2.3.1
Rahoitusvakausviraston hallintomaksut
Perusmaksun ja suhteellisen hallintomaksun määritelmät
Hallintomaksujen määritelmiin liittyviä epätäsmällisyyksiä esitetään korjattavaksi siten, että vahvistetaan hallintomaksujen määräytyminen joko perusmaksuna tai yhdistettynä perusmaksuna ja suhteellisena maksuna. Hallintomaksulain 2 §:n 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan epätäsmällinen viittaus pelkän suhteellisen hallintomaksun maksamiseen. Hallintomaksulain 5 §:n otsikkoa ja 5 §:n 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan samalla muutettavaksi siten, että säännöksestä poistetaan viittaus suhteelliseen hallintomaksuun. Muutoksella selvennetään, että kaikki 5 §:n 1 momentissa määritellyt tahot ovat velvollisia maksamaan perusmaksua riippumatta siitä, ovatko ne maksuvelvollisia suhteellisen hallintomaksun suhteen. Käytännössä muutoksella vahvistetaan, että myös 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö ja luottolaitoksen omistusyhteisö ovat maksuvelvollisia perusmaksun maksamiseen.
ETA-luottolaitosten sivuliikkeet
ETA-luottolaitosten merkittävät sivuliikkeet ehdotetaan lisättäväksi hallintomaksulain maksuvelvollisten piirin. Lisäksi nämä ETA-luottolaitosten merkittävät sivuliikkeet jaettaisiin niiden koon perusteella kahteen eri maksuluokkaan.
Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 59 a §:n mukaan Finanssivalvonta voi pyytää ulkomaisen ETA-luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavalta ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta tai, jollei luottolaitos kuulu konsolidoidun valvonnan piiriin, ulkomaisen ETA-luottolaitoksen kotivaltion valvontaviranomaiselta, luottolaitoksen Suomessa olevan sivuliikkeen nimeämistä merkittäväksi, jos joku seuraavista ehdoista täyttyy:
sivuliikkeen markkinaosuus ylittää talletuksilla mitattuna kaksi prosenttia vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
laitoksen toiminnan keskeyttämisen tai lopettamisen todennäköinen vaikutus systeemiseen likviditeettiin, maksujärjestelmiin ja selvitysjärjestelmiin olisi merkittävä;
sivuliikkeen koko ja merkitys asiakasmäärällä mitattuna on merkittävä vastaanottavan jäsenvaltion pankki- tai rahoitusjärjestelmässä.
Kun ETA-sivuliike on Finanssivalvonnasta annetussa laissa kuvatun menettelyn johdosta nimetty merkittäväksi, tulee Rahoitusvakausviraston osallistua sitä koskevaan kriisinratkaisukollegioon, josta sille aiheutuu merkittävä määrä työtä ja kustannuksia. Tämän vuoksi myös hallintomaksulain ETA-sivuliikkeen maksukynnys sidottaisiin tähän menettelyyn (luokka A).
Kriisinratkaisusuunnittelun näkökulmasta ulkomaiseen konserniin kuuluvan merkittävän tytäryhtiön ja merkittävän sivuliikkeen Rahoitusvakausvirastolle aiheuttaman työn määrässä ei ole arvioiden mukaan suurta eroa, sillä kriisinratkaisusuunnitelma valmistellaan konsernitasolla kriisinratkaisukollegiossa. Lisäksi tytäryhtiötä koskevat päätökset, esimerkiksi alentamiskelpoisten velkojen vähimmäisvaatimustaso, tehdään aina kriisinratkaisukollegiossa. Rahoitusvakausviraston työmäärään vaikuttaa kuitenkin emoyrityksen toimivaltaisen viranomaisen määrittelemä käytännön työnjako ryhmän kriisinratkaisusuunnitelman valmistelussa.
Jos kyse on suoraan SRB:n toimivallassa olevasta erittäin merkittävästä tytärluottolaitoksesta, laitoksen muuttuminen sivuliikkeeksi kasvattaa Rahoitusvakausviraston muodollista roolia kollegiossa. Tämä johtuu siitä, että SRB jää muutoksen jälkeen kriisinratkaisukollegion ulkopuolelle ja Rahoitusvakausviraston asema muuttuu kyseisessä kollegiossa jäseneksi.
Niiden sivuliikkeiden, joiden rooli Suomessa on erityisen merkittävä, arvioidaan työllistävän Rahoitusvakausvirastoa enemmän kuin muiden merkittävien sivuliikkeiden. Vaikka Rahoitusvakausviraston asema kriisinratkaisukollegiossa on näille laitoksille yhtäläinen, on merkittävien sivuliikkeiden kohdalla todennäköistä, että konsernilla on Suomessa kriittisiä toimintoja ja keskeisiä liiketoimintoja, joita koskevien toimenpiteiden suunnittelu vaatii Rahoitusvakausviraston erityistä panostusta Suomen rahoitusvakauden turvaamiseksi. Näin ollen ETA-luottolaitoksille on perusteltua säätää toinen maksuluokka, joka kattaa erittäin merkittävät sivuliikkeet (luokka B). Luokkaan B kuuluisivat sivuliikkeet, joiden osuus yleisötalletuksista Suomessa olisi enemmän kuin kymmenen prosenttia. Kymmenen prosentin raja perustuu arvioon sivuliikkeiden aiheuttamasta työmäärästä.
Uusien maksuvelvollisluokkien maksuperusteiden osalta esityksessä porrastetaan suhteellisen maksun kertoimia sitä korkeammiksi, mitä merkittävämmästä sivuliikkeestä on kyse, kuitenkin siten että ETA-luottolaitoksen sivuliikkeen kerroin on ylimmilläänkin pienempi kuin Suomessa toimiluvan saaneen luottolaitoksen kerroin. Erittäin merkittävän sivuliikkeen kertoimen on Rahoitusvakausviraston työmäärän kasvun johdosta perusteltua olla noin neljäsosan pienempi kuin Suomessa toimiluvan saaneen luottolaitoksen kerroin, mutta suurempi kuin merkittävän sivuliikkeen statuksen saaneen sivuliikkeen. Merkittävän sivuliikkeen statuksen saaneen sivuliikkeen kohdalla työmäärä on vähäisempi, joten kertoimen on perusteltua olla noin kolme neljäsosaa pienempi kuin luottolaitoksen kerroin.
Edellä kuvatun johdosta ETA-alueella sijaitsevien luottolaitosten sivuliikkeiden hallintomaksujen ehdotetaan muodostuvan seuraavasti:
ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliike, luokka A: laskennallisen taseen loppusumma x 0,0002 prosenttia;
ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliike, luokka B: laskennallisen taseen loppusumma x 0,0006 prosenttia.
Muiden kuin Finanssivalvonnasta annetun lain 59 a §:n perusteella merkittäviksi määriteltyjen sivuliikkeiden kohdalla hallintomaksua ei jatkossakaan pidetä perusteltuna, koska niiden Rahoitusvakausvirastolle aiheuttama työmäärä jää huomattavasti vähäisemmäksi. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että Rahoitusvakausvirasto ei niiden osalta osallistu kriisinratkaisukollegioiden työhön. Lisäksi suuri osa Suomessa toimivista pienistä sivuliikkeistä ei ota vastaan talletuksia esimerkiksi niiden liiketoiminnan luonteen tai kotivaltion suppean toimiluvan johdosta, joten Rahoitusvakausviraston ei tarvitse ylläpitää talletussuojajärjestelmää niiden osalta. Rahoitusvakausviraston tulee kuitenkin sopia käytännön järjestelyistä sivuliikkeiden talletussuojakorvausten maksamiseksi tilanteessa, jossa ETA-alueen luottolaitoksella olisi pienikin sivuliike Suomessa, ja tätä myötä myös nämä laitokset voivat jatkossa aiheuttaa Rahoitusvakausvirastolle työtä. Tämän vuoksi näiden laitosten kuulumista hallintomaksuvelvollisten piiriin voidaan joutua myöhemmin arvioimaan erikseen.
Kaikilta maksuvelvollisilta sivuliikkeiltä on perusteltua periä muiden maksuvelvollisten kanssa yhdenmukainen perusmaksu, sillä luottolaitoksen oikeudellinen muoto ei yksinomaan vaikuta Rahoitusvakausvirastolle aiheutuvaan työmäärään. Kaikille laitoksille tehdään muun muassa suunnitelmia koskevia valmistelutehtäviä ja arviointeja, kuten elvytyssuunnitelmaan tutustuminen, mahdollisten kriittisten toimintojen arviointi ja yksinkertaisten velvoitteiden soveltuvuuden arviointi. Näin ollen kiinteäksi perusmaksuksi on aiheellista asettaa kaikille hallintomaksuvelvollisille sama 1 000 euroa.
Luottolaitokset
Luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitetun talletuspankin ja luottoyhteisön hallintomaksun maksuperustetta tarkistettaisiin ylöspäin niin, että maksu olisi 0,0008 prosenttia taseen loppusummasta. Lisäksi luottolaitosten perusmaksu kasvaisi nykyisestä 300 eurosta 1 000 euroon.
Lain maksuperusteita esitetään korotettavaksi, sillä Rahoitusvakausviraston toiminnassa on käynyt ilmi, että luottolaitosten kriisinratkaisusuunnittelu aiheuttaa lakia säädettäessä oletettua enemmän työtä. Luottolaitoksista Rahoitusvakausvirastolle aiheutuva työmäärä ei myöskään riipu suoraan laitoksen koosta. Kaikille laitoksille niiden koosta riippumatta tehdään määrätyt suunnitelmaa koskevat valmistelutehtävät, arvioinnit ja päätökset. Lisäksi Rahoitusvakausviraston suorassa toimivallassa olevien laitosten osalta suunnitelmien valmistelutyö tehdään käytännössä kokonaan Rahoitusvakausviraston toimesta, kun taas SRB:n suorassa toimivallassa olevien laitosten osalta työhön osallistuu myös SRB:n henkilöstöä. Perusmaksun kasvattaminen osaltaan tasaisi tästä johtuvaa eroa eri viranomaisvaltuuksien piirissä olevien laitosten välillä.
Sijoituspalveluyritykset ja kolmannen maan sijoituspalveluyritysten sivuliikkeet
Sijoituspalveluyritysten ja kolmannen maan sijoituspalveluyritysten sivuliikkeen suhteellisen hallintomaksun maksuperuste säilyisi ennallaan. Perusmaksu korotettaisiin myös näiltä laitoksilta edellä todetuista syistä 300 eurosta 1 000 euroon.
Kolmannen maan luottolaitosten sivuliikkeet
Kolmannen maan sivuliikkeiden suhteellisen hallintomaksun määrä prosentteina maksuperusteesta säilyisi ennallaan. Perusmaksu korotettaisiin myös näiltä laitoksilta edellä todetuista syistä 300 eurosta 1 000 euroon.