Arvioinnin lähtökohdat
Ilmastovuosikertomus on annettu vuodesta 2019 lähtien, ja sen laatimisesta on erikseen säädetty ilmastolaissa (423/2022). Ilmastovuosikertomuksella valtioneuvosto raportoi vuosittain eduskunnalle tiedot kasvihuonekaasujen päästö- ja nielukehityksestä ja arvioi toimien riittävyyttä tavoitteiden saavuttamiseksi sekä lisätoimien tarvetta. Ilmastovuosikertomuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole tarvittavien lisätoimien yksilöinti. Ilmastovuosikertomuksen tulee sisältää tiedot keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toteutumisesta.
Kertomusta on kehitetty vuosittain aiempaa monipuolisemmaksi erityisesti kertomusten eduskuntakäsittelyn yhteydessä esiin nousseiden kehittämistarpeiden pohjalta. Kertomuksessa käsitellään myös poikkileikkaavia toimia ja vaihtuvia teemoja. Tällä kertaa arvioitavana olevassa kertomuksessa käsitellään poikkileikkaavia toimia edellisvuosia suppeammin, sillä niitä käsitellään laajemmin eduskunnalle annettavassa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa. Vaihtuvina teemoina ilmastovuosikertomuksessa käsitellään ilmastonmuutosta ja terveyttä sekä toimimattomuuden kustannuksia.
Talousvaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan (esim. TaVL 37/2021 vp — K 18/2021 vp, TaVL 1/2024 vp — K 18/2023 vp ja TaVL 26/2024 vp — K 16/2024 vp) korostanut erityisesti ohjauskeinojen optimaalisuuden ja taloudellisten vaikutusten arviointia, kansainvälisen ilmastopolitiikan kokonaisuutta ja hiilikädenjälkeä. Nämä arviot muodostavan taustan ja lähtökohdan myös nyt tarkasteltavan kertomuksen arvioinnille.
Päästökehitys, ilmastopolitiikan tavoitteet ja lisätoimien tarve
Vuonna 2024 Suomen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria laskivat edellisvuoteen verrattuna. Päästökauppasektorin päästöt vähenivät selvästi, 14 prosenttia edellisvuodesta. Myös taakanjakosektorin päästöt laskivat. Ne kuitenkin ylittivät Suomelle asetetun kiintiön vuonna 2024. Maankäyttösektorin nettopäästö vuonna 2025 oli 13,5 Mt CO2-ekv. pikaennakkotietojen mukaan.
Suomen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria olivat 38,8 Mt CO2-ekv vuonna 2024 ja vähenivät 2,3 Mt CO2-ekv. vuodesta 2023. Vuoden 2005 jälkeen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria ovat vähentyneet yhteensä 31,1 Mt CO2-ekv. eli 44 %, keskimäärin noin 3 prosenttiyksikköä vuodessa. Nettopäästöt — eli kaikkien sektoreiden, ml. maankäyttösektori — yhteenlasketut päästöt ja nielut olivat 52,3 Mt CO2-ekv., ja ne laskivat 0,8 Mt CO2-ekv. vuodesta 2023. Ne ovat olleet keskimäärin 50,7 Mt CO2-ekv. vuosina 2005—2024.
Kansallisessa ilmastolaissa on asetettu päästövähennystavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050 verrattuna vuoteen 1990. Vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttaminen edellyttää, että kokonaispäästöt ovat enintään 28,7 Mt CO2-ekv. vuonna 2030 ja 14,4 Mt CO2-ekv. vuonna 2040. Lisäksi lakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Ilmastolain tavoitteiden ja EU-velvoitteiden saavuttamiseen tarvittavien lisätoimien kannalta keskeisiä ovat valmisteilla olevat energia- ja ilmastostrategia sekä uusi KAISU-suunnitelma, jotka on tarkoitus antaa eduskunnalle vuoden 2025 aikana.
Ilmastovuosikertomus välittää selkeän kokonaiskuvan päästökehityksestä, tavoitteiden saavuttamisesta ja ilmastopolitiikan kokonaisuudesta. Vuosikertomus osoittaa Suomen tuloksellisuutta päästövähennystoimissa. Ilmastovuosikertomuksesta selviää kuitenkin, että ilmastolain vuodelle 2030 asetetun 60 % ja 2040 asetetun 80 % päästövähennystavoitteen sekä vuodelle 2035 asetetun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan todennäköisesti lisätoimia. Käytettävissä olevan politiikkaskenaarion perusteella vuoden 2030 ja 2040 päästötavoitteet voidaan kuitenkin saavuttaa, kun huomioidaan esimerkiksi hiilen talteenottoon perustuvat ratkaisut. Erityisesti maankäyttösektoriin liittyvät epävarmuudet ja sektorin kääntyminen päästölähteeksi muodostavat kuitenkin Suomen ilmastopolitiikalle huomattavia haasteita.
Lisätoimien ja ilmastopolitiikan EU-vaikuttamisen osalta talousvaliokunta korostaa edelleen, aiempien lausuntojensa tavoin, markkinaehtoisuuden, kustannustehokkuuden ja teknologianeutraliteetin lähtökohtia. Valiokunta korostaa erityisesti päästökaupan merkitystä kustannustehokkaana ja vaikuttavana ilmastopolitiikan ohjauskeinona, joka on jo nyt ollut keskeisessä roolissa suomalaisen puhtaan siirtymän nopeassa kehityksessä. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että kansallisten ilmastotoimien riittävyydestä, kohdentamisesta ja vaikuttavuudesta huolehditaan sekä ilmasto- että talousnäkökulmat huomioiden samalla kiinnittäen huomiota tarpeeseen hillitä arjen kustannuksia ja turvata elinkeinoelämän kilpailukyky.
Talousvaliokunta kiinnittää kriittistä huomiota siihen, ettei Ilmastovuosikertomus sisällä sellaista kattavaa vaikutusarviointia ja kustannustehokkuuden tarkastelua, joka mahdollistaisi kokonaiskuvan muodostamisen politiikkatoiminen kustannus- ja kilpailukykyvaikutuksista. Sama sektorikohtaisen rakenteen ja tarkastelun ongelma liittyy EU:n ilmastopolitiikan kokonaisuuteen. Talousvaliokunta pitää kuitenkin myönteisenä, että kertomuksessa on tarkasteltu toimien kustannusvaikuttavuutta erityisesti liikenteen osalta ja toisaalta myös toimimattomuuden kustannuksia yleisellä tasolla.
Investointien ja Suomen kilpailuedun näkökulma
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on korostunut puhtaaseen siirtymään liittyvien investointien näkökulma. Käynnissä oleva murros merkitsee laajoja investointeja puhtaaseen energiaan ja teknologioihin samalla kun ilmastopäästöt vähenevät. Suomi voi tarjota vakaan ja kilpailukykyisen investointiympäristön, jota edesauttavat erityisesti puhtaan sähkön tarjonta sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatioympäristö. Valiokunta korostaa, että puhtaan, edullisen ja toimitusvarman sähköenergian saatavuuden turvaaminen on jatkossakin keskeistä puhtaan siirtymän etenemisessä ja se tulee huomioida myös tulevassa lainsäädäntötyössä. Tämä edellyttää samalla pitkäjänteistä ja ennustettavaa politiikkaohjausta ja lupaprosessien sujuvuutta. Myös ilmastovuosikertomuksessa olisi perusteltua seurata puhtaan siirtymän investointiedellytysten kehitystä.
Talousvaliokunta on jo aiemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota hiilikädenjäljen näkökulmaan. On tärkeää, että ilmastovuosikertomuksessa on huomioitu Suomen viennin avulla maailmalla saavutettavat päästövähennykset. Hiilikädenjälki Suomelle -hankkeen tulosten perusteella Suomen viennin hiilikädenjälki vuonna 2019 oli 13—23 miljoonaa hiilidioksiditonnia, riippuen viennillä korvattavien tuotteiden oletetusta alkuperämaasta. Talousvaliokunta pitää valitettavana, ettei käytettävissä ole arviota vuoden 2024 hiilikädenjäljen tasosta. Huolimatta laskentaan liittyvistä metodologisista ja käytännöllisistä haasteista myös hiilikädenjäljen kasvua tulisi seurata systemaattisesti, ja sille tulisi asettaa ilmastovaikutuksia ja Suomen vientiä tukevat kasvutavoitteet.