(1) Vuonna 2021 voimaantulleella juomavesidirektiivillä (EU) 2020/2184 on otettu käyttöön kaikkialla EU:ssa sovellettavat terveysperusteiset hygieniaa koskevat vähimmäisvaatimukset materiaaleille, jotka ovat kosketuksissa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa. Direktiivissä asetetaan vaatimuksia myös juomavesiverkostojen materiaaleista veteen liukenevan lyijyn määrälle.
(2) Direktiivissä komissiolle on siirretty toimivaltaa antaa direktiivin säännöksiä tarkentavia delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. Näiden toimivaltuuksien perusteella komissio on antanut lokakuussa 2023 kuusi säädösehdotusta ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa olevien materiaalien hyväksyttävyydestä vesilaitteistoissa käytettäväksi. Ehdotuksien mukaan vuoteen 2030 asetetun siirtymäajan jälkeen markkinoille saatettavien tuotteiden valmistuksessa voidaan käyttää ainoastaan sellaisia materiaaleja, jotka sisältyvät EU:ssa sallittujen materiaalien luetteloihin (nk. positiivilista), ja jotka on testattu ja merkitty säädösten edellyttämällä tavalla. Komissiota avustava juomavesikomitea käsittelee asiaa 15.12.2023. Komission tarkoituksena on tämän jälkeen antaa lopulliset täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut asetukset viimeistään 12.1.2024. Säännösten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2026 alussa.
(3) Suuri valiokunta pitää komission säädösehdotusten tavoitteita talousveden terveydellisen laadun takaamisesta yleisesti kannatettavina ja katsoo, että säädösehdotukset ovat pääsääntöisesti hyväksyttävissä. Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo kuitenkin, etteivät ehdotukset täytäntöönpanopäätökseksi EU:ssa sallittujen lähtöaineiden, koostumusten ja ainesosien luetteloiden laatimisesta ja delegoiduksi asetukseksi juomaveden kanssa kosketuksiin joutuvien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä ole hyväksyttävissä esitetyssä muodossaan. Suuri valiokunta suhtautuu myös hyvin kriittisesti ehdotukseen täytäntöönpanopäätökseksi testaus- ja hyväksymismenetelmistä aineiden, koostumusten ja ainesosien sisällyttämiseksi EU:ssa sallittujen aineiden luetteloihin.
(4) Ympäristövaliokunnan (YmVL 19/2023 vp) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 4/2023 vp) tavoin suuri valiokunta pitää erittäin kohtuuttomana ja ongelmallisena sitä, että komissio ei ole sisällyttänyt Suomessa ja Ruotsissa käytettäviä sinkinkadon kestäviä messinkiseoksia positiivilistalle, eikä se myöskään ole esittänyt ratkaisulleen kestäviä oikeudellisia ja tieteellisiä perusteita.
(5) Suuri valiokunta katsoo, ettei komission esitys tältä osin ole juomavesidirektiivin 11 artiklan 3 kohdan mukainen. Tämän säännöksen mukaan ensimmäisen positiivilistan tulisi perustua nykyisin kansallisiin sallittujen aineiden luetteloihin, muihin voimassa oleviin kansallisiin säännöksiin ja riskinarviointeihin, joiden perusteella tällaiset kansalliset luettelot on vahvistettu.
(6) Suuri valiokunta pitää ehdotusta Suomen ja Ruotsin osalta myös täysin suhteettomana ratkaisulla tavoiteltaviin terveyshyötyihin nähden ja katsoo, ettei siinä oteta asianmukaisella tavalla huomioon jäsenvaltioiden fysikaalis-kemiallisia eroja veden laadussa ja vedenlaadun asettamia materiaalivalintoja koskevia vaatimuksia vesilaitteistojen teknisen kestävyyden takaamiseksi.
(7) Toisin kuin muualla Euroopassa, Suomessa ja Ruotsissa vesi on pehmeää ja heikosti hapanta, mikä aiheuttaa nopeaa sinkinkatoa (korroosiota). Suomessa ja Ruotsissa veden laatu edellyttää pieniä määriä lyijyä sisältävien sinkinkadonkestävien messinkiseoksien käyttämistä vesilaitteistojen liitososissa, koska ne ovat korroosionkestäviä ja siten ehkäisevät vesivuotoja. Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa ja Ruotsissa lyijyn määrä ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä on silti vain noin 5—10 prosenttia juomavesidirektiivissä talousvedelle säädetystä lyijyn uudesta raja-arvosta (5 ƒÊg/l).
(8) Suomessa hanavesi on maailman puhtainta sinkin ja muiden terveydelle haitallisten epäpuhtauksien osalta. Suuren valiokunnan käsityksen mukaan osassa jäsenmaista on aikoinaan käytetty lyijystä tehtyjä vesiputkia, ja niitä on vesijohtoverkostossa yhä. Tästä syystä niistä liukeneva lyijy on ollut muualla Euroopassa iso ongelma vuosikymmenten ajan. Suomessa ei ole käytetty lyijyputkia koskaan, ja sinkinkadon kestävistä messinkiosista lyijyä liukenee veteen hyvin vähän, mistä syystä Suomen talousveden lyijypitoisuudet ovat huomattavan pienet. Suomen ja Ruotsin talousveden säännöllisen valvonnan laatutiedot osoittavat, että nykyisin käytetyistä materiaaleista lyijyä ei liukene veteen terveydelle haitallisissa määrin, eikä talousveden välityksellä elimistöön saatavan lyijyn siten voida katsoa aiheuttavan vedenkäyttäjille sellaista terveyshaittaa, jonka ehkäisemiseksi komission esitystä voisi pitää oikeasuhtaisena. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, messinkituotteiden käyttökiellolle ei Suomessa ole terveydellisiä perusteita.
(9) Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan edellä esitetyt tieteelliseen tutkimukseen perustuvat tiedot ja kattava aineisto on toimitettu myös komission tietoon. Suuri valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomen toimittama aineisto otetaan huomioon säädösehdotuksien valmistelussa ja EU-tason päätöksenteossa. Suuri valiokunta pitää erittäin valitettavana, ettei komissio ole asianmukaisella tavalla ottanut edellä esitettyjä tieteellisiä tietoja ja muita sille toimitettuja selvityksiä säädösvalmistelussaan huomioon.
(10) Edellä esitetystä seuraa, että suuri valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston neuvottelutavoitetta siitä, että kaikki jäsenvaltioiden tällä hetkellä kansallisesti hyväksytyt ja komissiolle juomavesidirektiivin mukaisesti notifioidut veden kanssa kosketuksissa olevat materiaalit tulee sisällyttää nyt määriteltäviin positiivilistoihin. Myös tavoite materiaaleista liukenevan lyijyn allokaatioprosentin muuttamisesta 50 prosentista 90 prosenttiin on kannatettavaa. Maailman terveysjärjestön näkemyksen mukaan lyijyä päätyy veteen pääosin vain vesilaitteistoissa käytettävistä materiaaleista.
(11) Suuri valiokunta tukee myös valtioneuvoston toissijaista neuvottelutavoitetta siitä, että siirtymäajan, jolloin nyt käytössä olevia tuotteita voidaan käyttää ilman uusia rajoituksia lyijyn liukenemisesta, on oltava kaikissa olosuhteissa riittävän pitkä. Tällä hetkellä kansallisen hyväksynnän saaneita sinkinkadon kestäviä messinkiseoksia tulisi voida käyttää, kunnes korvaavia materiaaleja on riittävästi saatavilla. Suuri valiokunta katsoo, ettei komission ehdottama siirtymäaika vuoteen 2030 ole riittävä, vaan se vaarantaa pohjoismaisen alan teollisuuden toimintaedellytykset ja johtaa epäreiluun kilpailuasetelmaan suhteessa isojen jäsenvaltioiden suuriin tuottajiin vaikuttaen tätä kautta kielteisesti sisämarkkinoiden toimintaedellytyksiin.
(12) Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston näkemystä perusteltuna siitä, että kansallisesti tällä hetkellä hyväksyttyjen materiaalien käytön siirtymäaika tulee asettaa ensisijaisesti vuoteen 2036.
(13) Sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä siirtymistä kohti vähälyijyistä tai lyijytöntä messinkiä tai muita korvaavia materiaaleja vesilaitteistoissa. Myös alan suomalainen teollisuus on sitoutunut vahvasti vihreään siirtymään, ilmastonmuutoksen torjuntaan, kierrätetyn materiaalin käyttämiseen sekä vähälyijyisten ja lyijyttömien tuotteiden kehittämistyöhön. Alan teollisuus tarvitsee kuitenkin riittävän pitkän siirtymäajan, jotta se ehtii kehittää uusia materiaaleja, mukauttaa tuotantomenetelmiään niitä vastaaviksi ja saattaa markkinoille uusista materiaaleista valmistettuja tuotteita. Vähintään siirtymäaikaa tulee jatkaa vuoden 2032 loppuun saakka.
(14) Suuri valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että valtioneuvoston edelleen jatkaa aktiivista vaikuttamista kaikilla tasoilla kestävän kokonaisratkaisun aikaansaamiseksi ja säädöksien muuttamiseksi Suomen kannalta parempaan suuntaan ja kohtuullisiksi.
(15) Mikäli ehdotukset tulevat voimaan nyt esitetyssä muodossaan, on niillä merkittäviä kielteisiä ja laajakantoisia taloudellisia vaikutuksia, joista on toimitettu tieto myös komissiolle. Kustannuksiksi on arvioitu noin 3,2—3,5 mrd. vuodessa pelkästään rakennetun asuntokannan osalta sinä aikana, jolloin sinkinkadon kestäviä tuotteita ei olisi saatavilla. Myös tuotantomenetelmien muutoksista aiheutuu teollisuusyrityksille erittäin korkeat kustannukset. Jos sinkinkadon kestäviä materiaaleja ei voida Suomessa jatkossa käyttää vesilaitteistojen liitososissa uudis- ja korjausrakentamisessa, vesivuotovahinkojen ja niistä aiheutuvien kosteusvaurioiden ja terveyshaittojen estäminen edellyttäisi, että syöpyvät materiaalit jouduttaisiin vaihtamaan 3—5 vuoden välein. Tämä ei ole realistinen, tarkoituksenmukainen ja taloudellisesti ja ekologisesti kestävä, myös kiertotalousnäkökulma huomioiva toimintatapa.
(16) Lopuksi suuri valiokunta kiinnittää huomiota ympäristövaliokunnan lausunnossaan esittämiin huomioihin siitä, ettei ehdotuksien valmistelu ole ollut riittävällä tavalla avointa ja luottamusta herättävää eikä se ole vastannut EU:n paremman sääntelyn periaatteita näyttöön perustuvasta ja läpinäkyvästä EU-lainsäädännöstä. Ympäristövaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lailla suuri valiokunta katsoo, ettei alemman asteisella sääntelyllä tulisi tosiasiallisesti muuttaa voimassa olevan lainsäädännön keskeistä sisältöä ja aiheuttaa sitä kautta perusteettomia, ennakoimattomia, laajakantoisia ja pitkäkestoisia kielteisiä taloudellisia ja muita vaikutuksia kansalaisille ja yrityksille. Juomavesidirektiiviin perustuvilla alemman asteisella sääntelyllä tulee antaa vain tieteelliseen tietoon perustuvia teknisiä säädöksiä ja niiden tulee perustua terveydellisten haittojen vähentämiseen.
(17) Suuren valiokunta toistaa ylivaalikautisen kantansa siitä, että kaikessa EU-sääntelyssä on varmistettava sen selkeys, oikeasuhtaisuus ja johdonmukaisuus. Kaiken EU-sääntelyn on aina perustuttava luotettavaan tieteelliseen tietoon sekä perusteellisiin vaikutusarviointeihin, joissa on otettu huomioon myös jäsenvaltiokohtaiset vaikutukset. Suuri valiokunta pitää välttämättömänä, että edellä esitettyjä periaatteita noudatetaan myös komission valmistellessa täytäntöönpanosäännöksiä ja delegoituja asetuksia. Muunlainen toiminta vaarantaa EU:n legitimiteetin ja uskottavuuden sekä luottamuksen siihen, että jäsenvaltioita kohdellaan tasapuolisesti.