Lausunnon kohde
Suuri valiokunta ottaa lausunnossaan kantaa valtioneuvoston selvitykseen E 61/2019 vp vihreän kehityksen ohjelmasta. Lisäksi suuri valiokunta käsittelee lausunnossaan niitä seikkoja, joita on nostettu esille valtioneuvoston selvityksissä E 62/2019 vp vihreän siirtymän rahoituksesta, E 2/2020 vp vahvasta sosiaalisesta Euroopasta ja U 2/2020 vp oikeudenmukaisen siirtymän rahoituksesta. Valiokunta ei käsittele lausunnossaan valtioneuvoston kirjelmää U 11/2020 vp eurooppalaisesta ilmastolaista erikoisvaliokuntakäsittelyn ollessa tässä asiassa vielä kesken. Vastaavasti muihin vihreän kehityksen ohjelman perusteella myöhemmin annettaviin esityksiin (mm. päästökauppa, taakanjako- ja LULUCF-sektori sekä energiatehokkuus) otetaan kantaa valtioneuvoston asioita koskevien tulevien U- ja E-selvitysten pohjalta.
Suuri valiokunta toteaa, että erikoisvaliokunnat ovat käsitelleet tämän lausunnon kohteena olevia valtioneuvoston selvityksiä omien toimialojensa näkökulmasta (ks.
HaVL 3/2020 vp,
MmVL 3/2020 vp,
MmVL 8/2020 vp,
TaVL 3/2020 vp,
TaVL 6/2020 vp,
TaVL 7/2020 vp,
TuVL 1/2020 vp,
YmVL 1/2020 vp,
YmVL 2/2020 vp ja kannanotot VaVP 9/2020 vp, 26.3.2020, 7 § ja 8 §, VaVP 10/2020 vp, 24.3.2020 3 § ja LiVP 13/2020 vp, 17.3.2020, 6 §). Erikoisvaliokuntien näkemyksiin yhtyen suuri valiokunta tuo lausunnossaan esille kokoavia ja täydentäviä näkökohtia ohjelman jatkovalmistelussa huomioitavista kysymyksistä.
Tavoitteiden ajankohtaisuus
Suuri valiokunta katsoo, että vihreän kehityksen ohjelma on tärkeä ja kannatettava avaus EU:n uudeksi kasvustrategiaksi. Kyseessä on kunnianhimoinen toimenpidekokonaisuus, jolla pannaan täytäntöön kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030, edistetään Pariisin ilmastosopimuksen sitoumusten saavuttamista ja luodaan kestävästä vihreästä siirtymästä taloudellinen ja sosiaalinen mahdollisuus elinkeinoelämälle ja kansalaisille. Valiokunta arvioi, että ohjelman päämäärät tukevat hyvin Suomen kansallista tavoitteita. Sillä vastataan ilmastohaasteeseen, vahvistetaan EU:n ja Suomen kilpailukykyä ja resurssitehokkuutta sekä luodaan luonnonvarojen kestävyys huomioivaa kasvua ja uusia työpaikkoja sovittamalla yhteen ympäristöllisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmia.
Suuren valiokunnan saaman tiedon mukaan vihreän kehityksen ohjelma säilyy komission politiikkaprioriteettina koronapandemiasta huolimatta, vaikka pandemian aiheuttaman akuutin terveys- ja talouskriisin hoito lykkääkin joitain ohjelmaan perustuvia esityksiä (mm. EU:n metsästrategia ja reilua ruokajärjestelmää koskeva nk. Pellolta pöytään -strategia). Valiokunta pitää komission vaiheittaista lähestymistapaa perusteltuna. Valiokunta katsoo, että ilmastotoimia edistävän vihreän kehityksen ohjelman toimeenpano sekä Euroopan ja Suomen talouden tukeminen pandemian aikana ja jälleenrakentaminen sen jälkeen tulee toteuttaa siten, että ohjelma tukee elvytystoimia ja elvytystoimet vastaavasti ohjelman tavoitteiden toteutumista.
Suuri valiokunta katsoo, että vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita ei tule nähdä elvytystä hidastavina tai haittaavina toimina, vaan vähähiilisyyteen pyrkivä yhteiskunta ja kestävä, resurssi- ja energiatehokas talous ovat myös pandemian jälkeisenä aikana yritysten, työntekijöiden ja ympäristön etu. Ohjelmassa esille nostetut tarpeet ilmastonmuutokseen vastaamisesta, eurooppalaisen kilpailukyvyn vahvistamisesta, työllisyyden tukemisesta, uusien työpaikkojen luomisesta, uuden teollisuuden edistämisestä ja kestävyyshaasteisiin vastaamisesta ovat EU:n ja Suomen kannalta keskeisiä kysymyksiä myös jatkossa.
Myös tulevaisuusvaliokunnan pääviestinä on se, että investoinnit vihreään siirtymään ja ohjelman tavoitteisiin pitäytyminen tukevat koronakriisin hoitoa ja elvytystä ja auttavat taloutta ja yhteiskuntaa laajemminkin toipumaan koronapandemian seurauksista. Kestävän työllistävän kasvun ja hyvinvoinnin tavoite tukee elpymistä pandemian seurauksista. Tulevaisuusvaliokunta painottaa erityisesti sitä, että vihreä siirtymä on koronapandemiasta huolimatta edelleen ihmiskunnan tärkein haaste ja samalla ihmiskunnan kaikkien aikojen suurin investointi. Tulevaisuusvaliokunta korostaa lisäksi tarvetta varmistaa EU:n eri politiikkasektorien toimien johdonmukaisuus ja sääntelyn vakaus. Kysymys on erityisesti ilmasto, ympäristö, teollisuus- ja kauppapolitiikkaan sekä innovaatio-, tutkimus- ja koulutustoiminnan sekä data- ja digitalouden tavoitteiden yhteensovittamisesta ja niiden kokonaisvaikutusten arvioimisesta tavalla, joka tosiasiallisesti ja aidosti tukee vihreää siirtymää. (
TuVL 1/2020 vp)
Suuri valiokunta korostaa, että onnistunut EU-tason siirtymä vähähiiliseen ja resurssitehokkaampaan talouteen luo merkittäviä liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia myös Suomelle ja on itsessään kilpailukykytekijä. Asiantuntijakuulemisissa on myös tuotu esiin, että suomalaisten vientiyritysten ratkaisujen positiiviset ilmastovaikutukset (hiilikädenjälki) voivat olla paljon kansallista hiilijalanjälkeämme suuremmat, koska yritysten ratkaisuilla voidaan vähentää niiden asiakkaiden päästöjä maailmalla.
Asiantuntijakuulemisissa on myös painotettu, että puhtaaseen teknologiaan liittyvillä innovaatioilla on maailmalla kasvava kysyntä. Suuri valiokunta arvioi, että ohjelmaan sisältyvää vihreän kehityksen investointiohjelmaa voidaan hyödyntää suomalaisten yritysten kestävää kehitystä tukevien ratkaisujen kehittämiseen ja niiden vientimahdollisuuksien edistämiseen (ks.
MmVL 8/2020 vp). Myös tulevaisuusvaliokunta arvioi (
TuVL 1/2020 vp), että Suomi on yksi niistä maista, joille vihreä siirtymä lupaa hyvää ja avaa suuret markkinat sellaiselle toiminnalle, jossa olemme jo valmiiksi kilpailukykyisiä. Suomen vahvuudet ja korkeatasoinen osaaminen mm. alustataloudessa, tekoäly-alalla, biotaloudessa sekä ympäristöteknologiasektorilla (cleantech) ja kiertotalouden ja energiatehokkuusteknologian alalla on hyödynnettävä täysimääräisesti. Myös kansalliset hankkeet ja osaaminen maatalouden hiilen sidontaa koskevien menetelmien kehittämisessä luovat vientimahdollisuuksia, parantavat suomalaisen maatalouden kannattavuutta ja lisäävät sen kilpailukykyä.
Ilmastotoimet ja päästövähennykset
Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston tavoin EU:n aseman vahvistamista kansainvälisenä ilmastojohtajana ja ohjelman tavoitetta siirtyä Euroopassa ilmastoneutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä. Tätä päämäärää on pidettävä ohjelman keskeisenä prioriteettina. Myös lyhyentähtäimen päästövähennystavoitteita tulisi tarkastella uudelleen ja vuoden 2030 tavoitteen tulisi olla vähintään 55 %. Lisäksi valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota asiantuntijakuulemisissa esitettyyn arvioon siitä, että selkeät välitavoitteet vuodelle 2040 vahvistaisivat vuoden 2050 tavoitteen saavuttamista. Tämä lisäisi toimintaympäristön ennustettavuutta ja loisi myös elinkeinoelämälle pitkäjänteisen näkymän tarvittavasta muutoksesta.
Suuri valiokunta katsoo ympäristövaliokunnan (
YmVL 1/2020 vp), maa- ja metsätalousvaliokunnan (
MmVL 3/2020 vp) ja talousvaliokunnan (
TaVL 3/2020 vp) tavoin, että päästökauppaa on pidettävä ensisijaisena välineenä energiantuotannon ja teollisuuden päästövähennysten aikaansaamisessa. Päästökauppaa tulee vahvistaa ja sen soveltamisalan laajentamista selvittää, esimerkiksi kattamaan kiinteistökohtainen lämmitys ja jäähdytys.
On tärkeätä, että päästövähennystoimissa edetään nopeasti. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että suunnitellut lainsäädäntötarkistukset päästökaupassa ja taakanjako- ja LULUCF-sektorilla tulee perustua kattaviin ja huolellisesti laadittuihin vaikutustenarviointeihin. Kuten valtioneuvosto toteaa, LULUCF-asetus ei kaikissa tilanteissa luo kannusteita metsien hiilinielujen vahvistamiselle ja asetus edellyttää jatkotarkastelua osana EU:n ilmastopolitiikan taakanjaon kokonaistarkastelua. Maankäyttösektorin ja erityisesti metsien hiilinieluja tulee voida hyödyntää jäsenvaltiokohtaisesti.
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää energiasektorin päästöjen vähentämistä olennaisena ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Päästöjen vähentäminen kustannustehokkaasti edellyttää panostamista erityisesti energiatehokkuuteen ja kustannuksiltaan kilpailukykyiseen ja ilmastoystävälliseen energiantuotantoon. Myös kestävän biotalouden tulee olla yksi tärkeä osatekijä ohjelman tavoitteiden toteuttamisessa. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta (
MmVL 3/2020 vp) toteaa, uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuva talousmalli tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kytkeytyä irti uusiutumattomien ja fossiilisten raaka-aineiden käytöstä.
Suuri valiokunta korostaa myös digitalisaation, uusien teknologioiden, ilmastoneutraalin kiertotalouden ja liikenteen merkitystä päästövähennystoimien kannalta. On tärkeätä, että tulevissa toimissa huomioidaan myös käyttäjät, ja heille tarjotaan edullisempia, helppokäyttöisempiä, terveellisempiä ja puhtaampia vaihtoehtoja nykyisille liikkumismuodoille. Hiilivuotoriskin pienentämiseksi ja kulutuksen ohjaamiseksi on selvitettävä myös hiilitullien mahdollisuutta (ks.
TaVL 3/2020 vp,
YmVL 1/2020 vp).
Luonnon monimuotoisuus ja kestävä käyttö
Suuri valiokunta katsoo, että ilmastotoimet, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja kestävän talouskasvun toimet kytkeytyvät läheisesti toisiinsa. Kuten ympäristövaliokunta (
YmVL 1/2020 vp) toteaa, luonnon köyhtyminen vaikuttaa koko ihmiskunnan hyvinvointiin. Luonnon köyhtymisellä ja saastumisella on peruuttamattomia haitallisia vaikutuksia talouteen, ruokaturvaan, puhtaan ja turvallisen veden saantiin, terveyteen ja elämänlaatuun ympäri maailmaa. Komission lähestymistapa integroida kasvustrategian keskeiseksi osaksi EU:n luontopääoman vahvistaminen ja kansalaisten terveyden suojeleminen haitallisilta ympäristövaikutuksilta ja ympäristöön liittyviltä riskeiltä on perusteltu lähtökohta. Tällaiset toimet tukevat kestävää kasvua ja hillitsevät luonnonkatastrofeja ja tuholaisten ja tautien leviämistä ja auttavat säätelemään ilmastoa ja tätä kautta myös lisäävät EU:n ja jäsenvaltioiden kriisinsietokykyä.
Suuri valiokunta tukee ohjelman tavoitetta reilun, terveyttä edistävän ja ympäristöystävällisen ruokajärjestelmän kehittämisestä. Maa- ja metsätalousvaliokunnan (
MmVL 3/2020 vp) tavoin valiokunta katsoo, että maatalouden osalta ilmasto- ja ympäristötoimet voidaan parhaiten toteuttaa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) välinein kunkin jäsenvaltion olosuhteisiin sopivalla tavalla. Toiminnassa on varmistettava huoltovarmuuden, kansallisen ruoantuotannon turvaaminen, ruokaturva sekä tuottajien aseman parantaminen arvoketjussa. Valtioneuvosto korostaa myös eläinten hyvinvointia koskevien standardien kehittämistä ja mikrobilääkeresistanssin vastaista työtä. Valiokunta pitää painotuksia perusteltuina.
Suuri valiokunta yhtyy maa- ja metsätalousvaliokunnan (
MmVL 3/2020 vp) näkemykseen siitä, että myös metsiä ja metsäsektoria varten on laadittava kokonaisvaltainen strategia, joka kattaa koko metsäsektorin arvoketjun. Strategian tulisi mahdollistaa metsien kestävä hyödyntäminen ja omaisuuden suoja samalla kun huolehditaan ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä tavoitteista. Kokonaisuuteen kuuluvat myös hiiltä varastoivat tuotteet. Metsäpolitiikan tulee olla jatkossakin kansallisen päätäntävallan piirissä. Suuri valiokunta korostaa ympäristövaliokunnan (
YmVL 1/2020 vp) ja valtioneuvoston tavoin EU:n kansainvälistä johtajuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja ennallistamisessa. Komissio julkaisee lähiaikoina luontopääoman suojelemiseksi erillisen biodiversiteettistrategian, johon valiokunta ottaa kantaa erikseen.
Sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että ilmastoneutraaliuteen siirryttäessä on tärkeää ottaa huomioon vaikutukset työllisyyteen ja arvioida toimenpiteiden sosiaalisia vaikutuksia myös työelämän ulkopuolella oleviin. Sosiaalisen ulottuvuuden ja koulutuksen sekä sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät näkökulmat ovat kokonaisuuden kannalta keskeisiä. Kysymys on myös tasapainoisen alueellisen ja paikallisen kehityksen, elinkeinojen, työllisyyden sekä alkutuotannon toimintaedellytysten turvaamisesta. Tulevaisuusvaliokunta muistuttaa, että alueilla, kaupungeilla ja kunnilla on vihreässä siirtymässä suuri rooli. Myös kansalaiset on nähtävä ohjelman toteutuksessa aktiivisessa roolissa. Ohjelma on toteutettava kansallisia ja paikallisia toimijoita kuullen ja paikallisiin olosuhteisiin räätälöiden (
TuVL 1/2020 vp).
Kaikissa toimissa on huomioitava sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus ja varmistettava se, että ohjelman toteutuksessa huomioidaan Suomen kansalliset, alueelliset ja paikalliset erityispiirteet pohjoisena, harvaan asuttuna ja pitkien etäisyyksien maana.
Tutkimus, koulutus ja innovaatiot
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että tutkimuksella, koulutuksella ja innovaatiotoiminnalla on keskeinen merkitys tuettaessa siirtymää kohti ilmastoneutraalia taloutta. Vain omaa osaamispääomaa johdonmukaisesti kasvattamalla ja tukemalla EU ja Suomi voivat pärjätä maailmanlaajuisessa kilpailussa.
Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että nk. vihreisiin kohteisiin olisi jo nyt tarjolla enemmän rahoitusta kuin mitä tällaisia investointikohteita on tarjolla. Tämä korostaa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan merkitystä. Tarvitaan merkittäviä panoksia innovaatioihin ja osaamiseen, jotta korkeatasoista tutkimusta, tuotekehittelyä ja uusien teknologioiden tuotteistamista ja käyttöönottoa voidaan edistää nykyistä paremmin. Valiokunta korostaa Horisontti Eurooppa -ohjelman merkitystä ja katsoo, että myös jatkossa on pyrittävä varmistamaan se, että Suomi pystyy hyödyntämään rahoitusta kokoaan suuremmalla osuudella (ks. myös
TuVL 1/2020 vp).
Rahoituskysymykset
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää komission esityksiä Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelmasta ja oikeudenmukaisen siirtymän mekanismista lähtökohtaisesti kannatettavina. On tärkeätä, että instrumenteilla tuetaan EU:n siirtymää ilmastoneutraaliuteen 2050 mennessä, ja edesautetaan EU:n 2030 päästövähennystavoitteen kunnianhimon nostoa.
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että yksityisiä toimijoita tulisi kannustaa mahdollisimman laajasti mukaan vihreän kehityksen ohjelman rahoitukseen. On selvää, etteivät EU:n talousarvio ja jäsenmaiden julkinen rahoitus yksin riitä ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien huomattavien investointitarpeiden rahoittamiseen. Valiokunta katsoo, että julkisen rahoituksen roolina on paikata markkinapuutteita sekä vauhdittaa ja kannustaa yksityisen rahoituksen suuntaamista vihreisiin kohteisiin ilmastonmuutosta hillitsevien toimien aikaansaamiseksi. Kuten talousvaliokunta (
TaVL 6/2020 vp) linjaa, julkisen puolen edistämistoimien tulee olla ensisijaisesti kestäviin investointeihin ohjaavan ennustettavan toimintaympäristön luomista ja vasta toissijaisesti rahoitusavun tarjoamista.
On ensiarvoisen tärkeää, että EU:ssa luodaan suotuisten puitteiden lisäksi tarkoituksenmukaiset instrumentit, joiden avulla voidaan mahdollisimman kustannustehokkaasti kannustaa yksityisiä toimijoita edistämään ja rahoittamaan kestäviä investointeja ja sitä kautta myös lisäämään vihreiden kohteiden tarjontaa nk. ruskeiden kohteiden sijaan. Tulevaisuusvaliokunta huomauttaa, että monet institutionaaliset sijoittajat, kuten esimerkiksi eläkerahastot, ovat jo pitkän aikaa sisällyttäneet kestävyyden sijoituspäätöksiin sekä periaatteellisista että tuottosyistä (
TuVL 1/2020 vp). Tätä kehitystä on syytä tukea myös vihreän ohjelman avulla. Suuri valiokunta yhtyy talousvaliokunnan (
TaVL 6/2020 vp) arvioon siitä, että Eu:n sijoitustoimintaa ohjaavan sääntelykehikon on oltava johdonmukaista, läpinäkyvää ja teknologianeutraalia. Asiantuntijakuulemisissa ja tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa (
TuVL 1/2020 vp) on tuotu esille se, että sijoittavat tarvitsevat päätöksentekonsa tueksi ajantasaista ja luotettavaa tietoa sijoituskohteiden ilmastovaikutuksista sekä varmuuden toimintaympäristön ennakoitavuudesta ja pitäjänteisyydestä.
Suuri valiokunta pitää EU:n rahoituksen painopisteen siirtoa yhä vahvemmin ilmastotoimiin kannatettavana toimintalinjana. Tämä siirtymä on kuitenkin toteutettava sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisella tavalla eri alueiden ja toimialojen kesken, jotta ilmastosiirtymästä aiheutuvia negatiivisia sosioekonomisia vaikutuksia voidaan lieventää.
Erikoisvaliokuntien tavoin valiokunta pitää perusteltuna koheesiorahoituksen kohdistamista sekä oikeudenmukaisen siirtymän rahoittamiseen (nk. JTF-tuki) että talouden rakenteen muutosta ja uusien teknologioiden käyttöönottoa tukeviin toimiin (ks.
HaVL 3/2020 vp,
TaVL 7/2020 vp,
MmVL 8/2020 vp,
YmVL 2/2020 vp ja VaV-kannanotto VaVP 10/2020 vp, 24.3.2020, 3 §). JTF-tuki tulee nähdä kannustimena muutokseen. Tuen on oltava ehdollista sille, että tukea saava jäsenvaltio on sitoutunut toimiin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Myös rahoituksen kriteereiden on oltava selkeitä ja sen käytön valvonnan tehokasta ja väärinkäytöksiä ennaltaehkäisevää.
Suuri valiokunta arvioi, että JTF-tuki täydentää kansallisia tukitoimia ja parantaa kansallisesti mahdollisuuksia kompensoida ilmastotoimien vaikutuksia aluetalouteen ja työllisyyteen tietyillä sektoreilla. Suomen tulee pyrkiä saamaan mekanismista suurin mahdollinen hyöty. Valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien (
HaVL 3/2020 vp,
MmVL 8/2020 vp,
TaVL 7/2020 vp,
YmVL 2/2020 vp) näkemyksiin siitä, että keskeinen neuvottelukysymys kansallisesti on komission esitykset JTF-tuen kohdistumisesta turpeen energiakäytöstä luopumiseen ja siitä aiheutuvien alueellisten ja paikallisten työllisyys- ja talousvaikutuksien kompensoimiseen koko tuotantoketjussa. Tämä on linjassa kansallisen turpeen energiakäytön puolittamista vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen kanssa. Valiokunta pitää erikoisvaliokuntien tavoin tärkeänä, että jatkovalmistelussa tavoitellaan kaikkien turvetuotannon kannalta keskeisten alueiden ja toimialojen sisällyttämistä tuen piiriin. Valmistelussa on huomioitava myös huoltovarmuusnäkökohdat.
JTF-tukea koskevissa jatkoneuvotteluissa olisi myös hyvä arvioida sitä, voitaisiinko tukea hyödyntää myös muilla tuotannonaloilla, joita odottaa rakennemuutos hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi (ks.
HaVL 3/2020 vp). Kaikissa tukitoimien suuntaamisissa on tärkeätä varmistaa hallinnon, alan yritysten ja työntekijöiden tiivis yhteistyö ja alueiden mahdollisuudet osallistua oikeudenmukaisen siirtymän suunnitelmien tekemiseen. On selvää, että hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan monipuolisia alue- ja paikallistason toimia ja suunnitelmia varmistamaan hallittu siirtymä, joka huomioi päästövähennystoimien sosiaaliset, taloudelliset, alueelliset, terveydelliset ja ympäristövaikutukset.
