1.1  Tausta

Poliisilaki ja laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa  

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on useita siviilitiedustelulainsäädännön kehittämistä koskevia kirjauksia. Hallitusohjelman mukaan hallitus uudistaa tiedustelulainsäädännön palomuurisääntelyn siten, että se mahdollistaa poliisin toiminnan suuntaamisen ja riittävän laajasti tiedon luovuttamisen poliisille ja muille viranomaisille, joilla on toimivaltuudet konkreettisesti puuttua suojelupoliisin havaitsemaan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan. 

Siviilitiedustelulainsäädäntö tuli voimaan 1. kesäkuuta 2019 samanaikaisesti sotilastiedustelulain kanssa. Valtioneuvosto antoi 16.12.2021 eduskunnalle tiedustelulainsäädännöstä selonteon (VNS 11/2021 vp), jonka johdosta eduskunta hyväksyi (EK 70/2022 vp – VNS 11/2021 vp) seuraavan hallintovaliokunnan mietinnön (HaVM 35/2022 vp) mukaisen kannanoton: 1. Eduskunta edellyttää, että hallitus tekee perusteellisen selvityksen tiedustelulainsäädännön palomuurisääntelyn toimivuudesta ja täsmentämistarpeista, ja arvioinnin pohjalta valmistelee tarvittavat kattavat, tarkkarajaiset ja täsmälliset säännösehdotukset sääntelyn selkeyttämiseksi. 2. Eduskunta edellyttää, että hallitus muutoinkin tarkastelee tiedustelulainsäädännön toimivuutta, vaikutuksia ja mahdollisia muutostarpeita, huolehtii lainsäädännön ajantasaisuudesta muuttuvassa toimintaympäristössä sekä varmistaa tiedustelutoiminnan ja sen valvonnan riittävät resurssit. 

Tiedusteluvalvontavaltuutettu antoi vuotta 2019 koskevassa vuosikertomuksessaan tulkintakannanoton tiedustelumenetelmiä käyttämällä hankittujen tietojen alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa yhteensopivista tietojen käyttötavoista muussa viranomaisessa. Tulkintakannanoton mukaan kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten estämistä ja paljastamista sekä selvittämistä voidaan pitää tiedustelumenetelmiä käyttämällä hankittujen tietojen alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa yhteensopivina tietojen käyttötapoina. Edellä mainitun kannanoton johdosta eduskunnan oikeusasiamies otti omana aloitteenaan selvitettäväksi palomuuria koskevan sääntelyn tulkintaa koskevan asian ja antoi asiaan päätöksen 23.11.2021 (EOAK/289/2021). Oikeusasiamies katsoi päätöksessään, että tiedusteluvalvontavaltuutetun tulkintakannanottoa ei voida pitää oikeudellisesti hyväksyttävänä. Oikeusasiamies totesi päätöksessään, että yksityiselämä ja henkilötietojen suoja on turvattu perustuslaissa eikä käyttötarkoitussidonnaisuuteen voida tehdä perusoikeuksia heikentäviä tulkintoja. Tiedustelua koskevien lakien palomuurisäännökset osoittavat, minkälaisin edellytyksin tiedustelumenetelmillä saatuja tietoja pitää, saa tai ei saa luovuttaa rikostorjuntaan. Oikeusturvatakeet tiedustelutiedon johtaessa rikosprosessiin sekä tiedustelumenetelmin saadun tiedon säilyttäminen ja tallettaminen muuhun kuin tiedustelutarkoituksiin ovat kytketyt palomuurisääntelyyn.  

Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa ja Suomen Nato-jäsenyys 

Pohjois-Atlantin sopimusta koskeva laki (442/2023) tuli voimaan 5.4.2023 valtioneuvoston asetuksella Pohjois-Atlantin sopimuksesta (644/2023). Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettu laki (616/2019, jäljempänä poliisin henkilötietolaki) mahdollistaa suojelupoliisille henkilötiedon luovuttamisen Pohjois-Atlantin liiton, jäljempänä Nato, jäsenvaltioiden turvallisuus- ja tiedustelupalveluille sekä kansainväliselle rikospoliisijärjestölle (Interpol) ja Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle (Europol), mutta ei Naton toimielimille. 

1.2  Valmistelu

Sisäministeriö asetti 21.12. 2023 ajalle 21.12.2023–31.7.2026 hankkeen, jonka tehtävänä on toteuttaa hallitusohjelman kirjaukset hanketta koskevin osin. Hankkeessa arvioidaan siviilitiedustelua koskevan poliisilain (872/2011) 5a luvun ja tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetun lain (582/2019) säännösten muutostarpeet sekä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019, poliisin henkilötietolaki) 7 luvun, joka koskee suojelupoliisin henkilötietojen käsittelyä, säännösten muutostarpeet suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön ja nykyisen toimintaympäristön vaatimuksiin ja valmistella arvion pohjalta ehdotukset lainsäädäntömuutoksiksi. Hanke toteutetaan vaiheittain. 

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin poliisilain 5 a luvun 5 §:n ja 44 §:n eli niin sanotun palomuurisääntelyn ja kansainvälisessä yhteistyössä henkilötietojen luovuttamista koskevan poliisin henkilötietolain 7 luvun 51 §:n sääntelyn sekä poliisilain 5 a luvun 57 §:n suojelupoliisin kansainvälistä yhteistyötä koskevan sääntelyn tarkistaminen (tiedonluovutus Natolle). Hankkeessa valmisteltiin ehdotukset tarvittaviksi lainsäädäntömuutoksiksi hallituksen esityksen muotoon. Lisäksi valmisteltiin tarvittavat muutosehdotukset rikostiedon luovuttamisen osalta lakiin sotilastiedustelusta. 

Sisäministeriö pyysi hallituksen esitysluonnoksesta lausunnot 36 organisaatiolta tai taholta. Lausuntopyyntö julkaistiin lausuntopalvelu.fi-sivustolla. Lausuntoaika oli 22.7.–9.9.2024. Lausunto saatiin 25 taholta. Lausunnot ja lausuntoyhteenveto ovat luettavissa sisäministeriön verkkosivuilla hankenumerolla SM061:00/2023. Siviilitiedustelulainsäädännön ja poliisin henkilötietolain 7 luvun tarkistaminen - Sisäministeriö .  

2.1  Siviilitiedustelussa saadun tiedon luovuttaminen rikostorjuntaan (palomuurisääntely) ja poliisin henkilötietolain sääntely

2.2  Henkilötiedon luovutus Pohjois-Atlantin liitolle

Poliisin henkilötietolain 51 §:n 1 momentin mukaan suojelupoliisi saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa henkilötietoja ulkomaan turvallisuus- ja tiedustelupalvelulle sekä ulkomaan viranomaiselle, jonka tehtäviin kuuluu kansallisen turvallisuuden suojaaminen, oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen tai rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen sekä kansainväliselle rikospoliisijärjestölle (Interpol) ja Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle (Europol), jos luovuttaminen on välttämätöntä suojelupoliisin tehtävän suorittamiseksi. Suomen tultua Naton tarkkailijajäseneksi kesällä 2022, suojelupoliisi on osallistunut Naton siviilitiedustelukomitean toimintaan. Suomen Nato-jäsenyys liitti Suomen sotilas- ja siviilitiedustelun osaksi liittokunnan tiedusteluyhteisöä. Kansallisessa tiedustelutoiminnassa korostuu kahdenvälinen ja monenkeskinen yhteistyö. Momenttiin tulisi Suomen Nato-jäsenyyden toteuduttua lisätä suojelupoliisin henkilötiedon luovutuksen mahdollistamiseksi luovutuksensaajaksi Pohjois-Atlantin liitto. 

2.3  Laki sotilastiedustelusta

Vastaavasti kuin siviilitiedustelutoiminnan osalta on todettu, sotilastiedustelusta annettu laki (590/2019) tuli voimaan 1.6.2019.  

Toisin kuin poliisilain 5 a luvun 44 §, sotilastiedustelun osalta niin kutsutusta palomuurista, eli rikosta koskevan tiedon luovuttamisesta säädetään lain 79–81 §:ssä. Sisällöllisesti pykälät vastaavat poliisilain 5 a luvun 44 §:ää. Säännöksissä säädetään sotilastiedusteluviranomaisen velvollisuudesta tai oikeudesta ilmoittaa minkä tahansa tiedustelumenetelmän käytön aikana havaitusta vakavasta rikoksesta keskusrikospoliisille tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle säännöksissä säädetyin tavoin tehdyksi oletetun tai hankkeilla olevan rikoksen vakavuusaste huomioiden.  

Sotilastiedustelun tiedustelumenetelmillä saadun tiedon luovuttamisessa rikostorjuntaan on kyse poikkeuksesta tiedon käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Tiedustelumenetelmän käytön aikana saatuja vähäisimpiä rikoksia koskevia tietoja ei saada luovuttaa rikostorjuntaan. Toisaalta sotilastiedusteluviranomainen on velvollinen luovuttamaan vakavimpia rikoksia koskevat tiedot rikostorjuntaan laissa säädetyin rajoituksin. 

Aiemmin tässä esityksessä kuvatut eduskunnan oikeusasiamiehen ja tiedusteluvalvontavaltuutetun kannanotot koskevat myös sotilastiedusteluviranomaista vastaavasti kuin Suojelupoliisia. 

2.4  Turvallisuustilanteen muutos

Turvallisuusympäristön muutosta käsittelevän valtioneuvoston ajankohtaisselonteon (VNS 1/2022 vp) mukaan Suomen ja Euroopan turvallisuus- ja toimintaympäristössä on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Sodat aiheuttavat myös sisäisen turvallisuuden uhkia.  

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon (VNS 3/2024 vp) mukaan Suomi huolehtii kansallisen tiedustelun kehittämisestä vastaamaan lisääntyneisiin vaatimuksiin ja turvallisuusympäristön muutoksiin. Suomella on valmius tunnistaa, ennaltaehkäistä ja torjua vakoilua, hybridivaikuttamista, terrorismia ja sotilaallista uhkaa niin fyysisessä kuin kybermaailmassa. Jo vakiintuneen kansainvälisen tiedusteluyhteistyön lisäksi Suomi osallistuu aktiivisesti Naton tiedusteluyhteistyöhön. 

Kansallisen riskiarvion 2023 (sisäministeriön julkaisuja 2023:4) mukaan rikollisuuden arvioidaan monimuotoistuvan ja kehittyvän. Rikollisuuskehityksessä korostuu väkivallan, ampuma-aseiden sekä huumausaineiden lisääntyminen sekä kokonaan tai osin tietoverkossa toteutetun ja rajat ylittävän rikollisuuden kasvaminen, koveneminen ja monimuotoistuminen. Yhä nuorempia henkilöitä on myös osallisina vakavassa väkivaltarikollisuudessa ja huumerikollisuudessa. Lisäksi järjestäytyneen rikollisuuden arvioidaan kasvavan, kansainvälistyvän ja kovenevan lähivuosina, seuraten muiden Euroopan unionin maiden yleistä kehitystrendiä. 

Suojelupoliisin vuosikirja 2023 kuvaa Suomen turvallisuus- ja toimintaympäristöä ja siinä tarkastellaan Venäjän ja Kiinan suhdetta, Venäjän vaikuttamista ja terrorismia. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja suurvaltakamppailun kiristyminen heijastavat globaalien valta-asetelmien murroskautta. Avoimen yhteistyön sijaan valtioiden välisissä suhteissa korostuu nyt vastakkainasettelu ja aggressiiviset toimet, vakoilu ja vihamielinen vaikuttaminen. Kansallisen turvallisuuden katsauksessa 2023 tarkastellaan suojelupoliisin toimialaan kuuluvia ilmiöitä ja arvioidaan niiden kehitystä. Suomeen ja suomalaisiin kohdistuvaa tiedustelua tekevät erityisesti Venäjä ja Kiina. Kansallisen turvallisuuden uhkat ovat jatkuvassa muutoksessa muun muassa yhteiskunnan digitalisaation ja teknologisen kehityksen myötä. Vuoden 2025 Kansallisen turvallisuuden katsauksessa todetaan, että Venäjä ja Kiina muodostavat merkittävimmän tiedustelullisen uhkan Suomelle ja Kiinan tiedustelullinen kiinnostus Suomea kohtaan on pitkäaikaista ja jatkuvaa. Suomi kiinnostaa tiedustelullisesti myös joitain kolmansia maita, kuten Irania. 

Poliisin tiedustelu ja tietoperusteinen johtaminen kytkeytyvät oikea-aikaiseen tilannetietoon (havainnot) ja tuon tiedon analyysiin. Näin on läpileikkaavasti poliisin toimialalla yleisesti ja erityisesti hybridiuhkien ja terrorismin torjunnassa. Keskeistä on saada ennakkovaroitus turvallisuusympäristöömme kohdentuvasta uhasta ja sen jälkeen kyvykkyydestä havaita poikkeavuudet, sekä muodostaa siitä nopeasti oikea analyysi toiminnan suunnittelua ja suuntaamista varten. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Poliisilain 5 a luvun 44 §:n otsikko muutettaisiin ja pykälän 1 ja 2 momenttia täsmennettäisiin sen selventämiseksi, että sääntelyä sovelletaan pelkästään tiedustelumenetelmän käytön avulla eikä tiedustelumenetelmän käytön aikana saadun tiedon ilmoittamiseen ja luovuttamiseen.  

Poliisilain 5 a luvun 44 §:ään lisättäisiin uusi 5 momentti. Momentissa 5 ehdotetaan, että suojelupoliisi saisi aina ilmoittaa rikoslain 12, 13 ja 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyistä maanpetosrikoksista, valtiopetosrikoksista ja terrorismirikoksista ja luovuttaa sitä koskevaa tietoa toimivaltaiselle viranomaiselle.  

Lisäksi ehdotetaan uusi poliisilain 44 a §, jonka mukaan suojelupoliisi saisi ilmoittaa tietyistä rikoksista ja luovuttaa rikosta koskevaa tietoa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja muuksi toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi. Tarkoituksena on erityisesti lisätä tiedonantomahdollisuuksia tiedusteluviranomaiselta niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka vastaavat uhkien realisoituessa niihin annettavasta toiminnallisesta vasteesta niin operatiivisen kenttätoiminnan, rikostutkinnan kuin uhkien ennalta estämisen osalta. Ehdotetulla säännöksellä lisättäisiin mahdollisuuksia turvallisuusviranomaisten yhteisen tilannekuvan kehittämiseen ja uhkaympäristön tehokkaaseen hallintaan ja uhkien torjuntaan. Samalla tiedon käyttöä koskevilla ehdottomilla kielloilla estetään se, ettei momentin perusteella annettavaa tietoa voida käyttää miltään osin näyttönä rikosasiassa tai rikoksen selvittämiseksi pakkokeinon perusteena. Säännös eroaa muusta luovutettavasta tiedosta, koska luovutettavaa tietoa ei voida käyttää tarvittaessa näyttönä ja pakkokeinon perusteena. Hyödyntämiskielloista säätämisellä turvattaisiin myös siviilitiedustelun salassapitoa. 

Esityksellä selvennettäisiin, että tiedustelumenetelmän avulla saadun muun tiedon kuin rikosta koskevan tiedon luovuttamiseen ei sovelleta palomuurisääntelyä, vaan poliisilain 5 a luvun 55 §:n tai henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 50 §:n sääntelyä myös siinä tapauksessa, että luovutuksensaajana on rikostorjuntaviranomainen.  

Poliisilain 5 a luvun 44 a, 44 b ja 55 §:n osalta kyse on käytännössä osin teknisestä muutoksesta ja selkeyttämisestä liittyen 44 §:n muuttamiseen. Luvun kansainvälistä yhteistyötä koskevassa 57 §:ssä ja poliisin henkilötietolain henkilötietojen luovuttamista kansainvälisessä yhteistyössä koskevassa 51 §:ssä mahdollistettaisiin tiedon luovutus Pohjois-Atlantin liitolle. 

Poliisin henkilötietolain 50 §:ää selkeytettäisiin niin, että säännöksessä todettaisiin tiedustelumenetelmän käytön avulla saadun rikokseen liittyvän henkilötiedon luovuttamisesta säädettävän poliisilain palomuurisääntelyssä. Palomuuria koskevassa sääntelyssä eli poliisilain 5 a luvun 44 §:ssä säädettäisiin siten ainoastaan sellaisen henkilötiedon luovuttamisesta, joka liittyy pykälässä tarkoitettuun rikokseen, joka tieto on saatu tiedustelumenetelmän käytön avulla. Sääntelymuutoksella täsmennettäisiin tältä osin jossain määrin epäselvää nykytilaa henkilötietojen luovuttamista koskien. 

Sotilastiedustelusta annetun lain 79–81 §:ä systematisoitaisiin siirtämällä voimassa olevia säännöksiä pykälien välillä koherentimmiksi kokonaisuuksiksi. Muutoksen myötä 79 § koskisi ainoastaan rikosta koskeva tiedon luovuttamista rikostorjuntaan ja 80 § rikosta koskevan tiedon luovuttamista toiminnan suuntaamiseksi sekä tiedon luovuttamista syyttömyyttä koskevaksi selvitykseksi ja tiettyjen merkittävien vaarojen tai vahinkojen estämiseksi.  

Ehdotettu uusi 80 a § sisältäisi säännökset tiedon luovuttamista koskevasta päätöksenteosta ja 81 § rikosta koskevan tiedon käytöstä ilmoittamisesta ja tiedon käytöstä tuomioistuimessa. 

Pykäliin tehtäisiin vastaavat sisällölliset ja tekniset muutokset, mitä poliisilain 5 a luvun 44 §:ään sekä 44 a ja 44 b §:iin on tässä esityksessä ehdotettu. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Turvallisuusviranomaisten tietojenvaihto syventää entisestään yhteistyötä. Suojelupoliisin ja sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelumenetelmän käytön avulla saamien tietojen luovuttaminen aikaisempaa laajemmin toimivaltaiselle viranomaiselle varmistaa ja tehostaa asianomaisen viranomaisen toimintamahdollisuuksia nykyisessä turvallisuusympäristössä. 

Ehdotetut säännökset, joiden mukaan suojelupoliisi tai sotilastiedusteluviranomainen saisi aina ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitusta tehdystä tai vielä estettävissä olevasta rikoslaissa rangaistavaksi säädetyistä maanpetosrikoksista, valtiopetosrikoksista ja terrorismirikoksista ja luovuttaa sitä koskevaa tietoa toimivaltaiselle viranomaiselle, olisi yhteensopiva kansallista turvallisuutta ja maanpuolustusta uhkaavien rikosten estämiseen, paljastamiseen tai selvittämiseen liittyvän tiedon käyttötarkoituksen kanssa. Edellä mainittujen rikosten rangaistusasteikot ilmentävät tekojen vakavuutta syyllisyyden näkökulmasta, mutta eivät välttämättä teon vahingollisuutta ja vaarallisuutta kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, johon vaikuttavaa muun muassa teon kohteena olevien tietojen laatu, ja joiden leviämistä pyritään estämään tai hallinnoimaan.  

Ehdotettu sääntely ei vaikuttaisi Rajavartiolaitokseen, koska se ei tutki mainittuja rikoksia. Rajavartiolaitos voi rajavartiolain 22 §:n nojalla poliisin pyynnöstä ja poliisin johdolla osallistua terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen torjumiseen. Rajavartiolaitoksen toiminnan kannalta on myönteistä se, että suojelupoliisi ja sotilastiedusteluviranomainen saisi aina luovuttaa tiedustelumenetelmän käytön avulla saatua rikosta koskevaa tietoa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja muun toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi. Tämä vahvistaisi Rajavartiolaitoksen tilannekuvaa nykyisessä turvallisuustilanteessa. Suojelupoliisin ja sotilastiedusteluviranomaisen mahdollisuus luovuttaa tietoa toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi voisi olla merkityksellistä myös Tullin tilannekuvalle. 

Palomuurisääntelyn tarkoituksena on rajoittaa tiedustelumenetelmien avulla saatujen rikostietojen luovuttamista poliisille ja muille rikostorjuntaviranomaisille sen varmistamiseksi, että tiedustelumenetelmiä ei käytetä poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja ja pakkokeinolain salaisia pakkokeinoja koskevan sääntelyn kiertämiseen, ja siten taata oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Ehdotettu sääntely, joka sallisi suojelupoliisin luovuttaa rikostietoa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi tai toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi, ei mahdollistaisi tiedon käyttöä salaisten tiedonhankintakeinojen ja pakkokeinojen perusteena tai näyttönä rikosasiassa. Rikosasiassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukseen ei vaikuta suojelupoliisin ja sotilastiedusteluviranomaisen tiedonluovutusmahdollisuuden laajentaminen siten, että suojelupoliisi saisi luovuttaa rikosta koskevaa tietoa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja muuksi toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi. Palomuurisääntely koskee vain tiedustelumenetelmän käytön avulla saatua rikosta koskevaa tietoa.  

Suomi on Nato-jäsenyyden myötä osa eurooppalaista ja transatlanttista turvallisuusyhteisöä. Suojelupoliisin kansainväliseen yhteistyöhön liittyvä tiedonvaihto tehostuu tältäkin osin. 

Taloudellisten vaikutusten osalta hallituksen esityksessä siviilitiedustelulainsäädännöksi (HE 202/2017 vp) poliisihallinnolle aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia arvioitiin suuntaa antavasti ja lähinnä vain esitutkintaan siirtyvien asioiden näkökulmasta. Suojelupoliisi on luovuttanut siviilitiedustelulainsäädännön voimaan tulon jälkeen tietoa poliisille palomuuri ja muun sääntelyn perusteella. Käsillä olevassa hallituksen esityksessä tehtävien muutosten jälkeen palomuurisääntely muuttuu täsmällisemmäksi ja käyttökelpoisemmaksi, joten tietojen luovuttaminen suojelupoliisilta poliisille arvion mukaan oletettavasti lisääntyy ja aiheuttaa jonkin verran resurssivaikutuksia. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että poliisin vastuulle siirrettävät asiat, joissa on mahdollista vielä estää rikos, vaativat erityisesti akuutissa tilanteessa varsin suurta resurssia.  

Suojelupoliisille, sotilastiedusteluviranomaisille, muille rikostorjuntaviranomaisille kuin poliisille ei aiheudu taloudellisia vaikutuksia tämän hallituksen esityksen johdosta. 

Ehdotettu sääntely ei laajentaisi tiedusteluviranomaisten tiedustelutoimintaa koskevia toimivaltuuksia. Tiedon luovuttaminen tarkistetun palomuurisääntelyn perusteella tapahtuisi alkuperäisen käyttötarkoituksen puitteissa. Ehdotettu sääntely ei vaikuttaisi heikentävästi luottamuksellisen viestin suojaan.  

Esitys ei muuta tiedonluovutuksiin liittyvää viranomaistoimintaa, eikä esityksellä ole vaikutusta tietojärjestelmiin tai tiedonhallintaan.  

Lakiehdotus parantaisi kansallista turvallisuutta.  

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Esityksen valmistelussa keskeinen tavoite on ollut sääntelyn selkeyttäminen ja ajantasaistaminen. Pääasiallisena vaihtoehtona esitettäville muutoksille on sääntelyn säilyttäminen voimassa olevien lakien mukaisina. Nykytilan säilyttämisen myötä voimassa olevassa lainsäädännössä havaitut tulkinnanvaraisuudet säilyisivät ennallaan, ja tiedonluovutus olisi edelleen rajoitettua eikä mahdollistaisi muuttuneen toimintaympäristön uhkiin vastaamiseksi, tiedon luovuttamista toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi tai Pohjois-Atlantin liitolle. Toimivaltaisilla viranomaisilla ei olisi mahdollisuutta toteuttaa lakisääteisiä tehtäviänsä mahdollisimman tehokkaasti nykyisessä turvallisuustilanteessa. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Kansallinen turvallisuus kuuluu Euroopan unionissa jäsenvaltion vastuulle. On kuitenkin otettava huomioon EU-lainsäädännön ulottuminen aloille, joilla on välitöntä tai välillistä merkitystä kansallisen turvallisuuden ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn toimivallanjaon kannalta. Palomuurissääntelyssä on kyse kansallisesta ratkaisusta. Euroopan ihmisoikeussopimus otetaan huomioon tiedustelutoimintaa säänneltäessä. 

Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan kansallinen säännöstö, jonka mukaan sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on säilytettävä liikenne- ja paikkatiedot kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja rikollisuuden torjumiseksi, kuuluu direktiivin 2002/58 soveltamisalaan. (QdN kohdat 100–104 ja Lietuvos Respublikos generalinė prokuratūra kohta 28). 

Tuomioistuin on katsonut ratkaisuissaan SpaceNet ja Telekom Deutschland sekä Commissioner of An Garda Síochána ym. , että sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi ei ole esteenä seuraaville kansallisille lainsäädännöllisille toimenpiteille, joissa säädetään kansallisen turvallisuuden takaamiseksi, vakavan rikollisuuden torjumiseksi ja yleiseen turvallisuuteen kohdistuvien vakavien uhkien ehkäisemiseksi: - liikenne- ja paikkatietojen kohdennetusta säilyttämisestä, joka on objektiivisten ja syrjimättömien seikkojen perusteella rajattu asianomaisten henkilöiden ryhmien mukaan tai maantieteellisen kriteerin avulla ajanjaksoksi, joka on rajoitettu täysin välttämättömään mutta jota voidaan jatkaa; - kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, rikollisuuden torjumiseksi ja yleisen turvallisuuden suojaamiseksi sähköisten viestintävälineiden käyttäjien henkilöllisyyttä koskevien tietojen yleisestä ja erotuksetta tapahtuvasta säilyttämisestä. Edellytyksenä on kuitenkin, että näillä toimenpiteillä varmistetaan selvin ja täsmällisin säännöin, että kyseessä olevien tietojen säilyttämisen ehtona on, että näihin toimenpiteisiin liittyviä aineellisia ja menettelyllisiä edellytyksiä noudatetaan, ja että asianomaisilla henkilöillä on tehokkaat takeet väärinkäytön vaaroja vastaan.  

Unionin tuomioistuin on arvioinut yksityiselämän suojaan puuttumista merkitsevää sääntelyä perusoikeuskirjan valossa ja katsonut muun muassa, että merkitystä ei ole sillä, ovatko kyseiset yksityiselämään liittyvät tiedot arkaluonteisia vai eivät tai onko asianomaisille mahdollisesti aiheutunut haittaa tästä puuttumisesta (Digital Rights Ireland, kohta 33, ks. vastaavasti tuomio Österreichischer Rundfunk ym., C-465/00, C-138/01 ja C-139/01, EU:C:2003:294, 75 kohta). Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että velvollisuus säilyttää tietyn ajan tietoja henkilön yksityiselämästä ja hänen viestinnästään merkitsee sellaisenaan puuttumista perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuihin oikeuksiin. Lisäksi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten oikeus saada tietoja merkitsee myös puuttumista tähän perusoikeuteen (Digital Rights Ireland, kohdat 34–35). 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 artikla koskee oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Toisen kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. EIS:n 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. 

Uutta oikeuskäytäntöä edustaa muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Ships Waste Oil Collector B.V. v. the Netherlands -  2799/16 (Judgment 16.5.2023, Section III) antama päätös. Päätöksellä voidaan katsoa olevan jossain määrin verrattavuutta tiedustelumenetelmän avulla saadun tiedon luovuttamiseen. Kyse oli esitutkinnassa laillisesti saatujen tietojen luovuttamisesta toiselle lainvalvontaviranomaiselle. Kantaja väitti, että tietojen toimittamista toiselle viranomaiselle ja käyttöä viranomaisessa ei oltu ennakoitu, ja että menettelylliset takeet olivat riittämättömät. Esitutkinnan kannalta merkityksettömien tietojen toimittaminen toiselle viranomaiselle oli loukannut oikeuksia, jotka perustuvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan. EIT katsoi, että EIS:n 13 artiklaa, joka koskee oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, ei ollut rikottu huomioon ottaen yksityiselämän suojaa koskeva artikla 8. Kantajalla oli ollut käytettävissä tehokas oikeussuojakeino valituksen tekemiseksi. Asia siirrettiin EIS:n suureen jaostoon 25.9.2023.  

6.1  Lausuntopalaute

Esitys on valmisteltu sisäministeriön asettamassa työryhmässä. Sisäministeriö pyysi 19.7 2024 päivätyllä lausuntopyynnöllä lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi poliisilain 5 a luvun, henkilötietojen käsittelyssä poliisitoimesta annetun lain 7 luvun sekä sotilastiedustelusta annetun lain muuttamisesta. Lausuntoaika päättyi 9.9.2024. Lausunnoista on laadittu erillinen lausuntoyhteenveto. Lausunnon antoivat eduskunnan oikeusasiamies, valtioneuvoston oikeuskansleri, liikenne- ja viestintäministeriö, oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Helsingin hovioikeus, Huoltovarmuuskeskus, Keskusrikospoliisi, Poliisihallitus, pääesikunta, Rajavartiolaitos, suojelupoliisi, tiedusteluvalvontavaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, Tulli, Amnesty International Suomi, Electronic Frontier Finland – Effi ry, Elinkeinoelämän keskusliitto, FiCom Ry, Finnish Information Security Cluster FISC ry Suomen asianajajaliitto, Suomen Journalistiliitto – Finlands Journalistförbund sekä yksityishenkilö. 

Lausunnoissa pidettiin ehdotettuja muutoksia lähtökohtaisesti tarpeellisina ja kannatettavina. Tärkeänä pidettiin, että viranomaisilla on asianmukaiset ja tehokkaat toimivaltuudet yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvien tehtäviensä hoitamiseksi, ja että mahdolliset säännösten tulkintaepäselvyydet poistetaan. Esitettyjen muutosten nähtiin yleisesti ottaen edistävän hallituksen esityksen tavoitteita ja hallitusohjelman strategista kokonaisuutta turvallisesta ja kriisinkestävästä oikeusvaltiosta. Monet lausunnonantajat kannattivat lähtökohtaa siitä, että kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi tiedustelumenetelmillä hankittuja tietoja voisi hyödyntää tehokkaammin. Samanaikaisesti tämä nähtiin erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien, kuten yksityisyyden suojan, kannalta merkittävänä haasteena, mikä edellyttäisi tarkempaa sääntelyä. Kansallisen turvallisuuden käsitettä ja toimivaltuuksien laajentamista, pidettiin osin epämääräisinä. Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota erityisesti lainsäädännön tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksiin ja edellytettiin jatkovalmistelun keskittyvän muutosten selkeämpään perusteluun erityisesti käyttötarkoitussidonnaisuuden ja rikostorjunnan osalta sekä ihmis- ja perusoikeuspunninnan syventämiseen. Ehdotusta, jonka mukaan tiedustelutietoja voitaisiin luovuttaa laajemmin esimerkiksi rikostutkintaan, kritisoitiin erityisesti oikeusturvan ja yksityisyyden vaarantumisen vuoksi. Ihmis- ja perusoikeuksien näkökulmasta tulisi erityisesti pohtia sitä, onko ehdotetuille muutoksille painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimat hyväksyttävät perusteet, ja ovatko ehdotetut muutokset välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Myös kansallisen turvallisuuden suojaamisen ja viranomaisten toiminnan suuntaamisen käsitteiden sisältöä ilmeni olevan tarvetta täsmentää. 

Lausuntopalautteen johdosta esitykseen on tehty muutoksia, täsmennyksiä ja täydennyksiä. Poliisilain palomuurisääntelyä koskeva pykälärakenne uudistettiin siten, että se on yhdenmukainen sotilastiedustelulain vastaavan sääntelyn kanssa.  

Hallituksen esityksen lisättiin saatujen lausuntojen johdosta kappale 2.1.5, joka koskee rikostorjuntaviranomaisen ylimääräistä tietoa toiminnan suuntaamisessa ja suojelupoliisin tiedonluovutusta koskevaa palomuurisääntelyä. 

Lausuntopalautteen johdosta täydennettiin ehdotettua poliisilain 5 a luvun 44 §:ää tiedon luovutuksensaajien määrittelyä niin, että luovutuksensaajana voisi olla keskusrikospoliisin lisäksi muu toimivaltainen esitutkintaviranomainen. 

Lausuntopalautteen johdosta ehdotettua poliisilain 5a luvun 44 a §:ää, joka koskisi rikosta koskevan tiedon luovuttamista kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja muuksi luovutuksensaajan toiminnan suuntaamiseksi, täsmennettiin niin, että suojelupoliisi saa ilmoittaa ja luovuttaa tietoa ehdotettujen poliisilain 5 a luvun 44 §:n 3–5 momentissa tarkoitetusta rikoksesta. Tämä ei laajentaisi niiden rikosten joukkoa, joista suojelupoliisi voi harkinnanvaraisesti luovuttaa tietoa rikostorjuntaviranomaisille jo tapahtuneesta tai vielä estettävissä olevasta rikoksesta. Ehdotetun 44 §:n 1 ja 2 momenteissa säädettäisiin kuten voimassa olevassa laissakin suojelupoliisin ilmoitusvelvollisuudesta niin sanottojen ylitörkeiden rikosten kohdalla. 

Poliisin henkilötietolain 51§:ää täsmennettiin mainitsemalla säännöksessä Euroopan unionin toimielimet ja virastot. Säännöksessä ei enää mainittaisi erikseen Europolia, joka on Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto, mutta säännökseen palautettiin kansainvälinen rikospoliisijärjestö Interpol. 

Esityksellä ei ole vaikutuksia oikeudenkäymiskaaren ja esitutkinta- sekä pakkokeinolakien mukaisiin todistamiskieltoihin tai -oikeuksiin. 

6.2  Oikeuskanslerin ennakkotarkastus

Oikeuskanslerin ennakkotarkastusmuistion (OKV/2389/23/2024-OKV-3) mukaan hallituksen esitystä on lausuntokierroksen jälkeen muokattu pääosin kiitettävästi. Myös suurin osa oikeuskanslerin lausunnossa esille nostamista asioista on otettu huomioon.  

Oikeuskansleri katsoo, että ehdotettua 1. lain 44 a §:ää ei ole jatkovalmistelussa muokattu täysin täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen taikka käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteita vastaavaksi. Ennakkotarkastusmuistiossa tuodaan esiin, että ilmaisu ”muuksi toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi” on liian lavea; joko pykälän muotoilua on muokattava tai tuotava säätämisjärjestystä koskevissa perusteluissa selkeämmin esille sääntelyn jännitteinen suhde perusoikeuksien rajoitusperusteisiin sisältyvän täsmällisyys- ja tarkkarajaisuuskriteerin sekä perustuslakivaliokunnan käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevan lausuntokäytännön kanssa. Jälkimmäisen osalta perusteluissa tulee ottaa kantaa myös siihen, miten tässä sääntelyssä yleisellä tasolla, eikä pelkästään 44 a §:n osalta, vältetään perustuslakivaliokunnan ilmaisema huoli siitä, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta ei saa muodostua rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi. Ennakkotarkastusmuistion huomioiden johdosta hallituksen esityksen säätämisjärjestystä koskevaa lukua on täydennetty tarkkarajaisuuskriteerin ja tiedon käyttötarkoitussidonnaisuuden kannalta.  

Ennakkotarkastusmuistiossa todetaan, että sekä 1. lain 44 §:n että 44 a §:n kohdalla eri momenteissa mainitaan epäjohdonmukaisesti ne viranomaiset, joilla tietoja luovutetaan. 44 §:n 1 momentissa se on keskusrikospoliisi tai muu toimivaltainen esitutkintaviranomainen, 2 momentissa toimivaltainen viranomainen, 3 momentissa keskusrikospoliisi tai muu toimivaltainen esitutkintaviranomainen, 4 momentissa toimivaltainen viranomainen ja 5 momentissa 1 ja 2 momentissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, mikä tarkoittanee sekä keskusrikospoliisia, toimivaltaista esitutkintaviranomaista että toimivaltaista viranomaista. Lain 44 a §:ssä ongelma kertautuu. Ennakkotarkastusmuistion mukaan sääntelyä on selkeytettävä. Hallituksen esityksen perusteluistakaan ei saa selvää, ovatko toimivaltainen esitutkintaviranomainen ja toimivaltainen viranomainen sama asia. Sama epäselvyys koskee sotilastiedustelulain 79 §:ää ja 80 §:ää. Hallituksen esityksen poliisilain säännöksien osalta todetaan ehdotuksien vastaavan voimassa olevaa sääntelyä vähäisin lisäyksin. Säännöskohtaisiin perusteluihin on lisätty esitutkintaviranomaisten osalta viittaus esitutkintalakiin. Rikostorjuntatehtävien kuten rikoksen estämiseksi toimivaltaisen viranomaisen tehtävien osalta säännöskohtaisiin perusteluihin on lisätty viittaukset poliisilakiin, rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin (108/2018), rikostorjunnasta Tullissa annettuun lakiin (623/2015) ja puolustusvoimien osalta sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annettuun lakiin (255/2014). Säännöksiin on lisäksi lisätty maininnat viranomaisista. 

Ennakkotarkastusmuistiossa tuodaan esiin, että säätämisjärjestysperusteluissa sivutaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mutta hallituksen esityksessä ei tarkastella aihetta yksityiskohtaisemmin. Asia nostettiin esille useissa lausunnoissa. Tältä osin on huomattava myös, että hallituksen esityksen perusteluissa todetaan sivulla 38, että ”Ehdotettu poliisilain 5 a luvun 44 §:n muuttaminen ja 44 a § ottavat perustuslakivaliokunnassa aiemmin lausutun huomioon eivätkä laajenna niiden rikosten piiriä, joista tietoa voidaan luovuttaa.” Muistiossa todetaan, että tämä näkemys herättää kysymyksiä, sillä 44 §:n 5 momentti vaikuttaisi laajentavan niiden rikosten piiriä, joista tietoa voidaan luovuttaa. Hallituksen esityksen säätämisjärjestyskohtaa on ennakkotarkastusmuistion johdosta täydennetty.  

Oikeuskansleri kiinnitti aikaisemmin lausunnossaan huomiota siihen, että sääntelyssä tulee varmistua siitä, ettei lainsäädäntö avaa mahdollisuuksia käyttää tiedustelua poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja ja pakkokeinolain salaisia pakkokeinoja koskevan sääntelyn kiertämiseen (ks. esim. PeVL 35/2018 vp , s. 22). Hallituksen esityksessä jää yhä epäselväksi, millä tavoin ongelma voidaan välttää. Ennakkotarkastusmuistiossa katsotaan, että perusteluja on täydennettävä. Tämän lausuman johdosta hallituksen esityksen säätämisjärjestyskohtaa on täydennetty.  

Ennakkotarkastusmuistiossa todetaan, että hallituksen esityksessä katsotaan, että perustuslakivaliokunnan lausunto olisi tarpeen. Tätä kannanottoa on perusteltava niin, että valiokunnalle käy selvästi ilmi, minkä kaikkien uusien perustuslain tulkintakysymysten johdosta lausuntoa tarvitaan. Tämän lausuman johdosta hallituksen esityksen säätämisjärjestyskohtaa on täydennetty.  

7.1  Poliisilaki

5 a luku. Siviilitiedustelu.  

39 §. Tiedustelumenetelmän käytöstä päättäminen eräissä tilanteissa. Pykälän 3 momentin viittaussäännökseen tehtäisiin tekninen muutos 5a luvun 44 §:n muuttamisen takia. Momentissa viitattaisiin 44, 44 a, ja 44 b §:iin sekä 47 §:ään.  

44 §.Rikosepäilystä ilmoittaminen ja rikostiedon luovuttaminen rikostorjuntaan. Pykälässä säädettäisiin niin sanotusta palomuurista eli edellytyksistä, joilla suojelupoliisi on velvoitettu ilmoittamaan tai saa ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön avulla sen tietoon tulleesta rikoksesta rikostorjuntaviranomaisille ja joilla se on velvoitettu luovuttamaan tai saa luovuttaa rikosta koskevaa tietoa rikostorjuntaviranomaisille rikoksen estämistä ja selvittämistä varten. Pykälän rakennetta uudistettaisiin selkeyssyistä siten, että uuteen 44 §:ään sisällytettäisiin pääasiassa pelkästään voimassa olevan 44 §:n kahden ensimmäisen momentin sisältö, joka jaettaisiin neljäksi momentiksi. Näihin momentteihin tehtäisiin eräitä vähäisiä täsmennyksiä ja lisäyksiä. Muu voimassa olevan 44 §:n sisältö siirrettäisiin uusiin 44 a–c §:iin. Lisäksi 44 §:ään otettaisiin kokonaan uusi 5 momentti, jossa olisi kyse alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa yhteensopivassa tarkoituksessa tapahtuvasta rikostiedon luovuttamisesta rikostorjuntaviranomaisille. Pykälän otsikkoa muutettaisiin niin, että se paremmin ilmentää sääntelyn sisältöä. Pykälän nykyisenä otsikkona on "siviilitiedustelussa saadun tiedon luovuttaminen rikostorjuntaan", mistä saattaa syntyä käsitys, että pykälässä säädetään minkä hyvänsä sellaisen tiedon, joka on saatu siviilitiedustelussa, rikostorjuntaan luovuttamista. Uutena otsikkona olisi "rikosepäilystä ilmoittaminen ja rikostiedon luovuttaminen rikostorjuntaan", millä ilmennettäisiin sitä, että sääntely koskee vain rikosta koskevan tiedon, ei sen sijaan muun siviilitiedustelumenetelmän avulla saadun tiedon, ilmoittamista ja rikostorjuntaviranomaisille luovuttamista. Muiden kuin rikosta koskevien tietojen, esimerkiksi yleisten toimintaympäristöanalyysien ja poliisin työturvallisuuden kannalta olennaisten tietojen, luovuttamisesta säädettäisiin poliisilain 5 a luvun 55 §:ssä ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 7 luvussa.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niin sanotusta pakollisesta palomuuritiedon luovuttamisesta rikoksen selvittämiseksi. Kyse olisi suojelupoliisille säädetystä velvollisuudesta ilmoittaa keskusrikospoliisille sellaisesta jo tapahtuneesta rikoksesta, josta on saatu tieto tiedustelumenetelmän käytön avulla ja josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Momentin sisältö vastaisi käytännössä nykyisen 44 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen sisältöä, mutta siihen tehtäisiin eräitä täsmennyksiä. Momentin nykyisen ensimmäisen virkkeen mukaan "Suojelupoliisin on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava keskusrikospoliisille, jos tiedustelumenetelmän käytön aikana ilmenee, että voidaan olettaa tehdyksi sellainen rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta". Virkkeeseen sisältyvä ilmaisu "jos tiedustelumenetelmän käytön aikana ilmenee" muutettaisiin muotoon "jos tiedustelumenetelmän käytön avulla saadusta tiedosta ilmenee". Muutos on tarpeen sen ilmentämiseksi, että palomuurisääntelyä sovelletaan pelkästään sellaisen tiedon luovuttamiseen, jonka suojelupoliisi on saanut jollain niistä tiedustelumenetelmistä, jotka luetellaan 5 a luvun 2 §:ssä. Vaikka säännöksen sisällöstä ei sinänsä ole käytännössä tähänkään saakka vallinnut epäselvyyttä, olisi nykyistä ilmaisua mahdollista tulkita myös niin, että palomuurisääntelyä tulee soveltaa suojelupoliisin millä tahansa tavalla saaman tiedon luovuttamiseen, jos tieto on saatu sen ajanjakson aikana, kun käynnissä on ollut jonkin tiedustelumenetelmän käyttö. Suojelupoliisi voisi saada tiedon henkilön tekemästä rikoksesta esimerkiksi kansalaisen antamana vihjeenä tai julkisesti saatavilla olevien avointen tietolähteiden seurannan avulla sinä aikana, jolloin sillä olisi käynnissä kyseiseen henkilöön kohdistuva esimerkiksi telekuuntelu. Täsmennyksellä selvennettäisiin, että momentin sisältämä palomuurisääntely ei koskisi eikä se siten myöskään rajoittaisi tällaisen muulla tavalla kuin tiedustelumenetelmän avulla saadun tiedon luovuttamista keskusrikospoliisille.  

Momenttiin lisättäisiin toinen virke, jonka nojalla suojelupoliisi saa luovuttaa momentissa tarkoitettua rikosta koskevaa tietoa keskusrikospoliisille tai muulle rikoksen esitutkinnasta vastaavalle viranomaiselle. Esitutkintalain 2 luvun 1 §:n mukaan esitutkinnan toimittaa muu poliisi kuin suojelupoliisi.  (26.4.2019/585) . Poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Niiden esitutkintatoimivallasta säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa  (108/2018)  , rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa  (623/2015)  ja sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa  (255/2014) .  Esitutkintaviranomaisten lisäksi esitutkintaan osallistuu syyttäjä.  

Näin ollen säännöstä täydennettäisiin niin, että siitä ilmenee suojelupoliisilla olevan paitsi velvollisuus ilmoittaa keskusrikospoliisille tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitusta vähintään kuuden vuoden enimmäisrangaistuksen omaavasta rikoksesta, myös oikeus yleisemmin luovuttaa keskusrikospoliisille tai muulle rikoksen esitutkinnasta vastaavalle viranomaiselle tiedustelumenetelmän avulla saatua sellaista rikosta koskevaa tietoa. Säännöksessä nykyisin käytetyn sanan "ilmoittaminen" voidaan katsoa ensisijaisesti viittaavaan tilanteisiin, joissa suojelupoliisi saa havainnon jostakin sellaisesta vakavasta rikoksesta, joka ei ole ollut aiemmin viranomaisten tiedossa, ja se saattaa tämän jälkeen keskusrikospoliisin tietoiseksi kyseisen rikoksen tapahtumisesta. Sääntelyä on syytä selkeyttää niin, että se koskee myös sellaisia tilanteita, joissa keskusrikospoliisilla tai muulla rikoksen esitutkinnasta vastaavalla viranomaiselle jo on tieto rikoksesta ja se tutkii sitä. Esitutkintaviranomaisen tietoisuus rikoksesta voi perustua esimerkiksi sen omaan paljastavaan toimintaan, suojelupoliisin aiemmin tekemään palomuuri-ilmoitukseen tai esitutkintaviranomaisen joltain muulta taholta - esimerkiksi rikoksen uhrilta tai sivulliselta - vastaanottamaan rikosilmoitukseen. Sikäli kuin suojelupoliisi saa tällaista jo aiemmastaan esitutkintaviranomaisen tiedossa olevaa rikosta koskevaa tietoa tiedustelumenetelmän käytön avulla, on suojelupoliisin voitava luovuttaa sitä momentin sisältämän sääntelyn osoittamien rajojen puitteissa. Momenttiin tehtävä täsmentävä lisäys merkitsisi näin ollen sitä, että suojelupoliisi saa luovuttaa tiedustelumenetelmän käytön avulla saamaansa tietoa rikoksesta siihen katsomatta, onko kyseinen rikos jo aiemmastaan ollut poliisin tiedossa vai ei. Rikosta koskevan tiedon luovuttaminen voisi tapahtua paitsi suojelupoliisin aloitteesta, myös esitutkintaviranomaisen suojelupoliisille osoittaman pyynnön johdosta. On syytä korostaa, että sääntelyn täsmentäminen niin, että se sallii suojelupoliisin luovuttaa pyynnöstä tiedustelumenetelmän avulla saatua rikosta koskevaa tietoa, ei merkitse oikeutta käyttää tiedustelumenetelmiä poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja ja pakkokeinolain salaisia pakkokeinoja koskevan sääntelyn kiertämiseen. Tiedustelumenetelmän käyttö ei voisi tapahtua esitutkintaviranomaisen pyynnöstä eikä käytön tarkoituksena voisi olla rikosta koskevien tietojen hankkiminen esitutkintaviranomaista varten. Tiedustelumenetelmää voidaan käyttää vain tiedon hankkimiseksi jostakin poliisilain 5 a luvun 3 §:ssä ja tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetun lain (582/2019) 3 §:ssä tarkoitetusta kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, ja tiedustelumenetelmän käytön tulee muutenkin täyttää poliisilain 5 a luvussa tai tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetussa laissa menetelmän käytölle säädetyt yleiset ja erityiset edellytykset. Jos suojelupoliisi tiedustelumenetelmää käyttäessään kuitenkin saa tietoa paitsi kansallisen turvallisuuden uhkasta, myös rikoksesta, on sen voitava sekä ilmoittaa rikoksesta keskusrikospoliisille että luovuttaa keskusrikospoliisille tai muulle rikoksen esitutkinnasta vastaavalle viranomaiselle rikosta koskevaa tietoa niissä rajoissa, jotka palomuurisääntely osoittaa.  

Siinä missä momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu rikoksesta ilmoittaminen aina tapahtuisi keskusrikospoliisille, voisi momentin toisen virkkeen nojalla tapahtuvan tiedonluovutuksen luovutuksensaajana olla paitsi keskusrikospoliisi, myös muu rikoksen esitutkinnasta vastaava viranomainen. Koska tietoa luovutettaisiin sellaisesta vakavasta rikoksesta, joka jo on viranomaisten tiedossa, voidaan olettaa, että sen esitutkinta on käynnissä. Kyseisen rikoksen esitutkinnasta ei välttämättä vastaa keskusrikospoliisi, vaan se voi olla esimerkiksi paikallisen poliisilaitoksen vastuulla. Tällöin rikosta koskeva tieto olisi voitava luovuttaa suoraan sille poliisilaitokselle, joka hoitaa sen esitutkinnan. 

Niistä harkintakriteereistä, joita sovellettaisiin 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen siirtämiseen suojelupoliisin päällikön päätöksellä tai rikosta koskevan tiedon luovuttamiseen säädettäisiin 44 b §:ssä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pakollisesta palomuuritiedon luovuttamisesta rikoksen estämiseksi. Kyse olisi suojelupoliisille säädetystä velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä rikoksen estämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle sellaisesta tiedustelumenetelmän käytön avulla tietoon tulleesta vielä estettävissä olevasta rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.  

Momentin sisältö vastaisi käytännössä nykyisen 44 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen sisältöä, mutta siihen tehtäisiin samankaltaiset täsmennykset kuin edellä 1 momenttiin. Ilmaisu "jos tiedustelumenetelmän käytön aikana ilmenee" muutettaisiin näin ollen muotoon "jos tiedustelumenetelmän avulla saadusta tiedosta ilmenee" sen selventämiseksi, että momentin sääntelyä sovelletaan pelkästään tiedustelumenetelmän avulla saadun tiedon ilmoittamiseen. Muulla tavalla kuin tiedustelumenetelmän käytön avulla saadun rikoksen estämiseksi tarpeellisen tiedon luovuttamista toimivaltaiselle viranomaiselle ei ole syytä rajoittaa, koska tietoa ei ole saatu erityisesti suojelupoliisin käyttöön säädettyjen tiedustelutoimivaltuuksien avulla. Lisäksi ilmaisu "toimivaltainen viranomainen" täsmennettäisiin muotoon "rikoksen estämiseksi toimivaltainen viranomainen". Ilmoitettavasta rikoksesta riippuen sen estämistoimivalta voi olla joko jollakin poliisiyksiköllä taikka Tullilla, Rajavartiolaitoksella tai Puolustusvoimilla. Toimivaltaisella viranomaisella tarkoitetaan edellä mainittuja viranomaisia. Poliisilain 1 §:n nojalla rikosten ennalta estäminen on yksi poliisin tehtävä. Rajavartiolaitoksen tehtävistä rikostorjunnassa säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa  (108/2018) , Tullin osalta rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa  (623/2015) ja puolustusvoimien osalta sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa  (255/2014)  . Uusi laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa (89/2025) tulee voimaan 1.12.2025. Tämä sääntely ei rajoita yhteistyötä sotilastiedusteluviranomaisten kanssa, koska niillä ei ole rikostorjuntatehtävää.  

Toiseksi momenttia tarkistettaisiin 1 momenttia vastaavasti niin, että se jatkossa koskisi paitsi varsinaista ilmoittamista hankkeilla olevasta rikoksesta, myös muuta tiedon luovuttamista sellaisesta rikoksesta. Lisäys olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että suojelupoliisilla on mahdollisuus luovuttaa rikoksen estämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle lisätietoa sellaista rikosta koskien, jonka hankkeilla olosta kyseinen viranomainen sinänsä on jo tietoinen. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että poliisi jo olisi saanut joltain taholta vihjetietoa hankkeilla olevasta terroristisessa tarkoituksessa tehtävästä tuhotyöstä. Jos suojelupoliisi omassa siviilitiedustelumenetelmien avulla tapahtuvassa tiedonhankinnassaan saa lisätietoa esimerkiksi suunnitelmaan osallisista tai hankkeilla olevan rikoksen mahdollisesta tekopaikasta tai -ajankohdasta, suojelupoliisin olisi voitava luovuttaa kyseiset tiedot poliisille. Niistä harkintakriteereistä, joita sovellettaisiin tällaiseen hankkeilla olevaa rikosta koskevan tiedon luovuttamiseen, säädettäisiin 44 b §:n 2 momentissa.  

Pykälän 3 momentiksi siirrettäisiin voimassa olevan lain 44 §:n 1 momentin viimeinen virke lähes muuttumattomana. Momentti koskisi tilanteita, joissa tiedustelumenetelmän käytön avulla on saatu tietoa, jolla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys sellaisen rikoksen selvittämiselle, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta. Momentissa tarkoitettu ilmoittaminen ja tiedon luovuttaminen olisivat harkinnanvaraisia; ilmoittamiseen ja tiedon luovuttamiseen sovellettavista harkintakriteereistä säädettäisiin 44 b §:n 2 momentissa. Momenttia tarkistettaisiin vastaavalla tavalla kuin 1 ja 2 momentteja niin, että se koskisi paitsi tiedustelumenetelmän käytön avulla tietoon tulleesta rikoksesta ilmoittamista, myös rikosta koskevan tiedon luovuttamista. Sääntelyä muutettaisiin niin, että rikoksesta voitaisiin ilmoittaa ja rikosta koskeva tieto luovuttaa paitsi keskusrikospoliisille, myös muulle toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Kun momentissa on kyse lievemmin rangaistavista rikoksista kuin 1 momentissa, ei niiden tutkintajärjestelyihin liity samankaltaista keskusrikospoliisille kuuluvaa koordinointitarvetta kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Tieto rikoksesta tulisi näin ollen voida luovuttaa suoraan esimerkiksi sille poliisilaitokselle, jolla on alueellinen toimivalta esitutkinnan suorittamiseksi tai joka jo suorittaa sen rikoksen tutkintaa, jota koskevaa tietoa luovutetaan.  

Pykälän 4 momentiksi siirrettäisiin voimassa olevan lain 44 §:n 2 momentin jälkimmäinen virke lähes muuttumattomana. Momentti koskisi tilanteita, joissa tiedustelumenetelmän aikana on saatu tietoa, joka koskee hankkeilla olevaa rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Momentissa tarkoitettu ilmoittaminen ja tiedon luovuttaminen olisivat harkinnanvaraisia; ilmoittamiseen ja tiedon luovuttamiseen sovellettavista harkintakriteereistä säädettäisiin 44 b §:n 2 momentissa. Momenttia tarkistettaisiin vastaavalla tavalla kuin 1–3 momentteja niin, että se koskisi paitsi tiedustelumenetelmän käytön avulla tietoon tulleesta rikoksesta ilmoittamista, myös rikosta koskevan tiedon luovuttamista. Toimivaltaisella viranomaisella tarkoitetaan poliisia, sillä poliisilain 1 §:n nojalla rikostorjunta on poliisin tehtävä. Rajavartiolaitoksen tehtävistä rikostorjunnassa säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa  (108/2018) , Tullin osalta rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa  (623/2015) ja puolustusvoimien osalta sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa  (255/2014)  . Uusi laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa (89/2025) tulee voimaan 1.12.2025.  

Pykälän 5 momentti olisi uusi. Siinä säädettäisiin suojelupoliisin oikeudesta 1–4 momentin estämättä aina ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitusta jo tehdystä tai vielä estettävissä olevasta rikoslain 12, 13 ja 34 a luvussa säädetystä rikoksesta sekä luovuttaa tietoa sellaisesta rikoksesta 1 ja 2 momentissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.  

Momentissa viitatuissa rikoslain 12, 13 ja 34 a luvuissa säädetään rangaistavaksi maanpetosrikokset, valtiopetosrikokset ja terrorismirikokset. Poliisilain 5 a luvun 3 §:n mukaan suojelupoliisin siviilitiedustelun ja siten myös tiedustelumenetelmien käytön kohteena voivat olla ulkomainen tiedustelutoiminta, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavasti uhkaava toiminta ja terrorismi. Rikoslain 12, 13 ja 34 a luvuissa rangaistavaksi säädetyissä teoissa on kyse edellä mainittujen siviilitiedustelun kohdeuhkien rikosoikeudellisesti relevanteista ilmenemismuodoista. Maanpetos-, valtiopetos- ja terrorismirikosten estämisellä ja selvittämisellä suojataan kansallista turvallisuutta, mistä johtuen kyseisten kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten estämistä ja selvittämistä voidaan pitää tiedustelumenetelmiä käyttämällä hankittujen tietojen alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa yhteensopivina tietojen käyttötapoina. Koska kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten estäminen ja selvittäminen näin ollen sijoittuvat samaan jatkumoon siviilitiedustelun kanssa, ei näitä rikoksia koskevien tiedustelumenetelmän avulla saatujen tietojen luovuttamista toimivaltaiselle rikostorjuntaviranomaiselle ole syytä rajoittaa vastaavalla tavalla kuin pykälän muissa momentissa tehdään. Tässä momentissa käytetty ilmaisu "1–4 momentin estämättä" merkitsisi sitä, että suojelupoliisi saa ilmoittaa jo tapahtuneesta rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa tarkoitetusta rikoksesta keskusrikospoliisille ja luovuttaa keskusrikospoliisille sellaista rikosta koskevaa tietoa siihen katsomatta, onko rikoksesta säädetty ankarin rangaistus vähintään kolme vuotta vankeutta. Ilmaisu merkitsisi samoin sitä, että suojelupoliisi saa ilmoittaa vielä hankkeilla olevasta rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa tarkoitetusta rikoksesta rikoksen estämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle ja luovuttaa sille sellaista rikosta koskevaa tietoa siihen katsomatta, onko rikoksesta säädetty ankarin rangaistus vähintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 12, 13 ja 34 a luvussa tarkoitettuja rikoksia, joista säädetty ankarin rangaistus on alle kolme vuotta, ovat tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljastaminen, puolueettomuusmääräysten rikkominen, maanpetoksellinen yhteydenpito, laiton sotilaallinen toiminta, matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen. Momenttiin sisältyvä viittaus rikoslain 12, 13 ja 34 a lukuihin olisi sillä tavalla avoin, että jos rikoslain kyseisissä luvuissa säädettäisiin rangaistavaksi nykyisin kriminalisoimattomia tekoja, tulisivat ne viittauksen ja siten 5 momentin soveltamisen piiriin. Ratkaisu on perusteltu siksi, että myös tulevaisuudessa rikoslain edellä mainituissa luvuissa mahdollisesti rangaistavaksi säädettävissä teoissa olisi, lukujen otsikoiden mukaisesti, kyse maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikoksista, joiden suojeluobjektina aina on valtion turvallisuus.  

Momentin tarkoituksena olisi siis mahdollistaa kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten ilmoittaminen ja sellaisia rikoksia koskevien tietojen luovuttaminen toimivaltaiselle rikostorjuntaviranomaiselle laajemmin kuin mitä 1 ja 2 momenteissa on säädetty. Momentin salliva sääntely ei syrjäyttäisi 1 ja 2 momentteihin sisältyvää velvoittavaa sääntelyä siten, että ilmoittaminen rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa tarkoitetuista rikoksista muuttuisi suojelupoliisin harkinnan varaiseksi. Suojelupoliisilla olisi näin ollen 1 momentin nojalla velvollisuus ilmoittaa keskusrikospoliisille tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitsemastaan vähintään kuuden vuoden vapausrangaistusuhkaisesta jo tapahtuneesta rikoksesta siihen katsomatta, missä rikoslain luvussa kyseinen rikos on säädetty rangaistavaksi. Vastaavasti suojelupoliisilla olisi 2 momentin nojalla aina velvollisuus ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitsemastaan vähintään kuuden vuoden vapausrangaistusuhkaisesta vielä estettävissä olevasta rikoksesta siihen katsomatta, missä rikoslain luvussa kyseinen rikos on säädetty rangaistavaksi.  

Momentin mukainen rikoksesta ilmoittaminen ja rikosta koskevan tiedon luovuttaminen tapahtuisi 1 ja 2 momentissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Viittaus 1 momentin tarkoittamaan toimivaltaiseen viranomaiseen kohdistuisi keskusrikospoliisin. Rikoslain 12, 13 ja 34 a luvussa rangaistavaksi säädettyjen rikosten erityisen luonteen vuoksi on perusteltua, että rikosta koskevan tiedon luovutuksensaajana on nimenomaan keskusrikospoliisi siihen katsomatta, mikä on rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus. Viittaus 2 momentin tarkoittamaan toimivaltaiseen viranomaiseen kohdistuisi rikoksen estämiseksi toimivaltaiseen viranomaiseen, joka usein on se poliisilaitos, jonka toimialueella estettävää rikosta koskeva hanke on käynnissä. 

44 a §. Tiedon luovuttaminen eräissä tapauksissa. Pykälä olisi uusi, joskin sen 2 momentiksi siirrettäisiin voimassa olevan lain 44 §:n 4 momenttiin sisältyvä säännös. Pykälässä säädettäisiin tiedon luovuttamisesta eräissä tapauksissa.  

Pykälän 1 momentti olisi uusi. Sen mukaan suojelupoliisi saisi ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitusta 44 §:n 3–5 tarkoitetusta rikoksesta ja luovuttaa sellaista rikosta koskevaa tietoa kyseisessä pykälässä tarkoitetulle viranomaiselle myös kansallisen turvallisuuden suojaamisen ja muun luovutuksensaajan toiminnan suuntaamisen tarkoituksessa. Sikäli kuin rikoksesta ilmoitettaisiin tai rikosta koskevaa tietoa luovutettaisiin näissä tarkoituksissa, ei luovutuksensaajana oleva rikostorjuntaviranomainen saisi käyttää saamaansa tietoa esitutkintalain 3 luvun 3 §:n tarkoituksessa, salaista tiedonhankintakeinoa, salaista pakkokeinoa tai muuta pakkokeinoa koskevan vaatimuksen tai päätöksen perusteena eikä näyttönä rikosasiassa. Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.  

Momentin sääntely sallisi suojelupoliisin ilmoittaa ja luovuttaa tietoja ainoastaan 44 §:n 3–5 momenteissa tarkoitetuista rikoksista, eli se ei laajentaisi niiden rikosten joukkoa, joista rikostorjuntaviranomaisille voidaan luovuttaa tietoa. Momentin nojalla tapahtuva ilmoittaminen tai tiedonluovutus ei näin ollen voisi koskea mitään sellaista jo tapahtunutta rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on alle kolme vuotta vankeutta, eikä mitään sellaista hankkeilla olevaa estettävää rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on alle kaksi vuotta vankeutta. Ainoan poikkeuksen muodostaisivat 44 §:n 5 momentissa tarkoitetut rikoslain 12, 13 ja 34 a luvussa rangaistaviksi säädetyt rikokset, joista ilmoittamista ja joita koskevan tiedon luovuttamista ei olisi sidottu rikoksesta säädettyyn enimmäisrangaistukseen.  

Viittauksen kohteena olevissa 44 §:n 3–5 momenteissa säädetään suojelupoliisin harkinnanvaraisesta oikeudesta ilmoittaa jo tapahtuneesta tai vielä estettävissä olevasta rikoksesta rikostorjuntaviranomaiselle. 44 §:n 1 ja 2 momenteissa puolestaan säädetään suojelupoliisin ilmoitusvelvollisuudesta koskien ns. ylitörkeitä rikoksia. Näistä ylitörkeistä rikoksista ei voitaisi ilmoittaa eikä tietoa niistä luovuttaa nyt kyseessä olevassa momentissa tarkoitetulla tavalla kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi tai luovutuksensaajana olevan viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi, vaan ilmoittaminen ja luovuttaminen tapahtuisivat aina 44 §:n 1 ja 2 momentin nojalla. Ylitörkeiden rikosten estämiseen ja selvittämiseen liittyy niin suuri yhteiskunnallinen intressi, ettei luovutetun tiedon hyödyntämistä esimerkiksi salaisen tiedonhankintakeinon tai pakkokeinon perusteena tai näyttönä rikosasiassa ole kohtuullista kieltää siten kuin nyt kyseessä olevassa momentissa tehtäisiin.  

Momentin sääntely ei laajentaisi luovutuksensaajina olevien viranomaisten joukkoa suhteessa 44 §:n 3–5 momentteihin, vaan luovutuksensaajina voisivat 44 §:n tavoin olla ainoastaan poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat.  

Momentissa olisi kyse muussa kuin 44 §:ssä säädetyissä tarkoituksissa tapahtuvasta ilmoittamisesta ja tiedon luovuttamisesta. Ilmoittamisen ja tiedon luovuttamisen tarkoituksena olisi mahdollistaa luovutuksensaajana olevan rikostorjuntaviranomaisen ryhtyminen kansallista turvallisuutta suojaaviin toimenpiteisiin tai muuten suunnata sen toimintaa.  

Ehdotettu sääntely, joka mahdollistaisi rikoksesta ilmoittamisen ja rikosta koskevan tiedon luovuttamisen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, mahdollistaisi suojelupoliisin tiedustelutoimivaltuuksilla saadun tiedon riittävän tehokkaan hyödyntämisen. Sääntely mahdollistaisi sen, että luovutuksensaajana oleva rikostorjuntaviranomainen voi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin kansallista turvallisuutta koskevien vaaratilanteiden ehkäisemiseksi ja kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjumiseksi. Kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi luovutettua tietoa voitaisiin myös käyttää esimerkiksi uhka-arvion pohjana kansalliseen turvallisuuteen liittyvään kohteeseen, symbolisesti tai muutoin merkitykselliseen kohteeseen tai suurta väkijoukkoa koskevaan kohteeseen kohdistuvasta mahdollisesta uhasta. Tietoa voitaisiin käyttää tällaisiin kohteisiin kohdistuvien kansallisen turvallisuuden uhkien ennalta estämiseksi, rajoittamiseksi tai poistamiseksi. Tiedon avulla esimerkiksi poliisi toimivaltaisena viranomaisena voisi kohdentaa näkyvää valvontaa kohteiden edustalle sekä tehdä tai päivittää suunnitelmiaan tai toimenpiteitään kohteen turvallisuusratkaisuihin ja poliisin operatiivisen toiminnan järjestelyihin liittyen.  

Kansallista turvallisuutta voivat tapauskohtaisesti uhata muutkin rikokset kuin ne, jotka on säädetty rangaistaviksi rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa. Esimerkiksi rikoslain 34 luvussa rangaistavaksi säädetyt yleisvaaralliset rikokset, 38 luvussa rangaistavaksi säädetyt tieto- ja viestintärikokset ja rikoslain 41 luvussa rangaistavaksi säädetyt aserikokset voivat tapauskohtaisesti uhata kansallista turvallisuutta, ja tietoa niistä tulisi voida luovuttaa rikostorjuntaviranomaisille niiden kansallista turvallisuutta suojaavaa toimintaa varten. Kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että suojelupoliisi luovuttaa tiedon poliisille sellaisesta väkivaltarikoksesta tai törkeästä ampuma-aserikoksesta, jolla on merkitystä ääriajattelua edustavan henkilön aselupa-asiaa harkittaessa. Luvan epääminen on tässä tapauksessa toimi, jolla suojataan kansallista turvallisuutta siihen kohdistuvalta henkilön muodostamalta uhkalta.  

Momentin nojalla rikoksesta voitaisiin ilmoittaa ja sitä koskevaa tietoa luovuttaa paitsi kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, myös muuksi luovutuksensaajana olevan rikostorjuntaviranomaisen toiminnan suuntaamiseksi. Poliisilain 5 luvun 54 §:n 4 momentin mukaan luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvilla salaisilla tiedonhankintakeinoilla saatua ns. ylimääräistä tietoa saadaan aina, toisin sanoen ilman rikoksen vakavuuden arviointia, käyttää poliisin toiminnan suuntaamiseksi. Vastaavasti pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 4 momentin mukaan poliisin luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvilla salaisilla tiedonhankintakeinoilla saamaa ylimääräistä tietoa saadaan aina käyttää poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen toiminnan suuntaamiseksi. "Toiminnan suuntaamisella" tarkoitettaisiin nyt kyseessä olevassa momentissa samaa kuin edellä mainituissa voimassa olevissa säännöksissä. Näin ollen toiminnan suuntaamisessa olisi kyse luovutetun tiedon hyödyntämisestä välillisesti niin, että sitä ei käytetä näyttönä taikka pakkokeinon tai tiedonhankintakeinon perusteena vaan esimerkiksi tutkintalinjan valitsemiseksi. Asiallisesti toiminnan suuntaaminen olisi esimerkiksi sitä, että rikostorjuntaviranomaisella jo käynnissä olevassa tutkinnassa voitaisiin useista eri tutkintalinjoista priorisoida vaihtoehtoa, johon tiedustelumenetelmän käytön avulla annettu tieto antaisi aiheen kohdistaa tutkintaresursseja. Toiminnan suuntaamista olisi myös se, että poliisi tai muu säännöksessä tarkoitettu rikostorjuntaviranomainen voisi momentin perusteella luovutetun rikostiedon avulla suunnata operatiivisen toimintansa painopistettä ja mahdollisesti estää uuden rikoksen tai rikollisuuden ilmiön kärjistymistä. Samalla tieto voisi täydentää poliisin tai muun toimivaltaisen viranomaisen rikollisuuden tilannekuvaa ja sitä voitaisiin hyödyntää operatiivisessa ja strategisessa rikosanalyysissä esimerkiksi erilaisten rikollisuusilmiöiden muodostaman uhkan kartoittamiseksi. Käytännössä suuntaamisen kohteena olisi yleensä rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen liittyvä poliisin toiminta, mutta tiedon luovuttaminen rikostorjuntaviranomaisen toiminnan suuntaamiseksi voisi tapahtua poliisille myös muiden poliisilain 1 luvun 1 §:ssä säädettyjen tehtävien kuten oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamisen tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen suuntaamiseksi. Rikosta koskevan tiedon luovuttaminen Rajavartiolaitokselle voisi vastaavalla tavalla tapahtua paitsi rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvitettäväksi harjoitettavan toiminnan suuntaamiseksi, myös rajavartiolain (578/2005) 3 §:n 1 momentissa Rajavartiolaitoksen tehtäväksi säädetyn rajaturvallisuuden ylläpitämisen suuntaamiseksi.  

Kun tietoa luovutettaisiin momentin mukaiseen käyttötarkoitukseen, luovutuksensaajana olevan rikostorjuntaviranomaisen olisi kiellettyä hyödyntää sitä esitutkintalain 3 luvun 3 §:n tarkoituksessa eli esitutkinnan aloittamisen perusteena samoin kuin salaista tiedonhankintakeinoa, salaista pakkokeinoa tai muuta pakkokeinoa koskevan vaatimuksen tai päätöksen perusteena sekä näyttönä rikosasiassa. Koska luovutettu tieto olisi ennen kaikkea toimintaa suuntaavaa ja tilannekuvaa rikastavaa, ei sitä saisi käyttää henkilön rikosvastuuseen saattamiseksi. Momentin perusteella asetettavat hyödyntämiskiellot aiheuttaisivat muun ohella poikkeuksen esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 3 pykälässä säädettyyn poliisin ns. esitutkintapakkoon. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty. Mikäli poliisi tai muu esitutkintaviranomainen olisi saanut rikosta koskevan tiedon nyt kyseessä olevan momentin perusteella, ei se voisi tietoa koskevien laissa säädettyjen käyttörajoitusten takia suorittaa saamansa tiedon pohjalta esitutkintaa tai kirjata asiasta rikosilmoitusta. Hyödyntämiskielloilla turvattaisiin osaltaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. 

Poliisilain 5 luvun 54 §:n 4 momentti ja pakkokeinolain 10 luvun 54 §:n 4 momentti sallivat edellä todetusti aina käyttää salaisen tiedonhankintakeinon ja salaisen pakkokeinon avulla saatua ns. ylimääräistä tietoa poliisin toiminnan suuntaamiseksi. Näiden säännösten yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 222/2010 vp, s. 357 ja HE 224/2010 vp, s. 134) mukaan, kun ylimääräistä tietoa käytetään poliisin toiminnan suuntaamiseksi, sitä ei käytetä näyttönä tai tiedonhankintakeinon perusteena. Koska eduskunnan oikeusasiamies on tarkastuspöytäkirjassaan EOAK/592/2022 suhtautunut kriittisesti ajatukseen, että oikeudellisesti sitovia ja velvoittavia käyttöoikeusrajoituksia voitaisiin, kuten ylimääräisen tiedon käytön osalta ilmeisesti on ajateltu tehtävän, asettaa pelkästään esityölausumiin perustuen, on hyödyntämiskielloista tässä yhteydessä perusteltua säätää lain tasolla niiden oikeudellisen velvoittavuuden varmistamiseksi.  

Mahdollisuudella luovuttaa rikosta koskevaa tietoa rikostorjuntaviranomaisille kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja rikostorjuntaviranomaisten toiminnan suuntaamiseksi sekä näihin luovutustarkoituksiin liittyvistä hyödyntämiskielloista säätämisellä turvattaisiin siviilitiedustelun salassapitoa. Esimerkiksi esitutkinnan aloittaminen ja siihen liittyvä pakkokeinojen käyttö rikoksesta epäiltyä kohtaan paljastaa lähtökohtaisesti ilmoituksen tekemisen taustalla olleen siviilitiedustelumenetelmän käytön ja sen kohdentamisen tiedustelumenetelmän käytön kohteelle. Se voi näin vaarantaa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi toteutettavan pitkäaikaisen ja menestyksekkään tiedusteluoperaation. Laissa säädetyt kiellot käyttää tietoa rikosprosessuaalisia tarkoituksia varten mahdollistavat tiedusteluoperaation ja sen pitkäaikaisten tavoitteiden suojaamisen. 

Pykälän 2 momentiksi siirrettäisiin muuttumattomana voimassa olevan 44 §:n 4 momentti. Momentin mukaan suojelupoliisi saisi aina luovuttaa tiedustelumenetelmän käytön avulla saatua tietoa syyttömyyttä tukevaksi selvitykseksi sekä hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi. Edellä käsitellyistä 44 §:stä ja 44 a §:n 1 momentista poiketen säännöksessä ei olisi rajoitettu mahdollisina luovutuksensaajina olevien tahojen piiriä. Tiedon luovuttaminen syyttömyyttä tukevaksi selvitykseksi tapahtuisi käytännössä esitutkintaviranomaiselle, mutta momentissa tarkoitettu tiedon luovuttaminen hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi voisi tapahtua paitsi rikostorjuntaviranomaiselle niin myös mille hyvänsä muulle sellaiselle viranomaiselle tai muulle taholle, jolla olisi tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa tapahtumainkulkuun vaaran tai vahingon toteutumisen estämiseksi. Momentissa tarkoitettu vaara tai vahinko voisi liittyä muuhunkin kuin rikokseen. Kysymys voisi olla esimerkiksi onnettomuuden estämisestä. Mitä merkittävämmästä vaarasta hengelle, terveydelle tai vapaudelle olisi kyse, sitä matalampi olisi kynnys tehdä ilmoitus vaaran estämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilmoitus voitaisiin tehdä myös yksityiselle henkilölle tai yhteisölle, jos tämä olisi tarpeen merkittävän ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon vaaran estämiseksi.  

44 b §. Ilmoituksen siirtämisestä päättäminen. Pykälässä säädettäisiin päätöksenteosta koskien 44 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen siirtämistä sekä niistä harkintakriteereistä, joita sovellettaisiin 44 §:n 3–5 momenteissa tarkoitettuun harkinnanvaraiseen ilmoittamiseen ja rikosta koskevan tiedon luovuttamiseen. Säännökset siirrettäisiin muuttumattomina uuteen 44 b §:n voimassa olevan lain 44 §:stä, ainoastaan niiden sisältämiä säännösviittauksia päivitettäisiin uutta pykälärakennetta vastaavaksi.  

Pykälän 1 momentiksi siirrettäisiin voimassa olevan lain 44 §:n 1 momentin toinen virke. Sen mukaan edellä 44§:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta saataisiin suojelupoliisin päällikön päätöksellä siirtää enintään vuodeksi kerrallaan, jos se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi tai hengen tai terveyden suojaamiseksi.  

Pykälän 2 momentiksi siirrettäisiin voimassa olevan lain 44 §:n 3 momentti. Säännöksen sanamuotoa yksinkertaistettaisiin muuttamatta sen sisältöä, ja säännösviittaukset päivitettäisiin uutta pykälärakennetta vastaaviksi. Momentin mukaan, kun harkitaan 44 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoituksen siirtämistä tai 44 §:n 3–5 momentissa tarkoitettua ilmoituksen tekemistä taikka tiedon luovuttamista, arvioinnissa on otettava huomioon kansallisen turvallisuuden suojaamisen lisäksi rikoksen selvittämisen tai sen estämisen merkitys yleisen ja yksityisen edun kannalta. Edellä mainitut seikat on otettava huomioon myös silloin, kun harkitaan tiedon luovuttamista 44 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuista rikoksista. Momentin mukaisia punnintakriteereitä sovellettaisiin toisin sanoen silloin, kun suojelupoliisin päällikkö arvioi, onko 44 §:n 1 momentissa tarkoitetusta jo tehdystä ns. ylitörkeästä rikoksesta ilmoittamista välttämätöntä siirtää, kun arvioidaan 44 §:n 3–5 momenttien mukaista harkinnanvaraista ilmoittamista ja tiedon luovuttamista lievemmin rangaistavasta rikoksesta, ja kun arvioidaan tiedon luovuttamista sellaisesta 44 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetusta ylitörkeästä rikoksesta, joka jo on rikostorjuntaviranomaisen tiedossa.  

44 c §. Rikosta koskevan tiedon käytöstä ilmoittaminen ja käyttö tuomioistuimessa. Pykälä koskisi rikosta koskevan tiedon käytöstä ilmoittamista ja käyttöä tuomioistuimessa. Siihen siirrettäisiin asiallisesti muuttumattomina voimassa olevan lain 44 §:ään sisältyvää sääntelyä.  

Pykälän 1 momentiksi siirrettäisiin voimassa olevan lain 44 §:n 5 momentti. Sen mukaan, jos esitutkintaviranomainen käynnistäisi esitutkinnan tai ryhtyy esitutkintatoimenpiteen käyttämiseen taikka toimivaltainen viranomainen käynnistää rikoksen estämiseen tähtäävän toimenpiteen 44 §:ssä tai 44 a §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedon luovutuksen perusteella, olisi sen ennen esitutkinnan käynnistämistä tai esitutkintatoimenpiteen käyttämistä taikka rikoksen estämiseen tähtäävän toimenpiteen käynnistämistä ilmoitettava siitä suojelupoliisille. Momentissa ei ole tarpeen eikä mahdollistakaan viitata 44 a §:n 1 momentin tarkoittamiin tiedonluovutuksiin, koska tässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtyminen on suljettu pois kyseisessä säännöksessä asetettujen käyttöoikeusrajoitusten johdosta.  

Pykälän 2 momentiksi siirrettäisiin asiallisesti muuttumattomana voimassa olevan lain 44 §:n 6 momentti. Sen mukaan tuomioistuin päättäisi pääasian käsittelyn yhteydessä 44 §:n tai 44 a §:n 2 momentin perusteella luovutettavan tiedon käyttämisestä näyttönä. Lisäksi momentissa todettaisiin voimassa olevan lain tapaan, että tiedon käyttämisen kirjaamisesta esitutkintapöytäkirjaan säädetään esitutkintalain 9 luvun 6 §:n 2 momentissa ja ilmoittamisesta haastehakemuksessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 3 §:n 1 momentin 9 kohdassa. Momentissa ei viitattaisi 44 a §:n 1 momenttiin, koska kyseisessä säännöksessä säädetyt luovutuksensaajana olevaa esitutkintaviranomaista sitovat käyttöoikeusrajoitukset merkitsisivät, että se ei voi käyttää luovutettua tietoa rikosprosessissa.  

45 §. Tiedustelumenetelmällä saatujen tietojen hävittäminen. Pykälän 2 momentin viittaussäännökseen tehtäisiin tekninen muutos 5 a luvun 44 §:n muuttamisen takia. Momentissa viitattaisiin 44, 44 a ja 44 b §:iin.  

55 §. Yhteistyö muiden viranomaisten, yritysten ja yhteisöjen kanssa. Pykälän 4 momenttia täsmennettäisiin. Rikosta koskevien tietojen luovuttamisesta rikostorjuntaan säädettäisiin 5 a luvun 44 §:ssä ja 44 b §:ssä.  

57 §. Kansainvälinen yhteistyö. 4 momentin tietojen luovutusta koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin vastaamaan poliisin henkilötietolain 51 §:ään esitettyä sääntelyä. Suojelupoliisilla olisi tarve luovuttaa salassa pidettäviä muita kuin henkilötietoja ulkomaisille tahoille vastaavalla tavalla kuin se voisi poliisin henkilötietolain nojalla luovuttaa henkilötietoja. Poliisilain ja poliisin henkilötietolain kansainvälisessä yhteistyössä tehtävien tietojen luovutusta koskevien sääntelyiden tulisi siten vastata toisiaan. Suojelupoliisi voisi siten momentin nojalla luovuttaa salassa pidettäviä muita kuin henkilötietoja ulkomaan turvallisuus- ja tiedustelupalvelulle sekä ulkomaan viranomaiselle, jonka tehtäviin kuuluu kansallisen turvallisuuden suojaaminen, oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen tai rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen sekä edellä tarkoitettua tehtävää hoitavalle Euroopan unionin virastolle ja toimielimelle sekä Pohjois-Atlantin liitolle (Natolle) ja kansainväliselle rikospoliisijärjestölle (Interpol), jos luovuttaminen olisi tarpeen suojelupoliisin tai luovutuksensaajan tehtävän suorittamiseksi eikä tietojen luovuttaminen olisi vastoin kansallista etua. Pykälässä tarkoitetaan muilla kuin henkilötiedoilla esimerkiksi turvallisuusuhkia koskevia analyysejä, ilmiöihin liittyviä tietoja tai tilannekuvatietoja. Samassa pykälän voimassa olevissa 5 ja 6 momenteissa säädetään tiedonluovuttamiseen liittyvistä kansainvälisiin ja muihin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin liittyvistä rajoituksista, jotka tulee ottaa huomioon myös silloin kun luovutetaan momentissa tarkoitettuja muita kuin henkilötietoja.  

61 §.Tiedusteluvalvontavaltuutetulle tehtävät ilmoitukset . Pykälän 2 momentin 3 kohdan viittaussäännökseen tehtäisiin tekninen muutos. Ilmoituksen siirtämisen osalta kohdassa viitattaisiin voimassa olevan lain 44 §:n 1§ momentin sijasta 44 b §:n 1 momenttiin . 

7.2  Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

50 §. Henkilötietojen luovuttaminen. Pykälän 2 momentin toista virkettä täsmennettäisiin siten, että tiedustelumenetelmän käytön avulla saadun rikokseen liittyvän henkilötiedon luovuttamisesta säädettäisiin poliisilain 5 a luvun 44 §:ssä. Momentin toista virkettä muutettaisiin siten, että siinä todettaisiin palomuuria koskevassa sääntelyssä eli poliisilain 5 a luvun 44 §:ssä säädettävän ainoastaan sellaisista rikokseen liittyvistä henkilötiedoista, jotka on saatu tiedustelumenetelmän käytön avulla. Sääntelyllä täsmennettäisiin tältä osin jossain määrin epäselvää nykytilaa henkilötietojen luovuttamisesta. Momentin toisessa virkkeessä ehdotettaisiin siten säädettäväksi tarkkarajaisesta poikkeamisesta poliisin henkilötietolain soveltamisesta. Tätä toisessa virkkeessä olevaa poikkeusta lukuun ottamatta henkilötietojen luovuttamiseen sovellettaisiin poliisin henkilötietolakia. Palomuurisääntelyn tarkoituksena olisi rajoittaa ainoastaan tiedustelumenetelmän käytön avulla saadun rikostiedon ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen luovuttamista. Muilta osin henkilötietojen luovuttamisesta säädettäisiin edelleen tässä pykälässä.  

51 §.Henkilötietojen luovuttaminen kansainvälisessä yhteistyössä . Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että suojelupoliisi saisi luovuttaa henkilötietoja Pohjois-Atlantin liitolle (Nato). Momentissa muutettaisiin myös henkilötietojen luovutusta Euroopan unionin toimielimille ja virastoille. Momentti mahdollistaisi siten henkilötietojen luovuttamisen sekä Natolle että sellaisille Euroopan unionin toimielimille ja virastoille, joilla on momentissa mainittuja tehtäviä, jotka liittyvät kansalliseen turvallisuuteen, yleiseen turvallisuuteen tai rikostorjuntaan. Samassa yhteydessä erillinen maininta Europolista voitaisiin poistaa.  

Pohjois-Atlantin sopimusta koskeva laki (442/2023) tuli voimaan 5.4.2023 valtioneuvoston asetuksella Pohjois-Atlantin sopimuksesta (644/2023). Siviilitiedustelulla on Pohjois-Atlantin liitossa (Nato) tärkeä rooli. Naton siviilitiedusteluun liittyvä yhteistyö on keskitetty Naton turvallisuus- ja tiedustelujaostoon (Joint Intelligence and Security Division (JIS)), joka jakautuu puolestaan siviili- ja sotilastiedustelukomiteoihin. Näissä komiteoissa liittolaisia edustavat niiden siviili- ja sotilastiedustelupalvelut. Suojelupoliisi on osallistunut kattavasti siviilitiedustelukomitean (Civilian Intelligence Committee (CIC)) toimintaan sen jälkeen, kun Suomesta tuli Naton tarkkailijajäsen kesällä 2022. Siviilitiedustelukomitean yksi tehtävä on tuottaa tietoa, joka tukee Natoa päätöksenteossa. Komiteassa on mukana liittolaismaiden turvallisuus- ja tiedustelupalveluita. Yhteistyötä tehdään Natoon kohdistuviin turvallisuusuhkiin liittyvissä asioissa, kuten terrorismin torjunnassa ja vastatiedustelussa. Tietojen vaihtaminen on olennainen osa toimintaa. Ehdotettu muutos mahdollistaisi suojelupoliisin osallistumisen Naton siviilitiedusteluyhteistyöhön täysipainoisesti, kun se voisi luovuttaa henkilötietoja Natolle ja sen toimielimille.  

Natossa siviilitiedustelun puolella henkilötietoja olisi tarpeen luovuttaa erityisesti siviilitiedustelukomitealle sekä sen analyysiyksikölle, joiden toimesta niitä voidaan hyödyntää Naton tiedusteluanalyysin tuotteisiin. Natolla ei ole omaa tiedustelukyvykkyyttä, vaan Nation laatimat analyysit pohjautuvat liittolaisten välittämään tietoon. Näissä Nation laatimissa analyyseissa tai analyysituotteissa ei yleensä mainita henkilötietoja vaan ne suodatetaan pois ennen lopullista analyysituotetta. Mutta jotta analyysi tai analyysituote olisi mahdollista laatia, niin sen valmistelu edellyttää myös henkilötietojen käsittelyä, jotka analyysiyksikkö saa jäsenvaltioiden turvallisuus- ja tiedustelupalveluilta. Lisäksi siviilitiedustelukomitean hallinnollista toimintaa tukeva turvallisuustoimisto (Nato Office of Security (NOS)) voisi tulla kyseeseen sellaisena Naton toimielimenä, jolle henkilötietoja olisi voitava luovuttaa. 

Suojelupoliisille tulisi siten ehdotetun muutoksen myötä mahdollisuus luovuttaa henkilötietoja Naton jäsenvaltioiden turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden lisäksi Natolle ja sen toimielimille. Selvyyden vuoksi momenttiin lisättäisiin mahdollisuus luovuttaa henkilötietoja momentissa mainittuja tehtäviä hoitaville Euroopan unionin virastoille ja toimielimille. Suojelupoliisin tehtävien suorittamisen kannalta voi olla välttämätöntä luovuttaa henkilötietoja Euroopan unionin virastoille, kuten Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle Europolille tai Euroopan raja- ja merivartiosto Frontexille sekä sen toimielimille, kuten komission pääosastoille, jotka hoitavat momentissa tarkoitettuja tehtäviä. Komission pääosastoilla on esimerkiksi kansainvälisiin pakotteisiin liittyviä tehtäviä, joita varten Suojelupoliisin olisi voitava luovuttaa henkilötietoja, silloin kun se on välttämätöntä suojelupoliisin tehtävien suorittamiseksi. Koska momenttiin lisättäisiin mahdollisuus henkilötietojen luovuttamiselle Euroopan unionin virastoille, voitaisiin momentista poistaa erillinen maininta Europolista, koska se on Euroopan unionin erillisvirasto. Europolin osalta muutoksella ei siten muutettaisi voimassa olevaa asiantilaa eli sille voitaisiin jatkossakin momentin nojalla luovuttaa henkilötietoja.  

Henkilötietojen luovuttamisessa olisi aina jokaisessa yksittäistapauksessa huomioitava pykälän muiden momenttien tietojenluovuttamista koskevat rajoitteet eli erityisesti ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevat vaatimukset sekä tietosuojan taso. Voimassa olevan pykälän 4 ja 5 momenteissa säädetään edellä mainituista asioista siten, että päätettäessä tietojen luovuttamisesta on lisäksi otettava huomioon henkilötietoja vastaanottavan valtion ihmisoikeustilanne, luovutuksen merkitys Suomen kansainvälisille suhteille sekä Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja muut velvoitteet. Lisäksi on otettava huomioon henkilötietoja vastaanottavan valtion tietosuojan taso ja luovutuksen merkitys rekisteröidyn oikeuksille. Edelleen kansainvälinen yhteistyö ja tietojen vaihto on kielletty, jos on perusteltua aihetta epäillä, että jotakin henkilöä tämän yhteistyön tai tietojen luovuttamisen vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu, vaino, mielivaltainen vapaudenriisto tai epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti. Näitä momentteja ei esitettäisi muutettavaksi, vaan ne tulevat jatkossakin koskemaan kaikkia suojelupoliisin tekemiä tietojenluovutuksia mukaan lukien henkilötietojen luovuttamista Natolle. 

Tietojen luovuttamisen edellytyksenä olisi edelleen niin ikään niiden välttämättömyys kyseisen tehtävän kannalta. Tältäkään osin ei muutettaisi voimassa olevassa laissa säädettyä tiedonluovuttamiskynnystä. 

7.3  Laki tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa

17 §.Tiedon luovuttaminen eräissä tapauksissa . Pykälään tehtäisiin tekninen muutos poliisilain 5 a luvun 44 §:n muuttamisen takia, ja pykälän otsikkoa muutettaisiin vastamaan paremmin sen sisältöä. Poliisilain 5 a luvun 44, 44 a ja 44 b §:ää sovellettaisiin tietoliikennetiedustelulla saadun tiedon rikostorjuntaan tai muihin mainituissa säännöksissä säädettyihin tarkoituksiin luovuttamiseen. Rikosta koskevan tiedon käytöstä ilmoittamiseen ja käyttöön tuomioistuimessa sovellettaisiin 44 c §:ää.  

7.4  Laki sotilastiedustelusta

79 §. Rikosepäilystä ilmoittaminen ja rikostiedon luovuttaminen rikostorjuntaan. Pykälässä säädettäisiin niin sanotusta palomuurista, joka koskisivat eräitä poikkeuksia käyttötarkoitussidonnaisuuteen. Tiedustelutoimivaltuuksilla saatuja tietoja ei lähtökohtaisesti saisi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin tämän lain 2 §:ssä säädettyä tarkoitusta varten. Säännöksen tulkinnasta ei ole käytännössä vallinnut epäselvyyttä, mutta muutoksella halutaan täsmentää säännöksen sanamuotoa mahdollisten tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi. Tältä osin pykälän muutoksia ei voida pitää merkittävinä, sillä jo nykyisessä oikeustilassa ilmoituksen on katsottu voivan sisältää myös rikosta koskevaa tietoa eikä sääntely ole ottanut kantaa siihen, onko toimivaltaisella viranomaisella jo tieto ilmoitettavasta rikoksesta. Rikosta koskevan tiedon luovuttamisen edellytykset vastaisivat edelleen niitä edellytyksiä, jotka on säädetty rikoksesta ilmoittamiselle voimassa olevassa lainsäädännössä.  

Pykälään lisättäisiin myös kokonaan uusi 5 momentti, jossa olisi kyse alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa yhteensopivassa tarkoituksessa tapahtuvasta rikostiedon luovuttamisesta rikostorjuntaviranomaisille. 

Pykälän otsikko muutettaisiin ilmentämään pykälän sisältöä paremmin. Nykymuodossaan otsikko saattaa antaa käsityksen, että pykälässä säädettäisiin minkä tahansa tiedon luovuttamisesta rikostorjuntaan. Ehdotettu muotoilu ilmentäisi paremmin sitä, että kyse on tiedustelumenetelmän avulla saadun rikosta koskevan tiedon ilmoittamisesta ja rikostorjuntaviranomaiselle luovuttamisesta. Muiden kuin rikosta koskevien tietojen luovuttamisesta säädettäisiin erikseen.  

Momenttiin tehtävillä muutoksilla ei olisi tarkoitus muuttaa nykytilaa niin, että tiedustelumenetelmiä voitaisiin käyttää rikostorjuntaviranomaisen pyynnöstä taikka poliisilaissa tarkoitettujen salaisten tiedonhankintakeinojen tai pakkokeinolaissa tarkoitettujen salaisten pakkokeinojen kiertämiseksi. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti tiedustelumenetelmien käytön aloittaminen, käyttö ja kohdentaminen eivät voi tapahtua rikostorjuntaviranomaisten pyynnöstä. Palomuurisääntelyssä on kyse sotilastiedusteluviranomaisen tehtäviensä suorittamisen yhteydessä saamasta tiedosta, joka sattumalta liittyy rikokseen.  

Pykälän 1 momentin ensimmäistä virkettä selkeytettäisiin viittaamalla tiedustelumenetelmän käytön avulla saatuun tietoon. Sotilastiedusteluviranomaisen olisi ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava keskusrikospoliisille, jos tiedustelumenetelmän käytön avulla saadusta tiedosta ilmenee, että voidaan olettaa tehdyksi sellainen rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Kyseessä olisi sotilastiedusteluviranomaiselle säädetty velvollisuus. 

Vaikka voimassa olevan säännöksen tulkinnasta ei ole ollut epäselvyyttä, säännöksen sanamuotoa ehdotetaan selkeytettäväksi. Voimassa olevan säännöksen muotoilua voidaan pitää epätarkkana, sillä siinä viitataan tiedustelumenetelmän käytön aikana tapahtuneisiin tekoihin. Nyt ehdotettu muotoilu viittaisi tiedustelumenetelmän käytön avulla saatuun tietoon, mikä ilmentäisi paremmin sitä, että tieto on saatu nimenomaisesti tiedustelumenetelmän käytön avulla.  

Ehdotettu muutos kuvaa palomuurisääntelyn tarkoitusta aiempaa paremmin ja sitä sovellettaisiin pelkästään sellaisen tiedon luovuttamiseen, jonka sotilastiedusteluviranomainen on saanut jollain tiedustelumenetelmällä. Momentin sisältämä palomuurisääntely ei koskisi eikä rajoittaisi muulla tavoin kuin tiedustelumenetelmän avulla saadun tiedon luovuttamista keskusrikospoliisille. Sotilastiedusteluviranomainen voisi saada tiedon henkilön tekemästä rikoksesta esimerkiksi kansalaisen antamana vihjeenä tai julkisesti saatavilla olevien avointen tietolähteiden seurannan avulla sinä aikana, jolloin sillä olisi käynnissä kyseiseen henkilöön kohdistuva esimerkiksi telekuuntelu. Täsmennyksellä selvennettäisiin, että momentin sisältämä palomuurisääntely ei koskisi eikä se siten myöskään rajoittaisi tällaisen muulla tavalla kuin tiedustelumenetelmän avulla saadun tiedon luovuttamista keskusrikospoliisille. 

Momenttia tarkennettaisiin myös lisäämällä nimenomainen viittaus siihen, että sotilastiedusteluviranomainen voi luovuttaa säännöksessä tarkoitettua rikosta koskevaa tietoa toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoittamisen lisäksi. 

Momenttiin lisättäisiin toinen virke, jonka mukaan sotilastiedusteluviranomainen saisi luovuttaa momentissa tarkoitettua rikosta koskevaa tietoa keskusrikospoliisille tai muulle rikoksen esitutkinnasta vastaavalle viranomaiselle. Momentin mukana sotilastiedustelulla olisi siis velvollisuus ilmoittaa ja luovuttaa säännöksessä tarkoitettua tietoa säännöksessä tarkoitetuista rikoksista keskusrikospoliisille, mutta myös mahdollisuus ilmoittaa ja luovuttaa tietoa myös muulle esitutkinnasta vastaavalle viranomaiselle.  

Voimassa olevassa säännöksessä käytetty viittaus ilmoittamiseen saattaa johtaa tulkintaan, jonka mukaan ilmoittamisella viitattaisiin tilanteisiin, joissa esitutkintaviranomaisella ei ole aiempaa havaintoa ilmoitettavasta momentissa tarkoitetusta vakavasta rikoksesta. Nyt ehdotetun muutoksen myötä aiempaa selkeämmin sotilastiedusteluviranomainen voisi luovuttaa tietoa esitutkintaviranomaisella jo käynnissä olevaan esitutkintaan liittyen. Momentissa tarkoitettu tiedon luovuttaminen voisi tapahtua esitutkinviranomaisen pyynnöstä tai sotilastiedusteluviranomaisen aloitteesta.  

Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 80 §:n 1 momentti. Lain 80 §:n 1 momentti koskee sotilastiedusteluviranomaisen velvollisuutta ja oikeutta ilmoittaa hankkeilla olevasta rikoksesta toimivaltaiselle viranomaiselle. Kyse olisi sotilastiedusteluviranomaiselle säädetystä velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä rikoksen estämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle sellaisesta tiedustelumenetelmän käytön avulla tietoon tulleesta vielä estettävissä olevasta rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.  

Säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin koskemaan rikoksen estämiseksi toimivaltaista viranomaista. Voimassa oleva viittausta toimivaltaiseen viranomaiseen ei voida pitää säännöksen tarkoituksen kannalta tarkkana. Rikoksen estämisen kannalta toimivaltaisia viranomaisia ovat poliisiviranomaiset, Tulli ja Rajavartiolaitos sekä Puolustusvoimat, jossa rikostorjunta on sisäisesti eriytetty sotilastiedustelutoiminnasta. 

Momenttiin tehtäisiin vastaavat täsmennykset kuin pykälän 1 momenttiin, ja 2 momentissa viitattaisiin tiedustelumenetelmän avulla saatuun tietoon. Muulla tavalla kuin tiedustelumenetelmän käytön avulla saadun tiedon luovuttamista toimivaltaiselle viranomaiselle ei ole syytä rajoittaa. Näissä tilanteissa tietoa ei ole saatu erityisesti sotilastiedusteluviranomaisen käyttöön säädettyjen tiedustelumenetelmien käytöllä. 

Toiseksi momenttia tarkistettaisiin 1 momenttia vastaavasti niin, että se jatkossa koskisi paitsi varsinaista ilmoittamista hankkeilla olevasta rikoksesta, myös muuta tiedon luovuttamista sellaisesta rikoksesta. Lisäys olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että sotilastiedusteluviranomaisella on mahdollisuus luovuttaa toimivaltaiselle viranomaiselle lisätietoa sellaista rikosta koskien, jonka hankkeilla olosta kyseinen viranomainen sinänsä on jo tietoinen. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että poliisilla olisi jo vihjetieto hankkeilla olevasta laaja-alaiseen vaikuttamiseen liittyvästä tuhotyöstä. Jos sotilastiedusteluviranomainen saa omassa toiminnassa tiedustelumenetelmien käytön avulla tiedon mahdollisesta tekopaikasta tai -ajankohdasta, sotilastiedusteluviranomaisen olisi voitava luovuttaa kyseisiä tietoja poliisille.  

Pykälän 3 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 79 §:n 2 momentti. Momentti koskee tilanteita, joissa tiedustelumenetelmän käytön aikana on saatu tietoa, jolla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys sellaisen rikoksen selvittämiselle, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta. Momentissa tarkoitettu ilmoittaminen ja tiedon luovuttaminen ovat harkinnanvaraisia. Ehdotetut muutokset vastaisivat pykälän 1 ja 2 momenttiin ehdotettuja muutoksia. 

Rikosta koskevan tiedon luovuttaminen voisi tapahtua paitsi sotilastiedusteluviranomaisen aloitteesta, myös toimivaltaisen viranomaisen sotilastiedusteluviranomaiselle osoittaman pyynnön johdosta.  

Momentissa tarkoitettua tietoa voitaisiin luovuttaa niin keskusrikospoliisille kuin muulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Koska kyse olisi lievemmin rangaistavista rikoksista kuin 1 momentissa, ei niiden tutkintajärjestelyihin liity samankaltaista keskusrikospoliisille kuuluvaa koordinointitarvetta kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Tieto olisi voitava luovuttaa suoraan esimerkiksi sille poliisilaitokselle, jolla on alueellinen toimivalta esitutkinnan suorittamiseksi tai joka jo suorittaa sen rikoksen tutkintaa, jota koskevaa tietoa luovutetaan.  

Pykälän 4 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 80 §:n 2 momentti. Momentti koskee tilanteita, joissa tiedustelumenetelmän käytön aikana on saatu tietoa, joka koskee hankkeilla olevaa rikosta, josta säädetty ankarain rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Momenttiin tehtäisiin vastaavat muutokset, mitä aiempiin momentteihin on esitetty. Momentissa tarkoitettu ilmoittaminen ja tiedon luovuttaminen ovat harkinnanvaraisia. Momenttia tarkistettaisiin vastaavalla tavalla kuin 1–3 momentteja, joten säännös koskisi tiedustelumenetelmän käytön avulla tulleiden rikosten ilmoittamisen lisäksi myös rikosta koskevan tiedon luovuttamista.  

Pykälän 5 momentti olisi uusi. Sinä säädettäisiin sotilastiedusteluviranomaisen oikeudesta 1–4 momentin estämättä aina ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön avulla havaitusta jo tehdystä tai vielä estettävissä olevasta rikoslain 12, 13 ja 34 a luvussa säädetystä rikoksesta sekä luovuttaa tietoa sellaisesta rikoksesta 1 ja 2 momentissa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Momentissa viitatuissa rikoslain luvuissa säädetään rangaistavaksi maanpetosrikokset, valtiopetosrikokset ja terrorismirikokset. 

Maanpetos-, valtiopetos- ja terrorismirikosten estämisellä ja selvittämisellä suojataan maanpuolustusta ja kansallista turvallisuutta, minkä vuoksi kyseisten rikosten estämistä ja selvittämistä voidaan pitää tiedustelumenetelmiä käyttämällä hankittujen tietojen alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa yhteensopivina tietojen käyttötapoina. Sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelutoiminnan kohteena on lain 4 §:n mukaan muun muassa Suomen maanpuolustukseen kohdistuva tiedustelutoiminta. Kohteena olevaa toimintaa voidaan toteuttaa ei rikolliseksi toiminnaksi katsottavin keinoin, mutta se voi toiminnan kehittyessä muuttua rikokseksi. Näin ollen on luonnollista, että samaan uhkajatkumoon liittyvää tietoa toiminnasta voidaan siirtää myös toimivaltaiselle viranomaiselle rikoksen torjumiseksi eikä tiedonluovutusta ole tarpeen rajoittaa vastaavasti kuin pykälän aiemmissa momenteissa. 

Ehdotetussa momentissa käytetty viittaus 1–4 momentteihin merkitsisi sitä, että sotilastiedusteluviranomainen voisi ilmoittaa jo tapahtuneesta rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa tarkoitetusta rikoksesta keskusrikospoliisille ja luovuttaa keskusrikospoliisille sellaista rikosta koskevaa tietoa siihen katsomatta, onko rikoksesta säädetty ankarin rangaistus vähintään kolme vuotta vankeutta. Ilmaisu merkitsisi samoin sitä, että sotilastiedusteluviranomainen voisi ilmoittaa vielä hankkeilla olevasta rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa tarkoitetusta rikoksesta rikoksen estämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle ja luovuttaa sille sellaista rikosta koskevaa tietoa siihen katsomatta, onko rikoksesta säädetty ankarin rangaistus vähintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 12, 13 ja 34 a luvussa tarkoitettuja rikoksia, joista säädetty ankarin rangaistus on alle kolme vuotta, ovat esimerkiksi maanpuolustusta koskien tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljastaminen, maanpetoksellinen yhteydenpito ja laiton sotilaallinen toiminta. Momenttiin sisältyvä viittaus rikoslain 12, 13 ja 34 a lukuihin olisi sillä tavalla avoin, että jos rikoslain kyseisissä luvuissa säädettäisiin rangaistavaksi nykyisin kriminalisoimattomia tekoja, tulisivat ne viittauksen ja siten 5 momentin soveltamisen piiriin. Ratkaisu on perusteltu siksi, että myös tulevaisuudessa rikoslain edellä mainituissa luvuissa mahdollisesti rangaistavaksi säädettävissä teoissa olisi, lukujen otsikoiden mukaisesti, kyse maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikoksista, joiden suojeluobjektina aina on valtion turvallisuus. 

Momentin tarkoituksena olisi siis mahdollistaa kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten ilmoittaminen ja sellaisia rikoksia koskevien tietojen luovuttaminen toimivaltaiselle rikostorjuntaviranomaiselle laajemmin kuin mitä 1 ja 2 momenteissa on säädetty. Momentin salliva sääntely ei syrjäytä 1 ja 2 momentteihin sisältyvää velvoittavaa sääntelyä siten, että ilmoittaminen rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa tarkoitetuista rikoksista muuttuisi sotilastiedusteluviranomaiselle harkinnanvaraiseksi. 

80 §. Tiedon luovuttaminen eräissä tapauksissa. Pykälän 1 momentti olisi uusi. Voimassa olevan lain 1 momentti siirrettäisiin aiemmin mainitusti 79 §:n 3 momentiksi.  

Momentin mukaan sotilastiedusteluviranomainen saisi luovuttaa tiedustelumenetelmän käytön avulla saatua rikosta koskevaa tietoa aina maanpuolustuksen tai kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja muuksi toimivaltaisen viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi. Jos tietoa luovutettaisiin momentissa tarkoitetuin tavoin, tietoa ei saisi käyttää salaista tiedonhankintakeinoa, salaista pakkokeinoa tai muuta pakkokeinoa koskevan vaatimuksen tai päätöksen perusteena eikä näyttönä rikosasiassa. Asiallisesti toiminnan suuntaamisella tarkoitettaisiin momentissa sitä, että toimivaltaisella viranomaisella jo käynnissä olevassa toiminnassa voitaisiin useista eri toimintavaihtoehdoista priorisoida vaihtoehtoa, johon tiedustelumenetelmän käytön avulla saatu tieto antaisi toimivaltaiselle viranomaiselle viitteen kohdistaa resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. 

Momentin sääntely sallisi sotilastiedusteluviranomaisen ilmoittaa ja luovuttaa tietoja ainoastaan 79 §:n 3–5 momentissa tarkoitetuista rikoksista, eli se ei laajentaisi niiden rikosten joukkoa, joista rikostorjuntaviranomaisille voidaan luovuttaa tietoa. Momentin nojalla tapahtuva ilmoittaminen tai tiedonluovutus ei näin ollen voisi koskea mitään sellaista jo tapahtunutta rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on alle kolme vuotta vankeutta, eikä mitään sellaista hankkeilla olevaa estettävää rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on alle kaksi vuotta vankeutta. Ainoan poikkeuksen muodostaisivat 79 §:n 5 momentissa tarkoitetut rikoslain 12, 13 ja 34 a luvussa rangaistaviksi säädetyt rikokset, joista ilmoittamista ja joita koskevan tiedon luovuttamista ei olisi sidottu rikoksesta säädettyyn enimmäisrangaistukseen.  

Ehdotetun säännöksen kohteena olevissa ehdotetuissa 79 §:n 3–5 momenteissa säädettäisiin sotilastiedusteluviranomaisen harkinnanvaraisesta oikeudesta ilmoittaa jo tapahtuneesta tai vielä estettävissä olevasta rikoksesta rikostorjuntaviranomaiselle, kun taas 79 §:n 1 ja 2 momentti koskisivat niin kutsuttuja ylitörkeitä rikoksia.  

Edellä tarkoitetuista ylitörkeistä rikoksista ei voitaisi ilmoittaa eikä tietoa niistä luovuttaa nyt käsiteltävänä olevassa momentissa tarkoitetulla tavalla maanpuolustuksen tai kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi taikka luovutuksensaajana olevan viranomaisen toiminnan suuntaamiseksi. Ylitörkeistä rikoksiin liittyvä tiedon ilmoittaminen ja luovuttaminen tapahtuisivat aina 79 §:n 1 ja 2 momentin nojalla. Voidaan katsoa, että ylitörkeiden rikosten estämiseen ja selvittämiseen liittyy niin suuri yhteiskunnallinen intressi, ettei luovutetun tiedon hyödyntämistä esimerkiksi salaisen tiedonhankintakeinon tai pakkokeinon perusteena tai näyttönä rikosasiassa ole kohtuullista kieltää siten kuin nyt ehdotetussa momentissa tehtäisiin.  

Sääntelyn tarkoituksena olisi mahdollistaa sotilastiedusteluviranomaisen toimivaltuuksillaan saaman tiedon riittävän tehokas hyödyntäminen. Sääntelyllä vastattaisiin ensisijaisesti turvallisuusuhkiin, jotka kattavat laajan joukon erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten esimerkiksi osana hybridivaikuttamista tapahtuva välineellistetty maahanmuutto ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva tiedustelutoiminta.  

Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena ei ole laajentaa 79 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten joukkoa. Säännöksessä tarkoitetun ilmoittamisen ja tiedon luovuttamisen tarkoituksena olisi antaa toimivaltaisille viranomaisille aiempaa paremmat mahdollisuudet maanpuolustusta ja kansallista turvallisuutta koskevien vaaratilanteiden ehkäisemiseen ja uhkien torjuntaan. Uhkien torjunta edellyttää tehokasta moniviranomaisyhteistyötä, jonka pohjana on riittävä tiedonvaihto eri viranomaisten välillä. Luovutettujen tietojen pohjalta laaditun uhka-arvion mukaisesti esimerkiksi poliisi voi suorittaa näkyvää tehostettua valvontaa maanpuolustuksen tai kansallisen turvallisuuden kannalta keskeiseen kohteeseen. Lisäksi tiedon avulla poliisi voisi tehdä ja päivittää suunnitelmiaan tai toimenpiteitään kohteen turvallisuusratkaisuihin ja muihin poliisin operatiivisen toiminnan järjestelyihin liittyen. 

Maanpuolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen voi kohdistua tapauskohtaisesti myös muita rikoksia kuin 79 §:ssä ehdotetut rikoslain 12, 13 tai 34 a §:ssä tarkoitetut rikokset. Esimerkiksi rikoslain 34 luvussa rangaistavaksi säädetyt yleisvaaralliset rikokset, 38 luvussa rangaistavaksi säädetyt tieto- ja viestintärikokset ja rikoslain 41 luvussa rangaistavaksi säädetyt aserikokset voivat tapauskohtaisesti kohdistua maanpuolustukseen ja uhata kansallista turvallisuutta.  

Momentin nojalla rikoksesta voitaisiin ilmoittaa ja sitä koskevaa tietoa luovuttaa paitsi kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, myös muuksi luovutuksensaajana olevan rikostorjuntaviranomaisen toiminnan suuntaamiseksi. Poliisilain 5 luvun 54 §:n 4 momentin mukaan luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvilla salaisilla tiedonhankintakeinoilla saatua ns. ylimääräistä tietoa saadaan aina, toisin sanoen ilman rikoksen vakavuuden arviointia, käyttää poliisin toiminnan suuntaamiseksi. Vastaavasti pakkokeinolain 10 luvun 54 §:n 4 momentin mukaan poliisin luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvilla salaisilla tiedonhankintakeinoilla saamaa ylimääräistä tietoa saadaan aina käyttää poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen toiminnan suuntaamiseksi.  

Nyt ehdotetussa säännöksessä toiminnan suuntaamisella tarkoitettaisiin samaa kuin edellä mainituissa voimassa olevissa säännöksissä. Näin ollen toiminnan suuntaamisessa olisi kyse luovutetun tiedon hyödyntämisestä välillisesti niin, että sitä ei käytetä näyttönä taikka pakkokeinon tai tiedonhankintakeinon perusteena vaan esimerkiksi tutkintalinjan valitsemiseksi. Asiallisesti toiminnan suuntaaminen olisi esimerkiksi sitä, että rikostorjuntaviranomaisella jo käynnissä olevassa tutkinnassa voitaisiin useista eri tutkintalinjoista priorisoida vaihtoehtoa, johon tiedustelumenetelmän käytön avulla annettu tieto antaisi aiheen kohdistaa tutkintaresursseja. Toiminnan suuntaamista olisi myös se, että poliisi tai muu säännöksessä tarkoitettu rikostorjuntaviranomainen voisi momentin perusteella luovutetun rikostiedon avulla suunnata operatiivisen toimintansa painopistettä ja mahdollisesti estää uuden rikoksen tai rikollisuuden ilmiön kärjistymistä. Samalla tieto voisi täydentää toimivaltaisen viranomaisen rikollisuuden tilannekuvaa ja sitä voitaisiin hyödyntää operatiivisessa ja strategisessa analyysissä esimerkiksi erilaisten rikollisuusilmiöiden muodostaman uhkan kartoittamiseksi.  

Käytännössä suuntaamisen kohteena olisi yleensä rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen liittyvä poliisin toiminta, mutta tiedon luovuttaminen rikostorjuntaviranomaisen toiminnan suuntaamiseksi voisi tapahtua poliisille myös muiden poliisilain 1 luvun 1 §:ssä säädettyjen tehtävien kuten oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamisen tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen suuntaamiseksi. Rikosta koskevan tiedon luovuttaminen esimerkiksi Rajavartiolaitokselle voisi vastaavalla tavalla tapahtua paitsi rikoksen estämiseen, paljastamiseen tai selvittämiseen liittyvän toiminnan suuntaamiseksi, myös rajavartiolain (578/2005) 3 §:n 1 momentissa Rajavartiolaitoksen tehtäväksi säädetyn rajaturvallisuuden ylläpitämisen suuntaamiseksi. 

Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös ilmoitetulle tai luovutetulle tiedolle käyttörajoituksia. Luovutuksensaaja ei saisi hyödyntää momentin tarkoittamaa tietoa esitutkintalain 3 luvun 3 §:n tarkoituksessa eli esitutkinnan aloittamisen perusteena samoin kuin salaista tiedonhankintakeinoa, salaista pakkokeinoa tai muuta pakkokeinoa koskevan vaatimuksen tai päätöksen perusteena taikka näyttönä rikosasiassa. Koska luovutettu tieto olisi ennen kaikkea toimintaa suuntaavaa ja tilannekuvaa rikastavaa, ei sitä saisi käyttää henkilön rikosvastuuseen saattamiseksi.  

Momentin perusteella asetettavat hyödyntämiskiellot aiheuttaisivat muun ohella poikkeuksen esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 3 pykälässä säädettyyn poliisin ns. esitutkintapakkoon. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty. Mikäli poliisi tai muu esitutkintaviranomainen olisi saanut rikosta koskevan tiedon nyt kyseessä olevan momentin perusteella, ei se voisi tietoa koskevien laissa säädettyjen käyttörajoitusten takia suorittaa saamansa tiedon pohjalta esitutkintaa tai kirjata asiasta rikosilmoitusta. Hyödyntämiskielloilla turvattaisiin osaltaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. 

Mahdollisuudella luovuttaa rikosta koskevaa tietoa rikostorjuntaviranomaisille maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja rikostorjuntaviranomaisten toiminnan suuntaamiseksi sekä näihin luovutustarkoituksiin liittyvistä hyödyntämiskielloista säätämisellä turvattaisiin osaltaan myös sotilastiedustelun salassapitoa. Esimerkiksi esitutkinnan aloittaminen ja siihen liittyvä pakkokeinojen käyttö rikoksesta epäiltyä kohtaan paljastaa lähtökohtaisesti ilmoituksen tekemisen taustalla olleen tiedustelumenetelmän käytön ja sen kohdentamisen tiedustelumenetelmän käytön kohteelle. Se voi näin vaarantaa sotilastiedustelutoiminnan edellyttämän pitkäaikaisen ja menestyksekkään tiedusteluoperaation. Laissa säädetyt kiellot käyttää tietoa rikosprosessuaalisia tarkoituksia varten mahdollistavat tiedusteluoperaation ja sen pitkäaikaisten tavoitteiden suojaamisen. 

Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 80 §:n 4 momentti. Säännökseen ei tehtäisi sisällöllisiä muutoksia. Momentin mukaan sotilastiedusteluviranomainen saisi aina luovuttaa tiedustelumenetelmän käytön avulla saatua tietoa syyttömyyttä tukevaksi selvitykseksi sekä hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi. 

Säännöksessä ei olisi rajoitettu mahdollisia luovutuksensaajia. Tiedon luovuttaminen syyttömyyttä tukevaksi selvitykseksi tapahtuisi käytännössä esitutkintaviranomaiselle, mutta momentissa tarkoitettu tiedon luovuttaminen hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi voisi tapahtua paitsi rikostorjuntaviranomaiselle niin myös mille hyvänsä muulle sellaiselle viranomaiselle tai muulle taholle, jolla olisi tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa tapahtumainkulkuun vaaran tai vahingon toteutumisen estämiseksi. Momentissa tarkoitettu vaara tai vahinko voisi liittyä muuhunkin kuin rikokseen. Kysymys voisi olla esimerkiksi onnettomuuden estämisestä. Mitä merkittävämmästä vaarasta hengelle, terveydelle tai vapaudelle olisi kyse, sitä matalampi olisi kynnys tehdä ilmoitus vaaran estämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilmoitus voitaisiin tehdä myös yksityiselle henkilölle tai yhteisölle, jos tämä olisi tarpeen merkittävän ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon vaaran estämiseksi. 

80 a §.Tietojen luovutuksesta ja ilmoituksen siirtämisestä päättäminen. Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 79 §:n 6 momentti ja 80 §:n 6 momentti ja ne yhdistettäisiin. Säännökseen tehtäisiin ainoastaan tekninen muutos, jolla viitattaisiin lain 6 lukuun kokonaisuudessaan. Muilta osin säännökseen ei tehtäisi sisällöllisiä muutoksia. Momentin mukaan edellä 79 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta voitaisiin siirtää pääesikunnan tiedustelupäällikön päätöksellä.  

Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin 79 §:n 1 momentti ja 3 momentti sekä 80 §:n 3 momentti niiltä osin, kuin ne koskevat ilmoituksen siirtämistä tai ilmoituksen tekemistä. Säännökset yhdistettäisiin koherentiksi kokonaisuudeksi. Säännökseen otettaisiin mukaan myös 79 §:n uusi 5 momentti. Momentin mukaan säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa ilmoitusta voitaisiin siirtää enintään vuodeksi kerrallaan. Harkittaessa ilmoituksen siirtämistä, olisi otettava huomioon maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden suojaamisen lisäksi rikoksen selvittämisen tai sen estämisen merkitys yleisen ja yksityisen edun kannalta. Edellä mainitut seikat on otettava huomioon myös silloin, kun harkitaan tiedon luovuttamista 79 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuista rikoksista. Momentin mukaisia punnintakriteereitä sovellettaisiin toisin sanoen silloin, kun pääesikunnan tiedustelupäällikkö arvioi, onko 79 §:n 1 momentissa tarkoitetusta jo tehdystä ns. ylitörkeästä rikoksesta ilmoittamista välttämätöntä siirtää, kun arvioidaan 79 §:n 3-5 momenttien mukaista harkinnanvaraista ilmoittamista ja tiedon luovuttamista lievemmin rangaistavasta rikoksesta, ja kun arvioidaan tiedon luovuttamista sellaisesta 79 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetusta ylitörkeästä rikoksesta, joka jo on rikostorjuntaviranomaisen tiedossa.  

81 §. Rikosta koskevan tiedon käytöstä ilmoittaminen ja käyttö tuomioistuimessa. Pykälän otsikko muutettaisiin vastamaan esitetyn pykälän sisältöä.  

Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin säännöstä selkeyttäviä muutoksia. Asiallisesti säännös säilyisi ennallaan. Momentissa ei ole tarpeen eikä mahdollistakaan viitata 80 §:ssä tarkoitettuihin tiedonluovutuksiin, koska siinä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtyminen on suljettu pois kyseisessä säännöksessä asetettujen käyttörajoitusten johdosta.  

Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin asiallisesti muuttumattomana voimassa olevan lain 79 §:n 5 momentti sekä 80 §:n 5 momentti, jotka yhdistettäisiin yhdeksi säännökseksi. Ehdotetun säännöksen mukaan 79 §:n perustella luovutettavan tiedon käyttämisestä näyttönä päättää tuomioistuin pääasian käsittelyn yhteydessä. Lisäksi momentissa todettaisiin voimassa olevan lain mukaisesti, että tiedon käyttämisen kirjaamisesta esitutkintapöytäkirjaan säädetään esitutkintalain 9 luvun 6 §:n 2 momentissa ja ilmoittamisesta haastehakemuksessa oikeudenkäynnistä rikosasiassa annetun lain 5 luvun 3 §:n 1 momentin 9 kohdassa. 

Uuteen säännökseen ei tehtäisi asiasisällöllisiä muutoksia.