Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Pariisissa joulukuussa vuonna 2015 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien ilmastopuitesopimuksen alaisen Pariisin sopimuksen. Sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan, pyrkien toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 °C:een, parantaa sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja muuttuvaan ilmastoon sekä suunnata rahoitusvirtoja kohti vähähiilistä kehityskulkua, vaarantamatta ruokaturvaa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että sopimukseen on myös sisällytetty ihmiskunnan kannalta täysin välttämätön alueellisesta ja globaalista ruokaturvasta huolehtiminen. 

Valiokunta pitää välttämättömänä ilmastosopimuksen nopeaa ratifiointia ja painottaa tarvetta hillitä ilmastonmuutosta globaalisti ja sopeutua siihen. Pariisin sopimus on myönteinen alku maailmanlaajuisille päästövähennystoimille, ja sopimuksen kattava ratifiointi on tärkeää päästöjen vähentämiseksi maailmanlaajuisesti. Päästöjen vähentämisen osalta ilmastosopimuksen tavoite on taittaa globaalien kasvihuonekaasupäästöjen huippu mahdollisimman nopeasti ja vähentää päästöjä nopeasti sen jälkeen siten, että ihmisen aikaansaamat kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut ovat tasapainossa tämän vuosisadan jälkipuoliskolla.  

Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi osapuolilta odotetaan lisääntyviä toimia kasvihuonekaasupäästöjensä hillitsemiseksi. Nykyiset ilmastotoimet eivät ole riittäviä maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämiseksi selvästi alle 2 °C:een, saati rajoittamaan lämpötilan nousu 1,5 °C:een. Tavoitteen saavuttamiseksi osapuolet pyrkivät saavuttamaan maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen huipun mahdollisimman pian ja vähentämään päästöjä nopeasti sen jälkeen siten, että ihmistoiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja kasvihuonekaasujen nielut ovat tasapainossa tämän vuosisadan jälkipuoliskolla. 

Valtioiden varsin kattava osallistuminen ilmastosopimukseen ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa käytännössä johda globaalien velvoitteiden yhteismitallisuuteen. Valiokunta korostaa, että EU:n tulee käyttää aktiivista ilmastodiplomatiaa, jotta suurten päästäjämaiden velvoitteet nousevat samalle tasolle EU:n kanssa. Pariisin sopimuksen myötä tulee myös tehokkaasti edistää kansainvälisen päästökauppajärjestelmän syntymistä. Maailmanlaajuisesti yhtenevät velvoitteet ja yhteinen päästöhinta ovat edellytyksinä tasapuolisemmille kilpailuolosuhteille eri puolilla maailmaa. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu maailmanmarkkinoilla nopeasti, minkä vuoksi EU:n tulee toistaiseksi jatkaa hiilivuotoa estäviä tukitoimia päästökauppasektorilla. Valiokunta painottaa sitä, että voimakkaasti päästöjään vähentänyt ja toimintojaan tehostanut suomalainen teollisuus ja erityisesti metsäteollisuus pärjää tasapuolisessa globaalissa kilpailussa, kun hiilivuotoriski torjutaan jatkossa.  

Pariisin sopimuksen johdannossa tunnustetaan ruoantuotannon ja globaalin ruokaturvan merkitys ja ruokajärjestelmän erityinen haavoittuvuus ilmastonmuutoksen negatiivisille vaikutuksille. Valiokunta pitää keskeisenä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvien toimien suunnittelemista ja toteuttamista niin, etteivät ne vaaranna huoltovarmuuden kannalta täysin välttämätöntä kotimaista ruoan tuotantoa tai heikennä globaalia ruokaturvaa.  

Valiokunta toteaa, että Pariisin sopimuksella osapuolet sitoutuvat itse määrittelemiensä päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. EU:n Pariisin sopimuksen alla antama jäsenvaltiokohtaisesti määritetty panos ja siinä asetettu vähintään -40 prosentin päästövähennys vuoteen 2030 mennessä (verrattuna vuoden 1990 tilanteeseen) tullaan saattamaan voimaan erillisellä lainsäädännöllä. Pariisin sopimukseen sitoutumisen ja sopimuksen kansainvälisen voimaantulon jälkeen EU ja sen jäsenvaltiot, Suomi mukaan lukien, ovat yhdessä vastuussa EU:n yhteisen päästövähennystavoitteensa saavuttamisesta. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä komission antamaan asetusehdotukseen LULUCF-sektorilla aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien sisällyttämisestä EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä ns. taakanjakoasetusehdotukseen, joka koskee jäsenvaltioiden välistä taakanjakoa EU:n yhteisestä päästövähennystavoitteesta päästökaupan ulkopuolella. Valiokunta ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Suomen kaltainen metsien hiilinieluilla merkittävän ilmastohyödyn tuottava maa saisi esitettyjen epätasapainoisten laskentasääntöjen takia ylimääräisen päästövähennystaakan taakanjakosektorilla. Valiokunta korostaa, että esitystä tulee muuttaa asian jatkovalmistelussa siten, että siinä huomioidaan paremmin se luonnontieteellinen tosiasia, että metsät säilyvät nieluna aina, jos niiden käyttö on pienempää kuin niiden kasvu. Asian päättäminen komission esittämien laskelmien perusteella aiheuttaisi vakavat vaikutukset metsien hyödyntämiseen ja siten maamme kansantalouteen.  

Suomen päästövähennysmahdollisuudet nojaavat vahvasti lisääntyvään ja monipuoliseen puunkäyttöön. Metsien tilinpito- ja laskentasäännöt on EU:ssa kokonaisuudessaan suunniteltava ja toteutettava siten, että säännöt ovat tasapuoliset ja kannustavat metsien hiilinielun ylläpitoon, mutta eivät kohtuuttomasti rajoita kestävän metsätalouden toimintaedellytyksiä. Suunniteltavan sääntelyn toimeenpanon tulee olla myös selkeästi ja yksinkertaisesti toteutettavissa. Valiokunta pitää välttämättömänä EU:n LULUCF -sektoria ja taakanjakoa koskevien ratkaisujen tekemistä siten, että Suomen kunnianhimoiset biotaloustavoitteet mahdollistetaan ja järjestelmä kannustaa kestävään metsien kasvatukseen ja uudistamiseen. Valiokunta painottaa sitä, että metsien kasvua ja hoitoa tehostamalla voidaan samanaikaisesti sekä lisätä puun ja puutuotteiden käyttöä että kasvattaa metsien hiilivarastoa.