4.1
Komission tiedonanto
Tiedonanto sisältää yhteenvedon jo toteutetuista ALV-toimintasuunnitelman toimenpiteistä ja luettelee uudistuksen seuraavat vaiheet.
4.1.1
4.1.1 Toteutetut toimenpiteet
Tiedonannossa mainitaan seuraavat jo toteutetut toimenpiteet:
– Verkkokauppaa koskevat ehdotukset sähköisen kaupan verotuksen yksinkertaistamiseksi, COM(2016) 755—757, on annettu ja niitä käsitellään parhaillaan neuvostossa.
– Ehdotus soveltaa samaa ALV-kantaa sähköisiin kuin painettuihin julkaisuihin, COM(2016) 758, on annettu ja se on neuvoston käsiteltävänä.
– Komissio on käynnistänyt Transaction Network Analysis -välineen kehittämisen Eurofisc-verkoston ALV-tietojen vaihtoa ja käsittelyä varten.
– EU:n taloudellisia etuja vastaan kohdistuvien rikosten torjumiseksi koskeva direktiivi, (EU) 2017/1371, on hyväksytty.
– Neuvottelut Norjan kanssa hallinnollista yhteistyötä koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi on aloitettu.
– Ehdotus väliaikaiseksi yleiseksi käännetyn verovelvollisuuden mekanismiksi, COM(2016), on annettu ja se on neuvoston käsiteltävänä.
4.1.2
4.1.2 Tiedonannon kanssa samanaikaisesti annetut ehdotukset
Tiedonannossa viitataan komission samassa yhteydessä antamiin lainsäädäntöehdotuksiin, joissa vahvistettaisiin lopullisen ALV-järjestelmän keskeiset periaatteet. Näitä käsitellään kohdassa 4.2.
4.1.3
4.1.3 Tulevat ehdotukset
Tiedonannossa luetellaan seuraavat vuoden 2017 marraskuussa annettavat lainsäädäntöehdotukset:
– ehdotus ALV-kantojen uudistamiseksi määränpäämaaperiaatteen mukaisiksi;
– kokonaisvaltainen yksinkertaistamispaketti pienille ja keskisuurille yrityksille hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi;
– hallinnollista yhteistyötä koskeva ehdotus, jonka tarkoituksena on parantaa tietojenvaihtoa, riskianalyysien suorittamista ja yhteistyötä vero- ja tulliviranomaisten sekä EU:n lainvalvontaviranomaisten kanssa.
Vuoden 2017 loppuun mennessä komissio aikoo myös valmistella kaksi raporttia verohallintojen toiminnan tehokkuudesta.
Komission tarkoituksena on antaa vuonna 2018 direktiiviehdotus ja siihen liittyvät ehdotukset täytäntöönpanotoimiksi, joissa määritellään lopullisen ALV-järjestelmän toimintaan ja IT-välineiden kehittämiseen tarvittavat yksityiskohtaiset tekniset säännökset.
Lopullinen jäsenvaltioiden välistä kauppaa koskeva ALV-järjestelmä otettaisiin käyttöön vuoteen 2022 mennessä.
4.2
Nyt ehdotetut muutokset
Tiedonannon yhteydessä annetut komission lainsäädäntöehdotukset sisältävät seuraavat toimenpiteet:
- lopullisen ALV-järjestelmän keskeisten yleisperiaatteiden vahvistaminen;
- käsitteen ”luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen” käyttöönotto;
- neljä lyhyen aikavälin muutosta koskien tavaroiden yhteisökauppaa.
Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsite sekä lyhyen aikavälin muutokset tulisivat voimaan vuoden 2019 alusta.
4.2.1
4.2.1 Lopullisen ALV-järjestelmän yleisperiaatteet
EU:n jäsenvaltioiden välisen rajat ylittävän kaupan nykyinen ALV-järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1993. Se oli alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi. Nykyjärjestelmässä rajat ylittävät yritysten väliset tavaratoimitukset on vapautettu verosta lähtövaltiossa yhteisömyyntinä ja ne verotetaan määränpäävaltiossa yhteisöhankintana siten, että ostaja on hankinnasta verovelvollinen.
Komission ehdottamassa lopullisessa ALV-järjestelmässä tavaroiden myyntiä jäsenvaltiosta toiseen verotettaisiin vastaavalla tavalla kuin tavaroiden myyntiä jäsenvaltion sisällä. Arvonlisäveroa alettaisiin kantaa yritysten välisessä kaupassa siten, että myyjä suorittaisi myynnistä veron määränpäävaltiolle sen verokantoja ja muita ALV-sääntöjä soveltaen. Tämä varmistaisi yhdenmukaisen kohtelun koko tuotanto- ja jakeluketjussa.
Muutos edellyttäisi yksinkertaistamistoimenpiteitä. Nykyistä sähköisiin palveluihin sovellettavaa verotusmenettelyn erityisjärjestelmää, yhden yhteyspisteen järjestelmää, laajennettaisiin koskemaan muuta rajat ylittävää kauppaa. Yritysten olisi rekisteröidyttävä ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet, ja ne voisivat täyttää ilmoitus- ja maksuvelvoitteensa yhden verkkoportaalin kautta. Järjestelmä mahdollistaisi myös ostoihin sisältyvän veron vähentämisen. Tunnistamisjäsenvaltio tilittäisi verot edelleen määränpäävaltioille. Tämä varmistaisi yrityksille yksinkertaisemman arvonlisäveron kannon ja jäsenvaltioille vankemman järjestelmän tulojen keräämiseksi.
Sääntöjä yksinkertaistettaisiin myös siten, että myyjät voisivat laatia laskut sijoittautumisvaltion sääntöjen mukaisesti. Lisäksi yritysten ei enää tarvitsisi laatia yhteenvetoilmoitusta rajat ylittävistä liiketoimista.
Ehdotettu järjestelmä edellyttäisi verohallinnoilta nykyistä parempaa luottamusta ja yhteistyötä, koska määränpäävaltion olisi voitava luottaa siihen, että vero on kannettu lähtöjäsenvaltiossa. Järjestelmä merkitsisi myös huomattavaa muutosta yrityksille. Tämän vuoksi täytäntöönpanon olisi tapahduttava vaiheittain.
Uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa verotettaisiin rajat ylittävät yritysten väliset tavaratoimitukset. Myyjä suorittaisi myynnistään veron ostajan jäsenvaltiolle yhden yhteyspisteen järjestelmän kautta. Verohallinnon luotettavaksi tunnustamat yritykset suorittaisivat kuitenkin edelleen veron ostajina muista jäsenvaltioista hankkimistaan tavaroista. Näin erityisjärjestelmän kautta ohjautuvan arvonlisäveron määrä vähenisi huomattavasti ja yritysten sopeutuminen helpottuisi. Uudistuksen toisessa vaiheessa uusi verokohtelu ulotettaisiin kattamaan myös rajat ylittävät palvelut. Tällöin kaikkia myyntejä sisämarkkinoilla kohdeltaisiin samalla tavoin riippumatta siitä, ovatko ne maiden sisäisiä vai rajat ylittäviä. Komission tarkoituksena on ehdottaa toista lainsäädäntövaihetta sen jälkeen, kun ensimmäistä vaihetta on arvioitu viiden vuoden kuluttua sen täytäntöönpanosta.
Uudistuksen ensimmäinen vaihe jaettaisiin vielä kahteen alavaiheeseen. Ensimmäiseen alavaiheeseen kuuluvat nyt annettu lainsäädäntöehdotus ja muut tiedonannossa mainitut vuoden 2017 aikana annettavat ehdotukset.
Nyt annettu lainsäädäntöehdotus sisältää ainoastaan uuden järjestelmän keskeisten periaatteiden vahvistamista koskevan säännöksen. Sen mukaan jäsenvaltioiden välisen kaupan väliaikainen järjestelmä korvataan lopullisella verotusjärjestelmällä, jonka periaatteina ovat:
- tavaroiden ja palvelujen verottaminen määränpäävaltiossa;
- myyjän tai ostajan, jos tämä on luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen, veronmaksuvelvollisuus; sekä
- keskitetty rekisteröintijärjestelmä, jonka avulla vero ilmoitetaan, maksetaan ja vähennetään.
Toisessa alavaiheessa vuonna 2018 annettaisiin yksityiskohtaiset tekniset säännökset näiden perusperiaatteiden täytäntöönpanoa varten. Tällöin tarkistettaisiin koko ALV-direktiivi ja nykyiset siirtymäsäännöksiä sisältävät artiklat.
4.2.2
4.2.2 Lyhyen aikavälin parannukset
ECOFIN-neuvosto hyväksyi marraskuussa 2016 päätelmät siitä, miten rajat ylittäviä tavaratoimituksia koskevia ALV-sääntöjä voitaisiin parantaa lyhyellä aikavälillä.
Neuvosto valitsi päätelmissään neljä erityisaluetta parannuksen kohteeksi:
– ostajan ALV-tunnisteen merkitys;
– ketjuliiketoimet;
– call off -varastot; ja
– tavaroiden yhteisömyynnin verovapauden todistaminen.
Neuvoston pyytämät toimenpiteet sisältyvät komission nyt antamaan lainsäädäntöehdotukseen. Neuvoston päätelmistä poiketen tietyt menettelyt on ehdotettu kytkettäväksi luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsitteeseen.
4.2.3
4.2.3 Luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen
Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsite otettaisiin käyttöön jo ennen lopullisen ALV-järjestelmän voimaantuloa. Sen avulla voitaisiin tunnistaa yleisesti luotettavana pidettävät veronmaksajat. Käsite on yksi lopullisen järjestelmän ensimmäisen vaiheen keskeisistä osista.
Ehdotuksen mukaan tiettyjä petoksille alttiita yksinkertaistamissääntöjä voitaisiin soveltaa ainoastaan, jos liiketoimen osapuolena olisi luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen. Nykyjärjestelmässä sääntöjä sovelletaan samalla tavalla eikä verovelvollisia ole luokiteltu luotettavuuden perusteella.
Verovelvollinen hyväksyttäisiin luotettavaksi tunnustetuksi verovelvolliseksi unionin tasolla yhdenmukaisin perustein. Yhden jäsenvaltion hyväksyntä olisi voimassa koko unionissa. Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa ei myönnettäisi verovelvollisille, joihin ei sovelleta yleisiä arvonlisäverosääntöjä tai jotka harjoittavat taloudellista toimintaa vain satunnaisesti.
Direktiivissä vahvistettaisiin yleiset kriteerit, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat vahvistaa verovelvolliset luotettaviksi. Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman myöntäminen edellyttäisi, että kaikki seuraavat perusteet täyttyisivät:
- hakija on sijoittautunut EU:hun;
- hakijalla ei ole vakavia tai toistuvia verotussääntöjen tai tullilainsäädännön rikkomisia eikä merkintöjä hakijan taloudelliseen toimintaan liittyvistä vakavista rikoksista;
- hakijan osoitus toimintansa ja tavaravirtojen valvonnan korkeasta tasosta kaupallisten ja tarvittaessa kuljetustietojen hallintajärjestelmän avulla, mikä mahdollistaa asianmukaiset verotarkastukset, tai luotettavan tai sertifioidun sisäisen tarkastusketjun avulla;
- todiste hakijan vakavaraisuudesta, joka katsotaan toteen näytetyksi, kun hakijan taloudellinen asema on hyvä ja riittää täyttämään tämän sitoumukset asianomaisen liiketoiminnan lajin ominaisuudet asiaankuuluvasti huomioon ottaen tai kun esitetään vakuutus- tai muiden rahoituslaitosten taikka muiden taloudellisesti luotettavien kolmansien osapuolten antamat vakuudet.
Verovelvollisten, joille on myönnetty valtuutetun taloudellisen toimijan asema (AEO) tulliverotuksessa, katsottaisiin automaattisesti täyttävän nämä vaatimukset.
Hallinnollisesta yhteistyöstä annettuun asetukseen otettaisiin säännöt luotettavaksi tunnustettua verovelvollista koskevan tiedon sisällyttämiseksi ALV-tietojen vaihtojärjestelmään (VIES-järjestelmään; VAT Information Exchange System). Verohallinnot ja yritykset voisivat tarkistaa sähköisesti, onko yrityksellä luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema.
Myöhemmin annettavassa neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettaisiin luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa koskevat käytännön järjestelyt ja varmistettaisiin, että menettely, jolla asema myönnetään tai perutaan, on riittävän yhdenmukainen kaikkialla unionissa.
4.2.4
4.2.4 ALV-tunniste ja yhteenvetoilmoitus
Ehdotuksen mukaan verottoman tavaroiden yhteisömyynnin edellytyksenä olisi, että ostajalla olisi voimassa oleva ALV-tunniste muussa kuin kuljetuksen lähtövaltiossa ja että myyjä täyttäisi oikein myyntiä koskevan yhteenvetoilmoituksen.
Ehdotus lisäisi kaksi uutta aineellista vaatimusta myynnin verottomuudelle. Euroopan unionin tuomioistuin on aikaisemmin katsonut nämä vaatimukset vain muodollisiksi. Tästä johtuen tilanteissa, joissa kyseistä edellytystä ei ole noudatettu, jäsenvaltiot voivat nykyisin määrätä vain sakkoja tai hallinnollisia seuraamuksia mutta eivät evätä itse vapautusta.
Vaatimusten tavoitteena on helpottaa valvontaa ja parantaa VIES-järjestelmän tietojen laatua ja luotettavuutta.
4.2.5
4.2.5 Ketjuliiketoimet
Ehdotus pyrkii yhdenmukaistamaan ketjuliiketoimia koskevia sääntöjä. Ketjuliiketoimilla tarkoitetaan samojen tavaroiden peräkkäisiä luovutuksia siten, että niihin liittyy yksi kuljetus kahden jäsenvaltion välillä.
Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ketjuliiketoimessa on veroton vain se liiketoimi, johon kuljetus liittyy. Kriteerit, joiden perusteella tämä kohdistaminen käytännössä tapahtuu, eivät kuitenkaan ole unionissa yhdenmukaiset. Ehdotuksen tarkoituksena on edistää oikeusvarmuutta näissä tilanteissa.
Ehdotuksen mukaan ABC-ketjuliiketoimessa, jossa B järjestää kuljetuksen, A:n ja B:n välinen liiketoimi olisi veroton yhteisömyynti, jos B antaa A:lle tiedon määränpääjäsenvaltiosta ja B on ALV-rekisteröity muussa jäsenvaltiossa kuin kuljetuksen lähtövaltiossa. Jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty, B:n ja C:n välinen liiketoimi on veroton yhteisömyynti.
Näitä sääntöjä sovellettaisiin vain, jos sekä A että B olisivat luotettavaksi tunnustettuja verovelvollisia. Muussa tapauksessa sovellettaisiin nykyisiä sääntöjä, joiden mukaan verottomuus edellyttää, että myyjä osoittaa kuljetuksen liittyvän kyseiseen luovutukseen.
4.2.6
4.2.6 Call off -varastot
Call off -varastomenettelyä käytettäessä myyjä siirtää tavaroita ostajan käytössä olevaan varastoon toiseen jäsenvaltioon siten, että ostajasta tulee tavaroiden omistaja vasta, kun tavara otetaan varastosta.
Nykyisten sääntöjen mukaan tavarat siirtäneen myyjän katsotaan tehneen yhteisöhankinnan tavaroiden saapumisjäsenvaltiossa, jolloin myyjän on pääsääntöisesti rekisteröidyttävä siellä arvonlisäverovelvolliseksi. Verokohtelu ei ole kuitenkaan yhdenmukaista, koska eräät jäsenvaltiot soveltavat yksinkertaistettuja menettelyjä.
Komissio ehdottaa yhdenmukaista yksinkertaistettua sääntelyä, jonka mukaan varastojärjestelyä pidettäisiin tietyin edellytyksin myyjän yhteisömyyntinä ja ostajan yhteisöhankintana. Näin myyjän ei tarvitsisi rekisteröityä verovelvolliseksi jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa sillä on tavaroita call off -varastojärjestelyjen nojalla.
Ehdotuksen mukaan tavaran myyntiä pidettäisiin tällaisena yhteisömyyntinä, jos
- liiketoimi toteutetaan kahden luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen välillä;
- tavarat kuljetetaan toiseen jäsenvaltioon myöhemmin myytäväksi;
- myyjä ei ole sijoittautunut määränpääjäsenvaltioon;
- ostaja on rekisteröitynyt määränpääjäsenvaltioon, ja ostajan henkilöllisyys ja ALV-tunniste on myyjän tiedossa kuljetushetkellä; ja
- myyjä ilmoittaa liiketoimen yhteenvetoilmoituksessaan.
Myyjän ja ostajan olisi pidettävä erillistä kirjanpitoa näiden sääntöjen mukaisesti myydyistä tavaroista.
4.2.7
4.2.7 Tavaroiden yhteisömyynnin verovapauden todistaminen
Komissio ehdottaa neuvoston täytäntöönpanoasetusta muutettavaksi siten, että käyttöön otettaisiin näyttöolettama tavaroiden kuljettamisesta toiseen jäsenvaltioon. Tällainen näyttö vaaditaan tavaroiden yhteisömyynnin verottomuuden toteuttamiseksi. Yhdenmukaistamalla näyttövaatimuksia voitaisiin lisätä oikeusvarmuutta ja helpottaa yritysten toimintaa.
Tilanteessa, jossa myyjä on luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen ja myyjä tai kolmas osapuoli myyjän puolesta huolehtii kuljetuksesta, olettamana olisi, että tavarat on kuljetettu toiseen jäsenvaltioon, jos myyjällä on hallussaan kaksi keskenään ristiriidatonta todistetta kuljetuksen suorittamisesta. Tilanteessa, jossa ostaja on luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen ja ostaja tai kolmas osapuoli ostajan puolesta huolehtii kuljetuksesta, olettamana olisi, että tavarat on kuljetettu toiseen jäsenvaltioon, jos myyjällä olisi hallussaan kahden keskenään ristiriidattoman kuljetusta koskevan todisteen lisäksi ostajan kirjallinen lausunto kuljetuksen suorittamisesta ja tavaroiden saapumisjäsenvaltiosta.
Veroviranomainen voisi kumota näyttöolettaman, jos näyttöä olisi siitä, ettei tavaroita ole kuljetettu toiseen jäsenvaltioon.
Asetukseen sisältyisi luettelo kysymykseen tulevista todisteista.
Tilanteissa, joissa näiden olettamien edellytykset eivät täyty, sovellettaisiin nykyisiä sääntöjä.