Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Sairausvakuutuslain 14 luvun 4 §:ään on lisättävä uusi säännös päätoimisten yrittäjien oikeudesta 2 500 euron korvaukseen vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista. Korvaus maksetaan yritykselle. Laki koskee alle 10 hengen mikroyrityksiä.
Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen (HE 13/2016 vp) sairausvakuutuslain muuttamisesta. Sairausvakuutuslain (14 luku, 4 §) säännöksen mukaan "Oikeus korvaukseen vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista: Naispuolisen työntekijän työnantajalle maksetaan 2 500 euron kertakorvaus vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista. Korvaus on raskaus- tai adoptiokohtainen ja sen saamisen edellytyksenä on, että työntekijälle on maksettu äitiysrahaa tai adoptioäidin vanhempainrahaa sekä että työnantaja on samaan raskauteen tai adoptioon perustuen maksanut äitiys- tai adoptioäidin vanhempainrahakauden aikana työehtosopimuksen taikka työsopimuksen perusteella palkkaa vähintään yhdeltä kuukaudelta. Lisäksi edellytetään, että työsuhde on kestänyt vähintään kolme kuukautta ennen äitiysrahakauden tai adoptioäidin vanhempainrahakauden alkua ja se perustuu vähintään vuodeksi tehtyyn työsopimukseen. Vuoden määräaika voi täyttyä myös kahden tai useamman toisiaan välittömästi seuraavan määräaikaisen työsopimuksen perusteella. Työntekijän työajan on oltava äitiys- tai adoptioäidin vanhempainrahakauden alkaessa vähintään 80 prosenttia alan kokoaikaisen työntekijän säännöllisestä työajasta. Jos työnantaja ei ole velvollinen noudattamaan työehtosopimusta, työajan on oltava vähintään 80 prosenttia työaikalain (605/1996) 3 luvussa tarkoitetusta säännöllisestä työajasta. Mitä tässä pykälässä säädetään työehtosopimuksesta ja työsuhteesta, sovelletaan vastaavasti virkaehtosopimukseen ja virkasuhteeseen."
Säännös koskee vain työntekijöitä, eikä lainvalmistelussa ole pohdittu yrittäjien asemaa. Yrittäjien asema on siten epätasapainossa työntekijöihin nähden. Oikeus korvaukseen vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista tulee koskea myös päätoimisesti mikroyrittäjinä toimivia naisia sekä joissakin tilanteissa myös miehiä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,