Asia on saapunut eduskuntaan. Asia on lisäksi lähetetty liikenne- ja viestintävaliokuntaan lausunnon antamista varten.

Valiokunta lähetti asian mahdollisia toimenpiteitä varten talousvaliokuntaan ja tulevaisuusvaliokuntaan.

Valiokunta lähetti asian tiedoksi puolustusvaliokuntaan.

Valiokunta merkitsi saapuneeksi liikenne- ja viestintävaliokunnan kannanoton: Valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston hyvin varaukselliseen kantaan ja painottaa, että asian jatkokäsittelyssä tulee arvioida ja varmistaa, ettei sääntelystä aiheudu tarpeetonta taloudellista tai hallinnollista taakkaa eurooppalaisille avaruusalan toimijoille tai haittaa Euroopan ja Suomen avaruusalan kilpailukyvylle, ja että sääntely ei ole päällekkäistä muun EU-sääntelyn kanssa. Valiokunta pitää sääntelyn tavoitteita pääosin asianmukaisina, mutta katsoo, että sääntelyä ei tule hyväksyä sen nykyisessä muodossa.

Merkittiin saapuneeksi talousvaliokunnan ilmoitus : ei toimenpiteitä.

Valiokunta merkitsi saapuneeksi tulevaisuusvaliokunnan kannanoton: Tulevaisuusvaliokunta kuuli EU:n avaruusasetuksesta yliopistoja, Ilmatieteen laitosta, puolustusvoimia/maanpuolustuskorkeakoulua ja suomalaisia avaruusalan yrityksiä. Asiantuntijanäkemyksistä voidaan tiivistää seuraavat näkökohdat. Tulevaisuusvaliokunnalle lausuneet asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että asetuksen tavoitteet ovat oikeansuuntaisia. Vuonna 2015 kiertoradoilla oli noin 1500 satelliittia. Nyt niitä on noin 14 000. Vuoteen 2050 mennessä kiertoradoilla voi toimia kymmeniätuhansia satelliitteja samanaikaisesti, ja suuri osa tästä kapasiteetista on satelliittiparvissa eli konstellaatioissa, jotka edellyttävät huomattavasti kehittyneempiä avaruusliikenteen hallinnan (STM/SSA) prosesseja ja järjestelmiä kuin nykyisin. Yhteiskunnan avaruuteen liittyvien riippuvuuksien jatkuvasti kasvaessa ja lähiavaruuden ruuhkautuessa on tärkeää, että avaruuden käytettävyys ja unionin strategiset edut kyetään varmistamaan ja varaudutaan uhkiin, joita kasvava avaruustoiminta ja erilaiset kriisit voivat aiheuttaa. Siksi sääntelyä tarvitaan jossain muodossa. Eurooppa kilpailee avaruusteknologiassa Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian ja Japanin kanssa ja useat uudet avaruusvaltiot esimerkiksi globaalissa etelässä investoivat voimakkaasti sekä omaan laukaisuinfrastruktuuriinsa että avaruuspalvelujen autonomiaan. Suomen avaruuslaki on ollut edelläkävijä kestävyydessä ja yritystoiminnan houkuttavuudessa. Suomi on yksi Euroopan menestyksekkäimmistä avaruustalouksista, ja maamme on viime vuosina profiloitunut suureksi ja dynaamiseksi avaruusalan toimijaksi maailmanlaajuisesti, joten tätä saavutettua etulyöntiasemaa ei tule päästää käsistä. Asiantuntijat tukivat kirjelmässä esitettyä Suomen kantaa, jossa korostetaan muun muassa oikeusperustan selkeyttämistä, suhteellisuusperiaatteen arviointia ja tarvetta välttää kilpailukykyä heikentävää ylisääntelyä. Suomelle hyödyllistä saattaa olla myös avaruussäädökseen suunniteltu mekanismi, jossa yhdessä jäsenvaltiossa myönnetty lupa avaruustoimintaan tunnustetaan automaattisesti muissa jäsenvaltioissa. Tämä voisi poistaa esteitä Suomessa toimivien yritysten rajat ylittävältä toiminnalta. Asiantuntijat nostivat kuitenkin esiin seuraavia asetuksen piirteitä, jotka voivat toimia näitä tavoitteita vastaan. Lisää byrokratiaa ja kustannuksia ja heikentää EU:n kilpailukykyä. Avaruustoiminta on globaalisti kilpailtua. Yhteinen harmonisoitu sääntely on kaikkien etu, mutta muuta maailmaa tiukempi, kankeampi ja kalliimpi sääntely uhkaa johtaa tilanteeseen, jossa kehittyneet ja kykenevät toimijat siirtyisivät muualle sääntelyn jäädessä koskemaan lähinnä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja start up -yritysten alkuvaiheen avaruustoimintaa, samalla kun jäsenvaltioiden kansallisen valvontatyön määrä kasvaa. EU:n kilpailukyky voi asiantuntijoiden mukaan heikentyä päällekkäisen sääntelyn vuoksi. Asetus saattaa lisäksi johtaa tilanteeseen, jossa kaupalliset, mutta viranomaistehtävien kannalta välttämättömät kansallisen valvonnan alla olevat satelliitit edellyttävät EU-tason lupamenettelyä, vaikka täytettävänä olisi operatiivisesti kiireellisiä tehtäviä. Siirtymäaika liian lyhyt. Satelliittien suunnittelu-, valmistus- ja laukaisuprosesseihin liittyvät suunnitelmat ja päätökset tehdään jopa 5–7 vuotta ennen laukaisua. Ehdotettu siirtymämalli perustuu tiukkoihin päivämääriin ja olisi käytännössä takautuvasti sovellettava. Kansallisesti jo myönnettyjen lupien perusteella suunnitellut ja hyväksytyt avaruushankkeet joutuisivat uuteen EU-lupamenettelyyn, sarjatuotannossa olevia satelliittimalleja olisi muutettava kesken tuotantosyklin ja pitkälle suunnitelluille laukaisuohjelmille aiheutuu epävarmuuksia. Suosii suuria avaruusmaita ja toimijoita. Laajat raportointivaatimukset, tekniset arvioinnit, ympäristöjalanjäljen laskentamenetelmät ja uudet lupaprosessit muodostavat pk-toimijoille suhteellisesti huomattavasti suuremman taakan ja myös pienten avaruustoimintaa harjoittavien maiden, kuten Suomen, byrokraattinen taakka kasvaa suhteellisesti suuria maita enemmän. Ehdotus ei myöskään tee eroa perinteisten valmistajien suosimien mittavien yksittäisprojektien vs. pienten satelliittien sarjatuotannon välille: yksittäinen tekninen vaatimus kertautuu sarjatuotannossa, jolloin sääntelyn vaikutus kohdistuu erityisesti New Space -toimijoihin. Huomioi kaksikäyttöisyyden epämääräisesti. Asetuksessa todetaan, että sitä ei sovelleta avaruusesineisiin, joita käytetään ainoastaan puolustukseen tai kansalliseen turvallisuuteen liittyvien tavoitteiden mahdollistamiseksi. Valtaosa satelliiteista on kuitenkin luonteeltaan kaksoiskäyttöisiä. Komission esitys voi haitata yritysten pääsyä puolustusmarkkinoille, jos kansallisen turvallisuuden määritelmä ja rajaus jäävät epäselviksi ja jos muun kuin puhtaan puolustustoiminnan katsotaan kuuluvan asetuksen soveltamisalaan. Tällä voi olla suora vaikutus kansallisen puolustuksen kykyyn hyödyntää kaupallisia avaruuspalveluja, joilla on Naton kaupallisen avaruusstrategian mukaan elintärkeä osuus kansallisissa puolustuskyvykkyyksissä. Antaa komissiolle merkittävän pääsyn yritysten liikesalaisuuksiin ja kansallisen turvallisuuden kannalta arkaluontoiseen tietoon. Toimivaltakysymyksiä on arvioitava tarkasti ja sääntely muotoiltava niin, että tietojenluovutuksen välttämättömyys ja rajaukset määritellään selkeästi eikä rajoiteta jäsenvaltioiden kansallista turvallisuustoimivaltaa. Huomioi tutkimuksen intressit kapeasti. Tähtitieteen näkökulma on huomioitu, jotta vältettäisiin kaupallisen avaruustoiminnan valosaasteen haitta. Avaruusfyysikoiden ääntä on kuultu heikommin, joten ehdotus ei huomioi avaruussään merkitystä avaruusinfrastruktuurin toimintavarmuudelle. Avaruussään vaihtelut voivat johtaa esimerkiksi sähköntuotannon menetykseen, teholähdevikoihin ja häiriöihin radiolinkkien taajuuksissa. Asetus velvoittaa tunnistamaan kaikki riskit, mutta EU on heikentänyt avaruusymmärryksen rahoitusta. Esimerkiksi yläilmakehän tiheysvaihteluita ei nykylaitteilla pystytä kvantifioimaan saati monitoroimaan eikä satelliittien radalla pysymiseen liittyvää riskiarviointia siten voida toteuttaa. Eurooppalaisen tutkimuksen kannalta on myös tärkeää, että EU-maiden satelliittioperaattorien avaruusjärjestelmillään keräämä havaintodata on avoimesti saatavilla. Tulkitsee kestävyyden rajoittuneesti. Avaruusteknologian toimintavarmuus on välttämätön työkalu maapallon kestävyystavoitteiden, kuten puhtaan siirtymän saavuttamiseksi. Jos avaruusinfrastruktuuri häiriintyy vakavasti avaruusromun, avaruussäätapahtumien tai muiden häiriöiden seurauksena tai jos massiivinen aurinkomyrsky tuhoaa sen, koko yhteiskunta on vaarassa lamaantua. Kestävyyttä tukevaa sääntelyä tulisi siksi suunnitella niin avaruustoiminnan ympäristövaikutusten minimoinnin kuin myös avaruusinfrastruktuurin toimintavarmuuden varmistamisen ja yhteiskunnan resilienssin tukemisen näkökulmista.