1  Lakiehdotuksen perustelut

1 luku. Yleiset säännökset

1 §.Lain tarkoitus. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa kuvattaisiin, että lailla pannaan toimeen päästökauppadirektiivin muutos. 

6 §. Määritelmät. Pykälän 20 kohdassa komission ilmaisjakosäädöksen määritelmää muutettaisiin siten, että siihen kirjattaisiin kyseisen komission säädöksen tarkka nimi ja numero. Näitä ei ole mainittu voimassa olevan lain määritelmässä, koska lakia koskeva hallituksen esitys HE 315/2010 vp annettiin eduskunnalle ennen kuin komissio oli antanut kyseisen säädöksen. Säädös koskee maksutta jaettavien päästöoikeuksien yhdenmukaistettuja jakoperusteita päästökauppakaudella 2013—2020. Tältä osin muutos on lakitekninen, ja se on tarkoitettu parantamaan lain luettavuutta. 

Pykälän 20 a kohdassa komission todentamisasetuksen määritelmä muutettaisiin tarkoittamaan kulloinkin voimassa olevaa komission todentamisasetusta. Komissio valmistelee uutta todentamisasetusta, jonka on tarkoitus korvata voimassa oleva komission asetus (EU) N:o 600/2012 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöraporttien ja tonnikilometriraporttien todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista. 

Pykälän viimeisen kohdan (21 kohta) lopussa oleva piste korvattaisiin puolipisteellä, koska pykälän loppuun esitetään lisättäväksi uusia kohtia. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 22 kohta komission ilmaisjakoasetus, jolla tarkoitettaisiin komission päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 1 kohdan nojalla antamaa asetusta maksutta jaettavien päästöoikeuksien yhdenmukaistetuista perusteista vuodesta 2021 alkaen. Ennakkotiedon mukaan komissio antaa säädöksen joulukuussa 2018 ja se astuu voimaan vuoden 2019 alkupuolella. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 23 kohta komission ilmaisjaon mukautussäädös, jolla tarkoitettaisiin komission päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 21 kohdan nojalla antamaa säädöstä sellaisten laitosten, joiden tuotantotaso on noussut tai laskenut kahden vuoden liukuvan keskiarvon perusteella arvioituna yli 15 prosentilla, maksutta jaettavien päästöoikeusmäärien muuttamisesta. Ennakkotiedon mukaan komissio antaa säädöksen vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 24 kohta monialainen korjauskerroin, jolla tarkoitettaisiin komission päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 5 kohdan nojalla kullekin vuodelle määräämää, maksutta jaettavien päästöoikeusmäärien mahdolliseen alentamiseen tarkoitettua kerrointa. Maksutta jaettavia päästöoikeusmääriä alennetaan monialaisella korjauskertoimella siinä tapauksessa, että niiden kokonaismäärä muuten ylittäisi varatun enimmäismäärän. Mahdollinen alennus suoritetaan tasaisesti toimialasta tai sen osasta riippumatta. Päästökauppalaissa monialaisen korjauskertoimen määritelmää käytettäisiin ainoastaan vuoden 2020 jälkeen alkavien päästökauppakausien osalta. Päästökauppakautta 2013—2020 koskevia säännöksiä ei muutettaisi sisältämään monialainen korjauskerroin –termiä. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 25 kohta päästökaupan uusi osallistuja, johon sisällytettäisiin päästökauppakaudella 2021—2030 sovellettava uuden osallistujan määritelmä. Päästökauppadirektiivin mukaisesti tällä tarkoitettaisiin laitosta, joka on saanut kasvihuonekaasupäästöjen päästöluvan ensimmäisen kerran kaudella, joka alkaa kolme kuukautta ennen päästökauppadirektiivin mukaista ilmaisjakotietojen komissiolle toimittamisen määräaikaa, ja päättyy kolme kuukautta ennen seuraavaa tietojen toimittamisen määräaikaa. Mainittu tietojen toimittamisen määräaika on 30 päivänä syyskuuta 2019 ja sen jälkeen aina viiden vuoden päästä.  

Pykälään lisättäisiin uusi 26 kohta päästökaupan vakiintunut laitos, jolla tarkoitettaisiin komission ilmaisjakoasetuksessa määriteltävää vakiintunutta laitosta. Määritelmää, samoin kuin komission ilmaisjakoasetusta, sovellettaisiin päästökaudella 2021—2030. Laissa käytettävät määritelmät ovat voimassa myös sen nojalla annettavissa valtioneuvoston ja ministeriön asetuksissa. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien jakoperusteista päästökauppakaudelle 2013—2020 annetussa työ- ja elinkeinoministeriön asetuksessa (30/2012) on jo määritelty termi vakiintunut laitos. Määritelmien erottamiseksi toisistaan ehdotetaan, että neljännellä kaudella käytettäisiin termiä päästökaupan vakiintunut laitos. 

Pykälään lisättäisiin uusi 27 kohta ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelma, jolla tarkoitettaisiin komission ilmaisjakoasetuksen mukaista suunnitelmaa maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin liittyvien tietojen tarkkailusta. 

7 §. Toiminnanharjoittajan yleiset velvollisuudet. Toiminnanharjoittajaa koskevia yleisiä velvollisuuksia ehdotetaan tarkennettavan siten, että pykälän 1 kohtaan lisättäisiin velvollisuus hakea hyväksyntää päästöjen tarkkailusuunnitelmalle sen lisäksi, että toiminnanharjoittaja on velvollinen hakemaan kasvihuonekaasujen päästölupaa. Voimassa olevassa laissa päästöjen tarkkailusuunnitelma sisältyy kasvihuonekaasujen päästölupaan. Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että päästökauppaviranomainen myöntää päästöluvan ja hyväksyy päästöjen tarkkailusuunnitelman erillisillä hallintopäätöksillä, jolloin lainkohdassa säänneltyjä yleisiä velvollisuuksia ehdotetaan tarkennettavan vastaavasti. 

Voimassa olevassa laissa 4 ja 6 kohtaa sovelletaan ilmaisjaon hakemiseen ja siihen liittyvään tietojen toimittamiseen työ- ja elinkeinoministeriölle päästökauppakaudella 2013—2020. Kohdat ehdotetaan muutettavaksi päästökauppakaudelle 2021—2030 sovellettaviksi ja muutokset tulisivat voimaan 1.1.2021. Kyseiset velvoitteet koskisivat toiminnanharjoittajia, jotka hakevat ilmaisjakoa. 

2 luku. Kasvihuonekaasujen päästölupa ja päästöjen tarkkailusuunnitelma

Luvunotsikkoon lisättäisiin päästöjen tarkkailusuunnitelma kasvihuonekaasujen päästöluvan rinnalle, koska 2 luvun pykäliä ehdotetaan muutettavan siten, että päästölupa ja tarkkailusuunnitelman hyväksyntä annettaisiin eri hallintopäätöksillä. 

8 §. Luvan ja päästöjen tarkkailusuunnitelman tarve. Pykälän otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi päästöjen tarkkailusuunnitelma kasvihuonekaasujen päästöluvan rinnalle. Voimassa oleva laki edellyttää, että päästökauppalain soveltamisalaan kuuluvalla laitoksella, josta aiheutuu laitoksen toimintaan liittyviä päästöjä, on oltava kasvihuonekaasujen päästölupa. Päästökauppaviranomainen hyväksyy nykyisin päästöjen tarkkailusuunnitelman osana päästölupapäätöstä. Lakiesityksessä ehdotetaan, että päästökauppaviranomainen hyväksyisi päästöjen tarkkailusuunnitelman myös jatkossa, mutta päästöluvasta erillisellä hallintopäätöksellä. Laitoksen päästöjen tarkkailusuunnitelma liittyisi erillisistä hallintopäätöksistä huolimatta niin kiinteästi päästölupaan, että se hyväksyttäisiin pääsääntöisesti toistaiseksi tai määräajaksi aina vastaavasti kuin laitoksen päästölupa. Luonteva ajankohta päästölupien ja tarkkailusuunnitelmien erottamiselle eri hallintopäätöksiksi olisi päästökauppakauden 2021—2030 alusta. 

Velvoite tarkkailla päästöjä koskee 2 momentin mukaan myös lain 4 § ja 5 §:ssä säädettyjä tilanteita, joten päästöjen tarkkailusuunnitelma ehdotetaan lisättäväksi momenttiin luvan rinnalle. Lupahakemus ehdotetaan muutettavan hakemukseksi, sillä vastaisuudessa 9 §:n mukainen hakemus ei koskisi pelkästään päästölupaa, vaan hakemuksella haettaisiin myös hyväksyntää päästöjen tarkkailusuunnitelmalle. 

9 §. Lupaa ja päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksyntää koskeva hakemus. Pykälän otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi päästöjen tarkkailusuunnitelma. 

Kuten voimassa olevan lain 1 momentin mukaan, päästölupaa ja tarkkailusuunnitelman hyväksyntää koskevaan hakemukseen olisi jatkossakin liitettävä selvitys laitoksesta, sen toiminnasta ja päästöjen lähteistä sekä suunnitelma päästöjen tarkkailemiseksi ja päästöistä laadittavien selvitysten toimittamiseksi päästökauppaviranomaiselle. Kielellisinä muutoksina ehdotetaan, että suunnitelma päästöjen tarkkailemiseksi muutettaisiin päästöjen tarkkailusuunnitelmaksi ja suunnitelma päästöistä laadittavien selvitysten toimittamiseksi päästökauppaviranomaiselle muutettaisiinmuotoon päästöjen raportoimiseksi suunnitellut toimenpiteet. Asiallisesti kyseiset vaatimukset pysyisivät ennallaan. Ehdotetut uudet termit ovat yleisessä käytössä. Vaatimus siitä, että päästökauppaviranomaiselle olisi myös toimitettava selvitys siitä, että toimintaa saa harjoittaa ympäristönsuojelulainsäädännön nojalla pysyisi ennallaan. Vaikka lainmuutoksessa ehdotetaan, että päästökauppaviranomainen antaisi jatkossa päästöluvasta ja päästöjen tarkkailusuunnitelmasta erilliset hallintopäätökset, lupa ja päästöjen tarkkailusuunnitelma liittyisivät edelleen kiinteästi yhteen ja niitä koskeva hakemus tehtäisiin myös jatkossa yhdellä yhteisellä hakemuksella. 

Pykälän 2 momentissa muutettaisiin lupahakemus pelkäksi hakemukseksi, koska kyseisellä hakemuksella haettaisiin päästöluvan lisäksi päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksyntää. 

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin maininta päästöjen tarkkailusuunnitelmaa koskevasta päätöksestä. Voimassa olevan lain mukainen määräaika hakemuksen käsittelylle pysyisi ennallaan ja sama määräaika koskisi jatkossa sekä lupapäätöksen antamista että päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksyntää. 

10 §. Luvan myöntämisen ja päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksymisen edellytykset. Pykälänotsikkoon ehdotetaan lisättäväksi päästöjen tarkkailusuunnitelma. Kielellisenä muutoksena ehdotetaan, että pykälän 1 momentin 1 kohdan suunnitelmat päästöjen tarkkailemiseksi ja päästöistä laadittavien selvitysten toimittamiseksi päästökauppaviranomaiselle muutetaan muotoon päästöjen tarkkailusuunnitelma ja päästöjen raportoimiseksi suunnitellut toimenpiteet vastaavasti kuin 9 §:n 1 momentissa.  

Voimassa olevan lain 1 momentin 1 kohdan mukaan toiminnanharjoittajan tarkkailusuunnitelman edellytetään olevan riittävä ja asianmukainen, jotta päästölupa voidaan myöntää. Vastaisuudessa erillisellä hallintopäätöksellä hyväksyttävän päästöjen tarkkailusuunnitelman tulisi olla riittävä ja asianmukainen eli olla käytännössä hyväksymiskelpoinen komission päästöjen tarkkailuasetuksen ja tarvittaessa annettavan työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen näkökulmasta, jotta päästökauppaviranomainen voisi myöntää päästöluvan. Käytännön hakemuskäsittelyssä vaatimukset pysyisivät nykyisellään, mutta koska tarkkailusuunnitelma ei olisi enää osa päästölupaa, ehdotetulla muotoilulla on haluttu korostaa, ettei lupaa olisi mahdollista myöntää, ellei päästöjen tarkkailusuunnitelma ole riittävä ja asianmukainen. Päästöluvan myöntämisen edellytykseksi ei ehdoteta säädettävän valmiiksi hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa, vaan päästökauppaviranomainen voisi joustavasti päättää hyväksyykö se ensin tarkkailusuunnitelmaa koskevan päätöksen ja myöntää sen jälkeen päästöluvan. Käytännössä saman laitoksen lupaa ja päästöjen tarkkailusuunnitelmaa koskeva hakemus käsiteltäisiin yhdessä ja päätökset annettaisiin lähtökohtaisesti samana päivänä. 

Pykälän 1 momentin 2 kohta säilyisi ennallaan. Luvan myöntämisen edellytyksenä olisi jatkossakin, että toiminnanharjoittaja olisi esittänyt selvityksen ympäristösuojelulain mukaisesta luvasta tai siitä, että sillä on muutoin oikeus käyttää laitosta ympäristönsuojelulainsäädännön nojalla. Jos toimintaa saataisiin harjoittaa ympäristönsuojelulainsäädännön nojalla, olisi myös ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja tiedonsaantia, yleisön osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano -oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (SopS 122/2004), jäljempänä Århusin sopimus, mukanaan tuomat velvoitteet täytetty. 

Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan. Päästölupa voitaisiin edelleen myöntää, vaikka päätös ympäristönsuojelulain mukaisesta luvasta ei olisi vielä lainvoimainen. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että ympäristönsuojelulain mukaiseen lupaan mahdolliset liittyvät valitusprosessit eivät automaattisesti estäisi toiminnanharjoittajan mahdollisuutta saada päästölupaa laitokselleen. Ympäristölupaa koskevan päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus määräytyy ympäristönsuojelulain 19 luvun perusteella. 

Komission päästöjen tarkkailuasetusta sovelletaan suoraan kansallisesti tarkkailusuunnitelman laatimisessa, kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailemisessa ja päästöjen raportoimisessa. Tarkkailusuunnitelmaa koskevat vaatimukset riippuvat mm. laitoksen toiminnosta ja siitä, mitkä sen vuotuiset päästöt ovat. Kun komission tarkkailuasetus on tärkein yksittäinen säädös, joka koskee tarkkailusuunnitelmien sisältöä ja laatimista ja jonka edellytysten mukaisesti päästökauppaviranomainen hyväksyy tarkkailusuunnitelmat, ehdotetaan pykälään lisättäväksi uusi kolmas momentti ja siihen informatiivinen viittaus, jonka mukaan päästöjen tarkkailusuunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä säädetään tarkkailuasetuksessa. 

Momentin loppuun ehdotetaan lisättävän valtuutussäännös, jonka nojalla työ- ja elinkeinoministeriö voi tarvittaessa antaa asetuksella tarkempia säännöksiä päästöjen tarkkailusuunnitelman sisällöstä ja komission päästöjen tarkkailuasetuksen täytäntöönpanosta päästöjen tarkkailusuunnitelman osalta. Päästöjen tarkkailusuunnitelma sisältää useita, teknisluonteisia yksityiskohtia, jotka yhdessä muodostavat laitoksen päästöjen tarkkailua ja määrittämistä koskevat säännöt. Komission päästöjen tarkkailuasetus on kansallisesti suoraan sovellettava säädös, mutta tiettyjen asioiden toimeenpanolle jätetään asetuksessa kansallista harkintavalta ja niistä voi olla tarpeen säätää työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella. Vastaavia säännöksiä on nykyiselle päästökauppakaudelle annettu 65 §:n nojalla työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella, mutta 10 §:ään ehdotettu päästöjen tarkkailusuunnitelmaa koskeva asetuksenantovaltuus parantaisi lain rakenteen loogisuutta. 

11 §. Lupapäätös ja päätös päästöjen tarkkailusuunnitelmasta. Pykälän otsikkoon ja 1—3 momenttiin ehdotetaan lisättävän nimenomainen maininta päästöjen tarkkailusuunnitelmasta, koska ehdotetun lainmuutoksen mukaan lupapäätös ja päästöjen tarkkailusuunnitelmaa koskevat päätökset annettaisiin omina hallintopäätöksinään. Päästöjen tarkkailusuunnitelmaa koskevalla päätöksellä ei ehdotetusta muutoksesta huolimatta olisi itsenäistä merkitystä, vaan sen asianosainen ja kohde eli laitos, laitoksen osa tai laitokset sekä pääsääntöisesti sen voimassaolo määräytyisivät yhdenmukaisesti päästölupapäätöksen kanssa. Tarvittaessa estettä ei kuitenkaan olisi sille, että toistaiseksi voimassa olevaan päästölupaan liittyvä tarkkailusuunnitelma myönnettäisiin määräajaksi. Kun päästölupa peruutettaisiin, samaa laitosta koskeva tarkkailusuunnitelman hyväksyntä peruutettaisiin myös. 

Kuten voimassa olevan 3 momentin mukaan, kun useampi toiminnanharjoittaja olisi hakenut yhdessä päästölupaa, vastaisivat ne päästölupaehtojen lisäksi yhteisvastuullisesti myös päästöjen tarkkailusuunnitelmaa koskevien vaatimusten täyttämisestä. 

Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavan siten, että momentin alussa luetellaan ne vaatimukset, jotka olisivat yhteisiä sekä päästöluvalle että päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksymispäätökselle. Momentin lopussa määriteltäisiin 1 ja 2 kohdassa ne vaatimukset, jotka koskisivat ainoastaan päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksymispäätöstä. Momentin 2 kohtaan ehdotetaan myös kielellistä tarkistusta eli päästöistä laadittavien selvitysten toimittamista päästökauppaviranomaiselle koskevat vaatimukset ehdotetaan muutettavan muotoon päästöjen raportoimista koskevat vaatimukset. Voimassa olevassa 4 momentissa säännellyt edellytykset kuuluvat kaikki nykyisin päästölupapäätökseen. Ehdotetulla muutoksella ei lisättäisi lupaa ja päästöjen tarkkailusuunnitelmaa koskevia edellytyksiä nykyisestä. 

12 §.Luvan ja päästöjen tarkkailusuunnitelman muuttaminen. Pykälän otsikko ehdotetaanmuutettavan siten, että siitä ilmenee erikseen luvan ja päästöjen tarkkailusuunnitelman muuttaminen. Kuten voimassa olevan lain mukaan, toiminnanharjoittajan olisi ilmoitettava päästölupaa tai tarkkailusuunnitelmaa koskevista muutoksista ennakkoon päästökauppaviranomaiselle. Kielellisenä muutoksena ehdotetaan, että sekä päästölupaa että päästöjen tarkkailusuunnitelmaa jatkossa muutettaisiin, sen sijaan että voimassa olevan lain mukaan lupaa muutetaan, mutta tarkkailua koskevia ehtoja tarkistetaan. Terminologia olisi yhdenmukaista myös komission päästöjen tarkkailuasetuksen kanssa, jonka 15 artiklassa säädetään tarkkailusuunnitelman muutosten hyväksymisestä. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan tarkkailusuunnitelmaa koskevien muutosten käsitteleminen jakautuisi kahdenlaiseen menettelyyn riippuen siitä, onko tarkkailusuunnitelmaa koskeva muutos katsottava komission päästöjen tarkkailuasetuksessa tarkoitetulla tavalla merkittäväksi vai ei. Voimassa olevan komission päästöjen tarkkailuasetuksen 15 artiklan 3 kohdassa on esimerkkilistaus tarkkailusuunnitelman muutoksista, jotka on aina katsottava merkittäviksi. Tällaisia ovat esimerkiksi tarkkailussa sovelletun määrittämistason muutos tai uusien lähdevirtojen käyttöönotto. Lista ei ole tyhjentävä. Merkittävä tarkkailua koskeva muutos ja päästölupaa koskeva muutos vaatisivat hallintopäätöksen antamista, jolla lupapäätöstä tai tarkkailusuunnitelmaa koskevaa hyväksyntää muutettaisiin. Jos muutos ei kuitenkaan olisi merkittävä, esimerkiksi laitoksen vastuuhenkilöiden muutokset tai lähdevirran poistaminen tarkkailusuunnitelmasta, muutos ei vaatisi tarkkailusuunnitelman muuttamista hallintopäätöksellä, vaan se vietäisiin tarkkailusuunnitelmaan siten, että toiminnanharjoittaja tarvittaessa itse päivittäisi tarkkailusuunnitelmaa kyseiseltä osin. Päivittäminen ei siinä tapauksessa olisi enää tarpeen, jos muutos olisi jo hakuvaiheessa tallennettu sähköiseen tarkkailusuunnitelmalomakkeeseen. Päästökauppaviranomaisen tulisi viivytyksettä ilmoittaa toiminnanharjoittajalle, kun tarkkailusuunnitelmaa koskeva muutos ei olisi merkittävä. Ehdotettu muutos on päästökauppadirektiivin 6 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen. 

Kolmanteen momenttiin tehtäisiin vastaavat tekniset muutokset, jotka aiheutuvat siitä, että päästöjen tarkkailua koskevat ehdot eivät enää jatkossa sisältyisi päästölupaan. Päästökauppaviranomainen voisi jatkossakin asettaa määräajan tarkkailusuunnitelman muutoshakemuksen toimittamiseksi. Komissio valmistelee parhaillaan komission tarkkailuasetuksen muutosta. Asetusmuutoksen johdosta on ennakoitavissa, että kaikkien noin 600 päästökauppalaitoksen tarkkailusuunnitelmat käsitellään uudelleen päästökauppakautta 2021—2030 varten. Tarkkailusuunnitelmien uudelleen käsittelyyn olisi luontevaa yhdistää suunniteltu päästöluvan ja tarkkailusuunnitelmien erottaminen omiksi hallintopäätöksiksiin. 

14 §. Toiminnanharjoittajan vaihtuminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että kasvihuonekaasujen päästöluvan lisäksi pykälässä säädettäisiin päästöjen tarkkailusuunnitelman tarkistamisesta toiminnanharjoittajan vaihtuessa. Luvan saaneen toiminnanharjoittajan tilalle tuleva toiminnanharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan toiminnanharjoittajan vaihtumisesta päästökauppaviranomaiselle. Lupaa ja päästöjen tarkkailusuunnitelmaa koskeva ilmoitus käsiteltäisiin yhdessä ja päätökset annettaisiin lähtökohtaisesti samana päivänä. Kyseessä olisi luvan ja päästöjen tarkkailusuunnitelman tarkistaminen, sillä päästökauppaviranomaisen tulisi ilmoituksen johdosta arvioida onko hakijalla tosiasiallinen määräysvalta laitoksen toiminnasta lain 6 §:n 8 kohdan mukaisesti, jonka johdosta lupaa ja päästöjen tarkkailusuunnitelmaa on muutettava. 

Voimassa olevassa laissa uuden toiminnanharjoittajan velvoitteiden alkamisajankohdasta säädetään pykälän 1 momentissa siltä osin, kun kyse on koko luvan siirtymisestä uudelle toiminnanharjoittajalle ja 3 momentissa siltä osin, kun vain osa päästöluvan kattamaa toimintaa siirtyy uudelle toiminnanharjoittajalle. Selvyyden vuoksi ehdotetaan, että velvoitteiden alkamisajankohdasta molemmissa tapauksissa säädettäisiin vain 3 momentissa. 

16 §.Luvan ja päästöjen tarkkailusuunnitelmapäätöksen peruuttaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavan siten, että siinä ilmenee tarkkailusuunnitelman hyväksyntää koskevan päätöksen peruuttaminen päästöluvan peruuttamisen lisäksi. 

Voimassa olevan 3 momentin 2 kohdan mukaan päästökauppaviranomainen voi peruuttaa luvan silloin, kun toiminnanharjoittaja laiminlyö päästökauppaviranomaisen kehotuksesta huolimatta ilmoittaa sellaisesta muutoksesta, joka voi edellyttää päästöluvan muuttamista tai lupaehtojen tarkistamista. Jotta lainkohta olisi linjassa sen kanssa, että päästöjen tarkkailua koskevien ehtojen ehdotetaan sisältyvän jatkossa päästöjen tarkkailusuunnitelmaan, ehdotetaan että 3 momentin 2 kohdan loppu ”lupaehtojen tarkistamista” muutettaisiin muotoon ”päästöjen tarkkailusuunnitelman muuttamista”. 

Kun laitokselle erillisellä päätöksellä myönnetty päästölupa peruutettaisiin, ei laitosta koskevalla päästöjen tarkkailusuunnitelmalla olisi enää itsenäistä tarkoitusta. Näin ollen ehdotetaan 4 momentin loppuun lisättävän säännös jonka mukaan, kun laitoksen päästölupa peruutetaan, peruutettaisiin vastaavasti päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksyntä.  

16 a §. Laitoksen toiminnan lopettaminen. Voimassa olevassa laissa pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään ehdoista, joiden mukaan laitoksen katsotaan lopettaneen toimintansa päästökauppakaudella 2013—2020. Toiminnan lopettamisen ehdot päästökauppakaudella 2021—2030 säädetään komission ilmaisjakoasetuksessa, johon 1 momentissa kirjattaisiin viittaus. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muutosten ilmoitusvelvollisuudesta, josta voimassa olevassa laissa säädetään pykälän 3 momentissa. Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi voimassa olevan lain mukainen asetuksenantovaltuus. Momentissa säädettäisiin sen sijaan, että toiminnanharjoittajan on ilmoitettava lopettamisesta välittömästi päästökauppaviranomaiselle. 

17 §.Päästöoikeuksien kirjaamatta jättäminen. Voimassa olevassa laissa säädetään, ettei päästökauppaviranomainen saa kirjata päästöoikeuksien myöntämispäätöksen mukaisia vuosittain kirjattavia päästöoikeuksia laitoksen tilille sen jälkeen, kun laitosta koskeva päästölupa on peruutettu. Laitoksen toiminnan lopettamista koskien säädetään, että päästökauppaviranomainen ei saa kirjata päästöoikeuksia toiminnan lopettamisesta lähtien. 

Komission ilmaisjakoasetuksessa tullaan säätämään päästöoikeuksien kirjaamiskiellosta liittyen laitoksen toiminnan lopettamiseen. Asetuksen mukaan laitoksen katsotaan lopettaneen toimintansa muun muassa silloin, kun päästölupa on peruutettu. Asetus on kansallisesti suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, jolloin kirjaamiskiellosta ei luvan peruuttamisen osalta olisi enää tarpeen erikseen säätää päästökauppalaissa. Vaikka asetusta sovelletaan suoraan, olisi päästökauppalaissa edelleen aiheellista selvyyden vuoksi säätää kirjaamiskiellosta laitoksen toiminnan lopettamisen johdosta. Johdonmukaisuuden vuoksi ehdotetaan, että laitoksen toiminnan lopettamista seuraavasta kirjaamiskiellosta säädettäisiin luvussa 9, joka koskee päästöoikeuksien kirjaamista, palauttamista, mitätöintiä ja voimassaoloa. Koska jatkossa päästökauppalaissa ei enää säädettäisi nimenomaisesti kirjaamiskiellosta liittyen päästöluvan peruuttamiseen, ehdotetaan että 17 § kumotaan. 

3 luku. Päästöoikeuksien kokonaismäärä ja jakomenetelmät

18 §. Päästöoikeuksien kokonaismäärä. Päästökauppakaudella 2013—2020 päästöoikeuksien kokonaismäärää vähennetään vuosittain lineaarisesti 1,74 prosenttia. Vuodesta 2021 alkaen kokonaismäärää vähennetään lineaarisesti 2,2 prosenttia. Ensimmäiseen momenttiin lisättäisiin vuodesta 2021 alkaen käytettävä arvo 2,2 prosenttia. Lisäksi tehtäisiin kielellinen täsmennys EU:n päästökauppajärjestelmään viittaamisen osalta.  

19 §.Päästöoikeuksien jakomenetelmät päästökauppakaudella 2013—2020. Pykälän 3 ja 4 momentissa korvattaisiin viittaus päästökauppadirektiiviin viittauksella vanhaan päästökauppadirektiiviin. Kyseisissä lainkohdissa viitataan päästökauppadirektiivin sellaisiin kohtiin, joita muutettiin päästökauppadirektiivin muutoksella päästökauppakautta 2021—2030 varten. Päästökauppadirektiivin muutos astui voimaan 8 päivänä huhtikuuta 2018, mutta jäsenmaat velvoitettiin säilyttämään vanhan päästökauppadirektiivin kyseiset kohdat täytäntöön pantuna joulukuun 31 päivään 2020 saakka. Lakimuutos olisi tältä osin tekninen ja varmistaisi direktiivin täytäntöönpanon.  

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka koskisi vuodesta 2019 alkaen markkinavakausvarantoon siirrettäviä päästöoikeuksia. Näin säännös saatettaisiin päästökauppadirektiivin mukaiseksi. Selkeyden vuoksi 4 momentti ehdotetaan kirjattavan kolmen kohdan muodossa.  

Markkinavakausvarantoon siirretään joka vuosi (vuoden x syyskuu — vuoden x+1 elokuu) päästöoikeuksia määrä, joka vastaa tiettyä osuutta tuoreimman tiedon mukaan (vuoden x-1 lopussa) markkinoilla olevien päästöoikeuksien määrästä, jäljempänä sisäänsiirto-osuus. Sisäänsiirto-osuus on 24 prosenttia 31 päivään joulukuuta 2023 saakka ja 12 prosenttia sen jälkeen. Päästöoikeuksia ei kuitenkaan siirretä varantoon, jos siirrettävä määrä on alle 100 miljoonaa päästöoikeutta. Toisin sanoen päästöoikeuksia ei siirretä varantoon, jos tuoreimman tiedon mukaan liikkeellä olleiden päästöoikeuksien määrä on alle 417 miljoonaa päästöoikeutta (sisäänsiirto-osuuden ollessa 24 prosenttia) tai alle 834 miljoonaa päästöoikeutta (sisäänsiirto-osuuden ollessa 12 prosenttia). 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, johon siirrettäisiin voimassaolevan lain 36 §:n 1 momentin mukainen säännös siitä, että komissio laskee Suomen huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän päästökauppadirektiivin mukaisesti. Siirto varmistaisi lain loogisen rakenteen uuden 19 a §:n kanssa.  

19 a §. Päästöoikeuksien jakomenetelmät päästökauppakaudella 2021—2030. Päästökauppakaudella 2021—2030 päästöoikeudet jaetaan täysin harmonisoitujen jakomenetelmien mukaisesti. Päästökauppadirektiivin 10 artiklassa säädetään päästöoikeuksien huutokauppaa koskevista periaatteista ja 10 a artiklassa maksutta jaettavien päästöoikeuksien jakoperiaatteista. Pykälässä säädettäisiin direktiivin mukaisista jakomenetelmistä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että lain soveltamisalaan kuuluville laitoksille jaettaisiin maksutta päästöoikeuksia siten kuin 5 a—5 e luvussa säädetään. Vuodesta 2021 alkaen ilmaisjaon enimmäismäärää rajoittaa huutokaupattaville päästöoikeuksille asetettu 57 prosentin osuus päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Ilmaisjaon määrää tasoitetaan huutokaupattavaan osuuteen saakka vuositasolla siten, että jakamatta jäänyttä maksutta jaettavien päästöoikeuksien osuutta voidaan käyttää tulevina vuosina ilmaisjaon tarpeisiin. Jos laitoskohtaisesti laskettu ilmaisjaon yhteismäärä kuitenkin ylittää sille varatun enimmäismäärän, korotetaan enimmäismäärää enintään kolmen prosenttiyksikön verran kaikista päästöoikeuksista. Mikäli enimmäismäärä ei siitä huolimatta riitä, leikataan kaikille laitoksille maksutta myönnettävää päästöoikeusmäärää tasaisesti monialaisella korjauskertoimella. Jos ilmaisjaon enimmäismäärään riittää puolestaan alle kolmen prosenttiyksikön korotus, käytetään muuten huutokaupattavien päästöoikeuksien osuudesta enintään 50 miljoonaa päästöoikeutta innovaatiorahaston perustamiseen ja enintään 0,5 prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä vuosina 2021—2030 modernisaatiorahaston perustamiseen.  

Jos edellä mainittua rahastojen koon kasvatusta ei tehdä, käytetään innovaatiorahaston perustamiseen yli 450 miljoonaa päästöoikeutta ja modernisaatiorahastoon 2 prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Päästöoikeuksien käyttö näihin EU-tason rahastoihin kuvattaisiin pykälän 3 momentissa. 

Päästökauppadirektiivi velvoittaa jäsenmaat huutokauppaamaan kaikki päästöoikeudet, joita ei jaeta maksutta, siirretä markkinavakausvarantoon tai vapaaehtoisesti mitätöidä, kuten tarkemmin kuvataan alla. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien katsotaan kyseisessä velvoitteessa sisältävän myös ne innovaatiorahaston perustamiseen käytettävät päästöoikeudet, jotka muuten jaettaisiin maksutta. Vastaava säännös sisältyisi pykälän 4 momenttiin. Lisäksi momentissa todettaisiin, että komissio laskee Suomen huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän päästökauppadirektiivin 10 ja 10 a artiklan mukaisesti. 

Jäsenvaltioiden osuudet huutokaupalla myytävistä päästöoikeuksista määräytyvät siten, että 90 prosenttia jäsenvaltioiden huutokaupattavista päästöoikeuksista jaetaan aikaisempien vuosien todennettujen päästöjen perusteella. Jäljelle jäävät 10 prosenttia huutokaupattavista päästöoikeuksista jaettaisiin tiettyjen jäsenvaltioiden kesken yhteisvastuullisuuden, kasvun ja yhteenliitäntöjen edistämiseksi direktiivissä tarkemmin määrätyllä tavalla. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Suomen huutokaupattavan päästöoikeusmäärän mahdollisesta alentamisesta. Valtioneuvostolle ehdotetaan annettavan valtuus päättää päästökauppasektorin ja taakanjakosektorin välisen kertaluonteisen jouston käytöstä sekä päästöoikeuksien vapaaehtoisesta mitätöinnistä tapauksessa, jossa sähköntuotantokapasiteettia suljetaan kansallisten lisätoimien vuoksi. Molemmissa tapauksissa Suomen huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää alennettaisiin, mikä pienentäisi Suomen päästöoikeuksien huutokaupasta saamia tuloja. 

Kertaluonteisen jouston käyttömahdollisuudesta säädetään taakanjakoasetuksen 6 artiklassa. Mikäli jäsenmaa aikoo käyttää kertaluonteista joustoa kaudella 2021—2030, on siitä ilmoitettava komissiolle vuoden 2019 loppuun mennessä. Ilmoituksen tulee sisältää jouston määrä prosentteina kunakin kauden 2021—2030 vuotena. Jäsenmaa voi alentaa aiemmin ilmoitettua prosenttimäärää vuosina 2024 ja 2027. Taakanjakoasetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan päästökauppa- ja taakanjakosektorien rekisteristä vastaava keskusvalvoja ottaa jäsenmaan pyynnöstä jouston huomioon jäsenmaan taakanjakosektorin päästövähennyssitoumuksessa. 

Valtioneuvoston valtuuteen päättää kertaluonteisesta joustosta sisältyisi jouston käyttöaie vuoden 2019 loppuun mennessä, jouston suuruus prosentteina kunakin kauden 2021—2030 vuotena, vuosien 2024 ja 2027 mahdollisuus alentaa aiemmin ilmoitettua jouston prosenttimäärä sekä mahdolliset muut joustoon liittyvät asiat. 

Päästöoikeuksien vapaaehtoisesta mitätöinnistä säädetään päästökauppadirektiivin 12 artiklan 4 kohdassa, kuten kuvataan tarkemmin lakiesityksen yleisperusteluissa. Jäsenmaan on ilmoitettava mitätöinneistä komissiolle siten, kuin tullaan myöhemmin säätämään komission päästöoikeuksien huutokauppaa koskevassa asetuksessa. 

4 ja 5 luku

Lain 5 luvun otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi viittaus päästökauppakauteen 2013—2020, koska päästökauppakaudella 2021—2030 sovellettavat vastaavat käytännöt säädettäisiin uusiin lukuihin. Täten 5 luvun otsikko muutettaisiin muotoon Uudet osallistujat sekä laitosten toiminnan lopettaminen tai vähentäminen päästökauppakaudella 2013—2020. 

21, 25—32 ja 34—35 § 

Lain 4 ja 5 luvussa esiintyy useita viittauksia päästökauppadirektiivin sellaisiin kohtiin, jotka koskevat päästöoikeuksien jakamista maksutta päästökauppakaudella 2013—2020, mutta jotka muutettiin päästökauppadirektiivin muutoksella päästökauppakautta 2021—2030 varten. Päästökauppadirektiivin muutos astui voimaan 8 päivänä huhtikuuta 2018, ja jäsenmaat velvoitettiin säilyttämään täytäntöön pantuna päästökauppadirektiivin, sellaisena kuin se on voimassa 19 päivänä maaliskuuta 2018, jäljempänä vanhan päästökauppadirektiivin, kyseiset kohdat joulukuun 31 päivään 2020 saakka. Näin varmistetaan, että päästöoikeuksien maksutta jakamiseen sovelletaan nykyisiä menettelyitä päästökauppakauden 2013—2020 loppuun saakka.  

Yllä mainitun velvoitteen täyttämiseksi viittaus päästökauppadirektiiviin ehdotetaan korvattavan viittauksella vanhaan päästökauppadirektiiviin niissä lainkohdissa, joissa lain yksiselitteisyys voisi muutoin vaarantua. Lakimuutos olisi tältä osin tekninen ja tehtäisiin seuraavissa lainkohdissa: 21 §:n 3 momentin 3 kohta ja 27 §:n johdantokappale.  

Työ- ja elinkeinoministeriö hoitaa voimassa olevan lain 4 ja 5 luvussa säädettyjä viranomaistehtäviä, jotka liittyvät päästökauppakaudella 2013—2020 ilmaisjaon myöntämiseen. Lakiesityksessä ehdotetaan, että mainitut tehtävät siirrettäisiin Energiaviraston hoidettavaksi vuoden 2021 alussa.  

Päästökauppaviranomainen muutettaisiin päästökauppakautta 2013—2020 koskevien mainittujen viranomaistehtävien hoitajaksi seuraaviin lainkohtiin, ja ne saatettaisiin voimaantulosäännöksillä tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021: 25 §:n 3 momentti, 26 §:n 2 momentti, 29 §:n 1 momentti, 30 §:n 1—3 momentti, 31 §:n 1 momentin johdantokappale ja 3 momentti, 32 §:n 2 momentti, 34 §:n johdantokappale ja 35 §:n 2 momentti. Koska päästöoikeusmääriä koskevat päätökset tekisi työ- ja elinkeinoministeriön sijasta päästökauppaviranomainen, kumottaisiin päätösten tiedonantoa koskevista pykälistä työ- ja elinkeinoministeriötä koskeva vaatimus antaa ne tiedoksi päästökauppaviranomaiselle. Tämä muutos tehtäisiin seuraaviin pykäliin, ja ne saatettaisiin siirtymäsäännöksillä tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021: 26 §:n 1 momentti, 32 §:n 1 momentti ja 35 §:n 1 momentti. 

5 a luku. Maksutta jaettavat päästöoikeudet vuoden 2020 jälkeen alkavilla päästökauppakausilla

35 a §.Yleiset jakoperusteetpäästökauppakaudella 2021—2030. Päästökauppadirektiivin muutoksessa edellytetään, että jäsenvaltio toimittaa komissiolle tietoja laitosten toiminnasta kautta 2021—2025 varten 30 päivään syyskuuta 2019 mennessä, sekä vastaavasti myöhempiä viiden vuoden kausia varten. Maksutta jaettavia päästöoikeuksia ei saa myöntää laitokselle, jonka osalta tietoja ei toimiteta. Vaadittavien tietojen määrä on suuri ja tarkkuus yksityiskohtainen, ja niiden kokoamisesta, tarkistamisesta ja toimittamisesta komissiolle aiheutuu merkittävää hallinnollista taakkaa niin toiminnanharjoittajalle kuin viranomaiselle.  

Aiemmin ei ollut tiedossa, onko yllä mainitut tiedot toimitettava komissiolle vain ilmaisjakoa hakevista vai kaikista lain soveltamisalaan kuuluvista laitoksista. Jotta voitiin varmistaa, että Suomi pystyy joka tapauksessa täyttämään toimitusvelvoitteen ja jotta todentajat ehtivät hankkia tietojen todentamiseen tarvittavan akreditoinnin, lisättiin lailla 443/2018 päästökauppalain 35 a §:ään kaikkia toiminnanharjoittajia koskeva velvoite tietojen toimittamisesta. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen myötä on selvinnyt, että tiedot on toimitettava komissiolle vain ilmaisjakoa hakevien laitosten osalta. Siksi kyseinen velvoite ehdotetaan poistettavaksi lain 35 a §:stä. Vastaavat säännökset tietojen toimittamisesta laitoksista, joille haetaan ilmaisjakoa, säädettäisiin 5 b luvussa. Lain 35 a §:ssä säädettäisiin puolestaan ilmaisjaon yleiset jakoperusteet.  

Pykälän 1 momentissa olisi päästökauppadirektiiviä vastaavat säännökset, joissa määritellään ilmaisjakoa saavat toimialat ja niiden niin sanotut hiilivuotokertoimet. Toimialakohtainen hiilivuotokerroin määrää prosenttiosuuden, jonka verran toimialaan kuuluva laitos saa maksuttomia päästöoikeuksia suhteessa päästökauppadirektiivin 10 a mukaisesti laskettuun määrään. Laskennallinen määrä perustuu laitoksen tuotantotasoon, tehokkainta 10 prosenttia laitoksista kuvaavaan vertailuarvoon sekä erilaisiin korjauskertoimiin.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan sähköntuotannolle ei myönnettäisi ilmaisjakoa päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 1 kohdassa mainittua prosessikaasuista tuotettua sähköä lukuun ottamatta. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin 100 prosentin ilmaisjaosta hiilivuototoimialoille, joihin energiaintensiivinen teollisuus pääosin kuuluu. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin kaukolämmölle myönnettävästä ilmaisjaosta ja 4 kohdassa asteittain alenevasta ilmaisjaosta muille toimialoille.  

Pykälän 2 momentin mukaisesti ilmaisjaon määrä perustuisi komission määrittämiin vertailuarvoihin. Päästökauppadirektiivin mukaisesti komissio päivittää vertailuarvot kaudelle 2021—2025 ja 2026—2030. 

Pykälän 3 momentin mukaan päästökaupan vakiintuneen laitoksen ilmaisjaon määrää alennettaisiin tarvittaessa monialaisella korjauskertoimella. Alennus tehdään siinä tapauksessa, että laitoskohtaisesti laskettu maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä ylittää niille EU:n päästökauppajärjestelmän tasolla varatun kokonaismäärän. Korjauskerroin on saman suuruinen toimialasta riippumatta. Niinä vuosina, joina monialaista korjauskerrointa ei käytetä, alennettaisiin tehokkaalla yhteistuotannolla tuotettua lämmön ja jäähdytyksen päästöoikeusmäärää lineaarisesti 2,2 prosenttia vuodessa. Päästökaupan uuden osallistujan päästöoikeusmäärää puolestaan alennettaisiin lineaarisesti 2,2 prosenttia vuodessa. Ehdotetut säännökset vastaavat päästökauppadirektiivin säännöksiä.  

35 b §.Päästökaupan uusille osallistujille varattu päästöoikeusmääräpäästökauppakaudella 2021—2030. Pykälässä säädettäisiin päästökaupan uusille osallistujille päästökauppakautta 2021—2030 varten varattavasta päästöoikeusmäärästä, jäljempänä uusien osallistujien varannosta. Varanto koostuu päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 7 kohdan mukaan päästökauppakaudella 2013—2020 jakamatta jäävistä päästöoikeuksista sekä 200 miljoonasta markkinavakausvarantoon siirretystä päästöoikeudesta. Uusien osallistujien varannosta enintään 200 miljoonaa päästöoikeutta palautetaan markkinavakausvarantoon päästökauppakauden 2021–2030 päättyessä, jos niitä ei ole jaettu kyseisellä kaudella. Koska varannon koko on ennalta määrätty, on mahdollista, että varannon päästöoikeudet loppuvat kesken. 

Uusien osallistujien varanto on koko EU:n päästökauppajärjestelmän yhteinen, ja siitä myönnetään päästöoikeuksia uusille päästökaupan osallistujille päästökauppakaudelle 2021—2030. Lisäksi varannosta myönnetään tai sinne siirretään päästöoikeuksia silloin, kun laitoksille maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää muutetaan sen vuoksi, että laitoksen tuotantotaso on noussut tai laskenut kahden vuoden liukuvan keskiarvon perusteella arvioituna yli 15 prosenttia. Vuodesta 2021 alkaen varantoon siirretään myös päästöoikeudet, jotka jäävät jakamatta laitoksen lopetettua toimintansa. 

35 c §.Laitosten tuotantotason muutokset päästökauppakaudella 2021—2030. Pykälän mukaan laitoksille päästökauppakaudella 2021—2030 maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää korotettaisiin tai alennettaisiin vuosittain tuotantotason muutosten perusteella. Päästöoikeusmäärien korottaminen tai alentaminen edellyttäisi, että laitoksen tuotantotaso on noussut tai laskenut kahden vuoden liukuvan keskiarvon perusteella arvioituna yli 15 prosenttia verrattuna alkuperäiseen tasoon, jota on käytetty maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrittämiseksi kaudelle 2021—2025 tai kaudelle 2026—2030. Päästöoikeusmäärien muutokset tehtäisiin joka vuosi, jolloin yllä mainittu edellytys täyttyy. Päästöoikeusmäärien muutokset tehtäisiin komission päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 21 kohdan nojalla antaman säädöksen edellyttämällä tavalla.  

35 d §. Viranomaistehtävät vuoden 2020 jälkeen alkavilla päästökauppakausilla. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin päästökauppaviranomaisen ja työ- ja elinkeinoministeriön välisestä toimivallanjaosta komission ilmaisjakoasetuksessa ja komission ilmaisjaon mukautussäädöksessä säädettävien tehtävien osalta. Ehdotettu säännös noudattaa esityksen yleisempää ehdotusta siirtää ilmaisjaon myöntämiseen liittyvät viranomaistehtävät työ- ja elinkeinoministeriöltä Energiavirastolle. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaiset viranomaistehtävät liittyvät erityisesti ilmaisjakoa koskevien hakemusten käsittelyyn, ilmaisjaon tarkkailua koskeviin viranomaistehtäviin sekä yhteydenpitoon komission kanssa. Komission ilmaisjaon mukautussäädöksen mukaiset viranomaistehtävät tulevat arvion mukaan liittymään laitosten vuosittaisten tuotantotietojen käsittelyyn, ilmaisjaon vuosittaisiin muutoksiin ja yhteydenpitoon komission kanssa. 

5 b luku. Päästöoikeuksien myöntäminen päästökaupan vakiintuneille laitoksille päästökauppakaudelle 2021—2030

35 e §.Päästöoikeuksien hakeminen päästökaupan vakiintuneille laitoksille. Pykälän 1 momentin mukaan maksuttomien päästöoikeuksien myöntäminen päästökaupan vakiintuneelle laitokselle edellyttäisi, että toiminnanharjoittaja toimittaa kyseistä viiden vuoden kautta koskevan hakemuksen päästökauppaviranomaiselle määräajassa. Hakemuksen toimittamisen määräajaksi ehdotetaan huhtikuun 30 päivää vuosina 2019 ja vuonna 2024. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksessa esitetään määräajaksi toukokuun 30 päivä kyseisinä vuosina, mutta annetaan jäsenvaltiolle mahdollisuus säätää kansallinen määräaika huhtikuun 30 päivän ja kesäkuun 30 päivän väliltä.  

Hakemukseen olisi liitettävä suuri määrä komission ilmaisjakoasetuksessa edellytettäviä yksityiskohtaisia tietoja laitoksen toiminnasta. Jäsenvaltion on toimitettava tiedot komissiolle viimeistään syyskuun 30 päivänä edellä tarkoitettuina vuosina laitoksista, jotka hakevat ilmaisjakoa. Ilmaisjakoa ei saa päästökauppadirektiivin mukaisesti myöntää laitokselle, josta tietoja ei toimiteta. Pykälän 1 momentissa ehdotettu aikainen määräaika varmistaisi, että toimivaltaisella viranomaisella on riittävästi aikaa tarkistaa tiedot ja tarvittaessa pyytää toiminnanharjoittajilta täydennyksiä ennen tietojen toimittamista komissiolle. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tietojen toimittamisen määräajasta niille laitoksille, jotka aloittavat toimintansa hakemuksen toimittamisvuoden ensimmäisellä puoliskolla. Määräajaksi ehdotetaan kesäkuun 30 päivää, mikä on myöhäisin komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mahdollistama määräaika. 

Pykälän 3 momentin mukaan toiminnanharjoittajien, joilla on yhteinen päästölupa tai jotka ovat 11 §:n 2 momentin mukaisesti hakeneet yhdessä päästölupaa, olisi haettava päästöoikeuksia yhdessä. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksenantovaltuudesta 1 momentissa säädetyn määräajan pidentämiseksi tilanteessa, jossa komission ilmaisjakoasetus ei tullut voimaan kahta viikkoa ennen kyseistä määräaikaa tai komission ilmaisjakoasetuksen toimeenpanemiseksi valmisteltavia komission ohjeita ja sähköistä taulukkoa ei ole annettu tarpeeksi aikaisin ennen kyseistä määräaikaa. 

35 f §. Hakemuksen liitteet.Komission ilmaisjakoasetuksessa tullaan säätämään hakemukseen liitteeksi vaadittavista asiakirjoista ja tiedoista, näiden tarkemmasta sisällöstä ja kuinka tietojen todentaminen suoritetaan. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaan liitteeksi vaaditaan i) ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelma, ii) ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelmaa koskeva todentamisraportti, jos toimivaltainen viranomainen ei ole vielä hyväksynyt ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelmaa, iii) raportti, joka sisältää tiedot laitoksen toiminnasta laitoksen osan tarkkuudella edeltäneiltä viideltä kalenterivuodelta ja iv) edellisessä kohdassa tarkoitettua raporttia koskeva todentamisraportti. 

Lakiin ehdotetun 35 d §:n nojalla työ- ja elinkeinoministeriö käsittelisi kauden 2021—2025 osalta edellä iii ja iv kohdassa tarkoitetut raportti. Energiaviraston käsittelisi kyseiset raportit kauden 2026—2030 osalta sekä i ja ii kohdassa tarkoitetut raportit molempien viisivuotiskausien osalta.  

Energiavirasto ei ehtisi hyväksyä ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelmia vuoden 2019 hakemuksen jättämisen määräaikaan mennessä. Siksi ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelmaa koskeva todentamisraportti on liitettävä kautta 2021—2025 koskevaan 35 e §:n mukaiseen hakemukseen. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kukin asiakirja olisi toimitettava kyseisen asiakirjan käsittelystä vastaavan viranomaisen vahvistamalla lomakkeella. Tietojen keruussa toiminnanharjoittajilta saatetaan soveltuvin osin hyödyntää Energiaviraston sähköistä FINETS-järjestelmää. 

Pykälän 2 momentin mukaan toiminnanharjoittajan olisi täydennettävä tietoja toimivaltaisen viranomaisen määräämässä ajassa saadakseen päästöoikeuksia maksutta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta valtioneuvostolle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle.  

35 g §. Alustavat päästöoikeusmäärät päästökauppakaudelle 2021—2030. Pykälän 1 momentin mukaan päästökauppaviranomainen määrittäisi kullekin laitokselle maksutta myönnettävien päästöoikeuksien alustavan määrän sen jälkeen, kun komissio on määrännyt päivitetyt vertailuarvot. Komissio antaa kautta 2021—2025 koskevat päivitetyt vertailuarvot toimeenpanosäädöksellä alustavan tiedon mukaan kesään 2020 mennessä. Alustavat päästöoikeusmäärät ehdotetaan annettavan päästökauppaviranomaisen päätöksenä, mikä tarjoaisi toiminnanharjoittajille mahdollisuuden valittaa laskennan perusteista hallintolain mukaisesti ja varmistaisi heidän oikeusturvansa. 

35 h §.Päästöoikeuksien myöntämistä koskeva päätös päästökauppakaudelle 2021—2030. Laitoskohtaiset päästöoikeuksien myöntämispäätökset koko kaudelle 2021—2025 tehtäisiin 1 momentin mukaan sen jälkeen, kun komissio on vahvistanut kyseisen kauden kunakin vuonna sovellettavan monialaisen korjauskertoimen arvon. Lisäksi komissio saattaa edellyttää tarkistuksia joihinkin laitoskohtaisiin laskelmiin tai hylätä laskelmat. Koko kauden 2026—2030 laitoskohtaiset päästöoikeuksien myöntämispäätökset tehtäisiin vastaavasti.  

Myöntämispäätöksestä ilmenisi hallintolain mukaisesti myöntämisen perustelut. Toiminnanharjoittajia kuultaisiin hallintolain mukaisesti. Hallintolain 34 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan hallintoasian saa ratkaista ilman asianomaisen kuulemista, jos kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta. Tällainen tilanne saattaa esiintyä, jos on esimerkiksi ilmeistä, että komissio on alustavan päästöoikeusmäärän perusteella päättänyt myös lopullisen päästöoikeuksien määrän eikä siihen tässä vaiheessa enää pysty vaikuttamaan. Päästökauppaviranomainen toimittaisi tiedot lopullisesta päästöoikeusmäärästä komissiolle, kuten tullaan edellyttämään komission ilmaisjakoasetuksessa.  

EU:n lainsäädäntö voi aiheuttaa muutoksia myöntämispäätöksen mukaiseen päästöoikeusmäärään. Päästökauppadirektiiviä ja sen ilmaisjakoa koskevia säännöksiä voidaan muuttaa esimerkiksi kireämpään päästöjen vähentämistavoitteeseen siirtymisen vuoksi. On mahdollista, että komissio esittää muutoksia myös ilmaisjakoa koskeviin säädöksiin. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että myöntämispäätöstä voidaan myöhemmin muuttaa edellä mainituista syistä. Maksutta myönnettävien päästöoikeuksien määrää muutettaisiin niille vuosille, joita EU:n lainsäädäntöön tehdyt muutokset koskevat. Toisin kuin päästökauppakaudella 2013—2020, päästökauppadirektiivissä ei kuitenkaan myönnetä komissiolle valtuutta muuttaa hiilivuotolistaa kesken päästökauppakauden 2021—2030. 

5 c luku. Päästöoikeuksien myöntäminen päästökaupan uusille osallistujille päästökauppakaudelle 2021—2030

35 i §.Päästöoikeuksien hakeminen päästökaupan uusille osallistujille. Pykälän 1 momentin mukaan maksuttomien päästöoikeuksien myöntäminen päästökaupan uudelle osallistujalle kaudelle edellyttäisi, että toiminnanharjoittaja toimittaa kyseistä kautta koskevan hakemuksen päästökauppaviranomaiselle määräajassa. Määräajasta ja hakumenettelyistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.  

Pykälän 2 momentin mukaisesti toiminnanharjoittajien, joilla on yhteinen päästölupa tai jotka ovat 11 §:n 2 momentin mukaisesti hakeneet yhdessä päästölupaa, olisi haettava päästöoikeuksia yhdessä.  

Pykälän 3 momentissa viitattaisiin komission ilmaisjakoasetukseen, jossa säädetään hakemuksen liitteeksi edellyttävistä asiakirjoista ja tiedoista. Näihin kuuluvat komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaan laitoksen toimintaa koskevia tietoja laitoksen osan tarkkuudella, ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelma, näiden todentamisraportit tarpeen mukaan sekä normaalin toiminnan aloituspäivä. 

Pykälän 4 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin asiakirjojen ja tietojen sisällöstä ja todentamisesta.  

35 j §.Päätös päästöoikeuksien myöntämisestä päästökaupan uudelle osallistujalle päästökauppakaudelle 2021—2030. Pykälän 1 momentin mukaan päästökauppaviranomainen tekisi päätöksen päästöoikeuksien myöntämisestä päästökaupan uudelle osallistujalle kyseessä olevalle kaudelle 2021—2025 tai 2026—2030. Laitoksen toiminnanharjoittajaa kuultaisiin hallintolain mukaisesti. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaisesti päästökauppaviranomainen toimittaisi komissiolle tiedon päästöoikeusmääristä, ja komissio saattaa edellyttää niihin muutoksia. 

Nykyisellä päästökauppakaudella tehdään ensin päätös alustavasta päästöoikeusmäärästä ja komission vahvistuksen jälkeen vielä päätös lopullisesta päästöoikeusmäärästä. Ehdotettava yhden myöntämispäätöksen menettely perustuu vastaavaan muutokseen komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksessa ja toisaalta tavoitteeseen vähentää toimivaltaisen viranomaisen hallinnollista taakkaa. Ehdotettava menettely muistuttaa voimassa olevan lain 34 §:n mukaista päätöksentekoa päästöoikeusmäärän alentamisesta, joka myös perustuu yhteen hallintopäätökseen.  

Pykälän 2 momentin mukaan myöntämispäätöksen edellytyksenä olisi, että laitokselle on myönnetty kasvihuonekaasujen päästölupa. 

EU:n lainsäädäntö voi aiheuttaa muutoksia myöntämispäätöksen mukaiseen päästöoikeusmäärään. Päästökauppadirektiiviä ja sen ilmaisjakoa koskevia säännöksiä voidaan muuttaa esimerkiksi kireämpään päästöjen vähentämistavoitteeseen siirtymisen vuoksi. On mahdollista, että komissio esittää muutoksia myös ilmaisjakoa koskeviin komission toimeenpanosäädöksiin. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että myöntämispäätöstä voidaan myöhemmin muuttaa edellä mainituista syistä. Maksutta myönnettävien päästöoikeuksien määrää muutettaisiin niille vuosille, joita EU:n lainsäädäntöön tehdyt muutokset koskevat. Toisin kuin päästökauppakaudella 2013—2020, päästökauppadirektiivissä ei myönnetä komissiolle valtuutta muuttaa hiilivuotolistaa kesken päästökauppakauden 2021—2030. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta päätöksenteon määräajan ja menettelyiden osalta.  

5 d luku. Maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin liittyvät velvoitteet ja päästöoikeusmäärän muuttaminen päästökauppakaudella 2021—2030

35 k §. Ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelman hyväksyminen. Toiminnanharjoittajan on liitettävä vuoden 2020 jälkeisiä ajanjaksoja koskeviin ilmaisjakoahakemuksiin ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelma, jonka sisällöstä tullaan säätämään komission ilmaisjakoasetuksessa ja sen liitteessä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää määräaika, jossa päästökauppaviranomaisen on tehtävä päätös ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelmasta. 

Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksessa ei aseteta määräaikaa tarkkailusuunnitelman hyväksymiselle. Jos päästökauppaviranomainen ei ole hyväksynyt ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelmaa siinä vaiheessa kun toiminnanharjoittaja hakee ilmaisjakoa, on toiminnanharjoittajan toimitettava hakemuksen yhteydessä suunnitelman todentamisraportti. Todentamisraportti vaaditaan kautta 2021—2025 koskevan päästökaupan vakiintuneen laitoksen hakemuksen liitteenä. 

35 l §. Ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelman muuttaminen. Komission ilmaisjakoasetuksessa tullaan säätämään toiminnanharjoittajan velvollisuudesta muuttaa ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelmaa. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaisesti merkittävistä muutoksista on ilmoitettava viipymättä. Muutoksista, jotka eivät ole merkittäviä, on ilmoitettava joulukuun 31 päivään tai jäsenvaltion asettamaan muuhun päivään mennessä. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettävän, että kaikista muutoksista olisi ilmoitettava ennakkoon. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelman päivittämisestä ja sitä koskevan päätöksen muuttamisesta. 

35 m §.Tarkkailu- ja ilmoitusvelvollisuus. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaan toiminnanharjoittajan on tarkkailtava kyseisessä asetuksessa edellytettäviä tietoja ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelman mukaisesti. Lisäksi toiminnanharjoittajalla olisi komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaan ilmoitusvelvollisuus muutoksista, joilla on vaikutusta maksutta myönnettävien päästöoikeuksien määrään. Ilmoitus tehtäisiin päästökauppaviranomaiselle. Vielä ei ole tiedossa, mitä kyseisillä muutoksilla tarkoitetaan. 

Pykälän 3 momentin mukaisesti toiminnanharjoittajan olisi vuosittain ilmoitettava päästökauppaviranomaiselle todennetut tiedot laitoksen toiminnasta. Komissio on ennakolta ilmoittanut, että kyseinen velvoite tullaan säätämään komission ilmaisjaon mukautussäädöksellä, jonka komissio alustavan tiedon mukaan antaa vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla. 

Pykälän 1—3 momentin velvoitteet koskisivat niitä laitoksia, joihin mainittuja säädöksiä sovelletaan. Komission mukaan velvoitteet eivät koske laitoksia, jotka eivät hae ilmaisjakoa neljännellä päästökauppakaudella. Vielä ei ole tiedossa, vapautuuko toiminnanharjoittaja, joka luopuu sille myönnetystä ilmaisjaosta, kyseisistä velvoitteista. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksessa ei ehdoteta tarkkailuvelvoitteelle erillistä alkamispäivämäärää, joten velvoite tulee voimaan samanaikaisesti kyseisen asetuksen kanssa, arviolta vuoden 2019 alkupuolella. 

Pykälän 4 momentin mukaisesti valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tietojen ilmoittamisesta. Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä pykälän 2 ja 3 momentin mukaisten ilmoitusten yhteydessä toimitettavien tietojen sisällöstä ja todentamisesta sekä tietojen tarkkailemisesta. 

35 n §.Päätös päästöoikeusmäärän muuttamisesta. Pykälän 1 momentin mukaisesti päästöoikeusmäärää muutettaisiin laitokselle, jonka tuotantotaso on muuttunut yli 15 prosenttia 35 c §:n mukaisesti. Lisäksi päästöoikeusmäärää muutettaisiin, jos laitoksen toiminnassa tapahtuu muu ilmaisjaon määrään vaikuttava muutos. 

Pykälän 2 momentin mukaisesti päästökauppaviranomainen tekisi päätöksen maksutta jaettavan päästöoikeusmäärän muuttamisesta. Nykyisellä päästökauppakaudella päästöoikeusmäärän alennus tehdään myös yhdellä hallintopäätöksellä. Kapasiteetin merkittävää laajentamisesta seuraava päästöoikeusmäärän korotus käsitellään nykyisin puolestaan uutena osallistujana, jolle tehdään päätös alustavasta päästöoikeusmäärästä ja komission hyväksynnän jälkeen päätös varsinaisesta päästöoikeusmäärästä. Pykälässä ehdotettava yhden hallintopäätöksen menettely pyrkii varmistamaan toimivaltaisen viranomaisen kevyen hallinnollisen taakan.  

Alustavan tiedon mukaan komissio antaa komission ilmaisjaon mukautussäädöksen vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää kyseisen säädöksen täytäntöönpanosta pois lukien 35 m §:n mukainen tietojen ilmoittaminen päästökauppaviranomaiselle. Säännökset voisivat liittyä esimerkiksi päätöksen tekemisen määräaikaan. Vielä ei ole tiedossa komission säädöksen sisältöä, antaako komissio säädöksen asetuksena vai päätöksenä taikka sitä, edellyttääkö säädös kansallisia täytäntöönpanotoimia.  

35 o §. Yhdistyminen ja jakautuminen. Pykälässä säädettäisiin laitosten yhdistymisestä ja laitoksen jakautumisesta ilmaisjaon osalta. Komission ilmaisjakoasetuksen mukaisen yhdistymisen tai jakautumisen jälkeisten laitosten toiminnanharjoittajilla olisi velvollisuus toimittaa päästökauppaviranomaiselle mainitussa asetuksessa edellytettävät tiedot. Velvollisuus pätee riippumatta siitä, onko yhdistymisestä tai jakautumisesta muodostuva laitos päästökaupan vakiintunut laitos vai päästökaupan uusi osallistuja. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tietojen toimittamisen määräajasta.  

Pykälän 3 momentin mukaisesti päästökauppaviranomainen tekisi päätöksen yhdistymisen tai jakautumisen jälkeisten laitosten ilmaisjaosta. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaisesti kyseinen ilmaisjaon määrän on heijastettava ilmaisjaon kokonaismäärää ennen yhdistymistä tai jakautumista. Komissio arvioi kaikki yhdistymistä ja jakautumista koskevat tapaukset. Päästökauppaviranomainen tekisi vastaavasti päätöksen myös silloin, kuin yhteen kasvihuonekaasujen päästölupaan sisältyvistä useasta laitoksesta yksi tai useampi laitos, mutta ei kaikki laitokset, siirtyvät uudelle toiminnanharjoittajalle. 

5 e luku. Päästöoikeuksista luopuminen päästökauppakaudella 2021—2030

35 p §.Hakemus päästöoikeuksista luopumiseksi. Pykälän mukaisesti toiminnanharjoittaja voisi kokonaan tai osittain luopua oikeudestaan valitsemiensa laitoksen osien perusteella myönnettyihin maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin, kuten tullaan säätämään komission ilmaisjakoasetuksessa. Luopuakseen päästöoikeuksista toiminnanharjoittajan olisi toimitettava hakemus päästökauppaviranomaiselle. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaan hakemuksen voi toimittaa milloin vain kyseessä olevan viiden vuoden kauden aikana.  

35 q §.Päätös päästöoikeuksista luopumisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että päästökauppaviranomainen tekee päätöksen päästöoikeusmäärän muuttamisesta. Päästökauppaviranomainen toimittaisi tiedon päästöoikeusmäärän muuttamisesta komissiolle. Ilmaisjaon määrää muutettaisiin hakemuksen hyväksymistä seuraavasta vuodesta alkaen komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaisesti.  

Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaan komission hyväksymä päätös pysyy voimassa kyseessä olevan viiden vuoden kauden loppuun saakka, eikä toiminnanharjoittajalla ole oikeutta perua aiempaa hakemustaan.  

Komission ilmaisjakoasetuksen luonnos sisältää säännöksen laitokselle, joka on aiemmin luopunut oikeudestaan maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin ja hakee päästöoikeuksia myöhemmälle viiden vuoden kaudelle päästökaupan vakiintuneena laitoksena. Kyseisen laitoksen ilmaisjaon tarkkailumenetelmäsuunnitelma on mainitun asetusluonnoksen mukaan toimitettava päästökauppaviranomaisen hyväksyttäväksi viimeistään kuusi kuukautta ennen ilmaisjaon hakemisen määräaikaa, eli kauden 2026—2030 osalta lokakuun 2023 viimeisenä päivänä. 

6 luku. Päästöoikeuksien huutokauppa

Luvun otsikosta ehdotetaan poistettavaksi viittaus päästökauppakauteen 2013—2020. Voimassa oleva otsikko on Päästöoikeuksien huutokauppa päästökauppakaudella 2013—2020. Näin ollen luvun säännökset kattaisivat sekä päästökauppakauden 2013—2020 että sen jälkeen alkavat päästökauppakaudet.  

36 §.Huutokaupalla myytävät päästöoikeudet ja huutokauppamenettely. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi maininta päästökauppakaudesta 2013—2020, jolloin momentti koskisi myös vuoden 2020 jälkeen alkavia päästökauppakausia. Momentissa säädetään Suomen huutokaupattavien päästöoikeuksien huutokauppaamisesta yhteisen huutokauppapaikan kautta.  

Yhteisen huutokauppapaikan periaatteista säädetään komission huutokauppoja koskevassa asetuksessa (Komission asetus (EU) No 1031/2010 kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/83/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista, jäljempänä huutokauppa-asetus). Huutokauppa-asetuksen mukaan yhteinen huutokauppapaikka nimitetään enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.  

Huutokauppa-asetuksen 26 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan yhteiseen huutokauppapaikkaan osallistuvat jäsenmaat nimittävät huutokauppapaikan komission ja jäsenmaiden yhteisen hankintamenettelyn perusteella. Hankintamenettelyn osalta noudatetaan komission ja jäsenvaltioiden välillä 9 päivänä marraskuuta 2011 tehtyä sopimusta yhteisestä hankintamenettelystä yhteisten huutokauppapaikkojen nimeämiseksi.  

Edellä mainittu sopimus on voimassa yhtä kauan kuin huutokauppa-asetuksen 26 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiset velvoitteet ja kunnes se korvataan toisella sopimuksella tai irtisanotaan. Suomessa sopimus on saatettu voimaan lailla yhteisestä hankintamenettelystä yhteisten huutokauppapaikkojen nimeämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (213/2012) sekä sen nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella 240/2012.  

Yhteiseksi huutokauppapaikaksi on valittu Saksassa toimiva European Energy Exchange (EEX) ja sen selvitysjärjestelmä European Commodity Clearing (ECC). Sopimus EEX:n kanssa astui voimaan heinäkuun 13 päivänä 2016, jolloin EEX nimitettiin yhteiseksi huutokauppapaikaksi toista kertaa. Yhteiseen huutokauppaan osallistuu 25 jäsenvaltiota, ja lisäksi siihen aikovat osallistua EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat kolme Euroopan talousalueen maata. Oman huutokauppapaikkansa ovat puolestaan nimittäneet Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta. Lisäksi Puola on ilmoittanut nimittävänsä oman huutokauppapaikan, mutta on siirtymäkaudella toistaiseksi huutokaupannut päästöoikeutensa EEX:n kautta. 

Lisäksi pykälän 1 momentista poistettaisiin maininnat, jotka liittyvät Suomen osuuteen huutokaupattavista päästöoikeuksista tai Suomen huutokaupattavan päästöoikeusmäärän laskemiseen. Pykälän säännös siitä, että komissio laskee Suomen huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän, siirrettäisiin lain 19 §:ään. Tämä parantaisi lain johdonmukaisuutta uuden 19 a §:n kanssa. 

37 §.Huutokaupanpitäjä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Suomen huutokaupanpitäjänä toimivasta organisaatiosta. Huutokauppa-asetuksen mukaan kunkin jäsenvaltioin on nimettävä huutokaupanpitäjä ennen huutokaupan järjestämistä. Huutokaupanpitäjä huutokauppaa huutokauppa-asetuksen mukaisesti Suomen puolesta Suomen osuuden huutokaupattavista päästöoikeuksista. Huutokauppapaikka vastaa huutokauppojen järjestämisestä eli päästöoikeuksien myynnistä päästökaupan toiminnanharjoittajille ja markkinatoimijoille. Huutokaupanpitäjä vastaanottaa Suomelle huutokaupoista saadut tulot ja tulouttaa ne valtiolle. Huutokaupanpitäjän valinnan yhteydessä on arvioitava, millä ehdokkailla on pienin eturistiriitariski tai markkinoiden väärinkäytön riski sekä niiden kyky hoitaa tehtäviään oikea-aikaisesti sekä ammatillisten ja laatuvaatimusten mukaisesti.  

Voimassa olevan lain mukaan Suomen huutokaupanpitäjästä päättää valtioneuvosto. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi yllä mainittuja näkökulmia vuosina 2011—2012, minkä pohjalta valtioneuvosto määräsi yleisistunnossaan 1 päivänä maaliskuuta 2012 Energiamarkkinaviraston (nykyisen Energiaviraston) toimimaan Suomen huutokaupanpitäjänä päästökauppakaudella 2013—2020. 

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että huutokaupanpitäjänä toimii päästökauppaviranomainen (Energiavirasto), ja että säännöstä ei rajata mihinkään tiettyyn päästökauppakauteen. Näin ollen Energiavirasto toimisi huutokaupanpitäjänä myös päästökauppakaudella 2021—2030 ja sen jälkeisillä päästökauppakausilla. Muutos tulisi voimaan lain voimaan tullessa, jolloin se korvaisi valtioneuvoston mainitun päätöksen vuoden 2020 loppuun saakka mutta ei muuttaisi nykytilaa.  

Energiavirasto on perustanut päästöoikeuksien huutokauppaamiseksi Suomeksi käytettävät järjestelmät ja toiminut Suomen huutokaupanpitäjänä koko sen ajan, jona Suomi on huutokaupannut päästöoikeuksia, eli vuodesta 2012 alkaen. Tämän myötä Energiavirastolla on osaaminen ja käytännön kokemus huutokaupanpitäjänä toimimisesta. Päästökauppaviranomaisena toimiva Energiavirasto vastaa myös päästökaupan valvonnasta Suomessa ja toimii päästökaupparekisteristä vastaava viranomaisena. Energiaviraston jatkaminen huutokaupanpitäjänä varmistaisi jatkuvuuden päästökauppakausien 2013—2020 ja 2021—2030 vaihteessa, eikä siitä syntyisi lisäresurssitarvetta nykyiseen verrattuna. Lisäksi 1 momentin toiseen lauseeseen tehtäisiin lakitekninen korjaus. 

Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin lakitekninen muutos, joka ei muuttaisi vallitsevaa käytäntöä. Pykälän 3 momentti säilyisi muuttumattomana. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin innovaatiorahastoa varten tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokauppaamisesta. Päästökauppadirektiivissä säädetään uuden innovaatiorahaston perustamisesta, joka on jatkoa nykyisen päästökauppakauden NER-300 rahastolle. Rahaston koko säädetään päästöoikeuksien määränä. Niistä pääosa (lähtökohtaisesti 400 miljoonaa oikeutta) myydään myöhemmin, arviolta vuodesta 2021 alkaen. Yksityiskohdista säädetään innovaatiorahastoa koskevassa säädöksessä, jonka komissio antaa myöhemmin. Direktiivissä säädetään lisäksi, että 50 miljoonaa päästöoikeutta on myytävä jo aiemmin.  

Komissio valmistelee muutosta huutokauppa-asetukseen, jolla mainitut 50 miljoonaa oikeutta myytäisiin vuoden 2020 aikana. Komission lähtökohta on, että kukin EU:n yhteiseen huutokauppapaikkaan osallistuvista 25 jäsenmaasta, Suomi mukaan lukien, huutokauppaa 2 miljoonaa päästöoikeutta vuonna 2020, ja tulouttaa näin saadut tulot komission osoittamalle tilille. Päästöoikeudet jaettaisiin vuoden huutokauppamääriin tasaisin erin markkinavaikutusten minimoimiseksi. Kyseiset päästöoikeudet ovat kolmannella päästökauppakaudella jakamatta jääneitä markkinavakausvarantoon siirrettäviä päästöoikeuksia, joten niiden myymisellä ja tulouttamisella ei ole suoraa vaikutusta Suomen käyttöön jääviin huutokauppatuloihin. 

Komission asetusluonnoksen mukaisesti kyseisten tulojen säilyttämisestä ja tulouttamisesta aiheutuvat kustannukset saisi vähentää komission tilille tuloutettavasta summasta. Kunkin yhteiseen huutokauppapaikkaan osallistuvan jäsenmaan huutokaupanpitäjän olisi 1 päivään lokakuuta 2019 mennessä ilmoitettava pankkitili, jolle kyseisten oikeuksien huutokauppatulot maksetaan. Tulot olisi tuloutettava komission osoittamalle tilille viimeistään päästöoikeuksien myymistä seuraavan kuukauden 15 päivänä. Suomen huutokaupanpitäjän tähän tarkoitukseen ilmoittamaa pankkitiliä ja muita menettelyitä arvioitaisiin myöhemmin tarkemmin. Kyseiset tulot ja menot sisällytettäisiin vuoden 2020 talousarvioon.  

Velvoitteen täytäntöönpano aiheuttaa huutokaupanpitäjälle ylimääräistä hallinnollista taakkaa, joskin velvoite koskee vain vuoden 2020 huutokauppoja. Komissiolla ei ole valtuutta itse huutokaupata päästöoikeuksia, ja komission mukaan kyseisten 50 miljoonan oikeuden myymistä ei pystytä edellä kuvatussa aikataulussa hoitamaan muulla kuin komission ehdottamalla tavalla. 

39 §. Huutokauppaan osallistumisoikeus. Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että voimassa olevan 39 §:n 2 momentin 2 kohdassa viitattu rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY korvataan rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/65/EU. Ensiksi mainittu direktiivi on kumottu ja korvattu jälkimmäisellä direktiivillä 3 päivä tammikuuta 2017. 

Voimassa olevan 39 §:n 2 momentin 3 kohdassa viitattu luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY ehdotetaan korvattavaksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/36/EU. Ensiksi mainittu direktiivi on kumottu ja korvattu jälkimmäisellä direktiivillä 1 päivänä tammikuuta 2014. 

7 luku. Hankeyksiköiden käyttö päästökauppakaudella 2013—2020

40 §.Hankeyksiköiden käytön enimmäismäärä. Pykälän 2 momentissa viittaus päästökauppadirektiiviin korvattaisiin viittauksella vanhaan päästökauppadirektiiviin. Näin vanhan päästökauppadirektiivin asiaankuuluvat säännökset pidettäisiin toimeenpantuna päästökauppakauden 2013—2020 loppuun saakka, kuten edellytetään päästökauppadirektiivin muutoksessa. 

44 §. Hankeyksiköiden vaihto päästöoikeuksiin. Pykälän 2 ja 3 momentissa rajoitettaisiin Kioton pöytäkirjan hankeyksiköiden käyttöä EU-säännösten mukaisesti. Mainittuihin momentteihin ehdotetaan lisättävän, että päästökauppaviranomainen olisi velvollinen suorittamaan 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen hankeyksiköiden vaihdon päästöoikeuksiksi komission rekisteriasetuksen mukaiseen määräpäivään asti. Hankeyksiköiden vaihtoa koskevasta ajallisesta rajoituksesta on säädetty voimassa olevan komission rekisteriasetuksen 60 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan vaihto-oikeus päättyy 31.12.2020. Rekisteriasetusta ollaan muuttamassa 2021 alkavaa päästökauppakautta varten ja komissio on ilmoittanut, että uuden rekisteriasetuksen mukaan hankeyksiköiden vaihto olisi mahdollista 1 päivään toukokuuta 2021 saakka, jotta kaikilla toiminnanharjoittajilla olisi yhtäläinen mahdollisuus hyödyntää vaihto-oikeutta. Uusi rekisteriasetus on parhaillaan komission sisäisessä konsultaatiossa, joten lakiin lisättäisiin viittaus uuden rekisteriasetuksen mukaiseen vaihto-oikeuden päättymispäivään.  

9 luku. Päästöoikeuksien kirjaaminen, palauttaminen, mitätöinti ja voimassaolo

50 §.Päästöoikeuksien vuosittainen kirjaaminen. Pykälässä säädettäisiin päästöoikeuksien vuosittaisesta kirjaamisesta. Voimassa olevan päästökauppalain mukaan päästöoikeuksien vuosittaisesta kirjaamisesta säädetään lain 50 §:ssä ja uuden osallistujan oikeuksien kirjaamisesta lain 51 §:ssä. Oikeuksien kirjaaminen edellyttää voimassaolevaa päästölupaa tai uuden osallistujan osalta vaihtoehtoisesti sitä, että päästölupaa on laitoksen muutoksen johdosta muutettu. Kaudesta 2021 päästökaupan uudeksi osallistujaksi katsotaan vain kokonaan uusi laitos, jolloin ainoastaan voimassa oleva päästölupa on sekä vakiintuneen laitoksen että uuden osallistujan päästöoikeuksien kirjaamisen edellytys. Näin ollen molemmissa tapauksissa ehdotetaan sovellettavan lain 50 §:ä päästöoikeuksien kirjaamisessa 2021 alkavasta päästökauppakaudesta lukien.  

Pykälän 1 momentti säilyisi muuttumattomana, ja sen mukaan päästökauppaviranomainen kirjaisi vuosittain laitokselle päästöoikeuksien myöntämispäätöksen mukaisen määrän päästöoikeuksia helmikuun 28 päivään mennessä päästöluvan haltijan kansallisessa rekisterissä olevalle laitoksen tilille. Tili on päästölupakohtainen. Jos laitoksen päästölupa olisi useamman toiminnanharjoittajan yhteinen, toiminnanharjoittajat sopisivat keskinäisellä sopimuksella, kenellä on tiliin käyttöoikeus.  

Pykälän 2 momentti säilyisi muuttumattomana, ja sen mukaan päästöoikeuksien kirjaamisen edellytyksenä olisi, että laitoksella olisi voimassa oleva kasvihuonekaasujen päästölupa. Tällöin päästökauppaviranomainen on todennut, että toiminnanharjoittaja pystyy asianmukaisesti seuraamaan laitoksen päästöjä ja että laitosta saadaan käyttää myös ympäristönsuojelulainsäädännön nojalla. 

Voimassa olevassa laissa päästöoikeuksien kirjaamiskiellosta säännellään luvan peruuttamiseen ja laitoksen toiminnan lopettamiseen liittyen lain 17 §:ssä ja laitoksen toiminnan lopettamiseen liittyen 50 §:n 3 momentissa. Lain 16 a §:ä ehdotetaan muutettavan siten, että laitoksen toiminta katsottaisiin lopetetuksi komission ilmaisjakoasetuksessa säädetyissä tapauksissa. Ilmaisjakoasetuksen luonnoksen 37 artiklan mukaan myös laitoksen, jonka päästölupa on peruutettu, katsotaan lopettaneen toimintansa. Komission ilmaisjakoasetuksessa tullaan säätämään myös päästöoikeuksien kirjaamiskiellosta, joka tulee komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaan voimaan laitoksen toiminnan lopettamista seuraavana vuotena. Pykälän 3 momentin mukaan päästökauppaviranomainen tekisi päätöksen kirjaamisen lopettamisesta. 

Komission ilmaisjakoasetukseen kaavaillaan säännöstä, jonka mukaan jäsenvaltio voisi keskeyttää päästöoikeuksien kirjaamisen silloin, kun laitos on keskeyttänyt toimintansa eikä toiminnanharjoittaja ole osoittanut, että laitoksen toimintaa jatkettaisiin myöhemmin. 50 §:n neljännessä momentissa ehdotetaan säädettävän, että päästökauppaviranomainen voisi keskeyttää päästöoikeuksien kirjaamisen laitoksen keskeytettyä toimintansa toistaiseksi. Oikeuksien kirjaaminen keskeytettäisiin toiminnan keskeyttämistä seuraavan vuoden alusta. Ajankohta olisi linjassa laitoksen toiminnan lopettamisesta seuraavan oikeuksien kirjaamiskiellon kanssa. Säännös voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi laitoksen toiminnanharjoittajan konkurssissa. Tällöin jos laitos ei ole toiminnassa, oikeuksien kirjaamisen keskeyttäminen olisi joustavampi toimenpide kuin luvan ja sitä myöden laitoksen ilmaisjaon peruuttaminen. Tilanteessa jossa konkurssilaitos siirtyisi uudelle omistajalle päästöoikeuksia voitaisiin mahdollisesti myöntää ilmaiseksi uudelle laitoksen omistajalle aikaisemman hakemuksen perusteella, jos päästölupaa ei ole peruutettu konkurssin aikana. 

51 §. Päästöoikeuksien kirjaaminen uudelle osallistujalle. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, ja kaudesta 2021—2025 alkaen päästöoikeuksien kirjaamisesta sekä päästökaupan vakiintuneille laitoksille että päästökaupan uusille osallistujille säädettäisiin 50 §:ssä. 

51 a §. Muutetun päästöoikeusmäärän kirjaaminen. Voimassa olevan lain mukaan, jos maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä alentuu 33 §:ssä tarkoitetun muutoksen johdosta, mutta asiaa koskevaa 34 §:n mukaista päätöstä ei ole mahdollista antaa ennen oikeuksien säännönmukaista jakoa koskevaa määräpäivää 28 päivä helmikuuta, päästökauppaviranomainen kirjaa alentuneen oikeuksien määrän toiminnanharjoittajan tilille mahdollisimman pian sen jälkeen, kun päätös on annettu. Pykälää ehdotetaan muutettavan niin, että siihen lisättäisiin vastaavat päästökauppakautta 2021-2030 koskevat pykäläviittaukset 35 n §:än. Lisäksi ehdotetaan, että pykälään lisättäisiin toinen momentti, joka koskisi lisääntyneen päästöoikeusmäärän kirjaamista 35 n §:n mukaisesti. Koska säänneltäisiin sekä päästöoikeusmäärän alentumista että lisääntymistä, pykälän otsikko muutettaisiin muotoon ”muutetun päästöoikeusmäärän kirjaaminen”.  

Toisen momentin mukaan päästökauppaviranomainen voisi komission ilmaisjaon mukautussäädöksen salliessa kirjata vuosittaiset päästöoikeudet kahdessa erässä silloin, kun oikeuksia myönnetään tuotantotason muutoksen johdosta lisää, mutta päätöstä lisääntyneestä päästöoikeusmäärästä ei ole mahdollista tehdä vielä 28 päivään helmikuuta mennessä. Tällöin helmikuun lopussa kirjattaisiin voimassa olevan myöntämispäätöksen mukainen määrä oikeuksia ja kirjatun ja lisääntyneen päästöoikeusmäärän erotus niin pian muutospäätöksen antamisen jälkeen kuin mahdollista. Päästöoikeusmäärän muuttaminen edellyttää komission hyväksyntää, joka voi viedä useita kuukausia eikä jo myönnetyn määrän kirjaamisen lykkääminen olisi tarkoituksenmukaista silloin, kun oikeuksia on odotettavissa lisää. 

51 b §.Päästöoikeuksien takaisinperintä. Päästökauppakaudella 2021—2030 maksutta jaettavien päästöoikeuksien yhdenmukaistetuista perusteista tullaan säätämään komission ilmaisjakoasetuksessa ja ilmaisjaon muuttamisesta komission ilmaisjaon mukautussäädöksessä. Päästöoikeuksien takaisinperintää koskevaa pykälää ehdotetaan muutettavan niin, että siihen lisättäisiin viittaus komission ilmaisjakoasetukseen ja komission ilmaisjaon mukautussäädökseen nykyistä päästökauppakautta koskevan komission ilmaisjakosäädöksen rinnalle. Tällöin myös ilmaisjakoasetuksen tai ilmaisjaon mukautussäädöksen vastaisesti jaettu päästöoikeusmäärä saataisiin takaisinperintäsäännöksen piiriin.  

Pykälästä poistettaisiin viittaus 50, 51 ja 51 a §:än, sillä 51 § ehdotetaan kumottavan 1.1.2021. On mahdollista, että kauden 2013—2020 uuden osallistujan ilmaisjaon takaisinperintä tulee ajankohtaiseksi vasta 1.1.2021 jälkeen, jolloin viittaus kumottuun 51 §:än olisi lakiteknisesti ongelmallinen. Kun säännöksen mukaan komission ilmaisjakosäädöksen, ilmaisjakoasetuksen tai ilmaisjaon mukautussäädöksen mukaan liikaa jaetut oikeudet on palautettava, ei viitattujen pykälien poistaminen käytännössä muuttaisi takaisinperinnän perusteita. 

52 §.Päästöoikeuksien kirjaaminen toiminnanharjoittajan vaihtuessa. Pykälästä ehdotetaan poistettavan 1 momentissa olevat viittaukset 25 ja 31 §:än ja sen sijaan säädettäisiin laitokselle myönnetyistä, vuosittain kirjattavista oikeuksista. Päästöoikeuksia kirjataan vuosittain kauden 2013-2020 osalta 25, 31 ja 34 §:n nojalla ja kauden 2021—2030 osalta 35 h, 35 j ja 35 n §:n nojalla. Ehdotetulla muotoilulla pykälä olisi luettavampi ja säännöksen sanamuoto kattaisi sekä nykyisellä että tulevilla päästökauppakausilla myönnettyjen oikeuksien kirjaamisen toiminnanharjoittajan vaihtumisen johdosta. Ehdotetussa 35 o §:ssä säädettäisiin myönnetyn ilmaisjaon jyvittämisestä laitoksen tai saman päästöluvan alla olevien laitosten jakautumisen johdosta tai ilmaisjaon yhdistämisestä useamman laitoksen yhdistymisen johdosta. Käytännössä kyse on toiminnanharjoittajan vaihtumisen johdosta seuraavasta muutoksesta myönnettyyn ilmaisjakoon. 

Voimassa olevan lain mukaan laitoksen osan vaihtaessa toiminnanharjoittajaa on laitokselle myönnetty ilmaisjako lähtökohtaisesti edelleen kirjattu sille toiminnanharjoittajalle, jolle se on alun perin myönnetty. Toiminnanharjoittajat ovat voineet sopia asiasta toisin ja oikeudet on sopimuksen mukaan ollut mahdollista kirjata molemmille toiminnanharjoittajille. Komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen 36 artiklassa säännellään tilanteita, joissa laitoksen jakauduttua usealle toiminnanharjoittajalle sille myönnetty ilmaisjako jaetaan vastaavasti tai myönnetyt ilmaisjaot yhdistetään laitosten yhdistyttyä. Kun ilmaisjakoasetusta sovelletaan suoraan kansallisesti, ehdotetaan että 2 momentti kumotaan tarpeettomana. 

53 §. Velvoite palauttaa päästöoikeuksia ja päästöoikeuksien voimassaolo. Pykälän 1 momentissa päästöoikeuksien palautusta koskevia rajoituksia muutettaisiin siten, että ne olisivat yhdenmukaisia muutosten kanssa, jotka tehtiin päästökauppadirektiiviin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta voimassa olevan ilmailutoimintaa koskevan rajoitetun soveltamisen jatkamiseksi ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen vuonna 2021 alkavan täytäntöönpanon valmistelemiseksi annetun asetuksen (EU) 2017/2392 ensimmäisen artiklan kohdilla 4 ja 5. 

Voimassaolevan pykälän 1 momentin mukaan kiinteiden laitosten vuosittaista oikeuksien palautusvelvoitetta ei ole mahdollista täyttää käyttämällä lentoliikenteen päästökauppaa varten jaettuja päästöoikeuksia. Päästökauppadirektiivin muutoksen myötä myös kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajat voivat käyttää palautusvelvoitteen hoitamiseen lentoliikenteen päästökauppaa varten jaettuja oikeuksia ensimmäinen päivä tammikuuta 2021 alkavasta päästökauppakaudesta lukien aiheutuvien päästöjen osalta. Näin ollen ehdotetaan, että 1 momenttiin lisättäisiin rajaus, jonka mukaan lentoliikenteen oikeuksien käyttäminen kiinteiden laitosten palautusvelvoitteeseen on kiellettyä vain päästökauppakaudella 2013—2020 aiheutuvien päästöjen osalta. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättävän myös kielto käyttää palautusvelvoitteeseen sellaisia päästöoikeuksia, joiden käyttö on komission rekisteriasetuksen nojalla estetty sen vuoksi, että oikeudet myöntäneen jäsenmaan toiminnanharjoittajia tai ilma-aluksen käyttäjiä koskevat velvoitteet ovat päästökauppadirektiivin 12 artiklan 3 -a kohdan mukaisesti päättymässä. Rajoitus lisättiin päästökauppadirektiiviin Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamiseen 29 päivänä maaliskuuta 2019 tähtäävän EU-jäsenyyden eroanomuksen jättämisen jälkeen. EU:sta eroamisen myötä päästökauppadirektiivin mukaiset velvoitteet eivät lähtökohtaisesti enää olisi koskeneet brittiläisiä päästökaupan piiriin kuuluvia kiinteiden laitosten ja lentoliikenteen toiminnanharjoittajia ja uhkana oli, että markkinoille olisi sen seurauksena päätynyt keväästä 2018 eteenpäin näille jaettuja päästöoikeuksia, joita toiminnanharjoittajat eivät kuitenkaan olisi enää olleet velvollista käyttämään päästöoikeuksien palautuksiin 30 huhtikuuta 2019 mennessä. 

Jäsenvaltioiden EU:sta eroamisen varalle säädettiin muutos rekisteriasetukseen komission asetuksella (EU) 2018/208. Asetusmuutoksen mukaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 50 artiklan nojalla eroamassa olevan jäsenmaan vuodesta 2018 alkaen jakamiin, huutokauppaamiin tai hankeyksiköistä vaihtamiin oikeuksiin lisätään maatunnus, eikä niitä ole sallittua käyttää päästöoikeuksien palautuksiin. Kuitenkin mikäli varmistetaan riittävällä tavalla, että päästöoikeuksien palauttaminen tapahtuu viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2019 oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisella tavalla, ei maatunnusta lisätä kyseisiin vuotta 2018 varten jaettuihin oikeuksiin. Yhdistynyt kuningaskunta sääti vastaavan lain, joka astui voimaan 27 joulukuuta 2017. Komissio ilmoittikin 8 päivänä tammikuuta 2018, että Yhdistyneen kuningaskunnan vuodelle 2018 myöntämiä päästöoikeuksia ei merkitä maakoodilla ja niitä voi palauttaa normaalisti. 

Voimassaolevan 5 momentin mukaan tammikuun 1 päivänä 2013 ja sen jälkeen myönnetyt päästöoikeudet ovat voimassa päästökauppakaudella 2013—2020 aiheutuvien päästöjen osalta. Lainkohtaa ehdotetaan muutettavan siten, että tammikuun 1 päivänä 2013 ja sen jälkeen myönnetyt päästöoikeudet ovat voimassa toistaiseksi. Lisäksi momenttiin ehdotetaan lisättävän, että 2021 alkavasta päästökauppakaudesta lukien myönnettäviin päästöoikeuksiin lisätään merkintä siitä kymmenvuotiskaudesta, jolle oikeudet on myönnetty ja että 2021 alkavasta päästökauppakaudesta lukien myönnetyt oikeudet ovat voimassa 2021 alkavasta päästökauppakaudesta lukien aiheutuvien päästöjen osalta. Momentin viimeisellä lauseella estettäisiin se, että edellisen päästökauppakauden palautusvelvoitteisiin olisi mahdollista lainata päästöoikeuksia seuraavan päästökauppakauden päästöjä varten jaetuista päästöoikeuksista. Ehdotetulla muutoksella täytäntöönpantaisiin muutetun päästökauppadirektiivin 13 artikla. 

54 §. Päästöoikeuksien mitätöinti. Voimassa olevan 54 §:n 3 momentin mukaan päästökauppaviranomaisen on neljän kuukauden kuluttua päästökauppakauden päättymisestä mitätöitävä sellaiset edellisen päästökauppakauden päästöoikeudet, joita ei ole vielä mitätöity pykälän 1 tai 2 momentin nojalla. Päästökauppaviranomaisen on tullut mitätöidä oikeudet sen vuoksi, että ne on voitu korvata 55 §:n nojalla seuraavan päästökauppakauden oikeuksilla. Käytännössä kysymys on ollut sellaisten päästökauppakaudella 2008—2012 myönnettyjen oikeuksien siirtämisestä päästökauppakaudelle 2013—2020, joita ei ole kaudella 2008—2012 käytetty 53 §:n 1 momentin mukaisesti palautusvelvoitteeseen tai mitätöity vapaaehtoisesti.  

Päästökauppadirektiivin uuden 13 artiklan mukaan ensimmäisestä päivästä tammikuuta 2013 lukien myönnetyt oikeudet ovat voimassa toistaiseksi. Tämän johdosta oikeuksia, joita ei ole käytetty päästöoikeuksien palautuksiin tai mitätöity vapaaehtoisesti, ei ole vastaisuudessa tarvetta enää mitätöidä ja korvata seuraavan päästökauppakauden päästöoikeuksilla siirryttäessä päästökauppakaudelta toiselle, vaan ne ovat voimassa päästökauppakaudesta riippumatta. Näin ollen ehdotetaan, että 3 momentti kumotaan tarpeettomana. 

55 §. Mitätöityjen päästöoikeuksien korvaaminen. Voimassa olevan 55 §:n mukaan päästökauppaviranomaisen on korvattava 54 §:n 3 momentin nojalla mitätöimänsä oikeudet. Korvaamisen johdosta päästöoikeuksien haltija on saanut käyttämättä jääneiden edellisen päästökauppakauden oikeuksiensa tilalle vastaavan määrän seuraavan kauden oikeuksia. Päästökauppadirektiivin uuden 13 artiklan johdosta ensimmäisestä päivästä tammikuuta 2013 lukien myönnetyt oikeudet ovat voimassa toistaiseksi, jolloin tällaiset käyttämättä jääneet päästöoikeudet ovat seuraavalla päästökauppakaudella käytettävissä ilman, että ne on erikseen mitätöitävä ja korvattava seuraavan kauden oikeuksilla. Näin ollen ehdotetaan, että 55 § kumotaan tarpeettomana. 

10 luku. Päästöjen tarkkailu, ilmoittaminen ja todentaminen

56 §. Päästöjen tarkkailu, selvitys ja todentaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään toiminnanharjoittajan velvollisuudesta tarkkailla laitoksensa päästöjä ja laatia vuosittainen päästöselvitys momentissa säädettyjen edellytysten mukaan. Momenttiin ehdotetaan lisättävän hyväksytty päästöjen tarkkailusuunnitelma, jolloin päästöjen tarkkailussa ja päästöselvityksen laatimisessa olisi noudatettava päästökauppalain ja sen nojalla annettujen säännösten, komission päästöjen tarkkailuasetuksen ja päästöluvan ehtojen lisäksi hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa. Ehdotettu muutos perustuu siihen, että voimassa olevan lain mukaan päästöjen tarkkailusuunnitelma sisältyy kasvihuonekaasujen päästölupaan, mutta jos lupa ja tarkkailusuunnitelma erotetaan toisistaan lakiehdotuksen mukaisesti, tarkkailua koskevat vaatimukset hyväksytään erillisellä hallintopäätöksellä ja sen yksilöiminen säännöksessä on tarpeen. Ehdotetulla muutoksella ei ole kuitenkaan tarkoitus käytännössä muuttaa sääntelyä nykyisestä, sillä voimassa olevan lain mukaan tarkkailusuunnitelma sisältyy päästölupaan ja sitä on näin ollen nykyisinkin noudatettava laitoksen päästöjen tarkkailussa ja raportoinnissa.  

59 §. Todentajan lausunto. Pykäläänehdotetaan tehtäväksi kielellinen muutos, jolloin lainkohdassa mainittu hyväksytty tarkkailusuunnitelma muutettaisiin muotoon hyväksytty päästöjen tarkkailusuunnitelma. 

61 §. Todentajan hyväksyminen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavan viittamaan komission täytäntöönpanosäädöksiin, joissa säädetään tarkemmin päästöoikeuksien maksutta jakamista varten tarvittavien tietojen todentamisesta. Todentajalta vaadittaisiin edelleen päästökauppaviranomaisen hyväksyntä. Päästökauppaviranomainen antaisi edelleen hyväksynnän, jos todentaja täyttää tässä laissa säädetyt yleiset vaatimukset sekä komission ilmaisjakoasetuksessa sekä komission todentamisasetuksessa säädetyt vaatimukset. 

Pykälän 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus 3 momenttiin eli säännös, joka koskee todentajan hyväksynnän edellyttämää akreditointia ilmaisjakotietojen todentamista varten. Asiasta tullaan säätämään tarkemmin komission ilmaisjakoasetuksessa, jonka osalta momenttiin tehtäisiin viittaus. Muilta osin 4 momentti pysyisi muuttumattomana.  

Komissio on ennalta ilmoittanut, että myös vuosittain toimitettavat tuotantotiedot on todennettava, ja että komissio tulee säätämään asiasta tarkemmin arviolta syksyllä 2019 annettavalla komission ilmaisjaon mukautussäädöksellä. Vielä ei ole tiedossa, antaako komissio kyseisen säädöksen sellaisenaan sitovana asetuksena ja mitä kansallisia täytäntöönpanotoimia mahdollisesti tarvitaan. 

64 §. Todentajan hyväksymisen peruuttaminen. Pykälässä säädetään todentajan hyväksymisen peruuttamisesta tapauksissa, joissa todentaja ei enää täytä vaadittavia pätevyysvaatimuksia taikka toimii olennaisesti päästökauppalain ja sen nojalla annettujen säännösten tai päätösten ehtojen vastaisesti. Pykälään lisättäisiin maininta siitä, että päästökauppaviranomainen voi peruuttaa todentajan hyväksymisen myös siinä tapauksessa, että todentaja toimii olennaisesti komission todentamisasetuksen vastaisesti. Komission todentamisasetus sisältää todentajan toiminnan kannalta keskeisiä säännöksiä, joiden olennaisen rikkomisen perusteella on perusteltua, että hyväksyminen on peruutettavissa. 

Nykylain mukaan päästökauppaviranomaisen on kehotettava todentajaa oikaisemaan toimintaansa asetetussa määräajassa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että päästökauppaviranomainen voisi antaa todentajalle huomautuksen tai varoituksen, mikäli todentaja toimisi olennaisesti tämän lain, sen nojalla annettujen säännösten, komission todentamisasetuksen tai hyväksymispäätöksen ehtojen vastaisesti. Siltä osin kuin kyseessä olisi tilanne, jossa todentaja ei täytä 61 §:ssä ja 62 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, ei päästökauppaviranomaisen olisi välttämättä mahdollista antaa huomautusta tai varoitusta niissä tilanteissa, joissa kyseessä olisi toisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvan akkreditointipäätöksen sisältö. Tämän vuoksi pykälää olisi muutettava siten, että päästökauppaviranomaiselle annettaisiin harkintavaltaa siinä, onko todentajan menettely sellaista, että siitä voisi seurata huomautus tai varoitus. 

Muilta osin pykälä säilyisi nykyisessä muodossaan. Pykälässä mainituissa tilanteissa päästökauppaviranomaisen olisi siten annettava todentajalle ensin huomautus tai varoitus. Kuten nykylain mukaisessa kehotuksessa, niin huomautuksessa tai varoituksessa asetettaisiin määräaika asian korjaamiseksi. Hyväksyminen olisi peruutettavissa, jos todentaja ei ole korjannut mainittuja olennaisia puutteita tai laiminlyöntejä huomautuksesta tai varoituksesta huolimatta. 

11 luku. Valvonta ja seuraamukset

73 §.Päästökaupparikkomus. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättävän rangaistavaksi teoksi se, että toiminnanharjoittaja laiminlyö hakea hyväksyntää päästöjen tarkkailusuunnitelmalle päästökauppakaudesta 2021—2030 lukien. Voimassa olevassa laissa päästöjen tarkkailusuunnitelma sisältyy kasvihuonekaasujen päästölupaan, kun taas lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että päästökauppaviranomainen myöntää päästöluvan ja hyväksyy päästöjen tarkkailusuunnitelman erillisillä hallintopäätöksillä.  

Voimassa olevan 1 momentin 8 kohdan rangaistussäännös liittyy voimassa olevan 35 §:n mukaiseen velvoitteeseen toimittaa tietoja laitoksen toiminnasta. Koska kyseinen velvoite ehdotetaan lakiesityksessä kumottavaksi, käy kyseinen rangaistussäännös tarpeettomaksi. Sen sijaan 1 momentin 8 kohta ehdotetaan korvattavan rangaistussäännöksellä koskien tilannetta, jossa toiminnanharjoittaja laiminlyö toimittaa päästökauppaviranomaiselle päästökauppakauden 2021—2030 ilmaisjakoa varten vaadittavat tiedot laitosten yhdistymisestä tai laitoksen jakautumisesta. Ilmoitusvelvoite esiintyy komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksessa, ja ehdotettu rangaistussäännös tarvitaan varmistamaan, että mainitut tiedot saadaan laitoksilta ajallaan. Ehdotettu rangaistussäännös vastaa luonteeltaan voimassa olevan lain 1 momentin 4 kohtaa. 

12 luku. Muutoksenhaku ja päätöksen täytäntöönpano

75 §.Muutoksenhaku päästökauppaviranomaisen päätökseen. Pykälän 1momenttiin ehdotetaan lisättävän säännökset valitusoikeudesta päästökauppaviranomaisen päästöoikeuksien myöntämistä ja muuttamista koskevista päätöksistä. Päästökauppalain mukaan työ- ja elinkeinoministeriö myöntää ilmaiseksi jaettavat päästöoikeudet ja päättää oikeuksia koskevien määrien muuttamisesta. Ilmaisjakopäätöksestä valitetaan voimassa olevan 77 §:n 1 momentin mukaan ensimmäisenä instanssina korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja 77 §:n 2 momentin mukaan sitä koskeva valitus on käsiteltävä kiireellisenä. Kun ilmaisjakoasiat ehdotetaan asteittain siirrettävän päästökauppaviranomaiselle, ehdotetaan että 75 §:n 1 momentissa säädettäisiin päästökauppaviranomaisen ilmaisjakopäätöksistä valittamisesta vastaavasti kuin nykyisessä 77 §:n 1 ja 2 momentissa. 

Voimassa olevan lain 75 §:n 3 ja 4 momentissa säännellään päästökauppaviranomaisen välittömästi täytäntöönpantavia päätöstyyppejä. Momentit ehdotetaan yhdistettävän uudeksi 3 momentiksi, jonka mukaan päästökauppaviranomaisen päästökauppalain 50 §:n 3 ja 4 momentin, 61, 62 ja 71 §:n nojalla antamaa päätöstä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Voimassa olevan 75 §:n 3 momentin mukaan luvan peruutusta koskeva päätös on välittömästi täytäntöönpantavissa päästöoikeuksien kirjaamiskiellon osalta. Lisäksi 17 §:n mukaan päästökauppaviranomainen ei ole saanut kirjata päästöoikeuksia toimintansa lopettaneen laitoksen tilille. Päästöoikeuksien kirjaamiskiellosta ehdotetaan jatkossa säädettävän 50 §:n 3 momentissa ja nykytilaa vastaavasti kirjaamiskieltoa koskevaa päätöstä ehdotetaan noudatettavan muutoksenhausta huolimatta. Päästöoikeuksien kirjaamisen keskeyttäminen 50 §:n 4 momentin mukaan rinnastuisi 50 §:n 3 momentin kirjaamiskieltoon muutoin paitsi lähtökohtaisesti kestoltaan, joten välitön täytäntöönpano olisi perusteltua myös kirjaamisen keskeyttämisen osalta. Kuten nykyisinkin, 71 §:n mukaista päästöoikeuksien luovutuskieltoa koskevaa päätöstä noudatettaisiin myös välittömästi. Muutoksenhakuviranomainen voisi edelleen määrätä täytäntöönpanosta toisin.  

EU:n päästökauppajärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi ehdotetaan, että myös lain 61 §:n ja 62 §:n mukaisia päätöksiä (todentajan hyväksyminen sekä muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa akkreditoidun tai sertifioidun todentajan hyväksyminen) olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Toiminnanharjoittajan vuosittain jättämän päästöselvityksen tulee olla päästökauppaviranomaisen päätöksellään hyväksymän todentajan todentama. Keskeinen edellytys hyväksymispäätöksen myöntämiselle on, että todentajaksi hyväksymistä hakevan on osoitettava akkreditointiasetuksen mukaisesti nimetyn ulkopuolisen akkreditointielimen arvioinnilla täyttävänsä päästökauppalaissa hyväksymiselle säädetyt tietyt edellytykset. Koska päästökauppaviranomaisen hyväksymispäätös on sidottu edellä mainitun akkreditointipäätöksen antamisajankohtaan, voisi syntyä tilanne, että hyväksymispäätös ei ehtisi saada lainvoimaa ennen päästöselvityksen todentamisen ajankohtaa. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että todentajan hyväksymistä koskeva päätös olisi täytäntöönpanokelpoinen siten, että toiminnanharjoittaja pystyy noudattamaan sille laissa määrättyjä velvoitteita säädettyjen määräaikojen puitteissa. Säännös ei ole ristiriidassa perustuslain 21 §:n kanssa. 

Lentoliikenteen päästökaupasta annetun lain (34/2010) 27 §:n 4 momentin mukaan kyseisen lain mukaisia päästökauppaviranomaisen ja Liikenteen turvallisuusviraston päätöksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Lisäksi kyseisen lain mukaisesti liikenteen turvallisuusvirasto hyväksyy todentajat noudattaen päästökauppalain 61 ja 62 §:n säännöksiä. Pykälään ehdotettu muutos, että päästökauppaviranomaisen tämän lain 61 ja 62 §:n nojalla antamia päätöksiä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatettava, lisäisi yhdenmukaisuutta päästökauppalain ja lentoliikenteen päästökaupasta annetun lain välillä. 

Voimassa olevan 77 §:n 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriön päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava. Päätöksen täytäntöönpanossa ei sovelleta hallintolainkäyttölain nojalla valitusviranomaiselle kuuluvia toimivaltuuksia keskeyttää tai kieltää täytäntöönpano tai muutoin määrätä täytäntöönpanosta. Käytännössä ministeriön päätökset ovat koskeneet päästöoikeuksien ilmaisjakoa tai sen muuttamista. Kun ilmaisjakoasiat ehdotetaan asteittain siirrettävän päästökauppaviranomaiselle, ehdotetaan nykyistä 77 §:n 3 momenttia vastaavasti, että 75 §:n 4 momentissa säädettäisiin päästökauppaviranomaisen antamien ilmaisjakopäätösten välittömästä täytäntöönpanosta ja siitä, ettei valitukseen sovelleta täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevia säännöksiä. Päästökauppaviranomaisen päästöoikeuksien myöntämistä tai muuttamista koskevat päätökset annettaisiin 30, 31 ja 34 §:n nojalla päästökauppakauden 2013—2020 osalta ja 35 g, 35 h, 35 j, 35 n ja 35 o §:n nojalla päästökauppakauden 2021—2030 osalta.  

2  Tarkemmat säännökset ja määräykset

Pääosa lain voimassa olevista asetuksenantovaltuuksista jäisi muutoksen yhteydessä ennalleen.  

Uusien valtuutussäännösten perusteella valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin komission ilmaisjakoasetuksen ja komission ilmaisjaon mukautussäädöksen täytäntöönpanosta 35 f, 35 i—35 k ja 35 m—35 o §:n nojalla. Asetukset liittyvät EU:n harmonisoidun lainsäädännön täytäntöönpanoon, missä ei ole lainkaan kansallista harkinnanvaraa tai sitä saattaa olla teknisluonteisissa, kansallisiin menettelyihin liittyvissä kysymyksissä kuten tietojen toimittamisen määräaika ja menettelyt. Päästöoikeuksien taloudellisen arvon vuoksi asetuksen antaisi valtioneuvosto.  

Uusien valtuussäännösten perusteella voitaisiin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksilla antaa tarkentavia säännöksiä komission säädösten edellyttämien tietojen sisältöön, todentamiseen ja tarkkailemiseen liittyvistä teknisluonteisista asioista 10, 35 f, 35 i ja 35 m §:n nojalla. Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksilla voitaisiin myös pidentää kauden 2021—2025 ilmaisjakohakemuksen määräaikaa 35 e §:n nojalla. Kyseisillä asioilla on vain kohtuullisen pientä yhteiskunnallista tai poliittista merkitystä, joten asetuksenantovaltuus annettaisiin ministeriölle. 

3  Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2019.  

Lain voimaantulo viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2019 on tärkeää, jotta toiminnanharjoittajien, jotka eivät hae ilmaisjakoa kaudelle 2021—2025, ei tarvitse toimittaa yksityiskohtaisia tietoja laitoksen toiminnasta työ- ja elinkeinoministeriölle huhtikuun 30 päivään 2019 mennessä. Näin edellytetään voimassa olevan lain 35 a §:ssä, mutta tämä on käynyt tarpeettomaksi komission ilmaisjakoasetuksen luonnoksen mukaisesti. 

Jäsenvaltioiden on saatettava päästökauppadirektiivin muutoksen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 9 päivänä lokakuuta 2019. Poikkeuksena ovat päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoimista koskevat julkistamis- ja raportointivelvoitteet, joissa vastaava määräaika on 31 päivänä joulukuuta 2018. Jälkimmäisten velvoitteiden täyttäminen ei Suomessa edellytä muutoksia lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin. 

Komission päästöjen tarkkailuasetusta muutetaan 2021 alkavaa päästökauppakautta varten. Ajoittamalla päästöluvan ja tarkkailusuunnitelman erottaminen toisistaan päästökauppakausien vaihteeseen, erottaminen olisi mahdollista tehdä samalla kun tarkkailusuunnitelmat muutenkin tarkistetaan uusia tarkkailuvaatimuksia vastaaviksi. Tämän vuoksi 7 §:n 1 kohta, 2 luvun otsikko, 8—12 ja 14 §, 16 §:n otsikko, 3 momentin 2 kohta ja 4 momentti, 56 §:n 1 momentti, sekä 59 § tulisivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021. Lain 8—12 §:n säännöksiä sovelletaan kuitenkin päästökauppakautta 2021—2030 koskevien päästölupien ja päästöjen tarkkailusuunnitelmien hyväksynnän valmisteluun ja myöntämiseen lain voimaantulosta alkaen.  

Komission ilmaisjakoasetuksen mukainen laitoksen toiminnan lopettamisen määritelmä (16 a §) ja sen vaikutus päästöoikeuksien kirjaamatta jättämiseen (17 §) muuttuvat päästökauppakaudelle 2021—2030. Päästökauppakaudesta 2021—2030 alkaen on lisäksi perusteltua soveltaa samoja päästöoikeuksien kirjaamista koskevia menettelyitä päästökaupan vakiintuneisiin laitoksiin ja päästökaupan uusiin osallistujiin sekä muuttaa päästöoikeuksien kirjaamista toiminnanharjoittajan vaihtuessa (52 §). Muutetut 16 a, 50 ja 52 § sekä päästökauppalain 17 ja 51 §:n kumoaminen tulisivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021. Päästökauppakaudelle 2013—2020 myönnettävien päästöoikeuksien kirjaamiseen kuitenkin noudatettaisiin nykyisiä menettelyitä, vaikka kirjaaminen tapahtuisi vuoden 2020 jälkeen. 

Ilmaisjaon viranomaistehtävät siirrettäisiin Energiavirastolle vaiheittain siirtymäajan puitteissa. Päästökauppakautta 2013—2020 koskevien asioiden käsittely siirrettäisiin työ- ja elinkeinoministeriöltä Energiaviraston hoidettavaksi vuoden 2021 alussa. Tämän vuoksi 7 §:n 4 ja 6 kohta, 25 §:n 3 momentti, 26 §, 29 §:n otsikko ja 1 momentti, 30 §, 31 §:n 1 momentin johdantokappale ja 3 momentti, 32 §, 34 §:n johdantokappale sekä 35 § tulisivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.  

Työ- ja elinkeinoministeriöllä olisi oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä päästö-kauppaviranomaiselle tietoja päästökauppakaudelle 2013—2020 sekä kaudelle 2021—2025 maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevien tehtävien hoitamista varten. 

4  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys