1
Pariisin sopimus
1 artikla. Sopimuksen 1 artikla sisältää määritelmät. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusta sovellettaessa sovelletaan yleissopimuksen 1 artiklan mukaisia määritelmiä. Artiklan 2 kohdassa määritellään lisäksi termit yleissopimus, sopimuspuolten konferenssi ja osapuoli. Yleissopimuksella tarkoitetaan New Yorkissa 9 päivänä toukokuuta 1992 tehtyä ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta, sopimuspuolten konferenssilla yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssia ja osapuolella tämän sopimuksen osapuolta.
2 artikla. Artiklan 1 kohdassa määritetään sopimuksen keskeiset tavoitteet. Sopimuksella tehostetaan yleissopimuksen ja sen tavoitteen täytäntöönpanoa. Pariisin sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan, pyrkien toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 °C:een, parantaa sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja muuttuvaan ilmastoon sekä rahoitusvirtojen suuntaaminen kohti vähähiilistä kehityskulkua, vaarantamatta ruokaturvaa. Artiklan 2 kohdassa määritetään sopimuksen täytäntöönpanossa noudatettavat periaatteet, joita ovat oikeudenmukaisuusperiaate, yhteisen mutta eriytyneen vastuun periaate sekä omien valmiuksien periaate. Täytäntöönpanossa on lisäksi huomioitava maiden erilaiset kansalliset olosuhteet.
3 artikla. Artikla velvoittaa kaikki osapuolet vastaamaan maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen kansallisesti määritellyin panoksin toteuttamalla 4, 7, 9, 10, 11 ja 13 artiklassa määritellyt kunnianhimoiset pyrkimykset sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi ja antamaan nämä toimet tiedoksi. Artiklan mukaan osapuolten toimien tulee tiukentua ajan myötä ja siinä tunnustetaan tarve tukea osapuolina olevia kehittyviä maita sopimuksen tehokkaassa täytäntöönpanossa.
4 artikla. Artiklan 1 kohdassa määrätään sopimuksen keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa huomioitavista näkökohdista. Kohdan mukaan osapuolten tulee pyrkiä saavuttamaan maailmanlaajuisten kasvihuonekaasujen päästöjen huipputaso mahdollisimman pian ja tehdä sen jälkeen nopeat vähennykset parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon perusteella, jotta ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välillä olisi tasapaino kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Samalla tunnustetaan, että huipputason saavuttaminen vie kauemmin osapuolina olevilta kehittyviltä mailta. Osapuolten tulisi toimia oikeudenmukaisesti edistäen kestävää kehitystä ja pyrkien köyhyyden poistamiseen. Artiklan 2 kohdassa osapuolet velvoitetaan laatimaan, antamaan tiedoksi ja ylläpitämään aikomansa peräkkäiset kansallisesti määritellyt panoksensa sekä toteuttamaan kansalliset ilmastonmuutoksen hillintätoimet saavuttaakseen panostensa mukaiset tavoitteet. Artiklan 3 kohdassa määrätään tavoitteiden kiristämisestä. Kohdan mukaan kunkin osapuolen seuraavassa kansallisesti määritellyssä panoksessa edetään verrattuna osapuolen aiempaan kansallisesti määriteltyyn panokseen. Seuraavan panoksen tulee vastata osapuolen korkeinta mahdollista tavoitetasoa ja ottaa huomioon osapuolen yhteinen mutta eriytynyt vastuu sekä omat valmiudet erilaisten kansallisten olosuhteiden mukaisesti. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolina olevien kehittyneiden maiden olisi edelleen toimittava edelläkävijöinä sitoutumalla koko taloutensa laajuisiin ehdottomiin päästövähennystavoitteisiin. Osapuolina olevien kehittyvien maiden olisi edelleen tehostettava hillintäpyrkimyksiään, ja niitä kannustetaan siirtymään vähitellen koko taloutensa laajuisiin päästövähennys- tai -rajoitustavoitteisiin erilaisten kansallisten olosuhteiden mukaisesti. Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolina olevia kehittyviä maita tuetaan artiklan täytäntöönpanossa siten kuin sopimuksen 9, 10 ja 11 artiklassa määrätään, mikä mahdollistaa osapuolina olevien kehittyvien maiden toimien tavoitetason nostamisen. Artiklan 6 kohdan mukaan vähiten kehittyvät maat ja pienet kehittyvät saarivaltiot voivat laatia ja antaa tiedoksi erityisolosuhteitaan vastaavia strategioita, suunnitelmia ja toimintoja, jotka koskevat alhaisiin kasvihuonepäästöihin johtavaa kehitystä. Artiklan 7 kohdan mukaan osapuolten sopeutumistoimista ja/tai suunnitelmista talouden monipuolistamiseksi saatavat, hillinnän sivuhyödyt voivat osaltaan edistää tämän artiklan mukaisen hillinnän tuloksia. Artiklan 8 kohdassa määrätään kansallisesti määriteltyjen panosten läpinäkyvyydestä. Antaessaan tiedoksi kansallisesti määriteltyjä panoksiaan osapuolten tulee noudattaa selkeyden, avoimuuden ja ymmärrettävyyden vaatimuksia, Pariisin osapuolikokouspäätöksen sekä mahdollisia tämän sopimuksen osapuolikokouksen asiaa koskevia määräyksiä. Artiklan 9 kohdassa määrätään, että kunkin osapuolen tulee antaa tiedoksi kansallisesti määritelty panoksensa joka viides vuosi noudattaen Pariisin osapuolikokouspäätöstä sekä osapuolikokouksen mahdollisia muita asiaa koskevia päätöksiä ja ottaen lisäksi huomioon Pariisin sopimuksen 14 artiklassa tarkoitetun maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulokset. Artiklan 10 kohdassa määrätään, että Pariisin sopimuksen ensimmäinen osapuolikokous käsittelee kansallisesti määriteltyjen panosten yleisiä aikatauluja. Artiklan 11 kohdan mukaan osapuolen on mahdollista milloin tahansa tarkistaa voimassa olevia kansallisesti määriteltyjä panoksiaan ja nostaa tavoitetasoaan. Näin menetellessään osapuolen tulee noudattaa osapuolikokouksen hyväksymiä ohjeita. Artiklan 12 kohdassa määrätään, että osapuolten kansallisesti määritellyt panokset merkitään sihteeristön ylläpitämään julkiseen rekisteriin. Artiklan 13 kohdan mukaan osapuolten tulee antaa selvitys kansallisesti määritellyistä panoksistaan. Selvityksen tarkoituksena on edistää ympäristötavoitteiden loukkaamattomuutta, avoimuutta, tarkkuutta, täydellisyyttä, vertailtavuutta ja johdonmukaisuutta sekä varmistaa, että vältetään päästövähennysten kaksinkertainen laskenta. Selvitys annetaan osapuolen kansallisesti määriteltyä panosta vastaavista ihmisen toiminnan aiheuttamista päästöistä ja poistumista, ja selvityksen antamisessa noudatetaan osapuolikokouksen hyväksymiä ohjeita. Artiklan 14 kohdassa määrätään, että kansallisesti määriteltyjen panostensa sisältämiä hillintätoimia määrittäessään ja toteuttaessaan, osapuolten olisi tilanteen mukaan otettava huomioon yleissopimukseen perustuvat menetelmät ja ohjeet. Artiklan 15 kohdan mukaan osapuolten tulee sopimuksen täytäntöönpanossa ottaa huomioon sellaisten osapuolten, erityisesti osapuolina olevien kehittyvien maiden, huolenaiheet, joiden talouksiin ilmastonmuutoksen vastatoimet vaikuttavat eniten. Artiklan 16 kohdassa on erityismääräys osapuolille, jotka ovat tehneet yhteistoimintaa koskevan sopimuksen artiklan 2 kohdan mukaisesti annetun kansallisesti määritellyt panoksen toteuttamisessa. Määräys koskee myös alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä ja sen jäsenvaltioita. Kohdassa määrätään yhteistoimintaa harjoittavien osapuolten velvollisuudesta ilmoittaa sihteeristölle soveltamansa sopimuksen ehdot ja kullekin osapuolelle osoitettu päästötaso samassa yhteydessä, kun ne antavat tiedoksi kansallisesti määritellyt panoksensa. Sihteeristö ilmoittaa kyseisten sopimusten ehdot yleissopimuksen sopimuspuolille ja sopimuksen allekirjoittajille. Pariisin sopimusta täsmentävän osapuolikokouspäätöksen mukaan osapuolen tulee ilmoittaa ensimmäinen kansallisesti määritelty panoksensa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä. Mikäli osapuoli on ilmoittanut aiotun kansallisesti määritellyn panoksen eikä se toimita kansallisesti määriteltyä panosta ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä, pidetään osapuolen aiemmin ilmoittamaa aiottua kansallisesti määriteltyä panosta osapuolen ensimmäisenä kansallisesti määriteltynä panoksena. Niiden osapuolten, joiden aiottu kansallisesti määritelty panos ulottuu vuoteen 2030 asti, tulee ilmoittaa tai päivittää panoksensa vuoteen 2020 mennessä. Uusi kansallisesti määritelty panos tulee antaa joka viides vuosi tämän jälkeen. Artiklan 17 kohdan mukaan jokainen artiklan 16 kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuoli vastaa yhteisessä sopimuksessa määrätystä päästötasostaan tämän artiklan 13 ja 14 kohdan sekä 13 ja 15 artiklan mukaisesti. Artiklan 18 kohdassa määrätään alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön muodossa yhteistoimintaa harjoittavien osapuolten päästötasoa koskevasta vastuusta. Säännöksen mukaan kukin järjestön jäsenvaltio erikseen ja yhdessä tällaisen järjestön kanssa vastaa järjestön päästötasosta. Artiklan 19 kohta koskee pitkän aikavälin alhaisia kasvihuonekaasupäästöjä koskevien kehitysstrategioiden laatimista ja tiedoksi antamista. Kaikkien osapuolten olisi pyrittävä laatimaan tässä tarkoitettu strategia pitäen mielessä sopimuksen 2 artiklan mukaiset tavoitteet ja periaatteet.
5 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten tulisi ryhtyä toimiin suojellakseen ja lisätäkseen tilanteen mukaan yleissopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen d kohdassa tarkoitettuja kasvihuonekaasujen nieluja ja varastoja, metsät mukaan lukien. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolia kannustetaan ryhtymään toimiin toteuttaakseen ja tukeakseen muun muassa tulosperusteisin maksuin nykyistä, yleissopimuksen perusteella annetuilla ohjeilla ja päätöksillä määriteltyä, toimintakehystä. Toimintakehyksen kokonaisuuteen kuuluu ensinnäkin menettelytavat ja myönteisen kannustimet, jotka liittyvät toimintaan metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi. Toiseksi toimintakehykseen sisältyy suojelun, kestävän metsänhoidon ja metsien hiilivarastojen lisäämisen merkitys kehitysmaissa. Lisäksi kehys sisältää vaihtoehtoiset menettelytavat, kuten yhteiset hillintä- ja sopeutumistoimien menettelytavat, joilla pyritään yhtenäiseen ja kestävään metsänhoitoon vahvistaen samalla, että on tärkeää edistää tilanteen mukaan näihin menettelytapoihin liittyviä muita kun hiilensidontaan liittyviä hyötyjä.
6 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten on mahdollista tehdä vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteistyötä toteuttaessaan kansallisesti määriteltyjä panoksiaan. Tämä mahdollistaa korkeamman hillintä- ja sopeutumistoimien tavoitetason sekä kestävän kehityksen ja ympäristötavoitteiden loukkaamattomuuden edistämisen. Artiklan 2 kohdassa määrätään periaatteet hillintätoimien kansainvälisesti siirrettyjen tulosten käytölle kansallisesti määriteltyjen panosten saavuttamisessa. Osapuolten tulee edistää kestävää kehitystä sekä varmistaa ympäristötavoitteiden loukkaamattomuus ja avoimuus. Osapuolten tulee soveltaa vankkaa tilinpitoa, jotta voidaan välttää kansainvälisesti siirrettyjen tulosten kaksinkertainen laskenta. Osapuolten on noudattava osapuolikokouksen hyväksymiä ohjeita. Artiklan 3 kohdan mukaan hillintätoimien kansainvälisesti siirrettyjen tulosten käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen ja edellyttää siihen osallistuvien osapuolten hyväksyntää. Artiklan 4 kohdassa määrätään kasvihuonekaasupäästöjen hillintää edistävän ja kestävää kehitystä tukevan mekanismin perustamisesta. Mekanismi toimii osapuolikokouksen alaisena ja ohjauksessa ja osapuolet voivat käyttää sitä vapaaehtoisesti. Osapuolikokous nimeää mekanismia valvovan elimen ja mekanismin tarkoituksena on edistää kasvihuonekaasupäästöjen hillintää kestävää kehitystä edistävällä tavalla, edistää ja helpottaa osapuolten hyväksymien julkis- ja yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden osallistumista hillintään, edistää isäntämaana toimivan osapuolivaltion päästötasojen alentamista, jotta toinen osapuoli voi saavuttaa kansallisesti määritellyt panoksensa ja mahdollistaa maailmanlaajuisten päästöjen hillintä kokonaisuutena. Artiklan 5 kohdassa määrätään rajoituksista käyttää mekanismiin perustuvia päästövähennyksiä. Päästövähennyksiä ei saa käyttää samanaikaisesti isäntämaana toimiva osapuoli sekä niitä kansainvälisesti siirrettyjen tulosten perusteella käyttävä osapuoli omien kansallisesti määriteltyjen panostensa saavuttamisen osoittamiseen. Artiklan 6 kohta koskee mekanismin toiminnasta kertyvien tulojen käyttämistä. Osapuolikokouksen tulee varmistaa, että osa mekanismin toiminnan tuloista käytetään hallintokulujen kattamiseen sekä ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille erityisen alttiiden osapuolina olevien kehittyvien maiden auttamiseen sopeutumiskulujen maksamisessa. Artiklan 7 kohdassa osapuolikokous valtuutetaan hyväksymään mekanismia koskevat säännöt, toimintatavat ja menettelyt ensimmäisessä kokouksessaan. Artiklan 8 kohdan mukaan kansallisesti määriteltyjen panosten toteuttamisessa yhdessä kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamispyrkimysten kanssa, pidetään tärkeänä osapuolten käytettävissä olevia yhtenäisiä, kokonaisvaltaisia ja tasapainoisia ei-markkinaehtoisia menettelytapoja. Tällöin kansallisesti määritellyt panokset voidaan toteuttaa yhteensovitetusti ja tehokkaasti, tilanteen mukaan mm. hillintä- ja sopeutumistoimilla, rahoituksella, teknologian siirrolla ja valmiuksia vahvistamalla. Menettelytavoilla pyritään edistämään hillinnän ja sopeutumisen tavoitteita, tehostamaan julkisen ja yksityisen sektorin osallistumista kansallisesti määriteltyjen panosten toteuttamiseen ja parantamaan yhteensovittamisen mahdollisuuksia eri välineiden ja asianomaisten toimielinjärjestelyjen välillä. Artiklan 9 kohdan mukaan ei-markkinaehtoisille, kestävään kehitykseen liittyville menettelytavoille tulee määritellä kehys artiklan 8 kohdan mukaisten menettelytapojen edistämiseksi.
7 artikla. Artiklassa määrätään sopeutumisesta muuttuvaan ilmastoon. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet asettavat maailmanlaajuisen sopeutumistavoitteen. Tarkoituksena on parantaa sopeutumiskykyä, vahvistaa kykyä joustavasti mukautua muuttuvaan ilmastoon ja vähentää alttiutta ilmastonmuutokselle, jotta edistetään kestävää kehitystä ja varmistetaan asianmukaiset sopeutumistoimet sopimuksen 2 artiklan mukaisen lämpötilatavoitteen yhteydessä. Artiklan 2 kohdassa tunnustetaan, että sopeutuminen on kaikkien kohtaama maailmanlaajuinen haaste, jolla on paikallisia, alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä ulottuvuuksia. Sopeutuminen on keskeinen tekijä vastattaessa pitkällä aikavälillä maailmanlaajuisesti ilmastonmuutokseen ihmisten, elinkeinojen ja ekosysteemien suojelemiseksi. Lisäksi ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille erityisen haavoittuvien, osapuolina olevien kehittyvien maiden kiireelliset ja välittömät tarpeet on otettava huomioon. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolikokous hyväksyy ensimmäisessä istunnossaan toimintatavat, joiden mukaisesti tunnustetaan osapuolina olevien kehittyvien maiden sopeutumispyrkimykset. Artiklan 4 kohta koskee sopeutumisen ja hillinnän välistä suhdetta. Kohdassa tiedostetaan, että nykyinen sopeutumistarve on merkittävä, että hillinnän tason nostaminen voi vähentää tarvetta uusiin sopeutumispyrkimyksiin ja että nykyistä suuremmat sopeutumistarpeet voivat merkitä suurempia sopeutumiskuluja. Artiklan 5 kohdan mukaan sopeutumistoimissa olisi noudatettava maalähtöistä, sukupuolitietoista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa tukevaa, osallistavaa ja avointa menettelyä, jossa otettaisiin huomioon haavoittuvat ryhmät, yhteisöt ja ekosysteemit. Sopeutumistoimien pohjana on käytettävä parasta saatavilla olevaa tieteellistä tietoa sekä tilanteen mukaan perimätietoa, alkuperäiskansojen tietoa ja paikallisia tietojärjestelmiä. Tällä tavoin sopeutuminen saadaan tarkoituksenmukaisissa tilanteissa sisällytetyksi asianomaisiin sosioekonomisiin sekä ympäristöä koskeviin toimiin ja politiikkaan. Artiklan 6 kohta koskee sopeutumistoimia koskevaa kansainvälistä yhteistyötä. On tärkeää tukea sopeutumispyrkimyksiä ja tehdä niihin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä sekä huomioida osapuolina olevien kehittyvien maiden, ja erityisesti niiden maiden tarpeet, jotka ovat erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille. Artiklan 7 kohdan mukaan osapuolten on vahvistettava sopeutumistoimia koskevaa yhteistyötä ottaen huomioon Cancúnin sopeutumiskehys. Tarkoituksena on muun muassa jakaa tietoa, hyviä käytäntöjä ja saatuja kokemuksia, vahvistaa toimielinjärjestelyjä ja ilmastoa koskevaa tieteellistä tietoa. Tarkoituksena on lisäksi auttaa osapuolina olevia kehittyviä maita määrittämään tehokkaat sopeutumiskäytännöt ja -tavoitteet, ensisijaiset tavoitteet, sopeutumistoimille ja -pyrkimyksille annettu ja saatu tuki sekä haasteet ja puutteet. Tarkoituksena on parantaa sopeutumistoimien tuloksellisuutta ja kestävyyttä. Artiklan 8 kohdassa kannustetaan YK:n erityisjärjestöjä ja -elimiä tukemaan osapuolten pyrkimyksiä toteuttaa artiklan edellä mainitut artiklan 7 kohdan mukaiset toimet ja ottaa samalla huomioon sopeutumistoimien toteuttamisessa artiklan 5 kohdan mukaiset määräykset.
8 artikla. Artiklan 1 kohdassa tunnustetaan tarve ehkäistä, minimoida ja käsitellä menetykset ja vahingot, jotka johtuvat ilmastonmuutoksen haittavaikutuksista, kuten äärimmäisistä sääilmiöistä ja hitaasti etenevistä ilmiöistä. Lisäksi tunnustetaan kestävän kehityksen vaikutus vähennettäessä menetysten ja vahinkojen vaaraa. Artiklan 2 kohdan mukaan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta aiheutuvia menetyksiä ja vahinkoja käsittelevän Varsovan kansainvälisen mekanismin asemaa voidaan parantaa ja vahvistaa, siten kuin osapuolikokous päättää. Mekanismi toimii osapuolikokouksen alaisuudessa ja ohjauksessa. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten olisi parannettava ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin liittyviä menetyksiä ja vahinkoja koskevaa tietämystä, toimintaa ja tukea tilanteen mukaan yhteistoiminnan ja tukitoimien pohjalta muun muassa Varsovan kansainvälisen mekanismin avulla parantamista. Artiklan 4 kohdassa luetellaan ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin liittyviä menetyksiä ja vahinkoja koskevan tietämyksen, toiminnan ja tuen parantamista koskevina yhteistyön ja tukitoimien aloina ennakkovaroitusjärjestelmät, hätävalmius, hitaasti etenevät ilmiöt, tapahtumat, joihin voi liittyä peruuttamattomia ja pysyviä menetyksiä ja vahinkoja, kattava riskiarviointi- ja hallinta, vahinkovakuutusjärjestelyt, riskipoolit ilmastoriskiä varten, muut vakuusratkaisut, muut kuin taloudelliset menetykset sekä yhteisöjen, elinkeinojen ja ekosysteemien kyky joustavasti mukautua muuttuvaan ilmastoon. Artiklan 5 kohdan mukaan Varsovan kansainvälinen mekanismi tekee yhteistyötä olemassa olevien tähän sopimukseen perustuvien elinten ja asiantuntijaryhmien sekä asiaankuuluvien sopimuksen ulkopuolisten organisaatioiden ja asiantuntijaelinten kanssa.
9 artikla. Artikla koskee ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista koskevaa rahoitusta. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että jatkona yleissopimukseen perustuville velvoitteille, osapuolina olevat kehittyneet maat tarjoavat osapuolina oleville kehittyville maille rahoitusta avustaakseen niitä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Artiklan 2 kohdan mukaan muita osapuolia kannustetaan antamaan tai jatkamaan tällaista tukea vapaaehtoisesti. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolina olevien kehittyneiden maiden tulisi edelleen toimia edelläkävijöinä, kun otetaan käyttöön ilmastorahoitusta useista eri lähteistä, välineistä ja kanavista. Tällöin huomioon olisi otettava merkitykseltään keskeinen julkinen rahoitus, joka voi perustua useisiin erilaisiin toimiin, esimerkiksi maalähtöisten strategioiden tukemiseen. Lisäksi on huomioitava ja osapuolina olevien kehittyvien maiden tarpeet ja ensisijaiset tavoitteet. Ilmastorahoituksen käyttöön saattamisessa tulisi edetä aiempia toimia pidemmälle. Artiklan 4 kohdan mukaan rahoitusta lisättäessä tavoite on pyrkiä saavuttamaan tasapaino sopeutumisen ja hillinnän välillä. Samalla otetaan huomioon maalähtöiset strategiat ja osapuolina olevien kehittyvien maiden ja varsinkin ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille erityisen haavoittuvien maiden, kuten vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, joiden valmiudet ovat huomattavan rajoittuneet, tarpeet ja ensisijaiset tavoitteet. Tällöin on otettava huomioon tarve saada julkista ja avustuksiin perustuvaa rahoitusta sopeutumista varten. Artiklan 5 kohdan mukaan kehittyneiden maiden tulee antaa joka toinen vuosi tiedoksi tilanteen mukaan määrälliset ja laadulliset ilmastorahoitusta koskevat suuntaa antavat tiedot, kuten saatavilla olevat tiedot osapuolina oleville kehittyville maille annettavan julkisen rahoituksen suunnitellusta tasosta. Muita rahoitusta antavia osapuolia kannustetaan antamaan tällaiset tiedot vapaaehtoisesti joka toinen vuosi. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolina olevien kehittyneiden maiden ja/tai sopimukseen perustuvien elinten antamat merkitykselliset tiedot ilmastorahoitukseen liittyvistä pyrkimyksistä otetaan huomioon sopimuksen 14 artiklan mukaisessa maailmanlaajuisessa tilannekatsauksessa. Artiklassa määrätään myös kehittyvien maiden ja/tai sopimukseen perustuvien elinten antamien edellä mainittujen tietojen huomioon ottamisesta maailmanlaajuisessa tilannekatsauksessa. Kehittyneiden maiden osapuolina oleville kehittyville maille julkisilla toimilla käyttöön saatetusta tuesta annettujen tietojen tulee säännöksen mukaan olla avoimia ja yhdenmukaisia, ja tiedot tulee antaa joka toinen vuosi. Osapuolikokous hyväksyy tietojen antamisessa noudatettavat toimintatavat, menettelyt ja ohjeet ensimmäisessä istunnossaan. Myös muita osapuolia kannustetaan antamaan vastaavat tiedot. Artiklan 8 kohdan mukaan yleissopimuksen rahoitusjärjestelmä, mukaan lukien sen toiminnasta vastaavat yksiköt, toimii tämän sopimuksen rahoitusmekanismina. Artiklan 9 kohdan mukaan sopimuksen täytäntöönpanossa avustavat toimielimet, mukaan lukien yleissopimukseen perustuvan rahoitusmekanismin toiminnasta vastaavat yksiköt, pyrkivät varmistamaan osapuolina olevien kehittyvien maiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, tehokkaan rahoituksen saannin, näiden kansallisten ilmastostrategioiden ja -suunnitelmien yhteydessä soveltamalla yksinkertaistettuja hyväksymismenettelyjä ja tehostamalla näiden maiden valmiuden tukemista.
10 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan teknologian kehittäminen ja siirto on tärkeää, jotta voidaan parantaa kykyä sietää ilmastonmuutosta ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten tulee vahvistaa teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevaa yhteistyötä. Osapuolet ottavat huomioon, että teknologia on tärkeää sopimuksen hillintä- ja sopeutumistoimien toteuttamiseksi ja ovat tietoisia nykyisistä pyrkimyksistä hyödyntää ja levittää teknologiaa. Artiklan 3 kohdan mukaan yleissopimuksen nojalla perustettu teknologiamekanismi edistää tämän sopimuksen täytäntöönpanoa. Artiklan 4 kohdassa säädetään artiklan 1 kohdassa tarkoitetun teknologiakehyksen perustamisesta ohjaamaan yleisesti teknologiamekanismin toimintaa. Teknologiakehyksen tarkoitus on tukea sopimuksen täytäntöönpanoa edistämällä ja helpottamalla teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevia toimia. Artiklan 5 kohdan mukaan on tärkeää jouduttaa, edistää ja mahdollistaa innovaatioita, jotta ilmastonmuutokseen voidaan vastata maailmanlaajuisesti ja tehokkaasti pitkällä aikavälillä ja jotta pystytään edistämään talouskasvua ja kestävää kehitystä. Tukemisen muotoina mainitaan teknologiamekanismi ja yleissopimukseen perustuva rahoitusmekanismi. Tarkoituksena on saada aikaan tutkimusta ja kehitystä koskevia yhteistyöratkaisuja ja helpottaa osapuolina olevien kehittyvien maiden pääsyä teknologiaan sen elinkaaren varhaisessa vaiheessa. Artiklan 6 kohdassa määrätään osapuolina oleville kehittyville maille annettavasta tuesta, joka voi olla esimerkiksi rahoitustukea. Tuen antaminen tapahtuu muun muassa vahvistamalla teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevaa yhteistyötä teknologian elinkaaren eri vaiheissa, jotta saavutetaan tasapaino hillintä- ja sopeutumistoimien välillä. Artiklassa määrätään myös, että maailmanlaajuisessa tilannekatsauksessa tulee ottaa huomioon tiedot osapuolina oleville kehittyville maille annettua teknologian kehittämistä ja siirtoa koskevista tukipyrkimyksiä.
11 artikla. Artiklan 1 kohdassa määrätään toimintavalmiuksien vahvistamisesta, jotta voidaan parantaa osapuolina olevien kehittyvien maiden, erityisesti valmiuksiltaan heikoimpien maiden ja ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille alttiimpien maiden, valmiuksia ja kykyä ryhtyä ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin muun muassa toteuttaessaan sopeutumis- ja hillintätoimia. Valmiuksien vahvistamisella tulisi edistää teknologian kehittämistä, levittämistä ja hyödyntämistä, ilmastorahoituksen saantia, asiaankuuluvaa koulutusta ja yleisölle tiedottamista sekä avointa, oikea-aikaista ja täsmällistä tietojen antamista. Artiklan 2 kohdan mukaan valmiuksien vahvistamisen tulee olla maalähtöistä sekä lähtökohtaisesti vastattava osapuolen kansallisiin tarpeisiin. Valmiuksien vahvistamisen on lisäksi edistettävä osapuolten, ja erityisesti osapuolina olevien kehittyvien maiden, maatason omistajuutta kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Lisäksi on otettava huomioon saadut kokemukset, mukaan lukien kokemukset yleissopimuksen valmiuksien vahvistamistoimista. Valmiuksien vahvistamisen tulee olla tehokas, kaikki toimet kattava, osallistava ja uusiutuva prosessi, joka on lisäksi sukupuolitietoinen ja tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa. Artiklassa määrätään kaikkien osapuolten yhteistyöstä osapuolina olevien kehittyvien maiden valmiuksien parantamiseksi tarkoituksessa panna sopimus täytäntöön. Osapuolina olevien kehittyneiden maiden on tehostettava tukeaan osapuolina olevien kehittyvien maiden valmiuksien parantamiseksi. Artiklan 4 kohdan mukaan kaikkien valmiuksien parantamiseen osallistuvien osapuolten tulee antaa toimensa säännöllisesti tiedoksi. Osapuolina olevat kehittyvien maiden puolestaan tulee antaa tiedot siitä, miten valmiuksien parantamista koskevien toimien toteuttamisessa on edistytty sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Artiklan 5 kohdan mukaan tämän sopimuksen täytäntöönpanoa tukeva toimintavalmiuksien tehostaminen tapahtuu toimielinjärjestelyin, mitä koskevat ensimmäiset päätökset käsittelee osapuolikokous ensimmäisessä istunnossaan. Sopimuksen täytäntöönpanoa edistetään myös yleissopimuksen alaisilla muilla asiaan liittyvillä toimielinjärjestelyillä.
12 artikla. Artikla koskee osapuolten yhteistyötä ilmastonmuutokseen liittyvässä kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä tarkoituksessa tehostaa yleistä tietoisuutta, yleisön osallistumista ja tiedonsaantia.
13 artikla. Artiklan 1 kohdassa perustetaan avoimuutta koskevat puitteet osapuolten keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi ja sopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi. Avoimuuspuitteet ovat rakenteeltaan joustavat, niissä otetaan huomioon osapuolten erilaiset valmiudet ja ne perustuvat yhteisiin kokemuksiin. Artiklan 2 kohdan mukaan avoimuuspuitteet mahdollistavat artiklan määräysten joustavan täytäntöönpanon sellaisille osapuolina oleville kehittyville maille, jotka valmiuksiensa vuoksi tarvitsevat joustavuutta. Joustavuus otetaan huomioon artiklan 13 kohdassa tarkoitetuissa toimintatavoissa, menettelyissä ja ohjeissa. Artiklan 3 kohdan mukaan avoimuuspuitteet perustuvat yleissopimuksen mukaisiin avoimuusjärjestelyihin ja tehostavat niitä. Samalla ne ottavat huomioon vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden erityisolosuhteet. Puitteita toteutettaessa tarjotaan tukea, noudatetaan puuttumattomuutta ja rankaisemattomuutta, kunnioitetaan kansallista täysivaltaisuutta ja vältetään kohtuuttoman taakan aiheuttamista osapuolille. Artiklan 4 kohdassa luetellaan avoimuuspuitteita koskevien, artiklan 13 kohdassa tarkoitettujen, toimintatapojen, menettelyjen ja ohjeiden kehittämisessä hyödynnettäviä kokemuksia. Näitä ovat yleissopimukseen perustuvat avoimuusjärjestelyt, kuten kansalliset tiedonannot, joka toinen vuosi annettavat selonteot ja joka toinen vuosi annettavat ajantasaistetut selonteot, kansainväliset arvioinnit ja tarkistukset sekä kansainväliset neuvottelut ja analyysit. Artiklan 5 kohdan mukaan toiminnan avoimuuspuitteiden tarkoituksena on antaa selvä käsitys ilmastonmuutosta koskevista toimista yleissopimuksen 2 artiklan mukaisen tavoitteen kannalta, muun muassa selvittämällä ja seuraamalla osapuolten edistymistä sopimuksen 4 artiklan mukaisten yksilöllisten kansallisesti määriteltyjen panosten saavuttamisessa ja sopimuksen 7 artiklan mukaisissa sopeutumistoimissa. Lisäksi otetaan huomioon hyvät käytännöt, ensisijaiset tavoitteet, tarpeet ja puitteet. Tämä tarjoaa tietoa sopimuksen 14 artiklan mukaista maailmanlaajuista tilannekatsausta varten. Artiklan 6 kohdan mukaan tuen avoimuuspuitteiden tarkoituksena on antaa selvä käsitys asianomaisten yksittäisten osapuolten, sopimuksen 4, 7, 9, 10 ja 11 artiklan mukaisten ilmastonmuutosta koskeviin toimiin, antamasta ja saamasta tuesta. Lisäksi avoimuuspuitteiden tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan antaa kattava yleiskuva kaikesta annettavasta rahallisesta tuesta. Tiedot palvelevat sopimuksen 14 artiklan mukaista maailmanlaajuista tilannekatsausta. Artiklan 7 kohdassa luetellaan tiedot, jotka kunkin osapuolen on säännöllisesti annettava. Näitä ovat (a) hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin hyväksymillä hyviin käytäntöihin perustuvilla ja osapuolikokouksen sopimilla menetelmillä laaditut ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskeva kansallinen selvitys sekä (b) osapuolen sopimuksen 4 artiklan mukaisen kansallisesti määritellyn panoksen toteuttamisen ja saavuttamisen edistymisen seurannassa tarvittavat tiedot. Artiklan 8 kohdan mukaisesti kunkin osapuolen on tilanteen mukaan annettava tietoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä sopimuksen 7 artiklan mukaisesta sopeutumisesta. Artiklan 9 kohdan mukaan osapuolina olevat kehittyneet maat antavat, ja muiden tukea antavien osapuolien olisi annettava, tietoja rahoitukseen, teknologian siirtoon ja valmiuksien vahvistamiseen liittyvästä tuesta, jota on annettu osapuolina oleville kehittyville maille sopimuksen 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti. Artiklan 10 kohdassa määrätään, että osapuolina olevien kehittyvien maiden olisi annettava tietoja tarvitsemastaan ja saamastaan sopimuksen 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesta rahoitukseen, teknologian siirtoon ja valmiuksien vahvistamiseen liittyvästä tuesta. Artiklan 11 kohdan mukaan asiantuntijat tarkastelevat teknisesti osapuolten artiklan 7 ja 9 kohtien perusteella antamia tietoja, osapuolikokouspäätöksen mukaisesti. Osapuolina olevia kehittyviä maita, jotka valmiuksiensa perusteella tarvitsevat apua valmiuksiensa vahvistamisen tarpeiden määrittämisessä, autetaan tarkastelun yhteydessä määrittämään nämä tarpeet. Kukin osapuoli osallistuu tukea tarjoavaan monenväliseen tarkasteluun, joka koskee sitä, miten osapuoli on edistynyt sopimuksen 9 artiklan mukaisissa ilmastorahoitusta koskevissa pyrkimyksissään ja kansallisesti määritellyn panoksensa toteuttamisessa ja saavuttamisessa. Artiklan 12 kohdassa määrätään, että kohdan mukaisessa teknisessä tarkastelussa tarkastellaan osapuolen antamaa tukea ja sitä miten se on toteuttanut ja saavuttanut kansallisesti määritellyn panoksensa mukaisen tavoitteen. Asiantuntijatarkastelussa määritetään lisäksi alueet, joilla osapuolen toimintaa on kehitettävä ja tarkastellaan tietojen yhdenmukaisuutta artiklan 13 kohdassa tarkoitettujen toimintatapojen, menettelyjen ja ohjeiden kanssa, ottaen huomioon osapuolille tämän artiklan 2 kohdassa sallittu joustavuus. Tarkastelussa huomioidaan osapuolina olevien kehittyvien maiden kansalliset valmiudet ja olosuhteet. Artiklan 13 kohdan mukaan toiminnan ja tuen avoimuutta koskevat yhteiset toimintatavat, menettelyt ja ohjeet hyväksytään osapuolikokouksen ensimmäisessä istunnossa. Näissä hyödynnetään yleissopimuksen avoimuusjärjestelyistä saatuja kokemuksia ja täsmennetään tämän artiklan määräyksiä. Artiklan 14 ja 15 kohdan mukaan osapuolina olevia kehittyviä maita tuetaan avoimuuspuitteita koskevan artiklan täytäntöön panossa ja avoimuuteen liittyvien valmiuksien vahvistamisessa.
14 artikla. Artiklassa määrätään maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolikokous tarkastelee sopimuksen täytäntöönpanoa määräajoin arvioidakseen sitä, miten sopimuksen tarkoituksen ja sen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa on yhteisesti edistytty. Tarkastelu suoritetaan kattavasti, tukea tarjoten, oikeudenmukaisesti toimien sekä parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon perusteella. Tarkastelussa otetaan huomioon hillintä, sopeutuminen sekä toteuttamis- ja tukikeinot. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolikokous tekee ensimmäisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen vuonna 2023 ja sen jälkeen joka viiden vuosi, jollei osapuolikokous toisin päätä. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten tulee ottaa maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulos huomioon ajantasaistaessaan ja tehostaessaan sopimuksen mukaisia toimiaan ja tukeaan sekä tehostaessaan ilmastotoimiin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä.
15 artikla. Artiklan 1 kohdassa perustetaan mekanismi helpottamaan sopimuksen määräysten täytäntöönpanoa ja edistämään niiden noudattamista. Artiklan 2 kohdan mukainen mekanismi koostuu asiantuntijoiden muodostamasta komiteasta, joka tarjoaa tukea, toimii avoimesti ja rankaisemattomasti ilman vastakkainasetteluja kiinnittäen erityistä huomiota osapuolten kansallisiin valmiuksiin ja olosuhteisiin. Artiklan 3 kohdan mukaan komitea toimii sille säädettyjen toimintatapojen ja menettelyiden mukaisesti ja antaa vuosittain selonteon osapuolikokoukselle. Komitean toimintatapojen ja menettelyjen hyväksymisestä päättää säännöksessä olevan valtuutuksen mukaan osapuolikokous ensimmäisessä istunnossaan.
16 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi toimii tämän sopimuksen osapuolten kokouksena. Artiklan 2 kohdassa määrätään tarkkailijoista ja niiden asemasta. Sellaiset yleissopimuksen osapuolet, jotka eivät ole tämän sopimuksen osapuolia, voivat osallistua tarkkailijoina tämän sopimuksen osapuolikokouksen istunnon työskentelyyn. Osapuolikokouksen päätöksentekoon voivat osallistua ainoastaan Pariisin sopimuksen ratifioineet, hyväksyneet tai siihen liittyneet osapuolet. Artiklan 3 kohdan mukaan sellainen osapuolikokouksen puheenjohtajiston jäsen, joka edustaa yleissopimuksen sopimuspuolta, joka ei kyseisenä ajankohtana ole tämän sopimuksen osapuoli, korvataan sopimuksen osapuolten keskuudestaan valitsemalla ylimääräisellä jäsenellä. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolikokous arvioi säännöllisesti sopimuksen täytäntöönpanoa ja tekee toimivaltansa puitteissa tarvittavat päätökset edistääkseen sopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa. Osapuolikokous suorittaa sille sopimuksessa asetetut tehtävät, perustaa sopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarpeelliseksi katsomansa avustavat toimielimet ja suorittaa sopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat muut tehtävät. Artiklan 5 kohdan mukaan sopimukseen sovelletaan soveltuvilta osin sopimuspuolten konferenssin työjärjestystä ja yleissopimuksen mukaisia rahoitusmenettelyjä, jollei osapuolikokous toisin päätä. Artiklan 6 kohdassa määrätään sopimuksen ensimmäisen osapuolikokouksen koolle kutsumisesta. Sihteeristö kutsuu koolle osapuolikokouksen ensimmäisen istunnon ensimmäisen sellaisen sopimuspuolten konferenssin istunnon yhteydessä, joka pidetään tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen. Myöhempien osapuolikokousten varsinaiset istunnot pidetään sopimuspuolten konferenssin varsinaisten istuntojen yhteydessä, jollei osapuolikokous toisin päätä. Artiklan 7 kohdassa määrätään osapuolikokouksen ylimääräisistä istunnoista. Osapuolikokous pitää ylimääräisiä istuntoja tarpeelliseksi katsominaan ajankohtina tai osapuolen kirjallisesta pyynnöstä edellyttäen, että kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun sihteeristö on antanut pyynnön tiedoksi osapuolille, vähintään kolmasosa osapuolista tukee pyyntöä. Artiklan 8 kohta koskee osapuolikokouksen istuntoon osallistuvia tarkkailijoita. YK ja sen erityisjärjestöt, Kansainvälinen atomienergiajärjestö sekä niiden jäsen- tai tarkkailijavaltiot, jotka eivät ole yleissopimuksen osapuolia, voivat olla edustettuina tarkkailijoina sopimuksen osapuolikokouksen istunnoissa. Tarkkailijaksi voidaan hyväksyä myös mikä tahansa kansallinen tai kansainvälinen, hallitusten välinen tai muu kuin hallitusten välinen elin tai järjestö, jonka toimiala käsittää tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita ja joka on ilmoittanut sihteeristölle tahtovansa olla edustettuna tarkkailijana sopimuksen osapuolikokouksessa, jollei vähintään kolmasosa läsnä olevista osapuolista vastusta sitä. tarkkailijoiden hyväksymiseen ja osallistumiseen sovelletaan artiklan 5 kohdassa tarkoitettua työjärjestystä.
17 artikla. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että sopimuksen sihteeristönä toimii yleissopimuksen 8 artiklalla perustettu sihteeristö. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimukseen sovelletaan soveltuvilta osin yleissopimuksen säännöksiä sihteeristön tehtävistä (8 artiklan 2 kappale) ja sihteeristön toimintaan liittyvistä järjestelyistä (8 artiklan 3 kappale). Sihteeristö hoitaa lisäksi sille tämän sopimuksen mukaisesti annettavia ja sopimuksen osapuolikokouksen sille antamia tehtäviä.
18 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan yleissopimuksen 9 ja 10 artiklan mukaisesti perustetut avustava toimielin tieteellistä ja teknologista neuvontaa varten ja avustava toimielin täytäntöönpanoa varten toimivat tämän sopimuksen avustavana toimielimenä tieteellistä ja teknologista neuvontaa ja täytäntöönpanoa varten. Näiden toimielinten toimintaa koskevia yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin tähän sopimukseen. Artiklassa säädetään myös avustavien toimielinten istuntojen pitämisestä sekä tarkkailijoiden asemasta. Mainittujen elinten tätä sopimusta koskevat istunnot pidetään vastaavien yleissopimusta koskevien istuntojen yhteydessä. Artiklan 2 kohdassa määrätään tarkkailijoiden asemasta avustavien toimielinten kokouksissa. Yleissopimuksen osapuolet, jotka eivät ole sopimuksen osapuolia voivat osallistua tarkkailijoina avustavien toimielinten kokousten työskentelyyn. Silloin, kun avustavat toimielimet toimivat tämän sopimuksen avustavina toimieliminä, sopimukseen perustuvaan päätöksentekoon osallistuvat ainoastaan sopimuksen osapuolet. Artiklan 3 kohdan mukaan silloin, kun yleissopimuksen 9 ja 10 artiklan mukaisesti perustetut avustavat toimielimet suorittavat sopimusta koskeviin asioihin liittyviä tehtäviään, sellainen avustavan toimielimen puheenjohtajiston jäsen, joka edustaa yleissopimuksen osapuolta, joka ei kyseisenä ajankohtana ole tämän sopimuksen osapuoli, korvataan sopimuksen osapuolten keskuudestaan valitsemalla ylimääräisellä jäsenellä.
19 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolikokouksen päätöksellä myös muut kuin tässä sopimuksessa tarkoitetut yleissopimuksella tai sen nojalla perustetut avustavat toimielimet tai muut toimielinjärjestelyt avustavat sopimuksen täytäntöönpanossa. Osapuolikokous määrää tarkemmin näiden avustavien toimielinten tai järjestelyjen tehtävistä. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolikokous voi antaa avustaville toimielimille ja toimielinjärjestelyille lisäohjeita.
20 artikla. Artiklan 1 kohdassa määrätään, että sopimus on avoinna allekirjoituksia varten yleissopimuksen osapuolina oleville valtioille ja alueellisen yhdentymisen järjestöille Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 22 päivästä huhtikuuta 2016 21 päivään huhtikuuta 2017 saakka. Sopimukseen sitoudutaan allekirjoittamisen jälkeen joko ratifioimalla tai hyväksymällä sopimus. Allekirjoittamiselle varatun ajan jälkeen sopimus on avoinna liittymistä varten. Ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat talletetaan tallettajana toimivan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuoleksi tulevaa alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä, jonka jäsenvaltiot eivät ole sopimuksen osapuolena, sitovat kaikki sopimuksen mukaiset velvoitteet. Jos järjestön jäsenvaltioista yksi tai useampi on sopimuksen osapuolena, järjestö ja sen jäsenvaltiot sopivat kunkin vastuista tämän sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisessä. Järjestöllä ja sen jäsenvaltioilla ei ole oikeutta käyttää sopimuksen mukaisia oikeuksia samanaikaisesti. Artiklan 3 kohdan mukaisesti järjestöt antavat ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjoissaan selityksen toimivaltansa laajuudesta sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ja ne ilmoittavat tallettajalle järjestöjen toimivallan laajuuden olennaisista muutoksista. Tallettaja ilmoittaa toimivallan laajuudessa tapahtuneet olennaiset muutokset sopimuksen osapuolille.
21 artikla. Artiklan 1 kohdassa määrätään sopimuksen voimaantulosta. Sen mukaan sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona vähintään 55 yleissopimuksen sopimuspuolta, jotka edustavat yhteensä vähintään arvioitua 55 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasujen päästöistä, on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa. Artiklan 2 kohdan mukaan ainoastaan artiklan 1 kohtaa sovellettaessa maailmanlaajuisilla kasvihuonepäästöillä tarkoitetaan ajantasaisinta päästömäärää, joka on ilmoitettu viimeistään sinä päivänä, jona Pariisin sopimus on tehty. Artiklan 3 kohdassa määrätään sopimuksen voimaantulosta sellaisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy sopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun sopimuksen voimaantulon edellytykset ovat täyttyneet. Sopimus tulee tällaisen osapuolen osalta voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona osapuoli on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa. Artiklan 4 kohdassa määrätään, että artiklan 1 kohdan mukaisten sopimuksen voimaantuloa koskevien edellytysten täyttymisessä ei alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettamaa asiakirjaa oteta huomioon sen jäsenvaltioiden tallettamien asiakirjojen lisäksi.
22 artikla. Artiklan mukaan yleissopimuksen 15 artiklan määräyksiä sopimuksen muutosten hyväksymisestä sovelletaan soveltuvilta osin Pariisin sopimukseen. Yleissopimuksen mainitussa artiklassa määrätään, että kuka tahansa osapuoli voi esittää muutoksia yleissopimukseen. Muutokset hyväksytään sopimuspuolten konferenssin säännönmukaisessa istunnossa. Sihteeristön tulee toimittaa tehdyt muutosehdotukset ilmastosopimuksen osapuolille viimeistään kuusi kuukautta ennen muutoksista päättävää sopimuspuolten konferenssin istuntoa. Sihteeristön tulee antaa muutosehdotukset tiedoksi myös ilmastosopimuksen allekirjoittaneille valtioille sekä ilmastosopimuksen tallettajana toimivalle YK:n pääsihteerille. Osapuolten tulee pyrkiä saavuttamaan yksimielisyys yleissopimukseen tehtävistä muutoksista. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, muutokset tulee viime kädessä hyväksyä päätöksellä, jota kannattaa kolme neljäsosaa istunnossa läsnä olevista osapuolista ja annetuista äänistä. Sihteeristö ilmoittaa tehdyistä muutoksista tallettajalle, joka toimittaa muutokset osapuolten hyväksyttäväksi. Muutosta koskevat hyväksymiskirjat talletetaan ilmastosopimuksen tallettajalle. Muutos tulee voimaan sen jälkeen yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, kun vähintään kolme neljäsosaa ilmastosopimuksen sopimuspuolista on tallettanut muutosta koskevan hyväksymiskirjansa. Muutoksen myöhemmin hyväksyvän sopimuspuolen osalta muutos tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimuspuoli on tallettanut muutosta koskevan hyväksymiskirjansa.
23 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimukseen sovelletaan soveltuvin osin yleissopimuksen 16 artiklan määräyksiä yleissopimuksen liitteiden hyväksymisestä ja muuttamisesta. Yleissopimuksen mainitun artiklan mukaan yleissopimuksen liitteitä koskevien ehdotusten tekemiseen ja hyväksymiseen sovelletaan yleissopimuksen muuttamista koskevia yleissopimuksen 15 artiklan 2‒4 kohdan mukaisia menettelymääräyksiä, joiden sisältöä on käsitelty edellä Pariisin sopimuksen 22 artiklaa koskevassa kohdassa. Mainittujen määräysten mukaisesti hyväksytyt liitteet tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on antanut liitteen hyväksymisen tiedoksi sopimuspuolille, pois lukien sellaiset sopimuspuolet, jotka ovat sanotussa ajassa ilmoittaneet kirjallisesti tallettajalle, että ne eivät hyväksy liitettä. Liite tulee voimaan sellaisen sopimuspuolen osalta, joka on alun perin ilmoittanut vastustavansa liitettä, yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut peruuttamista koskevan ilmoituksen. Liitteiden muuttamiseen, hyväksymiseen ja voimaantuloon sovelletaan samoja menettelymääräyksiä kuin liitteitä koskeviin ehdotuksiin, niiden hyväksymiseen ja voimaantuloon. Jos liitteen tai liitettä koskevan muutosehdotuksen hyväksyminen edellyttää yleissopimuksen muuttamista, liite tai liitteen muutos ei tule voimaan ennen yleissopimusta koskevan muutoksen voimaantuloa. Pariisin sopimuksen 23 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitteet ovat erottamaton osa sopimusta, ja jollei nimenomaisesti toisin määrätä, viittaus sopimukseen on samalla viittaus sen liitteisiin. Liitteet rajoittuvat luetteloihin, lomakkeisiin ja muuhun kuvailevaan aineistoon, joka on luonteeltaan tieteellistä, teknistä, menettelyllistä tai hallinnollista.
24 artikla. Artiklan mukaan Pariisin sopimukseen sovelletaan soveltuvin osin yleissopimuksen 14 artiklan riitojen ratkaisemista koskevia määräyksiä. Kyseisen määräyksen mukaan sopimuspuolet pyrkivät ratkaisemaan riidan neuvotteluteitse tai jonkin muun valitsemansa rauhanomaisen keinon avulla. Sopimuspuoli voi ilmastosopimusta hyväksyessään antaa selityksen, jossa se tunnustaa vastavuoroisuuden perusteella Kansainvälisen tuomioistuimen tuomiovallan tai pakollisen välimiesmenettelyn. Koska Suomi ei ole ilmastosopimusta hyväksyessään antanut kyseisenlaista ilmoitusta, määräys ei johda Suomen kannalta pakolliseen riitojen ratkaisumenettelyyn.
25 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan kullakin osapuolella on yksi ääni, jollei artiklan 2 kohdan määräyksistä muuta johdu. Artiklan 2 kohdan mukaan alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön äänioikeus sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa vastaa äänimäärää, joka on yhtä suuri kuin sen tämän sopimuksen osapuolina olevien jäsenvaltioiden lukumäärä. Järjestö ja sen jäsenvaltio eivät saa käyttää äänioikeuttaan samanaikaisesti.
26 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen tallettajaksi Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri.
27 artikla. Artiklan mukaan sopimukseen ei voi tehdä varaumia.
28 artikla. 28 artikla sisältää määräykset sopimuksen irtisanomisesta. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuoli voi irtisanoa sopimuksen milloin tahansa, kun on kulunut kolme vuotta siitä, päivästä, jona sopimus on tullut voimaan kyseisen osapuolen osalta. Irtisanominen ilmoitetaan kirjallisesti sopimuksen tallettajalle. Artiklan 2 kohdan mukaan irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut irtisanomista koskevan ilmoituksen tai osapuolen siinä ilmoittamana myöhempänä ajankohtana. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolen, joka irtisanoo yleissopimuksen, katsotaan irtisanoneen myös tämän sopimuksen.
29 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen alkuperäiskappale on talletettu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan. Sopimuksen todistusvoimaiset tekstit ovat sopimuksen arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit.