7.1
Oikeudenkäymiskaari
2 luku Päätösvaltaisuudesta
15 §.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi pykälä, joka mahdollistaisi monijäsenisen kokonpanon jäsenen etäosallistumisen suulliseen käsittelyyn. Pykälä ei koskisi tuomioistuimen puheenjohtajaa, vaan siitä säädettäisiin erikseen 16 §:ssä. Ero jäsenen ja puheenjohtajan etäosallistumisen seurausten välillä olisi ratkaiseva, koska puheenjohtajan etäosallistuminen tarkoittaisi kaikkien asianosaisten ja koko ratkaisukokoonpanon etäosallistumista. Sen sijaan yksittäisen jäsenen etäosallistuminen ei muuttaisi sitä, miten asianosaiset voivat osallistua oikeudenkäyntiin.
Ehdotettu pykälä koskisi suullista käsittelyä, kuten esimerkiksi pääkäsittelyä, suullista valmisteluistuntoa tai oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 56 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitettua pääkäsittelyn ulkopuolella pidettävää todisteiden vastaanottamista varten toimitettavaa käsittelyä. Se ei kuitenkaan koskisi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 38 §:n 1 momentissa tarkoitettavaa erillistä katselmusta. Pykälä ei toisaalta estäisi katselmoimasta pääkäsittelyssä videoyhteyden välityksellä tuomioistuimeen tuotua esinettä tai esimerkiksi pääkäsittelyssä kuultavan arpea.
Pykälä ei koskisi esittelystä ratkaistavia asioita. Tarkoituksena ei kuitenkaan olisi muuttaa oikeustilaa esittelyihin osallistumisen osalta. Lainsäädännöstä tai ratkaisuista KKO 2021:91 ei ole johdettavissa kieltoa etäyhteyden käyttämiselle esittelyissä. Käytännössä tuomioistuimissa onkin käytetty ja käytetään verraten laajasti ja joustavasti etäyhteyttä esittelyissä.
Ehdotettu pykälä koskisi yleisten tuomioistuinten kaikkia asteita ja lisäksi markkinaoikeutta ja työtuomioistuinta, jotka soveltavat oikeudenkäymiskaarta soveltuvin osin (laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa 4 luku 17 §, laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa 38 §), ja myös valtakunnanoikeutta. Ehdotettu pykälä koskisi kaikkia tuomioistuimen jäseniä paitsi sen puheenjohtajaa. Vaikka se ei sanamuodosta nimenomaisesti kävisikään ilmi, se koskisi korkeimmassa oikeudessa myös esittelijää. Pykälän soveltamista ei olisi rajattu ainoastaan lainoppineisiin jäseniin, vaan se koskisi myös esimerkiksi tuomioistuimen asiantuntija- ja sotilasjäseniä sekä lautamiehiä. Esimerkiksi markkinaoikeudessa asiantuntijajäsenen etäosallistuminen voisi useinkin olla tarkoituksenmukaista, jos siihen on aihetta. Toisaalta useissa tilanteissa muiden kuin lainoppineiden jäsenten ja erityisesti juuri lautamiesten etäosallistuminen saattaisi olla epätarkoituksenmukaista ja käytännössä vaikeasti järjestettävissä. Puheenjohtajan tehtävän hoitamiseen liittyvät velvollisuudet saattavat lautamieskokoonpanossa nousta esiin tavalla, jolla on merkitystä myös tuomioistuimen päätösvaltaisuuden kannalta (VaaHO 2023:8) tai jotka muuten puoltavat lautamiesten läsnäoloa oikeussalissa (OK 23:2). Kaiken tämän perusteella on selvää, että lautamiehen etäosallistuminen olisi erittäin poikkeuksellista.
Säännös ei merkitsisi sitä, että jäsenellä olisi subjektiivinen oikeus etäosallistumiseen. Vaikka pykälä on kirjoitettu yksikkömuotoon, estettä ei olisi sille, että useampi jäsen osallistuu etäyhteydellä samanaikaisesti.
Hovioikeudessa esittelijä toimii usein pääkäsittelyissä valmistelijana ja pöytäkirjanpitäjänä. Menettelystä ei erikseen säädetä laissa. Valmistelija ei esittele asiaa tai osallistu sen ratkaisemiseen, eikä hänellä ole esimerkiksi oikeutta jättää asiassa mietintöä. Näin ollen valmistelija samaistuu lähinnä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 2 §:n 1 momentissa ja 15 luvun 3 §:n 3 momentissa mainittuun pöytäkirjanpitäjään. Ehdotettu pykälä ei soveltuisi hovioikeuden esittelijään, mutta muutenkin on selvää, että valmistelija voi osallistua pääkäsittelyyn etäyhteyden välityksellä vähintään samanlaisilla edellytyksillä kuin tuomari.
Säännös tulisi sovellettavaksi pakkokeinoasioissa pakkokeinolakiin ehdotettavien viittaussäännösten myötä.
Pykälän
1 momentissa
ilmaistaisiin pääsääntö, jonka mukaan pääkäsittelyihin osallistuttaisiin istuntosalissa läsnä ollen. Tarkoituksena olisi säilyttää selkeänä pääsääntönä kollegion yhtäaikainen läsnäolo. Pääsäännön mukaan meneteltäisiin, ellei olisi aihetta poiketa siitä.
Laissa ei ole erikseen säädetty suullisen käsittelyn paikasta lukuun ottamatta muutamia erityissäännöksiä, eikä ehdotetun momentin olisi tarkoitus muuttaa oikeustilaa tältä osin. Istuntosali tarkoittaisi siten yleisesti mitä tahansa paikkaa, jossa käsittely toimitetaan.
Pykälän
2 momentin
mukainen etäosallistuminen olisi poikkeus 1 momentin pääsäännöstä. Poikkeaminen olisi mahdollista, jos siihen olisi aihetta ja puheenjohtaja harkitsisi sen soveliaaksi. Vaatimus merkitsisi sitä, ettei kynnystä jäsenen etäosallistumiselle olisi asetettava erityisen korkealle. Toisaalta tarkoitus ei olisi, että yhden tai useamman jäsenen etäosallistumisesta tulisi pääsääntö. Siten esimerkiksi puhtaat mukavuussyyt eivät olisi riittävä syy etäosallistumiselle. Aihetta etäosallistumiseen voisi olla esimerkiksi jäsenen terveydentilaan liittyvien seikkojen tai etäosallistumisen mahdollistamien aika- ja kustannussäästöjen perusteella. Etäosallistuminen voisi mahdollistaa myös tuomioistuimen henkilöresurssien tarkoituksenmukaisemman käytön tilanteissa, joissa asian käsittely tuomioistuimessa edellyttää erityisasiantuntemusta tai kielitaitoa. Lisäksi etäosallistuminen voisi olla keino tarvittaessa turvata tuomioistuimen päätösvaltaisuus sekä ehkäistä pääkäsittelyn peruuntuminen tai lykkääntyminen ja näin välttää siitä aiheutuva viivästys.
Soveliaisuusharkinta olisi tapauskohtaista kokonaisharkintaa, jossa huomioon otettavien seikkojen tyhjentävä luetteloiminen ennakolta ei ole mahdollista. Merkitystä olisi joka tapauksessa etäyhteyden käyttämisestä saatavalla edulla ja siitä aiheutuvilla mahdollisilla haitoilla. Kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen ei missään tapauksessa saisi tarkoittaa sitä, että ratkaisukokoonpanon kyky käsitellä ja ratkaista asia ja käsittelyssä mahdollisesti esitettävät vaatimukset heikentyisi.
Käytännössä merkittävin etäosallistumista vastaan puhuva seikka olisi asian laatu. Koko ratkaisukokoonpanon läsnäolo oikeussalissa olisi omiaan korostamaan sitä, että yhteiskunta suhtautuu asiaan vakavasti, ja tukemaan asianosaisille ja yleisölle syntyvää kokemusta tuomioistuimen arvovallasta. Riita-asioissa ja hakemusasioissa kynnys kokoonpanon jäsenen etäosallistumiselle olisi rikosasioita matalammalla.
Pykälän soveltamisalan ulkopuolelle ei rajattaisi mitään asiaryhmää, ja jäsenen osallistuminen etäyhteyksillä olisi mahdollista myös rikosasioissa. Toisaalta rikosasian vakavuus olisi peruste katsoa, että koko ratkaisukokoonpanon on syytä olla läsnä oikeussalissa. Mitä vakavammasta rikosepäilystä on kysymys, sitä painavampia perusteita etäosallistuminen edellyttäisi. Etäosallistumiselle ei kuitenkaan asetettaisi kategorisia rajoja esimerkiksi rangaistusasteikon tai seuraamuksen perusteella. Esimerkiksi pelkästään se seikka, että vastaaja on käräjäoikeudessa tuomittu pitkäänkin ehdottomaan vankeuteen, ei merkitsisi sitä, että hovioikeuden jäsen ei voisi osallistua pääkäsittelyyn etäyhteydellä. Kuitenkin esimerkiksi niin sanottuja ylitörkeitä rikosnimikkeitä käsittävissä asioissa edellytettäisiin jo huomattavan painavia perusteita etäosallistumiselle. Riita-asioissa harkinnassa korostuisi asian merkitys asianosaisille.
Momentissa säädettäisiin, että jäsenen etäosallistumisesta päättäminen kuuluisi puheenjohtajalle. Jäsen ei siis voisi itse päättää omasta etäosallistumisestaan. Toisaalta ratkaisukokoonpanon jäsen voisi niin halutessaan kuitenkin aina osallistua oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin, jos puheenjohtajakin tekee niin. Puheenjohtaja ei toisin sanottuna voisi 15 §:n mukaisessa tilanteessa pakottaa jäsentä osallistumaan etäyhteyden välityksellä.
Jäsenen etäosallistuminen ei edellyttäisi asianosaisen suostumusta. Asianosaiselle olisi kuitenkin varattava tilaisuus lausua käsityksensä tuomarin etäosallistumisesta, jos se on mahdollista. Koska peruste etäosallistumiselle voisi ilmetä myöhäänkin, käytännössä tämä olisi mahdollista tehdä myös suullisen käsittelyn aluksi. Sellaista asianosaista, joka ei itsekään saavu paikalle oikeudenkäyntiin, ei olisi tarpeellista kuulla tuomarin etäosallistumisesta. Mikäli asianosainen häntä kuultaessa vastustaa tuomarin etäosallistumista ja puheenjohtaja päättää sallia etäosallistumisen, tästä olisi annettava perusteltu päätös. Päätökseen saisi hakea muutosta vasta pääasian yhteydessä. Jos muutoksenhakutuomioistuin katsoisi, että etäosallistumisen edellytykset eivät ole täyttyneet, sen olisi ratkaisun KKO 2021:91 (kohdat 24-34) mukaisesti arvioitava, onko menettelyvirhe vähintään oletettavasti vaikuttanut asian lopputulokseen. Tässä tarkoituksessa on arvioitava oikeudenkäyntiä kokonaisuutena (kohdat 29 ja 34). Jos menettelyvirhe on tapahtunut käräjäoikeudessa, se olisi useimmiten korjattavissa toimittamalla hovioikeudessa vähintään niin sanottu pienimuotoinen pääkäsittely (ks. Toivanen v. Suomi, 9.11.2023, 38).
Mahdollista olisi myös se, että kokoonpanon jäsen osallistuu osan ajasta suulliseen käsittelyyn etäyhteydellä ja osan ajan istuntosalista käsin. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tulisi käyttää sellaisella tavalla, joka ei sovi tuomioistuimen arvovallalle. Sopivaa ei esimerkiksi olisi, että kokoonpanon jäsen poistuu henkilökohtaisten kiireidensä vuoksi käsittelystä muita aikaisemmin ja osallistuu käsittelyyn loppuajan etäyhteydellä. Mahdollisuus olisi lähinnä tarkoitettu siihen, että jäsen osallistuu esimerkiksi useampipäiväisen pääkäsittelyn aikana yhden päivän etäyhteyden välityksellä.
Tuomioistuimen jäsenen etäosallistuminen olisi toteutettava siten, että asianosaisten oikeus tuomarinsa kohtaamiseen toteutuu. Asianosaisille olisi ensinnäkin tehtävä selväksi, että kokoonpanoon kuuluu etäyhteydellä osallistuva jäsen. Etäyhteydellä osallistuvan tuomarin mahdollisuudet havainnoida asianosaisia ovat tärkeämmät kuin asianosaisen mahdollisuudet havainnoida etäyhteydellä osallistuvaa tuomaria. Kuitenkin etäyhteydellä olevaan jäseneen tulisi olla kuvayhteys koko ajan.
Laissa ei säädettäisi siitä, millaisesta paikasta käsin jäsen voisi osallistua käsittelyyn. Kysymys on samankaltaisesta seikasta kuin tuomarin pukeutuminen istunnossa, ja sellaisena osallistumisen paikka olisi jätettävä mahdollisen lakia alempiasteisen ohjeistuksen varaan tai sen puuttuessa tuomarin itsensä harkittavaksi. Vaatimus siitä, että etäosallistuminen on soveliasta, kattaisi kuitenkin myös jäsenen etäosallistumisen tavan ja sitä myöten myös sen paikan. Harkittaessa paikan soveliaisuutta huomiota olisi kiinnitettävä siihen, miten se vaikuttaa tuomioistuimen arvovaltaan. Paikan olisi välttämättä oltava sellainen, että tuomarin täysipainoinen osallistuminen oikeudenkäyntiin on mahdollista. Selvästi epäsopivina paikkoina voitaisiin pitää esimerkiksi kulkuneuvoja, ravitsemusliikkeitä ja julkisia tiloja. Sopivana paikkana voitaisiin pitää esimerkiksi tuomarin työhuonetta virastolla tai kotona tai soveltuvaa tilaa tuomioistuimessa. Myös vaatimus puolueettomuudesta olisi otettava huomioon paikan soveliaisuutta harkittaessa. Epäsoveliasta olisi siten esimerkiksi se, että tuomari osallistuisi rikosasian käsittelyyn Syyttäjälaitoksen tiloista käsin.
Pykälän
3 momentissa
tuotaisiin esiin se itsestäänselvyys, että jäsenen olisi oltava Suomessa osallistuessaan suulliseen käsittelyyn. Tämä seuraa suoraan yleisistä periaatteista; tuomari käyttää valtiolle kuuluvaa tuomiovaltaa, jonka käyttämistä vieraan valtion alueelta käsin ei voida pitää suvereniteetin kannalta oikeana. Se ei myöskään olisi tuomioistuimen arvovallalle sopivaa.
Kysymyksessä olisi selventävä säännös, joka ei oikeuttaisi päättelemään vastakohtaispäättelyn keinoin, että osallistuminen ulkomailta esittelystä ratkaistavaan asiaan olisi sallittua. Samat yleiset periaatteet, joihin suullista käsittelyä koskeva 3 momentin säännös perustuu, estäisivät esittelyyn osallistumisen ulkomailta käsin.
16 §
. Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä, joilla kokoonpanon puheenjohtaja voi osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteydellä. Puheenjohtajan etäosallistuminen tarkoittaisi sitä, että myös mahdolliset muut kokoonpanon jäsenet sekä asianosaiset osallistuisivat oikeudenkäyntiin etäyhteydellä, eikä suullisella käsittelyllä olisi määrättyä istuntopaikkaa sen perinteisessä merkityksessä. Tästä käytettäisiin nimitystä etäoikeudenkäynti. Puheenjohtajan etäosallistuminen johtaisi toisin sanottuna poikkeuksetta kaikkien muidenkin etäosallistumiseen ja oikeudenkäynnin toimittamiseen pelkästään tietoliikenneyhteyksien välityksellä. Tällöin myös todistelu olisi otettava vastaan etäyhteyden välityksellä. Sanotusta seuraisi, että edellytyksenä olisi pykälässä säädetyn lisäksi se, että suullisen todistelun vastaanottamisen etäyhteydellä ja asianosaisen etäosallistumisen edellytykset täyttyisivät. Siitä seuraisi sekin, että asianosaisen suostumus olisi edellytys etäoikeudenkäynnille tilanteissa, joissa pakollisen etäosallistumisen edellytykset (ROL 8:13.5 ja OK 12:8.5) eivät täyty.
Pykälän tarkoituksena ei olisi, että oikeudenkäyntejä alettaisiin laajamittaisesti käydä etäoikeudenkäynteinä. Tarkoituksena olisi pikemminkin mahdollistaa etäoikeudenkäynnit sellaisissa tilanteissa, joissa niihin on perusteltu syy.
Ehdotettu säännös soveltuisi kaikkiin kokoonpanoihin. Sitä olisi näin ollen mahdollista soveltaa myös yhden tuomarin kokoonpanossa. Etäoikeudenkäyntejä voitaisiin pitää kaikissa oikeusasteissa. Se soveltuisi myös tuomioistuinsovitteluun. Asianosainen voisi pyytää etäoikeudenkäyntiä, mutta estettä ei olisi sille, että tuomioistuin olisi asiassa aloitteellinen. Käytännössä tuomioistuimen aktiivinen etäyhteyksien käyttämisen tarjoaminen esimerkiksi riita-asian istuntopäivää sovittaessa onkin osoittautunut merkittävimmäksi keinoksi lisätä etäyhteyksien käyttämistä.
Suullisella käsittelyllä tarkoitettaisiin tässä samaa kuin ehdotetussa 15 §:ssä. Säännös tulisi sovellettavaksi pakkokeinoasioissa pakkokeinolakiin ehdotettavien viittaussäännösten myötä.
Toisin kuin 15 §:ssä, ehdotetussa pykälässä ei olisi mainintaa siitä, kuka päättää etäoikeudenkäynnin toimittamisesta. Näin ollen päätösvalta etäoikeudenkäynnin toimittamisesta kuuluisi koko ratkaisukokoonpanolle.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin siitä, että rikos- tai riita-asian valmisteluistunnot voitaisiin yleisesti toimittaa etäoikeudenkäyntinä. Myös tämä koskisi kaikkia oikeusasteita. Tällöin edellytettäisiin sitä, että etäoikeudenkäynti on soveliasta.
Etäoikeudenkäynti edellyttäisi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ainoastaan sitä, että tuomioistuin harkitsisi sen soveliaaksi. Käytännössä etäoikeudenkäynnin toimittaminen olisi yleensä soveliasta valmisteluistunnon osalta. Rikosasian valmistelun osalta olisi kuitenkin huomattava se, että haastehakemus tulee julkiseksi valmisteluistunnossa. Ehdotetun 17 §:n mukaan oikeudenkäynnin julkisuus olisi taattava etäoikeudenkäynnissä. Yleisön ja tiedotusvälineiden kiinnostus olisi kuitenkin otettava käräjäoikeudessa huomioon harkittaessa rikosasian valmisteluistunnon toteuttamista etäoikeudenkäyntinä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin siitä, että oikeudenkäynti voitaisiin toimittaa etäoikeudenkäyntinä myös rikos- ja riita-asioiden sekä hakemusasioiden pääkäsittelyissä. Tällöin sen edellytyksenä olisi kuitenkin menettelyn yleisen soveliaisuuden lisäksi se, että etäoikeudenkäynnille on perusteltu syy ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle.
Perustellun syyn vaatimuksella on tarkoitettu korostaa sitä, että oikeudenkäynnin toimittaminen istuntosalissa tai muussa vastaavassa paikassa olisi jatkossakin vahva pääsääntö. Pääsäännöstä olisi kuitenkin voitava poiketa, jos siihen olisi perusteltua aihetta. Asianosaisen näkökulmasta etäoikeudenkäynti ei käytännössä lainkaan poikkeaisi sellaisesta oikeudenkäynnistä, johon asianosaiset osallistuvat etäyhteyden välityksellä mutta jossa ratkaisukokoonpano ja mahdollinen yleisö ovat paikalla istuntosalissa.
Perusteltu syy olisi käsillä esimerkiksi silloin, kun etäyhteyksiä käyttämällä voitaisiin välttää merkittävä viivästys. Näin voi olla, jos soveliasta istuntosalia ei olisi saatavilla kohtuullisessa ajassa. Perusteltu syy voisi liittyä myös tuomioistuimen päätösvaltaisuuden turvaamiseen ja istunnon turvallisuuteen. Se, kuinka painavia vaatimuksia erityiselle syylle asetetaan, riippuisi jossain määrin myös asian laadusta. Suppeassa riita-asiassa, johon ei kohdistu julkista intressiä ja jossa asianosaiset eivät itse ole tulossa istuntosaliin, kynnystä ei olisi asetettava korkealle. Sen sijaan silloin, kun kysymys on vakavasta rikosepäilystä, johon kohdistuu merkittävä julkinen intressi, perustellun syyn kynnys olisi korkeampi. Pelkkä virkamatkustamisen vähenemisestä valtiolle aiheutuva säästö ei olisi esitetyssä pykälässä tarkoitettu perusteltu syy kuin poikkeuksellisissa tilanteissa.
Perusteltua syytä arvioitaisiin ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Samoihin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota arvioitaessa asian julistamista kiireelliseksi (OK 19:1) ja hovioikeuden velvollisuutta toimittaa pääkäsittely (OK 26:14), ja näitä säännöksiä koskevasta käytännöstä voitaisiin saada johtoa käsitteiden tulkintaan. Asian laatu viittaisi muun muassa käsiteltävän asian tyyppiin ja sen selvitettyyn tilaan. Tosiseikastoltaan riitaisessa, monimutkaisessa ja vaikeaselkoisessa asiassa selkeyttä saattaa käytännössä palvella se, että todistelu otetaan vastaan istuntosalissa. Asian merkitys tarkoittaisi käytännössä sitä, että mitä merkittävämpi asia on asianosaisen kannalta arvioituna, sitä korkeammat vaatimukset perustellulle syylle olisi asetettava tilanteessa, jossa asianosainen vastustaa etäoikeudenkäyntiä. Jos asianosainen sen sijaan antaa pätevän suostumuksensa etäoikeudenkäyntiin, asian merkityksen hänelle ei tulisi pääsääntöisestä estää menettelyä. Etenkin rikosasiassa julkinen intressi saattaa toki tällöinkin vaatia asianosaisten kutsumista istuntosaliin.
Soveliaisuusharkinnassa olisi otettava huomioon lähtökohtaisesti samat seikat kuin arvioitaessa tuomioistuimen jäsenen etäosallistumista. Koska etäoikeudenkäynti tarkoittaisi sitä, ettei asianosaisilla tai yleisöllä olisi mahdollisuutta olla istuntosalissa, huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä myös muihin seikkoihin. Asianosaisten osalta tämä merkitsisi erityisesti heidän kantansa ottamista huomioon. Etäoikeudenkäynnistä voitaisiin kuitenkin päättää myös, vaikka asianosainen vaatisi saada tulla istuntosaliin. Tällöin voitaisiin ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 5 momentin tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n 5 momentin nojalla määrätä, että osallistumisoikeus toteutetaan etäyhteyden välityksellä. Kysymystä käsitellään tarkemmin mainittujen pykälien säännöskohtaisissa perusteluissa. Jos asianosainen vastustaisi etäoikeudenkäyntiä ja jos mainittujen lainkohtien edellytykset eivät täyty, etäoikeudenkäyntiä ei voitaisi toimittaa.
Etäoikeudenkäynti ei toisaalta olisi sovelias vain sillä perusteella, että asianosaiset eivät sitä vastusta. Se ei olisi sovelias, jos oikeudenkäynnin julkisuutta ei tosiasiassa pystyttäisi takaamaan. Etäoikeudenkäyntiä vastaan puhuisi yleensä myös asianosaisen haavoittuvainen asema tai nuori ikä, varsinkin rikosasioissa. Tämä on perusteltua sen varmistamiseksi, että asianosaiset ymmärtävät, mistä käsittelyssä on kysymys ja mitä siitä voi seurata. Haavoittuvaisessa asemassa olevien henkilöiden tosiasialliset mahdollisuudet osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteyksillä saattavat myös olla tavanomaista heikommat. Sanotuilla seikoilla ei kuitenkaan luonnollisesti olisi merkitystä, jos tällainen henkilö ei itsekään osallistu oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin. Myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 27/2016) 13 artiklan määräys siitä, että vammaisille henkilöille on varmistettava oikeussuojan tehokas saavutettavuus yhdenvertaisesti muiden kanssa, olisi otettava huomioon soveltuvuusharkinnassa tapauskohtaisesti etäoikeudenkäyntiä puoltavana tai sitä vastaan puhuvana seikkana.
Soveliaisuusharkinnassa olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, että vakavassa rikosasiassa yhteiskunnalliset syyt saattavat edellyttää vastaajan velvoittamista saapumaan paikalle vaikka vasten tämän tahtoa. Tämä koskisi erityisesti käräjäoikeutta.
Kuten todettu, päätösvalta siitä, toimitetaanko oikeudenkäynti etäoikeudenkäyntinä, kuuluisi tuomioistuimen ratkaisukokoonpanolle. Asiasta olisi kuitenkin kuultava asianosaisia. Jos vastoin asianosaisen kantaa etäoikeudenkäynti päätettäisiin toimittaa, asiasta olisi annettava perusteltu päätös. Kysymys olisi oikeudenkäyntiväitteen hylkäävästä ratkaisusta, johon haettaisiin muutosta kuten oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 3 §:n 3 momentissa säädetään. Käytännössä erillisen muutoksenhakuosoituksen antaminen olisi oletettavasti varsin harvoin tarpeellista. Päätös voitaisiin tarvittaessa julistaa etäoikeudenkäynnissä, vaikka sen toimittamisesta ei vielä olisi tehty päätöstä.
Tuomioistuimen harkinnassa olisi, kutsutaanko asianosaiset osallistumaan etäoikeudenkäyntiin viranomaisen luota vai muutoin videoneuvottelun välityksellä.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin mahdollisuudesta toimittaa valmistelu puheyhteyden välityksellä etäoikeudenkäyntinä. Tällöin valmistelussa ei olisi istuntosalia, ja yleisö voisi seurata sitä videoyhteyden tai pelkän ääniyhteyden välityksellä.
Valmistelu voitaisiin lisäksi nykytilaa (OK 5:15 d, ROL 5:10 a ja 7:14 a) vastaten toimittaa puhelimen välityksellä siten, että tuomioistuimen jäsenet osallistuisivat siihen istuntosalissa, jolloin yleisö voisi seurata valmistelua istuntosalista. Tällöin kysymys ei olisi etäoikeudenkäynnistä. Asianosaisten osallistumisesta tällaiseen valmisteluun säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 6 momentissa ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n 6 momentissa.
17 §.
Pykälässä säädettäisiin tuomioistuimen velvollisuudesta taata oikeudenkäynnin julkisuus. Julkisuus olisi taattava siten, että yleisö voi seurata etäoikeudenkäyntiä reaaliajassa. Julkisuus olisi toteutettava siten, että yleisön mahdollisuudet seurata oikeudenkäyntiä eivät ainakaan heikkenisi verrattuna siihen, että oikeudenkäynti toteutetaan istuntosalissa. Tavasta, jolla tämä toteutettaisiin, ei säädettäisi erikseen.
Pykälä koskisi kaikkia tilanteita, joissa puheenjohtaja ei ole läsnä istuntosalissa tai tilassa, jossa käsittely toimitetaan, myös esimerkiksi valmisteluistuntoja. Myös nykytilassa puhelimitse tai videoyhteydellä toimitettavien valmisteluistuntojen on oltava yleisölle avoimia, mistä syystä ne on yleensä toimitettava istuntosalista käsin. Tässä suhteessa säännös ei merkitsisi muutosta oikeustilaan.
Poikkeus pykälän soveltamisessa olisivat oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 4 luvussa tarkoitetut suljetut käsittelyt. Silloin, jos vain osa käsittelystä olisi toimitettava suljetuin ovin, puheenjohtajan olisi huolehdittava siitä, että oikeudenkäyntiä ei seurattaisi videoyhteyden välityksellä siltä osin kuin se toimitetaan suljetuin ovin, joko katkaisemalla yhteys yleisöön tai muutoin varmistumalla asiasta.
Yksi mahdollinen tapa julkisuuden toteuttamiseksi olisi, että tuomioistuimessa olisi tila, jossa yleisö voisi seurata oikeudenkäyntejä etäyhteyden välityksellä. Tätä tilaa kutsuttaisiin sivusaliksi. Tila voisi olla esimerkiksi valmistelusali tai muusta tilasta sermeillä erotettu pienempi tila. Tällainen tila voisi olla sama, joka on jatkossa varattava videotallenteiden katsomista varten. Videotallenneuudistuksen yhteydessä on katsottu, että tila voisi olla esimerkiksi vapaana oleva istuntosali (HE 133/2021 vp s. 27). Erillisten tilojen rakentamiseen ei olisi aihetta. Käytännössä yleisön saapuminen etäoikeudenkäynteihin olisi oletettavasti harvinaista. Samasta tilasta käsin voisi olla mahdollista useamman suullisen käsittelyn seuraaminen esimerkiksi kuulokkeiden avulla.
Julkisuus voitaisiin sivusalin avulla toteuttaa esimerkiksi niin, että päiväkohtaisten juttulistojen yhteydessä ilmoitettaisiin yleisön voivan seurata etäoikeudenkäyntiä ilmoittautumalla määrätylle henkilölle. Jos ilmoittautumisia ei tulisi, etäyhteyttä ei tarvitsisi järjestää. Toisaalta jos kesken oikeudenkäynnin yleisö ilmoittautuisi seuraamaan oikeudenkäyntiä, etäyhteys olisi tällöin viipymättä järjestettävä.
Valvonnan järjestäminen olisi sen viranomaisen vastuulla, jonka tiloista seuraaminen tapahtuu. Tämän varmistamiseksi säädettäisiin erikseen turvatarkastajan oikeudesta tarkastaa henkilö, joka haluaa seurata suullista käsittelyä sivusalista käsin. Myös muut tavat toteuttaa julkisuus olisivat mahdollisia, mutta tällöin olisi tarpeellista soveltuvin tavoin pyrkiä varmistumaan siitä, ettei käsittelyä tallenneta. Jossakin asiassa esimerkiksi etäosallistumisen mahdollistavan linkin jakaminen mahdolliselle yleisölle voisi kuitenkin olla soveliasta, jos tietoturvasyyt eivät muuta vaadi. Näin voitaisiin menetellä, jos se sopii asianosaisille ja mahdollisille kuultaville.
5 luku Riita-asian vireillepano ja valmistelu
15 d §
. Pykälä kumottaisiin. Etäoikeudenkäyntinä käytävästä valmistelusta, johon tuomioistuimen jäsenetkään eivät osallistu istuntosalista käsin, säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:ssä. Jos tuomioistuimen jäsenet osallistuisivat istuntosalista käsin, mutta asianosainen etäyhteydellä, menettelystä säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n yleissäännöksessä.
Pykälän kumoaminen merkitsisi sitä, että etäyhteyksin toimitettavassa valmisteluistunnossa asia voitaisiin jatkossa ratkaista asianosaisen poissaolon perusteella, toisin kuin nykyään.
Sitä, milloin kysymys on poissaolosta ja milloin esimerkiksi teknisestä viasta, käsitellään jäljempänä 12 luvun 8 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.
12 luku Asianosaisista
8 §
. Pykälän
4 momentista
poistettaisiin sanat ”toisessa tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona”. Muutos merkitsisi sitä, että kutsuista, pakkokeinoista ja poissaolon seuraamuksista 12 luvussa säädetty soveltuisi jatkossa myös tilanteeseen, jossa suulliseen käsittelyyn osallistutaan teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen muualta kuin viranomaisen luota.
Tuomioistuimeen kutsutun henkilön kannalta tuomioistuimen kutsu merkitsee ennen kaikkea velvollisuutta olla saapuvilla. Jos etäyhteys ei toimisi teknisen vian tai lähinnä henkilön oman osaamattomuuden vuoksi, asianosaisen ei voitaisi katsoa olleen poissa. Lähtökohtaisesti selvitystä teknisestä viasta ei yleensä olisi tarpeen esittää, jos tuomioistuin siitä muutoinkin vakuuttuisi. Poissaoloseuraamusten käyttämisen voitaisiin siten käytännössä ajatella rajoittuvan lähinnä tilanteisiin, joissa tuomioistuimeen kutsuttuun henkilöön ei saataisi määrättynä aikana mitään yhteyttä, esimerkiksi puhelimitse. Tällöin olisi yleensä syy olettaa, että kysymys ei ole teknisestä viasta, vaan asianosaisen passiivisuudesta.
Yksittäistapauksessa tuomioistuin voisi kuitenkin myös muulloinkin päätyä siihen, että etäyhteydellä osallistumaan kutsuttu asianosainen ei ole täyttänyt velvollisuuttaan olla saapuvilla, vaikka häneen saadaan yhteys puhelimitse. Jos tuomioistuin pitäisi todennäköisenä, että kysymys ei ole esimerkiksi aidosta teknisestä ongelmasta tai osaamattomuudesta vaan pyrkimyksestä viivästyttää tai estää käsittelyn toimittaminen tai välttyä kuulemiselta todistelutarkoituksessa, pakkokeinon tai poissaoloseuraamuksen tuomitseminen olisi perusteltua.
Tuomitessaan poissaoloseuraamuksen tai pakkokeinon tilanteessa, jossa osallistuminen etäyhteydellä ei onnistu, tuomioistuimen olisi kirjattava ratkaisun perusteluihin tai pöytäkirjaan ne toimet, joita se on tehnyt esimerkiksi henkilön tavoittamiseksi. Näin muutoksenhakutuomioistuimella olisi tarvittaessa edellytykset arvioida sitä, onko poissaoloseuraamuksen tai pakkokeinon tuomitsemiselle ollut riittävät perusteet.
Asian laadusta johtuu, että pakkokeinojen käytössä olisi itsestään selviä rajoituksia. Henkilöä ei esimerkiksi voitaisi määrätä tuotavaksi istuntoon muualle kuin tuomioistuimeen tai muuhun viranomaiseen.
Pykälän
5 momentti
, jossa valmisteluistunnot on rajattu pykälän soveltamisalan ulkopuolelle, kumottaisiin. Asianosaisen osallistuminen valmisteluun etäyhteyden välityksellä jäisi pykälän yleisten säännösten varaan. Muutos merkitsisi sitä, että valmistelun toimittaminen etäyhteyksin edellyttäisi myös muodollisesti asianosaisten suostumusta käsiteltävänä olevan pykälän 1 momentin nojalla. Asiallisesti tämä ei muuttaisi nykytilaa, sillä menettely edellyttää nykyään tosiasiallisesti asianosaisten suostumusta (HE 32/2001 vp s. 44, HE 200/2017 vp s. 40).
Momentti korvattaisiin säännöksellä, joka mahdollistaisi sen, että riita-asian asianosainen voitaisiin erityisestä syystä määrätä osallistumaan suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Tämä koskisi kaikkia oikeudenkäynnin vaiheita.
Säännös koskisi asianosaista tai asianosaisen laillista edustajaa mutta ei asianosaisen avustajaa. Avustajalla ja syyttäjällä olisi oikeus osallistua asian käsittelyyn istuntosalista käsin, ellei kysymyksessä olisi etäoikeudenkäynti.
Ehdotettu muutos vastaisi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:ään ehdotettua muutosta, minkä vuoksi pykälän soveltamisessa voitaisiin noudattaa sitä, mitä on jäljempänä mainitun pykälän yhteydessä lausuttu. Koska osallistumisoikeuden voidaan nähdä olevan korostuneimmillaan rikosasiassa, riita-asiassa pykälässä tarkoitettu määräys voitaisiin antaa jossain määrin kevyemmin perustein kuin rikosasiassa. Toisaalta tarvetta määräyksen antamiseen ilmenisi riita-asioissa oletettavasti huomattavasti rikosasioita harvemmin.
Pykälään lisättäisiin uusi
6 momentti
, jossa säädettäisiin asianosaisen osallistumisesta puhelinvalmisteluun. Nykyään puhelinvalmistelusta ja asianosaisen osallistumisesta siihen säädetään oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 15 d §:ssä. Jatkossa asianosaisen osallistumisesta puhelinvalmisteluun säädettäisiin käsiteltävänä olevassa pykälässä ja puhelinvalmistelun toimittamisesta etäoikeudenkäyntinä eli ilman istuntosalia säädettäisiin 2 luvussa.
Jos tuomioistuin katsoisi sen tarkoituksenmukaiseksi, pykälässä tarkoitettu osallistuminen voitaisiin valmisteluistunnossa toteuttaa myös ilman näköyhteyttä. Puhelinvalmisteluun sovellettaisiin muutoin, mitä pykälän 1—4 momenteissa säädetään. Sen sijaan 5 momenttia ei sovellettaisi, eli asianosaista ei voitaisi pakottaa osallistumaan valmisteluun ilman näköyhteyttä. Puhelinvalmistelu edellyttäisi asianosaisen suostumusta.
Muutos merkitsisi sitä, että puheyhteydellä toimitettavassa valmisteluistunnossa asia voitaisiin jatkossa ratkaista asianosaisen poissaolon perusteella, toisin kuin nykyään. Muilta osin nykytilaan ei tavoiteltaisi muutosta.
14 luku Asian käsittelystä oikeudessa
6 §
. Pykälään lisättäisiin 2 momentti, jonka mukaan istunnosta poistettavalle asianosaiselle olisi tarjottava mahdollisuus osallistua asian käsittelyyn etäyhteydellä, jos se olisi mahdollista. Näin on käytännössä useimmiten menetelty ilman varsinaista säännöstäkin.
Säännös merkitsisi sitä, että istunnosta poistettavalle asianosaiselle olisi yleensä osoitettava esimerkiksi tuomioistuimesta tila, josta hän voisi jatkaa osallistumista asian käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi menetellä, jos etäyhteyden tarjoaminen asianosaisen käyttöön ei olisi jostakin syystä mahdollista. Syy tähän voisi olla myös poistamismääräyksen antamiseen johtanut käyttäytyminen. Se, voitaisiinko käsittelyä tällaisessa tilanteessa jatkaa, jäisi tuomioistuimen harkintaan. Tilapäisen poistamisen mahdollistaa myös syyttömyysolettamadirektiivin 8 artiklan 5 kohta.
17 luku Todistelusta
41 §.
Pykälän
4 momenttia
muutettaisiin siten, että oikeudenkäynnissä kuultavan poissaolon seuraamuksista ja heihin kohdistettavista pakkokeinoista säädettyä voitaisiin noudattaa täysimääräisesti myös silloin, kun kuuleminen tapahtuu etäyhteydellä. Muutos merkitsisi sitä, että esimerkiksi todistaja voitaisiin kutsua kuultavaksi etäyhteydellä sakon uhalla riippumatta siitä, kuullaanko hänet viranomaisen luota vai muualta.
Kun etäyhteydellä tapahtuva kuuleminen ei onnistu, tuomioistuimen olisi pakkokeinoja ja poissaoloseuraamuksia harkitessaan otettava huomioon edellä 12 luvun 8 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa mainitut seikat. Tarkoitus ei olisi, että esimerkiksi uhkasakkoa tuomittaisiin maksettavaksi, jos kuuleminen ei onnistu teknisen vian johdosta. Jos henkilöllä ei olisi valmiuksia tulla kuulluksi omilta laitteiltaan, häntä ei tulisi kutsua kuultavaksi etäyhteydellä muutoin kuin viranomaisen luota. Harkittaessa erityisesti pakkokeinon tuomitsemista merkitystä olisi myös määrättävän pakkokeinon luonteella. Esimerkiksi vapauteen kohdistuva pakkokeino edellyttäisi tuekseen tukevia perusteita.
52 §.
Pykälä uudistettaisiin kokonaan. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin todistelun vastaanottamisesta videoyhteyden kautta. Nykyisestä sääntelystä poiketen videoyhteyden käyttämiselle ei asetettaisi muita edellytyksiä kuin se, että se olisi soveliasta. Pääsääntö olisi edelleen, että kuultava saapuisi istuntosaliin. Tuomioistuimella olisi kuitenkin laaja harkintavalta poiketa tästä pääsäännöstä.
Käytännössä ero nykyiseen soveltamiskäytäntöön ei olisi merkittävä, vaan muutoksella ennen kaikkea selkeytettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin sääntelyä sekä päivitettäisiin sitä vastaamaan oikeuskäytännön ja oikeuspsykologisen tiedon kehittymistä.
Soveliaisuusharkinnassa tuomioistuimen tulisi ottaa huomioon samat tekijät kuin voimassa olevan lain perusteella. Kuten ratkaisussa KKO 2021:5 on todettu (kohta 23), videokuulemisen soveliaisuuteen voi asianosaisten suostumusten lisäksi vaikuttaa muun ohella peruste, jolla etäyhteyden käyttämistä pyydetään, jutun laatu ja laajuus, kuultavien henkilöiden lukumäärä ja rooli, käytettävän tekniikan laatu ja luotettavuus sekä se, kyetäänkö salassa pidettävän aineiston luottamuksellisuus varmistamaan etäolosuhteissa. Soveliaisuusharkintaa tehdessään tuomioistuimen tulisi viime kädessä punnita tilannetta kokonaisuudessaan (HE 190/2002 vp s. 27). Kysymys olisi tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa merkitystä on yleensä ainakin todistelun merkityksellä, videokuulemisen käyttämisestä saatavilla hyödyillä ja säästöillä ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksilla. Kuultavalla voisi olla este saapua paikalle, jolloin kysymys olisi lähinnä pääkäsittelyn siirtämisestä aiheutuvien haittojen punninnasta. Toisaalta kysymys voisi olla myös paikalle saapumisesta aiheutuvien kustannusten ja siitä saatavien etujen suhteuttamisesta toisiinsa. Todistelun vastaanottaminen videoyhteyden välityksellä ei saisi ilman painavaa perustetta heikentää tuomioistuimen käytössä olevan todistelun laatua. Erityisen hyvin kuuleminen etäyhteyksillä sopisi asiantuntijoiden kuulemiseen.
Kumottavaksi esitetyt nykyisen lainkohdan mukaiset lisäedellytykset voisivat edelleen saada merkitystä soveliaisuusharkinnassa. Kuuleminen istuntosalissa ei kuitenkaan olisi yleensä tarpeen pelkästään kertomuksen uskottavuuden arvioimista varten. Kertomuksen uskottavuuden arvioiminen on pääsääntöisesti yhtä hyvin mahdollista myös silloin, kun kertomus otetaan vastaan videon välityksellä.
Käytännössä videokuulemista käytettäisiin yleensä kuultavan pyynnöstä. Estettä ei kuitenkaan olisi sille, että tuomioistuin olisi asiassa aloitteellinen ja määräisi viran puolesta henkilön kuulemisesta videoyhteyttä käyttäen, viime kädessä vaikka vastoin kuultavan tai tämän nimeäjän tahtoa. Toisaalta kuultavalla ei myöskään olisi oikeutta tulla kuulluksi videon välityksellä tai saada perusteltua päätöstä tällaiseen vaatimukseensa, vaan kuulemisessa noudatettava menettely olisi tuomioistuimen harkinnassa. Myöskään kuultavan nimenneen asianosaisen tai tämän vastapuolen suostumuksella ei olisi ratkaisevaa merkitystä. Asianosaisten kantaa olisi kuitenkin yleensä mahdollisuuksien mukaan tarpeellista tiedustella harkittaessa todistajan tai asiantuntijan kuulemista videoyhteyttä käyttäen. Tässä suhteessa merkitystä olisi myös todisteluteemoilla sekä asian laadulla ja merkityksellä asianosaisille. Etäyhteyden käyttämisen tilanteet poikkeavat käytännössä toisistaan, eikä kaikkiin tilanteisiin soveltuvaa yleistä sääntöä kuulemisen tarpeellisuudesta ole mahdollista antaa.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin kuulemisesta ilman näköyhteyttä. Kysymys olisi samasta asiasta, jota nykyisessä säännöksessä tarkoitetaan puhelimen käyttämisellä. Terminologinen muutos perustuisi siihen, että puhelimen välityksellä voidaan nykyään välittää kuulemisen yhteydessä myös kuva.
Nykyisen säännöksen rakenteen vuoksi 1 momenttiin tehtävä muutos synnyttäisi tarpeen säätää erikseen ilman näköyhteyttä tapahtuvan kuulemisen edellytyksistä. Vanhastaan on katsottu, että tuomioistuimen edellytykset arvioida kertomuksen uskottavuutta ovat tällaisessa kuulemisessa heikommat kuin kuva- ja ääniyhteyttä käytettäessä (HE 190/2002 vp s. 32). Tämä johtopäätös voidaan jossain määrin kyseenalaistaa ottaen huomioon, että vallitsevan oikeuspsykologisen käsityksen mukaan henkilötodistelun luotettavuutta ei voida juurikaan perustaa henkilön puhetavasta, ilmeistä ja eleistä taikka tunnereaktiosta oikeudenkäynnissä tehtävien havaintojen ja vaikutelmien varaan, vaan suurempi merkitys on kertomuksella itsellään, kuten sen keskeisen sisällön johdonmukaisuudella, realistisuudella ja muuttumattomuudella sekä yksityiskohtien runsaudella (KKO 2021:5, kohta 21). Sinänsä voidaankin pitää jossain määrin epäselvänä, kuinka perusteltua on tehdä ero puhelin- ja videokuulemisen käyttöalassa kertomuksen uskottavuuden arvioimisen kannalta.
Videokuulemiseen liittyy kuitenkin piirteitä, jotka puoltavat sen laajempaa käyttämistä. Ainakin viranomaisen luota toteutettava videoyhteys tarjoaa käytännössä laadukkaamman ja toimintavarmemman ääniyhteyden kuin kuuleminen kuultavan omaa puhelinlaitetta käyttäen. Puheyhteyttä täydentävä kuvayhteys vähentää väärinymmärryksien mahdollisuutta. Todistelun laatu on näin ollen yleensä parempi videolla kuultaessa. Viranomaisen luota otettava videoyhteys varmistaa käytännössä paremmin sen, että kuultava pystyy paremmin keskittymään kuulemiseensa kuin häntä puhelimella kuultaessa, kun mahdolliset häiriötekijät suljetaan kuulemistilanteen ulkopuolelle. Videoyhteys tarjoaa lisäksi paremmat mahdollisuudet varmistua kuultavan henkilöllisyydestä ja esimerkiksi kuulemistilanteen asianmukaisuudesta, mihin liittyy painostuksen puuttuminen ja tarvittaessa myös kuulemistilanteen luottamuksellisuus.
Momentti olisi teknisesti muotoiltu eri tavoin kuin nykyinen säännös, mutta asiallisesti se ei merkitsisi kovin suurta muutosta. Kuten nykyäänkin, ilman kuvayhteyttä tapahtuvan kuulemisen edellytyksenä olisi kaikissa tilanteissa se, että tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi. Kohtien 1—3 edellytykset olisivat asiallisesti vastaavat kuin nykyään, eikä niillä ole tavoiteltu muutosta oikeustilaan. Edellytyksiä olisi siten sovellettava korkeimman oikeuden voimassa olevan säännöksen soveltamista koskevien ennakkoratkaisujen (esim. KKO 2007:82, KKO 2013:68, KKO 2014:78) sekä nykylainsäädännön esitöiden (mm. HE 190/2002 vp s. 32) mukaisesti.
Puhelinkuuleminen voisi käytännössä tulla useinkin kysymykseen muutoksenhakuasteessa, kun videotallenneuudistuksen voimaantultua otetaan vastaan käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua kuva- ja äänitallenteelta, ja syntyy oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 a §:ssä mainittu tarve esittää kuultavalle lisäkysymyksiä.
Momentin 4 kohta olisi uusi. Siinä säädettäisiin poikkeuksesta, jonka mukaan tuomioistuin voisi kuulla istunnosta pois jäänyttä henkilöä ilman kuvayhteyttä. Säännös ei laajentaisi niitä edellytyksiä, joilla henkilöt voidaan kutsua tällä tavoin kuultavaksi, vaan sitä sovellettaisiin vasta, kun henkilö ei ole noudattanut hänelle annettua kutsua. Se soveltuisi tilanteisiin, joissa henkilö on kutsuttu kuultavaksi istuntosaliin tai videoyhteyden välityksellä. Kysymys saattaisi olla siitä, ettei puhelinkuulemisen edellytysten olisi arvioitu täyttyvän tai sitten siitä, ettei puhelinkuulemista olisi pyydettykään. Säännös mahdollistaisi sen, että tällä tavoin kuultavaksi kutsutun henkilön jäädessä pois oikeudenkäynnistä tuomioistuin voisi harkita, voidaanko kuultava vallitsevassa tilanteessa kuulla puhelimitse sen estämiseksi, että käsittely olisi muutoin peruutettava tai sitä olisi lykättävä, ellei kuultavan nimennyt asianosainen luopuisi hänen kuulemisestaan. Kysymys olisi tapauskohtaisesta harkinnasta, jossa tuomioistuimen olisi punnittava vastakkain yhtäältä todistelun laadun mahdollista heikkenemistä puhelinkuulemisen myötä ja toisaalta asian käsittelyn viivästymisestä aiheutuvia haittoja.
Ei ole mahdollista määritellä tyhjentävästi ja yleispätevästi, mitä keskeinen merkitys kussakin asiassa tarkoittaa. Yleisesti ottaen se tarkoittaisi sitä, että kertomus saattaa ennalta arvioituna olla ratkaiseva asian lopputuloksen kannalta. Näin olisi esimerkiksi tilanteessa, jossa on kuultavan kertomusta lukuun ottamatta sana sanaa vastaan. Arvio olisi tehtävä etukäteen käytettävissä olevien tietojen ja kertomukselle nimettyjen todisteluteemojen perusteella. Tähän liittyisi käytännössä epävarmuutta. Prosessinjohtoon kuuluisi sen keskusteluttaminen, miten asianosaiset arvioivat kertomuksen merkitystä ja säännöksen soveltamisen edellytyksiä. Jos kuulemisen aikana tai sen jälkeen osoittautuisi vastoin ennalta arvioitua, että kertomuksen merkitys muodostuu keskeiseksi, kuulemista ei yleensä olisi tällaisessa tilanteessa välttämätöntä uusia. Jos tuomioistuin katsoisi uusimisen välttämättömäksi, silloin kertomus olisi otettava vastaan uudelleen joko istuntosalista käsin tai videon välityksellä. Vapaan todistusharkinnan periaatteiden mukaisesti jäisi tapauskohtaisesti ratkaistavaksi, onko kertomuksen antamisella ilman näköyhteyttä tällaisessa tilanteessa vaikutusta sen näyttöarvoon. Johtoa säännöksen tulkitsemisessa voisi saada myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 27 §:ää koskevasta soveltamiskäytännöstä.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin ehdottomasta kiellosta kuulla ilman näköyhteyttä alle 15-vuotiasta tai henkisesti häiriintynyttä henkilöä. Tällaisen henkilön kuuleminen ei oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan ylipäätään ole mahdollista, ellei kuulemisella ole asian selvittämiseksi keskeinen merkitys, jolloin kuuleminen ilman näköyhteyttä ei olisi usein muutoinkaan soveliasta. Lisäksi tällaiseen kuulemisen toteuttamiseen liittyy käytännössä merkittäviä riskejä, joiden vuoksi kuulemista ilman näköyhteyttä ei voisi pitää tarkoituksenmukaisena.
Sen sijaan nykytilasta poiketen ei olisi enää kiellettyä kuulla puhelimitse henkilöä sen vuoksi, että hän on erityisen suojelun tarpeessa, kuten nykyisen 17 luvun 52 §:n 2 momentin kohdissa 4 ja 6 säädetään. Tarvetta kategoriselle kiellolle ei ole. Tuomioistuimen olisi kuitenkin pystyttävä vakuuttumaan siitä, ettei kuultavan kertomukseen pyritä vaikuttamaan häntä painostamalla.
Pykälän
4 momentin
sisältämä vaatimus menettelyn kontradiktorisuudesta puhe- tai videoyhteyttä käytettäessä on sinällään itsestään selvä ja sen tarpeellisuus on siksi kyseenalainen. Väärinkäsitysten välttämiseksi lainkohtaa ei kuitenkaan esitetä kumottavaksi.
Etäyhteyksien käyttämiseen liittyy kysymys ulkomailta tapahtuvista kuulemisista. Oikeustilaa ei ole tarkoitus muuttaa niiden osalta. Todistelun vastaanottamisesta ulkomailta säädetään erikseen (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 60 §). Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä on katsottu, että kuultavan ollessa ulkomailla oikean menettelytavan valintaan vaikuttaa muun muassa se, onko kysymys vapaaehtoisesti tapahtuvasta kuulemisesta, rikos- vai siviiliasiasta ja Suomen kansalaisen vai vieraan valtion kansalaisen kuulemisesta (EOAK/1941/2020). Kuulemiset voivat perustua erilaisiin oikeudellisiin instrumentteihin. EU-valtioiden (paitsi Tanskan) välillä sovelletaan riita-asioissa todisteluasetusta (EU) 2020/1783, jonka nojalla todistelupyyntö lähetetään suoraan vastaanottavan EU-valtion toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Pohjoismaiden kesken sovelletaan sopimusta oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa (SopS 26/1975), joka on kuitenkin Ruotsin ja Suomen välisissä suhteissa toissijainen todisteluasetukseen nähden. Lisäksi riita-asioissa voidaan soveltaa Haagin todistelusopimusta (SopS 37/1976). Kuultaessa henkilöä etäyhteydellä on lisäksi otettava huomioon se, että eri valtiot suhtautuvat eri tavoin heidän alueellaan olevien henkilöiden kuulemiseen.
7.2
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa
5 luku Syytteen vireillepanosta
10 a §
. Pykälä kumottaisiin. Etäoikeudenkäyntinä käytävästä valmistelusta, johon tuomioistuinkaan ei osallistu istuntosalista käsin, säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:ssä. Jos tuomioistuin osallistuisi istuntosalista käsin, mutta asianosainen etäyhteydellä, menettelystä säädettäisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n yleissäännöksessä.
7 luku Asianomistajan yksin ajaman rikosasian käsittelystä
14 a §.
Pykälä kumottaisiin. Muutoksen perustelut ovat vastaavat kuin 5 luvun 10 a §:n kumoamisen perustelut. Jatkossa myös etäyhteyksillä toimitettavassa valmisteluistunnossa voitaisiin soveltaa säännöksiä asian ratkaisemisesta asianosaisen poissaolon perusteella.
8 luku Asianosaisista
13 §
. Pykälän
4 momenttiin
tehtäisiin vastaava muutos kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 4 momenttiin. Tarkoituksena ei kuitenkaan olisi, että esimerkiksi rikosasian vastaajat alkaisivat laajamittaisesti osallistua oikeudenkäynteihin videoyhteydellä muualta kuin toisesta tuomioistuimesta tai muusta viranomaisesta käsin.
Pykälän
5 momentti
korvattaisiin uudella säännöksellä. Voimassa olevan 5 b luvun 2 §:n 2 momentin mukaan syyttäjän ja vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä tunnustamisoikeudenkäynnissä. Etäyhteyden käyttäminen rinnastetaan 8 luvussa henkilökohtaiseen läsnäoloon 13 §:n 3 momentin nojalla, mutta mainitun pykälän 5 momentissa on erikseen rajattu tunnustamisoikeudenkäynti 13 §:n soveltamisalan ulkopuolelle. Asianosaiset eivät siis nykytilassa saa osallistua etäyhteyksiä käyttäen tunnustamisoikeudenkäyntiin. Pykälää muutettaisiin siten, että tunnustamisoikeudenkäynti voitaisiin käydä etäyhteyden välityksellä. Etäyhteyden käyttäminen olisi mahdollista kaikille asianosaisille ja myös tuomarille, jos ehdotettujen oikeudenkäymiskaaren 2 luvun säännösten edellytykset täyttyvät.
Muutos toteutettaisiin kumoamalla pykälän nykyinen 5 momentti. Ensimmäisen virkkeen kumoaminen tarkoittaisi sitä, että etäyhteyden käyttäminen tunnustamisoikeudenkäynnissä jäisi pykälän muiden säännösten varaan. Tunnustamisoikeudenkäynti voitaisiin lisäksi toimittaa etäoikeudenkäyntinä oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:n yleissäännöksen nojalla. Toisen virkkeen kumoaminen merkitsisi samaa rikosasian valmistelun osalta, mikä muutos vastaisi riita-asioissa tehtävää muutosta.
Pääsääntönä myös tunnustamisoikeudenkäynneissä säilyisi se, että kaikki asianosaiset osallistuvat oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin. Tästä poikkeaminen olisi yksin tuomioistuimen ratkaistavissa, eivätkä asianosaiset voisi siitä keskenään sopia. Etäyhteyden käyttäminen olisi tuomioistuimen harkinnassa, kuten muissakin asioissa. Jos asianosaiset osallistuisivat tunnustamisoikeudenkäyntiin etäyhteydellä, heidän tulisi lähtökohtaisesti osallistua viranomaisen luota.
Tunnustamisoikeudenkäyntejä koskevassa soveliaisuusharkinnassa huomioon otettaisiin ensinnäkin samat seikat kuin muissakin asioissa. Lisäksi huomiota olisi kiinnitettävä mahdollisuuksiin varmistua tunnustamisoikeudenkäynnissä kontrolloitavista seikoista, erityisesti suostumuksen pätevyydestä ja vapaaehtoisuudesta. Jos asiaa käsittelevällä tuomarilla olisi aihetta esimerkiksi vastaajan iän tai terveydentilan perusteella epäillä sitä, ymmärtääkö vastaaja asian ja antamansa tunnustuksen merkityksen, vastaajan osallistuminen etäyhteyksien välityksellä ei oikeusturvasyistä olisi soveliasta. Näin olisi myös silloin, jos tuomioistuin epäilee, että vastaajaa painostetaan tunnustamaan.
Mainittujen seikkojen huomioiminen perustuu siihen, että tuomioistuimen velvollisuutena tunnustamisoikeudenkäynnissä on lähinnä kontrolloida vastaajan tunnustamisen oikeellisuus, aitous, vapaaehtoisuus ja pätevyys sekä suostumus menettelyyn (HE 58/2013 vp s. 25, 30-31 ja 35). Nykylainsäädännön sisältämä vaatimus asianosaisten läsnäolosta istuntosalissa tuomioistuimessa ilmentää ajattelua siitä, että tästä velvollisuudesta huolehtiminen onnistuu käytännössä paremmin, jos vastaaja on henkilökohtaisesti läsnä tuomioistuimessa. Se on myös omiaan korostamaan tuomioistuinkontrollin merkitystä. Oletukselle ei kuitenkaan ainakaan kaikissa tilanteissa ole vakuuttavaa perustetta. Tuomioistuimella on yleensä yhtä hyvät mahdollisuudet arvioida tunnustamisen oikeellisuus, aitous ja vapaaehtoisuus myös videoyhteyden välityksellä. Kun käytännössä kuuleminen tapahtuisi toisen viranomaisen luota ja kun vastaajalla on tunnustamisoikeudenkäynnissä pääsääntöisesti avustaja, voidaan pitää varsin vähäisenä riskiä siitä, että ulkopuolinen henkilö voisi epäasiallisesti vaikuttaa oikeudenkäynnissä annettavaan tunnustamiseen voimakkaammin videon välityksellä tapahtuvan osallistumisen yhteydessä kuin vastaajan ollessa läsnä istuntosalissa tuomioistuimessa. Jossain määrin epäjohdonmukaista olisi, jos tunnustamisoikeudenkäynnissä ei voitaisi videoyhteyden välityksellä varmistua tunnustuksen aitoudesta, kun hovioikeudet jatkossa arvioivat kaiken suullisesti vastaanotetun näytön pääsääntöisesti videotallenteelta.
Jos tunnustamisoikeudenkäynnin aloittamisen jälkeen ilmenisi, että osallistuminen etäyhteyksillä ei vastoin aiemmin asiassa tehtyä arviota olisikaan soveliasta, tunnustamisoikeudenkäyntiä voitaisiin tällöin lykätä 6 luvun 10 §:n ja 5 b luvun 6 §:n nojalla.
Jos vastaaja ja syyttäjä osallistuisivat oikeudenkäyntiin videoyhteydellä, ei olisi aihetta edellyttää myöskään tuomarin osallistuvan oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin sen enempää kuin muissakaan asioissa. Käsittelyn julkisuus ja yleisön mahdollisuus seurata oikeudenkäyntiä turvattaisiin kuten muissakin etäoikeudenkäynneissä.
Voimassa oleva 5 momentti korvattaisiin uudella säännöksellä, joka mahdollistaisi sen, että asianosainen määrättäisiin vastoin hänen tahtoaan osallistumaan oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä. Tämä edellyttäisi erityistä syytä. Säännös vastaisi ehdotettua oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 5 momenttia.
Nykyinen lainsäädäntö lähtee siitä, että asianosaisen oikeus olla läsnä asiansa käsittelyssä ja osallistua siihen toteutetaan asianosaisen niin vaatiessa istuntosalissa. Taustalla on erityisesti tosiasiallisten osallistumisoikeuksien turvaaminen. Koska videoyhteydet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi kehittyneet, läsnäolo- ja osallistumisoikeuden toteutuminen ei enää edellytä oikeutta olla nimenomaisesti istuntosalissa. Voimassa olevassa lainsäädännössä etäyhteydellä osallistuminen onkin nimenomaisesti rinnastettu henkilökohtaiseen läsnäoloon (ROL 8:13.3). Ehdotettua 5 momenttia sovellettaisiin silloin, kun asianosainen haluaisi tulla paikalle istuntosaliin, mutta olisi erityisiä syitä määrätä, että hänen läsnäolo-oikeutensa toteutetaan etäyhteyttä käyttämällä. Tämä voitaisiin tehdä niin, että asianosaisen pyyntö saada tulla paikalle istuntosaliin evätään, ja hänelle tarjotaan mahdollisuus osallistua etäyhteyden välityksellä. Asianosainen voitaisiin myös määrätä osallistumaan etäyhteyden välityksellä, jos hänen osallistumisensa oikeudenkäyntiin olisi tarpeellista.
Säännöksessä tarkoitettu erityinen syy olisi käsillä esimerkiksi silloin, kun oikeudenkäyntiin osallistuvien turvallisuus tai oikeudenkäynnin järjestys edellyttäisivät asianosaisen tavanomaisesta läsnäolo-oikeudesta poikkeamista. Konkreettisia viitteitä turvallisuuden vaarantumisesta ei edellytettäisi. Pakollinen etäosallistuminen tulisi kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa asianosaisen läsnäolon istuntosalissa arvioitaisiin merkitsevän turvallisuusriskiä. Pakollisesta etäosallistumisesta voitaisiin määrätä myös esimerkiksi silloin, kun olisi uhka siitä, että asianosainen pyrkisi läsnäolonsa turvin painostamaan muita asianosaisia tai asiassa kuultavia henkilöitä. Oikeudenkäynnin järjestyksen turvaamisesta voisi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun odotettavissa olisi, että asianosainen saattaa istunnossa käyttäytyä tavalla, jonka vuoksi asiassa olisi annettava oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 6 §:ssä tarkoitettu määräys. Perusteltua ei ole, että tällaisessa tilanteessa asianosaisella olisi ehdoton oikeus tulla henkilökohtaisesti paikalle käsittelyyn.
Erityinen syy voisivat olla myös vangin kuljettamisesta tai vartioimisesta aiheutuvat poikkeukselliset kustannukset, jotka eivät olisi järkevässä suhteessa läsnäolosta saatavaan mahdolliseen lisäarvoon. Tyypilliset vankikuljetuskustannukset eivät olisi säännöksessä tarkoitettu erityinen syy, vaan kustannuksien olisi oltava huomattavia asian laatuun ja merkitykseen nähden. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun asianosainen suorittaa vankeusrangaistusta ulkomailla. Se, että esimerkiksi asianomistaja tai todistaja haluaisivat välttyä vastaajan kohtaamiselta istuntosalissa tai istuntopaikalla, ei olisi säännöksessä tarkoitettu syy, vaan tällaisessa tilanteessa olisi ennemmin perusteltua kuulla asianomistajaa tai todistajaa esimerkiksi etäyhteyden välityksellä.
Erityistä syytä arvioitaisiin ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Samoihin seikkoihin olisi kiinnitettävä huomiota arvioitaessa etäoikeudenkäynnin soveliaisuutta (ehdotettu OK 2:16.2), minkä vuoksi tässä yhteydessä tyydytään viittaamaan soveltuvin osin edellä tuon säännöksen säännöskohtaisissa perusteluissa lausuttuun. Rikosasioissa asian laatu ja merkitys tarkoittaisivat käytännössä sitä, että mitä vakavammasta rikosepäilystä olisi kysymys, sitä painavampia perusteita pakollinen etäosallistuminen edellyttäisi. Toisaalta koska oikeudenkäynnin turvallisuuden vaarantavat tilanteet yleensä olisivat oletettavasti käsillä juuri vakavissa rikosasioissa, perusteltua ei ole sulkea etukäteen pois sitä, että tällainen määräys annettaisiin tällaisessakin asiassa.
Säännöstä sovellettaessa olisi otettava huomioon, että rikosasian vastaajalla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perusteella yleensä oikeus olla läsnä istuntosalissa ensimmäisen asteen suullisessa käsittelyssä. Muutoksenhakuasteessa tämä oikeus ei ole yhtä korostunut (Sakhnovskiy v. Venäjä, 2.11.2010, kohta 96). Tämä merkitsee sitä, että rikosasian vastaajan vaatiessa saada olla läsnä istuntosalissa erityiselle syylle olisi käytännössä asetettava korkeammat edellytykset käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessa. Ensimmäisen asteen käsittelyssä pelkät käytännölliset syyt eivät olisi riittävä syy evätä asianosaiselta oikeutta osallistua asiansa käsittelyyn istuntosalista käsin (ks. CCPR/C/135/D/3736/2020, kohta 10.10). Läsnäolo-oikeus voitaisiin kuitenkin tarvittaessa käräjäoikeudessakin toteuttaa etäyhteyden avulla, mutta tämä edellyttäisi hyviä perusteita. Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perusteella asianosaisen läsnäolo oikeussalissa ei ole päämäärä itsessään vaan väline kokonaisuutena arvostellen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi (Golubev v. Venäjä, 9.11.2006). Vastaajan puolustautumisoikeuksien toteutumiseen olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota, jos hänen ei sallittaisi olla läsnä istuntosalissa. Mahdollisuus neuvotella avustajan kanssa luottamuksellisesti olisi ehdottomasti turvattava.
Ehdotettu säännös selventäisi muun ohella sitä, että asianosainen ei voisi estää oikeudenkäynnin toteuttamista ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 16 §:n mukaisena etäoikeudenkäyntinä vaatimalla saada olla läsnä istuntosalissa. Jos asianosaisen oikeus tulla istuntosaliin evättäisiin, suullinen käsittely voitaisiin edellytysten täyttyessä toimittaa etäoikeudenkäyntinä. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi menetellä, vaan muut asianosaiset, ratkaisukokoonpano ja yleisö voisivat olla oikeudenkäynnissä tavalliseen tapaan istuntosalissa.
Ehdotuksen mukainen määräys voitaisiin antaa myös kesken suullisen käsittelyn, jolloin asianosainen voitaisiin määrätä poistettavaksi istuntosalista oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 6 §:n nojalla. Kun käsillä olisi asianosaisen pakollista etäosallistumista puoltavia syitä, ainakin pidemmissä pääkäsittelyissä harkittavaksi voisi tulla myös se, tulisiko asianosaisen sallia tulla paikalle osaksi aikaa, esimerkiksi häntä itseään kuultaessa.
Kun asianosaisen pyyntö saada osallistua oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin evätään, se, onko asianosaisella velvollisuus osallistua oikeudenkäyntiin, ratkeaisi sen nojalla, miten asianosainen on kutsuttu oikeudenkäyntiin. Jos asianosaisen osallistumista edellytetään, tarvittaessa tuomioistuin voisi määrätä asianosaisen tuotavaksi viranomaisen luokse osallistumaan oikeudenkäyntiin etäyhteyden välityksellä.
Pakollista etäosallistumista tarkoittavasta määräyksestä olisi pyydettäessä annettava perusteltu päätös. Päätökseen annettaisiin oikeus hakea muutosta samassa yhteydessä kuin pääasian ratkaisuun, ellei tuomioistuin määräisi, että muutosta haetaan erikseen. Mikäli muutoksenhakuaste katsoisi, että määräyksen antamisen edellytykset eivät ole täyttyneet, virhe alemman asteen menettelyssä olisi useimmin korjattavissa sallimalla asianosaisen osallistua käsittelyyn istuntosalissa muutoksenhakuasteessa tai järjestämällä niin sanottu pienimuotoinen pääkäsittely hovioikeudessa asianosaisen kuulemiseksi (ks. Toivanen v. Suomi, 9.11.2023, 38). Ellei virhe jostain syystä olisi tällä tavoin korjattavissa, muutoksenhakutuomioistuimen olisi ratkaisun KKO 2021:91 (kohdat 24-34) mukaisesti arvioitava, olisiko menettelyvirhe vähintään oletettavasti vaikuttanut asian lopputulokseen. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että oikeus osallistua asiansa käsittelyyn kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen, minkä vuoksi virheen vaikutuksellisuudelle ei tässä yhteydessä voitaisi asettaa kovin korkeita vaatimuksia.
Säännöksen soveltamisessa olisi otettava huomioon unionin oikeus ja sen kehittyminen. Syyttömyysolettamadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/343 eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä) 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään. On katsottava, että tämä oikeus voidaan toteuttaa etäyhteyden välityksellä. Unionin tuomioistuin ei ole toistaiseksi lausunut asiasta. Mahdollista on, että unionin tuomioistuin täsmentää säännöksen tulkintaa vireillä olevissa asioissa C-285/23 ja C-760/22. Samankaltainen määräys on lapsidirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/800 rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä), jonka 16 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsella on oikeus olla läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta hän voi osallistua tehokkaasti oikeudenkäyntiin, muun muassa antamalla hänelle mahdollisuus tulla kuulluksi ja ilmaista näkemyksensä.
Pykälään lisättäisiin uusi
6 momentti
, joka asiallisesti vastaisi oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 6 momenttia.