(1) Esityksessä ehdotetaan, että voimaanpanolain (laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta) 59 §:ssä säädetään valtion erilliskorvauksesta, jolla valtio voisi korvata Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueille kahden ympärivuorokautisen yhteispäivystysyksikön ylläpidosta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Erilliskorvauksen määrä ei kuitenkaan voi ylittää 20 prosenttia koko hyvinvointialueen ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen toimintakuluista, joista on vähennetty toiminnasta saadut tulot. Esityksen tavoitteena on vahvistaa Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueiden edellytyksiä kahden ympärivuorokautisen yhteispäivystysyksikön ylläpitoon. 

(2) Hallituksen esityksen perustelujen (s. 5 ja 25) mukaan ehdotus myönnettävästä erillisestä korvauksesta perustuu erityisesti siihen, että erilliskorvauksella halutaan turvata Kemin ja Savonlinnan sairaalan päivystystoiminnan jatkumista aiemman laajuisena, sillä niissä on historiallisesti ollut ympärivuorokautinen yhteispäivystys aiemman oman sairaanhoitopiirin keskussairaalastatuksen perusteella. Erilliskorvauksen takia näiden kahden alueen ei tarvitsisi kohdentaa rahoituslain perusteella saamaansa yleiskatteellista rahoitusta kahden yhteispäivystysyksikön ylläpidon aiheuttamiin ylimääräisiin kustannuksiin. Hallituksen esityksen (s. 26) mukaan esitys saattaa hallituksen käsityksen mukaan olla ongelmallinen yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. 

(3) Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42—43). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin vakiintuneesti korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (ks. esim. PeVL 2/2011 vp, s. 2/II, PeVL 64/2010 vp, s. 2). 

(4) Nyt ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on turvata päivystystoiminnan jatkuminen aiemman laajuisena. Sääntelyn vaikutukset hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän kokonaisuuteen eivät ole erityisen merkittäviä eivätkä sääntelyn vaikutukset eri alueiden asukkaiden asemaan muun muassa esitykseen sisältyvän korvauskaton vuoksi ole erityisen merkittäviä. Sääntely ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta. 

(5) Lakiehdotuksen 59 §:n 3 momentin mukaan Lapin tai Etelä-Savon hyvinvointialueelle palveluja tuottavilla palveluntuottajilla on viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä myös julkisuuslaki) nojalla julkisten tietojen ja asiakirjojen lisäksi velvollisuus pyynnöstä antaa salassapitosäännösten estämättä hyvinvointialueelle selvityksen tekemisen kannalta välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan merkittävää osaa säännöksen soveltamisalalle kuuluvista asiakirjoista on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 19 §:n ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 5 §:n 2 momentin toimeksiantoasiakirjoja koskevan sääntelyn johdosta pidettävä hyvinvointialueen asiakirjoina. Valiokunta painottaa, että nyt ehdotetusta säännöksestä ei ole syytä tehdä vastakohtaispäätelmiä julkisuuslain tulkinnasta. Valiokunnan mielestä soveltamisalojen osittainen päällekkäisyys ei kuitenkaan estä säätämästä ehdotettua säännöstä.