Merkittiin, että kokous tuli päätösvaltaiseksi. 

Valiokunta päätti jatkaa asiantuntijakuulemista. 

Päätettiin pyytää lisäselvitys oikeusministeriöltä. 

Valiokunta lopetti asiantuntijakuulemisen. 

Valiokunta kävi valmistavan keskustelun. 

Sihteeri esitteli mietintöluonnoksen. 

Valiokunta kävi yleiskeskustelun. 

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä valiokunta hyväksyi mietintöluonnoksen sellaisenaan. 

Valiokunta päätti yksimielisesti pitää käsittelyä asian ratkaisevana käsittelynä. 

Asian käsittely valiokunnassa on päättynyt. 

Valiokunta kävi yleiskeskustelun loppuun. 

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä valiokunta hyväksyi lausuntoluonnoksen muutettuna. 

Päätettiin muuttaa kappale 7 kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunnan käytännössä omaisuudella on tarkoitettu varallisuusarvoisia etuja, joihin kuuluu laajimpana omistusoikeus. Omistusoikeus taas käsittää periaatteessa kaikki ne oikeudet, jotka eivät jollain erityisellä perusteella kuulu jollekin muulle kuin omistajalle tai ole omistusoikeudesta erotetut. Mikäli omistusoikeuteen aikaisemmin kuuluvia oikeuksia vähennetään tai rajoitetaan, puututaan samalla omaisuuteen, vaikka omistusoikeuden kohteena oleva esine sinänsä säilyisikin koskemattomana haltijallaan (esim. PeVL 14/1982 vp, PeVL 18/1983 vp, PeVL 2/1986 vp ja PeVL 16/2025 vp, kappaleet 4—6). Arvioitavana oleva 2 §:n sääntely merkitsee perustuslakivaliokunnan mielestä omistusoikeuteen puuttumista. Omistajan oikeuksia voidaan rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaaditut yleiset edellytykset (PeVL 32/2010 vp). Perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella on säädetty jossain määrin esityksessä ehdotetun kaltaisia omaisuuden käyttöoikeuden rajoituksia siten, että perustuslakivaliokunnalla ei ole ollut käyttöoikeuden rajoitukseen huomautettavaa (PeVL 61/2002 vp, s. 4—5, PeVL 45/2005 vp, s. 2—3). Perustuslakivaliokunnan mukaan velvoitteiden tulee perustua lain täsmällisiin säännöksiin ja niiden tulee olla omistajalle kohtuullisia (PeVL 19/2021 vp, kappale 8). Valiokunta on pitänyt säätämisjärjestyksen kannalta keskeisenä omaisuudensuojan kannalta sitä, että omistajan oma nykyinen ja kohtuullinen tuleva tarve rajoittaa kulloinkin säänneltäviä velvollisuuksia (PeVL 10/2007 vp, PeVL 5/2001 vp, PeVL 8/2002 vp, PeVL 34/2000 vp). Perustuslakivaliokunta on pitänyt joissakin yhteyksissä omaisuuden käyttörajoitteita niin merkittävänä, että se on tosiasiallisilta vaikutuksiltaan rinnastettu pakkolunastukseen (PeVL 7/2018 vp, PeVL 32/2010 vp, PeVL 38/1998 vp). Valiokunta on pitänyt keskeisenä sitä, estyykö omaisuudenhaltijan mahdollisuus käyttää omaisuutta pääasialliseen käyttötarkoitukseensa (PeVL 35/2020 vp)." 

Päätettiin muuttaa kappale 9 kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ehdotuksen 2 §:n mukainen yksityisen liikerakennuksen määritelmä ratkaisee osaltaan sen, mihin ehdotettua 2 §:ää voidaan soveltaa ja näin ollen säännöksen tulee olla perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen. Perustuslakivaliokunnan mielestä liikerakennuksen määritelmän jäädessä esityksen perusteella epäselväksi jää esityksen soveltamisala ongelmallisella tavalla epätäsmälliseksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettua sääntelyä on täsmennettävä siten, että laista ilmenee riittävän täsmällisesti se, mihin rakennuksiin säännöstä sovelletaan. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." 

Päätettiin muuttaa kappale 10 kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu sääntely ei sisällä lainkaan säännöksiä yksityisen liikerakennuksen omistajalle suoritettavasta korvauksesta siitä, että tämän rakennukseen perustetaan 2 §:n mukaisesti lainsäädännön velvoittamana käyttöoikeus operaattorille eli toiselle yksityiselle taholle. Hallituksen esityksen perusteella epäselväksi jää se, mitä tarkoitetaan 2 §:ssä tarkoitetuilla kohtuullisilla pyynnöillä saada käyttöoikeus rakennuksiin kattoineen ja mitä tarkoittaa oikeus asentaa erittäin suurten kapasiteetin verkkojen elementtejä tai liitännäistoimintoja oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin ja markkinaolosuhteiden mukaiseen hintaan." 

Päätettiin muuttaa kappaleen 11 viimeinen virke kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan kyseinen ohjeidenantoa koskeva valtuussäännös ei kuitenkaan vaikuta estävän sitä, että käyttöoikeuden antamisen edellytyksistä ja korvauksesta olisi säännelty tarkemmin." 

Päätettiin muuttaa kappale 12 kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun 2 §:n mukaisen käyttöoikeuden perustamisen oikeudellinen sisältö jää epäselväksi. Esityksen perusteella vaikuttaa, että kyse on jonkinlaisesta omistajan omaisuuteen kohdistuvan käyttöoikeusrajoituksen perustamisesta. Säännösehdotuksesta ei ilmene, miten laajasta käyttöoikeudesta 2 §:n mukaisessa tilanteessa on kyse ja miten paljon se voi rajoittaa omistajan käyttöoikeutta omaisuuteensa. Mikäli kyse on perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuudensuojan rajoituksesta, rajoituksen tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaaditut yleiset edellytykset (PeVL 32/2010 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on aiemmin vastaavan kaltaisissa sääntely-yhteyksissä kiinnittänyt huomiota siihen, että sääntelyssä on tullut huomioida muun muassa se, että omistajan nykyinen ja tuleva kohtuullinen tarve rajoittavat omistajalle asetettavia velvoitteita (PeVL 10/2007 vp, s. 2–3, PeVL 5/2001 vp, s. 2). Mikäli taas kyse on tosiasiallisilta vaikutuksiltaan pakkolunastukseen rinnastuvasta asiasta, tulee sääntelyn olla perustuslain 15 §:n 2 momentin mukaisten edellytysten mukaista mukaan lukien oikeus täyteen korvaukseen (esim. PeVL 35/2020 vp, PeVL 55/2018 vp, PeVL 8/2017 vp, PeVL 32/2010 vp ja PeVL 38/1998 vp). Perustuslakivaliokunnan mukaan tällainen tilanne on käsillä erityisesti silloin, kun käyttörajoitus estää kokonaan omaisuuden käyttämisen pääasialliseen käyttötarkoitukseensa (PeVL 35/2020 vp). Esityksen 1. lakiehdotuksen 2 §:n säännöstä on täsmennettävä siten, että siitä ilmenee yksiselitteisesti, millaisesta omaisuuden käyttörajoituksesta säännöksessä on kyse. Säännöksessä tulee ottaa huomioon edellytykset, joita perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on asetettu kyseisen luonteiselle omaisuuden käyttörajoitukselle. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." 

Päätettiin muuttaa kappale 13 kuulumaan seuraavasti: "Lisäksi liikenne- ja viestintävaliokunnan on vielä tarkasteltava huolellisesti korvauksen suuruuden määrittämistä koskevan asetuksen sääntelyn sisältöä täydennettävä säännöstä siten, että siitä ilmenee yksiselitteisesti, miten tällaisesta rajoituksesta maksettava korvaus tulee määrittää. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." 

Päätettiin muuttaa kappale 14 kuulumaan seuraavasti: "Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Saman säännöksen mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslakivaliokunnan mielestä käyttöoikeuden perustaminen ja korvauksen määrääminen vaikuttaa sisältävän julkisen vallan käyttöä. Perustuslakivaliokunnan mielestä on ongelmallista, että ehdotetulla säännöksellä vaikutetaan mahdollistavan yksityiseen omaisuuteen kohdistuvien suoraan lain nojalla velvoittavasti syntyvien käyttöoikeuksien perustaminen toiselle yksityiselle ilman, että korvauksen sisällöstä, korvauksen ratkaisevasta tahosta ja korvauksen määräämistä koskevasta menettelystä olisi säädetty riittävän täsmällisesti lailla. Liikenne- ja viestintävaliokunnan on täsmennettävä sääntelyä siten, että siitä ilmenee valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaisella tavalla käyttöoikeudesta maksettavan korvauksen määrittämistä koskeva menettely ja menettelystä vastaava viranomainen. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." 

Päätettiin muuttaa kappaleen 15 viimeinen virke kuulumaan seuraavasti: "Tämä riitojenratkaisuelimen toimivalta ei kuitenkaan näytä koskevan käyttöoikeusrajoituksen sisältävää varsinaista velvoitetta ja sen perusteiden lainmukaisuuden arviointia." 

Päätettiin muuttaa kappale 17 kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunnan mielestä arvioitavana oleva lakiehdotus on ongelmallinen rakennuksen omistajan oikeusturvan kannalta. Sääntely ei turvaa jokaiselle perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan kuuluvaa oikeutta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan — tässä tapauksessa käyttöoikeusrajoituksen määräytymistä — koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ehdotettua sääntelyä on omistajan oikeusturvan varmistamiseksi välttämätöntä säännösperusteisesti selventää ja täydentää tältä osin määrittelemällä pyynnön kohteena olevien yksityisten liikerakennusten omistajille oikeus tehokkaan oikeusturvakeinon käyttämiseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä rakennuksen omistajan tulee ainakin voida saattaa käyttöoikeusrajoituksen perustamista koskevan pyynnön lainmukaisuuden arviointi riitojenratkaisuelimen käsiteltäväksi. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin perustuva asianosaisen oikeus valittaa riitojenratkaisuelimen päätöksestä turvaisi oikeuden saattaa asia viime kädessä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä 1. lakiehdotuksen 2 §:n sääntelyä on muutettava siten, että rakennuksen omistajalla on käytettävissä valtiosääntöisesti asianmukaiset oikeussuojakeinot, jotka ilmenevät laista selvästi laintasoisesti. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." 

Päätettiin lisätä kappaleen 21 loppuun seuraavat virkkeet: "Pykälä edellyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon toteutumista kokonaisuutena. Tämän ohella se antaa institutionaalisen suojan tuon kokonaisuuden tärkeimmille ainesosille. (HE 309/1993 vp, s. 72)." 

Päätettiin muuttaa kappale 23 kuulumaan seuraavasti: "Hiljaisen hyväksynnän menettelyä tarkastellaan esityksen yleisperusteluissa (s. 20—22 ja 24—25), mutta perusteellinen valtiosääntöoikeudellinen arviointi valiokunnan lausuntokäytännön valossa puuttuu kokonaan. Hallituksen esityksessä (s. 22) on todettu, että perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa hiljaisen hyväksynnän menettelyyn. Hiljaisen hyväksynnän sisältäviä menettelysääntelyjä sisältyy joihinkin voimassa oleviin lakeihin, kuten esimerkiksi kilpailulain 26 §:ään, josta perustuslakivaliokunnalla ei ole ollut huomautettavaa (PeVL 40/2010 vp). Hiljaisen hyväksynnän sisältäviä menettelysääntelyjä sisältyy myös sellaiseen voimassa olevaan sääntelyyn, jota ei ole säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella, kuten esimerkiksi palvelujen tarjoamisesta annetun lain 13 §:n mukaan palveluelinkeinoon liittyvä hallintolupa katsotaan myönnetyksi, jos lupahakemusta ei ole käsitelty viranomaisen ilmoittamassa määräajassa." 

Päätettiin muuttaa kappale 24 kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan gigabittiasetus ei ainakaan selvästi estä asetuksen 8 artiklan 1 kohtaa täydentävän sääntelyn ottamista kansalliseen lakiin. Perustuslakivaliokunnan mielestä asetukseen sisältyvän hiljaisen hyväksynnän menettelyn perusteet on välttämätöntä määritellä erikseen laissa ainakin sillä tarkkuudella kuin vastaavissa tilanteissa on tehty esimerkiksi kilpailulain 26 §:n 2 momentissa." 

Poistettiin kappaleen 25 alusta virke. 

Lisättiin uusi kappale 26 seuraavasti: "Perustuslain esitöissä ei ole tarkemmin määritelty sitä, mitä perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetulla perustellulla päätöksellä tarkoitetaan. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan oleellista on, että säännöksellä suojataan yksilön oikeutta saada asiaansa koskeva ratkaisu perusteluineen. Perustuslain 21 §:n 1 momentissa turvataan lisäksi oikeus asian viivytyksettömään käsittelyyn. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan hiljaisen hyväksynnän menettely voi ainakin jossain määrin tehostaa lupamenettelylle säädettyjen määräaikojen noudattamista ja sen voidaan katsoa edistävän siten viivytyksettömän käsittelyn toteutumista. Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 21 § ei sinänsä estä hiljaisen hyväksynnän varaan rakentuvaa hallintomenettelyä, jos tällaisessa sääntelyssä on asianmukaisesti huomioitu perustuslain 21 §:n edellytykset. Valiokunnan mukaan asetuksen 8 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitetun viranomaisen nimenomaisen vahvistuksen voidaan katsoa samaistuvan perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen, joten sen tulee käydä ilmi laista. Kirjallisen vahvistuksen antamista koskevaa sääntelyä ei kuitenkaan sisälly nyt käsillä olevaan esitykseen. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan käsillä olevassa hallituksen esityksessä ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n kannalta muodostuu se, että hiljaisesta hyväksynnästä ei ehdoteta kansallista sääntelyä, jolla pykälän vaatimukset turvataan." 

Päätettiin muuttaa kappale 26, josta oli tullut kappale 27, kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyä on välttämätöntä täsmentää siten, että operaattorilla tai asianosaisella osapuolella on säädösperusteisesti oikeus saada lupaviranomaiselta kirjallinen vahvistus siitä, että lupa on hiljaisesti myönnetty. Valiokunnan mielestä hiljaista hyväksyntää koskevaan säännökseen tulee sisällyttää sääntely siitä, että toimivaltaisen viranomaisen on annettava asetuksen 8 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettu kirjallinen vahvistus operaattorille tai asianosaiselle pyydettäessä. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Liikenne- ja viestintävaliokunnassa tulee harkinta myös, olisiko syytä säätää, että kirjalliseen vahvistukseen sovelletaan hallintolain 7 luvun säännöksiä kirjallisen hallintopäätöksen sisällöstä." 

Päätettiin muuttaa kappale 27, josta oli tullut kappale 28, kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunnan mielestä esityksessä on käsitelty valitettavan suppeasti sitä, keiden omistamaan omaisuuteen hiljaisen hyväksynnän kohteena olevat hakemukset voivat kohdistua ja miten kolmannen osapuolen oikeusturva menettelyssä on tarkoitettu turvattavaksi. Esityksen perusteella jää myös ongelmallisella tavalla epäselväksi, millaisiin lupa-asioihin hiljainen hyväksyntä voi käytännössä kohdistua. Valiokunnan käsityksen mukaan vaikuttaa siltä, että hiljaisen hyväksynnän menettely voi kohdistua myös sellaisiin tilanteisiin, joissa haettavana on lupa, joka kohdistuu muuhun kuin luvanhakijan omaisuuteen. Valiokunnan mielestä tätä näkökulmaa olisi tullut käsitellä arvioitavana olevassa esityksessä, eikä hiljaisen hyväksynnän menettelyn suhdetta omaisuudensuojaan voi arvioida hallituksen esityksen perusteella. Perustuslakivaliokunnan mielestä osana hiljaisen hyväksynnän menettelystä säätämistä on varmistuttava perustuslain 15 §:stä ja 21 §:stä johtuvista syistä säännösperusteisesti, että hiljaisen hyväksynnän kohteena olevan omaisuuden omistajan asema menettelyssä on selvästi huomioitu sääntelyssä. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." 

Päätetiin muuttaa kappale 28, josta oli tullut kappale 29, kuulumaan seuraavasti: "Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ei voida poissulkea sitä, että hiljaisen hyväksynnän menettelyssä hyväksyttävä lupa saattaa vaikuttaa myös muun kolmannen osapuolen kuin rakennuksen omistajan asemaan. Liikenne- ja viestintävaliokunnan on varmistuttava, että kaikilla kolmansilla osapuolilla, joita hiljaisen hyväksynnän menettelyn kohteena oleva asia koskee, on perustuslain 15 ja 21 §:stä johtuvista syistä asetuksen 8 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan perusteella oikeus hakea muutosta lupaviranomaisen vahvistukseen. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." 

Päätettiin muuttaa kappaleen 29, josta oli tullut kappale 30, viimeinen virke kuulumaan seuraavasti: "Valmistelun yhteydessä on otettava huomioon myös muun muassa oikeusturvan ja hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvat perusteluvelvollisuuden, virkavastuun perusteiden, julkisuuden ja muutoksenhakuoikeuden vaatimukset." 

Päätettiin lisätä uusi kappale 31 seuraavasti: "Perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Yleisillä perusteilla tarkoitetaan lähinnä tällaisen toimielimen nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia (HE 1/1998 vp, s. 174). Näitä periaatteita tulee perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan noudattaa myös silloin, kun viranomaisen tai valtionhallinnon muun toimielimen sisälle järjestetään olennaisesti uudentyyppisiä, julkista valtaa käyttäviä yksikköjä (esim. PeVL 51/2006 vp, s. 5)." 

Päätettiin muuttaa kappale 31, josta oli tullut kappale 33, kuulumaan seuraavasti: "Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 8 §:n 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto toimii gigabittiasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisena kansallisena riitojenratkaisuelimenä. Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 7 §:n perusteella päätösvalta kuuluu tällöin viraston pääjohtajalle tai yksittäiselle virkamiehelle. Tällainen virastoperustainen sääntelyratkaisu ei näyttäisi asianmukaisesti vastaavan riitojenratkaisuelimen erityisasemaa ja tehtäviä koskevaa asetuksen sääntelyä. Ratkaistessaan oikeudellisia riitoja erillisenä ja riippumattomana toimielimenä riitojenratkaisuelin joka tapauksessa käyttää julkista valtaa, joten sen yleisistä perusteista on perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan säädettävä lailla. Pelkästään Liikenne- ja viestintävirastoa koskevaa laintasoista sääntelyä ei tässä suhteessa voida toimielimen erityisen toimivallan sekä erillisyyden ja riippumattomuuden vaatimusten vuoksi pitää riittävänä." 

Valiokunta päätti yksimielisesti pitää käsittelyä asian ratkaisevana käsittelynä. 

Asian käsittely valiokunnassa on päättynyt. 

Valiokunta keskusteli asian jatkokäsittelystä. 

Valiokunta keskusteli asian jatkokäsittelystä. 

Asia on saapunut perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausunto on annettava sivistysvaliokunnalle. 

Valiokunta hyväksyi asiantuntijasuunnitelman. Kutsutaan kuultaviksi: oikeusministeriön edustaja, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston edustaja, saamelaiskäräjät ja Svenska Finlands folkting.