Sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto

Sisäisen turvallisuuden viranomaisten resurssit ja kokonaisturvallisuus

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti ja pitkäkestoisesti. Turvallisuusympäristön muutokset ovat olleet nopeita ja ne ovat yhä vaikeammin ennakoitavia. Hallintovaliokunta katsoo, että turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä on tarkasteltava laajana kokonaisuutena, jotta Suomen turvallisuuteen vaikuttavat tekijät ja ilmiöt sekä niiden väliset yhteydet voidaan mahdollisimman tehokkaasti havaita. Selvää jakoa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välillä ei voida enää tehdä.  

Hallintovaliokunta on toistuvasti korostanut sisäisen turvallisuuden viranomaisten toimintaedellytyksistä huolehtimista ja rahoituspohjan turvaamista vaalikaudet ylittävällä, kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla. Valiokunta painottaa sisäisen turvallisuuden viranomaisten riittävien resurssien merkitystä myös kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus voidaan turvata ainoastaan huolehtimalla siitä, että kaikilla turvallisuusviranomaisilla on tarvitsemansa resurssit tehtäviensä hoitamiseen.  

Valiokunta toteaa, että panostukset sisäiseen turvallisuuteen ovat välttämättömiä muuttuneessa toimintaympäristössä, jossa viranomaiset kohtaavat aiempien turvallisuusuhkien lisäksi yhä monimuotoisempia uusia uhkia. Valiokunta tähdentää, että sisäisen turvallisuuden viranomaiset, etenkin poliisi, Rajavartiolaitos ja Tulli, ovat ensivasteen viranomaisia kaikissa turvallisuuteen liittyvissä tilanteissa, myös useimmissa hybriditilanteissa. Ne toimivat ensivasteviranomaisina epäselvissä uhkissa ja tapahtumissa niin kauan kuin uhkia ei voida tulkita tai tunnistaa sotilaallisiksi. Turvallisuusympäristön muutos, tunnistetut riskit ja suorituskykyvaatimukset edellyttävät turvallisuusviranomaisten resurssien varmistamista, jotta yllättäviin muutoksiin ja kriiseihin kyetään varautumaan ennakoivasti ja määrätietoisesti.  

Sisäministeriön pääluokkaan ehdotetaan vuoden 2026 talousarvioon yhteensä noin 2,1 miljardin euron määrärahaa, mikä on noin 135 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvan vuoden talousarviossa. Vähennykset johtuvat muun muassa vastaanottomenojen laskusta, kertaluonteisten lisäysten poistumisesta ja tehdyistä säästöpäätöksistä.  

Hallintovaliokunta pitää erittäin perusteltuna, että sisäministeriön hallinnonalan määrärahatasoa on aiemmin tehdyillä päätöksillä nostettu. Julkisen talouden tila ei kuitenkaan todennäköisesti mahdollista rahoitustason merkittävää kasvattamista lähivuosina. Valiokunta pitää tämänkin vuoksi tärkeänä, että kokonaisturvallisuusajattelu näkyy jatkossa nykyistä vahvemmin myös turvallisuusviranomaisten rahoituksen kohdentumisessa ja esimerkiksi yhteishankintoina. 

Tietojärjestelmät ovat kiinteä osa viranomaisten suorituskykyä. Valiokunta kiinnittää kaikkien viranomaisten osalta huomiota ICT-järjestelmien laatuun, pitkään käyttöikään, toimivuuteen ja käyttökustannusten hallintaan koko niiden elinkaaren ajan sekä varsinkin laajojen tietojärjestelmähankkeiden johtamiseen. Tietojärjestelmähankkeet on kyettävä toteuttamaan niin, että järjestelmistä on tosiasiallista hyötyä toiminnan kehittämisessä. Valiokunta toteaa, että hybridivaikuttamisen lisääntyessä korostuvat myös tietojärjestelmien toimivuus ja tietoturvallisuus.  

Yleinen kustannustason nousu kiihdyttää menopaineita etenkin ICT- ja toimitilakustannuksissa, mikä voi lisätä viranomaisten rahoitusvajetta nopeastikin. Valiokunnan käsityksen mukaan yleinen kustannustason nousu asettaa haasteita kaikille viranomaisille. Valiokunta pitää tärkeänä, että ICT- ja toimitilakustannuksiin tarvittava rahoitus kyetään turvaamaan pitkäjänteisesti niin, ettei henkilöstö- ja hallintomenoihin tarkoitettu toimintamenorahoitus samalla pienene. Hallintovaliokunta tähdentää muun muassa rahoituksen ennakoitavuuden näkökulmasta eduskunnalle hiljattain annetun sisäisen turvallisuuden selonteon (VNS 6/2025 vp) kirjausta, jonka mukaan poliisin ja Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin sekä Rajavartiolaitoksen investointeihin tulisi ottaa käyttöön vuosittainen indeksitarkistus, joka korjattaisiin jälkikäteen vastaamaan todellista kustannustason nousua.  

Kevään 2025 kehyspäätöksessä (HaVL 8/2025 vp — VNS 2/2025 vp) on päätetty varautumiseen ja valmiuteen liittyvistä määrärahalisäyksistä, jotka kohdentuvat poliisin, Rajavartiolaitoksen, suojelupoliisin ja väestönsuojelun voimavarojen vahvistamiseen sekä laaja-alaisiin uhkiin varautumiseen. Valiokunta pitää näitä poliisin, Rajavartiolaitoksen ja suojelupoliisin suorituskyvyn nostoon ja strategisen suorituskyvyn turvaamiseen kohdistettuja lisäresursseja välttämättöminä. Mainitut kehyspäätöksen mukaiset lisäykset sisältyvät vuoden 2026 talousarvioehdotukseen.  

Hallitus on päättänyt sopeuttamistoimista, joista yli 400 miljoonaa euroa kohdistuu valtion virastoihin. Sisäministeriön hallinnonalan osuus tästä on vuonna 2026 yhteensä noin 19 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi kehysriihessä päätetystä uudesta toimintamenosäästöstä (130 milj. euroa vuodesta 2026 eteenpäin) sisäministeriön hallinnonalalle kohdentuu 16,4 miljoonaa euroa. Hallintovaliokunta pitää nykyisessä turvallisuustilanteessa välttämättömänä, että turvallisuusviranomaisten keskeinen rooli on säästöpäätöksiä tehtäessä pyritty ottamaan huomioon. Hallitus on esimerkiksi linjannut, ettei poliisien ja rajavartijoiden määrää vähennetä. Myös suojelupoliisin strategisen toimintakyvyn turvaamista on perustellusti priorisoitu. Tämä tarkoittaa sitä, että säästötoimenpiteet kohdistuvat pääosin tukitoimiin, hallintoon ja hallinonalan muihin viranomaisiin. 

Poliisi

Poliisin toimintamenojen määrärahatasoa on nostettu merkittävästi kuluvalla hallituskaudella. Valiokunta pitää myönteisenä, että määrärahatason nosto mahdollistaa poliisin toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun. Poliisin henkilöstömäärä on ollut tasaisessa kasvussa jo vuodesta 2017 alkaen, mutta aiemmat lisäykset ovat olleet pääosin kertaluonteisia. Tavoitteena on, että poliisin operatiivisissa tehtävissä olevan henkilöstön määrä kasvaa kehyskaudella 500 henkilötyövuodella yli 8 000 henkilötyövuoteen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä tavoite tulee toteutumaan. Valiokunta pitää välttämättömänä, että poliisin määrärahat pysyvät vähintään tehtyjen päätösten mukaisella tasolla.  

Tavoite operatiivisen henkilöstön lisäämisestä voi toteutua vain, jos poliisikoulutukseen hakeutuu jatkossakin riittävästi poliisin ammattiin soveltuvia, koulutusvaatimukset täyttäviä hakijoita. Valiokunta toteaa, että poliisin ammatissa vaaditaan muun ohella riittäviä fyysisiä perusvalmiuksia ja muuta soveltuvuutta poliisin työhön. Valiokunta pitää tärkeänä, että koulutusvaatimukset täyttäviä hakijoita on riittävästi, jotta poliisikoulutuksen aloituspaikat myös saadaan täytettyä. Poliisikoulutuksen tulee jatkossakin vastata tulevaisuuden työelämän ja yhteiskunnan kehityksen tarpeisiin. Tämän vuoksi poliisikoulutusta on jatkuvasti kehitettävä. Samalla on huolehdittava poliisin ammatin veto- ja pitovoimatekijöistä, kuten laadukkaasta henkilöstöjohtamisesta, työhyvinvoinnin edistämisestä ja riittävästä työnohjauksesta, sekä työturvallisuudesta.  

Poliisin toimintamenoihin ehdotettu määräraha on noin 1,02 miljardia euroa. Kuluvan vuoden talousarviossa poliisille on kohdennettu määrärahan lisäyksiä muun ohella koulupoliisitoimintaan (2 milj. euroa), harmaan talouden ehkäisyyn (3,5 milj. euroa) sekä nuoriso- ja jengirikollisuuden torjuntaan (5 milj. euroa). Hallintovaliokunta pitää perusteltuna, että kevään kehyspäätös sisältää rahoituksen näihin tarkoituksiin koko kehyskaudelle. Pidempiaikainen rahoitus mahdollistaa esimerkiksi rikostiedustelun kehittämisen, talousrikostutkinnan lisäresursoinnin sekä koulupoliisitoimintamallin jatkuvuuden turvaamiseen. Samalla valiokunta toteaa, että huumeiden käyttö on pitkällä aikavälillä lisääntynyt ja huumausaineiden kirjo laajentunut. Kasvavaan ongelmaan puuttuminen vaatii resursseja ja monialaista yhteistyötä. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että poliisin valmiusyksikön suorituskykyä vahvistetaan vuoden 2026 talousarviossa 5 miljoonan euron lisämäärärahalla. Rahoitusta nostetaan kehyskauden loppuun mennessä asteittain niin, että se on noin 8 miljoonaa euroa vuonna 2029. Tällä panostuksella vahvistetaan poliisin kykyä reagoida nopeasti merkittäviin ulkoisiin uhkiin ja hoitaa vaativia erityistilanteita. Valiokunta toteaa, että tavoiteltava suorituskyky edellyttää riittävää määrää koulutettua henkilöstöä sekä asianmukaista varustelua ja kalustoa.  

Määrärahatason nostamisesta huolimatta myös poliisille aiheutuu säästövelvoitteita julkisen talouden sopeuttamistoimista. Poliisin toimintamenoihin kohdistuu yhteensä 15 miljoonan euron tuottavuussäästö vuonna 2026. Poliisin tuottavuustoimet koostuvat kustannusten hillinnästä, hallinto- ja tukitoimien kehittämisestä ja digitalisaation hyödyntämisestä. Valiokunta pitää tärkeänä, että pääpaino tuottavuusohjelmassa on toiminnan tehostamisessa ja kehittämisessä. Valiokunta katsoo, että tuottavuussäästöt tulee toteuttaa niin, etteivät ne vaikuta poliisin operatiiviseen toimintaan. Tämä on tärkeää viestiä myös henkilöstölle. Erityisesti vallitsevassa turvallisuustilanteessa on välttämätöntä, että poliisin operatiivisissa tehtävissä toimivan henkilöstön määrän lisäykset toteutuvat hallitusohjelman ja aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti. Valiokunta toteaa lisäksi, että myös poliisin toiminnan kustannukset ovat voimakkaassa kasvussa, eikä myönnetty lisämääräraha riitä kattamaan tulevien vuosien menotarpeita. Tästäkin syystä tulee huolehtia siitä, että poliisin niukat resurssit voidaan kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti poliisin ydintehtäviin. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että poliisin läsnäolo koko maassa turvataan. Valiokunta katsoo, että poliisin toimintamenojen tason nostamisen tulee parantaa poliisin näkyvyyttä myös harvaan asutuilla alueilla ja maakuntakeskusten ulkopuolella. Tämä edellyttää muun ohella sitä, että kaikille poliisilaitoksille saadaan rekrytoitua riittävästi henkilöstöä. Valiokunta on jo aiemmin tuonut esiin, että esimerkiksi Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla on ollut vaikeuksia saada riittävästi hakemuksia kaikkiin avoinna olleisiin poliisin tehtäviin.  

Rajavartiolaitos

Hallintovaliokunta on jo pidempään ollut huolissaan Rajavartiolaitoksen perusrahoituksen tasosta, joka on etenkin muuttuneessa turvallisuustilanteessa osoittautunut riittämättömäksi. Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että Suomen rajaturvallisuus, Rajavartiolaitoksen riittävät resurssit, kalusto ja teknologia varmistetaan, kuten hallitusohjelmassakin todetaan. Rajaturvallisuus, turvallisuus merialueilla sekä alueellinen koskemattomuus ja puolustusvalmius on kyettävä varmistamaan kaikissa olosuhteissa. Rajavartiolaitoksella tulee olla riittävät resurssit myös uusien toimivaltuuksien ja suorituskykyjen täysimääräiseen hyödyntämiseen.  

Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin on tehdyillä päätöksillä osoitettu lisämäärärahaa operatiivisen toiminnan kasvaviin kuluihin (toimitilat, ICT-menot, uudet laivat ja lentokoneet sekä itärajan este). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan määrärahalisäysten taso ei riitä kattamaan aiemmista sopeuttamistoimista, kustannustason noususta ja uusien suorituskykyjen käyttöönotosta aiheutuvista kasvavista kustannuksista johtuvaa rahoitusvajetta. Lisärahoitus on ollut pääosin kertaluonteista.  

Rajavartiolaitos joutuu edelleen sopeuttamaan toimintaansa. Ehdotettu määräraha mahdollistaa Rajavartiolaitokselle vain 3 020 kokonaishenkilötyövuosimäärän, kun Rajavartiolaitoksen arvion mukaan toimintaympäristön perusteellinen muutos edellyttäisi vähintään 3 100 henkilötyövuotta riittävän toiminta- ja kriisinsietokyvyn turvaamiseksi sekä rajaturvallisuuden varmistamiseksi. 

Rajavartiolaitoksen sopeuttamistoimia kohdistetaan hankintoihin, kehittämiseen ja tukitoimintoihin. Materiaalin korvaushankintoja viivästytetään, vähennetään tai keskeytetään ja kehittämistoimintaa hidastetaan, mikä heikentää Rajavartiolaitoksen suorituskykyä pitkällä aikavälillä ja nostaa ylläpidon kustannuksia.  

Valiokunta toteaa, että nykyisessä turvallisuustilanteessa tulee etsiä monipuolisesti keinoja riittävän rahoituksen turvaamiseen, kuten yhteistyön lisääminen kotimaisten yritysten kanssa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin esimerkiksi suunnitteilla oleva ns. droonimuuri, jonka toteuttaminen vaatii ministeriöiden, virastojen ja yritysten ennakkoluulotonta yhteistyötä kansallisen ja EU-rahoituksen saamiseksi sekä suorituskyvyn nopeaksi nostamiseksi. 

Tulli

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei Tullia ole rinnastettu valtionhallinnon säästöpäätöksiä tehtäessä turvallisuusviranomaisiin, toisin kuin hallitusohjelmassa ja esimerkiksi edellisessä sisäisen turvallisuuden selonteossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös Tullin suorituskyky ja toimintaedellytykset keskeisenä PTR-viranomaisena turvataan.  

Valiokunta toteaa, että Tullin määrärahat pienevät nykyisillä päätöksillä merkittävästi jo vuonna 2026 samaan aikaan, kun muille turvallisuusviranomaisille on kohdennettu lisäresursseja. Tämä on kestämätöntä tilanteessa, jossa Tullille aiheutuu lisämenoja mm. tulliselvitysjärjestelmien kokonaisuudistukseen liittyvistä ylläpitokustannuksista ja lakisääteisten tehtävien (esim. pakotevalvonta) lisääntymisestä. Tullille on tulossa myös kokonaan uusia lakisääteisiä tehtäviä, joihin ei ole vielä varattu rahoitusta. Myös tulli-ilmoitusten määrä on kasvanut merkittävästi erityisesti Aasiasta tulevien verkkokauppatoimitusten lisäännyttyä. Hallintovaliokunta painottaa tässä yhteydessä lisäksi satamaturvallisuuden merkitystä ja Tullin keskeistä roolia vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintaedellytysten heikentämisessä satamissa (ks. myös HaVM 11/2025 vp). Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee vielä arvioida Tulliin kohdistuvia säästövelvoitteita sen varmistamiseksi, että Tullilla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen.  

Pelastustoimi

Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että sisäisen turvallisuuden viranomaisten tehtäviin koulutetaan riittävästi henkilöstöä niin, että koulutetun henkilöstön määrä vastaa mahdollisimman hyvin kunkin toimialan ajantasaisia tarpeita. Suomeen tarvitaan lähivuosina merkittävästi lisää erityisesti pelastustoimen henkilöstöä, jotta turvallisuuden kannalta välttämättömät pelastuspalvelut voidaan jatkossakin turvata. Tavoitteena on 1 000 uutta pelastajaa vuonna 2032. 

Pelastusopisto on saanut lisäresursseja pelastajakoulutuksen lisäämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että tavoitteeksi asetettu pelastajamäärän lisäys saavutetaan. Valtionhallinnon tuottavuustoimenpiteet eivät saa vaarantaa tämän tavoitteen toteutumista. Valiokunta toteaa, että panostukset pelastajakoulutuksen määrän lisäämiseen aiheuttavat sen, että Pelastusopisto joutuu vähentämään muuta pelastustoimen ammattihenkilöstön koulutusta (alipäällystö- ja päällystökoulutus) sekä sopimushenkilöstön koulutusta. Pelastusopistolle tulee turvata riittävät resurssit lakisääteisten koulutustehtäviensä hoitamiseen.  

Valiokunta painottaa, että pelastajakoulutuksen määrän lisäämisellä pyritään ratkaisemaan pelastajapulaa, joka voi pahimmillaan johtaa laadukkaiden pelastustoimen palvelujen vaarantumiseen. Valiokunta korostaa eri toimijoiden välisen yhteistyön keskeistä merkitystä ratkaisujen löytämisessä. Tämä voi edellyttää myös uudenlaisten yhteistyömuotojen kehittämistä. Pelastusalan veto- ja pitovoimasta on myös huolehdittava.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueet varmistavat, että uudet valmistuvat pelastajat voidaan rekrytoida tarvetta vastaavasti pelastustoiminnallisiin tehtäviin. Hyvinvointialueiden vaikea taloudellinen tilanne ja sopeuttamistarpeet vaikuttavat luonnollisesti myös pelastustoimeen. Laadukkaat pelastustoimen palvelut on kyettävä turvaamaan koko maassa. Valiokunta käsittelee hyvinvointialueiden rahoitukseen liittyviä kysymyksiä muilta osin jäljempänä.  

Hallintovaliokunta pitää myönteisenä, että väestönsuojelun kehittämiseen on varattu lisää resursseja. Valiokunta kuitenkin toteaa edelliseen kehyslausuntoonsa viitaten, että tehdyillä määrärahalisäyksillä voidaan kattaa havaitut väestönsuojelun kehittämistarpeet vain osittain, sillä yhteensä väestönsuojelun vahvistaminen vaatisi vuosina 2026—2029 noin 40 miljoonan euron määrärahalisäystä. Valiokunta nostaa pelastustoimen osalta esiin lisäksi tarpeen pelastustoimen valtakunnallisten tietojärjestelmien välttämättömän ylläpitorahoituksen turvaamiseen.  

Valiokunta korostaa sopimuspalokuntien keskeistä merkitystä pelastustoimen palvelujärjestelmän kokonaisuudessa ja painottaa, että sopimuspalokuntien asema ja toimintaedellytykset tulee turvata erilaisin toimenpitein.  

Hätäkeskuslaitos

Tuottavuusohjelman mukaiset säästöt kohdentuvat myös Hätäkeskuslaitokseen. Valiokunta tähdentää, että Hätäkeskuslaitoksen toimintaa ja suorituskykyä ei kyetä turvaamaan ilman riittäviä henkilöstöresursseja. Henkilöstöresurssien vähäisyys on pidemmän aikaa näkynyt korkeana sairauspoissaolojen määränä ja heijastuu suoraan myös viraston palvelutasoon ja kansalaisten avunsaannin sujuvuuteen. Valiokunta korostaa, että hätäkeskustoiminnan sujuvuudella on suora vaikutus hätäkeskuspalveluja käyttävien viranomaisten (poliisi, Rajavartiolaitos, pelastustoimi, sosiaali- ja terveystoimi) lakisääteisten tehtävien hoitamiseen ja palvelujen saatavuuteen ja siten ihmisten turvallisuuteen. Tämän vuoksi sinänsä välttämättömiä säästötoimenpiteitä ei tule kohdistaa operatiiviseen päivystyshenkilöstöön.  

Hätäkeskuspäivystäjiä ei tällä hetkellä kouluteta tarpeeseen nähden riittävästi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että syksylle 2026 suunnitellun ylimääräisen alueellisen hätäkeskuspäivystäjäkurssin järjestämiseen löytyy rahoitus. Ylimääräisellä kurssilla on saadun selvityksen mukaan keskeinen merkitys Hätäkeskuslaitoksen henkilöstömäärän turvaamisessa. Mainittu alueellinen kurssi vaikuttaisi myönteisesti myös ruotsinkielisten hätäkeskuspäivystäjien määrään. Valiokunta on jo aiemmin todennut pitävänsä tärkeänä, että ruotsinkielinen poliisi- ja pelastajakoulutus turvataan. 

Maahanmuuttovirasto

Maahanmuuttoviraston toimintamenojen taso laskee kehyskaudella merkittävästi. Virastolle kohdennettua toimintamenosäästöä on kuitenkin kohtuullistettu aiempiin päätöksiin nähden niin, Maahanmuuttovirastolle osoitetaan lupakäsittelyn vauhdittamiseksi tehtäviin toimenpiteisiin 5,1 miljoonaa euroa vuodelle 2026 ja 8,2 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen. Tästä huolimatta viraston on aloitettava toimintansa sopeuttaminen jo vuonna 2026. Maahanmuuttovirastolle on kohdennettu merkittävä osa (5,8 milj. euroa, 35 %) valtionhallinnon toimintamenojen lisäsäästöjen sisäministeriön hallinnonalan osuudesta.  

Hallitusohjelmaan sisältyy useita Maahanmuuttoviraston lupajärjestelmän tehostamiseen ja hakemusten käsittelyaikojen lyhentämiseen liittyviä tavoitteita sekä merkittävä määrä ulkomaalaislainsäädännön kehittämishankkeita, joiden tavoitteena tiukentaa lainsäädäntöä nykyisestä. Hallintovaliokunta on jo käsitellyt huomattavan osan näistä hallituksen esityksistä. Valiokunta toteaa, että ehdotetuista lainsäädännön muutoksista aiheutuu kehyskauden alkupuolella lisäresurssitarvetta Maahanmuuttovirastolle lisääntyvien tehtävien muodossa, mutta jos muutosten tavoitteet toteutuvat, etenkin turvapaikkahakemusten määrän arvioidaan pidemmällä aikavälillä vähentyvän. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapoli-tiikkauudistuksen mukaista lainsäädäntöä aletaan soveltaa kesällä 2026. Lainsäädännön muutokset ja muut hallitusohjelman mukaiset tehostamistoimet edellyttävät Maahanmuuttoviraston riittävää resursointia. Valiokunta pitää tärkeänä, että käytössä olevat resurssit myös kohdennetaan virastossa tarkoituksenmukaisesti.  

Maahanmuuttovirastossa on viime vuosina panostettu voimakkaasti lupaprosessien sujuvoittamiseen ja etenkin automaatio- ja ICT-kehitykseen, joilla tavoitellaan muun ohella käsittelyaikojen lyhentämistä ja kustannustehokkuuden lisäämistä. Nämä kehittämistoimet ovat jo alkaneet tuottaa tuloksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että Maahanmuuttoviraston eri prosesseissa hyödynnetään lainsäädännön mahdollistamin tavoin mahdollisimman tehokkaasti automaatiota ja muita teknologisia ratkaisuja. Myös mahdollisuuksia hyödyntää tekoälyä nykyistä laajemmin on syytä selvittää. Jos Maahanmuuttoviraston toimintamenoihin kohdistetaan liian suuret säästövelvoitteet, riskinä on, ettei automaatiolla ja muilla kehittämistoimenpiteillä tavoiteltu säästöpotentiaali toteudu suunnitellusti. Hakemusten käsittelyajat uhkaavat pidentyä, jollei hakemusten käsittelyyn kohdenneta riittävästi resursseja.  

Hyvinvointialueet

Hyvinvointialueiden rahoitus

Valtion talousarvioesityksen mukaan hyvinvointialueiden yleiskatteinen valtionrahoitus on vuodelle 2026 yhteensä noin 27,1 miljardia euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallinen rahoitus on noin 26,6 miljardia euroa. Pelastustoimen laskennallinen rahoitus on noin 589,8 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa vuonna 2026 noin 0,9 miljardia euroa vuoteen 2025 verrattuna.  

Valtion hyvinvointialueille myöntämän rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain koko maan tasolla huomioimalla ennakoitu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kasvu, kustannustason nousu sekä tehtävämuutokset. Vuonna 2026 jälkikäteistarkistuksella vähennetään noin 184 miljoonaa euroa perustuen hyvinvointialueiden vuoden 2024 tilinpäätöksiin. 

Hyvinvointialueiden rahoituksen indeksikorotus on 3,25 prosenttia, jonka mukainen kustannustason muutos lisää rahoitusta noin 853 miljoonaa euroa, josta jälkikäteistarkistukseen sisältyvä indeksikorotuksen määrä on noin 36 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kasvun perusteella korotetaan rahoitusta noin 248 miljoonaa euroa, josta jälkikäteistarkistukseen sisältyvää palvelutarpeen kasvua on noin 10 miljoonaa euroa vuodelle 2026.  

Tehtävämuutokset vähentävät rahoitusta yhteensä noin 72 miljoonaa euroa. Vähennyksinä rahoituksen tasoon vaikuttavia tehtävämuutoksia ovat muun muassa henkilöstömitoituksen kehittäminen teknologiaa hyödyntäen ja teknologian hyödyntäminen kotihoidossa, sairaaloiden ja päivystysten erikoissairaanhoidon työnjakoon liittyvä säästön kasvu, vammaispalvelulain soveltamisalan muutos ja tarkentaminen sekä niin sanotun demokratiarahan vähentäminen. Lisäyksinä on huomioitu muun muassa omais- ja perhehoidon palkkiotason nostaminen, tietoaineistojen käsittelyn laajentaminen (nk. toisiolaki) ja hedelmöityshoitojen haittakorvauksen korotus. Lisäksi muihin aiemmin tehtyihin säädösmuutoksiin perustuva rahoituslisäys on 10,6 miljoonaa euroa. 

Vuoden 2026 siirtymätasaukset vähentävät rahoitusta noin 29 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueiden rahoituslain (617/2021) 11 §:n mukaiseen lisärahoitukseen on varattu 1 miljoonaa euroa. Lisärahoitus myönnetään rahoituslain 26 §:n mukaisen menettelyn perusteella. 

Hyvinvointialueiden talouden kehitysnäkymät

Vuonna 2024 hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä oli 1,1 miljardia euroa. Tulos oli hieman ennakoitua parempi. Kokonaisalijäämä kasvoi kuitenkin jo 2,4 miljardiin euroon. Positiivista oli kustannusten kasvun hidastuminen noin 2,9 prosenttiin. Alueelliset erot kustannuskehityksessä ja kertyneessä alijäämässä olivat kuitenkin suuret. Lähes kaikkien hyvinvointialueiden osalta (pois lukien Helsinki, Länsi-Uusimaa) täyttyi vähintään yksi arviointimenettelyn kriteeri.  

Vuoden 2025 tilinpäätösennusteen mukaan koko maan vuoden 2025 ylijäämäksi ennustetaan noin 230 miljoonaa euroa, joka vastaa koko maan tasolla talousarvioita. Hyvinvointialueiden kertynyt alijäämä supistuu 2,2 miljardiin euroon. Talouden kohentuminen johtuu pääasiassa rahoituksen jälkikäteistarkistuksesta ja alueiden sopeutustoimista.  

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ennusteessa, joka on ns. painelaskelmaEnnusteessa on huomioitu yleisen talous- ja väestökehityksen lisäksi tiedossa olevien päätösperäisten toimien vaikutus., hyvinvointialueiden yhteenlaskettujen nettokustannusten kasvu on noin 4,0 prosenttia vuodelle 2026. Tilikauden tulos on noin 400 miljoonaa euroa ylijäämäinen vuonna 2026. Menojen kasvu aiheutuu pääasiassa hintojen nopeasta kasvusta. Henkilöstömenot kasvavat sovittujen palkankorotusten ja palkkaohjelmien vuoksi yleistä ansiotasoa nopeammin. Hyvinvointialueiden omia sopeutustoimia on sisällytetty ennusteeseen varovaisesti (n. 150 milj. euroa). Sopeutuspaineet pysyvät kuitenkin mittavina alkuvuosien alijäämien vuoksi. Arvio vuodesta 2026 on laadittu varovaisesti suhteessa alueiden omiin suunnitelmiin, ja ennusteeseen liittyy siten useita riskejä.  

Hallintovaliokunnan saamista selvityksistä ilmenee, että hyvinvointialueiden toiminnallinen ja taloudellinen eriytymiskehitys on edelleen voimakasta. Osa alueista suoriutuu hyvin, mutta osalla alueista haasteet kasautuvat ja kasvavat. Hallintovaliokunta ymmärtää hyvinvointialueiden huolia rahoituksen riittävyydestä, mutta toteaa, että kannustimia tarvitaan toiminnan kehittämiseen. Tehdyt toimenpiteet näyttävät tehoavan alueilla, jotka ovat pystyneet uudistumaan ja kehittämään toimintaansa. Valiokunta toteaa, että niitä alueita, joissa toimenpiteitä on tehty ja suunta on hyvä, tulee auttaa mekanismeilla, joilla alijäämät saadaan kohenemaan. 

Valiokunta pitää alueiden onnistumista kustannusten pitkäjänteisessä hallinnassa keskeisenä asiana hyvinvointialueiden talouden vakauttamisessa. Samalla alueiden rahoitusjärjestelmään tarvitaan vakautta, kannustavuutta ja ennustettavuutta.  

Kuntatalous

Talousarvioesitys kuntatalouden näkökulmasta

Vuoden 2026 talousarvioesityksessä kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen ehdotetaan noin 3,55 miljardia euroa. Valtionosuus kasvaa vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon verrattuna noin 185 miljoonalla eurolla. 

Vuonna 2026 valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus lisää valtionosuutta noin 127 miljoonaa euroa, kun huomioidaan sote-siirtolaskelman yhteydessä kunnilta hyvinvointialueille siirretyt kustannukset ja tuotot. Indeksikorotus (3,5 %) lisää valtionosuutta noin 111 miljoonaa euroa, missä on huomioitu hallitusohjelman mukaisesti indeksikorotuksen yhden prosenttiyksikön korotusta vastaava säästö (noin 32 milj. euroa). 

Valtionosuustehtävien muutosten nettovaikutus on noin 69 miljoonaa euroa valtionosuutta lisäävä. Euromääräisesti merkittävin tehtävämuutos on vuonna 2025 voimaan tullut oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistaminen, jonka vaikutus on noin 53,5 miljoonaa euroa vuonna 2026. Asukasluvun ja laskentatekijöiden muutokset vaikuttavat laskennalliseen valtionosuuteen lisäävästi (noin 13 milj. euroa), samoin valtionosuuden lisäosien muutos (noin 7 milj. euroa). 

Kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen kohdistuu kevään 2025 kehysriihessä osana kasvutoimien rahoitusta päätetty 75 miljoonan euron pysyvä valtionosuuden vähennys. Vähennys on esitetty toteutettavaksi vuonna 2026 vakiintuneesta käytännöstä poiketen prosentuaalisena vähennyksenä (noin 2 %) kunkin kunnan saamasta valtionosuudesta (HE 100/2025 vp). Talousarvioesityksen mukaan kuntien peruspalvelujen valtionosuusprosentti kuitenkin nousee 25,02 prosentista 25,73 prosenttiin vuonna 2026. 

Kokonaisuutena voidaan todeta, että kuntien valtionavut (laskennalliset valtionosuudet + veroperustemuutosten kompensointi + muut valtionavustukset) kasvavat noin 3 prosenttia vuoteen 2025 verrattuna ollen vuonna 2026 yhteensä noin 5,9 miljardia euroa. Kasvu johtuu ennen kaikkea laskennallisten valtionosuuksien kasvusta. Laskennalliset valtionosuudet (VM+OKM) ovat vuonna 2026 yhteensä noin 4,9 miljardia euroa. Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen rahoituksesta valtaosa sisältyy valtiovarainministeriön pääluokkaan osana kuntien peruspalveluiden rahoitusjärjestelmää. Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaan sisältyy tärkeitä lisäyksiä muun muassa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen vahvistamiseen. 

Talousarvioesitys sisältää monia kuntatalouteen vaikuttavia toimenpiteitä, joiden nettovaikutus kuntatalouteen vaihtelee. Hallintovaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että uusiin tai laajentuviin tehtäviin ja velvoitteisiin osoitetaan 100 prosentin valtionosuus ja että valtion päättämien veroperustemuutosten vaikutukset kompensoidaan kunnille. Hallituksen toimenpiteiden yhteisvaikutus heikentää kuntataloutta noin 170 miljoonalla eurolla vuonna 2026 vuoteen 2025 verrattuna. Kun tarkastellaan päätösperäisten toimien vaikutuksia koko vaalikauden ajalta, nettovaikutus on kuitenkin yhteensä noin 200 miljoonaa euroa kuntataloutta vahvistava vuonna 2026. 

Kuntien talouden näkymät

Talousarvioesityksestä ilmenee, että Suomen talouden toipuminen on ollut hidasta. Keskipitkällä aikavälillä Suomen talouden odotetaan kuitenkin kasvavan kohtalaisesti. Valiokunta toteaa, että julkisen talouden tila heijastuu kuntien talouteen. Kuntatalouden tilanne heikkeni odotetusti vuonna 2024 ja sen arvioidaan heikkenevän edelleen vuosina 2025 ja 2026. Kuntien toimintakuluja kasvattavat muun muassa kunta-alalle sovitut palkankorotukset sekä vuoden 2025 alusta voimaan tullut TE-palvelu-uudistus. Uudistuksessa kunnille ja kuntien muodostamille yhteistoiminta-alueille siirrettiin vastuu työ- ja elinkeinopalveluiden järjestämisestä, ja samalla kuntien rahoitusvastuuta työttömyysetuuksista laajennettiin. Rahoitus työvoimapalveluiden järjestämiseen siirrettiin työ- ja elinkeinoministeriön pääluokasta kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan työttömyyden kasvun myötä työllisyysalueiden asiakasmäärät ja kuntien rahoittamat työttömyysturvamenot ovat lisääntyneet odotettua voimakkaammin. Avustusmenoja on nostettu ennusteessa vuoden alkupuoliskon työttömyysmenojen kertymien perusteella. Hallintovaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota arvioihin uudistuksen aliresursoinnista (myös HaVL 8/2025 vp). Valiokunta toteaa, että työllisyyskehityksellä on TE-uudistuksen jälkeen entistä suurempi vaikutus kuntien talouteen, kun kuntien rahoitusvastuut työllisyyden hoidosta ovat aiempaa laajemmat. Kuntatalous on siten aiempaa herkempi talouden suhdannevaihteluille, kun tulojen lisäksi myös menot reagoivat suoraan työllisyyskehitykseen. Lisäksi uudistus voi kasvattaa kuntien välisiä eroja, koska työllisyyden vaihtelu poikkeaa kuntien välillä. 

Kuntien verotulojen kehityksen arvioidaan suhdannetilanteen kohentuessa vahvistuvan vuonna 2026 noin 5,2 prosentin kasvuun ja tasaantuvan vuosina 2027—2029 keskimäärin hieman alle 4 prosenttiin vuodessa. Kuntatalousohjelmassa esitetyn painelaskelman perusteella kuntatalouden tulot eivät kuitenkaan riitä kattamaan kasvavia menoja, eikä vuosikate riitä tulevina vuosina nettoinvestointeihin. Kuntatalouden investoinnit pysyvät korkealla tasolla, vaikkakin kuntakohtaiset erot ovat huomattavia. Kuntatalouden lainakannan arvioidaan kasvavan vuoden 2024 noin 20,5 miljardista eurosta vuoteen 2029 mennessä noin 26,5 miljardiin euroon. 

Kuntakokoryhmittäisessä tarkastelussa talouden tasapainotilaa kuvaava toiminnan ja investointien rahavirta painuu kaikissa kuntakokoryhmissä negatiiviseksi kehyskauden loppua kohden mentäessä. Kuntatalousohjelmasta ilmenee, että ryhmien välillä on havaittavissa suuria eroja, minimin ollessa noin -417 euroa asukasta kohden alle 2 000 asukkaan kuntakokoryhmässä ja maksimin -93 euroa asukasta kohden 40 000—100 000 asukkaan kuntakokoryhmässä. Kuntatalouden sopeutuspainetta arvioidaan myös laskennallisen kunnallisveroprosentin korotuspaineen avulla. Koko maan tasolla tarkasteltuna laskennallinen paine veroprosentin korotukseen kasvaa selvästi tarkastelukauden aikana. Suurin paine on pienissä alle 5 000 asukkaan kunnissa. Kuntakokoryhmien välillä ja myös ryhmien sisällä on tältäkin osin suuria eroja. Joissakin kuntakokoryhmissä ja yksittäisissä kunnissa voi tarkastelukaudella olla jopa laskennallista veroprosentin alentamismahdollisuutta. 

Hallintovaliokunta toteaa, että yksittäisten kuntien talouden tilanteet vaihtelevat voimakkaasti, ja kuntakentässä on nähtävissä sekä taloudellista että toiminnallista eriytymistä. Yksittäisten kuntien taloudellisia lähtökohtia vaikeuttavat sote-uudistuksen tasauserät. Kuntien eriytymistä kiihdyttävät väestökehitys ja taloudellisen kasvun erilainen jakautuminen maan sisällä. Myös kuntien tulevaisuudenhaasteet eriytyvät, mikä liittyy esimerkiksi työvoiman saatavuuteen, kaupungistumiseen ja syntyvyyden kehitykseen. Myös kuntien investointinäkymissä on huomattavia eroja. Osassa kuntia investointien ennakoidaan pienenevän lähivuosina, mutta etenkin kasvukeskuksissa ja suurissa kaupungeissa investointipaineiden arvioidaan pysyvän korkealla tasolla. 

Hallintovaliokunta korostaa, että kuntien tehtävistä säädettäessä on huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua velvoitteistaan rahoitusperiaatteen mukaisesti. Valtion rahoitusvastuun täysimääräinen toteutuminen edellyttää sitä, että uusien tai laajentuvien tehtävien ja velvoitteiden vaikutukset kuntatalouteen arvioidaan realistisesti. Uudistusten vaikutusarvioinneissa tulee kiinnittää huomiota myös tehtävä- ja velvoitemuutosten henkilöstövaikutuksiin, koska kunta-alan palkansaajien eläköityminen on voimakasta ja työvoimatilanne vaihtelee toimialoittain ja alueittain. Uudistusten kustannusvaikutuksia ja rahoituksen riittävyyttä tulee seurata tarkasti. 

Hallintovaliokunta toteaa, että sote-uudistuksesta huolimatta kuntataloudessa vallitsee tulojen ja menojen välillä rakenteellinen, ylivaalikautinen epätasapaino. Myös kuntien eriytymiskehitys kiihtyy. Lisäksi julkisen talouden tilanne haastaa kuntarakennetta. Kuntatalouden kestävyyden turvaaminen pitkällä aikavälillä tulee siten yhä tärkeämmäksi. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuus uudistetaan vastaamaan kuntien uutta roolia ja sote-uudistuksen voimaantulon sekä TE-uudistuksen jälkeistä tilannetta. Myös normien purkua on vietävä määrätietoisesti eteenpäin.