3.1  Vertailuarvoasetus

Vertailuarvoasetuksen muutosehdotuksen pääasiallinen sisältö on asetuksen soveltamisalan supistaminen merkittävästi nykyisestä joukosta. Sääntelyn vaatimukset säilyvät, mutta ne soveltuvat entistä pienempään toimijoiden joukkoon ja kohdentuvat erityisesti systeemisesti merkittäviin vertailuarvoihin eli kriittisiin ja merkittäviin vertailuarvoihin. Ehdotus poistaa ei-merkittävien vertailuarvojen hallinnoijien (n. 90 prosenttia kaikista hallinnoijista) rekisteröitymistaakan ja valvonnan noudattamistaakkaa. 

Ehdotuksella esitetään muutettavaksi merkittävän vertailuarvon määritelmää siten, että sellainen vertailuarvo, joka ei ole kriittinen vertailuarvo, mutta jonka asetuksen mukainen käyttö ylittää kuuden kuukauden keskiarvotiedoilla laskettuna 50 miljardin euron arvon, on merkittävä vertailuarvo ja edellyttää hallinnoijan ilmoittamaan ylityksestä välittömästi valvojalle ja ryhtymään rekisteröitymis- tai toimilupatoimiin ja noudattamaan asetuksen velvoitteita. Kansalliselle valvojalle esitetään lisäksi harkintavaltaa ja oikeus kansallisesti nimetä tietty vertailuarvo merkittäväksi taikka asetuksella säädetyistä syistä lakkauttaa sellainen asema.  

EU:n ilmastonsiirtymää koskeva tai Pariisin sopimuksen mukaista vertailuarvoa voi hallinnoida ainoastaan asetuksen mukaisesti toimiluvallinen tai rekisteröitynyt hallinnoija. 

EU:n ulkopuolisen, kolmanteen maahan sijoittuneen tunnustetuksi hakevan vertailuarvon hallinnoijan on noudatettava vertailuarvoasetusta tai vastaavia IOSCO periaatteita. 

ESMA ylläpitää rekisteriä hallinnoijista EU:ssa (toimiluvalliset ja rekisteröityneet), EU-alueella tunnustetuista ja hyväksytyistä kolmansien maiden hallinnoijista ja EU:n ilmastosiirtymää koskevista ja Pariisin sopimuksen mukaisista vertailuarvoista. 

Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026 

3.2  Euroopan finanssivalvontaviranomaisten tietojenvaihtoehdotus

Voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaan Euroopan valvontaviranomaisia (EBA, ESMA, EIOPA) ja Euroopan järjestelmäriskikomiteaa (ESRB) velvoittaa salassapitosäännös, jonka mukaan luottamuksellisia tietoja ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle tai viranomaiselle muutoin kuin tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssilaitoksia ei voi tunnistaa. Useampi viranomainen saattaa siis kerätä samoja tietoja omien tehtäviensä hoitamiseksi. Komission uuden asetusehdotuksen mukaan Euroopan valvontaviranomaisten, toimivaltaisten viranomaisten ja ESRB:n tulisi pyynnöstä jakaa tietoa, jotta päällekkäinen raportointi vähenisi. Asetusehdotuksessa ehdotetaan pääosin saman sisältöisiä muutoksia Euroopan järjestelmäriskikomitean (ESRB), Euroopan pankkiviranomaisen (EBA), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) sekä Euroopan arvopaperi-markkinaviranomaisen (ESMA) perustamista koskeviin asetuksiin.  

Komission ehdotuksen mukaan EBA:n, EIOPA:n, ESMA:n sekä toimivaltaisten viranomaisten tulisi jakaa tietoa, joka on saatu finanssilaitokselta tai toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta kyseisen viranomaisen tehtäviä suorittaessa. Tietoa on jaettava säännönmukaisesti tai tapauskohtaisesta Euroopan valvontaviranomaisen, ESRB:n, rahanpesudirektiivissä tarkoitetun viranomaisen taikka EBA:n, EIOPA:n ja ESMA:n perustamista kokevissa asetuksissa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. ESRB:n on puolestaan jaettava tietoa Euroopan valvontaviranomaisten, Euroopan keskuspankkijärjestelmän, komission, kansallisen valvontaviranomaisen, kansallisen tilastoviranomaisen, rahanpesudirektiivissä tarkoitetun viranomaisen taikka EBA:n, EIOPA:n ja ESMA:n perustamista kokevissa asetuksissa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Jotta tietoa voidaan jakaa, on pyytäjän oltava oikeutettu kyseisen tiedon saamiseen Euroopan unionin lain perusteella. Asetusehdotuksen muutoksen myötä Euroopan valvontaviranomaisten ja ESRB:n tulisi ottaa huomioon edellä lueteltujen tahojen tuottamat, jakamat sekä olemassa olevat tilastot, ennen kuin ne keräävät itse tietoja. Tarkoituksena on, että tieto voitaisiin kerätä vain kerran ja sen jälkeen jakaa viranomaisten kesken. Euroopan valvontaviranomaiset velvoitettaisiin tämän myötä myös tarkastelemaan raportointivaatimuksia koskevien täytäntöönpanostandardien, ohjeistusten ja suositusten tarpeellisuus sekä tarpeen mukaan poistamaan tarpeettomat ja vanhentuneet säännökset. 

Asetusehdotus sisältää säännöksiä tietojenvaihdossa sovellettavista käytännöistä. Viranomaiset voivat tehdä yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa täsmennetään tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Tietojenvaihdossa tulee noudattaa salassapitovelvollisuuksia, tietosuojaa sekä tekijänoikeuksia koskevia säännöksiä. Tietojenvaihtovelvollisuus soveltuu myös sellaiseen tietoon, jota on muokattu laaduntarkastuksen yhteydessä tai muutoin käsitelty. Viranomaisen on esitettävä oikeusperusta tiedon saamiseen esittäessään tietopyynnön. Jakamisesta vastaavan viranomaisen on puolestaan ilmoitettava kullekin asianomaiselle finanssilaitokselle tai toimivaltaiselle viranomaiselle viivytyksettä, että tietoja on jaettu. 

Komissio ehdottaa myös yleistä tiedon hyödynnettävyyttä lisääviä säännöksiä. Ehdotettujen säännösten mukaan komissio tai edellä mainitut tietojenvaihtoon oikeutetut viranomaiset voisivat saada finanssilaitosten raportoimaa tietoa perustellusta pyynnöstä tapauskohtaisen harkinnan jälkeen. Tiedot tulisi kuitenkin antaa muodossa, joka ei mahdollista yksittäisten yhteisöjen tunnistamista eikä sisällä henkilötietoja. Tarkoituksena on tukea näyttöön perustuvan lainsäädännön luomista. Lisäksi komissio ehdottaa säännöstä, jonka mukaan finanssilaitoksille, tutkijoille ja muille tahoille voitaisiin perustellusti antaa pääsy tietoon tutkimus- ja innovaatiotarkoituksiin. Edellytyksenä olisi, että tieto on anonymisoitu ja muokattu luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi. Tietoja saisi luovuttaa ainoastaan tiedot alun perin saaneen viranomaisen suostumuksella.  

Viranomaisten tietojenvaihtoasetuksessa komissio ehdottaa myös asetuksen (EU) 2021/523 (InvestEU-asetus) 28 artiklan 4 kohtaan muutosta, jonka mukaan InvestEU-ohjelman toteutuskumppanien raportointivaatimus muutettaisiin puolivuosittaisesta vuosittaiseksi. 

5.1  Vertailuarvoasetus

Komission vaikutusarvio 

Komissio ei ole laatinut ehdotuksesta varsinaista vaikutusarviota, koska ehdotuksella vastataan kahteen sellaiseen politiikkatavoitteeseen, jotka suurelta osin määrittävät ennakkoon ehdotuksen sisällön. Esityksen yhteydessä todetaan kuitenkin, että esityksellä poistaa toimilupa- tai rekisteröitymisvelvoite ei-merkittävien vertailuarvojen EU-hallinnoijilta tai tunnustusmenettely kolmansiin maihin sijoittuneilta hallinnoijilta on vaikutus näiden toimijoiden hallinnollisiin vaatimuksiin. Nykyisellään ESMAn rekisterissä on 73 EU-vertailuarvon hallinnoijaa. Niistä neljä hallinnoi asetuksen mukaisesti kriittisiksi tunnustettujen korkokantojen vertailuarvoja (EURIBOR, STIBOR, NIBOR ja WIBOR) ja komission epävirallisten kyselyjen mukaan lisäksi kolme hallinnoisi yhtä tai useampaa merkittävää vertailuarvoa. Loput 66 hallinnoijaa jäisivät näin ollen sääntelyn ulkopuolelle, ellei niiden hallinnoimia vertailuarvoja erikseen nimetä merkittäviksi.  

Kolmansiin maihin sijoittuneiden hallinnoijien osalta sääntelyn soveltuminen yhdenvertaisesti vahvistuisi. Komission tietojen mukaan hallinnoijia olisi tätä nykyä yhteensä n. 273. Näistä kaksi kuuluu vastaavuuspäätöksen alle, kaksi on tunnistettu EU-valvottavassa ja kymmenen ESMA:ssa. Loput 259 voivat jatkaa toimintaa siirtymäsäännöksen nojalla vielä 1.1.2026 asti. Näistä EU:n ulkopuolisista toimijoista komissio on löytänyt ainakin kuusi hallinnoijaa, jotka hallinnoivat ainakin yhtä 50 miljardin euron rajan ylittävää vertailuarvoa.  

Ehdotuksella määritellään uudelleen vertailuarvoasetuksen soveltamisala ja edistetään suhteellisuutta edistäviä piirteitä. Ehdotus tuo vertailuarvoasetuksen lähemmäs muilla lainkäyttöalueilla voimassa olevaa sääntelyä ja taloudellisesti vaikuttavia indeksejä.  

Ehdotuksessa on hyödynnetty v. 2020 tehtyä vaikutusarviota sekä komission raporttia v. 2023 sekä kahta julkista konsultaatiota. 

Komissio arvioi, että ehdotuksella ei ole vaikutusta EU:n talousarvioon.  

Vaikutukset kansallisiin viranomaisiin 

Ehdotuksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Finanssivalvonnan työmäärään. Finanssivalvonnan rekisteriin on merkitty tällä hetkellä yksi toimiluvallinen vertailuarvon hallinnoija. Asetus mahdollistaa tarvittaessa kansalliselle viranomaiselle mahdollisuuden nimetä tietty vertailuarvo merkittäväksi, jos se katsottaisiin esimerkiksi valvonnallisista syistä tarpeelliseksi.  

Vaikutukset yrityksiin 

Vertailuarvoasetuksen muutoksella on tavoitteena varmistaa myös nykyisen siirtymäkauden päätyttyä mahdollisimman laaja valikoima vertailuarvoja eurooppalaisten rahoituspalvelujen tarjoajien käytössä. Helpotukset rekisteröinti- ja toimilupavelvoitteisiin tarjoavat myös vertailuarvojen hallinnoijille mukaan lukien kolmansista maista tulevat hallinnoijat, laajemmat toimintamahdollisuudet Euroopassa.  

Vaikutukset sijoittajiin 

5.2  Kriittisiksi nimetyt (esimerkiksi Euribor, Stibor ja Nibor) vertailuarvot säilyvät vertailuarvoasetuksen soveltamisalassa jatkossakin. Myös kokonsa puolesta suuret vertailuarvot eli merkittävät vertailuarvo, joiden asetuksen mukaisen käytön arvo ylittää 50 miljardia euroa kuuluvat sääntelyn soveltamisalaan. Vähemmän merkittävät vertailuarvot jäävät soveltamisalan ulkopuolella, mutta suuri osa niistäkin perustuu säännellyllä markkinanalla tai muulla valvotulla markkinapaikalla julkistettuihin hintatietoihin.

Sijoittajan kannalta on tärkeää, että mahdollisesti käytetty vertailuarvon on luotettava, eikä manipuloitavissa. Kun sääntely antaa valvojalle oikeuden nimetä tarvittaessa myös ei-merkittävä vertailuarvo merkittäväksi ja ulottaa siihen asetuksen velvoitteet, toteutuu myös sijoittajan näkökulman huomioiminen sääntelyn soveltamisessa.  

5.3  Euroopan finanssivalvontaviranomaisten tietojenvaihtoehdotus

Komission vaikutusarvio 

Koska ehdotetuilla kohdennetuilla muutoksilla varmistetaan nykyisten politiikkojen tehokkaampi ja vaikuttavampi täytäntöönpano ja koska erilaisia asiaan liittyviä toimintavaihtoehtoja ei ole, komissio katsoo, että vaikutusten arviointi ei ole tarpeen. Komission mukaan tärkeimmät toimenpiteet perustuvat lainsäädännön täytäntöönpanosta saatuihin kokemuksiin. Komission on kerännyt säädösten täytäntöönpanosta kokemuksia jälkikäteisen tarkastelun ja sidosryhmien konsultaation avulla. 

Komissio julkisti vuonna 2019 EU:n rahoituspalvelulainsäädännön valvontaan liittyvien raportointivaatimusten tarkastelun. Tarkastelun yksi havaituista kehitysalueista oli tietojenvaihdon parantaminen. Tarkastelun tulosten myötä tuloksena syntyi valvontatietoja EU:n rahoituspalveluissa koskeva strategia, jossa komissio sitoutui ehdottamaan, että viranomaisten välisen tiedonvaihdon tarpeettomat oikeudelliset esteet poistetaan. Komission ehdotus viranomaisten tietojenvaihdosta on annettu strategiassa määriteltyjen tavoitteiden toteutumiseksi. 

Komissio suoritti kohdennetun konsultaation vuonna 2022 rahoitusalan viranomaisista tunnistaakseen esteet, jotka vaikuttavat tiedonvaihtoon. Lähes 70 prosenttia 58 vastaajasta raportoi kohtaavansa esteitä tiedonvaihdossa pyytäessään tietoja ja 40 prosenttia tieto-ja antavista tahoista kohtasi myös esteitä. Viranomaisista 43 prosenttia kertoi luovuttavansa tietoa tutkimus- ja innovaatiotarkoituksiin, mutta 36 prosenttia vastasi kohdanneensa esteitä tiedon luovuttamiselle. Konsultaation tuloksia analysoitiin komission järjestämässä työpajassa, johon osallistui 130 viranomaista. Työpajassa tuli esille laaja tuki tietojenvaihdolle pankki-, vakuutus- ja rahoitusmarkkinasektorin viranomaisten kesken. Tiedonvaihdon oikeusperustan vahvistaminen ja selkeyttäminen koettiin tärkeäksi.  

Komissio toteaa, ettei ehdotuksella ole talousarviovaikutuksia. 

Vaikutukset kansallisiin viranomaisiin 

Ehdotuksella tavoitellaan raportointitaakan vähentämistä myös viranomaisen näkökulmasta. Tietojenvaihtopyynnön tekeminen olisi ehdotuksen mukaan vapaaehtoista, joten suoraa vaikutusta päällekkäisten raportointitietojen liittyvään hallinnolliseen taakkaan ei pystytä arvioimaan. Tietojenvaihto kuitenkin mahdollistaa tietoja keräävän viranomaisen työtaakan vähenemisen, jos tieto onnistutaan keräämään vain kerran ja sen jälkeen jakamaan muiden viranomaisten käyttöön. Kansalliseen valvontaviranomaiseen, Finanssivalvontaan, vaikutus ei näyttäisi olevan olennainen, sillä Finanssivalvonta jakaa tietoja kattavasti jo tällä hetkellä esimerkiksi eurooppalaisten valvontaviranomaisten, Euroopan keskuspankin sekä pohjoismaisten valvojien kanssa. Tietojenvaihdon pitäisi myös edistää valvontatoimien parempaa koordinointia ja valvonnan lähentämistä eri viranomaisten kesken EU:ssa. 

Tiedonvaihdon prosessien ja käytäntöjen kehittäminen voi kuitenkin aiheuttaa hallinnollista taakkaa viranomaisille. Koska tietojenvaihto on tälläkin hetkellä kattavaa Finanssivalvonnan osalta, ei ole odotettavissa, että ehdotettujen säännösten myötä taakka kasvaisi merkittävästi, sillä prosessit ja käytännöt ovat jo lähtökohtaisesti olemassa. Ehdotuksen myötä mahdollisesti tapahtuva prosessien ja käytäntöjen kehittäminen voi myös tehdä tietojen keräämisestä ja käsitellystä tehokkaampaa.  

Komissio ehdotti myös ilmoitusvelvollisuutta, jonka mukaan viranomaisen tulisi ilmoittaa tietojen luovuttamisesta sille, kenen tietoja luovutus koskee. Ilmoitusvelvollisuus voi tulla raskaaksi, jos ilmoituksia tulisi tehdä kohdennetusti useille sadoille toimijoille. Tutkimus- ja innovaatiotarkoituksiin luovutetun tiedon anonymisointi voi myös tuottaa lisätyötä viranomaisille, jos ne joutuvat muokkaamaan luovutettavaa tietoa merkittävissä määrin. 

Vaikutukset yrityksiin 

Tietojenvaihdon vapaaehtoisuudesta johtuen ei myöskään yritysten osalta pystytä arvioimaan, kuinka paljon tietojenvaihto voisi vähentää yrityksiin kohdistuvaa raportointitaakkaa. Raportointivaatimuksia itsessään ei kevennetä tai vähennetä. Mahdollista kuitenkin on, että yritysten ei tarvitse raportoida samoja asioita useaan kertaan eri viranomaisille. Suomessa toimivien yritysten osalta vaikutus voi olla vähäinen, sillä Finanssivalvonta hyödyntää jo nyt kattavasti jo kerran kerättyä tietoa ja jakaa sitä myös eteenpäin edellä kuvatusti. Lisäksi viranomaiset keräävät samanlaista tietoa laitoksilta hieman toisistaan poikkeavasti, joten tiedot tulisi kerätä muodossa, joka mahdollistaa saman tiedon käyttämisen eri tarkoituksiin eri viranomaisissa, jotta raportointitaakka todella vähenisi. Yrityksen näkökulmasta voi olla myös haastavaa hahmottaa, mitkä tiedot tulee raportoida laissa säädetyn mukaisesti, jos tietojenvaihto viranomaisten kesken ei ole tarpeeksi läpinäkyvää.  

InvestEU-ohjelman raportointivaatimuksen muuttaminen puolestaan suoraan vähentää raportointitaakkaa toimeenpanokumppanin, rahoituksenvälittäjien sekä muiden tahojen, kuten pienten ja keskisuurten, osalta, joihin vaatimus vaikuttaa. Raportointivaatimus puolittuu, sillä aiemman puolivuosittaisen sijasta tiedot tulee raportoida kerran vuodessa.  

Tiedon saaminen mahdollista tutkimus- ja innovaatiotarkoitusta varten voi lisätä yritysten mahdollisuutta muokata liiketoimintamalleja taikka kehitellä ja testata uusia tuotteita.