Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Lapsibarometri on vuodesta 2016 lähtien kahden tai kolmen vuoden välein toteutettu 6—7-vuotiaiden Suomessa asuvien lasten näkemyksiä kartoittava tutkimussarja. 13.5.2025 julkaistun Lapsibarometri 2025:n teemana on esiopetus eli "eskari". Barometrissa selvitettiin, millaisia näkemyksiä lapsilla on eskarin käytännöistä, eskarin arjen mielekkyyttä lisäävistä ja vähentävistä tekijöistä sekä oppimisesta ja oppimisen tuesta eskarissa.
Lapsibarometrin tutkimustulokset viittaavat siihen, että eskari on monelta osin erilainen paikka tytöille ja pojille. Sukupuolten väliset erot tulivat tutkimuksessa esille esimerkiksi avun saamista koskevissa näkemyksissä: pojat kertoivat tyttöjä useammin, etteivät he saa eskarissa apua sitä tarvitessaan. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että monilla perhetaustasta johtuvilla tekijöillä on vaikutusta eskari-ikäisten lasten näkemyksiin eskarista ja sen arjesta. Lisäksi yli puolet haastatelluista lapsista kertoi, että heitä on joskus kiusattu eskarissa. Heikommin toimeen tulevien perheiden lapset kokivat barometrin mukaan muita useammin joutuvansa kiusatuksi eskarissa. Barometri nosti esille myös sen, että tarvitaan lisää ajankohtaista tutkimustietoa siitä, miten esiopetuksen laatu toteutuu erilaisista taustoista tulevien lasten näkökulmasta.
Barometrin johtopäätökset -kappaleessa nostettiin esille mm. se, että PISA-tutkimuksen tulokset yhdessä monien muiden tutkimusten kanssa osoittavat, että alueelliset ja perhetaustoista johtuvat erot koululaisten oppimistuloksissa ja koulua koskevissa näkemyksissä ovat merkittäviä ja kasvusuunnassa.
Eeva Hujala kumppaneineen (2012) selvitti esiopetuksen laatua opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta reilu kymmenen vuotta sitten. Tuolloin nousi ajatus siitä, voisiko laadunhallinnan ja -arvioinnin vakiinnuttaa esiopetuksessa pedagogisen kehittämistyön yhdeksi peruslähtökohdaksi ja että esiopetukselle laadittaisiin laatukriteerit. Varhaiskasvatukselle ja perusopetukselle laatukriteerit on laadittu, mutta esiopetuksesta ne puuttuvat edelleen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: