Lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislakia niin, että ulkomaalaisen säilöön ottaminen olisi mahdollista käännyttämistä seuraavana turvaamistoimena. Säilöön ottamisen edellytyksiä muutettaisiin niin, että ulkomaalainen voitaisiin ottaa säilöön silloin, kun ulkomaalainen on käännytetty ilman oleskelulupaa maasta poistamisen edellytysten täyttyessä. Säilöönotto turvaa sen, että ulkomaalainen henkilö saadaan poistettua maasta.
Ulkomaalainen voidaan ottaa säilöön ulkomaalaislain (301/2004) mukaan. Säilöönoton edellytyksenä on, että muut turvaamistoimet eivät ole riittäviä ja että turvaamistoimi on välttämätön ja oikeasuhtainen. Lisäksi jonkin lakiin kirjatuista kuudesta edellytyksestä tulee täyttyä.
Säilöön ottamista koskeva ulkomaalaislain 121 § on uusittu vuonna 2015 voimaan tulleella lailla (813/2015). Tällöin säilöön ottamisen edellytyksiä täsmennettiin vastaanottodirektiivin johdosta (2013/33/EU kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista).
Direktiivin 8 artiklan asiasisältönä on, että jäsenvaltiot eivät saa ottaa ketään säilöön vain siitä syystä, että hän on kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (1) mukainen hakija.
Jäsenvaltiot voivat tarpeen mukaan kunkin tapauksen yksilöllisen arvioinnin perusteella ottaa hakijan säilöön, jos lievempiä vaihtoehtoisia keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti.
Artiklaan sisältyy luettelo tapauksista, joissa hakija voidaan ottaa säilöön. Säilöönoton perusteista on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä (direktiivi 2013/33/EU, 8 artiklan 3 kohta).
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että ehdotettu säännös on merkityksellinen ennen muuta perustuslain 7 §:n turvaaman henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden sekä 6 §:n yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyn kannalta. Ulkomaalaislain mukaista säilöönottoa on pidettävä perustuslain 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna vapaudenmenetyksenä (HE 309/1993 vp, s. 48 ja PeVL 20/1998 vp). Vaatimus vapautensa menettäneen oikeuksien turvaamisesta lailla kattaa myös säilöön otettujen ulkomaalaisten oikeudet (PeVL 54/2001 vp, s. 2).
Valiokunnan mukaan kansalliselle turvallisuudelle aiheutuva uhka on sinänsä hyväksyttävä ja myös painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimuksen täyttävä peruste vapaudenmenetykselle (PeVL 45/2014 vp — HE 172/2014 vp).
Ulkomaalaislaissa säädetään myös käännyttämisestä. Käännyttämisellä tarkoitetaan maahantulon estämistä ulkorajalla tai ilman oleskelulupaa olevan ulkomaalaisen maasta poistamista (ulkomaalaislain 142 §:n 2 momentin 1—4 kohdat). Käännyttämistä koskee ulkomaalaislain 146 §:ssä säädetty velvollisuus kokonaisharkintaan. Lisäksi 145 §:n mukaan ulkomaalaiselle ja hänen Suomessa olevalle aviopuolisolleen tai tähän rinnastettavalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi häntä koskevassa käännyttämisasiassa.
Enemmistö suomalaisista ottaisi kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat heti säilöön odottamaan palautusta joko kotimaahansa tai lähtömaahan ja vain 18 % antaisi käännytyspäätöksen saaneiden kulkea vapaasti. 59 % haluaisi ottaa käännytyspäätöksen saaneet heti talteen (TNS Gallupin tekemä tutkimus 2.—7.10.2017, n-luku 1227).
Myös pääministeri Juha Sipilä sanoi 21.8.2017 suurlähettiläskokouksessa: "Otamme vastaan turvapaikanhakijoita ja pakolaisia. Mutta samaan aikaan meidän on tehtävä kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, että Suomeen tulevat ovat aidosti hädänalaisista olosuhteista. Ja jos näin ei ole, meillä pitää olla nopeat keinot väärin perustein Suomeen tulleiden maasta poistamiseen".
Maahanmuuttoviraston oleskelulupaa, kansainvälistä suojelua, kansalaisuutta ja maasta poistamista tekemiä päätöksiä koskevat tilastot osoittavat, ettei vireille pantujen hakemusten määrä ole merkittävästi vähenemässä (http://tilastot.migri.fi/#decisions).
Yhteiskunnallinen tahtotila ja poliittinen tahtotila sekä tulevaisuuden olosuhteet huomioon ottaen on arvioitavissa, että on velvollisuus korjata lainsäädäntöä. Lainsäädännön on vastattava yhteiskuntatodellisuutta, ja mieluummin sen kehitystä on pystyttävä ennakoimaan. Pysyviä muutoksia ja uudistuksia toimeenpantaessa ja vakaannutettaessa oikeusjärjestys on aina näytellyt merkittävää osaa. Koska käännyttäminen liittyy perusoikeuksiin, on lainsäädännön muuttaminen ainoa mahdollinen keino tämän muutoksen aikaansaamiseksi.
Suhteessa ylikansalliseen lainsäädäntöön lähtökohta on, että direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan kolmas kohta). Tästä direktiiville tunnusomaisesta piirteestä käytetään harkintamarginaalin käsitettä.
Direktiivin yksityiskohtaiset säännökset rajaavat kansallisen lainsäätäjän liikkumavaraa. Toisaalta harkintamarginaalia voidaan tarkastella myös komission valvontakäytännön kannalta: jäsenvaltion harkintavallan laajuus täsmentyy viime kädessä komission yhteisöoikeuden rikkomista koskevassa menettelyssä.
Valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjelman mukaan hyvältä lainvalmistelulta edellytetään direktiivin harkintamarginaalin mahdollisimman laajaa hyödyntämistä. Lisäksi direktiivin täytäntöönpanossa on tärkeää pyrkiä välttämään turhaa sääntelyä tai sellaista uutta sääntelyä, jonka tavoite olisi tarkoituksenmukaisemmin toteutettavissa voimassa olevaa lainsäädäntöä muuttamalla tai oikeusääntelyyn lainkaan ryhtymättä. (Valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjelma II 6/2000 s. 26)
Edellä olevan perusteella ulkomaalaislain 121 §:ään tulisi lisätä uusi säännös, säilöön ottamista koskeva uusi 2 momentti, jossa säilöön oton edellytykseksi säädettäisiin ilman oleskelulupaa olevan ulkomaalaisen käännyttäminen. Tämä uusi erityisäännös merkitsisi, että säilöön ottamista näiden edellytysten täyttyessä ei tehtäisi yksilöllisen arvioinnin perusteella. Koska ulkomaalaislain 121 §:n 2 momentissa viitataan lain 122 §:ssä säädettäviin edellytyksiin lapsen säilöön ottamisesta, siirtyisi nykyinen 2 momentti 3 momentiksi.