Yleistä

Kehityspolitiikka on keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja sen suunnannäyttäjänä on kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030. Käsiteltävänä olevan valtioneuvoston ylivaalikautisen selonteon tarkoituksena on linjata Suomen toimintaa ja tavoitteita kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä. Tarkoituksena on erityisesti vahvistaa suomalaisen kehityspolitiikan ja -yhteistyön pitkäjänteisyyttä periaatteiden, arvojen ja tavoitteiden näkökulmasta. Kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä toteuttaessaan Suomi panostaa erityisesti sellaisiin vahvuusalueisiin, joissa juuri Suomella on hyvät mahdollisuudet tukea kestävää kehitystä. Näitä vahvuusalueita on tuotu selonteossa esiin. Suomi on sitoutunut YK:n tavoitteeseen käyttää 0,7 % bruttokansantulosta (BKTL) kehitysyhteistyöhön. Tavoitevuodeksi selonteossa asetetaan vuosi 2030. Valiokunta toteaa, että kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiselle asetetun tavoitteen lisäksi tarvitaan selkeä tiekartta ja suunnitelma sen saavuttamiseksi. 

Hallintovaliokunta käsittelee selontekoa oman toimialansa osalta. 

Oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet

Kehityspolitiikalla edistetään oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia. Selonteon lähtökohtana on, että kestävää kehitystä saadaan aikaan parhaiten demokraattisissa maissa, joissa oikeusvaltioperiaatteet toteutuvat, yhteiskunnan instituutiot ja kansalaisyhteiskunta toimivat, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja joissa talouspolitiikka ja kaupallistaloudellinen toiminta tukevat kestävää kehitystä. Valiokunta pitää tärkeänä, että kehitysyhteistyöllä pyritään kehityspolitiikan kohteina olevien maiden omaehtoiseen kehittymiseen. 

Suomelle merkittäviä arvoja ovat demokratia, oikeusvaltio sekä ihmisoikeudet, mukaan luettuna yhdenvertaisuus, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä sananvapaus, ja nämä ovat myös Suomen kehityspolitiikan taustalla vaikuttavat arvot. Valiokunta haluaa korostaa toimimista kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti rauhanomaisen ja demokraattisen sekä oikeusvaltioperiaatteeseen ja hyvään hallintoon nojautuvan yhteiskuntakehityksen edistämiseksi. 

Valiokunta tuo esiin selonteossakin todetun seikan, että tasa-arvoiset yhteiskunnat, joissa myös naisten ja tyttöjen oikeudet otetaan huomioon ja joissa naisilla ja tytöillä on mahdollisuus osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan, ovat vakaampia ja keskimäärin paremmin toimeen tulevia maita. Yhteiskuntarauhan kannalta olennaista on mm. mahdollisuus kouluttautua ja saada ihmisarvoista työtä. Ihmisarvoisen työn avulla vähennetään köyhyyttä ja epätasa-arvoa, millä on huomattava vaikutus yhteiskuntien hyvinvointiin ja vakauteen sekä esimerkiksi muuttoliikkeeseen. Valiokunta toteaa, että koulutuksen yhteys oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseen on merkittävä. 

Muuttoliikkeen juurisyihin vaikuttaminen

Selonteossa todetaan, että ihmiset joutuvat lähtemään pakolaisiksi tai liikkeelle yhä moninaisemmista syistä. Samalla todetaan, että pakkomuutto on kasvanut voimakkaasti ja pakolaisten sekä kotimaissaan pakenemaan joutuneiden määrä on kansainvälisten tilastojen valossa hälyttävän korkea. Tilanteeseen vastaaminen vaatii monipuolista keinovalikoimaa. Valiokunta katsoo, että muuttoliikkeen hallitsemiseksi on tärkeää puuttua sen juurisyihin lähtömaissa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa huolestuttaviin kehityskulkuihin päästään eri osapuolia osallistavasti vaikuttamaan, sitä paremmat mahdollisuudet on päästä korjaaviin tuloksiin. Tavoitteen tulee olla, että kukaan ei joudu lähtemään pakolaiseksi tai hakemaan turvapaikkaa. 

Valiokunta painottaa, että kysymys on perimmäisistä syistä, jotka saavat ihmisiä liikkeelle. Selonteossa ei kuitenkaan tuoda esille, mitä nämä muuttoliikkeen juurisyyt ovat. Valiokunta toteaa, että näitä voivat olla muun muassa väkivaltaiset konfliktit, ilmastonmuutoksen myötä jonkin alueen muuttuminen asumiskelvottomaksi, köyhyys, työpaikkojen tai opiskelumahdollisuuksien puute tai pyrkimys oman ja läheisten paremman elämän rakentamiseen. 

Kuten selonteossa todetaan, konfliktinehkäisy ja rauhanvälitys, kriisinhallinta, kehityspolitiikka, ilmastopolitiikka ja kaupallistaloudellinen yhteistyö ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineitä, joilla voidaan vaikuttaa monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja tukea alueellista vakautta ja kehitystä olosuhteiden pakosta aiheutuvan muuttoliikkeen vähentämiseksi. Valiokunta on aiemminkin (HaVL 11/2021 vp) todennut, että huomattavista taloudellisista ja muista panostuksista huolimatta tuloksia on saavutettu hitaasti. Työtä on kuitenkin tarpeen jatkaa ja kohdentaa entistä tarkemmin eri kohteisiin positiivisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Juurisyiden poistamiseen annettava tuki ja yhteistyö on kyettävä toteuttamaan niin, ettei ihmisillä juurisyiden vuoksi ole tarvetta laajemmin lähteä pois kotimaastaan. Muuttoliikekysymysten hoitoon liittyy keskeisesti perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaaminen. 

Selonteossa kuvataan kehityspolitiikan vaikutusta muuttoliikkeeseen ja erityisesti sen juurisyihin. Valiokunta nostaa tässäkin yhteydessä aiemmin lausunnossaan (mm. HaVL 11/2021 vp) esiin tuomansa laittomaan maahantuloon ja maassa oleskeluun ilman laillista oleskeluoikeutta sekä tehokkaaseen palautuspolitiikkaan liittyvät huomionsa. Turvapaikkajärjestelmän perustavoite on kansainvälisen suojelun antaminen sitä aidosti tarvitseville. Toimivalla järjestelmällä voidaan myös estää väärinkäytökset ja varmistaa kielteisen päätöksen saaneiden tehokas ja viivytyksetön palauttaminen. Palautusjärjestelmä ei tällä hetkellä toimi asianmukaisesti, mikä heikentää koko turvapaikkajärjestelmän legitimiteettiä. Valiokunta pitää tärkeänä, että laitonta maahantuloa ja maassa oleskelua ilman laillista oleskeluoikeutta ehkäistään tehokkaammin sekä palautuksia toimeenpannaan nykyistä toimivammin kunnioittaen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten palautuskieltoja. 

Valiokunta on aiemminkin tuonut esiin, että eri politiikkasektoreilla käytössä olevien välineiden käyttö laaja-alaisesti on välttämätöntä myös toimivan palautuspolitiikan kannalta (esim. HaVL 25/2020 vp, HaVL 11/2021 vp). Kuten valiokunta on aiemmin todennut, pelkästään jäsenmaiden sisäministerien ja sisäasiainhallinnon toimin palautussopimusten aikaansaaminen ja toimiva palautusyhteistyö ei ole onnistunut. Tarvitaankin jäsenmaiden ulkoasiainhallintoa ja ulkoministereitä sekä hallituksia ja pääministereitä ajamaan palautusyhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Euroopan unioni ja sen jäsenmaat tukevat kolmansia maita suurin taloudellisin panostuksin erimuotoisessa yhteistyössä ja hankkeissa (mm. HaVL 9/2021 vp, HaVL 11/2021 vp). Kauppapolitiikka, kehitysyhteistyö ja muut yhteiskuntien eri toimintalohkot on kytkettävä mukaan toimivan palautuspolitiikan ja palautusyhteistyön toteuttamiseksi viipymättä. Unionin ja jäsenmaiden erilaisen taloudellisen tuen vastineeksi on voitava asettaa velvoite palautettavien oman maan kansalaisten vastaanottamiseen ilman ehtoja. Valiokunta tähdentää lausuntoonsa HaVL 25/2020 vp viitaten, että ilman tehokasta palautuspolitiikkaa ei voi olla myöskään yhtenäistä EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. 

Muuttoliike on merkittävä ja moniulotteinen ilmiö, johon sisältyy yksilöiden ja yhteiskuntien hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Säännelty ja ennakoitava muuttoliike voi vaikuttaa lähtö- ja kohdemaiden tilanteeseen ja kehitykseen myönteisesti. Esimerkiksi osaavan työvoiman maahanmuutto voi olla osana ikääntyvien yhteiskuntien huoltosuhteen ylläpitämiseen liittyvää ratkaisua. Tämä on Suomessakin tunnistettu, ja työperäisen maahanmuuton edistämiseksi on käynnissä useita hankkeita. 

Kehitysyhteistyö ja siviilikriisinhallinta

Hallintovaliokunta tähdentää kehitysyhteistyön ja siviilikriisinhallinnan yhteyttä. Siviilikriisinhallinta on kehityspolitiikan tavoin osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Siviilikriisinhallintatoiminnan ja kehityspolitiikan tavoitteet, periaatteet ja osin toteuttamistavat ovat niin ikään paljolti yhteneväisiä. Selonteon mukaan kehityspolitiikassa Suomi toimii kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti rauhanomaisen ja demokraattisen sekä oikeusvaltioperiaatteeseen ja hyvään hallintoon nojautuvan yhteiskuntakehityksen edistämiseksi. Osana kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä Suomi edistää yhteiskuntien demokraattista kehitystä sekä oikeusvaltiokehitystä. Vastaavalla tavalla siviilikriisinhallinnassa Suomen tavoitteena on koordinoitu, ihmisoikeuksien kunnioitukseen, demokratiaan, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen perustuva toiminta, jolla oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti edistetään rauhaa, vakautta ja kestävää kehitystä. Kehitysyhteistyön ja siviilikriisinhallinnan arvopohja on siten yhtäläinen, ja valiokunta toteaa, että useassa kohtaa selontekoa voidaankin todeta mainittujen toimintojen läheinen keskinäisriippuvuus. 

Selonteon mukaan kestävä kehitys toteutuu parhaiten demokraattisissa maissa, joissa oikeusvaltioperiaatteet toteutuvat. Siviilikriisinhallinnan keinoin tuetaan valtion keskeisten yhteiskunnallisten toimintojen kehittämistä ja toimintaedellytysten vahvistamista, ja yleisenä tavoitteena on vahvistaa julkista hallintoa, oikeusvaltion periaatteita sekä ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumista. 

Suomen kehitysyhteistyön lähtökohtaisena tavoitteena selonteon mukaan on kehittyvien maiden oman kantokyvyn vahvistaminen sekä laaja ja inklusiivinen omistajuus. Siviilikriisinhallinnassa toiminnan periaatteena, ja toisaalta onnistuneen toiminnan edellytys, on paikallisen osaamisen ja kapasiteetin kasvattaminen sekä paikallisten kumppanien sitoutuminen omien viranomaistensa toimintakyvyn ja kansallisten instituutioidensa vahvistamiseen. Valiokunta toteaa, että kehitettäessä kohdemaiden hallintoa ja yhteiskuntaa turvallisuussektorilla, lainvalvonnassa, rajaturvallisuudessa ja oikeushallinnossa tuetaan samalla kaiken muun kehityksen edellytyksiä mukaan lukien kestävä rauha ja kestävä kehitys. 

Selonteossa on tuotu esille Suomen kehityspolitiikan toimeenpanoa ohjaava lähestymistapa, jonka mukaan kansainvälisen yhteisön toimia konfliktissa tarkastellaan kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhantyön kokonaisuutena (ns. kolmoisneksus). Valiokunta toteaa, että myös Suomen siviilikriisinhallintatoimissa ja kriisinhallinnassa laajemmin pyritään kriisinhallinnan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja eri toimijoiden väliseen koordinaatioon. Yhteistoiminnan ja koordinaation — sekä kansallisesti että kansainvälisesti — tuoma lisäarvo onkin laajasti tunnustettua, ja mahdollisuudet kokonaisvaltaisuuden vahvistamiseen ovat valiokunnan käsityksen mukaan siten hyvät. Valiokunta pitää tärkeänä, että kriisinhallintaan osallistumista suunniteltaessa otetaan huomioon ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden yhteys ja että osallistuminen keskitetään niille alueille, joilla on suorimmat vaikutukset Euroopan ja Suomen turvallisuuteen. 

Hyvän hallinnon kehittäminen ja korruption torjunta

Yhtenä selonteon kestävän kehityksen tavoitteena on edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin sekä rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla. Suomi tukee julkishallinnon toimintakykyä ja hyvää hallintoa, ml. julkisen sektorin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja vastuullisuutta sekä vero- ja budjettijärjestelmien ja -hallintojen kehittämistä. Avoin hallinto rakentaa kansalaisten luottamusta, turvallisuutta ja uskoa tulevaisuuteen. Valiokunta toteaa, että tässä avainasemassa on oikeusvaltiorakenteiden, ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Hyvää hallintoa ja oikeusvaltioperiaatetta toteuttava kehityspolitiikka edesauttaa edellä todettua muuttoliikkeen juurisyihin vastaamista edistämällä maiden ihmisoikeustilannetta, kansalaisyhteiskunnan tilaa ja kansalaisten toimintamahdollisuuksia sekä läpinäkyvää ja yhdenvertaista yhteiskuntajärjestelmää. 

Selonteossa tuodaan esiin myös tehokas korruption torjunta yhtenä hyvän hallinnon keskeisenä tekijänä. Monessa, erityisesti kehityspolitiikan kohteena olevassa maassa oikeusjärjestelmä toimii heikosti ja korruptio on yleistä. Tämän voidaan sanoa olevan keskeinen uhka oikeusvaltiokehitykselle tai demokratialle. Sillä on myös merkitystä talouden toimivuuden kannalta. Valiokunta katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen ja toimien vaikuttavuuden parantaminen edellyttävät riittävää panostusta kehittyvien maiden korruption torjuntaa tukevien rakenteiden kehittämiseen. Valiokunta kiinnittää toisaalta huomiota siihen, että korruptio ei ole käytännössä vähentynyt riittävästi kehittyvissä maissa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana avunantajien pyrkimyksistä huolimatta. 

Muuta

Valiokunta pitää tärkeänä selonteosta esiin nousevaa keskeistä tavoitetta, jonka mukaan kehitysyhteistyöllä ei tahallisesti tai tahattomasti aiheuteta haittaa, kuten heikennetä ihmisoikeuksia tai vaikeuteta ilmastollisesti ja ympäristöllisesti kestävää kehitystä (ns. do no harm -periaate). Erityisesti kriisialueilla on välttämätöntä huolehtia do no harm -periaatteen noudattamisesta. 

Valiokunta pitää myös myönteisenä, että useassa kohtaa selontekoa tuodaan esille kehitysyhteistyön tuloksellisuus ja vaikuttavuus ja toisaalta niiden mittaamista varten tarvittavat indikaattorit. Kehitysyhteistyön vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta tulee pystyä arvioimaan. Monessa kohtaa selontekoa nostetaan esille kansainväliset kestävän kehityksen tavoitteet Suomen kehityspolitiikkaa ohjaavina tavoitteina, ja toisaalta mainitut tavoitteet tarjoavat lähtökohdan arvioida kehitysyhteistyön tuloksellisuutta.