1.1
Ympäristönsuojelulaki
8 §. Luvanvaraisesta, ilmoituksenvaraisesta ja rekisteröitävästä toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen. Lain 8 §:ssä säädetään eräistä toiminnanharjoittajille osoitetuista yleisistä velvollisuuksista ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Säännökseen ja sen otsikkoon sisällytettäisiin olemassa olevien toimintojen lisäksi uusi ilmoituksenvarainen toiminta.
9 §. Valtioneuvoston asetukset ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Asetuksenantovaltuuden sisältävää pykälää täydennettäisiin siten, että sen 2, 3, 4 ja 5 kohtiin lisättäisiin ilmoituksenvarainen toiminta. Näin säännös mahdollistaisi yleisten asetusten antamisen myös ilmoituksenvaraisista toiminnoista.
12 §. Oikeusvaikutteinen kaava toiminnan sijoittamisessa. Pykälä sisältää säännökset oikeusvaikutteisen kaavan merkityksestä toiminnan sijoittamisessa. Sen mukaan luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti ja toiminnan sijoittaminen ei saa vaikeuttaa alueen käyttämistä oikeusvaikutteisen yleiskaavan tai maakuntakaavan mukaiseen tarkoitukseen. Pykälää täydennettäisiin siten, että se koskisi myös ilmoituksenvaraista toimintaa.
15 §. Ennaltavarautumisvelvollisuus. Säännöksen velvoitetta ryhtyä ennakollisiin toimiin onnettomuuksien ja muiden poikkeuksellisten tilanteiden estämiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi täydennettäisiin lisäämällä pykälän 1 momenttiin maininta velvoitteen kohdistumisesta myös ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajiin.
19 §. Kemikaalien käyttöä koskevat erityiset velvollisuudet. Kemikaalien käyttöä koskevaa pykälää muutettaisiin niin, että sen 1 momentin kiellon piiriin lisättäisiin ilmoituksenvarainen toiminta ja samoin ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajat 2 momentin valintavelvollisuuden piiriin.
21 §. Valtion viranomaiset. Pykälässä luetellaan ympäristönsuojeluun kytkeytyvät valtion viranomaiset ja niiden tehtävät. Pykälän 3 momenttia täydennettäisiin siten, että säännöksessä mainittuihin aluehallintoviraston tehtäviin lisättäisiin sen toimivaltaan jatkossa kuuluviksi ilmoituksenvaraista toimintaa koskevat asiat.
22 §. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Pykälän 1 momentissa lueteltuihin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin lisättäisiin lupa- ja valvontatehtävien lisäksi maininta ilmoitusmenettelyistä. Lisäyksellä viitattaisiin erityisesti yleisessä ilmoitusmenettelyssä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle jatkossa kuuluvaan asioiden käsittelyyn ja siinä tehtävään päätökseen.
28 §. Luvanvaraisuus pohjavesialueilla. Lupamenettelyä hallinnollisesti keveämmässä yleisessä ilmoitusmenettelyssä ei ole tarkoitus ratkaista toimintojen sijoittumista pohjavesialueelle. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus liitteessä 4 lueteltuihin toimintoihin, jotka olisivat luvanvaraisia vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin viittaus liitteeseen 4. Muutoksen seurauksena liitteen 4 kapasiteettirajoja, määriä tai toiminnan laajuutta vähäisemmätkin toiminnot olisivat luvanvaraisia niissä tilanteissa, joissa toiminta sijoitettaisiin vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voisi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.
29 §. Luvanvaraisen toiminnan olennainen muuttaminen. Pykälää muutettaisiin korvaamalla ympäristölupaa koskeva sana ympäristönluvanvaraiseksi, sen selkeyttämiseksi, että pykälä kohdistuisi vain ympäristöluvanvaraisiin toimintoihin. Muutos selkeyttäisi sen, että ilmoitusmenettelyyn siirrettäväksi ehdotetun toiminnan olennainen muutos voitaisiin käsitellä ilmoitusmenettelyssä ja sitä koskeva sääntely olisi 115 a §:ssä.
29 a §. Ilmoituksenvaraisen toiminnan luvanvaraisuus. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi pykälä, jonka nojalla määriteltäisiin milloin liitteen 4 mukainen, pääsääntöisesti ilmoituksenvarainen toiminta edellyttäisi ympäristölupaa. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevan lain 30 §:ää, jossa säädetään vastaavasta asiasta rekisteröitävää toimintaa koskien. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan muutoin ilmoituksenvarainen toiminta olisi luvanvaraista, kun toiminta on osa direktiivilaitoksen toimintaa. Vaatimus luvanvaraisuudesta perustuu teollisuuspäästödirektiiviin, jonka mukaan laitosta ei saa käyttää ilman lupaa. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että toiminta on luvanvaraista, jos siitä saattaa aiheutua 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus. Tällä viitataan vesistön ja pienten vesien pilaantumiseen sekä kohtuuttomaan naapuruushaittaan liittyviin luvanvaraisuusperusteisiin. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin toiminnan luvanvaraisuudesta 28 §:n perusteella eli pohjavesiperusteella. Muutoin ilmoituksenvarainen toiminta edellyttäisi ympäristölupaa, jos toiminta sijoitettaisiin tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa säädettäisiin, että muuten ilmoituksenvarainen toiminta olisi kuitenkin luvanvaraista, jos siihen sovelletaan harkinnanvaraista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Niiden toimintojen osalta, joita tällä esityksellä esitetään yleiseen ilmoitusmenettelyyn siirrettäväksi, ympäristölupavelvollisuus näyttäisi voivan toteutua 1 momentin 4 kohdan perusteella vain eläinsuojien kohdalla, ja niidenkin kohdalla vain erityistapauksissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimivaltaisesta viranomaisesta tilanteissa, joissa pääsääntöisesti ilmoituksenvarainen toiminta edellyttäisi 1 momentin perusteella ympäristöluvan. Jos toiminta edellyttää ympäristölupaa 1 momentin 2 tai 3 kohdan perusteella, toimivaltainen viranomainen määräytyy 115 a §:ssä säädetyn toimivallan mukaisesti. Jos toiminta edellyttää ympäristölupaa 1 momentin 1 tai 4 kohdan perusteella, ympäristöluvan käsittelee valtion ympäristölupaviranomainen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa toiminnanharjoittaja olisi jättänyt lupaviranomaiselle lupahakemuksen, vaikka toiminnasta olisi tullut jättää ehdotettavan 115 a §:n mukainen ilmoitus. Viranomainen siirtäisi hakemuksen toimivaltaiselle viranomaiselle, kuten kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, jos lupahakemus olisi toimitettu valtion ympäristölupaviranomaiselle. Asian siirtäminen lain mukaiseen menettelyyn tulisi tapahtua ilman aiheetonta viivytystä.
51 §. Eräiden suunnitelmien ja ohjelmien vaikutus. Pykälää, jossa säädetään eräiden suunnitelmien ja ohjelmien huomioon ottamisesta luvanvaraisessa toiminnassa muutettaisiin 1 momentin osalta siten, että suunnitelmien ja ohjelmien vaikutus ulotettaisiin koskemaan myös ehdotettavaa yleistä ilmoitusmenettelyä ja siinä menettelyssä tehtävää päätöstä.
67 §. Määräykset viemäriin johdettavista jätevesistä. Pykälässä mahdollistetaan lupamääräysten antaminen jätevesien esikäsittelystä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tai jätevedenpuhdistamon toimintakyvyn turvaamiseksi, jos teollisuusjätevesiä johdetaan yhdyskunnan jätevedenpuhdistamolle. Säännöksellä täytäntöönpannaan osaltaan yhdyskuntajätevesidirektiiviä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että lupaan rinnastettaisiin 115 d §:n mukainen ilmoituspäätös, jossa voitaisiin siten antaa vastaavia tarvittavia määräyksiä. Pykälän muuttaminen on tarpeen, sillä liitteessä 4 lueteltuihin ilmoituksenvaraisiin toimintoihin kuuluisi muun muassa elintarvike- ja rehuteollisuuden toimintoja, joiden jätevedet johdetaan ympäristöluvanvaraiselle jätevedenpuhdistamolle.
70 §. Määräyksen ja valtioneuvoston asetuksen suhde. Pykälän otsikkoa muutettaisiin niin, ettei se rajoitu vain lupamääräyksen ja valtioneuvoston asetuksen suhteen sääntelyyn.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin maininta, että lupamääräysten ohella myös 115 d §:n mukaiseen päätökseen sisältyvä määräys voisi olla 1 momentissa luetelluissa tilanteissa valtioneuvoston asetuksessa yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi. Mahdollisuus ankarampien määräysten antamiseen 115 d §:n mukaisessa ilmoitusasiassa voisi olla tarpeen tiettyjen toimintojen, kuten eläinsuojien haju-, ja muiden päästöjen rajoittamisessa.
Pykälän 2 momentissa säädetään luvan jälkeen voimaantulevan valtioneuvoston asetuksen noudattamisesta lupamääräysten estämättä. Momenttia muutettaisiin kattamaan lupamääräysten ohella myös 115 d §:n mukaisen ilmoituspäätöksen määräykset.
10 a luku. Yleinen ilmoitusmenettely. Lakiin lisättäisiin uusi 10 a luku, jossa säädettäisiin tarkemmin uudesta menettelystä, johon osa voimassaolevan lain mukaan luvanvaraisista toiminnoista siirrettäisiin.
115 a §. Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen. Lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin ilmoitusvelvollisuus niistä toiminnoista, jotka liitteen 4 mukaisesti edellyttäisivät käsittelyä ilmoitusmenettelyssä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ilmoitus on jätettävä kirjallisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ilmoitus on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, joka olisi joko kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai valtion lupaviranomainen 21 ja 22 §:n mukaisesti. Lukumääräisesti suurimmassa osassa ilmoituksenvaraisia toimintoja toimivaltainen viranomainen olisi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ilmoitus olisi jätettävä määräajassa ennen suunnitellun toiminnan aloittamista. Määräaika olisi vähintään 120 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista tai muuttamista. Ilmoitusvelvollisuus koskisi sekä uutta ilmoituksenvaraista toimintaa, että olemassa olevan, tämän pykälän nojalla ilmoituksenvaraiseksi muuttuvan toiminnan muuttamista 89 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja toiminnan olennaista muuttamista. Toiminnan olennainen muutos olisi kuvattu 2 momentissa ja se vastaisi sisällöltään 29 §:ssä kuvattua luvanvaraisen toiminnan olennaista muuttamista. Tässä pykälässä kuvatun olennaisen muutoksen tulkinnassa voidaan siten hyödyntää 29 §:n mukaisesta toiminnan olennaisesta muuttamisesta muodostunutta oikeus- ja tulkintakäytäntöä.
Pykälän 3 momentissa lueteltaisiin ne toiminnot, joissa valtion ympäristölupaviranomainen olisi toimivaltainen viranomainen. Näitä olisivat liitteen 4 kohdassa 2 b tarkoitettu kemikaalivarasto sekä liitteen 4 kohdassa 3 tarkoitettu koneellinen kullankaivuu, kun kaivettavien maamassojen määrä olisi alle 500 kuutiometriä vuodessa ja työskentelyaika korkeintaan 50 vuorokautta vuodessa. Lisäedellytyksenä ilmoituksenvaraisuudelle olisi, että toimintaan ei tarvita vesilain mukaista lupaa tai oikeutta. Näiden toimintojen lisäksi valtion ympäristölupaviranomainen olisi toimivaltainen kaikkien muidenkin liitteen 4 toimintojen osalta, jos niissä olisi kyse sotilaskäyttöön tarkoitetusta toiminnasta. Näissä tapauksissa toiminnanharjoittaja olisi käytännössä Puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos ja toiminta liittyisi näiden lakisääteiseen sotilaalliseen toimintaan ja tehtäviin.
Pykälän 4 momentin mukaisesti muissa kuin 3 momentissa luetelluissa ilmoituksenvaraisissa toiminnoissa toimivaltainen viranomainen olisi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, että toimivaltainen viranomainen ilmoituksenvaraisen toiminnan osalta olisi sama riippumatta siitä, onko kyse toiminnan aloittamisesta vai muuttamisesta.
Jos pykälän mukainen ilmoitusvelvollisuus olisi lyöty laimin, valvontaviranomainen voisi 175 §:n nojalla kieltää ilman ilmoitusta ja päätöstä aloitetun toiminnan ja määrätä toiminnanharjoittaja jättämään sitä koskevan ilmoituksen 115 a ja b §:n mukaisesti. 10 a luvun ilmoituksenvarainen toiminta eroaa 12 luvun mukaisesta ilmoitusmenettelystä siinä suhteessa, että 12 luvun toiminta on tilapäisluonteista ja niitä koskeviin ilmoituksiin on voitava reagoida nopeasti. Tästä syystä 122 §:ssä säädetään näitä ilmoituksia koskeva erillinen toiminnan kielto- ja keskeytysoikeus. Ehdotettavan 10 a luvun ilmoituksenvaraisen toiminnan kohdalla tätä ei ole pidetty tarpeellisena, koska 175 § mahdollistaa toiminnan pysäyttämisen ja ilmoituksen jättämiseen velvoittamisen. Toiminnanharjoittajan jätettyä toimintaa koskevan ilmoituksen viranomainen harkitsee, onko kyse ilmoituksenvaraisesta vai luvanvaraisesta toiminnasta. Jos kyse on ilmoituksenvaraisesta toiminnasta, viranomainen harkitsee kielteistä tai toiminnan sallivaa päätöstä ja toiminnan sallivan päätöksen tilanteessa päättää tarvittavista määräyksistä, joilla varmistetaan, ettei toiminnasta pääse syntymään kiellettyjä vaikutuksia ehdotettavan 115 d §:n mukaisesti.
Liitteeseen 4 ehdotettaisiin siirrettäväksi seuraavat aiemmin luvanvaraiset toiminnot:
1. Taulukon 2 kohdan 1 alakohdassa a tarkoitettu sahalaitos
Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäväksi sahalaitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 20 000 kuutiometriä sahatavaraa vuodessa. Puun höyläämisen katsottaisiin kuuluvan ilmoitusmenettelyyn siirrettävän sahalaitoksen toimintaan. Ilmoitusmenettelyyn ei kuitenkaan siirrettäisi sellaisia sahalaitoksia, joiden toimintaan liittyy puun kyllästys- tai pintakäsittelytoimintoja, kuten maalausta, lakkausta, laminointia tai muuta kemikaaleilla tapahtuvaa puun suojakäsittelyä tai jos saha on osa muuta luvanvaraista toimintaa.
Sahalaitoksia on nykyisin noin 100 kappaletta, joista arviolta kahdeksan sijaitsee muulla perusteella ympäristöluvanvaraisen toiminnan yhteydessä. Sahoilla on yleensä myös sahauksessa ja höyläyksessä syntyvää purua ja lastua hyödyntävä energiantuotantolaitos sahatavaran kuivauksessa tarvittavan lämmön tuottamista varten. Ilmoitusmenettelyyn siirrettäviä sahoja on arviolta 50—70 kappaletta.
Sahalaitosten merkittävin ympäristövaikutus liittyy toiminnasta aiheutuvaan meluun, jota aiheuttavat erityisesti sahaus, tukkien käsittely ja raskas liikenne. Jos sahan alueella on aiemmin käsitelty puutavaraa sinistymisenestoaineilla tai muilla kyllästysaineilla, riskinä on maaperän pilaantuneisuus. Toimivan sahan yhtenä riskinä on mahdollisen tulipalon sammutusvesien päätyminen läheiseen vesistöön.
Sahalaitokset siirrettiin syksyllä 2014 valtion lupaviranomaisen käsiteltäväksi ja kokemukset siirtämisestä näyttäisivät puoltavan niiden palauttamista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan. Esityksessä vähintään 20 000 kuutiometriä sahatavaraa vuodessa tuottavat laitokset ehdotetaan siirrettäväksi yleiseen ilmoitusmenettelyyn. Myöhemmin tarkistettavassa ympäristönsuojeluasetuksessa olisi tarkoitus säätää, että uusia sahalaitoksia ja niiden muutoksia koskevat ilmoitukset käsittelisi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.
2. Taulukon 2 kohdan 5 alakohdassa d tarkoitettu muu polttonesteiden tai terveydelle tai ympäristölle vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan varastoida tällaista kemikaalia vähintään 100 mutta alle 50 000 kuutiometriä, ei kuitenkaan liitteen 2 mukaisen rekisteröitävän energiantuotantolaitoksen polttonestesäiliö, voimansiirron suurmuuntaja-asema tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen ulkopuolella sijaitseva valmiiksi pakattujen tuotteiden kappaletavaravarasto taikka kalliovarasto.
Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäviksi erillinen muu polttonesteiden tai terveydelle tai ympäristölle vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto (jäljempänä kemikaalivarasto), jossa voidaan varastoida tällaista kemikaalia vähintään 100 mutta alle 50 000 kuutiometriä vuodessa. Ilmoitusmenettelyyn ei siirrettäisi rekisteröitävän tai luvanvaraisen energiantuotantolaitoksen polttonestesäiliötä, koska se käsitellään osana energiantuotantolaitoksen toimintaa sen rekisteröinnissä tai ympäristöluvassa. Voimansiirron suurmuuntaja-asema tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen ulkopuolella sijaitseva valmiiksi pakattujen tuotteiden kappaletavaravarasto ei ole lähtökohtaisesti ollut voimassa olevan lainsäädännön mukaan luvanvaraista eikä tähän esitetä muutosta. Ilmoitusmenettelyyn ei myöskään siirrettäisi kemikaalivarastoja, jotka sijoittuvat tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle eikä kalliovarastoja.
Ilmoitusvelvollisuuden rajaaminen erilliseen varastoon, jossa voidaan varastoida tällaista kemikaalia vähintään 100 kuutiometriä mutta alle 50 000 kuutiometriä, perustuisi siihen, että ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 3 §:n mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan liitteessä 1 tarkoitettuihin hankkeisiin, joita ovat muun muassa liitteen 1 kohdan 8 d) öljyn, petrokemian tuotteiden tai kemiallisten tuotteiden varastot, joissa näiden aineiden varastosäiliöiden tilavuus on yhteensä vähintään 50 000 kuutiometriä. Ympäristövaikutusten arviointi otetaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaan huomioon lupamenettelyssä tai luvassa, jolloin kyseessä olevia hankkeita, joista aina edellytetään tehtäväksi ympäristövaikutusten arviointi, ei voida siirtää ilmoitusmenettelyyn.
Ympäristöluvanvaraisia kemikaalivarastoja, joille valtion lupaviranomainen myöntää ympäristöluvan kohdan 5 alakohdan d (aiemmin alakohta e) perusteella, on tällä hetkellä yhteensä noin 60. Näiden koot vaihtelevat pienistä muutaman säiliön varastoista useiden kymmenien säiliöiden varastoihin (1 000 kuutiometriä—yli 100 000 kuutiometriä,) ja käsittelymäärät ovat tuhannesta tonnista jopa yli miljoonaan tonniin vuodessa. Näistä 24 on sellaisia, joissa varastoidaan sekä polttonesteitä että erilaisia kemikaaleja ja osalle näistä on myönnetty ympäristölupa myös kemikaaliterminaalina kohdan 12 alakohdan e kemikaaliratapihana tai terminaalina. Näissä siirretään terveydelle tai ympäristölle vaarallisia kemikaaleja kuljetusvälineestä toiseen tai varastoon taikka varastosta kuljetusvälineeseen. Kemikaaliterminaalina ei kuitenkaan pidetä kappaletavaran siirtämistä kuljetusvälineestä toiseen tai varastoon. Muut ovat pelkästään polttonesteiden varastoja. Ilmoitusmenettelyyn siirrettäviä valtion lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluvia varastoja arvioidaan olevan 20—30.
Kemikaalivarastoja, joille kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää ympäristöluvan ja joissa varastoidaan kemikaaleja vähintään 100 mutta alle 1 000 kuutiometriä vuodessa, on 24 kappaletta.
Kemikaalivarastoja säädellään myös kemikaaliturvallisuuslain nojalla. Kemikaaliturvallisuuslain mukaan kemikaalien laajamittaisesta varastoinnista ja käsittelystä on tehtävä lupahakemus Tukesille, joka tekee asiassa päätöksen ja myös valvoo toimintaa. Suurimmilta toimijoilta vaaditaan myös toimintaperiaateasiakirja tai turvallisuusselvitys. Vähäisestä toiminnasta on tehtävä ilmoitus pelastusviranomaiselle, joka tekee käyttöönottotarkastuksen ja valvoo toimintaa palotarkastusten yhteydessä. Tukesin luvassa annetaan kattavat tekniset ja organisatoriset vaatimukset kemikaalin varastoinnille ja käsittelylle. Tukes keskittyy toiminnan riskiperusteiseen valvontaan.
Ympäristöluvassa annetaan osin samankaltaisia määräyksiä kuin Tukesin lupapäätöksessä muun muassa kemikaalien varastoinnista ja määrästä, säiliöiden varustamisesta suoja-altaalla, ja onnettomuustilanteista. Ympäristöluvassa annetaan lisäksi määräyksiä päästöistä ilmaan ja veteen, jätteistä, päästöjen tarkkailusta ja tietojen toimittamisesta.
Kemikaalivarastojen merkittävin ympäristövaikutus on kemikaalien varastoinnin aiheuttamat riskit ja mahdolliset vuodot maaperään, mihin vaikuttaa eniten varastoitavien kemikaalien kirjo ja vaarallisuus. Ilmoitusmenettelyssä voitaisiin käsitellä varastointi kemikaaliryhmille, joiden ominaisuudet ovat samankaltaisia (kuten polttonesteet). Ilmoitusmenettelyyn siirrettäväksi ehdotettavien kemikaalivarastojen ilmoituspäätöksessä voitaisiin tarvittaessa antaa täydentäviä määräyksiä päästöistä ja niiden tarkkailusta ja valvonnasta, jätteistä ja jätevesistä sekä tietojen toimittamisesta viranomaiselle, mutta siinä ei tarvitsisi määrätä niistä seikoista, joista kemikaaliturvallisuuslain mukaisessa luvassa jo määrätään, ellei siihen olisi ympäristönsuojelun tason turvaamiseksi erityistä syytä.
3. Koneellinen kullankaivuu
Ilmoitusmenettelyn ehdotetaan siirrettäväksi koneellinen kullankaivuu, kun kaivettavien maamassojen määrä on alle 500 kuutiometriä vuodessa pintamaat mukaan lukien ja työskentelyaika enintään 50 vuorokautta vuodessa. Lisäksi edellytettäisiin, että toimintaan ei tarvita vesilain mukaista lupaa tai oikeutta.
Kullankaivuun aloittaminen valtion omistamalla alueella edellyttää aina kaivoslain (621/2011) 22 §:n mukaisesti kaivosviranomaisen myöntämää kullanhuuhdontalupaa. Kaivosviranomaisena toimii kaivoslain 4 §:n mukaan Tukes. Tukesin myöntämä kullanhuuhdontalupa on määräaikainen, voimassa enintään neljä vuotta. Luvassa määrätään muun muassa kaivuumenetelmistä (kuten koneellinen kaivuu) ja käsiteltävästä maan määrästä, kullanhuuhdonta-alueen kunnossapidosta, poronhoidolle aiheutuvien haittojen vähentämisestä, saamelais- ja koltta-asioista sekä vuosittain toimitettavasta toimintaa koskevasta selvityksestä, vakuudesta ja korvauksista sekä toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista.
Kullankaivuun ympäristöluvan myöntää valtion lupaviranomainen. Ympäristölupahakemuksesta kuullaan kunnan ja valtion valvontaviranomaisen lisäksi saamelaiskäräjiä ja kolttien kyläkokousta. Lupapäätöksessä rajoitetaan määräyksin muun muassa aikaa, jonka ajan vuodesta kaivuuta voidaan tehdä sekä kaivettavan maan määrää, määrätään vesistön pilaantumisen ehkäisemistä koskevista toimista sekä kemikaalien varastoinnista ja häiriötilanteista, tarkkailusta ja tietojen toimittamisesta.
Koneellinen kullankaivuu keskittyy nykyään kokonaisuudessaan Lapin ELY-keskuksen toiminta-alueelle. Vuonna 2015 koneellisen kullankaivuun ympäristölupa oli voimassa 54 kohteella, joista toimintaa oli 38 kohteella. Toiminnanharjoittajien tekemien ilmoitusten mukaan kaivuumäärä vaihteli 30—20 000 kuutiometrin välillä.
Ilmoitusmenettelyyn siirrettäväksi ehdotetun pienimuotoisen koneellisen kullankaivuun ympäristövaikutukset ovat vähäisiä. Lukumääräisesti siirrettäviä toimintoja olisi arviolta alle kymmenen kappaletta. Käytettävästä kaivinkoneesta ei aiheudu normaalitilanteessa vuotoja, jos kone huolletaan säännöllisesti ja mahdolliseen öljyvuotoon varaudutaan imeytysjärjestelmin, ja polttoaineet varastoidaan asianmukaisesti. Ilmoitusmenettelyssä voitaisiin vahvistaa kaivettava maa-ainesmäärä sekä tarkastella, onko tarpeen antaa määräyksiä toiminnan sijainnista vesistön läheisyydessä.
4. Taulukon 2 kohdan 10 alakohdissa a—b1, c1—c6 ja d2—g tarkoitettu elintarvikkeita tai rehuja valmistava laitos
Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäviksi kohdan 10 alakohdissa a—g tarkoitetut elintarvikkeita tai rehuja valmistavat laitokset, joiden jätevedet johdetaan ympäristöluvanvaraiselle jätevedenpuhdistamolle lukuun ottamatta alakohdassa b2 tarkoitettua kalaa tai kalastustuotteita käsittelevää tai jalostavaa laitosta, joka käyttää eläinperäisiä raaka-aineita vähintään 100 tonnia vuodessa ja jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on enintään 75 tonnia vuorokaudessa sekä alakohdassa d1 tarkoitettua margariinia tai muita kasvi- tai eläinperäisiä rasvoja tai öljyjä valmistava laitos, jonka valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetti on vähintään 15, mutta enintään 75 tonnia vuorokaudessa, jos valmiiden tuotteiden tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus on vähintään 10 painoprosenttia; muuten enintään 300 - (22,5 x A) tonnia vuorokaudessa, kun A on valmiiden tuotteiden eläinperäisen raaka-aineen osuus painoprosentteina. Ilmoitusmenettelyyn siirto edellyttäisi, että jätevedenpuhdistamon kapasiteetti olisi riittävä käsittelemään toiminnassa syntyvät jätevedet. Alakohdassa b2 tarkoitetut kalaa tai kalastustuotteita käsittelevät tai jalostavat laitokset, joiden toiminnasta aiheutuu yleisesti hajuhaittoja, sekä alakohdassa d1 tarkoitetut margariinia tai muita kasvi- tai eläinperäisiä rasvoja ja öljyä valmistavat laitokset pysyisivät luvanvaraisina jatkossakin. Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäväksi vain kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvat toiminnat.
Elintarvike- ja rehuteollisuuden toimintoja, jotka kuuluvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan, on yhteensä arviolta 200. Ympäristöministeriössä vuonna 2015 tehdyn, kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille suunnatun suppean kyselyn perusteella noin kaksi kolmasosaa elintarvike- ja rehuteollisuuden toiminnoista johtaa jätevetensä kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle ja niiden määräksi arvioidaan 134. Laitokset, jotka eivät johda jätevesiä puhdistamolle, puhdistavat ne omassa puhdistamossa joko kokonaan tai osittain ennen johtamista ojaan tai suoraan vesistöön. Pienimmät toimijat saattavat johtaa jätevedet suoraan ojaan tai vesistöön. Ilmoitusmenettelyyn siirrettäviä toimintoja olisi noin 110.
Elintarvike- ja rehuteollisuuden toimintojen merkittävin ympäristövaikutus aiheutuu jätevesistä. Vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavien jätevesien keskeisimmät kuormitustekijät aiheutuvat biologisesta hapenkulutuksesta, ravinteista, rasvasta ja kiintoaineesta. Laitoksilla on yleisesti käytössä jätevesien esikäsittelymenetelmiä, joilla viemäriin johdettavien vesien kiintoaines- ja ravinnepitoisuuksia saadaan vähennettyä. Rasvojen pääsyä viemäriin pyritään estämään rasvanerotuskaivoilla.
Luvissa on yleisesti annettu määräyksiä jätevesien esikäsittelystä, jätevesikuormituksesta ja sen tarkkailusta. Vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavia päästöjä säännellään tarvittaessa ympäristöluvan lisäksi toiminnanharjoittajan ja vesihuoltolaitoksen välisellä teollisuusjätevesisopimuksella. Joissakin tapauksissa vastaanottavan jätevedenpuhdistamon kapasiteetti ei riitä käsittelemään esimerkiksi voimakasta kiintoaine- ja ravinnekuormitusta aiheuttavan perunan- tai juurestenkäsittelylaitoksen jätevesiä.
Elintarvike- ja rehuteollisuuden toiminnat aiheuttavat usein myös hajuhaittoja. Niitä aiheutuu erityisesti lietelannan varastoinnista teurastamoilla, tuotantoprosesseista yleensä sekä jätteiden käsittelystä.
Luvissa on määrätty yleisesti viemäriin johdettavien jätevesien laadusta sekä niiden tarkkailutiheydestä ja -menetelmistä. Melua ja jätehuoltoa koskevat lupamääräykset ovat usein melko yleisiä. Eläinperäisten sivutuotteiden käsittelystä määrätään tarvittaessa tapauskohtaisesti tarkemmin. Ilmoituspäätöksessä voidaan antaa määräyksiä viemäriin johdettavien jätevesien esikäsittelyssä ja varmistua siitä, että luvanvaraisen jäteveden puhdistamon kapasiteetti on riittävä käsittelemään nämä teollisuuden jätevedet. Useilla ilmoitusmenettelyyn siirrettäviksi esitetyillä laitoksilla on teollisuusjätevesisopimus paikallisen vesihuoltolaitoksen kanssa, jossa usein määrätään raja-arvot viemärin johdettaville jätevesille.
5. Taulukon 2 kohdan 11 alakohdissa a, c ja d tarkoitettu eläinsuoja
Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäväksi kohdan 11 alakohdassa a tarkoitetut eläinsuojat lukuun ottamatta suuria nautatiloja, joiden ympäristövaikutukset lain liitteen 3 eläinyksikkökertoimilla laskettuina ovat samaa suuruusluokkaa kuin laitosluettelon direktiivilaitoksia koskevan taulukon 1 kohdassa 11 alakohdassa a luetelluissa siipikarjakasvattamoissa ja sikaloissa. Nautatilojen luvanvaraisuusrajoja esitetään muutettavaksi siten, että jatkossa vähintään 300 lypsylehmän, vähintään 500 lihanaudan ja vähintään 600 emolehmän eläinsuoja edellyttäisi aina ympäristöluvan. Vastaavat eläinmäärään perustuvat luvanvaraisuusrajat eläinlajien eläinyksikkökertoimilla laskettuna olisivat lypsylehmillä 3 240, lihanaudoilla 2 850 ja emolehmillä 2 580 eläinyksikköä.
Ympäristöluvanvaraisena ehdotetaan jatkossakin pysytettävän kohdan 11 alakohdassa c tarkoitetut eläinsuojat kuitenkin siten, että niiden luvanvaraisuusrajaa nostettaisiin vastaamaan alakohtaan a esitettäviä muutoksia luvanvaraisuusrajoissa. Muutoksen myötä alakohdassa c tarkoitettu eläinsuoja olisi luvanvarainen, jos sen eläinyksikkömäärä ympäristönsuojelulain liitteen 3 taulukon 1 eläinyksikkökertoimilla laskettuna olisi vähintään 3 000, jolloin myös suuria nautatiloja kooltaan vastaavat muiden eläinlajien ja eri-ikäistä karjaa sisältävät eläinsuojat olisivat ympäristöluvanvaraisia. Alakohdassa c tarkoitettujen eläinsuojien luvanvaraisuuden määräytymistä koskeva kohta esitettäisiin sisällytettäväksi alakohdan a yhteyteen, jossa säädettäisiin eläinsuojien luvanvaraisuudesta eläinmäärän perusteella. Kunnat käsittelisivät kaikkien ilmoituksenvaraisten eläinsuojien ilmoitukset.
Alakohtiin a ja c esitettävien eläinsuojien luvanvaraisuutta koskevien muutosten myötä samassa alakohdassa tarkoitetut eläinyksikkömäärän perusteella luvanvaraiset turkistarhat esitettäisiin siirrettäväksi alakohtaan b, jossa säädetään turkistarhojen luvanvaraisuudesta turkiseläinten määrän perusteella. Muutoksella selkiytettäisiin laitosluetteloa eläinsuojien ja turkistarhojen luvanvaraisuuden määräytymisen osalta eriyttämällä ne omiksi alakohdiksi.
Laitosluettelon kohdan 11 alakohtiin a ja b esitettävien muutosten johdosta alakohdat c ja d voitaisiin kumota tarpeettomina ja kalankasvatus- tai kalanviljelylaitosta koskeva alakohta e jäljempänä esitettävin muutoksin siirrettäisiin uudeksi alakohdaksi c.
Ilmoitusmenettelyyn siirrettäväksi ehdotettuja eläinsuojia on arviolta noin 3 700—3 800 kappaletta, joista noin 3100 kuuluu kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan ja 600—700 valtion ympäristölupa- ja valvontaviranomaisten toimivaltaan.
Jatkossakin ympäristöluvanvaraisiksi eläinsuojiksi jäisivät ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 1 kohdassa 11 luetellut direktiivilaitokset sekä suuret nautatilat ja niitä ympäristövaikutuksiltaan vastaavat eri-ikäisten tai eri tuotantoeläimien kasvatukseen tarkoitetut eläinsuojat.
Esityksessä tarkoitettujen eläinsuojien siirtämisen ympäristölupamenettelystä yleiseen ilmoitusmenettelyyn ei arvioida lisäävän merkittävästi tuotantoeläintenpidosta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Eläinten pidosta muodostuvan lannan ja lannasta valmistettavien orgaanisten lannoitevalmisteiden käsittelystä, varastoinnista ja hyödyntämisestä säädetään nitraattiasetuksessa, jolla pannaan täytäntöön nitraattidirektiivi. Kyseisen sääntelyn sekä toimialalle laadittavaan valtioneuvoston asetukseen sisällytettävien ympäristönsuojeluvaatimusten myötä voitaisiin eläinsuojien ympäristönsuojelun riittävä taso varmistaa myös ympäristölupamenettelyä kevyemmässä yleisessä ilmoitusmenettelyssä.
Eläinsuojien merkittävin ympäristövaikutus on eläinten tuottaman lannan sisältämät ravinteet ja niistä mahdollisesti aiheutuvat päästöt. Maatalouden ravinnepäästöt kuormittavat vesistöjä, vaikka väkilannoitteiden sekä lannoitefosforin käyttö on vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja eläinten lannan ravinteet otetaan huomioon entistä tehokkaammin ja tarkemmin lannoituksessa. Vesistöjen ravinnekuormitus ei kuitenkaan ole vähentynyt vastaavasti, ja maatalouden osuus ravinnepäästöissä ihmistoiminnassa aiheutuvasta kokonaiskuormituksesta on korostunut pistemäisen kuormituksen pienentyessä.
Kotieläintuotannossa muodostuva haju aiheuttaa yleistä viihtyvyyshaittaa ja on yleinen kotieläintiloista valituksia aiheuttava tekijä. Hajua muodostuu eläinsuojissa, lantaloissa, lannan käsittelyssä ja levittämisessä. Lannasta haihtuu ammoniakkia kaikissa lannan käsittelyvaiheissa ja lannan varastoinnissa. Maataloudessa syntyy myös kasvihuonekaasuja. Metaania vapautuu lannasta ja märehtijöiden ruuansulatuksesta ja dityppioksidia maaperästä ja lannasta.
Päästöjen lisäksi maataloudessa syntyy erilaisia kiinteitä jätteitä ja jätevesiä, joiden varastointi ja käsittely tilalla saattaa aiheuttaa ympäristön pilaantumista, hajuhaittaa ja epäsiisteyttä. Tyypillisiä kotieläintalouden jätteitä ovat kuolleet eläimet, maitohuoneen ja eläintilojen pesuvedet, sosiaalitilojen jätevedet, sakokaivolietteet, käytetyt maatalousmuovit ja muut pakkaukset, vaaralliset jätteet ja pilaantunut tuorerehu.
Kotieläintalouden positiivisia ympäristövaikutuksia ovat muun muassa laiduntamisen aikaansaama maaseutumaisemien ja perinnebiotooppien ylläpitäminen.
6. Taulukon 2 kohdan 12 alakohdassa c tarkoitettu yli 50 linja-auton tai kuorma-auton varikko tai vastaavan kokoinen työkonevarikko
Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäviksi yli 50 linja-auton tai kuorma-auton varikot tai vastaavan kokoiset työkonevarikot. Varikoita on toiminnassa yhteensä 34 kappaletta suurimpien ollessa tarkoitettuja yli 300 linja-autolle. Kaikki varikot kuuluvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa- ja valvontatoimivaltaan.
Varikoiden merkittävimmät ympäristövaikutukset ovat aiemmin aiheutuneet pakokaasu- ja melupäästöistä, mutta ajoneuvo- ja moottoritekniikan kehityksen myötä haitat ovat vähentyneet olennaisesti viimeisten 25 vuoden aikana. Kylmäkäynnistykset eivät kuormita ympäristöä aiempaan tapaan moottorien sähköisen esilämmityksen ja paineilmasäiliöiden esitäyttömahdollisuuden seurauksena. Pakokaasupäästöt ovat vähentyneet ratkaisevasti moottoriteknologian kehityttyä muun muassa EU-lainsäädännön mukaisten niin sanottujen EURO-päästöluokkien seurauksena.
Kuorma- ja linja-autojen ensimmäiseen vuoden 1992 EURO I-päästöluokkaan verrattuna viimeisimmän eli vuonna 2013 voimaan tulleen EURO VI -luokan hiilidioksidipäästöt (CO) ovat kolmanneksen alkuperäisestä, hiilivetypäästöt (HC) noin kymmenyksen ja typenoksidi- (NOx) ja pienhiukkaspäästöt (PM) ovat noin viisi prosenttia. Myös moottorimelu on vähentynyt ratkaisevasti.
Varikoiden toimintaan liittyy usein myös ajoneuvojen päivittäishuolto kuten pesu ja tankkaus sekä nesteiden ja öljyjen lisäykset. Myös varsinainen huoltokorjaamotoiminta on yleistä varikoiden yhteydessä. Vaikka päivittäishuollon ja huoltokorjaamoiden yhteydessä säilytetään ja käsitellään vaarallisia kemikaaleja, ne eivät lähtökohtaisesti ole ympäristöluvanvaraista toimintaa. Varikoiden luvanvaraisuus on perustunut lähinnä kohtuuttomaan rasitukseen naapurustolle pakokaasujen ja melun seurauksena.
Lupapäätöksissä on annettu määräyksiä muun muassa kemikaalien varastoinnista ja käsittelystä, päästöistä viemäriin sekä jätevesien erotinlaitteiden huollosta, melusta ja jätehuollosta sekä toiminnan tarkkailusta. Kaikkiin edellä mainittuihin seikkoihin voidaan puuttua myös ilmoitusmenettelyyn liittyvässä päätöksessä.
7. Taulukon 2 kohdan 14 alakohdassa a tarkoitetuista ulkona sijaitsevista ampumaradoista rata, joilla on tarkoitettu ammuttavaksi enintään 10 000 laukausta vuodessa ja jossa ei ole haulikkoammuntaan tarkoitettua rataa.
Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäviksi ulkona sijaitsevista ampumaradoista sellaiset radat, joilla on tarkoitettu ammuttavaksi enintään 10 000 laukausta vuodessa ja jossa ei ole haulikkoammuntaan tarkoitettua rataa.
Ilmoitusmenettelyyn siirrettävien toimintojen tarkkaa lukumäärätietoa ei ole käytettävissä, mutta karkean arvion mukaan niitä olisi enintään joitakin kymmeniä. Merkittävä osa ulkona sijaitsevista ampumaradoista jäisi lupamenettelyn piiriin muun muassa pohjavesialueella sijainnin takia sekä siksi, että ampumaradoilla on tyypillisesti usean eri aselajin ratoja, kuten kivääri- ja haulikkoratoja. On myös mahdollista, että ympäristölupaa edellytettäisiin tämän jälkeenkin joiltakin siirrettäviksi ehdotetuilta ampumaradoilta melun aiheuttaman kohtuuttoman naapuruushaitan perusteella.
Ampumaratojen keskeiset ympäristövaikutukset liittyvät meluun sekä maaperän ja pohja- ja pintaveden laadun heikkenemiseen. Melu koetaan naapurustossa usein häiritsevänä. Siviiliampumaratoja, joita siirrettäviksi esitetyt radat käytännössä edustavat, käytetään yleensä huhtikuusta lokakuuhun toiminnan keskittyessä arki-iltoihin ja viikonloppuihin. Ampumaratamelua ja sen haittavaikutuksia on lupapäätöksissä pyritty rajoittamaan yleensä sekä toiminta-aikaan että äänitasoon liittyvillä määräyksillä.
Ampumaradan ympäristöolosuhteilla on erittäin suuri vaikutus haitta-aineiden kulkeutumiseen. Joillakin radoilla on käytössä luotiloukut luotien talteenottoa varten.
8. Taulukon 2 kohdan 14 alakohdassa c tarkoitettu kiinteä eläintarha tai huvipuisto
Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäviksi kiinteät eläintarhat ja huvipuistot. Näitä toimintoja on nykyisin 11 kappaletta ja ne kuuluvat kaikki kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan.
Kiinteiden eläintarhojen merkittävimmät ympäristövaikutukset ovat lähialueelle leviävä haju, toiminnassa syntyvä lanta sekä mahdolliset päästöt pintavesiin. Huvipuistojen keskeisimmät vaikutukset liittyvät meluun, jätteisiin ja asiakasliikenteeseen. Molempien toimintojen haitalliset vaikutukset ovat useimmiten hyvin vähäisiä ja erittäin paikallisia.
Luvissa on annettu määräyksiä lähinnä jätehuollon järjestämisestä ja eläintarhojen osalta hajuhaittojen ehkäisemisestä.
115 b §. Ilmoituksen sisältö ja täydentäminen. Lakiin lisättäisiin pykälä yleisessä ilmoitusmenettelyssä tehtävän ilmoituksen sisällöstä. Pykälän 1 momentissa mainittaisiin käsittelyn kannalta riittävät ja toiminnanharjoittajaa sitovat tiedot suunnitellusta toiminnasta, vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Tiedot tulee jättää myös toiminnan muutostilanteissa. Pykälän 1 momentti sisältäisi myös asetuksenantovaltuuden, sillä tarkemmat säännökset ilmoitukseen liitettävistä tiedoista ja liitteistä olisivat asetuksessa.
Pykälän 2 momentti sisältäisi vaatimukset ilmoituksen laatijan riittävästä asiantuntemuksesta ja ilmoituksessa käytettyjen tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tarpeellisista tiedoista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ilmoituksen täydentämisestä. Koska yleisen ilmoitusmenettelyn yhteydessä säädettäisiin toiminnan aloittamisoikeus määräajassa, säännöksessä annettaisiin hakijalle mahdollisuus täydentää puutteellista ilmoitusta vain kerran viranomaisen täydennykselle asettamassa määräajassa. Jos ilmoitusta ei täydennettäisi asetetussa määräajassa tai asiakirjoja ei saataisi täydennyksellä riittävän kattaviksi, ilmoitus jätettäisiin tutkimatta ja toiminnan aloittamisoikeus raukeaisi. Tilanteissa, joissa jo jätetty ilmoitus olisi jouduttu jättämään tutkimatta ja toiminnan aloittamisoikeus rauennut, ja toimintaa edelleen suunniteltaisiin aloitettavaksi, toiminnanharjoittajan tulisi laittaa ilmoitusmenettely uudestaan vireille ilmoitukseen tarvittavien selvitysten ja tietojen tultua valmiiksi.
115 c §. Toiminnan aloittaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toiminnanharjoittajan oikeudesta aloittaa ilmoituksenvarainen toiminta 120 vuorokauden kuluttua ilmoituksen jättämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle. Aloittamisoikeus määräajassa olisi ilmoitusmenettelyn merkittävin ero suhteessa lupamenettelyyn. Pykälässä asetettava määräaika ei olisi ehdoton. Ilmoituksen käsittelevä viranomainen voisi päätöksessään sallia toiminnan aloittamisen ennen säädettyä määräaikaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa aloittamisoikeuden voisi menettää. Aloittamisoikeutta ei olisi, jos ilmoitusta ei voitaisi ratkaista ilmoitusmenettelyssä, koska asia olisi ratkaistava lupakäsittelyssä 29 a §:n perusteella. Aloittamisoikeus raukeaisi myös, jos ilmoitusta koskevaa mahdollista täydennyspyyntöä ei olisi noudatettu 115 b §:n mukaisesti. Toiminnan aloittamisoikeutta ei olisi myöskään niissä tilanteissa, joissa ilmoituksen johdosta annettavassa päätöksessä ilmoitus hylätään esimerkiksi syystä, että esitettyä sijoituspaikkaa ei voida hyväksyä tai toimintaa ei voida edes päätökseen liitettävillä määräyksillä saada ympäristölainsäädännön velvoitteita täyttäväksi. Viranomaiselle hallintolain mukaan asetettu velvollisuus toimia viivytyksettä tulisi erityisesti huomioida ilmoitusmenettelyssä, ja erittäin tärkeää asian viivytyksetön käsittely olisi ilmoituksen hylkäävän päätöksen tapauksessa, jossa päätöksen tulisi säännönmukaisesti olla annettuna ennen pykälässä säädetyn määräajan täyttymistä.
115 d §. Viranomaisen päätös ilmoitusasiassa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ilmoituksen johdosta viranomaisen on annettava asiaa koskeva päätös. Päätös voisi olla luonteeltaan toteava, kuten että toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja mahdollisen toimialakohtaisen asetuksen vaatimukset. Päätös voisi olla myös, ja useimmiten käytännössä olisi luonteeltaan lupaa muistuttava, jolloin siihen sisältyisi toimintaa koskevia tarpeellisia ja tarkentavia määräyksiä. Päätöksellä voitaisiin myös hylätä ilmoitus.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että päätöstä on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Jos päätöksen täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta ei määrättäisi, ilmoituksenvaraista toimintaa voitaisiin käytännössä harjoittaa ennen päätöksen lainvoimaa ilman määräyksiä. Päätöksen täytäntöönpanoa säätelee lisäksi hallintolainkäyttölain 32 §. Sen mukaan valitusviranomainen voi valituksen johdosta kieltää päätöksen täytäntöönpanon, määrätä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen. Yleisen ilmoitusmenettelyn tapauksessa hallintolainkäyttölain mukaisen puuttumisen merkitystä käytännössä rajoittaa ilmoituksenvaraista toimintaa koskeva pääsääntöinen aloittamisoikeus ennen valitusajan umpeutumista.
Pykälässä säädettäisiin myös ilmoituksen hyväksymisen perusteista, jotka viranomaisen tulisi varmistaa. Toiminnan tulisi täyttää laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt vähimmäisvaatimukset. Ilmoitusmenettelyssä toimivaltaisen viranomaisen on aineellisoikeudellisesti noudatettava lähes kokonaisuudessaan lupamenettelyssäkin noudatettavaa lainsäädäntöä.
Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin ne myönteisen ilmoituspäätöksen edellytykset, jotka on erityisesti varmistettava. Edellytykset on kerätty 5-kohtaiseen luetteloon, jossa mainitaan kielletyt seuraukset, joita ei saa aiheutua suunnitellusta toiminnasta. Luettelo vastaa pääosin lain 49 §:n mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä. Luettelosta puuttuu 49 §:n 1 momentin 5 kohta, joka koskee eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Peruste on tarpeeton ilmoituksenvaraisten toimintojen kohdalla, koska kohtuuton rasitus on säädettävän 29 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti luvanvaraisuusperuste.
Pykälän 3 momentissa viitattaisiin pilaantumisen ehkäisemisen kannalta tarpeellisten määräysten osalta 52 §:ään. Ilmoituksenvaraisista toiminnoista vain eläinsuojille laadittaisiin asetus, jossa olisi täsmennetty ilmoituspäätöksessä annettavia määräyksiä. Muiden liitteen 4 toimintoja koskevassa menettelyssä tarvittavat määräykset olisi harkittava 52 §:n mukaisesti. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi seurantaa ja tarkkailua koskevista määräyksistä ja näitä koskevien tietojen toimittamisvelvollisuudesta valvontaviranomaiselle. Ilmoituspäätökseen liitettäviä määräyksiä harkittaessa voidaan tarpeellisten määräysten arvioinnissa soveltuvin osin noudattaa mitä 62 §:ssä säädetään. Toiminnan tarkkailuvelvollisuus ja tietojen toimittamisvelvollisuus viranomaiselle seuraa myös 8 §:stä ja niistä voidaan säätää tarkemmin asetuksella 9 §:n mukaisesti.
115 e §. Hallintomenettely ilmoitusasioissa. Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin ne lain säännökset, joita ilmoitusmenettelyssä olisi noudatettava. Koska osa ilmoituksenvaraisista liitteen 4 toiminnoista on luonteeltaan vähäisiä ja niistä aiheutuvat ympäristövaikutukset saattavat olla hyvinkin paikallisia, osassa menettelyssä noudatettavista säännöksistä olisi mahdollisuuksia tarvittaessa soveltaa kevennettyä menettelyä. Keventävän menettelyn mahdollistavat säännökset on lueteltu 1 momentin alakohdissa 2, 4 ja 8 ja ne koskevat lausuntojen pyytämistä, ilmoituksesta tiedottamista ja ilmoituspäätöksen julkaisemista. Käytännössä esimerkiksi, jos ilmoituksessa on kyse toiminnan muutoksesta, kuultavien piiri määräytyisi muutoksen asiasisällön mukaan, eikä mahdollisesti vielä voimassa olevan, ilmoituksella kumoutuvan ympäristöluvan asianosaispiirin mukaan. Ilmoituksesta tiedottamisen ja päätöksen julkaisemisen tapaan voivat vaikuttaa asian merkitys ja laatu.
Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin ne säännökset, joita sovellettaisiin ilmoitusmenettelyssä tehtävään päätökseen, vaikka säännöksessä mainitaan niiden koskevan lupamenettelyssä annettavaa lupaa. Nämä säännökset koskisivat päätöksen voimassaoloa, raukeamista ja muuttamista, päätöksen selventämistä ja peruuttamista. Toiminnan lopettamiseen sovelletaan mitä 94 §:ssä säädetään määräysten antamisesta.
Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden tarkemmista säännöksistä liittyen ilmoituspäätöksen sisältöön.
116 §. Ilmoitus toiminnasta rekisteröintiä varten. Pykälän 6 momenttia muutettaisiin siten, että mainittaisiin ilmoituksenvarainen toiminta muiden sellaisten toimintojen ohella, joista ei tarvitse tehdä ilmoitusta toiminnan rekisteröintiä varten.
12 luku. Kertaluonteista toimintaa koskeva ilmoitusmenettely. Luvun otsikkoa muutettaisiin, koska uudessa 10 a luvussa säädettäisiin yleisestä ilmoitusmenettelystä. Luvun aiempi otsikko ”Ilmoitusmenettelyt” vaihdettaisiin, jotta vältettäisiin sekaannus uuteen 10 a lukuun. Siinä säädettävää ilmoitusmenettelyä sovellettaisiin jatkuvaan ilmoitusta edellyttävään toimintaan, kun taas 12 lukuun sisältyvät ilmoitusta edellyttävät toiminnot ovat luonteeltaan kertaluonteisia.
120 §. Poikkeuksellinen tilanne muussa kuin luvanvaraisessa, ilmoituksenvaraisessa tai rekisteröitävässä toiminnassa. Pykälä koskee ennakoimattomia ja toiminnanharjoittajan omista toimista riippumattomia poikkeuksellisia tilanteita, joissa syntyy toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Säännöstä täydennettäisiin siten, että otsikkoon ja pykälään lisättäisiin maininta myös ilmoituksenvaraisten toimintojen rajaamisesta säännöksen ulkopuolelle.
123 §. Poikkeuksellinen tilanne luvanvaraisessa, ilmoituksenvaraisessa ja rekisteröitävässä toiminnassa. Pykälässä säädetään poikkeuksellisista tilanteista luvanvaraisessa ja rekisteröitävässä toiminnassa. Pykälän soveltamisala liittyy onnettomuuksiin ja ennakoimattomiin tuotantohäiriöihin tai vastaaviin toiminnasta riippumattomiin yllättäviin ja poikkeuksellisiin tilanteisiin. Pykälää muutettaisiin tästä syystä lisäämällä otsikkoon maininta ilmoituksenvaraisesta toiminnasta. Otsikon lisäksi myös pykälän 1 momenttia muutettaisiin kattamaan ilmoituksenvarainen toiminta.
168 §. Säännöllinen valvonta. Pykälän 2 ja 4 momenttia muutettaisiin siten, että pykälässä säädetyt säännöllinen valvonta ja säännöllisestä valvonnasta laadittava valvontaohjelma ulotettaisiin koskemaan ehdotettavaa ilmoituksenvaraista toimintaa.
169 §. Tarkastus onnettomuus-, haitta- ja rikkomustilanteissa. Säännöllisen valvonnan ulkopuolisia tilanteita koskevaa pykälää muutettaisiin siten, että sen soveltamisen piiriin saatettaisiin myös ilmoituksenvaraisen toiminta.
170 §. Ilmoitus toiminnan aloittamisesta sekä toiminnan muutoksista ja toiminnanharjoittajan vaihtumisesta. Pykälässä säädetään toiminnanharjoittajan ilmoituksista toiminnan ja luvanhaltijan muutoksissa. Pykälää muutettaisiin siten, että toiminnanharjoittajalle säädetyt ilmoitusvelvollisuudet koskisivat myös ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajaa. Koska ilmoituksenvaraisen toiminnan aloittaminen eroaa luvanvaraisen toiminnan aloittamisesta ilmoitukselle asetetun määräajan ja siihen kytketyn aloittamisoikeuden osalta, pykälän 2 momentiksi lisättäisiin uudenlaisesta tilanteesta ilmoittamisvelvollisuus, eli 115 a §:n mukaisessa ilmoituksessa mainitun toiminnan aloittamisen siirtymisestä tai peruuntumisesta.
171 §. Tarkkailu toisen alueella. Pykälää muutettaisiin 1 momentissa siten, että siihen sisällytettäisiin ilmoituksenvaraisen toiminnan osalta toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus ilmoituspäätöksessä myöntää toiminnanharjoittajalle oikeus toimintansa vaikutusten tarkkailuun toisen alueella. Pykälän mukaan oikeuden voi myöntää myös valvontaviranomainen ja tällöin oikeus koskee niin luvanvaraista kuin ilmoituksenvaraista toimintaa.
172 §. Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus. Pykälässä säädetään viranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksista. Pykälän 1 momentin johdantolauseeseen lisättäisiin maininta 115 a §:ssä tarkoitetusta toimivaltaisesta viranomaisesta, jolla olisi samat oikeudet kuin luvanvaraista toimintaa koskevilla valvonta- ja lupaviranomaisilla.
175 §. Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen. Pykälässä säädetään valvontaviranomaisen määräyksistä ja kielloista oikeudenvastaisen tilan oikaisemiseksi. Pykälän 2 momenttiin, jossa säädetään luvanvaraisen toiminnan osalta, että määräyksen antaa valtion valvontaviranomainen, jos ympäristöluvan myöntää valtion ympäristölupaviranomainen ja muutoin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, lisättäisiin maininta ilmoituksenvaraisesta toiminnasta. Toimivalta määräytyy samoin kuin luvanvaraisen toiminnan osalta.
180 §. Määräys pilaantumisen ehkäisemiseksi. Pykälässä säädetään kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen oikeudesta antaa yksittäinen määräys pilaantumisen ehkäisemiseksi. Voimassaolevassa pykälässä tämä mahdollisuus on kuitenkin poissuljettu luvanvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan osalta. Pykälää muutettaisiin siten, että säännöksen soveltamisalasta poistettaisiin myös ilmoituksenvarainen toiminta. Siten liitteen 4 mukaisissa asioissa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ei olisi mahdollisuutta antaa yksittäistä määräystä pilaantumisen ehkäisemiseksi.
181 §. Toiminnan keskeyttäminen. Pykälän 3 momentissa säädetään viranomaisten välisestä toimivaltajaosta toiminnan keskeyttämistilanteissa. Pykälässä säädettäisiin jatkossa luvanvaraisen toiminnan lisäksi myös ilmoituksenvaraisen toiminnan keskeyttävästä viranomaisesta. Viranomainen määräytyisi ilmoituksenvaraisen toiminnan osalta samoin kuin luvanvaraisen toiminnan osalta.
189 §. Valvontaviranomaisten vastuunjako luvanvaraisten, ilmoituksenvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen valvonnassa. Pykälässä säädetään kuntienympäristönsuojeluviranomaisten ja valtion valvontaviranomaisten välisestä lähtökohtaisesti rinnakkaisen valvontavastuun jakamisesta tietyissä tilanteissa. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin maininnat ilmoituksenvaraisesta toiminnasta ja ilmoituspäätöksestä, jolloin 168 ja 169 §:n mukainen valvonta kuuluisi 10 a luvun mukaisten ilmoitusasioiden osalta valtion valvontaviranomaiselle, jos valtion ympäristölupaviranomainen olisi tehnyt toimintaa koskevan ilmoituspäätöksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, jos se olisi tehnyt toimintaa koskevan ilmoituspäätöksen.
Pykälän 2 momentissa säädetään viranomaisen mahdollisuudesta yhdistää valvontaa sen asianmukaisuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi, jos toiminnat sijaitsevat samalla alueella. Rekisteröitävää toimintaa on voimassaolevan lain mukaan voinut yhdistää luvanvaraisen toiminnan valvontaan ja nyt momenttiin lisättäisiin myös 10 a luvun mukaisesti ilmoituksenvaraisen toiminnan valvonta. Momentin viimeisessä virkkeessä laajennettaisiin kuulemisvelvollisuutta myös ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajaan ja viranomaiseen, jolle valvonta edellä kuvatusti siirtyisi valvonnan yhdistämisen vuoksi.
202 §. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset. Pykälässä säädetään kunnan ympäristönsuojelumääräyksistä ja tietyistä tilanteista ja toiminnoista, joita ne eivät voi koskea. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin 1 kohdan osalta siten, että 10 a luvun ilmoituksenvarainen toiminta poissuljettaisiin luvanvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan tapaan mukaisesti kunnan ympäristönsuojelumääräysten piiristä.
205 §. Maksut. Pykälään 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin maininta ilmoituksenvaraisesta toiminnasta, jolloin valtion valvontaviranomainen saisi oikeuden periä näiden valvontaohjelmaan perustuvista määräaikaistarkastuksista ja muusta ohjelmaan perustuvasta säännöllisestä valvonnasta maksun, samaan tapaan kuin luvanvaraisesta ja rekisteröitävästä toiminnasta.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin vastaavasti siten, että 2 kohtaan lisättäisiin maininta ilmoituksenvaraisesta toiminnasta, jolloin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen saisi samoin oikeuden periä maksun valvontaan liittyvistä suoritteistaan kuten luvanvaraisesta ja rekisteröitävästä toiminnasta.
Pykälän 5 momentissa säädetään viranomaisten ja haittaa kärsivien asianosaisten aloitteesta vireillepannun asian käsittelymaksusta. Momenttia muutettaisiin siten, että säännökseen lisättäisiin maininnat ilmoituspäätöksestä. Tällöin käsittelymaksu viranomaisen hakemuksesta vireille tulleesta 89 §:n mukaisesti muutettavasta ilmoituspäätöksestä perittäisiin kuten luvasta.
223 §. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään talletettavat tiedot. Pykälässä säädetään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään talletettavista ympäristönsuojelulain mukaisista tiedoista ja niiden tallettamisesta vastuussa olevista tahoista. Valtion valvontaviranomaisen 2 momentin mukaista tallettamisvelvoitetta muutettaisiin 7 kohdan osalta siten, että luvanvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan seuranta- ja tarkkailutietojen tallettamista, sekä muita vastaavia tietoja koskeva velvoite ulotettaisiin koskemaan myös ilmoituksenvaraista toimintaa.
Vastaavalla tavalla kunnalle tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 3 momentin mukaan kuuluva tallettamisvelvoite ulotettaisiin kohdassa 5 kattamaan ympäristöluvanvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan lisäksi myös ilmoituksenvaraista toimintaa koskevat seuranta- ja tarkkailutiedot ja muut vastaavat tiedot, jotka toiminnanharjoittaja on velvollinen toimittamaan valvontaviranomaiselle.
225 §. Ympäristönsuojelulain rikkominen. Pykälässä säädetään rikoslain säännöksiä täydentävistä sakonuhkaisista rangaistussäännöksistä. Pykälää muutettaisiin 1 momentin osalta siten, että 1 kohtaan lisättäisiin pykäläviittaus 115 a §:ään, jolloin pykälän mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti olisi ympäristönsuojelulain rikkomisena rangaistavaa. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa muutettaisiin lisäämällä siihen maininta 115 d §:n nojalla annettuun päätökseen perustuvan velvollisuuden, käytännössä ilmoituspäätökseen sisältyvien määräysten noudattamisen laiminlyöntiin, joka olisi vastaavalla tavalla rangaistavaa. Lisäksi 1 momenttiin lisättäisiin uusi 4 a kohta. Tällöin rangaistavaksi tulisi 115 a §:ssä tarkoitetun toiminnan aloittaminen ennen 115 c §:ssä säädettävän 120 vuorokauden määräajan kulumista.