, jossa voidaan katsoa olevan kyseessä terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemisen kannalta olennaisen tehtävän hoitaminen. Viimeksi mainittu koskisi terroristiryhmän johtamista, terroristista värväystä (kun kysymys on värväyksestä terroristiryhmään), terrorismin rahoittamista (kun kysymys on terroristiryhmän rahoittamisesta) ja terroristista julkista kehottamista (kun kysymys on värväytymisestä terroristiryhmään). Myös terroristista koulutuksen antamista koskevaa pykälää sovellettaisiin ensisijaisesti 1 momentin 8 kohtaan nähden, kun kysymys olisi terroristiryhmän toiminnassa tapahtuvasta sellaisesta koulutuksen antamisesta, joka edistää terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä.
Myös terroristiryhmän toimintaan osallistumista arvioitaessa saatetaan joutua arviomaan sitä, onko kysymyksessä yksi vai useampi osallistumisrikos. Kysymys myös tässä tapauksessa ratkaistaisiin noudattaen luonnollista katsantokantaa, jonka mukaan merkityksellistä on tekojen ajallinen ulottuvuus ja se, miten kiinteästi teot liittyvät toisiinsa. Jos kysymyksessä olisivat tietyn terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemiseen liittyvät osallistumisteot, saattaa olla perusteltua katsoa, että kyseessä on vain yksi terroristiryhmän toimintaan osallistuminen. Tuolloin rangaistuksen määräämisessä voitaisiin kuitenkin ottaa ankarampaan rangaistukseen johtavana seikkana huomioon osallistumistekojen lukuisuus. Erityisesti osallistumistekojen merkittävämpi ajallinen ero ja liittyminen erilaisiin terrorismirikoksiin puhuisi sen puolesta, että kyseessä on useampi terroristiryhmän toimintaan osallistuminen.
Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistusasteikkoa ei muutettaisi, teosta tuomittaisiin tämän pykälän mukaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Rangaistuksen määräämiseen liittyen pitäisi edelleen paikkansa se, mitä nykyisen luvun 4 §:n säätämisen yhteydessä on todettu (HE 188/2002 vp, s. 55). Perustelulausumilla on merkitystä erityisesti koskien sitä, että terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta voidaan rangaistusasteikon perusteella tuomita ankarampi rangaistus kuin eräistä osallistumisella edistettävistä rikoksista voidaan niiden asteikkojen mukaan tuomita.
Rangaistusta 1 momentin mukaisista teoista mitattaessa olisi otettava huomioon se, että rangaistus terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta on oikeassa suhteessa mahdollisesta pääteosta ja varsinkin avunannosta siihen tuomittavaan rangaistukseen siltä osin kuin osallistumisteolla edistettävänä ollut rikos on yksilöitävissä rangaistuksen määräämisen hetkellä. Toimintaan osallistuminen on etäämmällä osallistumisella edistettävästä rikoksesta kuin avunanto. Jos edistettävää päärikosta ei ole tehty, on rangaistusta terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta mitattaessa pyrittävä arvioimaan, minkälaiseen rikokseen ryhmän toiminta tähtäsi, ja pyrittävä suhteuttamaan toimintaan osallistumisesta tuomittava rangaistus siihen rangaistukseen, joka tällaisesta täytetystä rikoksesta olisi voitu tuomita. Pykälän sallimat ankarimmat rangaistukset tulevat kysymykseen tilanteissa, joissa on tehty hyvin ankarasti rangaistava 2 §:n mukainen terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos, mutta ryhmän toimintaan osallistunutta ei voida tuomita tällaisen rikoksen tekijänä, tekijäkumppanina tai siihen muuten osallisena.
Terroristiryhmän toimintaan osallistumisen vähimmäisrangaistus voisi joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa osoittautua liian ankaraksi. Tällaisissa poikkeuksellisissa tapauksissa voitaisiin rangaistusasteikosta poiketa 6 luvun säännösten mukaisesti. Kyseisen luvun merkityksellisiä säännöksiä on käsitelty edellä 34 luvun 12 §:n perusteluissa.
7 §.Terroristinen koulutuksen antaminen.
Pykälän mukaan terroristisen koulutuksen antamisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi se, joka terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten toimeenpanee tai yrittää toimeenpanna taikka antaa tai yrittää antaa koulutusta räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä.
Pykälä korvaisi nykyisen luvun 4 a §:n koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten. Pykälää kuitenkin muutettaisiin sen uuteen lakiin muuttamisen yhteydessä. Ensinnäkin tätäkin sääntelyä muutettaisiin niin, että tekijä toimii terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Nykyisen säännöksen mukaan koulutuksen antaja toimii edistääkseen 1 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset), 1 a §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos) tai 2 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu) tarkoitettua rikollista toimintaa varten taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä.
Luvun 1 §:n 1 kohtaan otettavan käsitemääritelmän ja valmistelurikoksen muuttuvan rikosnimikkeen vuoksi pykälässä puhuttaisiin terrorismirikoksesta ja terrorismirikoksen valmistelusta. ”Terrorismirikos” käsittäisi myös tässä käsitemääritelmän mukaisesti terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yrityksen, vaikka koulutuksen antamisen tarkoituksena oleva rikos harvemmin toteuttaa rangaistavan yrityksen. Nykyisen säännöksen viittaukset koko pykäliin kattavat periaatteessa myös rangaistavat yritykset.
”Tekemistä varten” kattaisi myös tämän rikoksen kohdalla niin tapaukset, joissa koulutuksen antaja koulutusta antamalla edistää oman rikoksensa tekemistä (rikoskumppanuutta koskevat tilanteet), kuin myöskin tapaukset, joissa hän toiminnallaan edistää toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemistä. Näiltä osin ei tapahtuisi rangaistavuuden alan laajenemista, koska nykyisessä säännöksessä olevat ”edistääkseen” ja ”tietoisena siitä, että” on tulkittavissa vastaavalla tavalla. Ne ilmaisut olisivat edelleen merkityksellisiä rangaistussäännöksen soveltamisen ja tekijän tahallisuuden määrittämisen kannalta. Koulutuksen antamisrikokselle asetettava tahallisuusvaatimus merkitsisi sitä, että koulutuksen antajan on oltava vähintään tietoinen siitä, että hän toimii terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemisen edistämistä varten. Terroristisesta koulutuksen antamisesta ei rangaistaisi sitä, jota kouluttautuja käyttää välikappaleenaan niin, että koulutuksen antajalla ei ole tietoa siitä, että kouluttautuja aikoo käyttää tietoja tai taitoja terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemiseen.
Nyt pykälästä selkeästi ilmenisi se, että rangaistava koulutuksen antaminen voi koskea vain yhden rikoksen tekemisen edistämistä. Näin ollen poistettaisiin myös tämän rikoksen sääntelyä koskien epäselvyys, joka koskee nykyisessä säännöksessä olevaa ”rikollista toimintaa”. Terroristisen koulutuksen antamisella edistettävän rikoksen yksilöintiä koskien viitataan edellä 6 §:n perusteluissa todettuun. Koulutuksen antamisrikoksen rangaistavuus ei edelleenkään edellyttäisi sitä, että koulutuksen antamisella edistettävä rikos tai sen rangaistava yritys tehdään.
Sääntelyä muutettaisiin uuteen pykälään siirtämisen yhteydessä lisäksi niin, että rangaistavaksi tulisi täytettyyn tekoon rinnastuvana myös se, että henkilö yrittää antaa kysymyksessä olevaa koulutusta. Lisäksi tunnusmerkistöä yhtenäistettäisiin seuraavassa pykälässä rangaistavaksi säädettävän terroristisen kouluttautumisen tunnusmerkistön kanssa (”taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä”). Säännöksen sanamuotoa yksinkertaistettaisiin niin, että luovutaan tarpeettomasta toimeenpanon, toimeenpanon yrittämisen ja koulutuksen antamisen toistamisesta.
Terrorismiin liittyvä koulutuksen antaminen säädettiin aikanaan rangaistavaksi vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä niin, että rangaistavaa oli vain terroristiryhmän toiminnan edistämiseksi (nykyinen terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) tapahtuva, pykälässä tuolloin vain yleisesti kuvattu koulutuksen antaminen. Siinä yhteydessä todetulla (HE 188/2002 vp, s. 52/II ja 53/I) ei ole juurikaan enää merkitystä. Osittain tämä liittyy siihen, että rangaistava koulutuksen antaminen kattaa nykyisin ja tulisi myös ehdotettavan pykälän mukaan kattamaan myös terroristiryhmän toiminnasta irrallisten henkilöiden ja yksittäisenkin henkilön kouluttamisen.
Edellä viitattujen aikaisempien lain esitöiden mukaan poliittista tai aatteellista koulutusta ei yleensä voidaan pitää tällaisena kouluttamisena. Tämäkin näkökohta on pitkälti menettänyt merkityksensä, koska koulutuksen antamista koskeva sääntely on puitepäätöksen täytäntöönpanon jälkeen kehittynyt yksityiskohtaisemmaksi. Kouluttajan tarkoituksena tai vähintäänkin hänen tietoisuutensa piiriin kuuluvana tulee olla se, että koulutusta annetaan terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Sinällään sellaisten rikosten tekeminen voi liittyä johonkin poliittiseen tai aatteelliseen taustaan. Aikaisemmissa lain esitöissä todetaan, että koulutuksen toimeenpanemisella tarkoitetaan sen organisoimista ja käytännön toteuttamista.
Pykälän tulkinnan kannalta merkitystä on myös perustelulausumilla, jotka on todettu siinä yhteydessä, kun kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädettiin rangaistavaksi (HE 18/2014 vp, s. 26−28). Seuraavassa on niitä hyödynnetty siltä osin kuin ne soveltuvat nyt ehdotettavaan koulutuksen antamista koskevaan pykälään.
Terroristinen koulutuksen antaminen voisi tapahtua eri tavoin. Koulutuksen antaja ja kouluttautuja voisivat olla fyysisesti samassa paikassa, mutta terroristinen koulutus voisi tapahtua myös teknistä viestintä- tai yhteydenpitovälineistöä käyttäen. Kysymyksessä olevasta koulutuksesta olisi kysymys myös silloin, kun henkilö ohjaisi koulutettavan jonkin koulutusmateriaalin pariin. Koulutuksen täytyisi olla tiettyyn henkilöön tai tiettyihin henkilöihin kohdistuvaa ja näin ollen henkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa jollakin tavoin tapahtuvaa toimintaa. Esimerkiksi terroristisen koulutusmateriaalin laittaminen yleisesti saataville ei vielä sellaisenaan olisi terroristista koulutuksen antamista, mutta henkilön tai henkilöiden ohjaaminen sellaisen materiaalin pariin olisi kysymyksessä olevaa koulutuksen antamista. Kyseisen materiaalin laittaminen yleisesti saataville voisi teko-olosuhteiden perusteella olla rangaistavaa terroristisena julkisena kehottamisena tai joissakin tilanteissa jopa yllytyksenä terroristisen rikoksen tekemiseen. Pykälässä tarkoitetuksi koulutuksen antamiseksi voitaisiin katsoa myös se, että koulutusmateriaali kohdennetaan esimerkiksi internetin keskustelupalstalla tai muulla vastaavalla teknisellä alustalla tiettyyn suppeaan henkilöpiiriin.
Terroristisessa koulutuksen antamisessa ja terroristisessa kouluttautumisessa voisi olla kysymys niin tiedon omaksumisesta kuin tiedon soveltamisesta harjoittelussa. Tiedon omaksumisessa on kyse teoreettisen tiedon ja kokemussääntöjen opiskelusta. Harjoittelussa teoreettisia tietoja sovelletaan käytäntöön esimerkiksi rakentamalla pommi tai harjoittelemalla räjähteiden käyttöä.
Nykyisen luvun 4 a §:n tavoin rangaistava koulutuksen antaminen voisi koskea räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden sekä myrkyllisten ja haitallisten aineiden valmistusta tai käyttöä. Sen sijaan pykälän ilmaisu ”muulla vastaavalla tavalla” korvattaisiin ilmaisulla ”muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä”. Tällä muutoksella rangaistavuuden alaa ei ole tarkoitus supistaa nykyisestä. Kysymys olisi siltä osin sellaisten erityisten tietojen tai taitojen opettelusta, jotka ovat esimerkiksi räjähteiden valmistusta tai käyttöä vastaavalla tavalla omiaan edistämään terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä. Esimerkkeinä tällaisten erityisten tietojen ja taitojen opettelusta voidaan mainita yleisen liikenteen tai ydinvoimalan ohjausjärjestelmiin puuttumisen mahdollistavien tietokonejärjestelmiä tai -ohjelmia koskevien erityisten tietoteknisten taitojen opettelu sekä terrori-iskussa käytettävän erityisen välineen käytön kuten lentokoneen ohjaamisen opettaminen.
Nykyisen luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisia terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia (tämän luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiset terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset) koskien on lainvalmisteluaineistossa (HE 271/2022 vp, s. 24 ja LaVM 29/2022 vp, s. 7) käsitelty sitä, mitä voivat olla ”merkitykseltään rinnastuvat erityiset menetelmät tai tekniikat” koskien terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä laitonta uhkausta, perätöntä vaarailmoitusta, törkeää julkisrauhan rikkomista ja ydinenergian käyttörikosta.
Kysymys voi terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen laittoman uhkauksen ja perättömän vaarailmoituksen osalta olla sellaisista poikkeuksellisista teknisistä tekotavoista, joita käytetään tekijän kiinni jäämisen välttämiseksi (uhkauksen tai vaarailmoituksen lähettäjän peittämiseen liittyvä koulutus). Törkeän julkisrauhan rikkomisen osalta kyse voi olla erityisistä keinoista, jotka edistävät turvajärjestelyjen ohittamista (esimerkiksi kouluttaminen suojattavan rakennuksen kulunvalvonnan ohittamisen mahdollistavien tietojen ja taitojen hankkimiseen). Rikoslain 44 luvun 10 §:n mukaan ydinenergian käyttörikoksen tekemisenä on rangaistavaa esimerkiksi se, että ilman lupaa käytetään ydinenergiaa, jätetään noudattamatta ydinenergian käytön turvallisuutta tai ryhdytään käyttämään ydinlaitosta. On varsin selvää, että tämän tyyppisiin toimenpiteisiin tarvitaan erityisiä taitoja, joita terroristisessa koulutuksessa voidaan antaa.
Nykyisen luvun 4 a §:n mukaan koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten on tuomittava, jollei teko ole 1, 1 a tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta. Tällaista toissijaisuuslauseketta ei tähän pykälään otettaisi, sellaisista lausekkeista luovuttaisiin pääsääntöisesti myös muiden luvun rikosten kohdalla. Erityisesti sääntelyn selkeyttämiseen liittyvä toissijaisuuslausekkeen poistaminen ei tarkoittaisi sitä, että siinä todettu olisi merkityksetöntä. Näiltä osin voidaan viitata siihen, mitä edellä on todettu 34 luvun 12 §:n perusteluissa koskien tekijäntointa ja rikokseen osallisuutta.
Tämä pykälä olisi terroristista koulutuksen antamista koskeva erityissäännös, jota sovelletaan luvun muut rangaistussäännökset ohittaen. Koulutuksen antaminen terroristiryhmälle tulisi rangaistavaksi tämän pykälän mukaan eikä 6 §:n 1 momentin 8 kohdan (olennaisen tehtävän hoitaminen) mukaisena terroristiryhmän toimintaan osallistumisena.
Myös terroristista koulutuksen antamista arvioitaessa saatetaan joutua arvioimaan sitä, onko kysymyksessä yksi vai useampi koulutuksen antamisrikos. Tämänkin rikoksen kohdalla noudatettaisiin aikaisempien pykälien perusteluissa todettua luonnollista katsantokantaa. Jos kysymyksessä on tietyn terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemiseen liittyvä koulutuksen antaminen, on lähtökohtaisesti perusteltua katsoa, että kyseessä on vain yksi terroristinen koulutuksen antaminen riippumatta siitä, annetaanko koulutusta yhdelle vai useammalle henkilölle. Sama koskisi tietyn koulutuskokonaisuuden eri osia (esimerkiksi henkilö antaa ensin teoreettista koulutusta ja siirtyy sitten samaa asiaa koskevaan käytännöllisen koulutuksen antamiseen). Koulutuksen laajamittaisuus tulisi rangaistuksen määräämisessä huomioon otettavaksi ankarampaan rangaistukseen johtavana seikkana.
Terroristisesta koulutuksen antamisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Rangaistusasteikko olisi sama kuin koulutuksen antamisella terrorismirikoksen tekemistä varten on nykyisen luvun 4 a §:n mukaan. Tilanne säilyisi samana myös sen suhteen, että koulutuksen antamisrikoksesta voitaisiin tuomita ankarampi rangaistus kuin eräistä koulutuksella edistettävistä rikoksista voidaan niiden asteikkojen mukaan tuomita. Näiltä osin tilanne olisi samanlainen kuin jo useiden edellä käsiteltyjen rikosten kohdalla. Myös koulutuksen antamisrikoksen kohdalla tuomittava rangaistus olisi suhteutettava mahdollisesta pääteosta ja varsinkin avunannosta siihen tuomittavaan rangaistukseen siltä osin kuin koulutuksen antamisella edistettävänä ollut rikos on yksilöitävissä rangaistuksen määräämisen hetkellä. Edellä 34 luvun 12 §:n yhteydessä käsitellyt 6 luvun säännökset mahdollistaisivat poikkeuksellisissa tilanteissa sen, että teosta tuomitaan rangaistusasteikon vähimmäisrangaistusta lievempi rangaistus.
Rangaistuksen määräämisessä merkitystä olisi sellaisilla seikoilla kuin annetun koulutuksen merkityksellä tavoitellun teon ja sen toteuttamisen kannalta, tavoiteltavan teon luonteella ja sen tapahtumisen todennäköisyydellä sekä koulutuksen laadulla ja laajuudella. Terroristileirillä annettava koulutus voi olla monipuolisempaa ja kokonaisvaltaisempaa ja näin myös tavoiteltavan terroristisen teon kannalta vaarallisempaa kuin muissa puitteissa annettu terroristinen koulutus. Samalla on kuitenkin huomattava, että yksittäisenkin henkilön kouluttaminen voi johtaa vakavimpien terrorismirikosten toteuttamiseen.
8 §. Terroristinen kouluttautuminen.
Pykälän mukaan terroristisesta kouluttautumisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi se, joka terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten kouluttautuu räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä.
Pykälä korvaisi nykyisen luvun 4 b §:n kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten. Tätäkin pykälää kuitenkin muutettaisiin sen uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä. Ensimmäisen muutoksen mukaan tekijän tulisi toimia terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Nykyisen säännöksen mukaan kouluttautuja toimii tehdäkseen 1 §:n 1 tai 2 momentissa (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset) taikka 1 a §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos) tai 2 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu) tarkoitetun rikoksen.
”Tekemistä varten” kattaisi tämänkin rikoksen kohdalla niin tapaukset, joissa kouluttautuja edistää oman rikoksensa tekemistä, kuin myöskin tapaukset, joissa hän kouluttautumisella edistää toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemistä. Viimeksi mainitusta voi mainita esimerkkinä tilanteen, jossa henkilö kouluttautuu räjähteiden valmistuksessa tarkoituksin luovuttaa valmistamansa räjähteet henkilölle, joka tulee tekemään terrori-iskun. Rangaistavuuden ala laajenisi, kun rangaistavaa on nykyisin vain se, että henkilö toimii oman tulevan rikoksensa tekemisen edistämiseksi.
Luvun 1 §:n 1 kohtaan otettavan käsitemääritelmän ja valmistelurikoksen muuttuvan rikosnimikkeen vuoksi pykälässä puhuttaisiin terrorismirikoksesta ja terrorismirikoksen valmistelusta. ”Terrorismirikos” käsittäisi myös tässä käsitemääritelmän mukaisesti terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen yrityksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen yrityksen, vaikka kouluttautumisen tarkoituksena oleva rikos harvemmin toteuttaa rangaistavan yrityksen. Nykyisen säännöksen viittaus terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn radiologista asetta koskevan rikoksen koko pykälään jo periaatteessa kattaa myös sen rikoksen rangaistavan yrityksen.
Ilmaisuun ”tekemistä varten” liittyisi korotettu tahallisuusvaatimus, jota tekijän tarkoituksen osalta nykyisen säännöksen ”tehdäkseen” jo ilmentää. Tämä subjektiivinen tunnusmerkki ilmentää sitä, että kouluttautujan tavoitteena on, että terrorismirikos tai terrorismirikoksen valmistelu tehdään. Subjektiivisen tunnusmerkistön sisältöä on jo selvitetty edellä terrorismirikoksen valmistelun yhteydessä. Pelkästään yleinen valmius tehdä sopivassa tilanteessa pykälässä tarkoitettu rikos ei olisi riittävää rangaistusvastuun syntymisen kannalta. Kysymys voisi olla toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemisen edistämisessä siitä, että kouluttautuja toimii tietoisena siitä, että hänen kouluttautumisensa edistää tulevan rikoksen tekemistä. Tekijän tahallisuuden ja tarkoituksen arvioinnissa olisi muidenkin luvun rikosten tapaan kysymys kaikkien epäillyn rikoksen tutkinnassa ja myöhemmässä rikosprosessuaalisessa käsittelyssä ilmenneiden seikkojen kokonaisarvioinnista.
Terroristisella kouluttautumisella edistettävän rikoksen yksilöintiä koskien viitataan edellä 6 §:n perusteluissa todettuun. Kouluttautumisrikoksen rangaistavuus ei edelleenkään edellyttäisi sitä, että kouluttautumisella edistettävä rikos tai sen rangaistava yritys tehdään.
Siltä osin kuin kysymys on toiselta henkilöltä saatavasta koulutuksesta, voidaan koulutuksen toteuttamistavan ja sisällön osalta viitata siihen, mitä edellä 7 §:n perusteluissa todetaan. Muilta osin seuraavissa perusteluissa on soveltuvin osin hyödynnetty sitä, mitä nykyisen luvun 4 b §:n perusteluissa (HE 18/2014 vp, s. 26−28 ja HE 30/2018 vp, s. 102 ja 103) todetaan.
Kouluttautumisrikoksen tunnusmerkistö täyttyy, kun henkilö on ryhtynyt ottamaan pykälässä tarkoitettua koulutusta siinä mainitussa tarkoituksessa. Kouluttautuminen on rikos, joka yleensä täyttyy melko pian sen jälkeen, kun koulutusta ryhdytään ottamaan. Edellytyksenä rangaistavuudelle ei edelleenkään olisi, että henkilö saavuttaa tietyn osaamisen tai tietyt valmiudet. Tunnusmerkistön täyttymistä ei estäisi esimerkiksi se, että kouluttautuminen keskeytyy ennen koulutuksen päättymistä viranomaisten estäessä kouluttautumisen jatkamisen.
Jos henkilö luopuisi kouluttautumisrikoksen täyttymisen jälkeen koulutukseen liittyvän terrorismirikoksen tekemisestä, kysymykseen ei yleensä voisi enää tulla rikoslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettu tehokas katuminen. Koulutusta ottanut ei yleensä voisi poistaa jo tapahtuneen kouluttautumisrikoksen merkitystä. Todistettavasti tapahtunut tulevan rikoksen tekemisestä luopuminen voisi kuitenkin rikoslain 6 luvun säännösten mukaisesti vaikuttaa lieventävästi rangaistuksen määräämisessä ja jopa johtaa tuomitsematta jättämiseen.
Nykyisen luvun 4 b §:n tavoin terroristinen kouluttautuminen koskisi myös niin sanottua itsekouluttautumista. Itsekouluttautuminen säädettiin rangaistavaksi terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Direktiivin johdantokappaleessa 11 täsmennetään sitä, mitä itsekouluttautuminen direktiivin 8 artiklan mukaan on. Sen tulee olla aktiivisen toiminnan seurausta ja sen tulee olla tehty tarkoituksessa tehdä terrorismirikos tai edistää sen tekemistä. Tapauksen kaikkien erityisolosuhteiden yhteydessä tällainen tarkoitus voidaan päätellä esimerkiksi aineiston tyypistä ja sivuilla käyntien määrästä. Johdantokappaleessa todetaan lisäksi, että esimerkiksi käsikirjan lataamista verkosta räjähteiden valmistamiseksi terrorismirikoksen tekemistä varten voitaisiin pitää terrorismikoulutuksen vastaanottamisena. Sen sijaan pelkkää verkkosivuilla käyntiä tai aineiston keräämistä laillisiin tarkoituksiin kuten akateemisiin tai tutkimustarkoituksiin ei direktiivin johdantokappaleen mukaan pidetä terrorismikoulutuksen vastaanottamisena.
Itsekouluttautumisen kannalta merkitystä on perehtymisellä kaikenlaisiin sellaisiin tiedonlähteisiin, joista on saatavissa tietoa pykälässä tarkoitetusta valmistuksesta tai käytöstä. Toisen henkilön ohjauksessa tapahtuvan koulutuksen tavoin itsekouluttautumisessa kysymys voisi olla tiedon omaksumisesta tai tiedon soveltamisesta käytäntöön. Itsekouluttautumisen erityistapaus olisi se, että koulutusta sinällään otetaan toiselta henkilöltä, mutta kyseinen henkilö ei itse tiedä antavansa koulutusta terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Tällaista koulutusta sellaisen rikoksen tekemiseen valmistautuva saattaa hankkia esimerkiksi asepalveluksessa ollessaan. Rangaistava kouluttautuminen voisi siis olla osa laillisesti tapahtuvaa kouluttautumista, jos tekijän tarkoituksen tai tietoisuuden perusteella on osoitettavissa, että kouluttautuminen tapahtuu myös terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten.
Kun kouluttautumisrikos laajennettiin kattamaan myös itseopiskelu, korostettiin epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisessa menettelyssä. Sinällään näitä oikeuksia on syytä korostaa luvun muidenkin rikosten kohdalla erityisesti sen vuoksi, että rikos voi olla varsin etäisessä suhteessa tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävään terrorismirikokseen nähden. Esitutkintaviranomaisia ohjaavat esitutkintalain 4 luvun esitutkintaperiaatteet. Lisäksi on otettava huomioon esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 2 momentti, jonka mukaan esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä esitutkinnan aloittamisen edellytysten olemassaolo niin, että ketään ei aiheettomasti aseteta epäillyn asemaan. Rikosepäilyn asianmukaista selvittämistä, teon oikeudellista arviointia jo tutkinnan alkuvaiheessa ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista edistää myös se, että jo terrorismirikosten tutkintavaiheessa syyttäjä osallistuu aktiivisesti tutkinnan ohjaamiseen esitutkintalain 5 luvussa tarkoitetun esitutkintayhteistyön puitteissa.
Nykyisen luvun 4 b §:n mukaan kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten on tuomittava, jollei teko ole 1, 1 a tai 2 §:n mukaan rangaistava. Toissijaisuuslauseketta ei tähänkään pykälään otettaisi. Lausekkeen poistaminen ei tarkoittaisi sitä, että siinä todettu olisi merkityksetöntä. Näiltä osin voidaan viitata siihen, mitä edellä on todettu 34 luvun 12 §:n perusteluissa koskien tekijäntointa ja rikokseen osallisuutta. Tämä pykälä olisi kouluttautumista koskeva erityissäännös, jota sovelletaan luvun muut rangaistussäännökset ohittaen.
Myös terroristista kouluttautumista arvioitaessa saatetaan joutua arvioimaan sitä, onko kysymyksessä yksi vai useampi kouluttautumisrikos. Tämänkin rikoksen kohdalla noudatettaisiin aikaisempien pykälien perusteluissa todettua luonnollista katsantokantaa. Jos kysymyksessä on kouluttautuminen tietyn terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tekemistä varten, olisi lähtökohtaisesti perusteltua katsoa, että kyseessä on vain yksi terroristinen kouluttautuminen riippumatta siitä, onko kouluttautumisessa erilaisia osioita (esimerkiksi koulutuksen saaminen toiselta henkilöltä ja sen lisäksi itsekouluttautuminen aineistoa hankkimalla). Sellaisessa tilanteessa koulutuksen laatu ja määrä voisivat olla rangaistuksen määräämisessä vaikuttavia seikkoja. Kouluttautumistoimien merkittävämpi ajallinen ero ja liittyminen erilaisiin terrorismirikoksiin tai terrorismirikoksen valmisteluihin puolestaan puhuisi sen puolesta, että kyseessä on useampi terroristinen kouluttautuminen.
Terroristisesta kouluttautumisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Rangaistusasteikko ankaroituisi verrattuna nykyisen luvun 4 b §:ään, jonka mukaan kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan sakkoon tai enintään kolmen vuoden vankeusrangaistukseen. Muutos perustuisi kouluttautumisrikoksen rangaistusarvon yleiseen uudelleenarviointiin, jonka tuloksena korostetaan kyseisen rikoksen paheksuttavuutta ja vaarallisuutta.
Terroristisen kouluttautumisen rangaistusasteikko tarkoittaisi sitä, että kouluttautumisrikoksesta voitaisiin rangaistusasteikon enimmäisrangaistuksen perusteella tuomita ankarampi rangaistus kuin eräistä kouluttautumisrikoksella edistettävistä terrorismirikoksista. Vähimmäisrangaistus olisi sama kuin useilla terrorismirikoksilla.
Kouluttautumisrikoksen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä on käsitelty rangaistuksen määräämisessä huomioon otettavia seikkoja (HE 18/2014 vp, s. 28/II ja 29/I), jotka ovat edelleen merkityksellisiä ja joita seuraavassa soveltuvin osin seurataan. Aikaisempien lain esitöiden mukaan kouluttautumisrikoksen erilaisissa ilmenemismuodoissa voi olla varsin erilainen rangaistusarvo. Teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden osalta huomiota kiinnitettäisiin kouluttautumisen merkitykseen tavoitellun rikoksen kannalta. Merkitystä olisi tällöin ensinnäkin tavoiteltavan rikoksen luonteella ja sen tapahtumisen todennäköisyydellä. Toiseksi huomiota tulisi lain aikaisempien esitöiden mukaan kiinnittää kouluttautumisen laatuun ja laajuuteen sekä siihen, mikä merkitys kouluttautumisella olisi tavoitellun rikoksen toteuttamisen kannalta. Mitä laajempaa otettu koulutus on ja mitä vahingollisempia vaikutuksia koulutuksella saaduilla tiedoilla ja taidoilla on tarkoitus aiotussa rikoksessa aiheuttaa, sitä paheksuttavampana kouluttautumista voidaan pitää.
Rangaistuksen määräämisessä asian arviointiin vaikuttaisi myös se, kuinka vaikeaa kyseisten tietojen saaminen on muuta kautta. Terroristileireillä saatu koulutus on usein monipuolisempaa ja kokonaisvaltaisempaa ja näin myös tavoiteltavan rikoksen kannalta vaarallisempaa kuin muissa puitteissa, esimerkiksi itsekouluttautumisen kautta saatu terroristinen koulutus. Myös tahallisuuden aste otettaisiin huomioon rangaistuksen määräämisessä.
Terroristisesta kouluttautumisesta rangaistusta mitattaessa tulisi ottaa huomioon edistettävänä olleen terrorismirikoksen rangaistusuhka siltä osin kuin edistettävä rikos on yksilöitävissä rangaistuksen määräämisen hetkellä. Rangaistuksen tulisi olla oikeassa suhteessa mahdollisesta pääteosta ja varsinkin avunannosta siihen tuomittavaan rangaistukseen. Terroristinen kouluttautuminen on etäämmällä kouluttautumisella edistettävästä rikoksesta kuin avunanto. Jos edistettävää päärikosta ei ole tehty, on rangaistusta määrättäessä pyrittävä arvioimaan, minkälaiseen rikokseen terroristinen kouluttautuminen tähtäsi.
Nykyisen luvun 4 b §:stä poiketen terroristisesta kouluttautumisesta ei voitaisi enää tuomita sakkoa. Vankeusrangaistuksen tuomitseminen voisi joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa muodostua liian ankaraksi. Tällaisissa poikkeuksellisissa tapauksissa on 6 luvun säännösten mukaisesti mahdollista tuomita sakkoa silloinkin, kun se ei ole rangaistusasteikon mukaan mahdollista. On myös mahdollista tuomita vähimmäisrangaistusta lievempään vankeusrangaistukseen. Rikoslain 6 luvun merkityksellisiä säännöksiä on käsitelty edellä 34 luvun 12 §:n perusteluissa.
9 §.Terroristinen värväys.
Pykälän mukaan terroristisesta värväyksestä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi se, joka terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten perustaa terroristiryhmän taikka värvää tai yrittää värvätä toisen terroristiryhmään tai tekemään terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun.
Pykälä korvaisi nykyisen luvun 4 c §:n värväyksestä terrorismirikoksen tekemiseen. Pykälää kuitenkin muutettaisiin sen uuteen lukuun siirtämisen yhteydessä. Ensinnäkin tätä pykälää muutettaisiin niin, että tekijä toimii terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten. Nykyisen säännöksen mukaan värvääjä toimii edistääkseen 1 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset), 1 a §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos) tai 2 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu) tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena, että hänen toimintansa edistää sitä.
Luvun 1 §:n 1 kohtaan otettavan käsitemääritelmän ja valmistelurikoksen muuttuvan rikosnimikkeen vuoksi pykälässä puhuttaisiin terrorismirikoksesta ja terrorismirikoksen valmistelusta kattaen myös ensiksi mainitun rikoksen yrityksen. Nykyisen säännöksen viittaukset koko pykäliin kattavat periaatteessa myös rangaistavat yritykset.
”Tekemistä varten” kattaisi myös tämän rikoksen kohdalla niin tapaukset, joissa rikoksentekijä edistää oman rikoksensa tekemistä, kuin myöskin tapaukset, joissa hän toiminnallaan edistää toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemistä. Näiltä osin ei tapahtuisi rangaistavuuden alan laajenemista, koska nykyisessä säännöksessä olevat ”edistääkseen” ja ”tietoisena siitä, että” on tulkittavissa vastaavalla tavalla. Ne ilmaisut olisivat edelleen merkityksellisiä rangaistussäännöksen soveltamisen ja tekijän tahallisuuden määrittämisen kannalta. Värväysrikokselle asetettava tahallisuusvaatimus merkitsisi sitä, että värvääjän on oltava vähintään tietoinen siitä, että hän toimii terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemistä varten.
Nyt pykälästä selkeästi ilmenisi se, että terroristinen värväys voi koskea vain yhden rikoksen tekemisen edistämistä. Näin ollen poistettaisiin epäselvyys, joka koskee nykyisessä säännöksessä olevaa ”rikollista toimintaa”. Värväyksellä edistettävän rikoksen yksilöintiä koskien viitataan edellä 6 §:n perusteluissa todettuun. Värväysrikoksen rangaistavuus ei edelleenkään edellyttäisi, että värväyksellä edistettävä rikos tai sen rangaistava yritys tehdään.
Värväysrikoksen tunnusmerkistöä täsmennettäisiin nykysääntelyyn verrattuna. Nykyisen sääntelyn mukaan rangaistavaa on se, että rikoksentekijä perustaa tai organisoi terroristiryhmän taikka värvää tai yrittää värvätä väkeä terroristiryhmään tai muuten tekemään 1, 1 a tai 2 §:ssä tarkoitetun rikoksen. Nykyisen pykälän ”tai muuten tekemään” on tarkoitettu kuvaamaan yksittäisen henkilön värväämistä.
Terroristiryhmän organisoiminen siirrettäisiin rangaistavana tekona terroristiryhmän toimintaan osallistumista koskevan 6 §:n 1 momentin 6 kohtaan. Nykyisestä pykälästä poistettaisiin myös sana ”väkeä” sen korostamiseksi, että terroristiryhmään sekä terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemiseen voidaan värvätä myös yksittäinen henkilö. Tähän liittyen pykälään lisättäisiin sana ”toisen” (”värvää tai yrittää värvätä toisen”). Muutetun sanamuodon perusteella värväysrikos voisi kohdistua useaankin henkilöön, mikä voisi puolestaan vaikuttaa rangaistukseen ja sen arviointiin, onko kyseessä yksi vai useampi värväysrikos. Nykysäännöksen ilmaisu ”mainituissa pykälissä tarkoitetun” korvattaisiin terrorismirikoksen ja terrorismirikoksen valmistelun mainitsemisella, koska pykälään ei tulisi enää pykäläviittauksia.
Värväysrikosta on käsitelty varsin vähän sitä koskevissa lain esitöissä. Vuoden 2002 puitepäätöksen yhteydessä värväys säädettiin rangaistavaksi siten, että terroristiryhmän toiminnan edistämisenä (nykyinen terroristiryhmän toimintaan osallistuminen) säädettiin rangaistavaksi se, että tekijä värvää tai yrittää värvätä väkeä terroristiryhmään. Vuonna 2008 Euroopan neuvoston yleissopimukseen liittymisen yhteydessä värväysrikos erotettiin erilliseksi rikokseksi niin, että rangaistavuus kattaa myös yksittäisen henkilön värväämisen.
Värväysrikosta on kuvattu vuoden 2002 puitepäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä (HE 188/2002 vp, s. 52). Tuolloin todetun mukaan väen värvääminen voi tapahtua kahdenkeskisin keskusteluin tai laajamittaisemmin. Värvääminen voisi tapahtua myös terroristiryhmän perustamisvaiheessa tai myöhemmin. Värvääminen on tuolloisten lain esitöiden mukaan toteutunut vasta, kun värväyksen kohde on liittynyt ryhmään. Sen vuoksi värväämiseen rinnastetaan värväämisen yritys, joka voi moitittavuudeltaan lähestyä onnistunutta värväämistä.
Vaikka todetut perustelut koskevatkin terroristiryhmään värväämistä, soveltuvat ne pitkälti myös yksittäisen henkilön värväämiseen. Rangaistavalta värväykseltä voidaan lisäksi edellyttää tiettyä uskottavuutta ja vakavasti otettavuutta niin, että värväyksen voi olettaa saavan jonkinlaista vastakaikua värväyksen kohteena olevan henkilön taholta. Rangaistavan värväyksen tulee myös kohdistua tiettyyn henkilöön tai tiettyihin henkilöihin, mihin liittyy rajanveto terroristiseen julkiseen kehottamiseen, joka olisi rangaistava tämän luvun 14 §:n mukaisesti.
Terroristisessa julkisessa kehottamisessa olisi kysymys siitä, että rikoksentekijä joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee värväytymiseen terroristiryhmään tai tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn terrorismirikoksen tekemiseen. Terrorismirikoksiin liittyvää julkista kehottamista rangaistavaksi säädettäessä todettiin (HE 89/2021 vp, s. 43), että nykyisen luvun 4 c §:ssä rangaistavaksi säädetystä väen värväämisestä terroristiryhmään terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen eroaisi siinä, että 4 c §:ssä tarkoitetusta varsinaisesta värväysrikoksesta poiketen terrorismirikoksiin liittyvä julkinen kehottaminen kohdistuu laajaan ja yksilöimättömään henkilöjoukkoon. Kehottamisrikos ei myöskään edellytä vähintäänkin sellaista yrittämiseen sisältyvää vaaraa värväyksen onnistumisesta, jota värväysrikos edellyttää. Julkisen kehottamisen rikos myös koskee kaikkia tässä luvussa rangaistavia rikoksia, kun värväysrikos liittyy puolestaan terrorismirikokseen tai terrorismirikoksen valmisteluun.
Terroristinen värväys ei olisi niin pitkälle terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemiseen vaikuttavaa toimintaa kuin on yllytys mainittujen rikosten tekemiseen. Värvääjä voitaisiin kuitenkin värväysrikoksen asemesta tuomita yllytyksestä terrorismirikoksen tai terrorismirikoksen valmistelun tekemiseen, jos rikoslain 5 luvun 5 §:n mukaisesti olisi kysymys tahallisesta taivuttamisesta tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen. Yllytystä koskevan säännöksen perusteluiden (HE 44/2002 vp, s. 154/II ja 155) mukaan yllytysvastuun perusedellytys on, että yllytys saa aikaan tekopäätöksen tekijässä niin, että yllytyksen tulee ainakin olla tehdyn rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen pääasiallinen syy, jota ilman teko olisi jäänyt tekemättä. Yllyttäjän tahallisuuteen kuuluu tietoisuus tunnusmerkistöön liittyvistä seikoista (riittävä vastaavuus tekoajan, -paikan ja -tavan suhteen), oman toiminnan merkityksestä seurauksen syntymiselle sekä siitä, että hänen toimintansa saa aikaan rikoksen tekijän toiminnan kautta. Yllyttäjän on pidettävä menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena rikoksentekijässä syntyvää rikoksentekopäätöstä. Selvimmin yllyttäjän vastuu poikkeaa terroristiseen värväykseen syyllistyvän vastuusta siinä, että yllyttäjän vastuu edellyttää, että yllytyksen seurauksena tehdään kyseinen rikos tai sen rangaistava yritys. Sellaista vaatimusta ei ole värväysrikokseen liittyen.
Nykyisen luvun 4 c §:n mukaan värväyksestä terrorismirikokseen tuomitaan, jollei teko ole 1, 1 a tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta. Tällaista toissijaisuuslauseketta ei tähänkään pykälään otettaisi. Lausekkeen poistaminen ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että siinä todettu on merkityksetöntä. Näiltä osin voidaan viitata siihen, mitä edellä on todettu 34 luvun 12 §:n perusteluissa koskien tekijäntointa ja rikokseen osallisuutta.
Tämä pykälä olisi terroristista värväystä koskeva erityissäännös, jota sovelletaan luvun muut rangaistussäännökset ohittaen. Terroristiryhmään liittyessään värväysrikos tulisi rangaistavaksi tämän pykälän mukaan eikä 6 §:n 1 momentin 8 kohdan (olennaisen tehtävän hoitaminen) mukaisena terroristiryhmän toimintaan osallistumisena.
Myös terroristista värväystä arvioitaessa saatetaan joutua arvioimaan sitä, onko kysymyksessä yksi vai useampi värväysrikos. Tämänkin rikoksen kohdalla noudatettaisiin niin sanottua luonnollista katsantokantaa, jonka mukaan ratkaisevia ovat tekojen ajallinen ulottuvuus ja se, miten kiinteästi teot liittyvät toisiinsa. Merkitystä voi olla sillä, kuinka usean henkilön värväämisestä on kysymys, ja sillä värvätäänkö kohdehenkilöä tai kohdehenkilöitä terroristiryhmään vai rikoksen tekemiseen. Samaan henkilöön tai useaan henkilöön samalla kertaa kohdistuvat värväysteot saattavat olla katsottavissa yhdeksi värväysrikokseksi. Merkittävät ajalliset erot värväystekojen välillä ja värväystekojen liittyminen toisistaan poikkeaviin terrorismirikoksiin tai terrorismirikoksen valmisteluihin puhuisivat sen puolesta, että kyseessä on useampi terroristinen värväys. Terroristiryhmään värväämisessä pidemmänkin aikaa yhtäjaksoisesti kestänyt teko olisi mahdollista ainakin joissakin tilanteissa katsoa yhdeksi värväysrikokseksi, toiminnan kesto olisi kuitenkin rangaistuksen määräämisessä ankarampaan rangaistukseen johtava seikka.
Terroristisesta värväyksestä tuomittaisiin nykyisen luvun 4 c §:n tavoin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Tilanne säilyisi samana sen suhteen, että värväysrikoksesta voitaisiin tuomita ankarampi rangaistus kuin eräistä värväyksellä edistettävistä rikoksista voidaan niiden asteikkojen mukaan tuomita. Näiltä osin tilanne olisi samanlainen kuin jo useiden edellä käsiteltyjen rikosten kohdalla. Myös värväysrikoksesta tuomittava rangaistus olisi suhteutettava mahdollisesta pääteosta ja varsinkin avunannosta siihen tuomittavaan rangaistukseen sikäli kuin värväyksellä edistettävä rikos on yksilöitävissä rangaistuksen määräämisen hetkellä. Myös tämän rikoksen kohdalla 6 luvun säännökset mahdollistaisivat poikkeuksellisissa tilanteissa rangaistusasteikon vähimmäisrangaistusta lievemmän rangaistuksen määräämisen. Merkityksellisiä 6 luvun säännöksiä on käsitelty edellä 34 luvun 12 §:n perusteluissa.
Rangaistuksen määräämisen kannalta merkitystä olisi värväystoiminnan laadulla ja laajuudella. Huomioon voitaisiin ottaa se, kuinka vakavien terrorismirikosten tekemiseen värväystoiminta on liittynyt. Laajuus liittyisi ennen kaikkea siihen, kuinka suureen henkilömäärään toiminta on kohdistunut. Erityisen paheksuttavana ja vakavana voidaan pitää pitkäkestoista suureen määrään henkilöitä kohdistuvaa värväystoimintaa. Siltä osin kuten muutenkin rangaistuksen määräämisessä vaikuttaisi arvio siitä, onko kysymyksessä yksi vai useampi värväysrikos.
10 §.Terroristinen rikoksen rahoittaminen.
Pykälän 1 momentin mukaan terroristisesta rikoksen rahoittamisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemistä varten. Pykälän 2 momentin mukaan yritys olisi rangaistava.
Pykälä korvaisi osittain nykyisen luvun 5 §:n terrorismirikoksen rahoittamisesta. Mainitun pykälän 2 momentissa oleva kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittamista koskeva sääntely siirrettäisiin 34 lukuun.
Pykälän 1 momentti poikkeaisi nykyisen luvun 5 §:n 1 momentista. Nykyisen säännöksen mukaan rangaistavaa on se, että tekijä toimii rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että varoilla rahoitetaan jotakin 1, 1 a, 2−4, 4 a−4 c tai 5 c−5 e §:ssä tarkoitettua rikosta. Uuden säännöksen mukaan tekijän olisi toimittava tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemistä varten. Tämänkin rikoksen kohdalla ”tekemistä varten” kattaisi niin tapaukset, joissa rikoksentekijä rahoitusteolla edistää oman rikoksensa tekemistä, kuin myöskin tapaukset, joissa hän toiminnallaan edistää toisen henkilön tai toisten henkilöiden tulevan rikoksen tekemistä. Näiltä osin ei tapahtuisi rangaistavuuden alan laajenemista, koska nykyisessä säännöksessä olevat ”edistääkseen” ja ”tietoisena siitä, että” on tulkittavissa vastaavalla tavalla. Ne ilmaisut olisivat edelleen merkityksellisiä rangaistussäännöksen soveltamisen ja tekijän tahallisuuden määrittämisen kannalta. Tahallisuuden ulottuvuutta ja sisältöä liittyen terrorismin rahoittamisrikoksiin ja myös muihin rikoslain 34 a luvun rikoksiin on jo käsitelty edellä jaksossa 2.5.4.9 käsiteltäessä sitä, onko perusteltua säätää terrorismin rahoittamisrikokset rangaistaviksi myös tuottamuksellisina.
Pykälän 1 momentti ei sisältäisi nykyisen luvun 5 §:n 1 momentin pykäläviittauksia, jotka kattavat kaikki muut nykyisen luvun rikokset terroristin rahoittamista ja terroristiryhmän rahoittamista lukuun ottamatta. Pykäläviittaukset korvattaisiin ilmaisulla ”tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen”. Ilmaisulla tarkoitettaisiin sitä, että rahoittamisen rangaistavuus kattaisi myös tilanteet, joissa ei ole rahoitusteon hetkellä varmaa se, minkä tämän luvun mukaisen rikoksen rahoittamiseen varat tullaan käyttämään, mutta rahoittajan tarkoitus tai tietoisuus liittyy siihen, että varat menevät jonkin luvun mukaisen rikoksen tekemisen edistämiseen. Rahoitettava rikos ei ole näissä tilanteissa välttämättä jälkeenpäin yksilöitävissä rikoksen (rikosnimikkeen) tarkkuudella. Kysymys on näin ollen itse asiassa luvussa rangaistavaksi säädetyn rikollisen toiminnan rahoittamisesta. Rahoitusteon tekemisen aikaan on esimerkiksi mahdollista, että varat menevät terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rahoittamiseen tai ryhmän toiminnassa tapahtuvan koulutuksen antamisen tai kouluttautumisen rahoittamiseen. Sattumanvaraista voi olla se, minkä tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseen annetut tai kerätyt varat lopulta käytetään sikäli kuin niitä ylipäänsä käytetään mihinkään. Mahdollista voisi toki olla sekin, että rahoittamisteon tekemisen hetkellä on hyvinkin tarkkaan selvillä se, minkä tämä luvun mukaisen rikoksen tekemiseen varat tultaisiin käyttämään.
Muuten pykälän sisällön osalta voidaan viitata siihen, mitä edellä on todettu 34 luvun 12 §:n perusteluissa. Tämä koskee 1 momentin osaa ”suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja”. Mainitun pykälän perusteluissa on myös käsitelty sitä, milloin on kysymyksessä rahoittamisrikoksen yritys. Myös terroristisen rikoksen rahoittamisen rangaistavuuden kannalta ratkaisevaa olisi rahoittajan tarkoitus tai tietoisuus varojen antamisen tai keräämisen hetkellä. Rangaistavuuden kannalta ei olisi merkitystä sillä, mitä varoille tapahtuu tai mitä niillä tehdään antamisen tai keräämisen jälkeen sikäli kuin niillä tehdään mitään.
Nykyisen luvun 5 §:n 4 momentin mukaan pykälässä edellä säädettyä ei sovelleta, jos teko on rangaistava 1 momentin 1−5 kohdassa tarkoitettuna rikoksena tai sellaisen yrityksenä tai osallisuutena sellaiseen rikokseen taikka 1, 2 tai 4 b:n mukaan tai teosta säädetään muualla laissa ankarampi rangaistus. Tällaista viittauksiltaan osin virheellistä ja puutteellista toissijaisuuslauseketta ei tähänkään pykälään otettaisi. Toissijaisuuslausekkeen poistaminen ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että siinä todettu on merkityksetöntä. Näiltä osin voidaan viitata siihen, mitä edellä on todettu 34 luvun 12 §:n perusteluissa koskien tekijäntointa ja rikokseen osallisuutta.
Tämä pykälä olisi terroristista rikoksen rahoittamista koskeva erityissäännös, jota sovelletaan luvun muut rangaistussäännökset ohittaen. Rikoksen tunnusmerkistön perusteella päällekkäisyyttä noiden muiden säännösten kanssa ei pääse myöskään käytännössä syntymään niiden tarkkaan rajattujen soveltamisalojen perusteella. Pykälää myös sovellettaisiin ensisijaisesti suhteessa siihen, jossa säädettäisiin rangaistavaksi kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetun rikoksen rahoittaminen (34 luvun 12 §).
Terroristisesta rikoksen rahoittamisesta tuomittaisiin nykyisen luvun 5 §:n tavoin vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Rangaistuksen määräämisenkin osalta voidaan viitata siihen, mitä edellä on todettu 34 luvun 12 §:n perusteluissa mukaan lukien poikkeuksellisista määräämistilanteista siinä yhteydessä lausuttu.
11 §.Terrorismin rahoittaminen.
Pykälän 1 momentin mukaan terrorismin rahoittamisesta tuomittaisiin se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen henkilöä, joka tekee terrorismirikoksia tai osallistuu niiden tekemiseen 5 luvun 3−6 §:ssä tarkoitettuna rikokseen osallisena, tai terroristiryhmää taikka tietoisena siitä, että varoilla rahoitetaan tällaista henkilöä tai terroristiryhmää. Rangaistukseksi tuomittaisiin vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Pykälän 2 momentin mukaan yritys olisi rangaistava. Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava 10 §:n mukaan (3 momentti).
Pykälä korvaisi nykyisen luvun 5 a ja 5 b §:n, joissa säädetään rangaistaviksi terroristin rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen. Sääntelyyn ei pykälien yhdistämisellä tehtäisi sisältöön asiallisesti vaikuttavia muutoksia, vaikka sanamuodot muuttuisivat joiltakin osin. Terroristin rahoittamista koskevassa pykälässä olevat viittaukset 1 §:ään (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset) ja 1 a §:ään (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos) korvattaisiin 1 §:n 1 kohdan käsitemääritelmän mukaisesti terrorismirikosten mainitsemisella 1 momentissa.
Terroristiryhmän rahoittamiseen liittyen ei enää viitattaisi terroristiryhmän määritelmän sisältävään säännökseen, joka olisi tämän uuden luvun 1 §:n 4 kohdassa. Määritelmäsäännökseen ei viitata nykyisin eikä tultaisi jatkossa viittaamaan muissakaan luvun terroristiryhmää koskevissa säännöksissä. Tässäkin yhteydessä terroristiryhmällä tarkoitettaisiin kohdan määritelmän mukaisesti vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen terrorismirikoksia.
Rahoitusteon tekijän tarkoituksen ja tietoisuuden osalta pykälässä käytettäisiin nykyisen luvun 5 a ja 5 b §:n tavoin muotoiluja ”rahoittaakseen” ja ”tietoisena siitä, että … rahoitetaan”. Tämä liittyisi siihen, että pykälä koskee henkilön tai ryhmän yleisrahoittamista ilman yhteyttä tulevaan rikokseen. Näin ollen edeltävissä pykälissä käytettävä ”rikoksen tekemistä varten” ei soveltuisi tähän yhteyteen. Nykyisissä pykälissä oleva sana ”niillä” korvattaisiin selvyyden vuoksi sanalla ”varoilla”.
Seuraavassa todettu perustuu pitkälti niihin perusteluihin, jotka liittyvät terroristiryhmän rahoittamisen rangaistavaksi säätämiseen (HE 18/2014 vp, s. 31/II−33/I) ja terroristin rahoittamisen rangaistavaksi säätämiseen (HE 135/2020 vp, s. 43−48).
Pykälän 1 momentin osan ”suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja” osalta soveltuvin osin pätee se, mitä edellä on todettu 34 luvun 12 §:n perusteluissa. Varojen antamisella tarkoitetaan esimerkiksi omien rahojen antamista kyseisiä rikoksia tekevälle henkilölle tai ryhmälle. Varojen keruu voisi olla suoranaista varainkeruuta esimerkiksi keräyksen järjestämällä, mutta varoja voidaan kerätä myös vain yhdeltä henkilöltä tai yksittäiseltä muulta taholta. Välillisenä varojen antamisena tai keräämisenä rangaistavaksi voisi tulla esimerkiksi varojen antaminen toiselle tietoisena siitä, että tämä tulee luovuttamaan ne momentissa tarkoitetulle henkilölle tai ryhmälle. Varoilla tarkoitettaisiin tässäkin yhteydessä kaikenlaista omaisuutta, jolla on taloudellista arvoa. Tältäkin osin olisi merkityksellinen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen 1 artiklan ”varojen” määritelmä.
Pykälän 1 momentin mukainen, nykyisen luvun 5 a §:n rikosnimikkeen perusteella ”terroristiksi” luonnehdittavan henkilön rahoittaminen ja terroristiryhmän rahoittaminen ovat luonteeltaan tietyn henkilön tai tietyn ryhmän yleisrahoittamista. Momentin soveltaminen ei edellyttäisi selvitystä siitä, että varat on annettu tai kerätty jonkin terrorismirikoksen tekemistä varten tai että varoja on ylipäänsä käytetty mihinkään tarkoitukseen. Kun varat on toimitettu rahoitettavalle henkilölle tai ryhmälle, rahoittaja ei voi enää tehokkaasti kontrolloida niiden käyttötarkoitusta. Tämä tarkoittaa sitä, että varojen antajan tarkoituksesta tai tietoisuudesta huolimatta varat voivat mennä aivan laillisiinkin käyttötarkoituksiin. Vaikka varat menisivät hyväksyttävään tarkoitukseen, tämä voi vapauttaa terroristin tai terroristiryhmän käyttämään muita varoja terrorismirikosten tekemiseen.
Terroristin rahoittamista koskien pykälän 1 momentissa käytettäisiin edelleen rikosten osalta monikkoa (”terrorismirikoksia”), koska rahoitettavan henkilön tavoitteena ei ole useinkaan yksittäisen terrorismirikoksen tekeminen. Jos niin olisi, riittävästi yksilöitävissä olevan yksittäisen rikoksen rahoittaminen olisi useissa tapauksissa edellisessä pykälässä tarkoitettua terroristista rikoksen rahoittamista. Myös terroristiryhmän rahoittamiseen liittyen saatetaan joutua arvioimaan sitä, onko kyseessä tämän pykälän mukainen ryhmän yleisrahoittaminen vai jo riittävästi yksilöitävissä olevan rikoksen rahoittaminen.
Rajanvetokysymyksiä saattaa liittyä myös sen määrittämiseen, onko kyseessä terroristin vai terroristiryhmän rahoittaminen. Tämä liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa varoja annetaan tai kerätään henkilölle tai henkilöille, joka on tai jotka ovat kiinteässä yhteydessä terroristiryhmän kanssa. Esimerkkinä voi mainita tilanteen, jossa henkilö tietoisesti lähettää varoja konfliktialueella olevalle henkilölle, joka on julkisesti kertonut osallistuvansa terroristiryhmän toimintaan. Tällainen teko on tapauskohtaisten seikkojen arvioinnin perusteella rangaistava joko terroristin rahoittamisena tai terroristiryhmän rahoittamisena. Saman rahoittamisteon perusteella henkilöä ei voida tuomita molemmista teoista. Kyseiset teot ovat joka tapauksessa yleisesti ottaen vakavuudeltaan ja paheksuttavuudeltaan samantasoisia saman rangaistusasteikon vuoksi.
Nykyisen sääntelyn tavoin pykälä sisältäisi korotetun tahallisuusvaatimuksen, jonka mukaan rahoitusteon tekijän tulee toimia rahoittaakseen varoilla terroristia tai terroristiryhmää tai tietoisena siitä, että varoilla rahoitetaan sellaista henkilöä tai ryhmää. Molemmissa tapauksissa on kysymys siitä, että rahoitusteon tekijä riittävällä varmuudella tietää sen tahon, jolle varoja annetaan tai kerätään, olevan terroristi tai terroristiryhmä. Viimeksi mainitun kohdalla kysymys olisi tietoisuudesta sellaisista seikoista, jotka 1 §:n 4 kohdan määritelmän mukaan tekevät ryhmästä terroristiryhmän ja joita on edellä käsitelty kyseisen määritelmän perusteluissa. Terrorismin rahoittamisesta tuomitseminen edellyttäisi sen toteen näyttämistä, että rahoittajan tarkoitus tai tietoisuus on kohdistunut tietyllä tavalla toimivan henkilön tai ryhmän rahoittamiseen. Myös tämän terrorismirikollisuuteen liittyvän rahoittamisrikoksen kohdalla ratkaisevaa olisi varoja antavan tai keräävän henkilön tarkoitus tai tietoisuus varojen antamisen tai keräämisen hetkellä.
Mitä tulee terroristin rahoittamiseen, rangaistusvastuun syntymiseksi olisi oltava ulkonaisesti havaittavia tai muuten todennettavia seikkoja, jotka ovat varoja antavan tai keräävän tiedossa ja joiden perusteella rahoitettavan henkilön voidaan päätellä tekevän terrorismirikoksia tai osallistuvan osallisena niiden tekemiseen. Varoja antavan tai keräävän henkilön syyllistymistä terroristin rahoittamiseen ei voitaisi välttämättä päätellä mistään yksittäisestä seikasta tai tiedosta. Kysymys olisi kaikkien epäillyn rahoittamisrikoksen tutkinnassa ja myöhemmässä rikosprosessuaalisessa käsittelyssä ilmenneiden seikkojen kokonaisarvioinnista, joka kohdistuisi erityisesti rahoitettavasta henkilöstä oleviin tietoihin. Merkityksellistä kokonaisarvioinnissa olisi kaikki varoja antavan tai keräävän henkilön tiedossa oleva 2 tai 3 §:ssä tarkoitettujen rikosten tekemistä edistävä toiminta, joka ei ole vielä edistynyt riittävällä tavalla yksilöidyksi terrorismirikokseksi, jonka rahoittaminen on rangaistavaa terroristisena rikoksen rahoittamisena.
Terroristin rahoittamista mahdollisesti koskevan teon kokonaisarvioinnissa huomioon otettavia seikkoja voisivat olla esimerkiksi rahoitettavan henkilön esittämät lausumat ja uhkaukset, niin yleisesti tietoon saatetut kuin pienemmässä henkilöpiirissäkin esitetyt, joissa rahoitettava henkilö ilmaisee tehneensä, tekevänsä tai aikovansa tehdä kyseisiä rikoksia taikka osallistuvansa niiden tekemiseen. Johtopäätöksiä olisi tehtävissä myös siitä, että rahoitettava henkilö kehottaa muita tekemään terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia. Kun arvioidaan henkilön esittämien lausumien ja uhkausten merkitystä, huomiota on myös kiinnitettävä niihin olosuhteisiin, joissa niitä on esitetty, ja siihen kuinka vakavasti otettavia lausumat ja uhkaukset ovat niiden esittämisolosuhteet huomioon ottaen. Pelkkä radikalisoituminen tai epämääräisten väkivaltaan viittaavien puheiden esittäminen ei vielä johtaisi siihen, että rahoitettava henkilö katsotaan 1 momentissa tarkoitetuksi rahoitettavaksi henkilöksi.
Rahoitettavaa henkilöä arvioitaessa huomioon voivat tulla lausumien ja uhkausten lisäksi otettaviksi myös muut hänen toiminnastaan saadut tiedot. Rahoittajan tiedossa saattaa esimerkiksi olla, että varat saava henkilö on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu terrorismirikoksesta. On kuitenkin syytä samalla korostaa sitä, että säännöksellä ei leimata esimerkiksi henkilöitä, jotka ovat suorittaneet rangaistuksen terroristisesta rikoksesta. Tieto aikaisemmasta rangaistuksesta olisi vain yksi rahoitettavan henkilön toiminnasta olevien tietojen kokonaisarvioinnissa huomioon otettava seikka. Merkitystä olisi myös sillä, minkä verran tuomiosta on kulunut ja onko henkilön toiminnasta olevien tietojen perusteella pääteltävissä, että hän on enää tekemisissä terroristisen toiminnan kanssa. Yksi kokonaisarvioinnissa merkityksellinen seikka voisi olla se, että rahoitettavan henkilön varat on jäädytetty varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain (325/2013) nojalla terroristiseen toimintaan olevien kytkösten vuoksi, koska jäädyttäminen ilmentää henkilön merkityksellistä yhteyttä terroristiseen toimintaan.
Terroristin rahoittamisen rangaistavuus ei edellyttäisi sitä, että rahoitettavan henkilön terrorismirikosten tekemiseen tai niiden tekemiseen osallistumiseen viittaava toiminta olisi jollakin tavalla käynnissä juuri varojen antamisen tai keräämisen hetkellä tai että rahoitettavan henkilön sellainen toiminta olisi muuten jatkuvakestoista.
Pykälän 1 momentin mukaan rahoitettava henkilö osallistuisi terrorismirikosten tekemiseen 5 luvun 3−6 §:ssä tarkoitettuna rikokseen osallisena. Rikoskumppanuudesta on 5 luvun 3 §:n mukaan kysymys, jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen. Tällöin pykälän mukaan kutakin rangaistaan rikoksen tekijänä. Tekijänä tuomitaan 5 luvun 4 §:n mukaan myös se, joka on tehnyt rikoksen käyttäen välikappaleena toista, jota ei voida rangaista ainakaan siitä rikoksesta. Jos henkilö toimii 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetussa terroristiryhmässä, varojen antaminen tai kerääminen hänelle voisi toteuttaa 1 momentin mukaisen terroristiryhmän rahoittamisen tunnusmerkistön. Jos rahoitettava henkilö toimii yhdessä toisen henkilön kanssa rikoskumppanina tai jos useamman henkilön toimiessa yhdessä 1 §:n 4 kohdassa olevat terroristiryhmän määritelmän osatekijät terrorismirikosten tekemistä lukuun ottamatta eivät täyty, varojen antaminen tai kerääminen olisi terroristin rahoittamista, jos kysymys ei olisi jo riittävästi yksilöidyn terrorismirikoksen rahoittamisesta.
Pykälän 1 momentissa viitattavan 5 luvun 5 §:n mukaan yllytyksestä tuomitaan kuten tekijä se joka tahallaan taivuttaa toisen tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemiseen. Tässä tapauksessa rahoitettavan henkilön toiminta olisi siis sen kaltaista, että tämä yllyttää toisia henkilöitä tekemään terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia. Momentin mukaan terroristin rahoittaminen voisi lisäksi siis koskea varojen antamista tai keräämistä sellaiselle henkilölle, joka toimii avunantajana eli 5 luvun 6 §:n mukaisesti ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä. Viimeksi mainitun pykälän sanamuodon (” tai muilla tavoin”) mukaisesti avunantona voivat tulla rangaistaviksi moninaiset toisen rikoksen tekemistä edistävät toimet. Pykälän 1 momentin viittaus 5 luvun 3−6 §:ään ei tarkoittaisi sitä, että rahoitettavan henkilön tarvitsisi toimia kaikkien viitattujen pykälien mukaisena rikokseen osallisena. Riittävää olisi, että hän toimisi jossakin osallisen ominaisuudessa.
Kun terroristiryhmän rahoittaminen säädettiin rangaistavaksi, korostettiin sitä, että kyseinen rikos edellyttää oikeudenvastaisuutta (HE 18/2014 vp, s. 32/II). Mainittua rikosta pidettiin lähtökohtaisesti oikeudenvastaisena, eikä oikeudenvastaisuuden tunnusmerkkiä ollut tarpeen sisällyttää rangaistussäännökseen.
Samat oikeudenvastaisuuteen liittyvät näkökohdat koskevat myös terroristin rahoittamista, jonka senkin oikeudenvastaisuus seuraisi rikoksen edellyttämästä korotetusta tahallisuusvaatimuksesta. Terroristin rahoittamisessa rahoittaja varoja antamalla tai keräämällä tahallaan edistää sitä, että terrorismirikosten tekeminen tai niiden tekemiseen osallistuminen rikokseen osallisena mahdollistuu rahoitettavan henkilön varojen lisääntymisen kautta. Mainittu tarkoitus puuttuisi varoja kohdennetusti laillisiin tarkoituksiin antavilta tai kerääviltä rahoittajilta. Varoja antavilla tai keräävillä henkilöillä ei välttämättä edes ole sellaisia tietoja varoja saavasta henkilöstä tai hänen toiminnastaan, että rahoittajan tieten voisi katsoa perustellusti olevan kysymys terrorismirikoksia tekevästä tai niiden tekemiseen osallistuvasta henkilöstä.
Todetun perusteella esimerkiksi perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaisen välttämättömän toimeentulon tai huolenpidon turvaamiseksi tehdyt suoritukset eivät sellaisinaan kuuluisi 1 momentin soveltamisalaan riippumatta siitä, keneltä sellaiset suoritukset tulevat. Terroristin rahoittamisen rangaistavuus ei myöskään lähtökohtaisesti estäisi ketään hankkimasta perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaisesti toimeentuloa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Jo terrorismin rahoittamisen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä todettiin, että rangaistavaa ei ole esimerkiksi varojen luovuttaminen humanitaariseen keräykseen, jolla rahoitetaan kehitystä alueella, jolla oletetun terroristiryhmän epäillään toimivan (HE 43/2002 vp, s. 28/II). Sen jälkeen on entisestään korostunut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden merkitys terrorismirikoksia koskevien rangaistussäännösten säätämistä ja soveltamisalaa rajoittavana tekijänä. Terrorismirikoksina ei pidetä aseellisen selkkauksen yhteydessä tehtyjä tekoja, joihin kansainvälinen humanitaarinen oikeus soveltuu ja jotka ovat sen mukaan laillisia. Terrorismirikosten piiriin ei myöskään kuulu kansainvälisessä oikeudessa tunnustettujen humanitaarisen avun järjestöjen toimittama humanitaarinen apu.
Kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen ja terrorismin rahoittamiseen ei voida edelleenkään olettaa liittyvän merkittäviä rajanvetokysymyksiä. Huomioon on otettava se, että terrorismin rahoittamiseen syyllistyisi henkilö, joka antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan henkilöä, joka tekee terrorismirikoksia tai osallistuu niiden tekemiseen rikokseen osallisena, tai rahoitetaan terroristiryhmää. Terrorismirikosten tekemisen edistämiseen liittyvä rahoittajan tarkoitus tai tietoisuus selkeästi erottaisi rahoitettavan toiminnan sellaisesta hyväksyttävästä toiminnasta, joka kuuluu kansainvälisen humanitaarisen avun piiriin.
Myös terrorismin rahoittamista arvioitaessa saatetaan joissakin tilanteissa joutua arvioimaan sitä, onko kyseessä yksi vai useampi rahoittamisrikos. Tässäkin tapauksessa kysymys ratkaistaisiin noudattaen luonnollista katsantokantaa, jonka mukaan merkityksellistä on tekojen ajallinen ulottuvuus ja se, miten kiinteästi teot liittyvät toisiinsa. Henkilön ja ryhmän rahoittamista koskevat teot olisivat lähtökohtaisesti erillisiä tekoja, kun taas samaan henkilöön kohdistuvat useammat rahoitusteot tai samaan ryhmään kohdistuvat useammat rahoitusteot voisivat joissakin tapauksessa muodostaa yhden rikoksen. Jos niin olisi, rahoituksen pitkäkestoisuus voitaisiin ottaa rangaistuksen määräämisessä ankarampaan rangaistukseen johtavana seikkana.
Terrorismin rahoittamisesta tuomittaisiin vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Tämä rangaistusasteikko olisi sama kuin terroristin rahoittamisella ja terroristiryhmän rahoittamisella on nykyisen luvun 5 a ja 5 b §:n mukaan. Rangaistuksen määrääminen tapahtuisi tämänkin rikoksen kohdalla 6 luvun säännöksiä noudattaen. Sen luvun 4 §:ssä säädetyn yleisperiaatteen mukaan lähtökohtana on konkreettisen rikoksen rangaistusarvo, joka riippuu teon vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta, teon vaikuttimista sekä rikoksesta ilmenevästä muusta tekijän syyllisyydestä. Terrorismin rahoittamisesta rangaistusta määrättäessä merkityksellisiä olisivat erityisesti rahoittamisen kesto, annettujen tai kerättyjen varojen yhteismäärä sekä mainittuihin seikkoihinkin liittyen varojen merkitys rikollisen terroristisen toiminnan edistämisen kannalta.
Terrorismin rahoittamisen tunnusmerkistö ei edellyttäisi annettavilta tai kerättäviltä varoilta mitään vähimmäismäärää, joten määrä voi olla pienikin. Toisaalta huomioon olisi otettava rahoitettavan toiminnan vaarallisuus ja se, että pienikin rahamäärä voi joissakin tilanteissa ratkaisevasti edistää terroristin tai terroristiryhmän terroristista rikollista toimintaa. Edellä 34 luvun 12 §:n perusteluissa käsitellyt 6 luvun säännökset mahdollistavat tietyin edellytyksin poikkeuksellisissa tilanteissa vähimmäisrangaistusta lievemmän vankeusrangaistuksen tuomitsemisen, sakon tuomitsemisen tai joissakin tilanteissa jopa tuomitsematta jättämisen.
Pykälän 2 momentin mukaan, nykyisen luvun 5 a §:n 2 momentin ja 5 b §:n 2 momentin tavoin terrorismin rahoittamisen yritys olisi rangaistava. Tältä osin sovellettaisiin 5 luvun säännöksiä yrityksestä. Luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on pääsääntöisesti edennyt yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.
Rikoksen yrityksestä voi varojen antamista koskevan tekotavan osalta olla kysymys silloin, kun varat eivät ole vielä päätyneet sille henkilölle tai ryhmälle, jolle ne on tarkoitettu. Keräämistä koskevan tekotavan osalta yritys voi olla käsillä, kun tekijä on ryhtynyt keräämistoimiin aikomuksin, että kerätyt varat toimitetaan pykälän 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle tai ryhmälle. Terrorismin rahoittaminen olisi varojen antamisen osalta täyttynyt, kun varat ovat tulleet terroristin tai terroristiryhmän haltuun. Varojen keräämisen osalta rikos täyttyisi, kun kerääjä on saanut varata haltuunsa ja hänen tarkoituksenaan on, että varat toimitetaan terroristille tai terroristiryhmälle.
Nykyisen luvun 5 a §:n 3 momentin ja 5 b §:n 3 momentin mukaan niissä pykälissä edellä säädettyä ei sovelleta, jos teko on rangaistava 5 §:n (terrorismirikoksen rahoittaminen) mukaan tai teosta säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Selvyyden vuoksi pykälän 3 momentissa säädettäisiin terrorismin rahoittamisen suhteesta 10 §:ssä rangaistavaksi säädettävään terroristiseen rikoksen rahoittamiseen. Etusijan saisi terroristista rikoksen rahoittamista koskeva 10 § tilanteissa, joissa on kysymys nimenomaan rikoksen rahoittamisesta. Terroristiryhmän rahoittaminen ei olisi 6 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettua olennaisen tehtävän hoitamista ja terroristiryhmän toimintaan osallistumista. Muutenkin terrorismin rahoittamista koskevalla pykälällä olisi siinä määrin oma tiettyjen henkilöiden tai ryhmien rahoittamiseen erityissäännöksenä liittyvä soveltamisalansa, että päällekkäisyyttä luvun muiden säännösten kanssa ei pääse syntymään eikä myöskään nykyisen sääntelyn mukaista rangaistusten ankaruusvertailua tarvitse suorittaa. Tässäkään tapauksessa ei ole tarvetta todeta kysymyksessä olevan rikoksen suhteesta sellaisiin tekoihin, joista säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus.
Jos terrorismin rahoittamisen yhteydessä samalla luovutetaan varoja varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain 7 §:ssä säädettyä varojen luovuttamiskieltoa rikkoen, molempien rikosten tunnusmerkistöjen täyttyessä varoja luovuttava henkilö olisi tuomittava terroristin rahoittamisesta ja varojen luovuttamiskiellon rikkomisesta. Kyseisen lain 18 §:n mukaan luovuttamiskieltoa rikkova varojen luovuttaja tuomitaan rikoslain 46 luvun 1−3 §:n nojalla säännöstelyrikoksesta, törkeästä säännöstelyrikoksesta tai lievästä säännöstelyrikoksesta.
12 §.Terroristinen matkustaminen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rangaistavaksi se, että henkilö matkustaa toiseen valtioon tehdäkseen siellä tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen. Terroristisesta matkustamisesta tuomittaisiin vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Pykälän 1 momentti korvaisi nykyisen luvun 5 c §:n 1 momentin, josta se poikkeaisi kahdella tavalla. Nykyisen säännöksen mukaan matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan se, joka matkustaa toiseen valtioon tehdäkseen siellä 1, 1 a, 2−4, 4 a−4 c, 5, 5 a, 5 b tai 5 e §:ssä tarkoitetun rikoksen, jollei teko ole jonkin mainitun pykälän mukaan rangaistava. Uuden säännöksen mukaan tekijän olisi matkustettava tehdäkseen tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen. Tämä muutos laajentaisi rangaistavuuden alaa siten, että rangaistavaksi tulisi myös matkustaminen seuraavassa pykälässä säänneltävän terroristisen matkustamisen edistämisen tekemiseksi. Tämä voisi koskea esimerkiksi tapauksia, joissa henkilö matkustaa toiseen valtioon edistääkseen siellä matkajärjestelyitä tekemällä, matkan esteitä poistamalla tai muulla vastaavalla tavalla siellä olevan henkilön matkustamista terrori-iskun tekemisen tarkoituksessa Suomeen. Toinen muutos nykyiseen sääntelyyn verrattuna olisi toissijaisuuslausekkeen poistaminen.
Ilmaisulla ”tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen” tarkoitettaisiin sitä, että matkustamisen rangaistavuus kattaisi myös ne tilanteet, joissa ei ole matkustamisen hetkellä varmaa, minkä tämän luvun mukaisen rikoksen tekemiseen matkustamisen jälkeen päädyttäisiin. Muutos olisi samanlainen, joka tehtäisiin terroristista rikoksen rahoittamista koskien. Matkustajalla tulisi kuitenkin olla tarkoitus tehdä jokin luvussa rangaistavaksi säädetty rikos. Matkustamisen tarkoituksena ollut rikos ei ole näissä tilanteissa välttämättä jälkeenpäin yksilöitävissä rikoksen (rikosnimikkeen) tarkkuudella. Kysymys olisi näin ollen itse asiassa matkustamisesta luvussa rangaistavaksi säädettyä rikollista toimintaa varten. Matkaan lähdettäessä voi olla vaihtoehtoisia tulevia toimintamalleja, jotka ovat matkaan lähdettäessä matkustajan tiedossa ja joiden mukaan hän saattaisi esimerkiksi päätyä osallistumaan terroristiryhmän toimintaan taikka antamaan tai vastaanottamaan terroristista koulutusta. Sattumanvaraista voi olla, minkä tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseen matkustava henkilö lopulta päätyisi, jos hän tekisi jonkun sellaisen rikoksen kohdemaassa. Mahdollista voisi toki olla sekin, että matkustamisteon hetkellä on hyvinkin tarkkaan selvillä se, minkä tämän luvun mukaisen rikoksen tekemiseksi henkilö matkustaa kohdemaahan.
Terroristinen matkustaminen edellyttäisi tahallisuutta ja todetun tarkoitustunnusmerkin vuoksi korotettua tahallisuusvaatimusta. Matkustamisrikoksen luonne muita terrorismirikoksia valmistelevana tekona ilmaistaisiin muun terroristisen rikoksen tekemistä ilmaisevalla subjektiivisella tunnusmerkillä ”tehdäkseen siellä tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen”. Edellä jo todettiin rikoksen yksilöinnille asetettavista vaatimuksista. Matkustamisrikoksen kohdalla ei käytettäisi ilmaisua ”rikoksen tekemistä varten”, jota käytettäisiin lukuisissa edeltävissä luvun rangaistussäännöksissä. Vaikka kysymyksessä olevan matkustamisen seurauksena kohdevaltiossa voidaan edistää toisen tai toisten tekemää terroristista rikosta, se näkökohta tulisi katettua sillä, että pykälän 1 momentissa tarkoitettu matkustaminen voi koskea kaikkia luvun mukaisia rikoksia. Näin ollen katetuiksi tulevat myös sellaiset luvun rikokset, joilla edistetään toisen tai toisten tekemää terroristista rikosta. Luvun 4−11, 13 ja 14 §:ssä rangaistavaksi säädettävien rikosten piiri olisi laaja käsittäen tekoja, jotka voivat olla hyvinkin etäällä terrorismirikoksen tekemisestä.
Pykälän 1 momentti soveltuisi kaikkeen siinä kuvattuun matkustamiseen riippumatta matkustajan kansalaisuudesta tai asuinpaikasta taikka matkan lähtövaltiosta tai kohdevaltiosta. Tämä liittyy terrorististen rikosten kansainvälisen rikoksen luonteeseen 1 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisesti. Rangaistavaa momentin mukaan olisi siis myös palaaminen tai muu matkustaminen Suomeen terroristisen rikoksen tekemisen tarkoituksessa.
Pykälän 1 momentin osalta seuraavassa nojaudutaan pitkälti siihen, mitä on todettu matkustamisrikoksen rangaistavaksi säätämisen yhteydessä (HE 93/2016 vp, s. 36 ja 37) ja rikosta koskevan rangaistussäännöksen muuttamisen yhteydessä (HE 30/2018 vp, s. 104 ja 105).
Matkustamisen rangaistavuus edellyttäisi sitä, että matkustaminen jatkuu yhtenäisesti sen aloittamisen jälkeen. Saman matkan eri osista ei myöskään rangaistaisi useina rikoksina osien muodostaessa kiinteän kokonaisuuden. Rangaistavan matkustamisen piiriin kuuluisivat, paitsi kulkuvälineiden vaihtamiset, myös tilanteet, joissa matkustaja joutuu pysähtymään esimerkiksi matkan jatkamisen edellytysten selvittämiseksi tai esteiden poistamiseksi tai joissa matkustaja muuten pysähtyy matkansa aikana. Tällaisia pysähdyksiä koskien mitään kiinteää aikarajaa ei voida asettaa sille, milloin matkan voidaan katsoa luontevasti muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden. Se riippuisi tapauskohtaisista olosuhteista. Tyypillisesti säännöksen soveltamisalaan kuuluisivat kuitenkin tapaukset, joissa matkasuunnitelma on selvillä jo matkalle lähdettäessä ja matka sen mukaisesti jatkuu keskeytyksettä kohdevaltioon asti.
Pykälän 1 momentin mukainen terroristinen matkustaminen täyttyisi, kun tekijä on saapunut valtioon, jossa hänellä on tarkoitus tehdä terrorismirikos. Tässä yhteydessä saapumisella tarkoitettaisiin sitä, että matkustajalla on mahdollisuus astua valtion maaperälle. Tämä riippuisi matkustamistavasta, jonka perusteella rikos täyttyisi esimerkiksi henkilön saapuessa lentokoneella lentokentälle, laivalla satamaan tai muulla matkustustavalla maarajan yli. Lähtökohtaisesti jokainen momentin mukaisessa tarkoituksessa tapahtunut matkustaminen muodostaisi oman rikoksensa.
Jos 1 momentin mukaisesti toiseen valtioon matkustava luopuisi valtioon saapumisen ja rikoksen täyttymisen jälkeen tarkoituksestaan tehdä valtiossa terroristinen rikos, kysymykseen ei enää tulisi rikoslain 5 luvun 2 §:n mukainen tehokas katuminen. Tämä koskisi muitakin luvussa rangaistavaksi säädettäviä rikoksia niiden tultua täytetyiksi. Todistettavasti tapahtunut tulevan rikoksen tekemisestä luopuminen voisi kuitenkin rikoslain 6 luvun säännösten mukaisesti vaikuttaa lieventävästi rangaistuksen määräämisessä ja jopa johtaa tuomitsematta jättämiseen. Näiltä osin voidaan nostaa esiin etenkin 6 luvun 6 §:n 3 kohta ja siihen viittaava saman luvun 12 §:n 4 kohta.
Pykälän 1 momentilla ei säädettäisi rangaistavaksi matkustamista tiettyihin valtioihin tai tietyille esimerkiksi terroristijärjestön hallitsemille alueille. Valtiolla tarkoitettaisiin myös alueita, joissa esimerkiksi terroristijärjestön toimintaan liittyvän aseellisen konfliktin takia valtiolliset rakenteet eivät toimi normaalilla tavalla tai joissa alueen ei voida katsoa olevan laillisen hallinnon hallinnassa. Valtion ollessa matkustamiskohteena rangaistavuuden ulkopuolelle jäisi matkustaminen millekään valtiolle kuulumattomalle alueelle. Tällä rajauksella ei voida olettaa olevan mainittavaa käytännön merkitystä.
Matkustamisen tarkoituksena tulisi nimenomaan olla terroristisen rikoksen tekeminen. Tältä osin on syytä kiinnittää huomiota siihen, että luvun terrorismirikoksiin liittyy luvun 1 §:n 2 kohdassa määritetty terroristinen tarkoitus. Luvun 2 ja 3 §:n mukaisiin terrorismirikoksiin tämä tarkoitus liittyy suoraan ja muihin luvussa rangaistavaksi säädettyihin rikoksiin välillisesti sitä kautta, että niillä edistetään terrorismirikoksen eli terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tai terroristisessa tarkoituksessa tehdyn radiologista asetta koskevan rikoksen tekemistä. Pykälän 1 momentin piiriin eivät kuuluisi tilanteet, joissa ulkomaille matkustetaan tarkoituksessa tehdä muita rikoksia kuin terrorismirikoksia taistelujen tai aseellisten konfliktien yhteydessä. Sellaisissa tilanteissa saatetaan matkustamisen seurauksena syyllistyä esimerkiksi 11 luvussa rangaistaviksi säädettyihin sotarikoksiin taikka 21 luvussa rangaistaviksi säädettyihin henkeen tai terveyteen kohdistuviin rikoksiin. Muutenkaan taistelujen tai aseellisten konfliktien alueelle matkustaminen ei yksinään osoittaisi tarkoitusta tehdä terroristinen rikos matkakohteessa.
Nykyisen luvun 5 c §:n 1 momentin toissijaisuuslausekkeen mukaan matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten ei tuomita, jos matkustava henkilö tekee kohdevaltiossa jonkin pykäläviittausten mukaisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen. Toissijaisuuslauseketta ei otettaisi pykälän 1 momenttiin syistä, joiden vuoksi sellaisista lausekkeista luovuttaisiin edeltävienkin pykälien kohdalla. Poistaminen ei tarkoittaisi sitä, että toissijaisuuslausekkeessa todettu olisi merkityksetöntä. Matkustamisrikos olisi edelleen terrorististen rikosten tekemistä edistävä valmisteluluonteinen rikos, josta ei erikseen rangaistaisi, jos matkustaja tekee kohdevaltiossa jonkin terroristisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen.
Pykälän 2 momentin mukaan terroristisesta matkustamisesta tuomittaisiin myös se, joka tehdäkseen tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen oleskelee valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu. Vastaavaa säännöstä ei ole nykyisessä luvussa. Pykälän 1 momentin lisäksi tällä säännöksellä puututtaisiin terroristiseen vierastaistelijailmiöön, jolle kansainvälisten velvoitteiden (Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2178 (2014) ja Euroopan neuvoston lisäpöytäkirja) mukaisesti on ominaista, että henkilö toimii terrorismirikosten tekemisen tarkoituksessa valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän pysyvästi asu.
Pykälän 2 momentti koskisi tilanteita, joissa henkilöllä ei vielä matkustamisen aikaan ole terroristisen rikoksen tekemisen tarkoitusta, mutta sellainen tarkoitus syntyy hänen oleskellessaan vieraassa valtiossa. Tällaisen tarkoituksen syntymiseen voi vaikuttaa esimerkiksi se, että henkilö on jo ennen matkustamista saattanut altistua terroristisille vaikutteille tai altistuu niille matkustamiskohteessa. Matkustamiskohteessa saattaa muutenkin tapahtua jotakin sellaista, joka synnyttää tekijässä terroristisia aikomuksia tai vahvistaa niitä niin, että hänen voidaan sen jälkeen katsoa oleskelevan tehdäkseen jonkin tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen.
Momentin mukainen teko voisi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa henkilö oleskelee terroristiryhmän tai -järjestön hallinnassa olevalla alueella. Rangaistava oleskelu voisi liittyä kaikkiin uudessa luvussa rangaistaviksi säädettyihin, myös valmisteluluonteisiin rikoksiin ja myös tilanteisiin, joissa henkilö oleskelun yhteydessä edistää toisen henkilön terroristisen rikoksen tekemistä. Rangaistusvastuu voisi syntyä myös rangaistavaksi säädettyyn terroristiseen toimintaan osallistuvan henkilön perheenjäsenelle.
Momentissa tarkoitetulta oleskelulta ei edellytettäisi yhtäjaksoisuutta, henkilö voisi välillä poistua kysymyksessä olevalta alueelta. Momentin mukainen rikos täyttyisi, kun henkilölle syntyisi terroristisen rikoksen tekemisen tarkoitus hänen oleskellessaan valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu.
Kysymys olisi oleskelurikoksenkin tapauksessa 1 momentin tavoin korotetusta tahallisuusvaatimuksesta. Myös tehokasta katumista, tekijän tarkoituksen liittymistä nimenomaan terroristisen rikoksen tekemiseen ja tarkoitukseen liittyvän terroristisen rikoksen yksilöintiä koskien voidaan viitata edellisen momentin perusteluihin. Edellisen momentin tavoin pätisi myös se, että jos henkilö tekee oleskelun yhteydessä luvussa rangaistavaksi säädetyn terroristisen rikoksen tai sellaisen rikoksen rangaistavan yrityksen, häntä ei erikseen tuomittaisi terroristisesta matkustamisesta.
Syyttäjän olisi rikosprosessissa näytettävä toteen kohotetun tahallisuusvaatimuksen mukaisen tarkoituksen olemassaolo. Tämä edellyttäisi objektiivisesti havaittavia tai muuten tietoon tulleita seikkoja, jotka voisivat liittyä esimerkiksi henkilön lausumiin tai muuten hänen tekoihinsa, jotka ilmentävät rikoksen tekemisen aikomusta. Myös oleskelurikokseen syyllistymistä arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota seikkoihin, jotka todetaan rikoksesta epäillyn oikeusturvan korostumista koskevassa jaksossa 2.2.6. Rikosprosessuaalisten todisteluperiaatteiden mukaisesti tätäkin rikosta koskien epäselvä tapaus on ratkaistava syytetyn eduksi.
Oleskelun säätämisellä rangaistavaksi 2 momentin mukaisesti ei kriminalisoitaisi esimerkiksi pelkkää oleskelua terroristijärjestön tai -ryhmän hallitsemalla alueella ilman terroristisen rikoksen tekemisen tarkoitusta. Toisaalta säännös ei olisi sidottu tiettyisiin alueisiin, vaan rangaistavaa olisi momentin mukainen oleskelu missä tahansa valtiossa ja missä tahansa alueella.
Pykälän 2 momentin mukaista toimintaa arvioitaessa saatetaan joutua arvioimaan sitä, onko kyseessä yksi vai useampi terroristinen matkustaminen. Lähtökohtaisesti momentin mukaisen tarkoituksen syntymisen jälkeen tekijän toiminta kattaisi vain yhden rikoksen, vaikka hänen tarkoituksensa oleskelun aikana laajentuisi kattamaan muitakin terroristisia rikoksia kuin alun perin tarkoituksen piiriin on kuulunut. Näin voidaan katsoa varsinkin siinä tapauksessa, jossa tekijän tarkoituksen piiriin voisi kuulua useita tämän luvun mukaisia rikoksia ja jossa rikos ei ole vielä yksilöitävissä rikoksen (rikosnimikkeen) tarkkuudella. Näin voitaisiin katsoa siitäkin huolimatta, että tekijä tarkoituksen syntymisen jälkeen väliaikaisesti poistuisi alueelta. Tekijän tarkoitukseen liittyvien rikosten lukumäärä ja vakavuustaso eli tarkoitukseen liittyvä terroristinen rikollinen toiminta voitaisiin ottaa huomioon rangaistuksen määräämisessä niin, että tarkoituksen piiriin kuuluvien mahdollisten rikosten lukuisuus ja erityinen vakavuus voisi johtaa tavanomaista ankarampaan rangaistukseen.
Pykälän molempien momenttien mukaisesta terroristisesta matkustamisesta tuomittaisiin vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Vähimmäisrangaistus olisi rikoslain 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti 14 päivää vankeutta. Rangaistusasteikko ankaroituisi verrattuna nykyisen luvun 5 c §:ään, jonka mukaan matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tuomitaan sakkoon tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Muutos perustuisi matkustamisrikoksen rangaistusarvon yleiseen uudelleenarviointiin, jonka tuloksena korostetaan kyseisen rikoksen paheksuttavuutta ja vaarallisuutta.
Merkittävää rangaistuslajin valinnan ja rangaistuksen mittaamisen kannalta olisi se, minkälaisessa suhteessa pykälän mukainen teko on terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen. Rangaistus olisi muutenkin suhteutettava matkustamisen tarkoituksena olevaan terroristiseen rikokseen siltä osin kuin matkustamisella edistettävä rikos on ollut yksilöitävissä rangaistuksen määräämisen hetkellä. Matkustamisrikos olisi lähtökohtaisesti ankarammin rangaistava silloin, kun matkustamisen tai oleskelun tarkoituksena on suoraan tehdä terrorismirikos kohde- tai oleskeluvaltiossa. Tämä koskisi etenkin tilanteita, joissa on kysymys henkeen ja terveyteen kohdistuvista terrori-iskuista. Toisaalta terrorismirikosten tekemistäkin edistävät tämän luvun mukaiset muut terroristiset rikokset voivat olla hyvinkin vakavia rikoksia. Esimerkkinä voi mainita matkustamisen suuren henkilöryhmän kouluttamista tai värväämistä varten. Rangaistuksen määräämisessä vakaviksi arvioitavia voivat olla myös matkustamisrikokset, jotka liittyvät terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen tai varainkeruuseen koskien terroristista rikoksen rahoittamista.
Nykyisen luvun 5 c §:stä poiketen terroristisesta matkustamisesta ei voitaisi enää tuomita sakkoa. Vankeusrangaistuksen tuomitseminen voisi joissakin tilanteissa muodostua liian ankaraksi. Tämän lain 6 luvun säännösten mukaisesti on mahdollista tuomita sakkoa silloinkin, kun se ei ole rangaistusasteikon mukaan mahdollista. Tämä vaihtoehto on kuitenkin tarkoitettu poikkeuksellisissa tilanteissa käytettäväksi. Kyseisen luvun merkityksellisiä säännöksiä on käsitelty edellä 34 luvun 12 §:n perusteluissa.
Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun rikoksen yritys olisi rangaistava. Koska rikos täyttyisi vasta matkustajan saapuessa kohdevaltioon, teko olisi yritysvaiheessa siihen asti. Yrityksen alaraja määräytyisi sen mukaan, milloin on rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti aloitettu rikoksen tekeminen ja saatu aikaan vaara rikoksen täyttymisestä. Rikoksen tekemistä on tässä tapauksessa nimenomaan matkustaminen. Lisäksi on otettava huomioon se, että vaaralla mainitussa säännöksessä tarkoitetaan konkreettista vaaraa rikoksen täyttymisen suhteen (HE 44/2002 vp, s. 137/I). Viimeksi mainittu edellyttää sitä, että rikoksen täyttyminen on tekotilanteessa tosiasiallisesti mahdollista ja myös käytännössä uskottava vaihtoehto.
Pykälän 1 momentissa tarkoitetun matkustamisrikoksen luonne ja rikosoikeudellisesti merkityksellisen yrityksen käsitteen sisältö puhuvat sen puolesta, että teko on edennyt yritysvaiheeseen matkustamisen alkaessa. Matkan voidaan katsoa alkavan, kun henkilö lähtee kotoaan tai muusta paikasta (esimerkiksi työpaikka), jossa hän oleskelee välittömästi ennen matkan alkamista. Jos matka keskeytyy rikoksentekijästä riippumattomista satunnaisista syistä (esimerkiksi matkustaja otetaan kiinni jo lähtömaassa tai valtioiden viranomaisten yhteistoiminnan perusteella matkan aikana ennen määränpäähän saapumista), tekijää kuitenkin voitaisiin rangaista yrityksestä.
Pykälän 2 momentissa tarkoitetun oleskelun yritys ei olisi rangaistava. Sellaisen oleskelun yritys tulisi käytännössä merkityksellisesti katettua sillä, että olisi rangaistavaa yrittää matkustaa toiseen valtioon terroristisen rikoksen tekemistä varten. Oleskelurikos olisi muutenkin luonteeltaan sellainen, että tulevan rikoksen tekemispäätös syntyy oleskelun ollessa jo käynnissä.
13 §. Terroristisen matkustamisen edistäminen.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomittaisiin rangaistukseen se, joka edistääkseen 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua terroristista matkustamista neuvoin, toimin tai muilla tavoin auttaa toista. Terroristisen matkustamisen edistämisestä tuomittaisiin vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuun tekoon ei sovellettaisiin 5 luvun 6 §:n säännöksiä avunannosta.
Pykälä korvaisi nykyisen luvun 5 d §:n terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisestä. Pykälän 1 momentissa pykäläviittaus muutettaisiin kohdistumaan edellisen pykälän 1 momenttiin, samalla 1 momentissa muutettaisiin edistettävän rikoksen nimike. Pykälän 2 momentti vastaisi nykyisen pykälän 2 momenttia. Seuraavassa todettu pitkälti noudattaa sitä, mitä aikanaan on todettu nykyisen pykälän säätämisen yhteydessä (HE 30/2018 vp, s. 105 ja 106).
Terroristisen matkustamisen edistäminen on avunantoluonteinen teko, jonka säätämistä erilliseksi rikokseksi edellyttivät terrorismirikosdirektiivin 10 ja 13 artikla. Tämän vuoksi rikoksen tunnusmerkistössä on hyödynnetty 5 luvun 6 §:ssä säädettyä avunannon tekotapojen kuvausta. Mainitusta säännöksestä poiketen matkustamisrikoksen edistämisrikoksen rangaistavuus ei kuitenkaan edellyttäisi sitä, että edistettävä teko eli matkustamisrikos tai sen rangaistava yritys tehdään.
Matkustamisrikoksen edistämisrikoksen tekijän tarkoituksena olisi edistää 12 §:n 1 momentissa tarkoitetun rikoksen eli matkustamisrikoksen tekemistä. Tämä edellyttäisi paitsi tahallisuutta sitä koskevien yleisten sääntöjen perusteella, myös korotettua tahallisuusvaatimusta tarkoitustunnusmerkin vuoksi. Tahallisuuden tulisi ulottua matkustamisen tarkoitukseen asti.
Pykälän 1 momentin sanamuodon (”tai muilla tavoin”) perusteella rangaistaviksi voisivat tulla moninaiset matkustamisrikoksen tekemistä edistävät matkajärjestelyihin liittyvät toimet. Niihin voivat kuulua esimerkiksi matkalippujen hankkiminen sekä matkustusreitin ja muiden matkan yksityiskohtien suunnitteleminen. Matkustamisrikoksen rahoittaminen ei olisi rangaistavaa tämän pykälän nojalla, vaan sellaiseen rahoittamiseen sovellettaisiin terroristisen rikoksen rahoittamisena koskevan 10 §:n 1 momenttia.
Terroristisen matkustamisen edistämisen rangaistavuus ei edellyttäisi sitä, että edistettävä matkustamisrikos on yksityiskohtaisesti yksilöity tekoajan eli matkustamisen ajankohdan suhteen. Myöskään matkustamiskohteen ei tarvitsisi olla vielä selvillä esimerkiksi tilanteessa, jossa matkustamisrikoksen tarkoituksena olevan terrorismirikoksen toteuttamispaikaksi on vaihtoehtoisia kohteita. Matkustamisrikosta edistävä henkilö saattaisi toimia siis rikosoikeudellisesti merkityksellisellä tavalla jo silloin, kun matkustamisrikoksen kohdevaltio ei vielä ole tarkkaan tiedossa. Terroristisen matkustamisen edistämisen rangaistavuus ei edellyttäisi sitä, että matkustamiskohteessa tehtävän terrorismirikoksen yksityiskohdat olisivat selvillä tai tekijän tiedossa edistämisrikosta tehtäessä. Tältä osin voidaan viitata siihen, mitä edellä on todettu 12 §:n 1 momentin perusteluissa koskien terroristisen matkustamisen tarkoituksena olevan terroristisen rikoksen yksilöintiä.
Jos matkustamisrikosta edistävä henkilö tekisi muita rikoksia matkaa edistääkseen (esimerkiksi väärentää matkustusasiakirjoja), hänet olisi tuomittava sekä edistämisrikoksesta että niistä muista rikoksista, joita hän tekee matkustamisen edistämisen tarkoituksessa. Matkustamisrikoksen edistäminen saattaisi myös olla osa sellaista usean henkilön laatimaa suunnitelmaa, jonka tekeminen on rangaistavaa 4 §:n 1 kohdan mukaisena terrorismirikoksen valmisteluna. Tällöin matkustamisrikoksen edistämisrikoksen tekijää ei tuomittaisi erikseen edistämisrikoksesta.
Pykälän 1 momentin mukaan matkustamisrikoksen edistämisrikoksella autettaisiin ”toista”. Tämä ei tarkoita sitä, että myöskään avustettavan henkilön tarvitsisi olla välttämättä yksilöity. Esimerkiksi terroristiorganisaation puitteissa tapahtuvassa toiminnassa matkasuunnitelman tekijän tiedossa ei välttämättä ole se, kuka matkustamisrikoksen loppujen lopuksi tulee tekemään. Toisaalta rangaistavalta edistämiseltä kuitenkin edellytettäisiin, että sen voidaan perustellusti olettaa edistävän konkreettisen matkustamisrikoksen tekemistä.
Matkustamisrikoksen edistämisrikoksesta tuomittaisiin vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rangaistusasteikko ankaroituisi verrattuna nykyisen luvun 5 d §:ään, jonka mukaan terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisestä tuomitaan sakkoon tai enintään yhden vuoden vankeusrangaistukseen. Uuden asteikon mukaan sakkoa ei voitaisi tuomita. Vähimmäisrangaistus olisi sama kuin edistettävällä matkustamisrikoksella eli rikoslain 2 c luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti 14 päivän vankeusrangaistus. Rangaistusasteikon muuttaminen perustuisi matkustamisrikoksen edistämisrikoksen rangaistusarvon yleiseen uudelleenarviointiin, jonka tuloksena korostetaan kyseisen rikoksen paheksuttavuutta ja vaarallisuutta. Nykyistä laajempi rangaistusasteikko mahdollistaisi paremmin sen huomioon ottamisen, minkälaista terroristista rikollista toimintaa varten edistettävä matkustaminen tapahtuu.
Matkustamisrikoksen edistämisrikoksesta määrättävä rangaistus riippuisi siitä, kuinka merkittävästi matkustamista edistetään, ja erityisesti siitä, minkälaisessa yhteydessä edistämisteko on kaiken terrorismirikollisuuden tavoitteena olevaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen. Jo neuvojen antaminen saattaa vaihdella jonkin yksittäisen matkaa koskevan yksityiskohdan selvittämisestä laajan ja perusteellisen matkasuunnitelman tekemiseen. Matkustamisrikoksen edistämisrikos saattaisi toisaalta liittyä matkustamisrikokseen, joka on vielä suhteellinen etäinen suhteessa terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen (matkustaja on esimerkiksi menossa keräämään varoja koulutuksen antamiseen terrorismirikoksen tekemistä varten), mutta toisaalta edistettävä matkustaminen saatetaan tehdä jo tarkoituksessa tehdä suoraan kohdevaltiossa laajamittainen terrori-isku.
Vankeusrangaistuksen tuomitseminen voisi joissakin tilanteissa muodostua liian ankaraksi. Sakon tuomitseminen olisi poikkeuksellisissa tilanteissa mahdollista rikoslain 6 luvun säännösten mukaisesti. Merkityksellisiä mainitun luvun säännöksiä on käsitelty edellä 34 luvun 12 §:n perusteluissa.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin edelleen selvyyden vuoksi, että 1 momentissa tarkoitettuun tekoon ei sovelleta 5 luvun 6 §:n säännöksiä avunannosta. Tällä tarkoitetaan sitä, että henkilöä ei voida samanaikaisesti tuomita sekä avunannosta että tämän pykälän mukaisesta edistämisrikoksesta.
14 §.Terroristinen julkinen kehottaminen.
Pykälän 1 momentin mukaan olisi se, joka joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee värväytymiseen terroristiryhmään tai tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu on omiaan aiheuttamaan värväytymisen tai tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemisen, tuomittava terrorismirikokseen liittyvästä julkisesta kehottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Pykälän 2 momentin mukaan, jos kehottaminen tai houkutteleminen aiheuttaa sen, että tässä luvussa rangaistavaksi säädetty rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, sovelletaan 5 luvun säännöksiä osallisuudesta rikokseen.
Pykälä korvaisi nykyisen luvun 5 e §:n. Pykälän 1 momentti vastaisi muuten mainitun pykälän 1 momenttia, mutta ”terrorismirikoksen tekemisen” korvattaisiin ilmaisulla ”tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemisen”. Tämä muutos liittyisi siihen, että ”terrorismirikoksella” tarkoitettaisiin jatkossa vain luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja rikoksia. Pykälän 2 momentti vastaisi nykyisen pykälän 2 momenttia.
Pykälän 1 momentti olisi julkista kehottamista terrorististen rikosten tekemiseen koskeva erityissäännös. Julkisesta kehottamisesta muiden rikosten kuin tässä luvussa rangaistaviksi säädettyjen rikosten tekemiseen säädettäisiin 17 luvun 1 §:n 1 momentissa ja tämän luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa. Pykälän 1 momentti poikkeaisi mainituista kahdesta muusta lainkohdasta siinä, että kehottamisrikoksen rangaistavuus ei tässä tapauksessa edellyttäisi kehotuksesta seuraavaa terroristisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisen vaaraa. Sellaista konkreettista vaaraa ei edellytettäisi myöskään terroristiryhmään värväytymistä koskevan julkisen kehottamisen suhteen. Rangaistusvastuun syntymiseksi riittäisi 1 momentin mukaan se, että kehotus tai houkuttelu on omiaan aiheuttamaan värväytymisen tai terrorismirikoksen tekemisen. ”On omiaan” -rakenne ilmaisee abstraktia vaaraa eli sitä, että on tyypiltään vaaraa aiheuttava. Rangaistavuus ei tässä tapauksessa edellytä sitä, että kehotuksen saaja on ryhtynyt noudattamaan kehotusta ja ryhtynyt joihinkin toimiin kehotuksen mukaisen rikoksen tekemiseksi. Terroristisen julkisen kehottamisen rangaistavuus ei myöskään edellyttäisi sitä, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, mitä tämän luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen terroristisessa tarkoituksessa tehty julkinen kehottaminen rikokseen edellyttää.
Pykälän 1 momentissa tarkoitetuista joukkotiedotusvälineistä nykypäivänä käytännössä merkityksellisimpiä ovat viestien, tietojen ja ilmoitusten välittämiseen tarkoitetut ja momentissa tarkoitettujen kehotusten esittämiseen soveltuvat sähköiset viestintävälineet, erityisesti internet ja sosiaalisen median väylät. Joukkotiedotusvälineiden piiriin kuuluvat myös perinteisemmät viestinnän välineet kuten sanoma- ja aikakauslehdet, televisio ja radio sekä laajalle ja yksilöimättömälle vastaanottajajoukolle jaetut lehtiset ja muut vastaavat painotuotteet. Sähköisen viestintävälineen joukkotiedotusluonne ei riipu lähetysten luvallisuudesta tai luvattomuudesta. Joukkotiedotusvälineestä ei ole kysymys, jos vain rajoitettu henkilöpiiri voi vastaanottaa lähetettyjä viestejä. Joukkotiedotusvälineitä eivät ole myöskään erilaiset yhteisöjen sisäiset tietoverkot tai vastaavat viestinnän väylät.
Julkisesti väkijoukossa tapahtuvana kehottamisena pidetään sellaista lausumaa, joka on luvultaan ja kokoonpanoltaan määräämättömän henkilöjoukon kuultavissa julkisessa tai yksityisessä tapahtumapaikassa. Yleisesti tietoon saatetusta kirjoituksesta tai muusta esityksestä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun kirjoitus jaetaan suureen joukkoon asuntoja, joita ei ole jollakin perusteella rajoitettu, taikka kun se jaetaan yleisölle esimerkiksi kaupungin kaduilla tai kiinnitetään luettavaksi paikkaan, jossa monet rajoitettuun ryhmään kuulumattomat henkilöt voivat sen lukea.
Pykälän 1 momentin mukaan tekotapoina olisivat 17 luvun 1 §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädetyn julkisen kehottamisen tekotapoja vastaavasti kehottaminen ja houkutteleminen. Näistä tekotavoista kehottaminen on suorasukaisempaa yllytyksen tyyppistä toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan niin, että kehotuksen tietoonsa saanut henkilö värväytyy terroristiryhmään tai tekee tietyn terrorismirikoksen. Houkutteleminen on puolestaan pikemminkin taivuttelua taikka sellaista värväytymisen tai tietyn terroristisen rikoksen tekemisen puolesta puhuvaa toimintaa, jossa värväytyminen tai terroristisen rikoksen tekeminen esitetään perusteltuna ja tavoiteltavana tekona.
Pykälän 1 momentissa tarkoitetun julkisen kehottamisen kohteena voisi olla niin terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten, erityisesti terrori-iskujen, kuin niiden tekemistä edistävien tässä luvussa rangaistaviksi säädettävien terrorististen rikosten tekeminen (esimerkiksi ryhtyminen terroristiseen rikoksen rahoittamiseen, terroristiseen koulutuksen antamiseen tai ottamiseen taikka terroristiseen värväykseen). Kehottaminen terroristiryhmään värväytymiseen voisi samalla pitää sisällään kehotuksen jonkin tai joidenkin terrorististen rikosten tekemiseen terroristiryhmän toiminnassa.
Terroristisella julkisella kehottamisella edistettävien rikosten yksilöintiin pätisi se, mitä vastaavaan ilmaisuun (”tässä luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen”) liittyen on edellä todettu 10 §:n 1 momentin ja 12 §:n 1 momentin perusteluissa. Julkisen kehottamisen tekemisen hetkellä ei tarvitsisi olla varmaa se, minkä tämän luvun mukaisen terroristisen rikoksen tekemiseen kehotuksen tietoonsa saanut ryhtyisi, jos hän ryhtyisi toimimaan kehotuksen tultua tietoonsa. Kehotuksen kohteena oleva rikos ei olisi välttämättä jälkeenpäin yksilöitävissä rikoksen (rikosnimikkeen) tarkkuudella. Kysymys olisi näin ollen itse asiassa kehottamisesta luvussa rangaistavaksi säädettyä rikollista toimintaa varten. Kehotus saattaa olla tulkittavissa esimerkiksi niin, että se koskee terroristiryhmän toimintaan osallistumista tai koulutuksen antamista tai ottamista, joko ryhmän toimintaan liittyvänä tai ryhmän ulkopuolella. Sattumanvaraista voisi olla se, minkä terroristisen rikoksen kehotuksen tietoonsa saanut tekisi. Mahdollista voisi toki olla sekin, että terroristinen julkinen kehottaminen koskee hyvinkin tarkkaan yksilöityä terroristista rikosta (esimerkiksi terrori-iskun tekeminen tietyssä paikassa).
Koska terroristisen julkisen kehottamisen olisi oltava omiaan aiheuttamaan värväytyminen tai terroristisen rikoksen tekeminen, pykälän 1 momentissa tarkoitettua rangaistavaa kehottamista tai houkuttelemista ei olisi sellaisten lausumien esittäminen, joita ei lausuman antajasta tai muista asiayhteydestä ilmenevistä syistä johtuen ole aihetta pitää vakavasti otettavina tai muutenkaan kehotuksen noudattamiseen johtavina. Julkisen kehotuksen olisi oltava sisällöltään sen luonteinen, että sillä voidaan olettaa olevan kehottajan tarkoittamaa vaikutusta joihinkin vastaanottajiinsa. Tällaista vaikutuksen tavoittelua ja terroristisen julkisen kehottamisen edellyttämää kehottajan tahallisuutta ei yleensä liity esimerkiksi taiteellisissa tai tieteellisissä yhteyksissä tai tiedonvälityksessä esitettyihin lausumiin, jotka voivat sisältyä esityksen dialogiin tai toisten henkilöiden esittämien lausumien toistamiseen tai esiin tuomiseen. Rangaistusvastuu ei edellyttäisi, että julkisen kehottamisen seurauksena joku ryhtyy valmistautumaan terroristiryhmään värväytymiseen tai terroristisen rikoksen tekemiseen.
Kehotuksen varteenotettavuus voisi selkeästi ilmetä jo pelkästään kehotuksen sisällöstä erityisesti tilanteissa, joissa kehotetaan terrori-iskujen tekemiseen. Kehotuksen vaikuttavuutta voivat kuitenkin edistää myös kehotuksessa käytettyjen sanamuotojen ja ilmaisujen lisäksi kehotuksen esittämisen olosuhteet muuten. Kehotuksen sisältämään viestiin on saatettu liittää terroristista propaganda-aineistoa tai linkkejä sellaiseen aineistoon taikka kehotus on saatettu esittää sellaista aineistoa sisältävillä sivustoilla. Kehotuksen esittäjällä saattaa myös olla sellainen uskonnollinen tai muuten johonkin tehtävään perustuva asema tietyssä yhteisössä, että hänen lausumillaan on erityistä painoarvoa.
Pykälän 1 momentin mukaan rangaistavuuden piiriin ei kuuluisi pelkästään sellainen terrorismin ihannointi (esimerkiksi terroristijärjestön tunnusten tai muun vastaavan sitä koskevan materiaalin esillä pitäminen tai julkisuuteen tuominen), josta puuttuisi säännöksen nimenomaan edellyttämä kehottaminen tai houkutteleminen värväytymiseen tai terroristisen rikoksen tekemiseen. Ihannointi voisi kuitenkin olla osa momentissa tarkoitettua tekoa niin, että ihannoinnilla vahvistetaan terroristiryhmän värväytymiseen tai terroristisen rikoksen tekemiseen kehottavaa viestiä.
Pykälän 1 momentin mukaisen julkisen kehottamisen tarkoituksena oleva värväytyminen terroristiryhmään tarkoittaisi sitä, että henkilö tulee kuulumaan niiden henkilöiden piiriin, jotka toimivat 1 §:n 4 kohdan terroristiryhmän määritelmän mukaisessa terroristiryhmässä terrorismirikosten tekemiseksi tai jotka muuten osallistuvat ryhmään liittyvään terroristiseen rikolliseen toimintaan. Viimeksi mainittu voi ilmetä paitsi 5 ja 6 §:ssä tarkoitettuna terroristiryhmän johtamisena ja terroristiryhmän toimintaan osallistumisena, myös muiden terrorististen rikosten tekemisenä ryhmän toiminnassa (esimerkiksi ryhmän puitteissa tapahtuva koulutuksen antaminen ja ottaminen terrorismirikoksen tekemistä varten sekä värväys terrorismirikoksen tekemiseen). Myös kehottamisrikoksen yhteydessä 1 §:n 4 kohdan terroristiryhmän määritelmä kattaa terroristijärjestöjen alueelliset tai pienemmätkin osat ja solut sekä terroristijärjestöistä erilliset yksittäiset ryhmät.
Tämän luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädettävästä terroristisesta värväyksestä terroristinen julkinen kehottaminen eroaisi siinä, että mainitussa pykälässä tarkoitetusta värväysrikoksesta poiketen terroristinen julkinen kehottaminen kohdistuisi laajaan ja yksilöimättömään henkilöjoukkoon. Kehottamisrikos ei myöskään edellyttäisi vähintäänkin sellaista yrittämiseen sisältyvää vaaraa värväyksen onnistumisesta, jota 9 § edellyttää. Näitä näkökohtia korostaisi myös kysymyksessä olevan kahden rikoksen rangaistusasteikkojen merkittävä poikkeaminen toisistaan. Terroristisesta värväyksestä tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Mainitulla värväysrikoksella on kohde, mikä tekee siitä merkittävästi terroristista julkista kehottamista paheksuttavamman ja vaarallisemman rikoksen.
Terroristisen julkisen kehottamisen rangaistavaksi säätämisellä pyrittäisiin vaikuttamaan aikaisessa vaiheessa terrorismirikoksia estävästi. Tämän vuoksi rangaistavia olisivat sellaiset kehottamisteot, jotka ovat omiaan aiheuttamaan terroristiryhmään värväytymisen tai terroristisen rikoksen tekemisen. Pykälän 1 momentin soveltamisalaan kuuluisivat kuitenkin myös ne tapaukset, joissa kehotuksen seurauksena joku sen kohteena ollut henkilö on ryhtynyt toimenpiteisiin, ja lähtökohtaisesti myös tapaukset, joissa kyseinen henkilö on kehotuksen seurauksena tehnyt terroristisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen. Viimeksi mainituissa tilanteissa kehottajaan saattaa soveltua yllytystä koskeva 5 luvun 5 §, mihin liittyisi tämän pykälän 2 momentti. Joka tapauksessa henkilön ryhtyminen terroristisen rikoksen tekemiseen liittyviin toimenpiteisiin kehotuksen seurauksena yleensä osoittaisi, että julkinen kehottaminen on ollut omiaan aiheuttamaan terroristiryhmään värväytymisen tai terrorismirikoksen tekemisen.
Sama henkilö voi esittää useita ehdotettavassa rangaistussäännöksessä tarkoitettuja julkisia kehotuksia. Tällaisissa tilanteissa erityisesti kehottamistekojen ajallinen yhteys sekä toisaalta kehotusten sisällön samanlaisuus tai toisaalta kehotusten sisällön selkeä toisistaan poikkeaminen olisivat keskeisiä seikkoja arvioitaessa sitä, katsotaanko henkilön menettelyllään syyllistyneen yhteen vai useampaan terroristiseen julkiseen kehottamiseen.
Terroristisen julkisen kehottamisen tapahtuessa terroristiryhmän toimintaan liittyvänä rikoksentekijä saattaa samalla menettelyllään syyllistyä siihen terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen, joka ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi 6 §:n 1 momentin 8 kohdassa (olennaisen tehtävän hoitaminen). Tuolloin tekijä tuomittaisiin ainoastaan ankarammin rangaistavasta osallistumisrikoksesta. Tällainen tekojen yhtyminen voisi liittyä erityisesti pitkäkestoiseen yhdeksi kehottamisrikokseksi katsottavaan toimintaan.
Mitä kauempana terroristinen rikos on terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemisestä, sitä enemmän rikosta koskevan rangaistussäännöksen soveltamisessa on kiinnitettävä huomiota oikeusturvanäkökohtiin. Tämä koskee myös rangaistavaksi ehdotettavaa terrorismirikoksiin liittyvää julkista kehottamista. Tältä osin voidaan viitata siihen, mitä edellä on todettu terroristista kouluttautumista koskevan 8 §:n perusteluissa.
Terroristinen julkinen kehottaminen olisi rangaistavaa vain tahallisena. Tahallisuuden sisältönä voisi olla suoranainen tekijän tarkoitus, että terroristiryhmään värväydytään tai terrorismirikos tehdään. Tahallisuuden tulisi kattaa koko tunnusmerkistössä tarkoitettu menettely. Tahallisuuden sisältö määräytyisi sitä koskevien yleisten sääntöjen ja periaatteiden perusteella. Tahallisuudesta säädetään 3 luvun 6 §:ssä.
Terrorismirikoksiin liittyvästä julkisesta kehottamisesta tuomittaisiin sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Merkittävää rangaistuksen määräämisen kannalta olisi muun muassa se, minkälaisen teon tekemiseen on julkisesti kehotettu, sekä se, missä määrin se on ollut omiaan johtamaan värväytymiseen terroristiryhmään tai terroristisen rikoksen tekemiseen. Vakavimmat kehottamisteot liittyisivät tilanteisiin, joissa kehotetaan tekemään terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia, joiden joukossa erityisen vakavia ovat henkeen ja terveyteen kohdistuvat terrori-iskut. Toisaalta joissakin tilanteissa myös terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten tekemistä edistävät rikokset voivat olla vakaviksi arvioitavia rikoksia.
Pykälän 2 momentin mukaan, jos kehottaminen tai houkutteleminen aiheuttaa sen, että tässä luvussa rangaistavaksi säädetty rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, sovelletaan, mitä 5 luvussa säädetään osallisuudesta rikokseen. Vastaava säännös on julkista kehottamista rikokseen koskevassa 17 luvun 1 §:n 2 momentissa. Kuten mainitun momentin perusteluista ilmenee, kysymys olisi lähinnä 5 luvun 5 §:n mukaisesta yllyttäjän vastuusta. Mainitun pykälän mukainen yllyttäjän vastuu voi periaatteessa tulla kysymykseen myös tilanteissa, joissa yllyttäjä ei ole henkilökohtaisessa kanssakäymisessä rikoksentekijän kanssa. Edellytyksenä yllytyksen rangaistavuudelle on pääteon tai sen rangaistavan yrityksen tapahtumisen ohella se, että yllyttäjän tahallisuus ulottuu kehotuksen kohteena olevaan rikokseen kokonaisuudessaan, myös sen sisältämään seuraukseen. Nämä rangaistavalle yllytykselle asetettavat vaatimukset voivat oletettavasti vain harvoin täyttyä terroristisen julkisen kehottamisen tilanteissa.
15 §.Oikeushenkilön rangaistusvastuu.
Pykälän 1 momentin mukaan tässä luvussa rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin sovellettaisiin, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan myös 2 tai 3 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehtyyn ryöstöön, törkeään ryöstöön, kiristykseen ja törkeään kiristykseen sekä 2 §:n 1 momentin 2−9 kohdassa taikka 2 tai 3 momentissa taikka 3, 6, 10 tai 12 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemiseksi tehtyyn väärennykseen ja törkeään väärennykseen.
Pykälä perustuisi nykyisen luvun 8 §:ään. Pykälän 1 momentissa ”mainittuihin rikoksiin” korvattaisiin ilmaisulla ”rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin”, millä ei tavoitella asiallista muutosta säännöksen sisältöön. Pykälän 2 momentti muutettaisiin vastaamaan muuttuneita pykälien numeroita uudessa luvussa. Muutosta nykyiseen sääntelyyn tarkoittaisi myös se, että 2 momentissa viitattaisiin myös 2 §:n 1 momentin 9 kohtaan, joka on nykyiseen sääntelyyn verrattuna uusi. Siihen kohtaan siirtyisi terroristisessa tarkoituksessa tehty tappo nykyisen luvun 1 §:n 1 momentin 8 kohdasta, joka tulisi uudessa momentissa koskemaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyä törkeää lapsenraiskausta. Huomioon otettaisiin myös törkeää ampuma-aserikosta koskevan sääntelyn sijoittaminen omaan momenttiinsa 2 §:ssä. Lisäksi huomioon otettaisiin se, että terrorismirikoksen valmistelua koskevassa 4 §:ssä ei olisi 3 kohtaa, joka sisältyy terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua koskevaan nykyisen luvun 2 §:ään ja jonka mukaisen rikoksen tekemiseksi tehdyt ryöstö, törkeä ryöstö, kiristys, törkeä kiristys, väärennys ja törkeä väärennys ovat nykyisin 2 momentin perusteella oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin kuuluvia rikoksia.
Pykälän 2 momentin muutokset vastaisivat niitä, joita ehdotetaan tehtäväksi kansainvälistä rikosta koskien 1 luvun 7 §:n 3 momentin 3 ja 4 kohtaan. Rikosten piiri on sama mainituissa kohdissa ja tämän pykälän 2 momentissa.
41 luku
Aserikoksista
2 §. Ampuma-aseen käsittely vakavan rikoksen tekemistä varten.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että sen mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuja vakavia rikoksia ovat rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, ja 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu terroristisessa tarkoituksessa tehty laiton uhkaus.
Pykälän 2 momentissa vakaviksi rikoksiksi ei enää todettaisi nykyisen 34 a luvun 2 §:ssä tarkoitettua terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua ja 4 b §:ssä tarkoitettua kouluttautumista terrorismirikoksen tekemistä varten. Uuden 34 a luvun 4 §:n mukaan terrorismirikoksen valmistelun enimmäisrangaistus tulisi olemaan kuusi vuotta vankeutta ja 8 §:n mukaan terroristisen kouluttautumisen enimmäisrangaistus tulisi olemaan neljä vuotta vankeutta, minkä vuoksi valmistelu- ja kouluttautumisrikosta ei ole tarpeen enää mainita momentissa erikseen. Lisäksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyn laittoman uhkauksen pykälänumero muutettaisiin vastaamaan uuden luvun mukaista pykälänumeroa.