7.1
Patenttilaki
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Patentti. Ehdotettu pykälä sisältää lain keskeisimmän aineellisen säännöksen, jonka mukaan patentin keksintöön voi saada keksinnön tehnyt luonnollinen henkilö (keksijä) tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt. Patentinhaltija saa yksinoikeuden keksinnön ammattimaiseen hyödyntämiseen. Keksijä voi olla vain luonnollinen henkilö, mutta useat henkilöt voivat tehdä keksinnön yhdessä. Keksijä voi siirtää oikeutensa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Keksijän oikeus voi siirtyä toiselle myös esimerkiksi työsuhteen perusteella tai perintönä.
Pykälä vastaisi olennaisilta osin voimassa olevan lain 1 §:n 1 momenttia, jonka mukaan patentin keksintöön voi saada se, joka on tehnyt keksinnön tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt. Selkeyden vuoksi säännökseen lisättäisiin maininta siitä, että patentoitavan keksinnön tekijä (eli keksijä) voi olla vain luonnollinen henkilö. Lakiteknisenä muutoksena ehdotetaan, että nykyisen 1 §:n 1 momentin säännökset keksinnön patentoitavuuden edellytyksistä, kuten siitä, että keksintö voi liittyä mihin tekniikan alaan tahansa, sisällytetään ehdotetun lain 2 lukuun.
2 §.Määritelmät. Lain 2 § sisältäisi määritelmiä.
Pykälän 1 kohdassa määriteltäisiin kansallinen patenttihakemus, jolla tarkoitettaisiin tässä laissa hakemusta, jolla haetaan pelkästään Suomessa voimassa olevaa patenttia Patentti- ja rekisterihallitukselta. Suomessa voimassa olevaa patenttia voi hakea myös eurooppapatenttina tai kansainvälistä järjestelmää apuna käyttäen, mutta tällöin patentti olisi voimassa (tai mahdollista saattaa voimaan) myös muualla kuin Suomessa.
Pykälän 2 kohdassa määriteltäisiin kansainvälinen patenttihakemus (ns. PCT-hakemus), jolla tarkoitettaisiin PCT-sopimuksella perustetun kansainvälisen patentinhakujärjestelmän mukaisesti tehtyä patenttihakemusta. Hakemus ei johda kansainväliseen tai maailmanlaajuiseen patenttiin, vaan kansainvälisen hakemusvaiheen jälkeen hakija voi jatkaa PCT-hakemusta kansallisesti tai alueellisesti ja hakea näin patenttia samalla hakemuksella useista patenttiviranomaisista.
Pykälän 3 kohdassa määriteltäisiin eurooppapatentti. Euroopan patenttivirasto (EPO) myöntää eurooppapatentin sitä koskevan hakemuksen perusteella Euroopan patenttisopimuksen (EPC-sopimus) mukaisesti. Eurooppapatentin myöntämisen jälkeen patentinhaltija päättää, missä sopimusvaltioissa hän haluaa patentilleen suojan. Eurooppapatenttisuojan saaminen edellyttää useimmissa EPC-maissa erillistä voimaansaattamista. Patentinhaltijan pitää myös maksaa vuosimaksuja niihin maihin, joissa suojaa ylläpidetään. Eurooppapatentti ei siis ole ylikansallinen patentti, vaan nippu kansallisia patentteja. Eurooppapatentin voimaansaattamisesta Suomessa säädetään ehdotetun lain 86 §:ssä ja vuosimaksuista 101 §:ssä. Vaikutukseltaan yhtenäinen eurooppapatentti määriteltäisiin puolestaan 83 §:n 1 momentissa.
Pykälän 4 kohdassa määriteltäisiin lisäsuojatodistus, jolla tarkoitettaisiin todistusta lääkettä tai kasvinsuojeluainetta suojaavan patentin suoja-ajan pidentämisestä. Lisäsuojatodistuksista, kuten hakemuksen tekemisestä PRH:lle, säädettäisiin ehdotetun lain 11 luvussa.
Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin etuoikeus, jolla tarkoitettaisiin tässä laissa oikeutta tehdä samaa keksintöä koskeva myöhempi patenttihakemus siten, että se katsotaan tehdyksi samanaikaisesti hakijan aikaisemman hakemuksen kanssa.
Pykälän 6 kohdassa määriteltäisiin etuoikeuspäivä, jolla tarkoitettaisiin tässä laissa etuoikeuden perustana olevan hakemuksen tekemispäivää. PRH:n vastaanottaman kansallisen patenttihakemuksen tekemispäivän määräytymisestä säädettäisiin 31 §:ssä.
Pykälän 7 kohdassa määriteltäisiin uutuustutkimus, jolla tarkoitettaisiin tutkimusta, jolla patenttiviranomainen selvittää keksinnön uutuuden.
2 luku Patentoitavuuden edellytykset
3 §.Patentoitavat keksinnöt. Pykälässä säädettäisiin siitä, minkälaisiin keksintöihin patentti voidaan myöntää. Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 1 §:n ensimmäisen virkkeen ensimmäistä lausetta. Lainkohdassa säädetään TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla, että patentti voidaan myöntää mihin tahansa tekniikan alaan liittyvään keksintöön. Momentissa viitataan lisäksi patentoitavuuden poikkeuksiin ja rajoituksiin TRIPS-sopimuksen 27 artiklan sallimissa puitteissa.
Pykälän 2 momentissa luetellaan esimerkkejä sellaisista keksintöä lähellä olevista käsitteistä, jotka eivät sellaisenaan ole patentoitavissa. Momentti vastaa asiallisesti voimassa olevan patenttilain 1 §:n 2 momenttia. Voimassa olevan lain termin ”keksintö” sijaan käytetään termiä ”patentoitava keksintö”, sillä patenttilaissa ei määritellä keksintöjä sinänsä vaan nimenomaisesti patentoitavia keksintöjä. Lisäksi tietokoneohjelmat erotetaan luettelossa omaksi kohdakseen. Momentissa käytetty ilmaisu ”pelkästään” viittaa vakiintuneeseen tulkintaan, jonka mukaan sellainen tekninen keksintö, jonka osana on jokin luettelossa esitetyistä piirteistä, voi olla patentoitavissa.
4 §.Kasvilajikkeet ja eläinrodut. Ehdotettu pykälä vastaa voimassa olevan patenttilain 1 §:n 4 momenttia, jolla pannaan täytäntöön ns. biotekniikkadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/44/EY, annettu 6. päivänä heinäkuuta 1998, bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta, EYVL L 213, s. 13–21, julkaistu 30.7.1998) 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, 4 artiklan 2 kohtaan ja 2 artiklan 3 kohtaan sekä TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan b alakohtaan.
5 §.Biologiset ja mikrobiologiset menetelmät. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan patenttilain 1 §:n 5 momenttia, joka on nyt jaettu kahteen momenttiin. Pykälän 1 momentissa rajoitettaisiin kasvien tai eläinten jalostamiseksi käytettävien olennaisesti biologisten menetelmien patentointia perustuen biotekniikkadirektiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja 2 artiklan 2 kohtaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, ettei rajoitus koske mikrobiologisia tai muita teknisiä menetelmiä tai näillä menetelmillä aikaansaatua tuotetta. Säännöksellä pannaan täytäntöön biotekniikkadirektiivin 4 artiklan 3 kohta. Pykälän 1 momentin ensimmäiseen virkkeeseen ehdotetaan selventävää lisäystä, jonka mukaan patenttia ei myöskään myönnetä ”kasviin tai eläimeen, joka on saatu yksinomaan olennaisesti biologisella menetelmällä.” Lisäys perustuu Euroopan komission tiedonantoon (C/2016/6997), jonka mukaan biotekniikkadirektiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulee tulkita siten, että se koskee myös kasvia tai eläintä, joka on saatu yksinomaan olennaisesti biologisella menetelmällä. Vastaava sääntely on toteutettu myös Euroopan patenttisopimuksen (EPC) sovellutussäännön 28 2 kohdassa.
Pykälän 2 momentti sisältää mikrobiologisen menetelmän määritelmän, joka perustuu biotekniikkadirektiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.
6 §.Biologinen materiaali. Säännös vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 1 §:n 6 momenttia, jolla pannaan täytäntöön biotekniikkadirektiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohta ja 2 artiklan 1 kohdan a alakohta. Voimassa olevan patenttilain säännöksen sanamuotoa kuitenkin tarkistetaan lähemmäs biotekniikkadirektiivin 3 artiklan 2 kohtaa korvaamalla ilmaisu ”vaikka sitä esiintyisi luonnossa” ilmaisulla ”myös silloin, kun sitä esiintyy luonnollisessa tilassa”. Alkuperäisen säännöksen perusteluista (HE 21/2000 vp, s. 16–17) käy ilmi, ettei lainkohdalla ollut tarkoitus poiketa direktiivissä tarkoitetusta.
7 §.Ihmisen keho ja sen ainesosat. Pykälän 1 momentti vastaisi olennaisesti voimassa olevan patenttilain 1 a §:n 1 momenttia ja 2 momentti voimassa olevan patenttilain 1 a §:n 2 momenttia, joilla pannaan täytäntöön biotekniikkadirektiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohta.
8 §.Kirurgiset, terapeuttiset ja diagnostiset menetelmät. Ehdotettuun pykälään on koottu yhteen voimassa olevan patenttilain lääketieteellisiä keksintöjä koskevat säännökset samalla sanamuotoa tarkistaen. Pykälä vastaisi voimassa olevan patenttilain 1 §:n 3 momenttia ja sillä rajoitettaisiin kirurgisiin, terapeuttisiin ja diagnostisiin menetelmiin kohdistuvien keksintöjen patentoitavuutta. Säännös perustuu TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan a alakohdan mahdollistamaan patenttisuojan poikkeukseen. Voimassa olevaan patenttilakiin verrattuna ilmaisu ”keksinnöksi ei katsota” on korvattu ilmaisulla ”patenttia ei myönnetä”. Tällä ei ole tarkoitus muuttaa oikeustilaa vaan ilmaisulla tuodaan esiin, että vaikka tällaisiin menetelmiin voi liittyä teknisiä keksintöjä, ei patenttia myönnetä tällaiselle menetelmälle.
9 §.Yleisen järjestyksen ja hyvien tapojen vastaiset keksinnöt. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan patenttilain 1 b §:n 1 ja 2 momenttia, jolla on pantu täytäntöön biotekniikkadirektiivin 6 artiklan 1 kohta ja TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 2 kohta.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan patenttilain 1 b §:n 3 momenttia, jolla on pantu täytäntöön biotekniikkadirektiivin 6 artiklan 2 kohta.
10 §.Patentin myöntämisen edellytykset. Ehdotettu pykälä kokoaa samaan lainkohtaan keksinnön patentoitavuuden kolme keskeisintä ehtoa: uutuuden, keksinnöllisyyden ja teollisen käyttökelpoisuuden. Ehdot on nykyisin ilmaistu voimassa olevan patenttilain 1 ja 2 §:ssä. Säännöksen mukaisesti patentti voidaan myöntää ainoastaan keksintöön, joka on uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen.
Säännöksessä yhdenmukaistetaan terminologiaa kansainvälisen käytännön mukaiseksi korvaamalla voimassa olevan lain 2 §:n ilmaisu ”olennaisesti eroaa siitä” patenttioikeudellisessa terminologiassa vakiintuneella ja TRIPS-sopimuksessakin käytetyllä ilmaisulla ”keksinnöllinen”. Vastaavasti voimassa olevan lain 1 §:n ilmaisu ”voidaan käyttää teollisesti” on kirjoitettu muotoon ”teollisesti käyttökelpoinen”. Ilmaisuilla ei tavoitella muutosta termien tulkintaan ja ehtojen tarkempi sisältö määriteltäisiin seuraavissa pykälissä.
11 §.Uutuus. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin uutuus. Keksintö on uusi, jos se ei kuulu tunnettuun tekniikkaan. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 2 §:n 1 momentin vaatimusta, jonka mukaan keksinnön on oltava uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Ilmauksen ”tullut tunnetuksi” sijaan käytetään ilmausta ”kuulu tunnettuun tekniikkaan”. Tunnettu tekniikka määriteltäisiin tarkemmin ehdotetun lain 13 §:ssä. Uutuuden määritelmä vastaa olennaisesti Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklan 1 kohdan mukaista määritelmää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niin sanotusta ensimmäisestä lääketieteellisestä käytöstä (lääketieteelliseen käyttöön sidottu tuotevaatimus) ja se vastaa nykylain 2 §:n 4 momenttia. Ehdotettavan lain 8 §:n mukaisesti patenttia ei myönnetä kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavaan menetelmään, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta tuotteeseen, joka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin kyseisistä menetelmistä. Ehdotettavan 11 §:n 2 momentin mukaan keksinnön uutuusvaatimus ei estä myöntämästä patenttia tunnettuun, kirurgisessa tai terapeuttisessa käsittelyssä tai diagnostisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen. Edellytyksenä on, että aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin tällaisessa terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä eli tunnetun tuotteen tähän asti tunnettu käyttö on täytynyt olla muu kuin kirurginen, terapeuttinen tai diagnostinen. Toisin sanoen se, joka keksii, että muusta yhteydestä tunnettu aine tai seos on kirurgisesti tai diagnostisesti käyttökelpoinen tai että sillä on terapeuttinen vaikutus, voi saada tällaiseen aineeseen tai seokseen näihin käyttöaloihin sidotun patentin, vaikka tällainen aine tai seos olisi aikaisemmin tunnettu. Kyseinen ensimmäinen lääketieteellinen käyttö muodostaa poikkeuksen rajoittamattoman tuotesuojan periaatteeseen. Rajoittamaton tuotesuoja tarkoittaa sitä, että patenttisuoja tulee käsittämään kaikki tuotteen käyttöalueet, vaikka niitä ei ole esitetty patenttivaatimuksessa patenttihakemuksen tekemispäivänä. Jos aineeseen tai seokseen on aikaisemmin myönnetty patentti, uusi patentti ei kumoa jo myönnettyä patenttia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niin sanotusta toisesta lääketieteellisestä käytöstä (tiettyyn lääketieteelliseen käyttöön sidottu tuotevaatimus) ja se vastaa nykylain 2 §:n 5 momenttia. Se, että keksinnön tulee olla uusi, ei myöskään estä myöntämästä patenttia tunnettuun, tietyssä 8 §:ssä tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. Vaikka kirurgisesti, terapeuttisesti tai diagnostisesti käytetty aine tai seos olisi aikaisemmin tunnettu, aineeseen tai seokseen olisi mahdollista saada uusi tuotepatentti, jos aineen tai seoksen käyttö kohdistuu uuteen kirurgiseen, terapeuttiseen tai diagnostiseen käyttöön.
12 §.Keksinnöllisyys. Pykälässä määriteltäisiin patentoitavalta keksinnöltä vaadittava keksinnöllisyys. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 2 §:n 1 momentin vaatimusta olennaisesta erosta tunnettuun. Sanamuodoksi on valittu ”tunnettu tekniikka” pelkän ”tunnetun” sijaan. Tällä korostetaan nykykäytännön mukaisesti sitä, että keksinnöllisyyden arviointi perustuu patenttihakemuksessa esitetyn keksinnön teknisiin piirteisiin, ei patenttihakemuksessa mahdollisesti esitettyihin keksinnön muihin, ei-teknisiin ominaisuuksiin.
Säännöksessä käytetään Euroopan patenttisopimuksen 56 artiklan mukaista määritelmää siitä, että keksintö ei saa olla alan ammattilaiselle ilmeinen. Säädöstekniikka mahdollistaa joustavuuden ajan kulumisen ja tekniikan kehittymisen myötä ja sopeutumisen esimerkiksi Euroopan patenttiviraston käytäntöihin. Euroopan patenttisopimuksen viralliseen käännökseen verrattuna alan ammattimiehen käsite korvataan sukupuolineutraalilla termillä alan ammattilainen.
13 §.Tunnettu tekniikka. Pykälässä määriteltäisiin tunnetun tekniikan käsite ja annettaisiin tarkentava säännös siitä, miten tunnettu tekniikka otetaan huomioon 12 §:n mukaista keksinnöllisyyttä arvioitaessa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tunnetuksi tekniikaksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tai etuoikeuspäivää.
Voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentti viittaa ajallisesti ennen patenttihakemuksen tekemispäivää julkiseksi tulleeseen. Ehdotetussa uudessa säännöksessä viitataan tekemispäivän lisäksi myös etuoikeuspäivään. Lisäyksellä ei tavoitella muutosta vallitsevaan oikeustilaan, vaan sillä pyritään selkeyttämään säännöstä siltä osin, että etuoikeus tulee tietyissä tilanteissa huomioida tekemispäivän sijaan keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Etuoikeudesta ja sen vaikutuksista säädettäisiin tarkemmin ehdotetun lain 6 luvussa.
Julkiseksi tulo voi tapahtua kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyödyntämällä tai muulla tavalla. Yleisiä muita tapoja on esimerkiksi suullinen kertomus, julkaisu internetissä tai muussa sähköisessä muodossa. Kirjoituksen tai esitelmän kielellä tai julkistuksen maantieteellisellä sijainnilla ei ole merkitystä siihen, katsotaanko julkiseksitulon tapahtuneen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa mainitun lisäksi tunnettuun tekniikkaan kuuluu myös patenttihakemuksen tekemispäivänä, tai sen jälkeen, 48 §:ssä säädetyn mukaisesti julkiseksi tulevan kansallisen patenttihakemuksen sisältö, jos sen tekemispäivä tai etuoikeuspäivä on ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tai etuoikeuspäivää. Säännös vastaa olennaisilta osiltaan nykyisen patenttilain 2 §:n 2 momentin toista virkettä. Tarkennuksena nykylain muotoon on, että siinä viitataan ajallisesti patenttihakemuksen ja aiemman hakemuksen tekemispäivään ja etuoikeuspäivään. Lisäyksellä ei tavoitella muutosta oikeustilaan, vaan sillä pyritään selkeyttämään säännöstä siltä osin, että etuoikeuspäivä tulee tietyissä tilanteissa huomioida tekemispäivän sijaan.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin keksinnöllisyystarkastelua koskevasta poikkeuksesta, jonka mukaan mainitun aiemman hakemuksen sisältöä ei kuitenkaan oteta huomioon 12 §:ssä tarkoitettua keksinnöllisyyttä arvioitaessa. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 2 §:n 2 momentin neljättä virkettä.
Pykälän 2 momentin säännökset on tarkoitettu sovellettavaksi tapaukseen, jossa aikaisemmin tehty patenttihakemus tarkoittaa samaa keksintöä, johon myöhemmin haetaan patenttia (vanhempi oikeus hakemusten yhteensattuessa). Jos patenttiviranomaiselle saapuu eri aikoina kaksi samaa keksintöä koskevaa patenttihakemusta, oikeus patenttiin on sillä, jonka asiakirjat ovat ensiksi tulleet patenttiviranomaiselle, jollei toisen hakemus tuota aikaisemmasta ajankohdasta voimassa olevaa etuoikeutta (ns. first to file -periaate).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, millä ehdoilla myös muulla kuin kansallisella patenttihakemuksella on sama 2 momentin mukainen vaikutus. Pykälän 2 momentin säännöstä sovellettaessa kansalliseen patenttihakemukseen rinnastetaan myös suomalainen hyödyllisyysmallihakemus sekä Suomea koskeva eurooppapatenttihakemus ja kansainvälinen hakemus, jos ne täyttävät säädetyt ehdot. Hyödyllisyysmallihakemuksella on sama vaikutus, jos hakemus tulee myöhemmin julkiseksi voimassa olevan hyödyllisyysmallilain 18 §:n mukaisesti. Sama vaikutus on myös kansainvälisellä hakemuksella, jota jatketaan Suomessa 74 §:n tai hyödyllisyysmallilain 45 d §:n nojalla tai joka otetaan käsiteltäväksi 81 §:n mukaisesti, ja joka tulee julkiseksi tämän lain 48 §:n tai hyödyllisyysmallilain 18 §:n perusteella. Sama vaikutus on myös Suomea koskevalla eurooppapatenttihakemuksella, jos se julkaistaan Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti. Eurooppapatenttihakemuksen julkaisu voi tapahtua Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukaisesti tai Euroopan patenttivirastossa jatketun kansainvälisen hakemuksen tapauksessa, 153 artiklan mukaisesti. Eurooppapatenttihakemuksella ei olisi 2 momentin mukaista vaikutusta, jos Suomen nimeäminen on peruttu Euroopan patenttisopimuksen 79(3) artiklan mukaisesti ennen hakemuksen julkaisua. Tämän lain 84 §:n 3 momentissa säädettäisiin, että hakemuksen Suomea koskevan nimeämisen peruuttamisella on sama vaikutus kuin kansallisen hakemuksen peruuttamisella. Näin ollen nimeämisen peruuttaminen ennen hakemuksen julkistamista aikaansaa tunnetun tekniikan osalta saman oikeusvaikutuksen kuin kansallisen hakemuksen peruuttaminen ennen sen julkiseksituloa.
Ehdotetut säännökset vastaavat asiasisällöltään voimassa olevan lain 2 §:n 2 momentin kolmatta virkettä, 2 §:n 3 momenttia sekä voimassa olevien patenttimääräysten 44 §:ää.
14 §.Patentin myöntämiseen vaikuttamaton julkistaminen. Pykälässä säädettäisiin niin sanotusta armonajasta eli siitä, että tietyissä tapauksissa ennen hakemuksen tekemistä julkiseksi tullut tieto keksinnöstä ei estä keksinnön patentointia puuttuvan uutuuden takia, jos hakija tekee patenttihakemuksen säädetyn ajan kuluessa keksinnön julkiseksitulosta. Pykälä vastaisi voimassa olevan patenttilain 2 §:n 6 momenttia. Vastaavat säännökset ovat myös Euroopan patenttisopimuksen 55 artiklassa ja kansainvälisten näyttelyjen osalta säännös perustuu Pariisin sopimuksen 11 artiklaan.
15 §.Teollinen käyttökelpoisuus. Pykälässä määriteltäisiin patentoinnin edellytyksenä oleva keksinnön teollinen käyttökelpoisuus. Käsitettä ei ole määritelty voimassa olevassa laissa. Säännökseen esitetty ilmaisu ”teollisesti käyttökelpoinen” vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 1 §:n 1 momentin ilmaisua ”jota voidaan käyttää teollisesti” ja TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 1 kohdan ilmaisuja ”voidaan käyttää teollisesti hyväksi” ja ”hyödyllinen”. Säännöksen määritelmässä käytetyt ilmaisut ”teollinen käyttö” ja ”käyttökelpoinen” sekä itse määritelmäteksti vastaavat sanamuodoltaan EPC:n 57 artiklan virallista käännöstä paitsi siltä osin, ettei maataloutta ole nimenomaisesti mainittu säädöstekstissä. Oikeustilaa ei säännöksellä muuteta ja maatalous sisältyy soveltuvan teollisuuden alaan.
3 luku Yksinoikeus
16 §.Välittömän hyödyntämisen yksinoikeus. Pykälässä säädettäisiin patentin antaman yksinoikeuden välittömän hyödyntämisen sisällöstä. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 3 §:n 1 momenttia, jolla toimeenpannaan TRIPS-sopimuksen 28 artiklan 1 kohta. Kieliasun nykyaikaistamiseksi voimassa olevan lain ilmaisut ”saattamalla vaihdantaan” korvataan ilmaisulla ”saattamalla markkinoille” (1 ja 3 kohdat) ja ”tässä maassa” korvataan ilmaisulla ”Suomessa” (2 kohta).
Yksinoikeuden sisältöä ja rajoituksia sääntelevää 3 §:ää muutettiin viimeksi yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdystä sopimuksesta johtuvien muutosten yhteydessä lailla 23/2016. Tällöin pykälää muutettiin vastaamaan paremmin kyseisen sopimuksen aineellista patenttioikeutta koskevaa 25–27 artiklaa, ja siihen tehtiin muutamia lakiteknisiä muutoksia. Samalla käsiteltiin yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 25 ja 26 artiklan mukaisen yksinoikeuden sisällön vastaavuutta Suomen patenttilain 3 §:ään. Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 25 ja 26 artiklan, ottaen huomioon 27 artiklan rajoitukset, katsottiin tuolloin antavan samanlaisen yksinoikeuden patentin hyödyntämiseen kuin silloin voimassa olevan patenttilain 3 §:n (HE 45/2015 vp, s. 97).
Koska voimassa olevan patenttilain 3 § vastaa edelleen sisällöltään ja sanamuodoltaan tällöin voimassa ollutta 3 §:ää siltä osin kuin siinä säädetään yksinoikeuden sisällöstä, sääntelyä yksinoikeuden sisällöstä ei ole tarpeen muuttaa nykyisestä.
17 §.Välillisen hyödyntämisen yksinoikeus. Pykälässä säädettäisiin patentin antaman yksinoikeuden välillisen hyödyntämisen sisällöstä, ja se vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 3 §:n 2 momenttia. Säännös on jaettu kolmeen momenttiin.
18 §.Poikkeukset yksinoikeuteen. Pykälään on koottu yhteen yleiset poikkeukset patentin antamaan yksinoikeuteen. Poikkeusluettelon 1–6 kohdat vastaavat olennaisesti voimassa olevan patenttilain 3 §:n 3 momentin 1–5 ja 7 kohtia. Pykälän 2 kohdassa sana ”hyväksikäyttöä” on korvattu sanalla ”hyödyntämistä”, ja ”vaihdantaan” on korvattu sanalla ”markkinoille”. Voimassa olevan luettelon biologista materiaalia koskeva 6 kohta on siirretty 20 §:n 1 momenttiin.
Luettelon 7 ja 8 kohdat vastaavat voimassa olevan patenttilain 5 §:n 1 ja 2 momenttia, joita on perusteltu yhteensovittamisella UPC-sopimuksen säädösten kanssa (HE 45/2015 vp, s. 95). Kohdassa 8 säädettyä poikkeusta olisi tulkittava siten, ettei mikä tahansa patentin suojaaman ilma-aluksen varaosaan tai tarvikkeeseen liittyvän tuotteen maahantuonti ja käyttö ole poikkeuksen piirissä, vaan toimet ovat sallittuja ainoastaan siltä osin kuin ne suoritetaan ulkomaisen ilma-aluksen Suomessa tapahtuvaa korjaamista varten.
19 §.Biologista materiaalia suojaavan patentin laajuus. Pykälän 1–3 momentit vastaisivat olennaisesti voimassa olevan patenttilain 3 a §:n 1–3 momenttia, joilla on pantu täytäntöön biotekniikkadirektiivin 8 artiklan 1 ja 2 kohdat sekä 9 artikla.
20 §.Biologisen materiaalin käyttöä koskevat poikkeukset yksinoikeuteen. Pykälään on koottu yhteen biologista materiaalia koskevat poikkeukset patentin antamaan yksinoikeuteen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että patentilla saavutettu yksinoikeus ei koske biologisen materiaalin käyttöä muiden kasvilajikkeiden jalostamiseen tai löytämiseen ja kehittämiseen. Momentti vastaa voimassa olevan patenttilain 3 §:n 3 momentin 6 kohtaa sekä UPC-sopimuksen 27 artiklan c kohtaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin biologiseen materiaaliin saadun patenttioikeuden sammumisesta Euroopan talousalueella. Momentti vastaa voimassa olevan patenttilain 3 a §:n 4 momenttia, jolla on toimeenpantu biotekniikkadirektiivin 10 artikla.
Pykälän 3–4 momentit vastaavat asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 3 b §:n 1–2 momentteja, joilla on toimeenpantu biotekniikkadirektiivin 11 artikla. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maanviljelijän erivapauden ulottumisesta kasvien lisäysaineistoon. Maanviljelijä saisi maatalouskäyttöön käyttää patentilla suojatulla viljalla saadusta sadosta saamaansa tuotetta monistamiseen tai lisäämiseen omalla tilallaan, jolloin tämän poikkeuksen laajuus ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisivat samat kuin mitä kasvinjalostajanoikeusasetuksen 14 artiklassa määrätään. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vastaavasta erivapaudesta jalostuskarjaan. Maanviljelijä saisi käyttää suojattua karjaa maatalouden tarkoituksiin. Tähän lupaan sisältyy eläimen tai muun eläinten lisäysaineiston saattaminen maatalouskäytäntöön, mutta ei kaupallisen lisäämistoiminnan puitteissa tai sen tarkoituksiin tapahtuva myynti.
21 §.Ennakkokäyttöoikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä se, joka on patenttihakemuksen tekemishetkellä Suomessa ammattimaisesti hyödyntänyt hakemuksessa tarkoitettua keksintöä, saa patentin estämättä jatkaa keksinnön hyödyntämistä (ennakkokäyttöoikeus). Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä ennakkokäyttöoikeus voi siirtyä toiselle. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 4 §:ää.
22 §.Patenttisuojan laajuus. Pykälässä säädettäisiin patenttivaatimusten merkityksestä patenttisuojaan. Pykälän mukaisesti patentin tai patenttihakemuksen tuottaman suojan laajuus määräytyy patenttivaatimusten mukaan, ja vaatimuksia tulkittaessa käytetään apuna keksinnön selitystä ja piirustuksia. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 39 §:ää. Nykyisen lain ilmaisun ”käsittämiseksi” sijaan käytetään nykykieleen paremmin sopivaa ilmaisua ”tulkitsemiseksi”. Myös nykyisen lain ilmaus ”voidaan käyttää” on vaihdettu muotoon ”käytetään”. Muutoksien tarkoituksena on selkeyttää sääntelyä vastaamaan paremmin vallitsevaa oikeustilaa. Muotoilu vastaa paremmin myös Euroopan patenttisopimuksen (EPC) patenttisuojan laajuutta koskevaa 69 artiklaa, jonka mukaisesti ”Patenttivaatimusten tulkitsemisessa käytetään kuitenkin myös selitystä ja piirustuksia.” Tiivistelmä on sen sijaan tarkoitettu vain tekniikan tietolähteeksi eikä sitä käytetä apuna patenttivaatimuksia tulkittaessa eikä sillä ole vaikutusta patentin tuottamaan suojaan.
Euroopan patenttisopimuksen erottamaton osa on sen 164 artiklan 1 kappaleen mukaan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamista koskeva pöytäkirja. Pöytäkirjan 1 artikla käsittelee yleisiä periaatteita 69 artiklan soveltamisessa. Pöytäkirjan mukaan patenttivaatimuksia ei tule tulkita ainoastaan kirjaimellisesti siten, että selitystä ja piirustuksia käytettäisiin vain patenttivaatimuksissa ilmenevien epäselvyyksien ratkaisemiseksi. Patenttivaatimuksia ei myöskään tule käsittää ainoastaan ohjeena ja että myönnetty suoja tosiasiallisesti kattaisi sen, mitä alan ammattilainen selityksen ja piirustusten pohjalta päättelee patentinhaltijan tarkoittaneen. Patenttivaatimusten tulkinnan tulee sijoittua näiden kahden äärimmäisyyden väliin siten, että se turvaa patentinhaltijalle kohtuullisen suojan ja takaa kolmansille osapuolille kohtuullisen oikeusvarmuuden.
Pöytäkirjaan lisättiin vuonna 2001 niin sanottua ekvivalenssia koskeva uusi 2 artikla. Kauppa- ja teollisuusministeriö teetti tähän liittyen ekvivalenssitulkintaa koskevan selvityksen, jonka mukaan Suomen patenttilain 39 § vastaa hyvin EPC 69 artiklaa, eikä ekvivalenssikäsitteen lisääminen Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamista koskevaan pöytäkirjaan välttämättä vaadi tarkempia ohjeita Suomen patenttilakiin. Siinä yhteydessä patenttilain 39 §:ää ei katsottu tarpeelliseksi muuttaa vastaamaan täysin Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklaa. Samalla kuitenkin todettiin, että patenttilain 39 §:n soveltamisessa tulisi huomioida Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamista koskevan pöytäkirjan sisältö (HE 92/2005 vp, s. 28–29). Euroopan patenttisopimuksen 69 artikla ja sen soveltamista koskeva pöytäkirja ja erityisesti sen 2 artikla otetaan vakiintuneesti huomioon suomalaisessa oikeuskäytännössä tätä pykälää tulkitessa. Ekvivalenssiopin mukaan patentin suoja-alaan katsotaan kuuluviksi myös niin sanotut ekvivalentit ratkaisut eli ratkaisut, jotka yksiselitteisesti soveltuvat samaan tarkoitukseen kuin patentoidun keksinnön osana olevat ratkaisut.
23 §.Patentin voimassaoloaika. Pykälässä säädettäisiin patentin voimassaoloajasta. Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 40 §:n 1 momenttia. Sanamuodon muutoksella on täsmennetty sitä, että pisin mahdollinen voimassaoloaika patentille määräaikalain mukaan laskettuna on 20 vuotta patenttihakemuksen tekemispäivästä. Tämä merkitsee, että esimerkiksi 30.5.2025 tehdyn patenttihakemuksen viimeinen mahdollinen voimassaolopäivä on 30.5.2045.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin patentin voimassapitämisen edellytykseksi vuosimaksujen maksamista siten kuin 12 luvussa säädetään. Säädös vastaa osin voimassa olevan patenttilain 40 §:n 2 momenttia. Lakiehdotuksessa tarkemmat säännökset vuosimaksuista esitetään omassa 12 luvussaan.
Pykälän 3 momentissa on informatiivinen viittaus mahdollisuuteen pidentää lääkkeitä ja kasvinsuojeluaineita suojaavien patenttien oikeusvaikutusta patentin suoja-ajan jälkeenkin lisäsuojatodistuksella niin kuin näistä tarkemmin 11 luvussa säädetään.
24 §.Patenttisuojan muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin patenttivaatimusten muuttamisesta patentin myöntämisen jälkeen. Jos patenttivaatimuksia muutetaan myöntämisen jälkeen, esimerkiksi väitemenettelyssä, rajoittamismenettelyssä tai tuomioistuimen mitätöintimenettelyssä, muutokset eivät saa johtaa siihen, että patentin suojapiiri laajenee alkuperäiseen patenttiin verrattuna.
Voimassa olevan lain 19 §:n 2 momentin mukaan patenttisuojaa ei saa laajentaa sen jälkeen, kun PRH on antanut 19 §:n 1 momentin mukaisen ilmoituksen hakemuksen hyväksyttävyydestä. Säännös on jäänne ennen 1.4.1997 voimaan tulleen patenttilain mukaisesta menettelystä, jossa patentti pantiin julkisesti nähtäväksi ennen patentin myöntämistä. Kun julkisesti nähtäväksipano korvattiin patentin myöntöpäivän patenttijulkaisulla ja sen jälkeisellä väitemenettelyllä, ei suojan laajentamiskiellon asettamiselle ennen patentin myöntämistä enää ole tarvetta. Ehdotuksen mukaan patenttisuojan laajenemiskielto alkaisi näin ollen patentin myöntämishetkestä. Säännös vastaa tältä osin EPC 123 artiklan 3 kohtaa.
4 luku Patenttihakemus ja hakemuksen käsittely
25 §.Patenttihakemuksen tekeminen. Pykälässä säädettäisiin, että kansallinen patenttihakemus tehdään kirjallisesti Patentti- ja rekisterihallitukselle. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 7 §:n ensimmäistä virkettä. Säännöstä on tarkennettu siltä osin, että se koskee nimenomaan kansallisen patenttihakemuksen tekemistä. Kansainvälisen hakemuksen tekemisestä säädettäisiin 72 §:ssä ja eurooppapatenttihakemuksen tekemisestä 82 §:ssä.
Ehdotettu säännös poikkeaisi hallintolain (424/2003) 19 §:stä, jonka mukaan asia saadaan viranomaisen suostumuksella panna vireille myös suullisesti. Patenttihakemuksen tekeminen suullisesti ei käytännössä tulisi kyseeseen, koska hakemuksessa tulee määritellä keksintö, jolle patenttia haetaan. Ehdotetulla säännöksellä on tarkoitus selkeyttää hakemusmenettelyä.
26 §.Patenttihakemuksen sisältö. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, mitä patenttihakemuksen tulee sisältää. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 8 §:n 2 momentin 1. virkettä ja 2 momentin 1. virkettä. Hakemuksessa tulee olla keksinnön selitys sekä yksi tai useampi patenttivaatimus. Patenttivaatimus määriteltäisiin tarkemmin 29 §:ssä. Ehdotuksen mukaan piirustus ei enää olisi osa selitystä vaan se muodostaa oman osan hakemuksessa. Piirustus ei ole hakemuksessa välttämätön. Tiivistelmä on lyhyt yhteenveto siitä, mikä ilmenee keksinnön selityksestä, patenttivaatimuksista ja piirustuksista sellaisina kuin ne olivat hakemusta tehtäessä. Tiivistelmä on tarkoitettu vain tekniikan tietolähteeksi ja sen avulla kolmas osapuoli voi arvioida, onko tarpeen perehtyä itse hakemukseen. Tiivistelmällä ei ole oikeudellista merkitystä, eikä sitä oteta huomioon patentin suojapiirin laajuuden määrittämisessä tai tulkinnassa. Jos hakemukseen liittyy 30 §:n mukainen biologisen materiaalin talletus, hakemuksen tulee sisältää tiedot talletuksesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hakemuksessa on ilmoitettava tunnistetiedot keksijästä ja hakijasta. Jos hakija ei ole keksijä, tai hakija ei ole tehnyt keksintöä yksin, on hakijan selvitettävä oikeutensa keksintöön. Säännökset vastaavat olennaisesti voimassa olevan lain 8 §:n 4 momenttia. Erona on, että ehdotuksessa keksijän nimen sijaan edellytetään tunnistetiedot keksijästä ja hakijasta. Tunnistetiedoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä nimen tai toiminimen lisäksi sellaisia tietoja, joiden perusteella on mahdollista selvittää, kuka keksijä tai hakija on. Tarvittavista tiedoista ehdotetaan säädettävän tarkemmin asetuksella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että hakemuksesta on suoritettava hakemusmaksu ja että hakemuksesta on myös suoritettava vuosimaksu siten kuin 12 luvussa säädetään. Säännökset vastaavat olennaisesti voimassa olevan lain 8 §:n 5 momenttia.
Pykälän 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden.
27 §.Patenttihakemuksen kieli. Pykälässä säädettäisiin, että patenttihakemus tulee laatia suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 8 §:n 5 momentin ensimmäistä virkettä.
Pykälässä säädettäisiin myös, että jos patenttivaatimukset on laadittu englanniksi, tulee hakijan toimittaa vaatimusten käännös suomeksi tai ruotsiksi ennen patentin myöntämistä. Ehdotettu säännös poikkeaa voimassa olevan patenttilain 8 §:n 5 momentin säännöksestä, jonka mukaan hakijan tulee toimittaa englanninkielisten patenttivaatimusten käännös suomeksi tai ruotsiksi ennen kuin hakemus 22 §:n mukaan tulee julkiseksi. Esityksen mukaan käännöstä ei tarvitse toimittaa hakemuksen julkiseksitulovaiheessa, vaan vasta ennen patentin myöntämistä. Käännöksen toimittaminen olisi kuitenkin edellytys niin sanotulle väliaikaiselle suojalle, joten hakijan intressissä voi olla toimittaa käännös jo hakemuksen julkiseksitulovaiheessa. Väliaikaisesta suojasta ja siihen liittyvistä käännöksistä säädettäisiin tarkemmin 137 §:ssä.
Voimassa olevan patenttilain 8 §:n 5 momentissa säädetään patenttiviranomaisen velvollisuudesta huolehtia kansalliskielisen hakemuksen patenttivaatimusten kääntämisestä toiselle kansalliskielelle ennen hakemuksen julkiseksituloa. Esityksen mukaan kansalliskielisen hakemuksen käännösvaatimuksista luovuttaisiin kokonaan, joten käännöksistä ei tarvitse huolehtia hakemuksen julkiseksitulohetkellä. Samoin esitetään luovuttavaksi kyseisen momentin viimeisen virkkeen säännöksestä, jonka mukaisesti tilanteessa, jossa hakija toimittaa englanninkielisen hakemuksen vaatimusten ja tiivistelmän käännöksen yhdelle kansalliskielelle, olisi patenttiviranomaisen tarvittaessa huolehdittava niiden kääntämisestä toiselle kansalliskielelle. Säännöksen ilmaus ”tarvittaessa” viittaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa kolmas osapuoli pyytää vaatimusten käännöstä omalle kansalliskielelleen, jotta hän voi arvioida vaatimusten suojapiiriä. Kielilain (423/2003) 20 §:ssä säädetään, että jos päätös tai muu asiakirja on laadittu toisella kuin asianosaisen kielellä, viranomaisen on annettava asianosaiselle pyynnöstä maksuton virallinen käännös näistä asiakirjoista siltä osin kuin asia koskee hänen oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan. Kyseinen kielilain säännös soveltuu myös patenttiin ja patenttihakemukseen. Patenttilaissa ei ole tarvetta säätää poikkeusta kyseiseen kielilain säännökseen.
28 §.Patenttihakemuksen selvyys ja riittävyys. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että keksintö tulee esittää patenttihakemuksessa niin selvästi ja riittävästi, että alan ammattilainen voi sen perusteella käyttää keksintöä. Voimassa olevan lain 8 §:n 2 momentissa säädetään, että selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Voimassa olevassa laissa termi ”selitys” viittaa hakemuksessa olevaan keksinnön selitykseen piirustuksineen. Esitetyssä laissa selitys ja piirustukset ovat 26 §:n mukaisesti hakemuksen erillisiä osia. Lisäksi patenttivaatimukset määrittävät keksinnön, joten hakemuksessa esitettyä keksintöä toteuttaessaan alan ammattilainen hyödyntää koko hakemusta. Nykylaissa käytetty termi ”selityksen” on korvattu viittauksella patenttihakemuksessa esitettyyn keksintöön. Termi ”ammattimies” on korvattu sukupuolineutraalilla termillä ”alan ammattilainen”.
Vallitsevassa oikeuskäytännössä termin ”selvä” katsotaan käsittävän, että keksintö on kuvattu hakemuksessa paitsi selvästi, myös riittävästi, jotta alan ammattilainen kykenee hakemuksessa esitetyn ja hakemuksen tekemispäivänä vallitsevan yleisen tietämyksen perusteella hyödyntämään keksintöä. EPC:n 83 artiklan ja PCT:n 5 artiklan vastaavissa säännöksissä kyseisestä käsitteestä käytetään termejä ”clear and complete”. Selkeyden vuoksi nykylain termi ”selvä” on korvattu termeillä ”selvästi ja riittävästi”.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäehdoista, milloin biologiseen materiaaliin liittyvät keksinnöt katsotaan selvästi ja riittävästi esitetyksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 8 §:n 2 momentin viimeistä virkettä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos keksintö koskee geenin sekvenssiä tai osasekvenssiä, tulee patenttihakemuksessa esittää, miten keksintöä voidaan käyttää teollisesti. Säännöksellä pannaan täytäntöön bioteknologiadirektiivin 5 artiklan 3 kohta, jonka mukaan geenin sekvenssin tai osasekvenssin teollinen käyttö on esitettävä havainnollisesti patenttihakemuksessa. Säännöksellä ei ole vastinetta voimassa olevassa laissa.
Edellä esitetyillä muutoksilla ja lisäyksillä ei tavoitella muutosta oikeuskäytäntöön.
29 §.Patenttivaatimus. Pykälässä säädettäisiin, että patenttihakemuksessa esitetyt patenttivaatimukset määrittävät sen keksinnön, jolle patenttisuojaa haetaan ja lisäksi, että patenttivaatimusten tulee olla selkeitä ja tiiviitä, ja niille on oltava tuki keksinnön selityksessä. Voimassa olevan lain 8 §:n 2 momentissa säädetään, että hakemuksen tulee sisältää täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus).
Pykälän muotoilussa on otettu mallia EPC:n 84 artiklasta ja PCT:n 6 artiklasta. Molemmissa artikloissa on Suomen lain termin ”täsmällinen” tilalla käytetty termejä ”clear and concise”. Termi ”täsmällinen” tarkoittaa sitä, että patenttivaatimusten tulee olla niin selkeitä ja tiiviitä, että on mahdollista arvioida, mitä keksintöä ne suojaavat. Termi ”tiivis” (”concise”) viittaa erityisesti siihen, että vaatimusten tulkinta ei saa olla kohtuuttoman työlästä sen johdosta, että vaatimuksia on lukuisia, samassa vaatimuksessa esitetään lukuisia vaihtoehtoja tai vaatimuksissa esiintyy tarpeetonta toistoa.
30 §.Biologisen materiaalin talletus. Pykälässä säädettäisiin biologisen materiaalin tallettamisesta erityiseen talletuslaitokseen, jos keksintöä toteutettaessa on käytettävä biologista materiaalia, joka ei ole yleisesti saatavilla ja jota ei voida esittää hakemusasiakirjoissa siten, että ammattimies niiden perusteella voisi käyttää keksintöä. Pykälän 1 ja 2 momentit vastaavat voimassa olevan lain 8 a §:ää. Termi ”ammattimies” on vaihdettu sukupuolineutraaliin muotoon ”alan ammattilainen”. Uusi 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden.
31 §.Patenttihakemuksen tekemispäivä. Pykälässä säädettäisiin PRH:n vastaanottaman kansallisen patenttihakemuksen tekemispäivän määräytymisestä. Voimassa olevassa laissa tekemispäivän antamisesta on säädetty 8 b §:ssä ja sääntely perustuu Patenttilakisopimuksen (PLT) 5 artiklaan. Hakemuksen tekemispäivä on tärkeä käsite patentin suoja-ajan sekä etuoikeuden määräytymisessä, joten tekemispäivän antamisen periaatteista on sovittu kansainvälisellä sopimuksella.
Pykälän 1 momentti vastaa olennaisilta osiltaan voimassa olevan lain 8 b §:n 1 momenttia, jossa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä hakemukselle annetaan tekemispäivä. Ehdotetussa sääntelyssä on kuitenkin uudistettu säännöksen muotoilua. PRH antaa vastaanottamalleen kansalliselle patenttihakemukselle tekemispäiväksi sen päivän, jolloin säädetyt edellytykset täyttyvät. Hakemuksesta tulee ilmetä, että se on patenttihakemus. Hakemuksesta tai sen saatteesta tulee suoraan tai epäsuorasti käydä ilmi, että hakijan tarkoituksena on hakea patenttia. Hakemuksessa on oltava hakijan tunniste- tai yhteystiedot. Hakija tulee joko olla yksilöitävissä tai hakijaan tulee olla mahdollista ottaa yhteyttä. Hakemuksen tulee sisältää joko keksinnön selitys, keksinnön piirustus tai yksilöidyn viittauksen aikaisemmin tehtyyn patentti- tai hyödyllisyysmallihakemukseen. Mainitulla keksinnön selityksellä tai piirustuksella tarkoitetaan sitä, että hakemus sisältää tekstiä tai piirustuksia, jotka näyttävät olevan selitystä tai piirustuksia keksinnöstä. Viittaukseen aikaisemmin tehtyyn hakemukseen tulee sisältyä tiedot patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivästä, hakemusnumerosta sekä patenttiviranomaisesta, jolle hakemus on tehty.
Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat täysin voimassa olevan lain 8 b §:n 2 ja 3 momenttia. Niissä säädetään niistä menettelyistä, joilla hakemuksen tekemispäivän määrittämiseen liittyviä puutteita voidaan täydentää, ja miten tekemispäivä määräytyy täydentämisen jälkeen.
Pykälän 4 momentti on uusi, eikä sillä ole selvää vastinetta voimassa olevassa laissa. Momentissa annettaisiin lisämääräyksiä 1 momentin 3 c kohdan tilanteeseen, jossa hakemuksen tekemispäivä perustuu viittaukseen aiemmin tehtyyn hakemukseen. Jos viitattu hakemus on annettu Suomen ulkopuolella olevalle patenttiviranomaiselle, tulee hakijan antaa hakemuksen oikeaksi todistettu jäljennös 4 kuukauden kuluessa nyt tehdyn hakemuksen tekemispäivästä. Säännös jäljennöksen toimittamisesta mainitussa määräajassa perustuu Patenttilakisopimuksen 2 sovellutussäännön 5 b ii kohtaan. Jos hakija toimittaa jäljennöksen edellä mainitun mukaisesti, sen katsotaan saapuneen patenttiviranomaiselle hakemuksen tekemispäivänä. Kyseinen säännös vastaa nykyisen asetuksen 21 §:n 3 momenttia. Jos jäljennös toimitettaisiin määräajan jälkeen, sen ei katsottaisi saapuneen hakemuksen tekemispäivänä. Tällöin jäljennös katsottaisiin lisäykseksi hakemukseen ja patenttia haetaan 35 §:n vastaisesti johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta sen tekemispäivänä. Patentti voidaan myöntää vain sellaiseen keksintöön, joka käy ilmi tekemispäivän asiakirjoista.
32 §.Hakemuksen puuttuvat osat ja tekemispäivän muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin PRH:n velvollisuudesta antaa hakijalle kehotus toimittaa hakemuksesta puuttuvia osia sekä tällaisten puuttuvien osien toimittamisesta. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan lain 8 c pykälää, mutta siihen on tehty selkeyttäviä muutoksia, jotta se vastaisi tarkemmin Patenttilakisopimuksen 5 artiklan 5 ja 6 kappaleita.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin PRH:n velvollisuudesta kehottaa hakijaa täydentämään hakemustaan. Jos PRH havaitsee, että tekemispäivän saaneen hakemuksen selityksestä tai piirustuksista puuttuu osa tai osia, joihin selityksessä tai patenttivaatimuksissa viitataan, hakijalle annetaan kahden kuukauden määräaika puuttuvien osien toimittamiseksi. Velvollisuus ilmoittamiseen koskee puutteita, jotka PRH havaitsee tekemispäivää antaessaan tai pian sen jälkeen. Säännöstä ei sovellettaisi, mikäli puuttuva osa havaitaan myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi patentoitavuuden tutkimisen yhteydessä. Säännös ei myöskään edellytä, että PRH aktiivisesti tarkistaisi tekemispäivää määritettäessä, puuttuuko osa selityksestä tai piirustuksesta. Jos kuitenkin tällainen puute havaitaan, viranomaisen tulee antaa hakijalle täydennyskehotus.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hakijan oikeudesta toimittaa hakemuksen selityksestä tai piirustuksista puuttuvia osia sekä tekemispäivän siirtämisestä. Hakija voi toimittaa hakemuksesta puuttuvia selityksen tai piirustusten osia kahden kuukauden kuluessa joko hakemuksen alkuperäisestä tekemispäivästä tai 1 momentin mukaisen kehotuksen antamisesta. Jos hakija toimittaa puuttuvia osia määräajassa, hakemuksen tekemispäiväksi tulee se päivä, jolloin kaikki puuttuvat osat on toimitettu, jollei 3 tai 4 momentista muuta johdu.
Täydennysmahdollisuus perustuu Patenttilakisopimuksen 5 artiklan 6 a kohtaan. Nykylain 8 c §:ään verrattuna ehdotetusta muotoilusta käy selkeämmin ilmi, että täydentäminen ei edellytä patenttiviranomaisen kehotusta. Vastaava sääntely sisältyy myös voimassa olevien patenttimääräysten 65 §:een. Säännöksen tarkoitus on, että se mahdollistaa kokonaan puuttuvien osien toimittamisen tai ilmeisen väärien osien korvaamisen tarkoitetuilla osilla. Säännöksen perusteella ei ole mahdollista toimittaa uusia, paranneltuja versioita aiemmin annettuun hakemustekstiin tai piirustuksiin.
Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan lain 8 c §:n 2 momenttia. Jos hakija peruuttaa 2 momentin mukaisesti jälkeenpäin toimitetut osat yhden kuukauden kuluessa niiden toimittamisesta, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa hakija toimittaa puuttuvat osat 2 momentin mukaisesti ja ne ilmenevät kokonaisuudessaan aikaisemmasta hakemuksesta, josta on pyydetty etuoikeutta alkuperäisenä tekemispäivänä. Tällaisessa tilanteessa tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä, jos hakija sitä pyytää ja toimittaa jäljennöksen etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta 2 momentin mukaisessa määräajassa. Nykylain 8 c §:n 3 momenttiin verrattuna on tehty lisäys, että etuoikeuspyyntö on pitänyt tehdä hakemuksen alkuperäisenä, 31 §:n mukaisena tekemispäivänä. Nykylakiin verrattuna on lisätty myös säännös, että tällöin jäljennöksen on katsottava saapuneen PRH:lle hakemuksen tekemispäivänä. Jos jäljennös toimitetaan määräajan jälkeen, sen ei katsota saapuneen hakemuksen tekemispäivänä. Tällöin jäljennös katsotaan lisäykseksi hakemukseen ja on mahdollista, että patenttia haetaan 35 §:n vastaisesti johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta sen tekemispäivänä.
33 §.Useita keksintöjä sisältävä hakemus. Pykälä vastaa täysin voimassa olevan lain 10 §:ää, jossa säädetään, että samassa hakemuksessa ei saa hakea patenttia kahteen tai useampaan toisistaan riippumattomaan keksintöön.
Yhtenäisyyden vaatimus perustuu ensisijaisesti hallinnollisiin näkökohtiin. Patenttihakemuksen tulee koskea vain yhtä keksintöä, jotta hakemuksen käsittely olisi tehokasta ja selkeästi jäsenneltyä. Jos useita toisistaan riippumattomia keksintöjä saataisiin sisällyttää yhteen hakemukseen, hakemuksen käsitteleminen muodostuisi hankalaksi ja hakemusten luokitus vaikeutuisi. Säännös myös estää tilanteet, joissa hakija pyrkisi maksamaan vain yhden hakemusmaksun saadakseen tutkittavaksi ja mahdollisesti suojattavaksi useita toisistaan riippumattomia keksintöjä.
Patenttihakemus voi kuitenkin sisältää useita keksintöjä, jos ne ovat toisistaan riippuvia. Riippuvuudella tarkoitetaan, että keksinnöillä on tekninen yhteys ja ne perustuvat yhteiseen keksinnölliseen ajatukseen. Arvio siitä, täyttyykö teknisen yhteyden ja yhteisen keksinnöllisen ajatuksen vaatimus, tehdään PRH:n toimesta hakemuksen käsittelyn yhteydessä, erityisesti tutkimusvaiheessa. Esimerkiksi laitetta ja menetelmää koskevat keksinnöt voivat muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin ne voidaan sisällyttää samaan hakemukseen.
34 §. Hakemuksen jakaminen. Pykälässä säädettäisiin hakemuksen jakamisesta. Voimassa olevan patenttilain 11 §:ssä säädetään perusteista, joilla hakija voi tehdä jaetun tai lohkaistun hakemuksen. Jakamisesta ja lohkaisusta säädetään tarkemmin nykyasetuksen 22–24 §:ssä.
Ehdotettavassa uudessa laissa lohkaisusta luovuttaisiin kokonaan. Lohkaisumenettelyä käytetään erittäin harvoin. Vuosina 2015–2024 on tehty viisi lohkaistua hakemusta, joista viimeisin vuonna 2020. Euroopan patenttisopimus (EPC) ei tunne lohkaisua, ja Ruotsi on luopunut siitä uudessa, vuonna 2025 voimaan tulleessa patenttilaissaan. Koska lohkaisu on merkityksellinen vain harvoissa erityistilanteissa, joissa hakija on tietämättään toiminut lainvastaisesti, eikä menettelylle ole käytännön tarvetta, ehdotetaan lohkaisun poistamista patenttilaista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos hakemuksessa on sen tekemispäivänä esitetty useita keksintöjä, hakija voi jakaa hakemuksen useiksi hakemuksiksi. Kantahakemuksesta erotettua keksintöä tarkoittava uusi hakemus katsotaan jakamalla syntyneeksi vain, jos jakaminen ilmenee uudesta hakemuksesta sitä tehtäessä. Tällaisessa hakemuksessa on ilmoitettava kantahakemuksen numero. Uusi hakemus katsotaan tehdyksi samanaikaisesti kuin kantahakemus. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan asetuksen 22 §:n ensimmäistä ja viimeistä virkettä sekä 24 §:n 2 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jakaminen voi tapahtua ainoastaan ennen kuin hakemus on lopullisesti ratkaistu. Rajoitus perustuu voimassa olevan lain 11 §:ään. Voimassa olevien patenttimääräysten 42 §:n mukaan rajoitus tarkoittaa, että jos kantahakemus on hylätty, jakaminen voidaan suorittaa valitusaikana riippumatta siitä, tehdäänkö asiassa valitus. Jos kantahakemus on jätetty sillensä, jakaminen voidaan suorittaa määräaikana, jonka kuluessa hakemus voidaan ottaa uudelleen käsiteltäväksi, riippumatta siitä otetaanko hakemus uudelleen käsiteltäväksi. Sen sijaan rajoitus ei tarkoittaisi nykyasetuksen 22 §:n toisen virkkeen määräystä, että jakaminen tulisi tapahtua ennen nykylain 19 §:n 1 momentin mukaista hakemuksen hyväksymisilmoitusta. Ehdotetussa laissa hakemuksen hyväksymisilmoituksen antamiseen ei enää liitettäisi jakamiskieltoa, vaan hakemus olisi mahdollista jakaa siihen asti, kunnes patentin myöntämisestä kuulutetaan.
35 §.Hakemuksen muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin patenttihakemuksen muuttamisesta. Patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta sen tekemispäivänä. Pykälä vastaa muutoin voimassa olevan lain 13 §:ää, mutta ilmaus ”kun hakemus on tehty” on vaihdettu muotoon ”hakemuksen tekemispäivänä”.
Sääntely vastaa Euroopan patenttisopimuksen (EPC) 123 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan eurooppapatenttia koskevaa hakemusta ei saa muuttaa siten, että hakemuksen kohde laajenee siitä, mikä on esitetty hakemuksessa sitä tehtäessä.
36 §.Diaari. Pykälässä säädettäisiin PRH:n pitämään sähköiseen päiväkirjaan merkittävistä patenttihakemuksen tiedoista sekä tietojen salassapidosta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että PRH pitää diaaria saapuneista patenttihakemuksista. Säännös vastaa muutoin voimassa olevan lain 7 §:n toista virkettä, mutta termin ”päiväkirja” tilalla käytetään termiä ”diaari”. Voimassa olevan lain 7 a §:ssä olevan yksityiskohtaisen luettelon sijaan ehdotetussa momentissa säädettäisiin vain kootusti ja yleisellä tasolla siitä, mitä tietoja diaariin merkitään. Diaariin merkitään kustakin hakemuksesta käsittelyn kannalta tarpeelliset henkilötiedot, haettua patenttia koskevat tiedot sekä hakemukseen kohdistuvat toimenpiteet. Mainittuja henkilötietoja olisivat mm. hakijan, keksijän ja mahdollisen asiamiehen nimi, yhteystiedot ja kotipaikka sekä tarpeelliset yksilöintitiedot, kuten henkilötunnus tai Y-tunnus. Diaarin yksityiskohtaisemmasta sisällöstä säädettäisiin asetuksella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hakemusasiakirjat sekä muut kuin hakemusnumeroa, hakijaa, asiamiestä, hakemustyyppiä, saapumispäivää, tekemispäivää, etuoikeutta ja hakemuksen käsittelytilaa koskevat merkinnät ovat salassa pidettäviä, kunnes merkintää koskeva patenttihakemus on tullut julkiseksi 48 §:n mukaisesti. Hakemustyypillä tarkoitetaan tietoa siitä, onko hakemus kansallinen, kansainvälinen vai kansalliseksi patenttihakemukseksi muunnettu eurooppapatenttia koskeva hakemus. Etuoikeutta koskevalla tiedolla tarkoitetaan sitä, missä etuoikeuden perustaksi ilmoitettu aikaisempi hakemus on tehty, sekä tämän hakemuksen tekemispäivää ja numeroa. Jakamista koskevalla tiedolla tarkoitetaan kantahakemuksen numeroa, jos hakemus on aikaansaatu jakamalla sekä jakamalla erotetun hakemuksen numeroa, jos hakemuksen jakamisella on syntynyt uusi hakemus. Hakemuksen käsittelytilalla tarkoitetaan tietoa esimerkiksi siitä, onko hakemus vireillä, peruutettu, hylätty tai jätetty sillensä.
Voimassa olevassa laissa salassa pidettävät tiedot on lueteltu 7 a §:n 2 momentissa. Esityksen mukaan uudessa laissa hakemusasiakirjat ja hakemukseen liittyvät tiedot olisivat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä siihen asti, kun hakemus tulee 48 §:n mukaisesti julkiseksi. Pykälän 2 momentissa luetellaan vain ne tiedot, jotka ovat julkisia hakemuksen saapumispäivästä lähtien.
Perustuslakivaliokunta on katsonut hakemuksen tietojen salassapidolle olevan laissa säädetty välttämätön syy viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella. Edelleen rajoitusta on pidetty hyväksyttävänä edellyttäen, että laissa on asetettu salassapidolle patenttihakemuksen julkiseksi tuloon sidottu aikaraja, jonka jälkeen asiakirjat tulevat julkisiksi. (PeVL 50/2010 vp, s. 4–5).
37 §.Velvollisuus ilmoittaa ulkomaisista tutkimustuloksista. Pykälässä säädettäisiin hakijan velvollisuudesta ilmoittaa PRH:n pyynnöstä tälle samaa keksintöä koskevaa ulkomaista hakemusta koskevista tutkimustuloksista. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 74 §:n 3 momenttia sillä tarkennuksella, että ilmoitusvelvollisuus on vain PRH:n pyynnöstä.
38 §.Toisistaan riippumattomiakeksintöjä sisältävän hakemuksen tutkiminen. Pykälässä säädettäisiin PRH:n suorittamasta hakemuksen tutkimisesta tilanteessa, jossa hakemus sisältää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Jos hakemus on 33 §:ssä säädetyn vastainen siten, että patenttivaatimukset sisältävät toisistaan riippumattomia keksintöjä, PRH tutkii vaatimuksissa ensin esitetyn keksinnön patentoitavuuden. PRH voi halutessaan tutkia myös muiden keksintöjen patentoitavuutta, mutta sillä on velvollisuus tutkia vain ensin esitetyn keksinnön patentoitavuus. Jos hakemus sisältää toisistaan riippumattomia keksintöjä, voi hakija jakaa hakemuksen 34 §:n mukaisesti. Vastaavaa säännöstä ei ole voimassa olevassa laissa, mutta se vastaa nykyistä käytäntöä ja patenttimääräysten 36 §:n 1 momenttia.
39 §.Kansainvälisen uutuustutkimuksen kaltainen tutkimus. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 9 §:ää ja se sisältää säännökset siitä, että PRH:n on hakijan pyynnöstä annettava suomalaisen patenttihakemuksen uutuustutkimus kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen suoritettavaksi (ns. International Type Search, ITS).
Säännös perustuu patenttiyhteistyösopimuksen (PCT) 15 artiklan 5 kappaleeseen. Jos PCT-sopimusvaltion kansallinen laki sen sallii, voi kansallisen hakemuksen hakija, kansallisessa laissa säädetyillä ehdoilla pyytää, että tälle hakemukselle suoritetaan uutuustutkimus, joka vastaa kansainvälistä uutuustutkimusta (kansainvälisen uutuustutkimuksen kaltainen tutkimus). Näin varataan etupäässä kotimaisille hakijoille mahdollisuus jo kansallisen hakemuksen jättäessään saada kansainvälistä uutuustutkimusta vastaava tutkimus ja mahdollisesti parempi selvyys siitä, kannattaako myöhemmin jättää vastaava useampaa maata koskeva kansainvälinen patenttihakemus. Pykälän 1 momentti sisältää voimassa olevan asetuksen 5 §:n mukaisen säännöksen, että pyyntö ja maksu on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen tekemispäivästä.
40 §.Patenttihakemuksen puutteet ja niiden korjaaminen. Pykälässä säädettäisiin PRH:n toimenpiteistä, jos hakija ei ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä tai on olemassa muita esteitä hakemuksen hyväksymiselle. Pykälässä säädettäisiin myös hakemuksen jättämisestä sillensä tilanteessa, jossa hakemuksen vireilläoloaikaista vuosimaksua ei suoriteta 12 luvun mukaisesti. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 15 §:ää.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jollei hakija ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä tai jos Patentti- ja rekisterihallitus muutoin katsoo olevan esteen hakemuksen hyväksymiselle, hakijaa on välipäätöksessä kehotettava antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteet. Tiivistelmään Patentti- ja rekisterihallitus voi kuitenkin hakijaa kuulematta tehdä ne muutokset, joita se pitää välttämättöminä. Hakijalle on hallintolain 33 §:n mukaisesti annettava riittävä määräaika lausuman antamiselle tai puutteiden korjaamiselle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jollei hakija välipäätöksessä annetun määräajan kuluessa anna lausumaansa tai korjaa puutteita, joista on huomautettu, hakemus on jätettävä sillensä. Välipäätöksessä on ilmoitettava tästä seuraamuksesta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden kuluessa välipäätöksessä määrätyn ajan päättymisestä antaa lausumansa tai korjaa puutteet ja samassa ajassa suorittaa maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi. Nykylain 15 §:n ilmaus ”ryhtyy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi” on muutettu muotoon ”korjaa puutteet”. Uudella muotoilulla ei tavoitella muutosta oikeuskäytäntöön, vaan sillä pyritään selkeyttämään tarvittavia toimenpiteitä. Hakijan pitää esimerkiksi määräajassa suorittaa puuttuva maksu, eikä pelkkä ryhtyminen maksamista valmisteleviin toimiin riitä puutteen korjaamiseksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jollei hakija suorita vuosimaksua 12 luvussa säädetyn mukaisesti, hakemus jätetään sillensä ilman välipäätöstä. Siten sillensä jätettyä hakemusta ei voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi. Tältä osin säännös poikkeaa 2 momentin perusteella tapahtuvasta sillensä jäämisestä. Vuosimaksun suorittamisen erääntymispäivänä laiminlyöneellä hakijalla on 100 §:n 4 momentin mukaisesti mahdollisuus suorittaa vuosimaksu korotettuna kuuden kuukauden kuluessa erääntymispäivästä.
41 §.Patenttihakemuksen hylkääminen. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 16 §:ää ja siinä säädetään hakemuksen hylkäämisen ehdoista. Jos Patentti- ja rekisterihallitus katsoo, että on olemassa este hakemuksen hyväksymiselle ja hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausumansa esteestä, hakemus on hylättävä, jollei ole aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä. Hylkäämisen muodollisena edellytyksenä on, että hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausumansa patentin myöntämisen esteenä olevasta seikasta.
42 §.Parempi oikeus keksintöön. Pykälässä säädettäisiin PRH:n toimista tilanteessa, jossa joku näyttää toteen, että hänellä on parempi oikeus keksintöön ja vaatii hakemuksen siirtoa itselleen. Milloin siirtoa on vaadittu, hakemusta ei saa jättää sillensä, hylätä tai hyväksyä eikä peruuttaa ennen kuin vaatimus on lopullisesti tutkittu. Pykälä vastaa muutoin voimassa olevan lain 18 §:ää, mutta siitä on poistettu määräys, että sen, joka saa patenttihakemuksen siirretyksi itselleen, on suoritettava uusi hakemusmaksu. Jos alkuperäinen hakija on suorittanut hakemusmaksun, ei uuden hakemusmaksun maksamiselle ole tarvetta eikä perustetta. Patenttihakemuksen siirtopyynnön arvioiminen ja siirtäminen on tavanomainen toimenpide patenttiprosessissa. Tämän hetken maksuasetuksen mukaan patentin siirrosta peritään maksu patenttirekisteriin tehtävästä merkinnästä, mutta hakemuksen siirto on maksuton.
43 §.Väite paremmasta oikeudesta keksintöön. Pykälässä säädettäisiin PRH:n toimista tilanteessa, jossa joku esittää väitteen paremmasta oikeudesta keksintöön. Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 17 §:n 1 momenttia. Jos PRH pitää kolmannen osapuolen oikeutta keksintöön epäselvänä, se voi kehottaa häntä nostamaan kanteen tuomioistuimessa määrätyn ajan kuluessa uhalla, että väite jätetään huomioon ottamatta patenttihakemusta edelleen käsiteltäessä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että milloin riita paremmasta oikeudesta keksintöön on vireillä tuomioistuimessa, hakemusta ei saa jättää sillensä, hylätä tai hyväksyä eikä peruuttaa ennen kuin juttu on lopullisesti ratkaistu. Säännös merkitsee muutosta nykylain 17 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan hakemuksen käsittely voidaan keskeyttää siihen asti, kunnes juttu on lopullisesti ratkaistu tuomioistuimessa. Pelkkä käsittelyn keskeyttäminen ei estäisi esimerkiksi hakemuksen peruuttamista tai sen sillensä jäämistä maksamattoman vuosimaksun johdosta. Hakemuksen vireilläolon päättyminen tulee estää niin kauan kuin riita paremmasta oikeudesta keksintöön on vireillä tuomioistuimessa.
44 §.Kolmansien osapuolten huomautukset. Pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin kolmannen osapuolen PRH:lle antamasta huomautuksesta (ns. muistutus) koskien vireillä olevaa hakemusta. Pykälän mukaan, jos PRH:lle annetaan patenttihakemuksen käsittelyaikana keksinnön patentoitavuutta koskeva kirjallinen huomautus, on siitä ilmoitettava patentinhakijalle. Huomautuksen tekeminen ei tee sen tekijästä asianosaista hakemuskäsittelyssä.
Patenttihakemuksen käsittelyn aikana kolmansilla osapuolilla on mahdollisuus kirjallisesti tuoda PRH:n tietoon seikkoja, jotka koskevat hakemuksen mukaisen keksinnön patentoitavuutta. Joskus kolmannella osapuolella voi olla tiedossaan patentoitavuuden kannalta merkittävää materiaalia, jota tutkijainsinööri ei ole löytänyt tai joka ei ole löydettävissä julkisista tietokannoista tai internetistä. Huomautuksessa voidaan tuoda tietoon esimerkiksi asiakirjoja, jotka osoittavat keksinnöltä puuttuvan uutuuden tai keksinnöllisyyden. Huomautus voi koskea myös muita 2 luvussa säädettyjä patentoitavuuden edellytyksiä, esimerkiksi teollista käyttökelpoisuutta, tai 4 luvussa säädettyjä hakemuksen hyväksymisen edellytyksiä, kuten vaatimusten selkeyttä, keksinnön selityksen riittävyyttä tai hakemuksen säännösten vastaista muuttamista. Hakemuskäsittelyn aikana PRH:n tutkijainsinööri ottaa huomioon kaikki tiedoksi saamansa seikat arvioidessaan keksinnön patentoitavuutta, joten kolmannen osapuolen huomautus on annettava tiedoksi patentin hakijalle. Kolmansilla osapuolilla tarkoitetaan mm. luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä. Huomautuksen voi tehdä myös nimettömänä. Huomautuksen tekeminen ei tee sen tekijästä asianosaista hakemuskäsittelyssä. Säännös koskee vain hakemuksen käsittelyn aikaisia huomautuksia. Patentin myöntämisen jälkeen kolmansilla osapuolilla on mahdollisuus tehdä väite tai nostaa mitätöintikanne oikeudessa.
Pykälän ensimmäinen virke vastaa olennaisesti voimassa olevan patenttiasetuksen 26 a §:n ensimmäistä virkettä. Ilmaus ”hakemuksen tutkimisen kannalta merkityksellinen kirjelmä” on vaihdettu ilmaukseen ”keksinnön patentoitavuutta koskeva huomautus”. Termi ”huomautus” on käytössä vastaavassa merkityksessä myös voimassa olevassa tavaramerkkilain 23 §:ssä. Huomautus on merkityksellinen hakemuksen tutkimiselle, jos se liittyy keksinnön patentoitavuuteen. Pykälässä säädettäisiin lisäksi selvyyden vuoksi, että huomautuksen tekeminen ei tee sen tekijästä asianosaista hakemuskäsittelyssä. Vastaava säännös on myös voimassa olevassa tavaramerkkilain 23 §:ssä.
Ehdotettuun pykälään ei ole kirjattu nykyisen asetuksen toisen virkkeen säännöstä, jonka mukaan PRH:n tulee ilmoittaa huomautuksen antajalle väitteentekomahdollisuudesta, jos patentti myönnetään. Muistutuksen tekijästä ei tule hakemuskäsittelyn osapuolta, joten PRH:n nykyään lähettämä ilmoitus on vain tiedoksianto patentin myöntämisestä ja väiteajan alkamisesta. Nykyään hakemuksen käsittelyprosessia on mahdollista seurata PRH:n Patenttitietopalvelusta, josta selviää myös patentin myöntäminen ja sitä seuraava väiteaika. Tarvetta PRH:n erikseen lähettämälle ilmoitukselle ei enää tänä päivänä ole samalla tavoin, kuin nykyasetuksen antopäivänä. Muistutuksia tehdään usein myös nimettömänä, jolloin ilmoitusta ei edes voida antaa.
45 §.Ilmoitus hakemuksen hyväksyttävyydestä. Pykälässä säädettäisiin patentin myöntämistä edeltävistä vaiheista, kun hakemus on PRH:n mielestä hyväksyttävissä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viranomaisen toimenpiteistä. Jos hakemus on säännösten mukainen eikä katsota olevan estettä hakemuksen hyväksymiselle, PRH:n on ilmoitettava hakijalle, että hakemus voidaan hyväksyä. Hakijalle on samalla esitettävä missä laajuudessa viranomainen aikoo patentin myöntää. Pykälän 1. virke vastaa voimassa olevan lain 19 §:n 1 momenttia. Pykälän 2. virkkeellä ei ole vastinetta nykylaissa, mutta vastaavasta toimenpiteestä on säädetty nykyisen patenttiasetuksen 29 a §:n 1. virkkeessä. PRH voi esimerkiksi nykykäytännön mukaisesti lähettää hakijalle kopion hakemuksen hyväksyttävistä patenttivaatimuksista, jolloin hakija voi tarkistaa, missä muodossa patentti ollaan myöntämässä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hakijan toimenpiteistä, jos hän hyväksyy patentin myöntämisen esitetyssä laajuudessa. Hakijan tulee kahden kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta suorittaa julkaisumaksu ja, jos patenttivaatimukset ovat englanninkieliset, toimittaa vaatimusten käännös suomeksi tai ruotsiksi. Julkaisumaksua koskeva säännös vastaa asiallisesti nykylain 19 §:n 3 momentin 1. virkettä sillä erolla, että termi ”painatusmaksu” on vaihdettu nykyprosessin mukaiseen termiin ”julkaisumaksu”. Ehdotetun momentin mukaisesti hakijalta edellytetään lisäksi patenttivaatimusten kääntämistä, jos patenttihakemus on laadittu englanniksi. Käännös tulee antaa joko suomeksi tai ruotsiksi. Käännöksen vaikutuksesta patentin suojaan säädetään tämän lain 130 §:ssä. Hakija voi halutessaan antaa käännöksen jo aikaisemmin ja sen antamasta väliaikaisesta suojasta säädetään 137 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hakijan toimenpiteistä, jos hän ei hyväksy patentin myöntämistä esitetyssä laajuudessa. Jos hakija haluaa esittää muutoksia patentin suojaan ja sen laajuuteen, on hänen annettava muutetut patenttivaatimukset. Muutetut patenttivaatimukset tulee antaa PRH:lle kahden kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin hakemuksen jättämisestä sillensä ja uudelleenkäsittelyyn ottamisesta. Jos hakija ei suorita 2 tai 3 momentissa edellytettyjä toimenpiteitä, hakemus on jätettävä sillensä. Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden kuluessa 2 tai 3 momentissa mainitun määräajan päättymisestä suorittaa edellytetyt toimenpiteet sekä maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.
Muutoksena voimassa olevaan lakiin ehdotetaan, että sen 19 §:n 2 momentin säännöksistä luovutaan. Mainitun momentin mukaan hakemusta ei saa 1 momentin ilmoituksen antamisen jälkeen jakaa eikä myöskään muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee. Kyseisen jakamiskiellon ja suojan laajentamiskiellon liittyminen 19 §:n mukaiseen ilmoitukseen on jäänne ajalta ennen vuoden 1997 lakimuutosta (243/1997), jolloin väiteaika oli ajallisesti ennen patentin myöntämistä. Tuolloin väiteajan alettua hakemusta ei saanut enää jakaa eikä vaatimuksia muuttaa siten, että niiden suoja-ala laajeni. Nykyisin väiteaika alkaa patentin myöntämisestä, eikä ole enää tarvetta sille, että jakamiskielto ja suojan laajentamiskielto olisivat voimassa jo ennen patentin myöntämistä.
Ehdotettavan lain 34 §:n mukaan hakemus voidaan jakaa ennen kuin se on lopullisesti ratkaistu. Jakamisen voi suorittaa siis hakemuksen myöntämiseen asti. Samoin suojan laajentamiskielto alkaisi vasta patentin myöntöhetkestä. Ehdotettavan lain 24 §:n mukaan patentin myöntämisen jälkeen patenttivaatimuksia ei saa muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee. Sääntely vastaa EPC:n mukaista eurooppapatenttien hakemusprosessia, jossa sekä jakamiskielto että suojan laajenemiskielto alkavat patentin myöntämishetkestä.
Nykylain 19 §:n 2 momentin säännöksistä luopumisen seurauksena voidaan luopua myös nykyasetuksen 29 a §:ssä mukaisesta erillisestä hyväksyvästä välipäätöksestä. Erillistä välipäätöstä ei enää tarvita, koska hakijalla on mahdollisuus hakemuksen jakamiseen tai suojan laajentamiseen vielä ehdotettavan pykälän 1 momentin mukaisen ilmoituksen jälkeen. Patentin myöntöprosessista poistuu näin yksi välivaihe, mikä nopeuttaa käsittelyprosessia. Nykyisin hyväksyvän välipäätöksen vastausaika on 3 kuukautta. Välipäätöksestä luopuminen vähentäisi osaltaan sekä hakijalle että viranomaiselle aiheutuvia kustannuksia.
46 §.Patentin myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin hakemuksen hyväksymisestä ja patentin myöntämisestä. Kun hakija on tehnyt sen, mitä häneltä 45 §:n 2 momentissa vaaditaan, tulee PRH:n, jollei estettä edelleenkään ole, hyväksyä hakemus. Hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettava. Patentti on myönnetty sinä päivänä, kun hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettu 146 §:n mukaisesti. Myönnetty patentti on merkittävä PRH:n pitämään patenttirekisteriin. Pykälän 1 ja 2 momentit vastaavat olennaisesti voimassa olevan lain 20 §:ää sillä erotuksella, että säännös patenttikirjan antamisesta patentinhaltijalle esitetään poistettavaksi. Patenttikirjan tiedot käyvät nykyisin ilmi virallisesta patenttijulkaisusta, PRH:n Patenttitietopalvelusta ja patenttirekisterin rekisteriotteesta, joten erilliselle patenttikirjalle ei katsota olevan enää tarvetta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hakijan mahdollisuudesta pyytää myöntämisen lykkäämistä. Hakijan pyynnöstä patentin myöntämistä voidaan lykätä enintään siihen asti, kunnes hakemus tulee 48 §:n mukaan julkiseksi. Säännös vastaa olennaisesti nykyasetuksen 30 §:ää.
47 §.Patenttijulkaisu. Pykälässä säädettäisiin PRH:n tekemästä myönnettyä patenttia koskevasta julkaisusta. PRH:n on pidettävä patentin myöntämispäivästä lukien yleisön saatavana patenttijulkaisua, joka sisältää keksinnön selityksen, patenttivaatimukset ja mahdolliset piirustukset sekä ilmoituksen patentinhaltijasta ja keksijästä. Jos patenttivaatimukset ovat englanninkieliset, tulee julkaisun sisältää myös vaatimusten käännös suomeksi tai ruotsiksi. Säännös vastaa muuten voimassa olevan lain 21 §:ää, mutta julkaisun ei edellytetä sisältävän tiivistelmää. Myös mahdolliset piirustukset mainitaan erikseen, sillä ehdotuksen mukaisessa laissa piirustukset eivät ole enää osa selitystä. Tiivistelmä julkaistaan osana hakemuksesta sen julkiseksitulovaiheessa tehtävää hakemusjulkaisua. Tiivistelmän julkaisua myös patenttijulkaisussa ei pidetä välttämättömänä. Esimerkiksi Euroopan patenttivirasto ei sisällytä tiivistelmää patenttijulkaisuunsa. PRH voisi päättää, sisällyttääkö se tekemiinsä patenttijulkaisuihin myös tiivistelmät.
5 luku Patenttihakemusta koskevien asiakirjojen julkisuus
48 §.Asiakirjojen julkiseksitulo. Pykälässä säädettäisiin, että patenttia ja patenttihakemusta koskevat asiakirjat ovat julkisia patentin myöntämispäivästä lukien. Asiakirjat ovat myös julkisia, kun 18 kuukautta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, vaikka patenttia ei vielä ole myönnetty. Vireillä olevan hakemuksen asiakirjat tulevat siis julkisiksi 18 kuukauden kuluttua tekemispäivästä tai etuoikeuspäivästä. Sillensä jätetyn tai hylätyn hakemuksen asiakirjat tulisivat kuitenkin julkisiksi vain, jos hakija pyytää hakemuksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta taikka tekee 144 tai 145 §:ssä tarkoitetun esityksen oikeuksien palauttamisesta. Hakijan pyynnöstä asiakirjat tulevat julkisiksi aikaisemminkin kuin 1 ja 2 momentissa on säädetty. Pykälän 1–3 momentit vastaavat voimassa olevan lain 22 §:n 1–3 momentteja. Patenttia koskevilla asiakirjoilla tarkoitetaan kaikkia patentin ja patenttihakemuksen asiakirjoja, mukaan lukien hakemuskäsittelyn aikainen kirjeenvaihto hakijan ja PRH:n välillä sekä mahdolliset 44 §:n mukaiset kolmansien osapuolten huomautukset.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että tarkempia säännöksiä julkiseksi tulleiden asiakirjojen saattamisesta yleisön saataville voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
49 §.Käännöksen korjaaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin patentinhaltijan mahdollisuudesta antaa PRH:lle korjattu käännös, jos 27 §:ssä säädetyn mukaisesti toimitetussa käännöksessä on virhe, sekä velvollisuudesta maksaa julkaisumaksu, jos käännös toimitetaan myönnettyyn patenttiin. Momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 27 b §:n 1 momenttia, mutta säännöstä on selkeytetty viittaamalla 27 §:ään, jossa säädetään vaatimusten käännöksen toimittamisesta kansalliskielellä, kun vaatimukset on laadittu englanniksi. Voimassa olevassa 27 b §:n 1 momentissa säädetään vain korjatun käännöksen toimittamisesta täsmentämättä, mistä patenttiasiakirjojen osasta käännös tulee toimittaa. Käännöksen korjaus tulisi voimaan korvaten alkuperäisen käännöksen 146 §:n mukaisen kuulutuksen jälkeen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ennakkokäyttöoikeudesta tilanteessa, jossa joku käännöksen korjauksen tullessa voimaan on hyvässä uskossa alkanut hyödyntää keksintöä ammattimaisesti Suomessa sellaisella tavalla, joka aikaisemman käännöksen mukaisesti ei aiheuttanut patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai on ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten. Säännös vastaa voimassa olevan lain 27 b §:n 2 momenttia.
50 §.Liikesalaisuuksia sisältävät asiakirjat. Pykälässä säädettäisiin liikesalaisuuksia sisältävän asiakirjan tai sen osan salassapidosta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla. Koska keksintöjen patentointi on lähtökohtaisesti liikesalaisuuksien julkistamista, soveltuisi julkisuuslain 24 §:n mukainen salassapitoperuste vain silloin, kun ao. liikesalaisuus ei koske keksintöä, johon patenttia haetaan tai jolle patentti on myönnetty. Tällaisessa tapauksessa PRH voisi liikesalaisuuden haltijan vaatimuksesta määrätä, ettei asiakirja tai sen osa ole julkinen.
Pykälää sovellettaisiin sekä ennen patentin myöntöä, että myönnön jälkeen toimitettuihin asiakirjoihin, kuten väiteasiakirjoihin. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 22 §:n 5 momenttia.
51 §.Biologista materiaalia koskevan näytteen julkisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin jokaisen oikeudesta saada näyte 30 §:n mukaisesti talletetusta biologisesta materiaalista, kun patenttiasiakirjat ovat 48 §:n mukaisesti tulleet julkisiksi. Näytettä ei kuitenkaan luovutettaisi sille, joka muussa laissa säädetyn mukaan ei voi saada haltuunsa talletettua biologista materiaalia, tai jonka hallussa näyte vahinkoa tuottavien ominaisuuksiensa vuoksi saattaisi aiheuttaa huomattavaa vaaraa. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 22 §:n 6 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että näytettä pyydetään kirjallisesti Patentti- ja rekisterihallitukselta. Vastaavasta on säädetty voimassa olevan lain 22 §:n 8 momentin ensimmäisessä virkkeessä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että ennen kuin patentti on myönnetty tai 20 vuoden ajan patenttihakemuksen tekemispäivästä, jos patenttihakemus on ratkaistu lopullisesti sen johtamatta patenttiin, näyte talletuksesta saadaan 1 momentissa säädetystä poiketen luovuttaa ainoastaan riippumattomalle asiantuntijalle, jos patentinhakija tätä pyytää. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 22 §:n 7 momentin ensimmäistä virkettä. Pykälässä säädettäisiin lisäksi, että pyyntö on esitettävä PRH:lle 16 kuukauden kuluessa patenttihakemuksen tekemispäivästä tai jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty. Säännös vastaa voimassa olevan asetuksen 25 b §:n 1 momenttia sillä täsmennyksellä, että pyyntö on tehtävä PRH:lle.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että pyynnön sisällöstä ja näytteen toimittamiseen liittyvistä menettelyistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella voitaisiin säätää erityisesti siitä, kuka voi toimia riippumattomana asiantuntijana sekä siitä, mitä sitoumuksia näytteen pyytäjältä ja riippumattomalta asiantuntijalta vaaditaan.
6 luku Etuoikeus
52 §.Etuoikeus aikaisemmasta hakemuksesta. Pykälässä säädettäisiin etuoikeuden sisällöstä ja siitä, minkälaisesta hakemuksesta voi saada etuoikeuden. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 6 §:n 1 momenttia, mutta sen sanamuotoa on selkeytetty muotoilemalla pykälä kokonaan uudelleen. Etuoikeus perustuu Pariisin yleissopimuksen 4 artiklaan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa 10–12 §:ssä säädetyn mukaisesti sekä sovellettaessa 21 §:n ennakkokäyttöoikeutta koskevia säännöksiä, on hakemus patentinhakijan pyynnöstä katsottava tehdyksi samanaikaisesti hakijan aikaisemman, samaa keksintöä koskevan hakemuksen kanssa. Edellytyksenä etuoikeudelle on, että aikaisempi hakemus on tehty tarkasteltavana olevan patenttihakemuksen tekemispäivää edeltävän 12 kk aikana. Voimassa olevaan lakiin nähden uutena lisäyksenä on maininta, että etuoikeuden voi saada ”hakijan” aikaisemmasta hakemuksesta. Lisäyksen tarkoituksena ei ole muuttaa oikeustilaa, vaan täsmentää Pariisin yleissopimuksen 4 artiklan A-1 kappaleen mukaista periaatetta, jonka mukaan etuoikeus on aikaisemman hakemuksen hakijalla tai hänen oikeudenomistajallaan. Aikaisemman hakemuksen on siis oltava saman hakijan tekemä tai hakijalla on oltava siirtynyt oikeus vedota kyseiseen hakemukseen etuoikeuden perusteena.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin millaisesta aikaisemmasta hakemuksesta etuoikeuden voi saada. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 6 §:n 1 momentissa säädettyä. Siinä mainitaan kolme vaihtoehtoista perustetta: 1) Suomessa myönnettävää patenttia tai hyödyllisyysmallioikeutta koskeva hakemus, 2) hakemus sellaisessa valtiossa tai alueella, joka kuuluu Pariisin yleissopimuksen tai Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen piiriin, ja 3) muussa valtiossa tai alueella tehty hakemus, jonka osalta vallitsee vastavuoroinen etuoikeus ja yhdenmukaisuus sääntelyn sisällössä.
53 §.Etuoikeuden perusta. Pykälässä säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä etuoikeus voi perustua aikaisempaan hakemukseen. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan patenttiasetuksen 12 §:ää ja konkretisoi Pariisin yleissopimuksen 4 artiklan C-4 kappaleen periaatetta, jonka mukaan etuoikeus voi perustua ainoastaan ensimmäiseen hakemukseen, jossa keksintö on esitetty.
Etuoikeuden tarkastelussa keskeistä on, että etuoikeuden perustana olevan aikaisemman hakemuksen on oltava ensimmäinen, jossa hakija esittää kyseisen keksinnön. Etuoikeusaikaa ei voida pidentää niin sanotulla ketjutuksella, jossa hakija toistuvasti jättää saman keksinnön käsittäviä hakemuksia ja valitsee niistä myöhemmin etuoikeuden perustaksi sopivimman.
Pykälässä säädettäisiin myös poikkeuksesta edellä kuvattuun periaatteeseen. Keksinnön käsittävän ensimmäisen hakemuksen jälkeen tehty myöhempi hakemus voidaan esittää etuoikeuden perustaksi, jos aikaisempi hakemus oli myöhempää hakemusta tehtäessä peruutettu, jätetty sillensä tai hylätty ilman, että se oli tullut julkiseksi, eikä siitä ollut jäänyt voimaan oikeuksia eikä sitä ollut käytetty etuoikeuden perustana. Jos nämä edellytykset täyttyvät, ei aikaisemmalla hakemuksella ole enää oikeusvaikutuksia myöhemmän hakemuksen tekemispäivänä eikä sen jälkeen. Tällöin myöhempi hakemus voidaan katsoa ensimmäiseksi keksinnön käsittäväksi hakemukseksi, ja sitä voidaan myöhemmin käyttää etuoikeuden perustana. Lisäksi säädettäisiin, että jos etuoikeus on saavutettu myöhemmän hakemuksen perusteella, ei aikaisempaan hakemukseen enää voida vedota etuoikeuden saavuttamiseksi. Sääntely vastaa olennaisesti Euroopan patenttisopimuksen 87 artiklan 1 ja 4 kohtia.
54 §.Osittainen etuoikeus ja useita etuoikeuksia. Pykälässä säädettäisiin, että etuoikeuden voi saada myös hakemuksen osalle ja että etuoikeutta voidaan pyytää useiden, myös eri valtioita tarkoittavien hakemusten perusteella. Säännökset vastaavat voimassa olevan asetuksen 13 §:ää ja perustuvat Pariisin yleissopimuksen 4 artiklan F kappaleeseen. Pariisin yleissopimuksen mukaisesti useita etuoikeuksia voidaan yhdistää samaan hakemukseen. Etuoikeutta ei saa evätä eikä hakemusta hylätä sillä perusteella, että hakija pyytää useita eri etuoikeuksia, vaikka ne olisivat eri maista, tai että hakemus sisältää osia, jotka eivät sisälly siihen tai niihin hakemuksiin, joiden perusteella etuoikeutta pyydetään, kunhan keksinnön yhtenäisyys täyttyy kansallisen lain mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa myöhempi hakemus tuottaa etuoikeuden tavanomaisin edellytyksin niiden osien osalta, joita ei ole sisällytetty aikaisempiin etuoikeushakemuksiin. Sääntely vastaa olennaisesti Euroopan patenttisopimuksen 88 artiklan 2 ja 3 kohtien periaatteita.
55 §.Etuoikeus jaetun hakemuksen yhteydessä. Pykälässä säädettäisiin, että jos patenttihakemus jaetaan, on kantahakemuksen etuoikeuspyyntö voimassa ilman erillistä pyyntöä myös uuden, jakamalla syntyneen hakemuksen osalta. Säännös vastaa voimassa olevan asetuksen 10 §:n 4 momenttia. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että kantahakemuksessa tehty etuoikeuspyyntö säilyy voimassa myös jaetussa hakemuksessa, jolloin hakijan ei tarvitse tehdä uutta etuoikeuspyyntöä, eikä 56 §:ssä säädettyjä rajoituksia etuoikeuden pyytämiselle tarvitse ottaa huomioon. Etuoikeuden saaminen edellyttää kuitenkin, että muut etuoikeutta koskevat edellytykset täyttyvät. Erityisesti jaetun hakemuksen tulee käsittää keksintö, joka käy ilmi etuoikeushakemuksesta.
56 §.Etuoikeuden pyytäminen. Pykälässä säädettäisiin etuoikeutta koskevan pyynnön tekemisestä. Muutokset voimassa olevaan säätelyyn ovat lakiteknisiä, eikä niillä tavoitella muutosta oikeustilaan.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että etuoikeuden saadakseen hakijan on kirjallisesti pyydettävä etuoikeutta patenttihakemuksessa tai 16 kuukauden kuluessa ensimmäisen etuoikeuden perustaksi ilmoitetun hakemuksen tekemispäivästä. Hakemuksen käsittelyprosessin kannalta on edullista, että etuoikeuspyyntö tehdään suoraan hakemuksessa. Hakijalla on kuitenkin mahdollisuus tehdä etuoikeuspyyntö myöhemmin, kunhan se tehdään mainitussa 16 kuukauden määräajassa. Ehdotettava säännös on yhdistelmä voimassa olevan asetuksen 10 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, jonka mukaisesti etuoikeutta on pyydettävä 16 kk kuluessa etuoikeushakemuksen tekemispäivästä, sekä 2 momentin ensimmäisestä virkkeestä, jonka mukaisesti kansainvälisessä patenttihakemuksessa etuoikeutta on pyydettävä hakemuksessa. Kansainväliseen hakemukseen voidaan kuitenkin lisätä etuoikeuspyyntö mainitun 16 kk määräajan puitteissa, joten nyt ehdottavan säännöksen sanamuoto sopii lakiteknisesti sekä kansalliselle, että kansainväliselle patenttihakemukselle. Säädöksen sanamuoto vastaa myös Euroopan patenttisopimuksen sovellutussäännön 52 sanamuotoa, jonka mukaan etuoikeuspyyntö on ensisijaisesti tehtävä eurooppapatenttia koskevaa hakemusta tehtäessä, mutta se voidaan tehdä vielä 16 kuukauden kuluessa aikaisimmasta pyydetystä etuoikeuspäivästä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin etuoikeuspyynnön lisäämisestä hakemukseen ja jo tehdyn pyynnön korjaamisesta. Säännökset vastaavat nykyasetuksen 10 §:n 1 momentissa säädettyä ja koskevat sekä kansallisia että kansainvälisiä hakemuksia. Jos lisäys tai korjaus aiheuttaa muutoksen aikaisimpaan etuoikeuspäivään, tulee ilmoitus tehdä 16 kk kuluessa sekä alkuperäisestä että muuttuneesta etuoikeuspäivästä. Jos 16 kk määräaika on päättynyt, mutta hakemuksen tekemispäivästä ei ole vielä kulunut neljää kuukautta, voi hakija tehdä ilmoituksen näiden neljän kuukauden aikana. Sääntely vastaa olennaisesti Euroopan patenttisopimuksen sovellutussääntöä 52(3). Etuoikeuspyynnön tai sen korjaamista koskevan pyynnön tulee sisältää tarvittavat tiedot, jotta etuoikeushakemus ja etuoikeuspäivämäärä ovat yksilöitävissä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että hakija ei voi pyytää etuoikeutta eikä korjata jo esitettyä etuoikeuspyyntöä sen jälkeen, kun hakemus on 48 §:n mukaisesti tullut julkiseksi. Säännös vastaa nykyasetuksen 10 §:n 3 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kansainvälisiä patenttihakemuksia koskevista erityismääräyksistä. Jos kyseessä on kansainvälinen patenttihakemus, etuoikeuspyyntö sekä sen lisäystä tai korjausta koskeva ilmoitus tulee tehdä vastaanottavalle viranomaiselle tai Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliselle toimistolle. Säännöksen muotoilu on uusi, mutta se vastaa olennaisesti nykysetuksen 10 §:n 2 momentissa säädettyä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin etuoikeuspyynnön peruuttamisesta. Hakija voi peruuttaa etuoikeuspyynnön kirjallisella ilmoituksella. Säännöksellä ei ole vastinetta nykylaissa tai -asetuksessa. Etuoikeuspyynnön peruuttaminen on eri toimenpide, kuin pyynnön korjaaminen, eikä siihen sovelleta 3 tai 4 momenttia. Etuoikeuspyyntö voidaan siten peruuttaa esimerkiksi hakemuksen julkiseksitulon jälkeen.
57 §.Toimitettavat asiakirjat. Pykälässä säädettäisiin etuoikeuspyyntöön liittyvien etuoikeusasiakirjojen toimittamisesta PRH:lle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, voimassa olevan asetuksen 11 §:n 1 momenttia vastaavasti, että etuoikeutta pyytäneen hakijan tulee 16 kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään, toimittaa PRH:lle etuoikeuden perustana olevan hakemuksen vastaanottaneen viranomaisen antama todistus hakemuksen tekemispäivästä ja hakijan nimestä sekä mainitun viranomaisen oikeaksi todistama jäljennös hakemuksesta. Jäljennös on annettava PRH:n määräämässä muodossa. Säännös on Patenttilakisopimuksen (PLT) 6 artiklan 5 kappaleen mukainen ja vastaa Euroopan patenttisopimuksen (EPC) sovellutussääntöä 59.
Pykälän 2 momentti on uusi. Siinä säädettäisiin, että jos todistusta tai jäljennöstä ei ole toimitettu 1 momentissa säädetyssä määräajassa, PRH antaa hakijalle kehotuksen toimittaa asiakirjat kahden kuukauden määräajassa. Säännös perustuu PLT:n 6 artiklan 7 kappaleeseen, jonka mukaan, jos hakija ei toimita etuoikeusasiakirjoja PLT 6 artiklan 5 kappaleen mukaisesti, hänelle on ilmoitettava asiasta ja annettava mahdollisuus toimittaa asiakirjat PLT:n 6 sovellutussäännön 2 kappaleen mukaisessa kahden kuukauden määräajassa. Vastaavasta etuoikeusasiakirjoja koskevasta ilmoituksesta on säädetty myös EPC:n sovellutussäännössä 59.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin etuoikeusasiakirjojen toimittamisesta silloin, kun etuoikeutta pyydetään kansainvälisessä patenttihakemuksessa. Säännös vastaa voimassa olevan asetuksen 11 §:n 1 momentin kolmatta virkettä ja 3 momenttia. Tällöin todistus voidaan antaa vasta PRH:n antaman tätä koskevan kehotuksen jälkeen, ja etuoikeusasiakirjat voidaan toimittaa myös Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kansainväliselle toimistolle tai esittää vastaanottavalle viranomaiselle pyyntö asiakirjojen toimittamisesta kansainväliselle toimistolle. Jos jäljennös kansainvälisen patenttihakemuksen etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta on annettu kansainväliseen toimistoon, voi PRH pyytää jäljennöksen ja sen käännöksen vain patenttiyhteistyösopimuksen sovellutussäännön 17.2 mukaisesti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nykyasetuksen 11 §:n 2 momenttia vastaavasti, että PRH voi myöntää poikkeuksia velvollisuudesta antaa 1 tai 2 momentissa tarkoitettu todistus ja jäljennös. PRH voi esimerkiksi määrätä, että etuoikeusasiakirjojen toimittamisen sijaan hakija voi antaa tietyt yksilöintitiedot, joiden avulla patenttiviranomainen voi noutaa asiakirjat digitaalisesta kirjastosta, jonka PRH on hyväksynyt tätä tarkoitusta varten. Etuoikeusasiakirjoja ei tarvitse toimittaa, jos etuoikeutta pyydetään hakemuksesta, joka on tehty PRH:lle.
58 §.Etuoikeuden rajoitukset. Pykälässä säädettäisiin, että jos patentinhakija ei noudata 53–57 §:ssä säädettyä, ei etuoikeutta voi saada. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentin viimeistä virkettä.
7 luku Väite patenttia vastaan ja patentin rajoittaminen
59 §.Väite patenttia vastaan. Pykälässä säädettäisiin väitteen tekemisestä ja väitteen tiedoksi antamisesta patentinhaltijalle. Näistä seikoista säädetään voimassa olevan lain 24 §:ssä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että muu kuin patentinhaltija voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan. Tämä merkitsee muutosta nykylain 24 §:n sääntelyyn, jonka mukaan kuka tahansa, myös patentinhaltija itse, voi tehdä väitteen. Koska nykyisin patentinhaltijalla on mahdollisuus pyytää patenttiviranomaiselta patentin rajoittamista, omaa patenttia koskevan väitteen tekeminen ei ole enää tarpeellista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että väitteen tulee perustua johonkin 62 §:ssä tarkoitettuun väiteperusteeseen. Säännös perustuu voimassa olevan asetuksen 33 §:n 4 kohtaan ja korostaa sitä, että väitteessä tulee nimenomaisesti viitata johonkin väiteperusteeseen, jonka nojalla patentti voidaan kumota joko kokonaan tai osittain.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin väitteen vireille tulosta. Ehdotettu sääntely vastaa sisällöltään pääasiassa voimassa olevan patenttilain 24 §:n 1 momenttia ja patenttiasetuksen 33 §:ää. Väite pannaan vireille kirjallisesti toimittamalla PRH:lle väite perusteluineen ja sitä tukeva näyttö, väitteen tekijän tunnistetiedot ja väitteen kohteena olevan patentin rekisterinumero sekä suorittamalla väitemaksu. Väite on pantava vireille yhdeksän kuukauden kuluessa patentin myöntämispäivästä. Vireilletulon edellytyksenä siis on, että kaikki 2 momentin ensimmäisen virkkeen toimenpiteet suoritetaan väiteaikana. Säännös poikkeaisi näin ollen hallintolain 19 §:stä, jonka mukaan asia pannaan vireille kirjallisesti ilmoittamalla vaatimukset perusteluineen. Perusteluiden ja näytön edellyttäminen väiteaikana varmistaa, että väitekäsittely voidaan suorittaa tehokkaasti ja että väiteperusteiden täyttymistä voidaan arvioida väitteessä väiteaikana esitettyjen seikkojen perusteella. Väitekäsittelyssä ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä sellaisia väiteperusteita, joita ei ole esitetty väiteaikana. Myös väitettä tukeva näyttö, kuten viittaukset estejulkaisuihin, tulisi lähtökohtaisesti esittää väitteessä. Väitekäsittelyn aikana voidaan kuitenkin esittää uusia perusteluja tai täydentävää näyttöä perustellusta syystä, esimerkiksi jos käsittelyn aikana ilmenee uusia seikkoja tai jos patentinhaltija esittää muutettuja patenttivaatimuksia. Nykylakiin verrattuna uutta on, että väitemaksu on maksettava väiteaikana. Säännöksen tarkoituksena on, että väitekäsittely voidaan aloittaa väiteajan päätyttyä ja että patentinhaltijalle voidaan varata mahdollisuus antaa 4 momentin mukainen lausuma väitteestä ja siihen liitetystä näytöstä. Tavoitteena on nopeuttaa ja tehostaa väitekäsittelyä. Väitemaksun suorittamista väiteaikana koskeva sääntely on yhdenmukainen Euroopan patenttisopimuksen 99 artiklan 1 kappaleen kanssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että väite perusteluineen tulee tehdä suomen tai ruotsin kielellä. Voimassa olevassa laissa ei ole tästä nimenomaista säännöstä, mutta nykyisen patenttimääräyksen 52 §:n mukaan väite perusteluineen tulee antaa suomen tai ruotsin kielellä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että väitteentekijällä, jolla ei ole kotipaikkaa Euroopan talousalueella, tulee olla asiamies, jolla on osoite Euroopan talousalueella ja joka on oikeutettu edustamaan väitteentekijää väiteasiassa. Nykylaissa ei säädetä väitteentekijän velvollisuudesta käyttää asiamiestä. Väitteentekijältä on perusteltua edellyttää asiamiehen käyttöä samoilla perusteilla kuin patentinhakijalta ja -haltijalta. Vastaava velvollisuus sisältyy myös tavaramerkkilain 28 §:ään tavaramerkkiväitteiden osalta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että kun patenttia vastaan on tehty väite, se on saatettava patentinhaltijan tietoon ja patentinhaltijalle on varattava tilaisuus antaa siitä lausumansa. Patentinhaltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Euroopan talousalueella, tulee väitekäsittelyn aikana olla 28 §:ssä tarkoitettu asiamies. Säännös vastaa olennaisesti nykylain 24 §:n 4 momenttia.
60 §.Väitteen käsittelykieli. Pykälän 1 momentti on uusi ja siinä säädettäisiin väitteen käsittelykielestä sekä siitä, mihin patenttiasiakirjoihin väitekäsittely perustuu. Väitteen käsittelykieli on suomi tai ruotsi. PRH antaa päätökset käsittelykielellä eli suomeksi tai ruotsiksi. Väitekäsittelyn perustana on patentti sillä kielellä, jolla patentti on myönnetty. Kansalliskielisestä hakemuksesta myönnetty patentti on yhdellä kansalliskielellä, suomeksi tai ruotsiksi. Jos patentti on myönnetty englanninkielisen hakemuksen perusteella, sen selitys, vaatimukset ja piirustukset ovat englanninkielisiä, ja lisäksi patentissa on vaatimusten käännös toiselle kansalliskielelle. Tällöin väitekäsittely perustuu patentin englanninkielisiin asiakirjoihin, ja erityisesti patentin suojaamaa keksintöä arvioidaan englanninkielisten vaatimusten perusteella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin patentinhaltijan velvollisuudesta toimittaa englanninkielisen patentin selitysosan ja piirustusten käännös kansalliskielelle. PRH voi väiteaikana esitetystä pyynnöstä tai muusta erityisestä syystä velvoittaa patentinhaltijan määräajassa toimittamaan selityksestä ja piirustuksista käännöksen sillä kielellä, jolla vaatimusten käännös on toimitettu. Jos patentinhaltija ei toimita käännöstä määräajassa, PRH voi teettää käännöksen patentinhaltijan kustannuksella. Säännös vastaa osittain voimassa olevan lain 24 §:n 2 ja 3 momenttia. Nykylain mukaan käännös on toimitettava, jos kolmas osapuoli pyytää sitä väiteaikana. PRH voi tarvittaessa vaatia sen toimittamista sakon uhalla.
Ehdotetun säännöksen mukaan PRH voi velvoittaa patentinhaltijan toimittamaan käännöksen, jos kolmas osapuoli sitä pyytää. Säännöksen taustalla on kolmannelle osapuolelle kuuluva perustuslain 21 §:n mukainen oikeusturva. Väite- ja riitatilanteissa voi olla perusteltua, että patentin selitysosasta on saatavilla käännös suomeksi tai ruotsiksi, jotta kolmas osapuoli saa riittävän käsityksen patentin suojapiiristä ja voi arvioida väitteen tekemisen tarvetta. Käännöksen teettäminen ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, jos se valmistuisi vasta väiteajan päätyttyä, eikä siitä siten olisi hyötyä väitteen laatimisessa. Samoin käännöstä ei tarvitse vaatia, jos pyynnön esittäjällä ei ole tosiasiallista tarvetta käännökselle, esimerkiksi silloin, kun kyse on kansainvälisestä toimijasta, joka kykenee arvioimaan englanninkielistä selitystä. Käännöksen tekeminen aiheuttaa patentinhaltijalle vaivaa ja kustannuksia, joten turhan pyynnön aiheuttamia velvoitteita ei ole tarkoituksenmukaista sallia. Uudistuksen tarkoituksena on, että kolmannen osapuolen pyynnöstä PRH velvoittaa patentinhalijan toimittamaan käännöksen, ellei ole ilmeistä, että käännös ei ehdi valmistua ennen väiteajan päättymistä tai että pyynnön esittäjällä ei ole todellista tarvetta käännökselle. Näin säätämällä turvataan kolmansien osapuolten oikeus saada tarvittavat tiedot väitteen tekemiseksi ilman, että patentinhaltijalle asetetaan tarpeettomia tai kohtuuttomia velvoitteita.
61 §.Väite lakannutta tai rajoitettua patenttia vastaan ja peruutettu väite. Pykälä vastaa olennaisilta osin voimassa olevan lain 24 §:n 5 momenttia. Nykylain mukainen edellytys ”erityisistä syistä” ehdotetaan poistettavaksi lakannutta patenttia koskevan väitteen osalta. Lähtökohtaisesti on väitteentekijän oikeusturvan kannalta perusteltua, että myös lakannutta patenttia koskeva väite tutkitaan. Tämä voi olla merkityksellistä esimerkiksi tilanteissa, joissa väitteentekijä on joutunut oikeudelliseen vastuuseen väitetystä loukkauksesta patentin voimassaoloaikana.
62 §.Väiteperusteet. Pykälässä säädettäisiin väiteperusteista eli niistä perusteista, joiden mukaan patentti tulee väitteen johdosta kumota, sekä väitteen hylkäämisestä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin väiteperusteista. Perusteet vastaavat pääosin voimassa olevan lain 25 §:n 1 momentin 1–3 kohtien mukaisia perusteita.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan patentti tulee kumota, jos patentoitu keksintö ei täytä 2 luvussa säädettyjä edellytyksiä. Voimassa olevan lain vastaavassa kohdassa viitataan lain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyihin ehtoihin. Nämä säännökset on ehdotetussa laissa koottu pääosin 2 lukuun. Ainoastaan nykylain 1 §:n 1 momentin säännös, että patentti voidaan myöntää keksijälle tai sille, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, sisältyisi nyt ehdotettavan lain 1 luvun 1 §:ään. Näin ollen mainittu ehto ei nyt ehdotettavassa laissa kuulu väiteperusteisiin. Se, että oikeus patenttiin ei periydy oikealta keksijältä, ei ole yleisesti käytetty väiteperuste. Keksijän oikeuksien arvioiminen soveltuu myös huonosti hallinnolliseen väitekäsittelyyn. Patenttiviranomaisen suorittamaan väiteprosessiin ei kuulu todistajien kuulemista, mikä voisi olla tarpeen tällaisen asian selvittämiseksi. Keksijän oikeutta koskevan väitteen käsittely on siten tarkoituksenmukaista jättää tuomioistuimelle. Mainitulla ehdolla on mahdollista vaatia patentin mitätöintiä tuomioistuimessa 113 §:n 1 kohdan mukaisesti. Kolmannella osapuolella on myös mahdollisuus nostaa tuomioistuimessa kanne paremmasta oikeudesta patenttiin 115 §:n mukaisesti. Keksinnön oikeuksia koskeva ehto puuttuu myös Euroopan patenttisopimuksen 100 artiklan väiteperusteista. Ruotsi puolestaan on sisällyttänyt ehdon patenttilakinsa (2024:945) 8 luvun 4 §:n mukaisiin väiteperusteisiin.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan patentti tulee kumota, jos patentoitua keksintöä ei ole esitetty niin selvästi ja riittävästi, että alan ammattilainen voi sen perusteella käyttää keksintöä. Patentin tulee siis täyttää 28 §:n 1 momentin edellytykset. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 25 §:n 1 momentin toista kohtaa.
Pykälän 1 momentin3 kohdan mukaan patentti tulee kumota, jos patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sen tekemispäivänä. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 25 § 1 momentin 3 kohtaa. Ilmaus ” hakemuksesta sitä tehtäessä” on vaihdettu muotoon ”hakemuksesta sen tekemispäivänä”.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan patentti tulee kumota, jos patentti on myönnetty jaetusta hakemuksesta ja patentti käsittää sellaista, mikä ei ilmennyt jaetusta hakemuksesta sen saapumispäivänä. Ehdotettu säännös on uusi. Jaetun hakemuksen tekemispäivä on aina kantahakemuksen tekemispäivä, joten säännöksen mukaisesti jaettua hakemusta ei saa muuttaa siten, että patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sen saapumispäivänä eikä tekemispäivänä. Säännöksen käytännön merkitys on, että jaettua hakemusta, tai myöhemmin patenttia, ei voi muuttaa siten, että se kohdistuisi keksintöön, joka ei ilmene jaetusta hakemuksesta, mutta ilmenee kantahakemuksesta. Vastaava säännös on Euroopan patenttisopimuksen 100 artiklan c kohdassa.
Nykylain 25 §:n 4 kohdan väiteperuste, että patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu, ehdotetaan poistettavaksi. Ehdotetussa laissa suojan laajenemiskielto alkaa patentin myöntöhetkestä 24 §:n mukaisesti. Mahdollisuus patenttisuojan laajenemiseen myöntämisen jälkeen mutta ennen väiteajan päättymistä on käytännössä olematon. Tällainen voisi tapahtua lähinnä virheellisen rajoittamispäätöksen seurauksena, joten säännöstä ei ole tarpeen sisällyttää väiteperusteisiin. Suojan laajenemisen perusteella patentin mitätöintiä voidaan kuitenkin edelleen vaatia tuomioistuimessa 113 §:n 4 kohdan nojalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että PRH:n tulee hylätä väite, jos patentin kumoamiselle ei ole mitään 1 momentissa tarkoitettua perustetta. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 25 §:n 2 momenttia.
63 §.Patentin pitäminen voimassa muutetussa muodossa. Pykälässä säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden mukaan patentti voidaan väitekäsittelyn seurauksena pitää voimassa muutetussa muodossa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että patentinhaltija voi väitekäsittelyn aikana muuttaa patenttia siten, ettei patentin pitämiselle voimassa ole 62 §:ssä tarkoitettua estettä. Tällöin PRH:n tulee pitää patentti voimassa muutetussa muodossa. Säännös vastaa voimassa olevan lain 25 §:n 3 momenttia.
Pykälän 2 momentti on uusi ja siinä säädettäisiin patentin muutosten sisällöllisistä rajoituksista. Patenttiin tehdyt muutokset eivät saa johtaa patenttisuojan laajenemiseen. Patenttivaatimuksia ei patentin myöntämisen jälkeen saa muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee, mistä säädetään 24 §:ssä. Muutokset eivät myöskään saa johtaa siihen, että vaatimukset eivät enää ole selkeitä, tiiviitä ja keksinnön selityksen tukemia. Ehdotettavan lain 29 §:ssä säädetään, että patenttivaatimusten tulee olla selkeitä ja tiiviitä sekä että niille on oltava tuki keksinnön selityksessä. Tämä ei kuitenkaan ole 62 §:n mukainen väiteperuste, joten voimassa olevan patentin vaatimusten selkeyttä, tiiviyttä tai tukea ei väitekäsittelyssä normaalisti arvioida. Väitekäsittelyn aikana tehdyt muutokset eivät kuitenkaan saa johtaa siihen, että muutetut vaatimukset eivät aiempaan verrattuna ole enää selkeitä ja tiiviitä. Muutoksille tulee olla myös tuki keksinnön selityksessä. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että jos patenttivaatimukset on kirjoitettu englanniksi, patentti voidaan pitää voimassa muutettuna vain, jos patentinhaltija on toimittanut muutettujen patenttivaatimusten käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Säännöksen tarkoitus on varmistaa, että englanninkielisen patentin vaatimukset ovat saatavilla myös toisella kansalliskielellä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos patentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, on PRH:n pidettävä muutettu patenttijulkaisu yleisön saatavana. Patentinhaltijan tulee maksaa julkaisumaksu. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 25 §:n 4 momenttia, mutta poikkeaa siitä siltä osin, että julkaisemisesta perittäisiin maksu. Voimassa olevan lain mukaan julkaisusta ei peritä maksua, mutta koska julkaisu tehdään patentinhaltijan väitekäsittelyn yhteydessä tekemien muutosten seurauksena, maksun periminen on perusteltua. Julkaisumaksu voidaan rinnastaa esimerkiksi korjatun käännöksen julkaisemisesta perittävään maksuun.
64 §.Pyyntö patentin rajoittamiseksi. Pykälässä säädettäisiin rajoittamista koskevan pyynnön tekemisestä PRH:lle ja pyynnön käsittelystä PRH:ssa.
Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 53 a §:n 1 momenttia. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna ehdotetaan, että rajoittamispyynnön tulee sisältää rajoitettujen patenttivaatimusten lisäksi myös keksinnön selitys ja piirustukset riippumatta siitä, onko niihin tehty muutoksia. Pykälään on myös lisätty säännös, että jos patenttivaatimukset on kirjoitettu englanniksi, pyyntöön tulee liittää rajoitettujen patenttivaatimusten käännös suomeksi tai ruotsiksi. Rajoitettu englanninkielinen patentti sisältäisi siis patenttivaatimukset sekä englanniksi että yhdellä kansalliskielellä samalla tavoin kuin myönnetty patentti. Ehdotetun lain 130 §:n (nykylain 65 c §:n) mukaan englanninkielisen patentin suoja-ala määräytyy sen perusteella, mitä ilmenee sekä käännöksestä että englanninkielisistä asiakirjoista yhdessä. On siten perusteltua, että patentinhaltija toimittaa paitsi rajoitetun patentin, myös sen käännöksen, jotta patentinhaltija voi varmistaa patentin antaman suojapiirin sisällön. Muutosten johdosta PRH voi myöhemmin tehdä 67 §:n mukaisen patenttijulkaisun suoraan rajoittamispyynnön mukaisista asiakirjoista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin PRH:n mahdollisuudesta kehottaa patentinhaltijaa korjaamaan rajoittamispyynnön puutteet määräajassa sekä pyynnön hylkäämisestä, jos puutteita ei korjata. Säännös vastaa muutoin voimassa olevan lain 53 a §:n 2 momenttia, mutta viimeisen virkkeen muutoksenhakusäännös on poistettu tarpeettomana. Asianosaisella on valitusoikeus jo yleissääntelyn perusteella (laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 7 §).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos patenttia koskeva väitekäsittely on kesken tai tuomioistuimessa on vireillä 112 §:ssä tarkoitettu mitätöintikanne, rajoittamispyyntöä ei oteta tutkittavaksi. Tällöin patentinhaltijalle palautetaan hänen suorittamansa käsittelymaksu. Säännös vastaa voimassa olevan lain 53 a §:n 3 momenttia.
65 §.Rajoittamisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksymisen edellytyksistä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti täyttää seuraavat kolme ehtoa: 1. patenttivaatimukset ovat selkeitä ja tiiviitä, ja niille on tuki keksinnön selityksessä; 2. patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sen tekemispäivänä; ja 3. patenttisuoja ei ole laajempi kuin voimassa olevassa patentissa. Ehdot vastaavat EPC:n 105b artiklaa ja sovellutussäännön 95(2) sisältöä, joissa säädetään ehdoista Euroopan patenttivirastossa tehdyn rajoittamispyynnön hyväksymiselle. Patentinhaltijan on rajoittamispyynnön yhteydessä ilmoitettava selkeästi, miten muutetut patenttivaatimukset eroavat aiemmista. PRH:n tutkinnan tulisi keskittyä siihen, rajoittavatko muutokset tosiasiallisesti patentin suoja-alaa, ovatko muutetut vaatimukset selkeitä ja tiiviitä sekä onko niille tuki selityksessä. Keksinnön selityksen ja piirustusten muuttaminen on sallittua vain siltä osin kuin se on välttämätöntä patenttivaatimusten muutosten johdosta.
Rajoittamisen ehdoista säädetään voimassa olevan lain 53 b §:ssä. Nykylain 1 kohdan mukaan rajoitetun patentin mukainen keksintö on esitettävä niin selvästi, että ammattimies voi patentin perusteella käyttää keksintöä. Ehdotuksessa tämä ehto korvattaisiin vaatimusten selkeyttä koskevalla ehdolla, joka vastaa EPC:n mukaista sääntelyä. Vaatimuksia muutettaessa keskeistä on, että ne ovat selkeitä, tiiviitä ja selityksen tukemia. Ammattilaisen kyky käyttää keksintöä liittyy erityisesti keksinnön kuvaukseen selityksessä, eikä rajoittaminen yleensä muuta tätä arviointia. Nykylain 3 kohdan ehtoa esitetään täsmennettävän siten, patenttisuojan laajentaminen on kielletty suhteessa aiemmin voimassa olleen patentin mukaiseen suoja-alaan. Aiemmin voimassa olevalla patentilla viitataan esimerkiksi myönnettyyn, rajoitettuun, väitekäsittelyssä muutettuun tai tuomioistuimen osittain mitätöimään patenttiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että rajoittamismenettely lopetetaan, jos rajoittamiskäsittelyn aikana patenttia vastaan tehdään väite tai nostetaan patentin mitätöintiä koskeva kanne. Jos rajoittamista koskeva päätös on kuitenkin tehty ennen väitteen tekemistä tai mitätöintikanteen nostamista, pysyy rajoittamispäätös voimassa. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 53 a §:n 4 momenttia. Nykylain ilmaus ”ennen kuin rajoittamista koskeva päätös tulee lainvoimaiseksi” on vaihdettu muotoon ”ennen rajoittamista koskevaa päätöstä”. Tämä muutos vastaa käytännön menettelyä, sillä rajoittamismenettely voidaan tosiasiassa lopettaa vain siihen saakka, kunnes päätös on tehty.
66 §.Rajoittamista koskevan pyynnön käsittelyn lykkääminen. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, jossa rajoittamispyynnön käsittelyä lykätään. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 53 c §:n 1 ja 3 momenttia.
Pykälän 1 momentin mukaan Suomessa voimaansaatettua eurooppapatenttia koskevan rajoittamista koskevan pyynnön käsittely keskeytettäisiin PRH:ssa, jos saman patentin osalta on tehty rajoittamispyyntö Euroopan patenttivirastossa. Käsittely keskeytettäisiin siihen saakka, kunnes EPO on tehnyt asiassa lopullisen päätöksen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos patentti on ulosmitattu tai jos tuomioistuimessa on vireillä riita patentin siirtämisestä, PRH:n tulee lykätä rajoittamista koskevan pyynnön käsittelyä siihen saakka, kunnes ulosmittaus on rauennut tai riita patentin siirtämisestä on lopullisesti ratkaistu.
67 §.Rajoittamisesta päättäminen. Pykälässä säädettäisiin PRH:n tekemästä rajoittamispyyntöä koskevasta päätöksestä ja sen oikeusvaikutuksesta. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 53 d §:n 1 momentin ensimmäistä ja toista virkettä, 2 momentin kolmea ensimmäistä virkettä sekä 53 e §:ää.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa rajoittamispyynnölle on olemassa este. Tällöin PRH:n olisi annettava patentinhaltijalle mahdollisuus antaa lausumansa esteen johdosta ennen asian ratkaisemista. Jos PRH katsoo, että annetun lausuman jälkeenkin rajoittamista ei voida hyväksyä, rajoittamispyyntö hylätään ja patentti pysytetään voimassa muuttamattomassa muodossa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksymisestä, kun rajoittamiselle ei ole estettä. Rajoittamisen hyväksymistä koskeva lainvoimainen päätös on voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Täten rajoitetun patentin oikeusvaikutus on takautuva, kuten väitemenettelyssä. Rajoittamisen hyväksymistä koskevasta päätöksestä kuulutetaan 146 §:n mukaisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin rajoitetusta patentista tehtävästä patenttijulkaisusta, joka sisältää rajoitetun patentin keksinnön selityksen, mahdolliset piirustukset ja rajoitetut patenttivaatimukset sekä ilmoituksen patentinhaltijasta.
68 §.Rajoittamista koskevan pyynnön peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin rajoittamista koskevan pyynnön peruuttamisesta ja se vastaa olennaisesti nykylain 53 f §:ssä säädettyä. Patentinhaltija voi peruuttaa 64 §:n 1 momentissa tarkoitetun rajoittamista koskevan pyynnön siihen saakka, kunnes rajoittamisen hyväksymistä koskeva lopullinen päätös on tehty.
8 luku Patentin lakkaaminen
69 §.Patentin lakkaaminen. Pykälässä säädettäisiin patentin lakkaamisesta vuosimaksun laiminlyönnin seurauksena. Patentti lakkaa sen maksuvuoden alusta, jolta vuosimaksua ei ole suoritettu. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 51 §:ää. Termin ”raukeaa” tilalle ehdotetaan johdonmukaisuuden vuoksi vaihdettavaksi samaa tarkoittava termi ”lakkaa”, jota käytetään myös muissa vastaavissa tilanteissa, kuten 70 §:ssä (patentista luopuminen). Vuosimaksujen maksamisesta ja määräajoista ja maksuvuoden määrittelystä säädetään tarkemmin ehdotettavan lain 12 luvussa, erityisesti sen 99 §:ssä. Maksuvelvollisuuden laiminlyönti johtaisi patentin lakkaamiseen ilman erillistä päätöstä.
70 §.Patentista luopuminen. Pykälässä säädettäisiin patentin lakkaamisesta, kun patentinhaltija ilmoittaa luopuvansa patentista. Ehdotetun 1 momentin mukaan PRH:n on tällöin päätöksellään julistettava patentti lakanneeksi päätöksentekopäivästä lukien. Säännös on uusi verrattuna voimassa olevaan lakiin, mutta vastaa sisällöltään ennen vuoden 2005 lainmuutosta (896/2005) voimassa ollutta sääntelyä, jossa vastaava menettely oli käytössä. Vuoden 2005 muutoksessa luopumismenettelyn tilalle tuli voimassa olevan lain 54 §:n mukainen lakkauttamismenettely. Nykyisen lain mukaan patentinhaltija voi luopua patentista joko pyytämällä patentin lakkauttamista (54 §) tai lopettamalla vuosimaksujen maksamisen (51 §). Nykyinen lakkauttamismenettely johtaa patentin katsomiseen mitättömäksi takautuvasti hakemuksen tekemispäivästä lukien. Vuosimaksun maksamatta jättämisen seurauksena patentti puolestaan lakkaa seuraavan maksuvuoden alusta. Koska vuosimaksu voidaan suorittaa vielä kuuden kuukauden lisäajassa, patentti voi käytännössä lakata vasta pitkän ajan kuluttua siitä, kun haltija on päättänyt olla maksamatta seuraavaa maksua. Mahdollisen oikeuksien palauttamismenettelyn seurauksena oikeudellinen epävarmuus patentin lakkaamisesta voi olla vieläkin pidempi. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on palauttaa patenttilakiin mahdollisuus luopua patentista nopeasti ja selkeästi ilman takautuvia oikeusvaikutuksia. Luopumisen seurauksena patentti lakkaisi päätöksentekopäivästä lukien, jolloin oikeustilasta tulee välittömästi selvä sekä patentinhaltijan että kolmansien osapuolten kannalta. Vastaavanlainen säännös sisältyy myös Ruotsin patenttilain (2024:945) 9 luvun 6 §:ään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lakkauttamisen lykkäämisestä, jos patentti on ulosmitattu, panttioikeus on merkitty patenttirekisteriin tai riita patentin siirtämisestä on vireillä. Patenttia ei saa lakkauttaa niin kauan kuin ulosmittaus tai panttioikeus on voimassa taikka riitaa patentin siirtämisestä ei ole lopullisesti ratkaistu. Lykkäämisen osalta säännös vastaa sitä, mitä säädetään voimassa olevan lain 54 §:n 2 momentissa nykymuotoisen lakkauspäätöksen lykkäämisestä. Säännöksen tarkoituksena on turvata sivullisten ja kolmansien osapuolten oikeudet tilanteissa, joissa patentti on osa ulosottoa, panttioikeutta tai vireillä olevaa riitaa. Tällöin patenttia ei voida poistaa rekisteristä ennen kuin on selvää, ettei sen oikeudellinen asema ole enää riidan tai täytäntöönpanon kohteena.
71 §.Patentin kumoaminen patentinhaltijan pyynnöstä. Pykälässä säädettäisiin patentin kumoamisesta patentinhaltijan pyynnöstä. Ehdotetun 1 momentin mukaan patentti kumotaan kokonaisuudessaan, ja sen katsotaan kumoutuneen takautuvasti hakemuksen tekemispäivästä alkaen. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 54 §:n 1 momenttia, mutta siihen on tehty terminologisia muutoksia. Nykyisen lain ilmaus ”patentinhaltija ilmoittaa luopuvansa patentista” on korvattu muodolla ”patentinhaltija pyytää patentin kumoamista”. Lisäksi termi ”lakkaa” on korvattu termillä ”kumota”, mikä vastaa paremmin menettelyn oikeusvaikutuksia. Menettelyssä patentin oikeusvaikutukset kumoutuvat takautuvasti hakemuksen tekemispäivästä alkaen, jolloin nykylain ”lakkaa”-termi luo väärän mielikuvan patentin aiemmista oikeusvaikutuksista. Koska patentin ei katsota olleen lainkaan voimassa, ei patentin voi katsoa myöskään ”lakanneen”. Muutoksilla pyritään selkeyttämään pykälän tulkintaa eikä niillä tavoitella muutosta oikeustilaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kumoamispyynnön käsittelyn lykkäämisestä, jos vastaava pyyntö on tehty Euroopan patenttivirastoon Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti. Tällöin kansallisen viranomaisen käsittely keskeytettäisiin, kunnes Euroopan patenttivirasto on ratkaissut asian. Säännös vastaa voimassa olevan lain 53 c §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kumoamisen lykkäämisestä, jos patentti on ulosmitattu, panttioikeus on merkitty patenttirekisteriin tai riita patentin siirtämisestä on vireillä. Patenttia ei saa kumota niin kauan kuin ulosmittaus tai panttioikeus on voimassa taikka riita on ratkaisematta. Säännös vastaa asiasisällöllisesti voimassa olevan lain 54 §:n 2 momenttia. Lykkäyssäännös on yhdenmukainen 70 §:n 2 momentin kanssa, joka koskee patentista luopumista.
9 luku Kansainvälinen patenttihakemus
72 §.Kansainvälisen patenttihakemuksen tekeminen. Pykälän 1 momentti sisältäisi säännökset kansainvälisen patenttihakemuksen vastaanottavasta viranomaisesta. Kansainvälinen patenttihakemus tehdään sellaiselle patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen (Patent Cooperation Treaty, PCT) ja sen sovellutussääntöjen mukaan on oikeutettu vastaanottamaan tällaisen hakemuksen. Hakemuksen tekemisestä määrätään erityisesti PCT 1 artiklassa ja sovellutussäännössä 19. Mainitut määräykset ovat melko pitkät ja monimutkaiset, joten yksityiskohtaisten säädösten sijaan 1 momentissa viitataan vain yleisesti patenttiyhteistyösopimukseen.
Vastaanottavana viranomaisena toimisi Suomessa jatkossakin PRH (voimassa olevan patenttilain 28 §:n 2 mom.). PRH vastaanottaa, tarkastaa ja toimittaa edelleen kansainväliset patenttihakemukset patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaisesti ja että PRH pitää ei-julkista diaaria vastaanottamistaan kansainvälisistä patenttihakemuksista. Säännökset vastaavat voimassa olevan asetuksen 46 §:n 1 momenttia ja 49 §:ää. Kansainvälisen patenttihakemuksen julkisuudesta on määräyksiä PCT:ssä ja sen sovellutussäännöissä, erityisesti sopimuksen 30 artiklassa ja sovellutussäännössä 94. Pääsääntöisesti hakemus ei ole julkinen ennen kansainvälistä patenttijulkaisua.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että PRH:lle tehdystä kansainvälisestä patenttihakemuksesta hakijan on suoritettava lähettämismaksu. PCT sovellutussäännön 14.1 mukaan vastaanottava viranomainen voi vaatia hakijaa suorittamaan lähettämismaksun, joka on tarkoitettu vastaanottavan viranomaisen omien kustannusten kattamiseen. Muut vastanottavan viranomaisen perimät maksut, kuten esimerkiksi kansainvälinen hakemusmaksu ja uutuustutkimusmaksu, määräytyvät PCT sovellutussääntöjen perusteella, ja niistä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tarkempia säännöksiä kansainvälisen patenttihakemuksen tekemisestä ja siihen liittyvistä menettelyistä PRH:ssa voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.
73 §.Kansainvälisen patenttihakemuksen oikeusvaikutus. Pykälässä säädettäisiin, että kansainvälisellä patenttihakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut kansainvälisen tekemispäivän, on Suomessa sama vaikutus kuin mainittuna päivänä tehdyllä suomalaisella kansallisella patenttihakemuksella. Säännös vastaa voimassa olevan lain 29 §:n 1. virkettä ja perustuu PCT 11 artiklan 3 kappaleeseen.
Pykälän toisessa virkkeessä säädettäisiin, että kansainvälinen hakemus kuuluu tunnettuun tekniikkaan 13 §:n 2 momentin mukaisesti vain, jos hakemusta on jatkettu Suomessa 74 §:n mukaisesti. Säännös vastaa voimassa olevan lain 29 §:n toista virkettä. Säännöksen mukaisesti kansainvälinen hakemus katsotaan kuuluvan tunnettuun tekniikkaan suhteessa sellaisiin hakemuksiin, jotka tehdään kyseisen kansainvälisen hakemuksen kansainvälisen tekemispäivän jälkeen, mutta ennen kansainvälistä julkaisemista sillä edellytyksellä, että hakija on antanut PRH:lle kansainvälisen hakemuksen käännöksen tai jäljennöksen sekä maksanut hakemusmaksun PRH:lle siten kuin 74 §:ssä säädetään.
74 §.Hakemuksen jatkaminen Suomessa. Pykälässä säädettäisiin kansainvälisen patenttihakemuksen jatkamisesta Suomessa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hakijalta edellytettävistä toimenpiteistä kansainvälisen patenttihakemuksen jatkamiseksi Suomessa. Hakijan on 31 kuukauden kuluessa kansainvälisestä tekemispäivästä tai etuoikeuspäivästä annettava PRH:lle kansainvälisen patenttihakemuksen suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen käännös tai, jos hakemus on laadittu suomen-, ruotsin- tai englanninkielisenä, jäljennös hakemuksesta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin missä laajuudessa käännös on annettava. Jäljennöksen antamisen sijaan hakija voi ilmoittaa jatkavansa patenttihakemusta siinä muodossa, jossa WIPOn kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen. Hakijan on saman 31 kuukauden kuluessa suoritettava hakemusmaksu PRH:lle. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 31 §:n 1 ja 2 momenttia, ja perustuu PCT 22 artiklan 1 ja 3 kappaleisiin. Nykylaki ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa nykyisiä PCT-sopimuksen ja sen sovellutussääntöjen määräyksiä, joten pykälään ehdotetaan lisättäväksi mainittu säännös, että jäljennöksen antamisen sijaan hakija voi ilmoittaa jatkavansa patenttihakemusta siinä muodossa, jossa WIPOn kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen. PCT 22 artiklan mukaan jäljennöstä ei tarvitse antaa, jos kopio on jo toimitettu kansalliselle viranomaiselle 20 artiklan mukaisesti. PCT 20 artiklan ja siihen liittyvien sovellutussääntöjen määräykset ovat hyvin monimutkaiset. Käytännössä jäljennöksen antaminen kansalliseen vaiheeseen siirtymiseksi ei ole välttämätöntä, jos WIPO on julkaissut hakemuksen ja hakemus on PRH:n saatavissa WIPOn tietopalvelusta. Tällöin hakija voisi siirtyä kansalliseen vaiheeseen maksamalla hakemusmaksun ja ilmoittamalla, että jatkaa hakemusta Suomessa WIPOn julkaisemassa muodossa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta antaa vaadittava käännös tai jäljennös lisäajan kuluessa sekä tällöin vaadittavasta lisämaksusta. Jos hakija on suorittanut hakemusmaksun 1 momentin mukaisesti, hän voi antaa vaadittavan käännöksen tai jäljennöksen kahden kuukauden lisäajan kuluessa edellyttäen, että lisämaksu suoritetaan mainitun lisäajan kuluessa. Säännös vastaa voimassa olevan lain 31 §:n 2 momenttia.
75 §.Hakemuksen katsominen peruutetuksi. Pykälässä säädettäisiin, että jos hakija ei noudata 74 §:ssä säädettyä, on hakemus katsottava peruutetuksi Suomen osalta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 31 §:n 3 momenttia ja perustuu PCT 24 artiklan 1 kappaleen iii alakohtaan. Pykälässä säädettäisiin lisäksi, että hakemus katsotaan peruutetuksi myös PCT 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Kyseiset alakohdat viittaavat erilaisiin tilanteisiin, joissa hakemuksen tai maan nimeäminen peruutetaan tai katsotaan peruuntuneeksi PCT:n mukaisesti. Säännös vastaa voimassa olevan lain 30 §:ää.
76 §.Jatketun hakemuksen käsittely. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tämän lain säännöksien soveltamisesta 74 §:n mukaisesti Suomessa jatkettuun hakemukseen. Säännöksen mukaan täällä jatkettuun hakemukseen ja sen käsittelyyn sovelletaan samoja säännöksiä kuin kansallisen patenttihakemuksen käsittelyyn, jollei tässä pykälässä tai 77–81 §:ssä toisin säädetä. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 33 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kansainvälistä patenttihakemusta ei saa ilman hakijan pyyntöä ottaa käsiteltäväksi ennen 74 §:n 1 momentissa säädetyn (31 kk) määräajan päättymistä. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 33 §:n 1 momentin toista virkettä ja se perustuu PCT 23 ja 40 artikloihin. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että hakemusta ei saa hyväksyä tai hylätä ennen kuin 4 kuukauden kuluttua mainitusta määräajasta, ellei hakija suostu siihen, että hakemus ratkaistaan sitä ennen. Säännös on muutoin voimassa olevan lain 34 §:n mukainen, mutta kielto antaa nykylain 19 §:n mukaista hakemuksen hyväksymistä koskevaa ilmoitusta on muutettu koskemaan hakemuksen hyväksymistä. Säännös perustuu PCT 28 ja 41 artikloihin.
Pykälän 2 momentissa lisäksi säädettäisiin, että jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat määräykset, se on näiltä osin hyväksyttävä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 33 §:n 5 momenttia ja perustuu PCT 27 artiklan 1 kappaleeseen, jonka mukaisesti kansallisessa laissa ei saa asettaa kansainvälisen hakemuksen muodolle tai sisällölle erilaisia tai ankarampia vaatimuksia kuin PCT:ssä tai sen sovellutussäännöissä määrätään.
77 §.Hakemuksen julkisuus. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten kansainväliseen hakemukseen sovelletaan hakemuksen julkiseksituloa koskevia säännöksiä sekä julkiseksitulon vaikutuksista pakkolupaa, väliaikaista suojaa ja ilmoitusvelvollisuutta koskeviin säännöksiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että 48 §:n 2 ja 3 momentissa säädettyä sovelletaan jo ennen kuin hakija on jatkanut kansainvälistä patenttihakemusta, jos hakija on täyttänyt 74 §:n mukaisen velvollisuutensa antaa hakemuksen käännös tai jäljennös PRH:lle. Säännös vastaa voimassa olevan lain 33 §:n 3 momenttia ja perustuu PCT 29 artiklan 1, 2 ja 4 kappaleisiin. Viitatun 48 §:n 2 ja 3 momentin säännökset koskevat hakemuksen julkiseksituloa. Kun hakemuksen julkiseksi tuleminen on 137 §:ssä säädetyn väliaikaisen suojan edellytys, on hakijalla näin ollen mahdollisuus saada väliaikainen suoja hakemukselleen käännöksen tai jäljennöksen antamalla ilman, että tarvitsee maksaa 74 §:ssä säädettyä hakemusmaksua.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kansainväliseen patenttihakemukseen sovelletaan 109 §:n pakkolisenssiä, 137 §:n väliaikaista suojaa ja 148 §:n ilmoitusvelvollisuutta koskevia säännöksiä, jos hakemus on tullut julkiseksi 1 momentissa säädetyn perusteella. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 33 §:n 4 momenttia.
78 §.Hakemuksen julkaiseminen. Pykälässä säädettäisiin, milloin patenttiviranomainen voi julkaista kansainvälisen patenttihakemuksen painettuna tai vastaavalla tavalla. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 35 §:ää ja se perustuu PCT 30 artiklan 2 ja 4 kappaleisiin.
79 §.Hakemuksen osan katsominen peruutetuksi. Pykälässä säädettäisiin niistä ehdoista, joilla jokin hakemuksen osa katsotaan peruutetuksi, koska osa ei ole ollut kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 37 §:ää ja se perustuu PCT 34 artiklan 3 kappaleen b kohtaan.
80 §.Toisistaan riippumattomia keksintöjä sisältävän hakemuksen jatkaminen. Pykälässä säädettäisiin kansainvälisen hakemuksen jatkamisesta Suomessa niiltä osin, joille ei ole suoritettu kansainvälistä uutuustutkimusta tai kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta. Pykälässä säädettäisiin lisäksi niistä perusteista, joiden mukaan PRH:n tulee tutkia kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen tai patentoitavuuden esitutkimusviranomaisen tekemää, ns. hakemuksen epäyhtenäisyyttä koskevan ratkaisun oikeellisuutta. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 36 §:ää. Sen säännökset perustuvat PCT 17 artiklan 3 kappaleen b kohtaan ja 34 artiklan 3 kappaleen c kohtaan. Näiden perusteella Suomi voi säätää, että jos PRH havaitsee kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen tai patentoitavuuden esitutkimusviranomaisen tekemän epäyhtenäisyyttä koskevan ratkaisun oikeutetuksi eikä hakija ole suorittanut kaikkia lisämaksuja, kansainvälisen hakemuksen ne osat, joille tämän johdosta ei ole suoritettu uutuustutkimusta, on katsottava peruutetuiksi Suomessa, ellei hakija suorita erityistä lisämaksua PRH:lle.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen uutuustutkimuksen tai patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakemuksen on katsottu käsittävän toisistaan riippumattomia keksintöjä, eikä hakija ole määräaikana suorittanut patenttiyhteistyösopimuksen mukaista lisämaksua asianomaiselle uutuustutkimusviranomaiselle tai patentoitavuuden esitutkimusviranomaiselle, on PRH:n tutkittava, onko ratkaisu ollut oikea. Tällöin sovelletaan Suomen patenttilain 33 §:n ja patenttiasetuksen hakemuksen yhtenäisyyttä koskevia säännöksiä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos ratkaisu katsotaan oikeaksi, on se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu kansainvälisessä viranomaisessa, katsottava peruutetuksi PRH:ssa, jollei hakija suorita erityistä maksua kahden kuukauden kuluessa PRH:n päätöksestä. Maksun suorittamalla hakemusta on mahdollista jatkaa Suomessa kaikilta osin. Todetusta epäyhtenäisyydestä johtuen hakija joutuu jatkokäsittelyn aikana kuitenkin jakamaan hakemuksen 34 §:n mukaisesti. Jos ratkaisu PRH:n käsityksen mukaan ei ole ollut oikea, eli hakemus ei käsitä useita toisistaan riippumattomia keksintöjä, PRH:n on jatkettava hakemuksen käsittelyä kokonaisuudessaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että hakija voi hakea muutosta 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jossa PRH on katsonut, että patenttihakemus käsittää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Tällöin on noudatettava, mitä 120 §:ssä säädetään. Säännös vastaa voimassa olevan lain 36 §:n 2 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos tuomioistuin pysyttää PRH:n päätöksen, lasketaan määräaika 2 momentissa tarkoitetun maksun suorittamiseen siitä, kun tuomioistuimen päätös on tullut lainvoimaiseksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 36 §:n 3 momenttia.
81 §.Hakemusta koskevan päätöksen tarkastaminen. Pykälässä säädettäisiin tapauksista, joissa PRH kansallisena patenttiviranomaisena joutuu tutkimaan vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston tekemän hakemusta koskevan päätöksen oikeellisuutta. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 38 §:ää ja 2 momentin määräajan osalta asetuksen 52 c §:ää. Pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen ilmaus ”vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston päätös ei ole ollut oikea” on kuitenkin vaihdettu muotoon ”vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston päätös on seurausta vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston erehdyksestä tai laiminlyönnistä”. Muutettu sanamuoto vastaa PCT 25 artiklan 2 kappaleen a kohtaa, johon säännös perustuu.
10 luku Eurooppapatentti
82 §.Hakemuksen tekeminen. Pykälässä säädettäisiin eurooppapatenttihakemuksen tekemisestä. Pykälä vastaa muutoin voimassa olevan lain 70 f §:n 3 ja 4 momenttia, mutta siitä ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan maanpuolustukselle merkityksellisestä keksinnöstä tehtävä eurooppapatenttia koskeva hakemus on aina annettava Patentti- ja rekisterihallitukselle.
Maanpuolustukselle merkityksellisiä keksintöjä koskeva laki on parhaillaan uudistettavana. Uudistuksen yhteydessä arvioidaan muun muassa sitä, tulisiko maanpuolustukselle merkityksellisestä keksinnöstä tehdä aina ensin kansallinen patenttihakemus.
83 §.Vaikutukseltaan yhtenäinen eurooppapatentti. Pykälässä määriteltäisiin vaikutukseltaan yhtenäinen eurooppapatentti sekä säädettäisiin sen rekisteröinnistä ja sen tuottamasta suojasta. Säännökset vastaavat olennaisesti voimassa olevan lain 70 v §:n 1, 2 ja 3 momentteja.
Pykälän 1 momentti sisältäisi vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin määritelmän.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että eurooppapatentin yhtenäinen vaikutus rekisteröidään yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin, jota hallinnoi Euroopan patenttivirasto. Säännös olisi selventävä. Kyseinen rekisteri ja sen hallinnointi perustuvat yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen 9 artiklan 1 kohtaan.
Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin tuottamasta suojasta määrätään yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen I osan V luvussa. Säännös selventää sitä, että vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin vaikutus ei määräydy patenttilain mukaan.
84 §.Eurooppapatenttia koskevan hakemuksenoikeusvaikutukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin eurooppapatenttihakemuksen ja hakemusta koskevan etuoikeuden oikeusvaikutuksista Suomessa. Kun eurooppapatenttihakemukselle on vahvistettu tekemispäivä, sillä on sama oikeusvaikutus kuin Suomessa tehdyllä kansallisella patenttihakemuksella. Eurooppapatenttihakemuksen mahdollinen etuoikeus on voimassa myös Suomessa. Säännökset vastaavat asiasisällöltään voimassa olevan lain 70 m §:n 1 momenttia. Viittaus hakemukseen, ”jolle Euroopan patenttivirasto on vahvistanut tekemispäivän” on vaihdettu muotoon ”jolle on vahvistettu tekemispäivä”. Uudella muotoilulla ei haeta muutosta oikeuskäytäntöön, vaan pyritään selkeyttämään säännöksen tulkintaa tilanteessa, jossa kansainvälistä patenttihakemusta on jatkettu EPO:ssa. Kansainvälisen tekemispäivän vahvistaa vastaanottava viranomainen ja tällaisella hakemuksella on oikeusvaikutus Suomessa, kun sitä on EPC:n mukaan jatkettu EPO:ssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, milloin eurooppapatenttihakemus katsotaan 11 §:n 2 momenttia sovellettaessa kuuluvan tunnettuun tekniikkaan. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 70 m §:n 2 momenttia. Viittaukseen EPC 153 artiklan 3 kohtaan on lisätty viittaus myös saman artiklan 4 kohtaan. EPC 153 artiklan 3 ja 4 kohdat kattavat ne tilanteet, joissa Euro-PCT hakemuksen julkaiseminen rinnastetaan 93 artiklan mukaiseen julkaisemiseen. Muotoilu ”jos Euroopan patenttivirasto rinnastaa tällaisen julkaisemisen” on muutettu täsmällisempään muotoon ”jos tällainen julkaiseminen rinnastetaan”, sillä mahdollinen rinnastaminen perustuu EPC:n säännöksiin, eikä EPOn päätökseen. Muutoksilla ei tavoitella muutosta oikeuskäytäntöön.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin eurooppapatenttihakemuksen tai Suomea koskevan nimeämisen peruuttamisen vaikutuksista. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 o §:n 1 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin eurooppapatenttihakemuksen hylkäyksen vaikutuksesta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 70 o §:n 2 momenttia.
85 §.Eurooppapatentin oikeusvaikutukset. Pykälässä säädettäisiin siitä, milloin eurooppapatentti on myönnetty ja millainen oikeusvaikutus myönnetyllä eurooppapatentilla on Suomessa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä. Säännös on informatiivinen ja perustuu EPC 97 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan päätös eurooppapatentin myöntämisestä tulee voimaan sinä päivänä, jona ilmoitus päätöksestä julkaistaan Euroopan patenttilehdessä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 70 g §:n ensimmäistä virkettä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin PRH:n myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä patenttia koskevia säännöksiä, jos patentti saatetaan voimaan Suomessa 86 §:n mukaisesti ja jollei 10 luvussa muuta säädetä. Säännös vastaa muutoin voimassa olevan lain 70 g §:n toista virkettä, mutta siihen on lisätty ehto, että patentti saatetaan voimaan Suomessa 86 §:ssä säädetyn mukaisesti. EPC 2 artiklan 2 kappaleen mukaisesti eurooppapatentilla on sama vaikutus kussakin sopimusvaltiossa, johon se on myönnetty, ja sitä koskevat samat ehdot kuin asianomaisen valtion myöntämää kansallista patenttia, jollei EPC-sopimuksesta muuta johdu. EPC 65 artiklan mukaan sopimusvaltio voi vaatia patentinhaltijaa toimittamaan kansalliselle patenttiviranomaiselle käännöksiä ja maksamaan julkaisumaksua sen edellytyksenä, että patentilla on oikeusvaikutuksia kyseisessä valtiossa. Ehdotettavassa laissa vaadittavista voimaansaattamistoimista säädettäisiin erikseen 86 §:ssä. Yhtenäispatenttijärjestelmän voimaantulon jälkeen eurooppapatentilla on oikeusvaikutus Suomessa myös, jos patentille rekisteröidään yhtenäinen vaikutus. Tämän pykälän säännökset eivät kuitenkaan koske yhtenäispatentteja, vaan ehdotuksen mukaan yhtenäispatentista säädettäisiin 83 §:ssä.
Pykälän 2 momentti olisi kokonaan uusi säännös. Suomessa voimaansaatettuun eurooppapatenttiin ei sovelleta 7 luvun väitettä koskevia säännöksiä, vaan väite tulee tehdä Euroopan patenttivirastoon EPC 99 artiklan mukaisesti. Säännös vastaa EPC:n mukaista patenttiprosessia, mutta siitä ei ole selkeästi säädetty voimassa olevassa laissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin EPOssa tapahtuvan rajoittamisen sekä patentin kumoamisen tai osittaisen kumoamisen vaikutuksista Suomessa. Kyseisillä toimilla on sama vaikutus kuin vastaavilla toimilla Suomessa. Rajoitetun tai osittain kumotun patentin voimassa pitäminen Suomessa edellyttää patentinhaltijalta 86 §:n mukaisia voimaansaattamistoimia. Kyseisistä säännöksistä säädetään voimassa olevan lain 70 k §:ssä ja 70 t §:n 5 momentissa. Ehdotetussa pykälässä säännökset on koottu yhteen ja muotoiltu uudelleen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos eurooppapatenttia koskeva asia käsitellään yhdistetyssä patenttituomioistuimessa, suojasta määrätään yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa. Säännös vastaa voimassa olevan lain 70 g §:n 2 momenttia. Säännös on selventävä ja se on yhdenmukainen 83 §:n 3 momentin kanssa, joka koskee vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia.
86 §.Voimaansaattaminen Suomessa. Pykälässä säädettäisiin toimenpiteistä, joilla perinteinen eurooppapatentti saatetaan voimaan Suomessa. Vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin oikeusvaikutus Suomessa perustuu yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen 3 artiklan säännöksiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että eurooppapatentilla on oikeusvaikutus Suomessa, jos patentinhaltija kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut eurooppapatentin myöntämisestä taikka pitämisestä voimassa rajoitettuna tai muutetussa muodossa, antaa PRH:lle käännöksen mainitusta eurooppapatentista ja suorittaa käännöksen julkaisumaksun. Vastaavat säännökset löytyvät voimassa olevan lain 70 h §:n 1 momentista ja 70 t §:n 2 momentista. Ehdotettuun 1 momenttiin on yhdistetty säännökset koskien käännöksen toimittamista patentin myöntämisen johdosta, rajoitusmenettelyn johdosta sekä väitekäsittelyn jälkeen muutetussa muodossa pysytetyn patentin johdosta. Nykylain 70 h §:n ilmaus ”Eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei” on vaihdettu muotoon ”Eurooppapatentilla on oikeusvaikutus Suomessa, jos”, sillä yhtenäispatenttijärjestelmän käyttöönoton myötä eurooppapatentilla voi olla oikeusvaikutuksia Suomessa, jos patentille rekisteröidään yhtenäinen vaikutus.
Pykälän 1 momentin säännökset perustuvat EPC 65 artiklaan, jonka mukaan sopimusvaltio voi vaatia patentinhaltijaa toimittamaan kansalliselle patenttiviranomaiselle käännöksiä ja maksamaan julkaisumaksun sen edellytyksenä, että patentilla on oikeusvaikutuksia kyseisessä valtiossa. Kyseisiä voimaansaattamistoimia voidaan edellyttää kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttilehdessä on kuulutettu eurooppapatentin myöntämisestä, pysyttämisestä voimassa muutetussa muodossa tai rajoittamisesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimaansaattamisen yhteydessä annettavasta käännöksestä. Momentin alkuosa vastaa voimassa olevan lain 70 h §:n 3 momenttia. Käännös patenttivaatimuksista on annettava suomeksi. Jos patentti on myönnetty saksaksi tai ranskaksi, tulee patentin selityksestä ja mahdollisista piirustuksista antaa käännös suomeksi tai englanniksi. Jos patentti on myönnetty englanniksi, ei selityksestä tai piirustuksista tarvitse antaa käännöstä. Englanninkielinen teksti on saatavilla EPOn tekemästä patenttijulkaisusta. Patentinhaltija voi aina halutessaan antaa suomenkielisen käännöksen myös selitysosasta ja mahdollisista piirustuksista. Jos patentinhaltijan oma kieli on ruotsi, edellä mainitut käännökset voivat olla ruotsinkielisiä. Oikeushenkilöiden osalta oikeus jättää käännös ruotsin kielellä määräytyisi kielilain 11 §:n mukaisesti oikeushenkilön pöytäkirjakielen mukaan; jos oikeushenkilön pöytäkirjakieli on ruotsi, käännös voitaisiin antaa ruotsin kielellä.
Pykälän 2 momentin viimeisessä virkkeessä säädettäisiin, että väite- tai rajoittamismenettelyn seurauksena muutetussa muodossa voimassa pidetyn patentin käännökset on annettava sillä kielellä, jolla alkuperäinen patentti on saatettu voimaan Suomessa. Rajoittamismenettelyn osalta säännös perustuu voimassa olevan lain 70 §:n 2 momenttiin. Väitemenettelyn osalta säännöstä ei ole voimassa olevassa laissa, mutta käytännössä sen osalta noudatetaan yhtenevää menettelyä rajoittamisen kanssa.
Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan lain 70 h §:n 2 momenttia ja siinä säädettäisiin mahdollisesta lisäajasta voimaansaattamiselle tilanteessa, jossa EPO on hylännyt haltijan pyynnön yhtenäisestä vaikutuksesta. Jos eurooppapatentin haltija on pyytänyt yhtenäisen patenttisuojan rekisteröintiä, mutta pyyntö on hylätty, 1 momentissa tarkoitetut toimet voidaan tehdä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun ratkaisuun ei voida enää hakea muutosta. EPO rekisteröi eurooppapatentille yhtenäisen vaikutuksen patentinhaltijan pyynnöstä, jos yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen 4 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. EPOn päätöksestä on mahdollista valittaa yhdistettyyn patenttituomioistuimeen (UPC). Valitusprosessin myötä kysymys yhtenäisen vaikutuksen rekisteröinnistä saattaa olla avoinna niin pitkään, ettei patentinhaltija ehdi suorittaa patentin voimaansaattamiseksi tarpeellisia toimia ajoissa. Uusi 3 kk määräaika voimaansaattamistoimenpiteiden suorittamiseksi alkaa sinä päivänä, jona EPO:n tai UPC:n päätös yhtenäisen vaikutuksen pyynnön hylkäämisestä tulee lainvoimaiseksi.
Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevan lain 70 y §:n 1 momenttia ja siinä säädettäisiin, että mahdollisilla 1 momentin mukaisilla voimaansaattamistoimilla ei ole oikeusvaikutusta, jos patentille on rekisteröity yhtenäinen vaikutus. Jos yhtenäinen vaikutus on rekisteröity EPOssa, samaa eurooppapatenttia koskevat 1 momentin mukaiset toimet olisivat suoraan lain nojalla vailla oikeusvaikutusta. Säännöksellä pannaan täytäntöön yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen ((EU) N:o 1257/2012) 4 artiklan 2 kohdan mukainen velvoite, jonka mukaan osallistuvien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että eurooppapatentin, jonka yhtenäinen vaikutus on rekisteröity ja ulottuu niiden alueelle, ei katsota tulleen voimaan kansallisena patenttina niiden alueella päivänä, jona eurooppapatentin myöntämispäätös julkaistaan Euroopan patenttilehdessä.
87 §.Käännöksen julkisuus ja kuuluttaminen. Pykälässä säädettäisiin eurooppapatentista annetun käännöksen julkisuudesta ja käännökseen liittyvistä kuulutuksista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että eurooppapatentista annettu käännös on julkinen edellyttäen, että Euroopan patenttivirasto on julkaissut eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tai kuuluttanut patentin myöntämisestä. Säännös vastaa nykylain 70 h §:n 4 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käännöstä koskevasta kuulutuksesta sekä käännöksen saattamisesta yleisön saataville. Säännös vastaa olennaisesti nykylain 70 h §:n 5 momentin kahta ensimmäistä virkettä, mutta se on lisätty koskemaan myös rajoittamista koskevaa kuuluttamista nykylain 70 t §:n 2 momentin mukaisesti. Nykylain säännös, jonka mukaan PRH:n on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä, jätettäisiin pois samoilla perusteilla kuin 27 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin PRH:n toimenpiteistä tilanteesta, jossa PRH on kuuluttanut käännöksen antamisesta 2 momentin mukaisesti ja eurooppapatentille on rekisteröity yhtenäinen vaikutus. Säännös vastaa asiasisällöltään nykylain 70 y §:n 2 momenttia.
88 §.Oikeuksien palauttaminen. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta menetettyjen oikeuksien palauttamiseen käännökseen ja julkaisumaksuun liittyvän määräajan ylityksen johdosta sekä oikeuksien palautukseen liittyvästä kolmannen osapuolen ennakkokäyttöoikeudesta. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 70 i §:ää. Oikeuksien palauttamisesta koskevan päätöksen kuuluttamisesta säädettäisiin 146 §:ssä.
89 §.Eurooppapatenttia koskevan hakemuksen väliaikainen suoja. Pykälässä säädettäisiin keksinnön hakemusaikana saamasta väliaikaisesta suojasta. Eurooppapatenttia koskevan hakemuksen keksintö voisi tietyin edellytyksin saada väliaikaisen suojan Suomessa, jos hakemus myöhemmin johtaa Suomea koskevaan patenttiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hakijan ja PRH:n toimenpiteistä väliaikaisen suojan saamiseksi. Sen jälkeen, kun eurooppapatenttihakemus on julkaistu EPC:n mukaisesti ja julkaistujen patenttivaatimusten suomenkielinen käännös on annettu PRH:lle, tulee PRH:n kuuluttaa käännöksestä ja pitää se yleisön saatavilla. Lisäksi säädettäisiin, että jos hakijan oma kieli on ruotsi, voidaan käännös kuitenkin antaa ruotsin kielellä. Momentti vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 n §:n 1 momentin kahta ensimmäistä virkettä. Viittaus julkaisuun ”Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukaisesti” on korvattu yleisemmällä viittauksella julkaisuun ”Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti”. Julkaisua käsitellään sopimuksen 93 artiklan lisäksi 153 artiklan 3 ja 4 kohdissa.
Pykälän 2 momentti on uusi ja siinä säädettäisiin, että PRH pitää diaaria eurooppapatenttia koskevista hakemuksista, joiden käännös on annettu. Diaarin sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin väliaikaisen suojan sisällöstä. Jos joku sen jälkeen kun 1 momentissa mainittu kuulutus on julkaistu, hyödyntää ammattimaisesti keksintöä, jolle on haettu suojaa eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, sovelletaan 16 luvun (Seuraamukset patenttioikeuden loukkauksesta) säännöksiä, jos hakemus johtaa patenttiin Suomessa. Tällaisessa tapauksessa patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä 1 momentissa tarkoitetuista julkaistuista patenttivaatimuksista, että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja korvaus sellaisesta hyödyntämisestä voidaan määrätä ainoastaan 135 §:n 2 momentin nojalla. Momentti vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 n §:n 2 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin poikkeuksista 135 §:n 3 momentin soveltamiseen. Mainittuja säännöksiä ei sovellettaisi, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa EPO:n päätöksestä pitää patentti väitteestä huolimatta voimassa. Pykälän 4 momentti vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 n §:n 3 momenttia.
90 §.Käännöksen korjaus. Pykälässä säädettäisiin eurooppapatentin voimaansaattamista tai väliaikaista suojaa varten annetun käännöksen korjaamisesta sekä korjauksen vaikutuksesta ennakkokäyttöoikeuteen. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 q §:ssä säädettyä. Säännökset perustuvat EPC 70 artiklan 4 kohtaan.
91 §.Oikeuksien palauttaminen Euroopan patenttivirastossa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos patentinhakija tai patentinhaltija ei ole noudattanut EPC:ssä säädettyä määräaikaa, mutta Euroopan patenttivirasto EPC 122 artiklan nojalla ilmoittaa, että oikeudenmenetystä ei ole tapahtunut, on tällä sama vaikutus myös Suomessa. Momentti vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 r §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ennakkokäyttöoikeudesta ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa. Jos kolmas osapuoli oikeuden menetyksen tapahtumisen jälkeen, mutta ennen kuin EPO on kuuluttanut 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta, on alkanut hyvässä uskossa ammattimaisesti hyödyntää keksintöä Suomessa tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, tämä saa 147 §:ssä tarkoitetun ennakkokäyttöoikeuden. Momentti vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 r §:n 2 momenttia ja se perustuu EPC 122 artiklan 6 kohtaan.
92 §.Ennakkokäyttöoikeus Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan päätöksen johdosta. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 u §:ää. Ennakkokäyttöoikeutta koskeva osuus on korvattu viittauksella 147 §:ään kuten edeltävissä pykälissä.
93 §.Muuntaminen kansalliseksi hakemukseksi. Pykälässä säädettäisiin, missä tilanteessa ja millä edellytyksillä eurooppapatenttihakemus voidaan muuntaa kansalliseksi hakemukseksi. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 70 s §:ää. Lisäksi pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin nykyisen asetuksen 52 r §:n mukaisesta määräaikaa koskevasta tarkennuksesta, että hakemusmaksu ja käännös on annettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun PRH on niitä pyytänyt. Voimassa olevan lain ilmaisu ”ja annettava patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin mukainen käännös määräajassa” on vaihdettu muotoon ” ja tarvittaessa antaa patenttihakemuksesta käännöksen 27 §:n mukaiselle kielelle asetuksella säädettävässä määräajassa”. PRH saa kopion hakemuksesta sen vastaanottaneelta viranomaiselta ja hakijan tulee toimittaa käännös vain, jos hakemus ei ole 27 §:n mukaisella kielellä. Pykälä perustuu PCT 135 ja 137 artiklaan.
94 §.Vuosimaksut. Pykälässä säädettäisiin eurooppapatentin vuosimaksuista. Suomessa voimaansaatetusta eurooppapatentista on suoritettava vuosimaksut 12 luvun mukaisesti, muutoin patentti lakkaa sen maksuvuoden alusta, jolta maksua ei ole suoritettu. Eurooppapatentin vuosimaksuja koskevia säännöksiä on erityisesti mainitun luvun 101 §:ssä. Vuosimaksun suorittamatta jättämisen seurauksista säädetään vastaavasti voimassa olevan lain 70 l §:ssä, jossa puolestaan viitataan 51 §:ään.
95 §.Vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia koskevia säännöksiä. Pykälässä säädettäisiin kootusti vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin sovellettavista säännöksistä. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 70 x §:ää. Yhtenäiseen eurooppapatenttiin sovellettavista säännöksistä säädettäisiin myös 83 §:ssä sekä 132 §:ssä, jossa säädetään patenttirikkomuksesta vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin osalta.
Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin patenttilain pykäliä, joita sovelletaan vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin Suomea koskevana. Lain 21 §:n ennakkokäyttöoikeutta koskevia säännöksiä sovelletaan vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 28 artiklan nojalla. Vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin sovellettaisiin myös 104–110 §:n pakkolisenssiä koskevia säännöksiä. Yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen johdanto-osan 10 perustelukappaleen mukaan vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja koskevia pakkolisenssejä olisi säänneltävä osallistuvien jäsenvaltioiden lainsäädännöllä, kun on kyse niiden alueista. Näitä pykäliä sovellettaisiin siis pakkolisenssiin Suomen alueella silloinkin, kun on kyse vaikutukseltaan yhtenäisestä eurooppapatentista. Lisäksi yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 28 artiklassa määrätään, että jos keksinnölle olisi myönnetty kansallinen patentti, henkilöllä, jolla olisi ollut sopimusjäsenvaltiossa kyseisen keksinnön aiempaan käyttöön perustuva oikeus, on tuossa sopimusjäsenvaltiossa samat oikeudet samaa keksintöä koskevan patentin osalta. Vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin sovelletaan myös 11 luvun mukaisia lisäsuojatodistuksia koskevia säännöksiä. Lisäsuojatodistus voi perustua myös vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin, ja ne myönnettäisiin tällöin edellä mainittujen asetusten perusteella erikseen kussakin osallistuvassa jäsenmaassa.
Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin ne patenttilain pykälät, joita sovelletaan yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen 7 artiklan perusteella vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin, jota käsitellään omistusoikeuden kohteena suomalaisena kansallisena patenttina kaikkialla sen voimassaoloalueella. Lain 103 ja 150 §:ssä säädetään lisenssistä, patentin siirron, lisenssin, panttauksen ja ulosoton merkitsemisestä patenttirekisteriin sekä tällaisten rekisterimerkintöjen oikeusvaikutuksesta. Lain 112 §:n 2 momentissa ja 115 §:ssä säädetään kanteesta, joka perustuu siihen, että patentti on myönnetty toiselle kuin 1 §:n mukaan patenttiin oikeutetulle. Näissä säännöksissä on kyse omistusoikeudellisista säännöksistä, jotka kuuluvat yhtenäisestä patenttisuojasta annetun asetuksen 7 artiklan soveltamisalaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 150 §:ssä tarkoitetut vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia koskevat merkinnät tehdään Euroopan patenttiviraston hallinnoimaan yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin. Mahdollisten merkintöjen oikeusvaikutus määräytyisi kuitenkin Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan, jos vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia kohdellaan omistusoikeuden kohteena 2 momentissa mainitun EU-asetuksen 7 artiklan perusteella suomalaisena kansallisena patenttina.
11 luku Lisäsuojatodistus
96 §.Lääkkeiden ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistus. Ehdotettu pykälä on informatiivinen ja siinä viitattaisiin lääkkeiden ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksia koskeviin EU-asetuksiin. Mainitut asetukset ovat Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 70 a §:n ensimmäistä virkettä. Lastenlääkkeitä koskevista lisäsuojatodistuksista on erillinen asetus (EY) N:o 1901/2006. Koska mainitun asetuksen kaikki lisäsuojatodistusta koskevat säännökset sisältyvät lääkkeiden lisäsuojatodistuksia koskevan asetuksen kodifioituun toisintoon (EY) N:o 469/2009, ei pykälään ole tarpeen lisätä erillistä viittausta lastenlääkkeiden lisäsuojatodistuksia koskevaan asetukseen.
97 §.Hakemus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lisäsuojatodistusta ja lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskeva hakemus tehdään PRH:lle. Säännös vastaa voimassa olevan lain 70 b §:n 1. virkettä. Pykälässä säädetään lisäksi, että hakemus on tehtävä suomen, ruotsin tai englannin kielellä. Voimassa olevassa laissa ei säännellä hakemuksen kieltä, mutta voimassa olevan asetuksen 52 f §:n mukaisesti hakemus tulee tehdä suomen tai ruotsin kielellä. Uutena ehdotetaan, että hakemuksen voisi tehdä myös englannin kielellä. Patenttihakemuksen voi tehdä englanniksi, joten vastaava mahdollisuus on perusteltua myös lisäsuojatodistusta haettaessa.
Pykälän 2 momentissa säädetäisiin, että PRH pitää diaaria vastaanottamistaan lisäsuojatodistusta koskevista hakemuksista ja rekisteriä myönnetyistä lisäsuojatodistuksista. Vastaavat säännökset löytyvät voimassa olevan asetuksen 52 g ja 52 m §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädetäisiin, että lisäsuojatodistuksen hakemusmenettelystä sekä diaarin ja rekisterin sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
98 §.Hakemusmaksu ja vuosimaksut. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lisäsuojatodistusta ja lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskevasta hakemuksesta on suoritettava hakemusmaksu. Lisäsuojatodistuksesta on suoritettava vuosimaksut siten kuin 12 luvussa säädetään. Säännökset vastaavat olennaisesti voimassa olevan lain 70 c §:n säännöksiä. Vuosimaksujen maksamisesta säädetään tarkemmin 12 luvussa, erityisesti sen 102 §:ssä. Momentin 3. virkkeessä säädettäisiin, että jos lisäsuojatodistuksesta ei suoriteta vuosimaksua 12 luvun mukaisesti, lisäsuojatodistus lakkaa sen maksuvuoden alusta, jolta maksua ei ole suoritettu. Säännöstä ei löydy tässä muodossa voimassa olevasta laista. Lisäsuojatodistuksen vuosimaksuihin sovelletaan patentin vuosimaksuja koskevia säännöksiä soveltuvin osin ja säännös vastaa nykyistä oikeustilaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lääkkeen valmistajan, joka tekee lääkkeiden lisäsuojatodistuksista annetun asetuksen 5 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen (ns. valmistuspoikkeusilmoitus), on suoritettava mainitun ilmoituksen julkaisumaksu. Säännös olisi uusi ja se perustuu mainitun asetuksen 12 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaisesti jäsenvaltiot voivat edellyttää, että mainituista ilmoituksista suoritetaan maksu.
12 luku Vuosimaksut
99 §.Velvollisuus vuosimaksujen suorittamiseen ja maksuvuosi. Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta vuosimaksujen maksamiseen sekä maksuvuoden määräytymisestä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että patenttihakemuksesta ja patentista on suoritettava vuosimaksuja Patentti- ja rekisterihallitukselle tämän luvun mukaisesti. Vuosimaksuja on suoritettava kansallisesta patenttihakemuksesta, Suomessa jatketusta kansainvälisestä patenttihakemuksesta, kansallisesta patentista, Suomessa voimaansaatetusta eurooppapatentista ja PRH:n myöntämästä lisäsuojatodistuksesta. Luvun säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta eurooppapatenttiin, jolle EPO on rekisteröinyt yhtenäisen vaikutuksen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että patentista ja patenttihakemuksesta on suoritettava vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta. Säännös vastaa olennaisesti voimassa olevan lain sääntelyä. Voimassa olevan lain 8 §:n 6 momentin mukaan hakemuksesta on suoritettava vuosimaksu jokaiselta ennen hakemuksen lopullista ratkaisemista alkaneelta maksuvuodelta; 40 §:n 2 momentin mukaan patentista on suoritettava vuosimaksu jokaiselta myöntämisen jälkeiseltä maksuvuodelta.
Pykälän 3 momentissa määriteltäisiin maksuvuoden käsite. Maksuvuosi lasketaan ensimmäisen kerran patenttihakemuksen tekemispäivästä, ja tämän jälkeen vuosittain vastaavaa kalenteripäivää seuraavasta päivästä. Maksuvuosi päättyy aina tekemispäivää vastaavaan päivään eli hakemuksen vuosipäivään. Määritelmän mukaisesti ensimmäinen maksuvuosi on yhden päivän pidempi kuin seuraavat maksuvuodet. Määritelmän muotoilu on voimassa olevaan lakiin nähden uusi.
Voimassa olevan lain 8 §:n 7 momentissa määritellään, että maksuvuosi lasketaan ensimmäisen kerran siitä päivästä, jolloin hakemus on tehty tai katsottava tehdyksi, ja tämän jälkeen vastaavasta kalenteripäivästä. Nykykäytännön mukaisesti maksuvuosi alkaa aina hakemuksen vuosipäivänä. Voimassa olevan lain 40 §:n mukaan patentti voidaan pitää voimassa, kunnes 20 vuotta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä. Käytännössä nykysääntelyä on tulkittu siten, että viimeinen voimassaolopäivä on patentin 20. vuosipäivä, ja että viimeinen, 20. maksuvuosi on muita yhden päivän pidempi.
Ehdotettu 3 momentin mukainen maksuvuoden määritelmä vastaa Euroopan patenttiviraston käytäntöä. EPO käyttää maksuvuodesta termiä patenttivuosi (patent year). EPOn työohjeissa (Guidelines for Examination, GLE A-X 5.2.4) ensimmäinen patenttivuosi määritellään alkavaksi hakemuksen tekemispäivänä ja päättyvän ensimmäiseen vuosipäivään. Seuraavat maksuvuodet alkavat vuosipäivää seuraavasta päivästä ja päättyvät vuosipäivään.
Pykälän 4 momentti on informatiivinen ja sisältäisi viittaukset pykäliin, joissa säädetään vuosimaksun maksamattajättämisen seurauksista eri tilanteissa. Säännöksestä riippuen hakemus jää sillensä tai patentti lakkaa sen maksuvuoden alusta, jolta maksua ei ole suoritettu.
100 §.Erääntyminen. Pykälässä säädettäisiin vuosimaksujen erääntymisestä ja vuosimaksun maksamisesta ennen ja jälkeen eräpäivän.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vuosimaksun erääntymisestä ja aikaisimmasta mahdollisesta maksupäivästä. Vuosimaksu alkavalta maksuvuodelta erääntyy maksettavaksi sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka sisältää hakemuksen tekemispäivän vuosipäivän. Eräpäivää koskeva säännös ei sanamuodoltaan vastaa voimassa olevan lain 41 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen sanamuotoa, mutta johtaa eräpäivän laskennan osalta samaan lopputulokseen nykylain kanssa. Eräpäivä on aina hakemuksen vuosipäivän sisältävän kalenterikuukauden viimeinen päivä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että vuosimaksut kahdelta ensimmäiseltä vuodelta erääntyvät vasta samanaikaisesti kolmannen maksuvuoden vuosimaksun kanssa. Vuosimaksuja ei saa suorittaa aikaisemmin kuin kuusi kuukautta ennen niiden erääntymispäivää. Momentti vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 41 §:n 1 momentissa säädettyä, kun otetaan huomioon ehdotetut muutokset 99 §:n maksuvuoden määritelmässä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksista jaetun hakemuksen vuosimaksujen erääntymisessä. Momentti vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 41 §:n 2 momentin 1. virkettä. Jaetun hakemuksen vuosimaksut maksuvuodelta, joka on alkanut ennen jaetun hakemuksen saapumispäivää tai joka alkaa kahden kuukauden kuluessa saapumispäivästä, erääntyvät vasta saapumispäivää seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Säännöksellä varmistetaan, että vuosimaksut eivät missään tilanteessa eräänny aikaisemmin kuin kaksi kuukautta hakemuksen saapumispäivän jälkeen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeuksista kansainvälisen patenttihakemuksen vuosimaksujen erääntymisessä. Momentti vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 41 §:n 2 momentin 2. virkettä. Kansainvälisen patenttihakemuksen vuosimaksut erääntyvät vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka on kahden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin hakemusta on 74 §:n mukaisesti jatkettu tai hakemus on 81 §:n mukaisesti otettu käsiteltäväksi, jos kysymyksessä oleva maksuvuosi on alkanut ennen viimeksi mainittua päivää tai alkaa kahden kuukauden kuluessa siitä. Säännöksellä varmistetaan, että vuosimaksut eivät missään tilanteessa eräänny aikaisemmin kuin kaksi kuukautta kansainvälisen hakemuksen Suomessa jatkamisen jälkeen tai, 81 §:ää sovellettaessa, käsiteltäväksi ottamisen jälkeen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta vuosimaksujen maksamiseen eräpäivän jälkeen. Momentti vastaa voimassa olevan lain 41 §:n 3 momenttia. Vuosimaksu voidaan suorittaa kuuden kuukauden kuluessa erääntymispäivästä edellyttäen, että se suoritetaan korotettuna.
101 §.Eurooppapatentin vuosimaksu. Pykälässä säädettäisiin Suomessa voimaansaatetun eurooppapatentin vuosimaksuista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että eurooppapatentista on suoritettava vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta sen vuoden jälkeen, jonka kuluessa Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä. Patenttihakemuksen käsittelyaikana vuosimaksut suoritetaan Euroopan patenttivirastolle. Vuosimaksut eurooppapatentista suoritetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle, jos eurooppapatentti on voimaansaatettu Suomessa.
Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin poikkeuksista vuosimaksujen erääntymiseen. Ensimmäinen myöntämisen jälkeinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä. EPC 141 artiklan 2 kohdan mukaan, jos vuosimaksu erääntyy maksettavaksi kahden kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä, on hakijalla oikeus maksaa vuosimaksu kyseisenä aikana ilman 100 §:n 4 momentin mukaista korotusta. Suomessa on säädetty tätä pidemmästä maksuajasta, jolloin vuosimaksut eivät missään tilanteessa eräänny ennen voimaansaattamistoimenpiteiden määräaikaa. Lisäksi tilanteessa, jossa haltijan pyyntö yhtenäisen patenttisuojan rekisteröinnistä on hylätty 86 §:n 3 momentin mukaisesti, ensimmäinen vuosimaksu erääntyy maksettavaksi vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka on kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun ratkaisuun yhtenäisen patenttisuojan rekisteröinnin hylkäämisestä ei voida enää hakea muutosta.
Pykälän 1 momentin säännökset vastaavat voimassa olevan lain 70 l §:n 1 momenttia sekä 2 momentin 2. ja 3. virkettä.
Pykälän 2 momentti on kokonaan uusi eikä sillä ole vastinetta voimassa olevassa laissa. Säännös koskisi tilannetta, jossa EPOn laajennettu valituslautakunta kumoaa EPOn valituslautakunnan aiemman päätöksen patentin kumoamisesta. Tällöin vuosimaksu kultakin maksuvuodelta, joka on alkanut valituslautakunnan päätöksen jälkeen, mutta viimeistään laajennetun valituslautakunnan päätöksen julkaisemispäivänä, erääntyy maksettavaksi vasta jälkimmäistä päivää seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä. Voimassa olevassa laissa ei säädetä maksujen erääntymisestä edellä mainitussa tilanteessa. Ehdotettava säännös antaa patentinhaltijalle samanlaisen 3 kk maksuajan kuin 1 momentissa mainitussa voimaansaattamiseen liittyvässä tilanteessa.
102 §.Lisäsuojatodistuksen vuosimaksu. Pykälässä säädettäisiin, että lisäsuojatodistuksesta on suoritettava vuosimaksu jokaiselta peruspatentin voimassaoloajan päättymisen jälkeen alkavalta maksuvuodelta. Säännös vastaa voimassa olevan asetuksen 52 o §:n 1 momenttia. Lisäsuojatodistuksen maksuvuodet määräytyvät peruspatentin tekemispäivän perusteella 99 §:n 3 momentin mukaisesti. Vuosimaksut erääntyvät 100 §:n 1 momentin mukaisesti sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka sisältää patenttihakemuksen tekemispäivän vuosipäivän ja ne voidaan 100 §:n 4 momentin mukaisesti suorittaa kuuden kuukauden kuluessa erääntymispäivästä.
13 luku Patentin lisensointi
103 §.Lisenssi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin patentinhaltijan mahdollisuudesta antaa patenttiin käyttölupa eli lisenssi. Säännös olisi uusi, mutta sillä on käytännössä lähinnä informatiivinen merkitys.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisenssioikeuden edelleen luovutuskiellosta. Lisenssinhaltija saa luovuttaa oikeutensa kokonaan tai osittain edelleen vain, jos siitä on sovittu lisenssinhaltijan ja patentinhaltijan välillä. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 43 §:ää.
104 §.Pakkolisenssi. Pykälän 1 momentti olisi uusi ja se sisältää pakkolisenssin määritelmän. Pakkolisenssin voisi jatkossakin myöntää vain tuomioistuin sitä koskevan kanteen perusteella. Ehdotetun lain 116 §:n 1 momentin mukaan tähän lakiin perustuvat riita-asiat käsitellään markkinaoikeudessa.
Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin määräisi myös pakkolisenssin ehdoista. Kun oleellisesti muuttuneet olosuhteet niin vaativat, tuomioistuin voisi asianomaisen vaatimuksesta kumota pakkoluvan tai vahvistaa sille uudet ehdot. Säännös vastaa voimassa olevan lain 50 §:n 1 momenttia.
Voimassa olevan lain 50 §:n 2 momentti, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 816/2006:n mukaista kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensointia, ehdotetaan siirrettäväksi tuomioistuimen toimivaltaa koskevaan 14 lukuun.
105 §.Pakkolisenssi keksinnön käyttämättömyyden takia. Pykälässä säädettäisiin pakkolisenssistä, joka voidaan myöntää keksintöön, jota ei ole käytetty tai saatettu käyttöön Suomessa kolmen vuoden kuluessa patentin myöntämisestä ja neljän vuoden kuluessa patenttihakemuksen tekemisestä. Pykälän 1 momentti vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 45 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että sovellettaessa 1 momenttia keksinnön käytöksi katsotaan myös keksinnön maahantuonti Suomeen Euroopan talousalueelta tai valtiosta, joka on sopimusosapuoli teollisoikeuksien suojelemisesta koskevassa Pariisin yleissopimuksessa (43/1975) tai Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsen. Tällä muutoksella ei olisi tarkoitus muuttaa oikeustilaa, vaan selventää, että 1 momentissa tarkoitettu keksinnön saattaminen käyttöön kattaa myös keksinnön maahantuonnin. Tämä perustuu TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan patenttien saaminen ja patenttioikeuksista nauttiminen eivät saa olla riippuvaisia siitä, missä keksintö on tehty, mikä tekniikan ala on kyseessä, eivätkä siitä, onko tuotteet tuotu maahan vai ovatko ne paikallisesti valmistettuja (ks. HE 161/95 vp).
106 §.Pakkolisenssi riippuvuuskeksinnölle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sellaisen patentinhaltijan oikeudesta saada pakkolisenssi, jonka keksinnön ammattimainen hyödyntäminen on riippuvainen toiselle kuuluvasta patentista (ns. riippuvuuskeksintö). Säännös vastaa pääpiirteissään voimassa olevan lain 46 §:n 1 momenttia, jonka mukaan pakkoluvan myöntämisen edellytyksenä on, että se on kohtuullista riippuvan keksinnön merkityksen vuoksi tai että siihen on muutoin erityisiä syitä. Edellytyksiä ehdotetaan muutettavan vastaamaan TRIPS-sopimuksen 31 artiklan l kohdan i alakohdan sanamuotoa, jolloin pakkolisenssin saajan patentissa esitetyn keksinnön tulee sisältää huomattavaa taloudellista merkitystä omaavan tärkeän teknisen edistysaskeleen ensimmäisessä patentissa esitettyyn keksintöön nähden. Edellytykset olisivat siten yhteneväiset myös 107 §:ssä säädetyn kasvinjalostajalle myönnettävän pakkolisenssin kanssa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että patentinhaltijalla, jonka patenttiin 1 momentin mukaan on myönnetty pakkolisenssi, on puolestaan oikeus kohtuullisin ehdoin saada vastavuoroinen lupa sanotun toisen keksinnön hyväksikäyttöön, jollei erityisiä syitä ole sitä vastaan. Voimassa olevan 46 §:n 2 momenttiin nähden momenttiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus pakkolisenssin ehtojen kohtuullisuudesta TRIPS-sopimuksen 31 artiklan l kohdan ii alakohdan mukaisesti.
107 §.Pakkolisenssi kasvinjalostajalle. Pykälässä säädettäisiin kasvinjalostajalle myönnettävästä pakkolisenssistä tilanteessa, jossa jalostaja ei voi hankkia tai hyödyntää kasvinjalostajanoikeutta tai Euroopan yhteisön kasvinjalostajanoikeutta loukkaamatta aiempaa patenttia. Tällöin patentinhaltijalla olisi oikeus saada kohtuullisin ehdoin vastavuoroinen lupa käyttää suojattua kasvilajiketta. Pakkolisenssin edellytyksenä olisi, että sen hakija osoittaa, ettei hän ole onnistunut sopimusteitse saamaan lisenssiä patentinhaltijalta ja että kasvilajike edustaa huomattavaa teknistä kehitystä, johon liittyy huomattava taloudellinen etu patentissa tarkoitettuun keksintöön nähden. Koska yksi patentti voi käsittää useita keksintöjä, jotka ovat toisistaan riippuvaisia, koskisi pakkolisenssi tällöin ainoastaan sitä keksintöä, johon on tarpeen saada pakkolisenssi suojattavan kasvilajikkeen hyödyntämistä varten.
Pykälän 3 momentissa olisi viittaus kasvinjalostajanoikeudesta annetussa laissa (1279/2009) ja Neuvoston asetuksessa (EY) 2100/94 säädettyyn patentinhaltijan oikeuteen saada pakkolupa käyttää kasvinjalostajanoikeudella suojattua lajiketta. Pykälä vastaa muilta osin voimassa olevan lain 46a §:ää ja biotekniikkadirektiivin 12 artiklaa, mutta pykälään ehdotetaan lisättäväksi 1 momenttiin Euroopan yhteisön kasvinjalostajanoikeus sekä 3 momenttiin päivitettäväksi lakiviittaus kasvinjalostajan oikeudesta annettuun lakiin koskemaan voimassa olevaa lakia ja lisättäväksi viittaus neuvoston asetukseen (EY) 2100/94.
108 §.Pakkolisenssi yleisen edun perusteella. Pykälässä säädettäisiin erityisen merkittävän yleisen edun vaatiessa myönnettävästä pakkolisenssistä toisen patenttiin. Oikeus pakkolisenssiin olisi sillä, joka tahtoo ammattimaisesti hyödyntää keksintöä. Säännös vastaa voimassa olevan lain 47 §:ää.
109 §.Pakkolisenssi ennakkokäytön perusteella. Pykälässä säädetään pakkolisenssin myöntämisestä ennakkokäyttötilanteessa, joka kohdistuu aikaan ennen patentin myöntämistä. Kolmannella osapuolella, joka patenttihakemusta koskevien asiakirjojen tullessa julkisiksi hyödyntää Suomessa ammattimaisesti keksintöä, johon patenttia on haettu, olisi oikeus, jos hakemus johtaa patenttiin, saada pakkolisenssi keksinnön ammattimaiseen hyödyntämiseen, jos siihen on erityisiä syitä eikä tämä ollut tietoinen hakemuksesta eikä myöskään kohtuudella voida katsoa, että tämä olisi voinut saada siitä tietoa. Vastaavilla edellytyksillä voisi pakkolisenssin keksinnön ammatilliseen hyödyntämiseen saada myös se, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön ammattimaiseksi hyödyntämiseksi Suomessa. Itse pakkolisenssi voitaisiin myöntää myös ajalle ennen patentin myöntämistä. Ennakkokäyttöoikeus koskee kansallisten patenttihakemusten lisäksi eurooppapatenttihakemuksia ja kansainvälisiä patenttihakemuksia. Pykälää sovelletaan myös eurooppapatentteihin, joille on rekisteröity yhtenäinen vaikutus. Säännös vastaa voimassa olevan lain 48 §:ää.
110 §.Pakkolisenssin myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin, että pakkolisenssi voidaan myöntää vain sille, jolla katsotaan olevan edellytyksiä hyväksyttävällä tavalla käyttää hyväksi keksintöä pakkolisenssin mukaisesti ja joka on ennen pakkolisenssiä koskevan vaatimuksen tekemistä yrittänyt todistetusti saada lisenssin patentoituun keksintöön kohtuullisin kaupallisin ehdoin.
Pakkolisenssi ei estäisi patentinhaltijaa itse käyttämästä hyväksi keksintöä tai luovuttamasta sen lisenssiä. Pakkolisenssi voisi siirtyä toiselle ainoastaan sen yrityksen tai yrityksen osan mukana, jossa sitä käytetään tai jossa se oli tarkoitettu käytettäväksi. Pykälä vastaa tältä osin voimassa olevan lain 49 §:ää. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että 106 §:n mukaisen pakkolisenssin riippuvaan keksintöön ja 107 §:n mukaisen pakkolisenssin kasvinjalostajalle saisi siirtää kuitenkin vain sen patentin tai kasvinjalostajanoikeuden mukana, johon pakkolisenssi perustuu. Tämä perustuu TRIPS-sopimuksen 31 artiklan l-kohdan iii-alakohtaan.
111 §.Keksinnön pakkolunastus valtiolle. Pykälässä säädettäisiin keksinnön pakkolunastuksesta valtiolle. Säännös vastaisi osittain voimassa olevan lain 75 §:n 1 momenttia, jota ei ole käytännössä juurikaan jouduttu soveltamaan. Kyseisessä säännöksessä käytetty ilmaus ”yleiseltä kannalta tarpeellinen” ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”yleiseen tarpeeseen liittyvästä syystä välttämätöntä” ja ilmaus ”kohtuullinen korvaus” ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”täysi korvaus”. Muutosehdotukset perustuvat siihen, että keksinnön pakkolunastuksessa on kyse perusoikeuden rajoittamisesta (omaisuudensuoja). Perustuslain 15 §:n 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi ehdotetaan, että ”sotatilan tai sodan vaaran uhkaamisen” sijaan säännöksessä viitattaisiin valmiuslain 3 §:ssä tarkoitettuihin poikkeusoloihin.
Pykälässä säädettäisiin, että maan ollessa valmiuslain (1552/2011) 3 §:ssä tarkoitetuissa poikkeusoloissa, valtioneuvosto voisi päättää, että oikeus tiettyyn keksintöön on luovutettava valtiolle. Edellytyksenä olisi, että pakkolunastusta pidettäisiin yleiseen tarpeeseen liittyvästä syystä välttämättömänä. Pakkolunastetusta oikeudesta keksintöön olisi suoritettava täysi korvaus. Välttämättömyydellä tarkoitettaisiin sitä, että pakkolunastuksen tulisi olla viimesijainen keino yleisen edun turvaamiseksi. Käytännössä tällainen tilanne voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun 110 §:ssä tarkoitetut pakkolisenssin myöntämisen edellytykset eivät täyty äärimmäisen kiireellisten olosuhteiden vuoksi.
Ehdotetun pykälän mukaan valtioneuvosto tekee keksinnön pakkolunastuksesta päätöksen. Päätös olisi luonteeltaan valituskelpoinen hallintopäätös. Valitusmenettelyyn sovelletaan lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (HOL), jonka mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (7 §:n 1 mom.). Valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (8 §:n 1 mom.). Koska patentinhaltijalla on em. säännösten nojalla oikeus valittaa valtioneuvoston tekemästä pakkolunastuspäätöksestä (ml. pakkolunastuksesta suoritettavasta korvauksesta), nykylain 75 §:n 1 momenttiin sisältyvä säännös, jonka mukaan tuomioistuin määrää keksinnön pakkolunastuksesta suoritettavasti korvauksesta, jollei oikeudenhaltijan kanssa toisin sovita, ehdotetaan poistettavaksi. Lisäksi ehdotetaan poistettavaksi nykyiseen 75 §:n 1 momenttiin sisältyvä maininta siitä, että pakkolunastuksella oikeuden keksintöön voisi saada valtion lisäksi valtioneuvoston määräämä ”muu taho”. Samalla ehdotetaan poistettavaksi 75 §:n 2 momentti, jossa säädetään 1 momentissa tarkoitetun ”muun tahon” korvausvelvollisuudesta.
14 luku Patentin mitätöinti ja siirto tuomioistuimessa
112 §.Mitätöintiä koskeva kanne. Pykälässä säädettäisiin patentin mitätöintiä koskevan asian vireillepanosta tuomioistuimessa. Ehdotettu säännös vastaa osittain voimassa olevan lain 52 §:n 4 ja 5 momenttia.
Pykälän 1 momentin mukaan patentin mitätöintiä koskeva asia pannaan vireille tuomioistuimessa nostamalla kanne patentinhaltijaa vastaan. Kannetta saa ajaa jokainen, jolle patentista on haittaa. Asetuksesta nostettaisiin lain tasolle säännös, jonka mukaan kannetta voi ajaa myös syyttäjä, jos yleisen edun katsotaan sitä vaativan.
Pykälän 2 momentin mukaan kannetta, joka perustuu siihen, että patentti on myönnetty toiselle kuin 1 §:n mukaan patenttiin oikeutetulle, voi ajaa ainoastaan se, joka väittää olevansa oikeutettu patenttiin. Säännös vastaa voimassa olevan lain 52 §:n 5 momenttia.
113 §.Mitätöintiperusteet. Pykälä sisältäisi säännökset patentin mitätöintiperusteista ja patentin julistamisesta mitättömäksi kokonaan tai osittain.
Pykälän 1 momentti vastaa sanamuodoltaan voimassa olevan lain 52 §:n 1 ja 3 momenttia. Säännöksen taustalla on Euroopan patenttisopimuksen (EPC) 138 (1) artikla, jossa säädetään tyhjentävästi perusteista, joilla eurooppapatentti voidaan mitätöidä sopimusvaltioon ulottuvin vaikutuksin (mitätöintiperusteet). Säännös soveltuisi jatkossakin kaikkiin Suomessa voimassa oleviin patentteihin.
Pykälän 2 momentti olisi uusi ja siinä säädettäisiin patentin osittaisesta mitättömäksi julistamisesta. Samalla luovuttaisiin voimassa olevan lain 52 §:n 2 momentissa säädetystä patentin rajoittamisesta tuomioistuimessa. Ehdotuksen tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa ja yhdenmukaistaa patenttilain sääntelyä Euroopan patenttisopimuksen (EPC) säännösten kanssa (EPC 138 artiklan 2 ja 3 kohta).
Ehdotuksen mukaan, jos 1 momentissa tarkoitetut mitätöintiperusteet koskevat vain osaa patentista, tuomioistuimen on supistettava patentin suoja-alaa vastaavasti muuttamalla patenttivaatimuksia patentinhaltijan esittämällä tavalla (osittainen mitätöinti). Säännöksen tarkoituksena on antaa patentinhaltijalle mahdollisuus puolustautua mitätöintikannetta vastaan sitä koskevan käsittelyn yhteydessä. Ehdotetulla sääntelyllä ei ole tarkoitus poiketa oikeudenkäymiskaaren siviiliprosessinormistosta. Kantaja voisi edelleen yleisten siviiliprosessisäännösten nojalla vaatia kanteessaan patentin mitätöimistä vain osittain.
Ehdotuksen mukaan patentinhaltijan olisi toimitettava tuomioistuimelle uudet, muutetut patenttivaatimukset. Patenttivaatimusten muuttaminen voi tapahtua esimerkiksi siten, että patenttivaatimusasetelmasta poistetaan tietyt patenttivaatimukset tai siten, että patenttivaatimukset muotoillaan uudelleen patentin selityksen avulla. Yksi tai useampi epäitsenäinen patenttivaatimus tai niiden osa voidaan myös yhdistää itsenäiseen patenttivaatimukseen. Uusien patenttivaatimusten on oltava suppeammat kuin alkuperäisessä patentissa ja jäljelle jäävän osan tulee täyttää patentoinnin edellytykset kantajan esittämien mitättömyysperusteiden valossa. Mahdollisten vaihtoehtoisten vaatimusasetelmien tulee supistaa patentin suoja-alaa loogisesti ja asteittain.
Muutettujen patenttivaatimusten tulee lisäksi vastata kantajan esittämiin mitättömyysperusteisiin eli patentin pätevyyden oikeudellisessa arvioinnissa ei ole mahdollista saada aikaan sellaisia patentin suoja-alan rajauksia, jotka eivät kuulu kantajan väittämän mitättömyyden piiriin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muutettujen patenttivaatimusten kääntämisestä suomeksi tai ruotsiksi tilanteessa, jossa patenttivaatimukset on kirjoitettu englanniksi.
114 §.Mitätöinnin vaikutukset. Pykälässä säädettäisiin, että patentin mitätöinnin tai osittaisen mitätöinnin vaikutusten katsotaan alkaneen patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.
Säännös vastaa sisällöltään nykyistä oikeustilaa, vaikka voimassa olevassa laissa ei nimenomaisesti säädetä mitätöinnin vaikutuksista.
115 §.Kanne paremmasta oikeudesta patenttiin. Pykälässä säädettäisiin patentin siirtämisestä siihen oikeutetulle. Säännös vastaa voimassa olevan lain 53 §:ää.
15 luku Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioistuinmenettely
116 §.Markkinaoikeuden toimivalta. Pykälässä säädettäisiin markkinaoikeuden toimivallasta. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 64 §:ää ja 50 §:n 2 momenttia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa. Tähän lakiin perustuvilla riita- ja hakemusasioissa viitataan riita- ja hakemusasioihin, joissa vaaditaan patenttilakiin perustuvaa seuraamusta tai joissa muutoin on kysymys patenttilakiin perustuvasta asiasta, esimerkiksi paremmasta oikeudesta keksintöön. Sen sijaan säännös ei tarkoita esimerkiksi asioita, joissa on kysymys puhtaasti sopimusoikeudellisesta riidasta, jossa ei edes väitetä loukatun patenttilain säännöksiä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että markkinaoikeudessa käsitellään myös asiat, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu eurooppapatenttia. Edellytyksenä markkinaoikeudessa käsittelylle olisi, että vastaajalla on kotipaikka Suomessa tai että kantajalla on kotipaikka Suomessa eikä vastaajalla ole kotipaikkaa Euroopan patenttisopimukseen kuuluvassa valtiossa. Asia käsitellään markkinaoikeudessa myös, jos riidan osapuolet ovat sopineet, että markkinaoikeus on toimivaltainen tuomioistuin asiassa. Momentti vastaa voimassa olevan lain 64 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 2 momentissa tarkoitettua riitaa ei saa ottaa käsiteltäväksi markkinaoikeudessa, jos sama riitakysymys on samojen osapuolten välillä vireillä toisen Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jos tämän ulkomaisen tuomioistuimen toimivalta on kiistetty, markkinaoikeuden on lykättävä asian käsittelyä, kunnes kysymys toimivallasta on ulkomaisessa tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin markkinaoikeuden EU-asetuksiin perustuvista viranomaistehtävistä. Säännös vastaa osittain voimassa olevan patenttilain 50 §:n 2 momenttia.
Markkinaoikeus toimisi jatkossakin kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 816/2006 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Uutuutena säädettäisiin siitä, että markkinaoikeus toimisi myös EU:n ns. pakkolisenssiasetuksen (EU) 2025/2645 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna kansallisena viranomaisena, jonka tehtävänä on ilmoittaa komissiolle kansallisen pakkolisenssin myöntämisestä silloin, kun kansallinen pakkolisenssi on myönnetty sellaisen hätä- tai kriisitilanteen vuoksi, joka vastaa luonteeltaan unionin kriisi- tai hätämekanismin soveltamisalaan kuuluvaa kriisiä tai hätätilannetta. Kansallisia pakkolisenssejä myönnetään käytännössä erittäin harvoin.
117 §.Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa annetun tuomion täytäntöönpanokelpoisuus. Säännös vastaa voimassa olevan patenttilain 64 a §:ää, jonka mukaan Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa 116 §:n 2 momentissa tarkoitetussa riidassa annettu lainvoimainen tuomio on Suomessa lähtökohtaisesti täytäntöönpantavissa.
118 §.Yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivalta. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 65 §:ää.
Pykälän 1 momentissa todetaan, että markkinaoikeuden ohella myös yhdistetty patenttituomioistuin käsittelee perinteisiä eurooppapatentteja koskevia asioita siten kuin yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrätään.
Pykälän 2 momentissa säädetään vireilläolosta ja toisiinsa liittyvistä kanteista markkinaoikeuden ja yhdistetyn patenttituomioistuimen välillä (lis pendens). Momentissa todetaan, että vireilläolovaikutuksiin sovelletaan Bryssel I -asetusta. Bryssel I -asetuksen 71 c artiklan mukaan asetuksen 29–32 artiklaa sovelletaan yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 83 artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden aikana kanteisiin, jotka on nostettu yhdistetyssä patenttituomioistuimessa ja sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka on yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen osapuoli.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että markkinaoikeus ei saisi ottaa käsiteltäväksi asiaa, joka yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen mukaan kuuluu yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.
Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen mukaan yhdistetty patenttituomioistuin on yksinomaisesti toimivaltainen käsittelemään perinteisiä eurooppapatentteja ja vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja koskevia riitoja. Sopimuksen 83 artiklan mukaan kansalliset tuomioistuimet säilyttävät kuitenkin siirtymäkauden ajan toimivallan käsitellä perinteisiä eurooppapatentteja koskevia riitoja. Siirtymäkauden pituus on seitsemän vuotta, mutta sitä voidaan tarvittaessa tuomioistuimen hallintokomitean päätöksellä jatkaa. Lisäksi yksittäisillä oikeudenhaltijoilla on oikeus tahdonilmaisulla sulkea perinteinen eurooppapatentti yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivallan ulkopuolelle. Tällaista patenttia koskevaa riitaa käsiteltäisiin edelleen kansallisessa tuomioistuimessa.
Kun yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 83 artiklassa tarkoitettu siirtymäkausi on päättynyt, ja vastaavasti sellaisia perinteisiä eurooppapatentteja, jotka eivät oikeudenhaltijan tahdonilmaisun perusteella kuulu yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivaltaan, ei enää ole voimassa, markkinaoikeudella ei enää olisi toimivaltaa käsitellä perinteisiä eurooppapatentteja koskevia riitoja. Tällöin patenttilakia olisi muutettava vastaamaan uutta tilannetta. Siirtymäjärjestelyn vaikutus voi kestää pisimmillään 39 vuotta yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen voimaantulosta. Ks. tarkemmin HE 45/2015.
119 §. Helsingin käräjäoikeuden toimivalta. Ehdotettu säännös vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 66 §:ää. Pykälän 1 momentin mukaan syyte rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta patentin tuottamaa yksinoikeutta loukkaavasta teollisoikeusrikoksesta sekä tämän lain 132 §:ssä tarkoitetusta patenttirikkomuksesta ja 140 §:ssä tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa.
Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun syyteasian yhteydessä voidaan käsitellä syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva 135 §:n mukainen korvaus- ja hyvitysvaatimus ja 136 §:n mukainen takavarikointivaatimus sen estämättä, mitä 116 §:ssä säädetään. Helsingin käräjäoikeus voisi näin ollen käsitellä vahingonkorvaus- ja hyvitysvaatimuksia sekä takavarikointivaatimuksia syyteasian yhteydessä, vaikka nämä asiat pääsääntöisesti kuuluisivatkin markkinaoikeuden toimivaltaan. Vaatimuksen käsittelyssä noudatettaisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 3 luvun säännöksiä.
Pykälän 3 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, joka kuuluu yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaisen toimivallan piiriin, ei voida käsitellä rikosasian yhteydessä. Rikosasiaa käsittelevällä Helsingin käräjäoikeudella ei voi olla sellaista toimivaltaa, jota markkinaoikeudella ei olisi siviiliasiassa. Säännös on selventävä. Mahdollinen vireilläolovaikutus (lis pendens) määräytyy Bryssel I -asetuksen mukaan. Rikosvastuusta ei määrätä yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa eikä yhdistetty patenttituomioistuin ole toimivaltainen käsittelemään rikosasioita. Tästä johtuu, että vaikutukseltaan yhtenäisiä eurooppapatentteja koskevia riita-asioita ei voida käsitellä rikosasiaa koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä. Sama pätee yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 83 artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden päätyttyä ja kun sellaisia perinteisiä eurooppapatentteja, jotka eivät oikeudenhaltijan tahdonilmaisun perusteella kuulu yhdistetyn patenttituomioistuimen toimivaltaan, ei enää ole voimassa, myös perinteisiä eurooppapatentteja koskeviin riita-asioihin. Tulevaisuudessa eurooppapatentin loukkausta koskevaa rikossyytettä ja samaan tekoon perustuvaa siviilioikeudellista vaatimusta ei siis voida enää käsitellä samassa oikeudenkäynnissä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että tuomioistuin pysyisi toimivaltaisena tutkimaan 2 momentissa tarkoitetun vaatimuksen, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuisi muutos vaatimuksen esittämisen jälkeen. Säännös vastaisi sitä, mitä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 20 §:ssä säädetään yleisesti tuomioistuimen toimivallan säilymisestä riita-asioissa.
120 §.Muutoksenhaku. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 6 §:ään, jossa säädetään muutoksenhausta patenttiviranomaisen päätökseen patenttia koskevassa asiassa ja se korvaisi voimassa olevan patenttilain 26 §:n, 53 d §:n 1 momentin, 54 §:n 1 momentin ja 72 §:n 1 momentin mukaiset säännökset. PRH:n patenttia koskevassa asiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen. Pykälä sisältäisi niin ikään informatiivisen viittauksen oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettuun lakiin, jossa säädetään valitusasian käsittelystä markkinaoikeudessa, ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin, jota sovelletaan yleislakina valitusasian käsittelyyn markkinaoikeudessa.
121 §.Patenttivaatimusten esittäminen tuomioistuimelle valitusasiassa. Ehdotettu pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin uusien patenttivaatimusten esittämisestä tuomioistuimelle valitusasian käsittelyn yhteydessä. Säännöksen tavoitteena on sujuvoittaa patenttivalitusasioiden käsittelyä tuomioistuimessa siten, että tuomioistuin voisi nykyistä paremmin keskittyä valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuuden arviointiin.
Yleisperusteluiden jatkossa 2.4. kuvatuin tavoin patenttivalitusasioiden käsittelyyn liittyy tällä hetkellä piirteitä, joissa on kysymys pikemminkin hallinnollisen rekisteröintimenettelyn jatkamisesta tuomioistuimessa kuin lainkäytöllisestä muutoksenhausta. Näin on erityisesti silloin, kun tuomioistuimessa esitetään uusia patenttivaatimusasetelmia. Ehdotetulla säännöksellä on tarkoitus rajoittaa nimenomaan em. rekisteröintimenettelyn jatkamista tuomioistuimessa, ei varsinaista lainkäytöllistä muutoksenhakua.
Ehdotetun pykälän mukaan tuomioistuimelle saa valitusasiassa esittää uusia patenttivaatimuksia vain pätevästä syystä. Uudella patenttivaatimuksella tarkoitetaan sellaista patenttivaatimusta, jota patentinhaltija tai -hakija ei ole esittänyt ja perustellut määräaikaan mennessä valituksen kohteena olevaan päätökseen johtaneessa PRH:n käsittelyssä. Pätevä syy uusien patenttivaatimusasetelmien esittämiseen valitusasiassa olisi puolestaan käsillä erityisesti silloin, kun valitus koskee PRH:n päätöstä väiteasiassa ja väitteen tekijä esittää tuomioistuimelle uusia esteperusteita.
Markkinaoikeus soveltaa patenttivalitusasioiden käsittelyyn lähtökohtaisesti oikeudenkäynnistä hallintoasioissa säädettyä lakia (HOL), jonka 41 §:ssä säädetään uusien vaatimuksien esittämisestä valitusajan päättymisen jälkeen. Kyseisen pykälän mukaan uuden vaatimuksen saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää vain, jos se perustuu olosuhteiden muutokseen tai valitusajan päättymisen jälkeen valittajan tietoon tulleeseen seikkaan (1 mom.). Valitusajan päättymisen jälkeen valittaja saa esittää uusia perusteluja vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi (2 mom.). Laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa (MOL) sisältää lisäksi erityissäännöksiä teollisoikeudellisten valitusasioiden käsittelystä markkinaoikeudessa (4 luvun 2–16 §). MOL 7 luvun 2 §:n sisältää yleisen valitusasioiden käsittelyä markkinaoikeudessa koskevan säännöksen, jonka mukaan rekisteriviranomaisen päätöstä koskeva valitusasia käsitellään ja ratkaistaan markkinaoikeudessa valituksen, valituksen kohteena olevan päätöksen ja muun kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. MOL 7 luvun 13 §:ssä säädetään markkinaoikeuden mahdollisuudesta asettaa määräaika oikeudenkäyntiaineiston esittämiselle.
Ehdotettu patenttilain säännös, jonka mukaan tuomioistuimelle saa valitusasiassa esittää uusia patenttivaatimuksia vain pätevästä syystä, olisi erityissäännös suhteessa HOL:in ja MOL:in säännöksiin. Näin ollen ehdotettua pykälää sovellettaisiin HOL 41 §:n sijasta uusien patenttivaatimusten esittämiseen tuomioistuimelle valitusasiassa. Mahdollisiin muihin patenttivalitusasiassa esitettäviin vaatimuksiin sovellettaisiin jatkossakin HOL 41 §:ää.
122 §.Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto. Ehdotettu säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 66 b §:ää ja sillä on lähinnä informatiivinen merkitys. Teollisoikeuksia koskevien riita- ja hakemusasioiden osalta markkinaoikeuden oikeudesta pyytää lausunto Patentti- ja rekisterihallitukselta säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 22 §:ssä.
123 §.Asiantuntijan käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin asiantuntijoiden käytöstä Helsingin käräjäoikeudessa. Säännöksen sanamuotoja on yhdenmukaistettu tavaramerkkilain 78 §:n kanssa, mutta se vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 66 c §:ää.
Pykälän 1 momentin mukaan Helsingin käräjäoikeudella voisi olla teollisoikeusrikosta tai patenttirikkomusta koskevassa asiassa apunaan enintään kaksi asiantuntijaa. Asiantuntijana voi toimia tuomioistuinlain (673/2016) 17 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö. Mahdollisuus asiantuntijoiden käyttämiseen sisältyy myös nykyiseen patenttilakiin. Mahdollisuus asiantuntijoiden käyttämiseen ehdotetun pykälän nojalla koskisi vain käräjäoikeutta. Asiantuntijan käyttäminen olisi tuomioistuimen omassa harkinnassa. Asiantuntijoita voisi käyttää rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitetussa teollisoikeusrikosta koskevassa asiassa sekä ehdotetun lain 132 §:ssä tarkoitetussa patenttirikkomusta koskevassa asiassa.
Pykälän 2 momentin mukaan asiantuntijan olisi annettava kirjallinen lausunto käräjäoikeuden hänelle tekemistä kysymyksistä. Asiantuntija ei olisi tuomioistuimen jäsen eikä kuuluisi asian ratkaisukokoonpanoon, vaan hänen tehtävänään olisi antaa kirjallinen lausunto käräjäoikeuden hänelle esittämistä kysymyksistä. Asiantuntija voisi osallistua asiassa mahdollisesti toimitettavaan valmisteluistuntoon sekä pääkäsittelyyn ja hänellä olisi oikeus tehdä kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. Riippumatta siitä, missä vaiheessa käräjäoikeus pyytää asiantuntijalta lausunnon, käräjäoikeuden tulisi aina ennen asian ratkaisemista varata asianosaisille tilaisuus lausua asiantuntijan lausunnosta.
Pykälän 3 momentti sisältäisi viittaussäännöksen, jonka mukaan asiantuntijan palkkioon sovelletaan, mitä tuomioistuinlain 17 luvun 22 §:ssä säädetään asiantuntijajäsenen palkkiosta. Asiantuntijalle maksetaan valtion varoista kohtuullinen palkkio ja korvaus. Maksettavan palkkion ja korvauksen perusteet ja määrät vahvistaa oikeusministeriö.
124 §.Kanteen vireille tulosta ja ratkaisusta ilmoittaminen patenttiviranomaiselle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin markkinaoikeuden velvollisuudesta ilmoittaa vireille tulleesta kanteesta patenttiviranomaiselle. Säännös olisi uusi ja yhdenmukainen tavaramerkkilain 79 §:n 1 momentin kanssa. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan patenttilain 66 d §:ää.
125 §.Asiakirjan julkisuus. Pykälässä säädettäisiin, että se mitä 50 §:ssä säädetään liikesalaisuuksia koskevien patenttiasiakirjojen julkisuudesta, koskee myös markkinaoikeudelle tai korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettavia asiakirjoja. Ehdotuksen mukaan markkinaoikeus tai korkein hallinto-oikeus voisi liikesalaisuuden haltijan vaatimuksesta määrätä, ettei asiakirja tai sen osa ole julkinen, jos se sisältää liikesalaisuuden, joka ei koske keksintöä, johon patenttia haetaan tai jolle patentti on myönnetty. Säännös vastaisi olennaisesti voimassa olevan patenttilain 27 §:n 3 momenttia.
Käännökset tuomioistuimessa
126 §.Käännökset riita-asiassa. Pykälässä säädettäisiin tuomioistuimen oikeudesta velvoittaa riita-asiassa patentinhalija tai muu, jolla on patentinhaltijalta johdettu oikeus käyttää puhevaltaa patentin nojalla toimittamaan patenttijulkaisusta käännös suomeksi tai ruotsiksi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi. Säännös vastaa voimassa olevan patenttilain 65 b §:ää.
127 §.Käännökset rikosasiassa. Pykälässä säädettäisiin 119 §:ssä tarkoitettua rikosasiaa käsittelevän tuomioistuimen oikeudesta velvoittaa rikosasian asianomistaja toimittamaan patenttijulkaisusta käännös suomeksi tai ruotsiksi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi. Säännös vastaa voimassa olevan patenttilain 66 a §:ää.
128 §.Käännökset muutoksenhakuasiassa. Pykälässä säädettäisiin patentinhakijan tai -haltijan velvollisuudesta toimittaa käännöksiä markkinaoikeudelle, kun hän hakee muutosta PRH:n lopulliseen päätökseen ja hakemusta tai patenttia koskevia asiakirjoja ei ole kokonaisuudessaan saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi pykälässä säädettäisiin markkinaoikeuden mahdollisuudesta pyytää PRH:lta päätöksen käännöstä suomeksi tai ruotsiksi. Säännös vastaa voimassa olevan patenttilain 27 a §:ää.
129 §.Käännökset eurooppapatenttia koskevassa riita-asiassa. Ehdotettu pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan patenttilain 70 p §:ää.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tuomioistuimen oikeudesta velvoittaa eurooppapatenttia koskevassa riita-asiassa patentinhaltija tai muu, jolla on patentinhaltijalta johdettu oikeus käyttää puhevaltaa patentin nojalla, toimittamaan patenttijulkaisusta käännös suomeksi tai ruotsiksi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaavasti tuomioistuimen oikeudesta velvoittaa eurooppapatenttia koskevassa rikosasiassa asianomistaja toimittamaan patenttijulkaisusta käännös suomeksi tai ruotsiksi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi.
Pykälän 3 ja 4 momentin säännökset perustuvat EPC-sopimuksen 70 artiklan 3 kohtaan. Ehdotetun 3 momentin mukaan tilanteessa, jossa tämän lain 86 ja 89 §:ssä tarkoitettu käännös ei vastaa, mitä Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevissa asiakirjoissa on ilmaistu, patenttisuoja käsittäisi vain sen, mikä ilmenee sekä käännöksestä että käsittelykielellä olevista asiakirjoista. Hakemus käsitellään Euroopan patenttivirastossa jollakin viraston kolmesta virallisesta kielestä, joita ovat englanti, ranska ja saksa. Hakijan on oman valintansa mukaan tehtävä eurooppapatenttihakemus jollakin näistä kielistä. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että tämän lain 112–114 §:n mukaisessa mitättömyysoikeudenkäynnissä ainoastaan Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevien asiakirjojen sanamuoto olisi todistusvoimainen. Todistusvoimaisuudella tarkoitettaisiin tässä sitä, että käsittelykielellä olevien asiakirjojen sisältö olisi tuomioistuimen päätöksen perusteena. Mainittujen asiakirjojen sisältö olisi siten ratkaiseva, jos 86 ja 89 §:ssä tarkoitettu käännös ei vastaisi käsittelykielellä olevia asiakirjoja.
130 §.Englanninkielisen hakemuksen käännösten todistusvoima. Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa englannin kielellä laadituista patenttihakemuksesta tehty käännös ei vastaa mainittua englanninkielistä asiakirjaa. Säännös vastaa voimassa olevan patenttilain 65 c §:ää.
Pykälän 1 momentissa säädetäisiin, että jos keksinnön selitys ja patenttivaatimukset on laadittu englanniksi eikä niitä koskeva käännös vastaa englanninkielisiä asiakirjoja, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä ilmenee sekä käännöksestä että englanninkielisistä asiakirjoista yhdessä. Soveltamistilanteena olisi esimerkiksi patentin loukkausta koskeva riita-asia. Patentinhakijan tulee 27 §:ssä säädetyn mukaisesti toimittaa englanninkielisen hakemuksen vaatimusten käännös suomeksi tai ruotsiksi ennen patentin myöntämistä. Patentinhakija voi olla velvollinen myös 128 §:n 1 tai 3 momentin mukaisesti toimittamaan markkinaoikeudelle käännöksen suomeksi tai ruotsiksi, jos hän hakee muutosta PRH:n antamaan lopulliseen päätökseen. Mainituilla käännöksillä on siten vaikutusta 22 §:ssä säädettyyn patenttisuojan laajuuteen.
Pykälän 2 momentissa säädetäisiin, että jos keksinnön selitys ja patenttivaatimukset on laadittu englanniksi ja päätöskielenä on englanti, mitättömyyskanteen käsittelyssä on yksinomaan päätöskielellä olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen. Toisin kuin 1 momentti, 2 momentti koskisi näin ollen vain tilanteita, joissa englannin kielellä myönnetty patentti on jäänyt voimaan PRH:n päätöksen mukaisena. Todistusvoimaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että päätöskielellä olevien asiakirjojen sisältö olisi tuomioistuimen päätöksen perusteena. Päätöskielisten asiakirjojen sisältö olisi siten ratkaiseva myös tilanteessa, jossa 27 tai 128 §:ssä tarkoitettu käännös ei vastaisi päätöskielellä olevia asiakirjoja.
16 luku Seuraamukset patenttioikeuden loukkauksesta
131 §.Kielto. Ehdotettu säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 57 §:n 1 momenttia, jonka nojalla tuomioistuin voi kieltää sitä, joka loukkaa yksinoikeutta patenttiin, jatkamasta tai toistamasta tekoa. Yksinoikeuden sisältö ja sen rajoitukset sekä patentinhaltijan oikeus erilaisten toimien kieltämiseen määräytyvät muun muassa ehdotetun lain 3 luvun mukaan. Yksinoikeuden sisältö ja rajoitukset on kuvattu edellä kyseisten pykälien säännöskohtaisissa perusteluissa.
Uutuutena ehdotetaan säädettäväksi siitä, että tuomioistuin voisi määrätä kiellon sakon uhalla. Uhkasakkolain (1113/1990) 4 §:n mukaan viranomainen voi asettaa uhkasakon, jos niin on laissa säädetty. Nykyiseen patenttilakiin ei sisälly mahdollisuutta asettaa uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Sen sijaan tavaramerkkilain 62 §:n mukaiseen kieltoon voidaan liittää sakon uhka. Patenttilain mukaista kieltoa ei ole uhkasakon asettamisen osalta perusteltua asettaa eri asemaan kuin tavaramerkkilain 62 §:n mukaista kieltoa, joten uhkasakon mahdollisuus ehdotetaan lisättäväksi myös patenttilakiin. Tarkemmat säännökset uhkasakon asettamisesta sekä maksettavaksi tuomitsemisesta sisältyvät uhkasakkolakiin. Kannetta uhkasakkoon tuomitsemiseksi voi ajaa se, jonka vaatimuksesta kieltotuomio on annettu.
132 §.Patenttirikkomus. Säännös vastaa voimassa olevan lain 57 §:n 2 ja 3 momenttia.
Pykälän 1 momentissa säädetään patentin tuottaman yksinoikeuden loukkauksen johdosta määrättävistä rangaistuksista. Säännöksen mukaan se, joka tahallisesti loukkaa patenttia, on tuomittava patenttirikkomuksesta sakkoon. Säännös on toissijainen. Jos teko on rangaistava rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna teollisoikeusrikoksena, tekijää ei voida tuomita myös patenttirikkomuksesta.
133 §.Patentoidulla menetelmällä valmistettu tuote. Pykälässä säädettäisiin menetelmäpatenttia koskevasta käänteisestä todistustaakasta sekä menetelmäpatentin loukkausta koskevassa oikeudenkäynnissä esille tulevien liikesalaisuuksien suojasta. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 57 a §:ää ja se perustuu TRIPS-sopimuksen 34 artiklaan, joka velvoittaa jäsenvaltion säätämään menetelmäpatenttien osalta käänteisestä todistustaakasta. Käänteisestä todistustaakasta on määrätty myös yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen 55 artiklassa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos patentti on myönnetty menetelmälle uuden tuotteen valmistamiseksi, on ilman patentin haltijan suostumusta valmistettu samanlainen tuote katsottava valmistetuksi patentoidulla menetelmällä, jollei muuta näytetä toteen. Tämä merkitsee sitä, että menetelmäpatentin loukkausoikeuden käynnissä kantajan tulee näyttää toteen, että loukkaustapauksessa on kyse samanlaisista uusista tuotteista, ja vastaajan tulee näyttää toteen, että hänen menetelmänsä ei loukkaa samanlaisen tuotteen valmistamiseksi käytettävän menetelmän patenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että esitettäessä vastanäyttöä tulee vastaajan oikeutettu etu hänen liikesalaisuuksiensa suojelemiseksi ottaa huomioon. Ehdotetulla säännöksellä estettäisiin se, että patentinhaltija voisi loukkausoikeudenkäynnin avulla saada ilman aiheellista syytä tai tarpeettoman laajasti tietoonsa kilpailijansa liike- ja yrityssalaisuudet, esimerkiksi keksinnön valmistukseen liittyvät yksityiskohdat. Ehdotus sisältäisi sen, että vastaaja joutuisi loukkausoikeudenkäynnissä paljastamaan vastanäyttönä valmistusmenetelmiään vain asian käsittelyn kannalta tarvittavassa määrin.
134 §.Keskeyttämismääräys. Pykälässä säädettäisiin lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjälle taikka muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajalle annettavasta keskeyttämismääräyksestä. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 57 b §:ää, jolla on pantu täytäntöön teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin (direktiivi 2004/48/EY) 9 artiklan mukaiset turvaamis- ja säilyttämistoimenpiteet.
135 §.Hyvitys ja vahingonkorvaus. Pykälässä säädettäisiin patentinhaltijan oikeudesta saada patentinloukkauksesta vahingonkorvausta sekä hyvitystä patentin hyödyntämisestä. Säännös vastaa osittain voimassa olevan patenttilain 58 §:ää.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vahingonkorvauksesta silloin, kun joku tahallaan tai huolimattomuudesta loukkaa patenttia. Säännöksellä pannaan täytäntöön täytäntöönpanodirektiivin 13 artikla ja se vastaa osittain voimassa olevan patenttilain 58 §:n 1 momenttia. Uutuutena ehdotetaan säädettäväksi siitä, että patentinhaltijalla olisi oikeus saada kohtuullinen hyvitys patentin oikeudettomasta käyttämisestä, jos loukkaus on tehty tahallisesti tai huolimattomuudesta. Hyvitys tulee suorittaa, vaikka loukattu ei osoittaisi kärsineensä tappiota teon takia. Hyvitys on siten riippumaton niistä taloudellisista menetyksistä, joita oikeudeton käyttäminen on saattanut aiheuttaa. Hyvityksen laskennallisena perusteena voidaan useimmissa tapauksissa pitää patentin tavanomaista käyttökorvausta eli lisenssimaksua. Ehdotuksen taustalla on täytäntöönpanodirektiivin 13 artikla, jonka lähtökohtana on tosiasiallisen vahingon korvaaminen täysimääräisenä, jos loukkaus on tehty tahallisesti tai tuottamuksellisesti, sekä se, miten kyseistä säännöstä on tulkittu muiden aineettomien oikeuksien, kuten tavaramerkkien osalta. Tavaramerkkilain 69 §:ssä lähdetään siitä, että direktiivissä tarkoitettu täysimääräinen korvaus sisältää myös kohtuullisen hyvityksen tavaramerkin oikeudettomasta käytöstä, ja vastaavaa tulkintaa on perusteltua soveltaa myös patentteihin.
Lisäksi patentinhaltijalla on oikeus korvaukseen kaikesta vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa. Jos huolimattomuus on vain lievää, korvausta vahingosta voidaan sovitella. Arvioidessaan vahingonkorvauksen määrää tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki tapauksessa esiin tulevat seikat. Korvausta maksetaan kaikista osoitettavista, esimerkiksi tositteisiin perustuvista, teon aiheuttamista kuluista ja menetyksistä. Sen lisäksi korvataan täysimääräisesti teosta aiheutunut muu taloudellinen vahinko eli puhdas varallisuusvahinko. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti oikeudenhaltijan on pääsääntöisesti näytettävä toteen vahinkonsa määrä. Huomioon otettavia tapauksessa esiin tulevia seikkoja ovat esimerkiksi vahinkoa kärsineelle osapuolelle aiheutuneet kielteiset taloudelliset seuraukset, mukaan lukien saamatta jäänyt voitto, oikeudenloukkaajan mahdollisesti saama perusteeton hyöty ja asianmukaisissa tapauksissa muut kuin taloudelliset tekijät, kuten aineeton vahinko, joka patentinhaltijalle on aiheutunut patentinloukkauksesta.
Ehdotetun 1 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos loukkaajan huolimattomuus on lievää. Lievän huolimattomuuden käsitettä olisi arvioitava vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan. Asiallisesti vastaava sovittelua koskeva säännös sisältyy voimassa olevan patenttilain 58 §:ään, tavaramerkkilain 69 §:ään, mallioikeuslain 36 §:ään ja hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 37 §:ään. Sovittelun ei ole tarkoitus olla automaattinen ratkaisu kaikissa lievän tuottamuksen tilanteissa, vaan lisäksi tulisi edellyttää, että korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon loukkaajan ja loukatun varallisuusolot ja muut olosuhteet. Täysi korvausvelvollisuus on pääsääntö, eikä sovitteluun tulisi ryhtyä pelkästään siitä syystä, että loukkaajan ja loukatun taloudellinen asema on huomattavan erilainen.
Ehdotettuun 2 ja3 momenttiin lisättäisiin 1 momentin mukaisesti maininta hyvityksestä. Muilta osin säännökset vastaavat voimassa olevan lain 58 §:n 2 ja 3 momenttia.
136 §.Muuttamis- ja hävittämisseuraamukset. Pykälässä säädettäisiin korjaavista toimenpiteistä, joilla pyritään palauttamaan tilanne sellaiseksi, joka se olisi ollut ilman patentinloukkausta sekä estämään loukkauksen jatkaminen. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 59 §:ää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta takavarikoida loukatun vaatimuksesta 1 momentissa tarkoitettu omaisuus. Takavarikko on mahdollista myös oikeudenkäymiskaaren 7 luvun perusteella. Momentilla täydennettäisiin rikosprosessissa pakkokeinolain sääntelyä.
137 §.Väliaikainen suoja. Pykälässä säädettäisiin patenttisuojasta ja patentin loukkausta koskevien säännösten soveltamisesta ennen patentin myöntämistä. Säännös vastaa voimassa olevan patenttilain 60 §:ää.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos patentti myönnetään, sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä jo hakemuksen hakemusaikana sen julkiseksitulosta lähtien. Ennen patentin myöntämistä patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tullessa julkiseksi, että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja vahingonkorvaus ennen patentin myöntämistä tapahtuneesta hyväksi käyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan 135 §:n 2 momentissa säädetyn mukaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin englanninkielisen hakemuksen väliaikaisesta suojasta. Jos keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittu englannin kielellä, ei 1 momentissa tarkoitettua suojaa saa ennen kuin patenttivaatimukset on toimitettu PRH:lle suomeksi tai ruotsiksi käännettyinä. Englanninkielisen tekstin ja käännösten yhteisvaikutuksesta patenttisuojaan säädettäisiin erikseen 130 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että vahingonkorvausta koskevan 135 §:n 3 momentissa säädettyä viiden vuoden määräaikaa ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai jos väite on tehty, vuoden kuluessa siitä, kun patentti on pysytetty voimassa lainvoimaisella päätöksellä.
138 §.Tuomioiden julkistaminen. Säännös vastaa voimassa olevan lain 60 a §:ää, jolla on pantu täytäntöön teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin (direktiivi 2004/48/EY) 15 artikla.
Pykälässä säädetään loukkausta koskevan tuomion julkistamisesta kantajan toimin vastaajan kustannuksella. Tarkoituksena on antaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta. Pykälä koskee vain patentin loukkausta koskevaa riita-asiaa eikä se laajenna sitä, mitä tietoja tuomiosta ylipäätään saadaan julkistaa. Pykälässä tarkoitettu julkistamislupa ei myöskään poista kantajan muusta lainsäädännöstä johtuvaa vastuuta julkaistavista tiedoista. Perusteluiden osalta ks. tarkemmin HE 26/2006.
139 §.Patentin kumoamisen ja mitättömäksi julistamisen vaikutukset seuraamuksiin. Pykälässä säädettäisiin patentin kumoamisen ja mitättömäksi julistamisen vaikutuksesta patentinloukkauksesta säädettyihin seuraamuksiin. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan patenttilain 61 §:ää.
140 §.Rangaistus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Pykälä sisältäisi rangaistussäännökset 148 §: ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämättä jättämisestä ja väärän tiedon antamisesta mainitussa pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa. Säännös vastaa voimassa olevan lain 62 §:ää.
141 §.Vahvistuskanne. Pykälässä säädettäisiin vahvistuskanteesta sekä lisenssinhaltijan ja pakkoluvan haltijan kanneoikeudesta. Säännös vastaa voimassa olevan patenttilain 63 §:ää.
17 luku Erinäiset säännökset
142 §.Asiamies. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että patentinhakijalla tai lisäsuojatodistuksen hakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Euroopan talousalueella, tulee olla asiamies, joka on oikeutettu edustamaan hakijaa hakemusta koskevissa asioissa ja jolla on osoite Euroopan talousalueella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että patentinhaltijalla tai lisäsuojatodistuksen haltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Euroopan talousalueella, tulee olla asiamies, jolla on osoite Euroopan talousalueella ja jolla on oikeus hänen puolestaan ottaa vastaan haasteen tiedoksiantoja, kutsuja ja muita asiakirjoja patenttia koskevissa asioissa, lukuun ottamatta rikosasiaa koskevaa haastetta ja määräystä, jolla asianosainen on velvoitettu henkilökohtaisesti saapumaan oikeuteen. Lisäksi säädetään, että asiamies on ilmoitettava merkittäväksi patenttirekisteriin. Ehdotettu säännös poikkeaa voimassa olevasta lain 12 §:n 1 momentista ja 71 §:stä, joiden mukaan asiamiehen käyttöpakko koskee hakijaa ja haltijaa, jonka kotipaikka on Suomen ulkopuolella. Sääntely vastaisi tältä osin tavaramerkkilain 28 §:n 2 momentin sääntelyä. Lisäksi asiamiehen ei enää edellytetä asuvan ETA-alueella, vaan riittää, että asiamiehellä on osoite ETA-alueella. Muutos joustavoittaisi asiamiehen kelpoisuusvaatimuksia ja vastaisi käytäntöä, jossa ETA-alueella sijaitseva osoite katsotaan riittäväksi viranomaisasioinnin hoitamiseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos kansainvälisen patenttihakemuksen hakijalla on 1 momentissa säädetty velvollisuus nimetä asiamies, velvollisuus alkaa vasta kun hakemus voidaan 76 §:ssä säädetyn mukaisesti ottaa käsiteltäväksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 33 §:n 2 momenttia. PCT 27 artiklan 7 kappaleen mukaan hakija voidaan velvoittaa asettamaan asiamies vasta siitä ajankohdasta lähtien, jolloin kansainvälisen hakemuksen käsittely on aloitettu nimetyn maan patenttiviranomaisessa.
143 §.Tiedoksianto. Pykälä vastaa olennaisesti voimassa olevan lain 12 §:n 2 momenttia ja siinä säädetään PRH:n päätöksen kuuluttamisesta patenttilehdessä tilanteessa, jossa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän ilmoittamaan osoitteeseen. Pykälään on lisätty viittaus hallintolain 62 §:ään, josta poiketen päätös katsotaan annetuksi tiedoksi heti kuulutuksen julkaisemishetkellä.
144 §.Myöhästymisen johdosta menetettyjen oikeuksien palauttaminen. Pykälässä säädettäisiin patentinhakijan tai -haltijan mahdollisuudesta tehdä esitys Patentti- ja rekisterihallitukselle menetettyjen oikeuksien palauttamisesta tilanteessa, jossa haltija tai hakija ei ole suorittanut tiettyä toimenpidettä PRH:ssa tässä laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, ja oikeuksien menetys johtuu tästä myöhästymisestä. PRH:n on tällöin katsottava toimenpide suoritetuksi määräajassa, jos hakija tai haltija on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, suorittaa toimenpiteen ja vahvistetun maksun sekä tekee oikeuksien palautusta koskevan esityksen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä. Jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen 52 § §:ssä säädetyn, etuoikeutta koskevan määräajan noudattamisessa, olisi esitys kuitenkin tehtävä ja vahvistettu maksu suoritettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua 52 §:ssä säädetystä määräajasta. Patentinhaltijalle tai -hakijalle olisi antaa tilaisuus antaa lausumansa PRH:n määräämässä määräajassa
Pykälää sovellettaisiin myös Suomessa jatkettuun kansainväliseen patenttihakemukseen, kun on kysymys määräajasta, jota olisi ollut noudatettava vastaanottavassa viranomaisessa, kansainvälisessä uutuustutkimusviranomaisessa, kansainvälisiä patentoitavuuden esitutkimuksia suorittavassa viranomaisessa tai Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälisessä toimistossa. Laiminlyöty toimenpide olisi tällöin suoritettava PRH:ssa.
Pykälä vastaa voimassa olevan lain 71 a §:ää, mutta sitä ehdotetaan selkeytettäväksi muotoilemalla edellytykset toimenpiteen katsomiseksi suoritetuksi määräajassa numeroidun luettelon muotoon.
145 §.Postinkulun viiveen johdosta menetettyjen oikeuksien palauttaminen. Pykälässä säädettäisiin hakijan mahdollisuudesta tehdä esitys menetettyjen oikeuksien palauttamisesta, jos 74 tai 81 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa postitse lähetetty asiakirja tai maksu ei ole tullut Patentti- ja rekisterihallitukselle määrätyssä ajassa. Jos hakija suorittaa lähetyksen tarkoittaman toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita, että määräaika on ylitetty, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa määräajan päättymisestä, PRH:n tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Edellytyksenä on lisäksi, että katko postiyhteyksissä on tapahtunut jonain määräaikaa edeltävistä kymmenestä päivästä sodan, vallankumouksen, mellakan, lakon, luonnonmullistuksen tai muun senkaltaisen syyn vuoksi sillä paikkakunnalla, jossa lähettäjä oleskelee tai harjoittaa liiketoimintaa, sekä jos asiakirja tai maksu on lähetetty patenttiviranomaiselle viiden päivän kuluessa postiyhteyksien palautumisesta. Vaihtoehtoisena edellytyksenä on, että asiakirja tai maksu on lähetetty kirjattuna postilähetyksenä viimeistään viisi päivää ennen määräajan päättymistä, kuitenkin ainoastaan, milloin lähetys on lähetetty lentopostissa, jos se on ollut mahdollista, taikka muulla tavalla, jos lähettäjällä on ollut aihetta olettaa, että se siten lähetettynä olisi saapunut PRH:lle kahden päivän kuluessa lähetyspäivästä. Esitys oikeuksien palauttamisesta on tehtävä toimenpiteen suorittamiselle säädetyssä määräajassa. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 71 b §:ää, mutta sitä ehdotetaan selkeytettäväksi muotoilemalla edellytykset toimenpiteen katsomiseksi suoritetuksi määräajassa numeroidun luettelon muotoon.
146 §.Kuuluttaminen. Pykälässä säädettäisiin kootusti Patentti- ja rekisterihallituksen velvollisuudesta julkaista kuulutuksia patenttilehdessä. Pykälä on uusi, ja sillä pyritään selkeyttämään sääntelyä, mutta ei muuttamaan oikeustilaa. Pykälään olisi koottu joko itse kuuluttamista koskeva säännös tai viittaus niihin lukuihin tai muihin säännöksiin, kuten lisäsuojatodistusasetuksiin, joissa kuuluttamisesta säädetään.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kansallisten patenttien osalta, että Patentti- ja rekisterihallituksen on kuulutettava patenttihakemuksen hyväksymisestä, patenttihakemuksen julkiseksi tulosta, julkiseksi tulleen hakemuksen jättämisestä sillensä tai hylkäämisestä, väitteen takia tehdystä päätöksestä sen saatua lainvoiman, patentin lakkaamisesta tai kumoamisesta, patentin rajoittamisen hyväksymisestä, patentin julistamisesta lainvoimaisella tuomiolla mitättömäksi tai siirretyksi ja 49 §:n mukaisesta käännöksen korjauksesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, että 144 ja 145 §:n mukaisen oikeuksien palautusta koskevan esityksen hyväksymisestä olisi kuulutettava. Säännöksellä muutettaisiin nykyisen lain 71 c §:ää, jonka mukaan on kuulutettava siitä, että 71 a tai 71 b §:n mukainen esitys on hyväksytty, ja sen johdosta jatkokäsittelyyn otetaan 22 §:n mukaisesti julkiseksi tullut patenttihakemus, joka on jätetty sillensä tai hylätty, taikka rauennut patentti katsotaan saatetuksi uudelleen voimaan. Muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä käytäntöä, vaan selkeyttää sääntelyä siten, että hyväksyvästä oikeuksienpalautuspäätöksestä kuulutetaan kaikissa tilanteissa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös, että eurooppapatentin voimaansaattamisesta Suomessa ja kumoamisesta sillä perusteella, että käännöstä eurooppapatentin pitämiseksi voimassa muutetussa tai rajoitetussa muodossa ole annettu määräajassa, on kuulutettava. Kansainvälisen patenttihakemuksen osalta olisi kuulutettava siitä, että selityksen tai patenttivaatimuksen käännöstä on muutettu 76 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan kuluessa, mutta sen jälkeen, kun asiakirjat ovat tulleet julkisiksi. Lisäsuojatodistusten osalta 1 momentissa säädettäisiin, että kuulutettava on siitä, että lisäsuojatodistusta tai lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskeva hakemus on lainvoiman saaneella päätöksellä hylätty tai jäänyt sillensä. Kuulutettava olisi myös lisäsuojatodistuksen voimassaolon raukeamisesta, kun tästä on päätetty lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annetun asetuksen tai kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksesta annetun asetuksen 14 artiklan d alakohdan mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että muista eurooppapatenttia koskevista kuulutuksista säädettäisiin eurooppapatentteja käsittelevässä 10 luvussa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Patentti- ja rekisterihallituksen tulee kuuluttaa 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun käännöksen korjauksesta viipymättä ja pitää niin pian kuin mahdollista yleisön saatavana korjattu käännös. Kuulutuksen jälkeen korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen. Kyseessä on 49 §:ssä tarkoitettu patenttivaatimusten suomen- tai ruotsinkielisen käännöksen korjaus tilanteessa, jossa patenttihakemuksen kieli on englanti.
Pykälän 4 momentissa olisi viittaus lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen käyttöön ottamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen, joissa säädetään lisäsuojatodistuksia koskevista kuulutuksista. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että tarkemmin kuulutusten sisällöstä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella.
147 §.Ennakkokäyttöoikeus. Pykälässä säädettäisiin ennakkokäyttöoikeudesta tilanteessa, jossa patenttihakemus on lainvoimaisesti jätetty sillensä tai hylätty tai patentti on rauennut, ja jossa keksintöä on hyvässä uskossa alettu ammattimaisesti hyödyntää tai ryhdytty olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön hyödyntämistä varten tämän jälkeen, mutta ennen kuin oikeuksien palautuspäätöksestä oli kuulutettu 146 §:n 1 momentin mukaisesti. Tällainen ennakkokäyttöoikeus voisi siirtyä toiselle ainoastaan sen yrityksen tai yrityksen osan mukana, jossa oikeus on syntynyt tai jossa sitä on tarkoitettu hyödyntää. Säännös vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 71 c §:n 2 ja 3 momenttia.
148 §.Patenttia koskeva ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että patentinhakijan, joka vetoamalla hakemukseensa esittää vaatimuksen toiselle ennen kuin hakemusasiakirjat ovat 48 §:n mukaan tulleet julkisiksi, olisi pyynnöstä annettava suostumuksensa siihen, että vaatimuksen kohteena oleva saa tutustua patenttiasiakirjoihin. Jos hakemukseen sisältyy 30 §:n mukainen biologisen materiaalin talletus, suostumuksen tulisi koskea myös oikeutta saada näyte talletuksesta. Ehdotetun lain 51 §:n säännöksiä biologista materiaalia koskevan näytteen julkisuudesta sovellettaisiin myös silloin, kun joku haluaa saada näytteen biologisesta materiaalista tällaisen suostumuksen perusteella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että sen, joka tavarassa tai sen päällyksessä tai muulla tavoin ilmoittaa, että patenttia on haettu tai että se on myönnetty, ilmoittamatta kuitenkaan samalla hakemuksen tai patentin numeroa, on velvollinen pyynnöstä viipymättä antamaan mainitun tiedon. Vaikka ilmoituksesta ei nimenomaan käy ilmi, että patenttia on haettu tai että patentti on myönnetty, mutta jos se on omiaan aikaansaamaan sellaisen käsityksen, asianomaisen on pyynnöstä viipymättä ilmoitettava, onko patenttia haettu vai onko se myönnetty. Pykälä vastaa asiasisällöltään voimassa olevan lain 56 §:ää.
149 §.Tietojenvaihto ja yhteistyö viranomaisten välillä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että patenttiviranomainen voi toisen valtion viranomaisen pyynnöstä antaa tälle tietoja täällä tehtyjen patenttihakemusten käsittelystä sekä että toisen valtion viranomainen tai kansainvälinen laitos voi patenttiviranomaisen esityksestä suorittaa patenttihakemusten tutkimisen. Pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin Suomen patenttiviranomaisen mahdollisuudesta sen jälkeen, kun tutkimustulosten ja muun aineiston vaihtamisesta on sovittu, lykätä toisen valtion patenttiviranomaiselle aikaisemmin tehtyä hakemusta vastaavan hakemuksen käsittelyä. Käsittelyä lykättäisiin siihen asti, kunnes toisen valtion viranomainen on käsitellyt hakemuksen sovitussa laajuudessa. 1 momentin toinen virke vastaa voimassa olevan patenttiasetuksen 29 §:n 2 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että patenttiviranomaiselle, jonka kanssa 2 momentissa tarkoitettu sopimus on tehty, voi Suomen patenttiviranomainen luovuttaa vielä julkiseksi tulematonta patenttihakemusta koskevan asiakirjan, jos mainittu patenttiviranomainen on sitoutunut siihen, ettei se tee asiakirjaa julkiseksi. Säännös vastaa voimassa olevan patenttiasetuksen 29 §:n 3 momenttia.
150 §.Patenttirekisteri. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kootusti ja yleisluontoisesti tiedoista, jotka merkitään PRH:n patenttirekisteriin. Kuten tälläkin hetkellä, PRH ylläpitäisi patenttirekisteriä myöntämistään kansallisista patenteista ja eurooppapatenteista, joilla on oikeusvaikutus Suomessa. PRH merkitsisi patenttirekisteriin sille toimitettuihin hakemuksiin ja asiakirjoihin sisältyvät tiedot, patenttihakemuksien ja patenttien käsittelyn kannalta tarpeelliset henkilöitä koskevat yksilöinti- ja yhteystiedot, haettua tai myönnettyä patenttia koskevat tiedot, patentin voimassaoloon ja laajuuteen liittyvät tiedot sekä patenttiin tai patenttihakemukseen kohdistuvat toimenpiteet.
PRH merkitsisi patenttirekisteriin patenttien käsittelyn kannalta tarpeelliset henkilöitä koskevat yksilöinti- ja yhteystiedot. Tällaisia tietoja olisivat patentin haltijan ja hakijan, keksijän, väitteentekijän, rekisteriin merkittävän pantin- ja lisenssinhaltijan sekä mahdollisen asiamiehen nimi ja yhteystiedot. PRH:lla on lisäksi tietosuojalain 29 §:n perusteella oikeus käsitellä henkilötunnuksia.
PRH merkitsisi patenttirekisteriin lisäksi myönnettyä patenttia koskevat tiedot. Tällaisia tietoja olisivat mm. hakemuksen numero sekä patentin rekisterinumero ja luokat, hakemuksen saapumispäivä ja tekemispäivä, mahdollisen etuoikeushakemuksen tekemispäivä, maa ja numero, keksinnön nimitys ja patentin myöntämispäivä. Patenttiin kohdistuvat toimenpiteet, jotka PRH merkitsisi patenttirekisteriin, voivat koskea esimerkiksi väitettä, patentista luopumista, panttausta, lisenssiä, luovutusta tai kanteen vireillepanoa.
Pykälän 2 momentin mukaan merkintä olisi pyynnöstä tehtävä patentin siirrosta toiselle, lisenssin luovutuksesta sekä patentin panttauksesta. Merkintä lisenssistä ja panttioikeudesta olisi 3 momentin mukaan poistettava, jos näytetään, että lisenssi tai panttioikeus on lakannut olemasta voimassa. Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, koskisi 5 momentin mukaan myös merkintää pakkolisenssistä ja 115 §:ssä tarkoitetusta paremmasta oikeudesta patenttiin. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin ulosottomiehen ilmoituksesta tehtävästä merkinnästä patentin ulosmittauksesta.
Pykälässä säädettäisiin myös rekisterimerkintöjen oikeusvaikutuksista. Pykälän 6 momentin mukaan patenttia koskevassa riita- tai muussa asiassa katsottaisiin patentinhaltijaksi se, joka patentinhaltijana on viimeksi merkitty patenttirekisteriin. Jos taas joku on pyytänyt Patentti- ja rekisterihallitukselta patenttirekisteriin merkittäväksi patentin tai lisenssin luovutuksen tai panttioikeuden itselleen, ja hän oli silloin oikeuteensa nähden vilpittömässä mielessä, ei patentin tai patenttia koskevan oikeuden aikaisempi luovutus toiselle olisi voimassa häntä vastaan, jos toinen ei sitä ennen ollut pyytänyt saantonsa merkitsemistä patenttirekisteriin. Pykälä vastaa tältä osin voimassa olevan lain 44 §:ää. Pykälä sisältäisi myös valtuuden antaa tarkempia säännöksiä patenttirekisteriin tehtävistä merkinnöistä asetuksella.
151 §.Henkilötietojen käsittely ja tietojen luovutus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, missä tarkoituksessa PRH käsittelee henkilötietoja patenttirekisterissä. PRH käsittelee henkilötietoja sen lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi sekä yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi ja rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohta). Käsittelyn perustasta on tällöin säädettävä tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan rekisterinpitäjään sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä. Käsittelyn perustasta ja tarkoituksesta säädettäisiin ehdotetussa 2 momentissa. Säännös olisi voimassa olevaan lakiin verrattuna uusi.
PRH käsittelee ainoastaan henkilöitä koskevia yksilöinti- ja yhteystietoja. Säännöksen tarkoittamia yksilöintitietoja olisivat lähinnä nimi ja henkilötunnus. Henkilöä koskevia yksilöinti- ja yhteystietoja voitaisiin käsitellä ensinnäkin 1 kohdan mukaan patenttien ja patenttihakemusten hallinnointiin siten kuin ehdotetussa laissa säädetään. Patenttien hallinnoinnissa tarvittavat henkilötiedot koskisivat lähinnä patentin hakijan ja haltijan yksilöintitietoja. Patentin hakijan ja haltijan henkilötietojen avulla esimerkiksi saman hakijan tai haltijan patentteja voidaan ryhmitellä ja käsitellä kokonaisuutena ja siten hyväksyä niihin kohdistuvia toimenpiteitä kerralla. PRH käsittelee henkilöä koskevia yksilöinti- ja yhteystietoja myös patentteja koskevien menettelyiden toteuttamiseksi siten kuin ehdotetussa laissa säädetään (2 kohta). Menettelyiden toteuttamiseksi PRH käsittelee henkilötietoja myös muista kuin patentin hakijasta ja haltijasta. Tällaisia menettelyjä, joiden yhteydessä henkilötietoja käsiteltäisiin, olisivat muun muassa väitemenettely sekä luovutusten, panttausten ja lisenssien merkitsemistä koskevat menettelyt. PRH:lla tulee olla tieto esimerkiksi patenttiin kohdistuvan väitteen tekijästä, jotta se voi esimerkiksi toimittaa tiedoksiantoja oikeille henkilöille ja kohdistaa ratkaisunsa oikeisiin henkilöihin. Henkilötietoja käsiteltäisiin lisäksi etenkin viestintään hakijoiden ja menettelyn muiden osapuolten kanssa (3 kohta). Ajantasaiset henkilötiedot ovat välttämättömyys, jotta PRH voi toimia sille asetettujen velvoitteiden mukaisesti ja toimittaa esimerkiksi lausuntopyyntöjä, päätöksiä tai muita tiedoksiantoja oikeille henkilöille. Henkilötietoja voitaisiin kerätä myös kertomusten ja tilastojen laatimiseksi, jotta PRH:n toimintaa ja järjestelmän toimivuutta voidaan tehostaa (4 kohta).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin henkilötietojen luovuttamisesta patenttirekisteristä. Ehdotetun säännöksen mukaan jokaisella olisi oikeus saada patenttirekisteristä jäljennöksiä sekä tieto patentin hakijan ja haltijan nimestä, osoitteesta ja kotipaikasta sekä keksijän nimestä ja kotipaikasta yleisen tietoverkon kautta yksittäisenä hakuna. Säännös tekisi poikkeuksen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 13 §:n 2 momenttiin ja 16 §:n 3 momenttiin.
Julkinen henkilötieto, kuten nimi tai osoite, voidaan antaa rekisteristä julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Kyseinen säännös edellyttää, että annettava tieto on yksittäinen ja se annetaan viranomaisen luona. Useamman henkilötiedon ja tietojen antamisesta kopiona tai tulosteena säädetään julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa. Säännös edellyttää, että tietojen luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty. Lisäksi julkisuuslain 13 §:n 2 momentissa edellytetään, että mm. henkilörekisteristä tietoa pyytävän on ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.
Patentin hakijan, haltijan ja keksijän nimi- ja yhteystiedot ovat tärkeitä esimerkiksi patentin hakijoille, väitteentekijöille sekä mitätöintiä hakeville. Patentin haltijan henkilötiedoille on tarvetta esimerkiksi henkilöillä, jotka harkitsevat väitteen tekemistä tai mitätöintikanteen nostamista, jotta osapuolet voivat tunnustella sovinnon mahdollisuutta. Jos joku katsoo, että myönnetty patentti loukkaa hänen oikeuttaan, ensimmäisenä toimenpiteenä tulee kyseeseen yhteydenotto patentin haltijaan, mikä edellyttää tietoa patentin haltijan nimestä ja yhteystiedoista. Näissä tilanteissa olisi raskasta, että henkilön tulisi käydä julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaisesti PRH:ssa paikan päällä saadakseen patentin haltijan yhteystiedot. Toisaalta henkilöillä voi olla tarve patentin haltijan henkilötiedoille, vaikka hänellä ei olisi henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaista oikeutta tällaisten tietojen tallettamiseen ja käyttöön. Olisi tärkeää, että jokaisella olisi mahdollisuus saada patenttirekisteristä jäljennöksiä, ilman, että PRH:n tulisi etukäteisesti selvittää tietojen saajan oikeus tietojen käyttöön ja miten tiedot suojataan. Ilman ehdotettua poikkeusta julkisuuslain 13 §:n 2 momentin ja 16 §:n 3 momentin säännöksiin patentin taloudelliset käyttömahdollisuudet rajoittuisivat, sillä mahdolliset yhteistyökumppanit tai henkilöt, jotka haluaisivat hankkia lisenssin patenttiin, eivät saisi haltijaan yhteyttä. Patenttirekisterissä olevat henkilötiedot ovat tarpeellisia näin ollen myös sivullisten oikeuksien toteuttamiseksi.
Ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitusta poiketa julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa mainitusta suoramarkkinointia ja mielipide- ja markkinatutkimusta koskevasta sääntelystä. Näitä varten henkilötietoja voitaisiin luovuttaa julkisuuslain mukaisesti vain, jos niin erikseen säädetään tai jos rekisteröity on antanut siihen suostumuksensa.
Ehdotettu pykälä vastaa soveltuvin osin tavaramerkkilain rekisterin tietosisältöä, henkilötietojen käsittelyä ja tietojen luovutusta koskevaa 26 §:ää. Ks. tarkemmin HE 201/2018 vp. Säännös olisi voimassa olevaan lakiin verrattuna uusi.
152 §.Maksut. Pykälässä säädetään, että tähän lakiin perustuvasta Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteesta tulee suorittaa maksu, jonka määräytymisperusteista säädetään Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa (1032/1992) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä. Pykälän mukaan vuosimaksuista voidaan tällöin säätää, että yksi tai useampi ensimmäisistä maksuvuosista on maksuton. Säännös vastaa asiallisesti voimassa olevan lain 73 §:ää, jonka mukaan kyseisen lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen.
18 Luku Voimaantulo
153 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ehdotettu laki tulee voimaan X päivänä XX kuuta 2027.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että ehdotetulla lailla kumotaan voimassa oleva patenttilaki.
154 §. Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vireillä olevan hallintolainkäyttö- ja riita-asian käsittelystä. Jos tämän lain voimaan tullessa vireillä olisi hallintoasiaa, kuten patenttihakemuksen, väitteen tai rekisteröinnin muutosta koskeva valitus hallintolainkäyttöasiana, siihen sovellettaisiin ehdotetun lain voimaan tullessa voimassa olleita, aiemman patenttilain säännöksiä. Aiemman lain säännöksiä sovellettaisiin myös lain voimaan tullessa vireillä olleisiin patenttia koskeviin riita-asioihin, kuten patentin mitätöintikanteisiin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä sovelletaan myös väitemenettelyyn ja rajoittamismenettelyyn, jotka ovat tulleet vireille ennen tämän lain voimaantuloa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että patentin loukkaukseen sovelletaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään loukkauksen tekohetkellä voimassa olleita säännöksiä. Ennen tämän lain voimaantuloa patentinloukkauksesta aiheutuneen vahingon korvaamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, vaikka vahinko on ilmennyt vasta tämän lain tultua voimaan.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jos muualla lainsäädännössä viitataan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleeseen patenttilakiin, sen asemasta sovelletaan tätä lakia.