Kansainvälinen talous ja työmarkkinajärjestöjen solmima kilpailukykysopimus vahvistavat taloutta ja työllisyyttä
Suomen talous on vuosia kestäneen vaikean tilanteen jälkeen kääntynyt kasvu-uralle. Työllisyyden paraneminen perustuu (pääosin) moneen tekijään: työmarkkinajärjestöt neuvottelivat kilpailukykysopimuksen; vienti on kasvanut; Euroopassa investoinnit ovat elpyneet ja se on tuonut Suomeen kone- ja laiteteollisuuteen tilauksia. Tuotanto on lisääntynyt myös auto-ja telakkateollisuudessa sekä matkailussa.
Viime vuonna bruttokansantuote kasvoi 1,4 %. Kasvun odotetaan jatkuvan lähivuosina, mutta aiempaa hitaampana. Kasvun myötä työllisyyden ennustetaan kohenevan koko kehyskauden noin puolen prosentin vuosivauhdilla. Tämä tarkoittaa, että hallitus jää puoleen työllisyystavoitteestaan.
Pitkäaikaistyöttömyys on työttömyyden alenemisesta huolimatta edelleen korkealla tasolla ja työttömyysjaksot ovat pitkiä. Maaliskuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli 112 200, mikä on 10 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden pitkäaikaistyöttömien määrä oli 56 100, mikä on 1 400 enemmän kuin vuosi sitten.
Miesten työttömyys on laskenut naisten työttömyyttä nopeammin. Naisten työllisyysaste oli maaliskuussa 68,5 % ja miesten 69,1 % kokonaistyöllisyysasteen ollessa 68,8 %. Valiokunta pitää tärkeänä, että naisten työllisyysasteen nostamiseen kiinnitetään erityistä huomiota ja perhevapaauudistus toteutetaan siten, että isille korvamerkitään suurempi osa lastenhoivaan liittyvistä vapaista.
Selonteossa todetaan, että rakenteellinen työttömyys on ongelma, jota ei kokonaan pystytä ratkaisemaan edes talouskasvulla tai parantuneella työllisyystilanteella. Ongelman tunnistamisesta huolimatta hallitus ei esitä sen ratkaisemiseksi toimenpiteitä tai lisärahoitusta. Hallitus näyttää pyrkivän lisäämään työvoiman tarjontaa ensi sijassa työttömyysturvaan tehtävillä leikkauksilla.
Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan on tehty mittavat leikkaukset ja niitä on kohdistettu myös aktiivisuuden kannustimien leikkauksiin. Työttömyysturvan omavastuuta on lisätty ja kestoa lyhennetty. Samaan aikaan työvoimapoliittisten toimien määrärahaa, erityisesti koulutuksesta, on leikattu mittavasti.
Koulutus turvaa työvoiman osaamista ja kilpailukykyä
Työmarkkinoiden rakennemuutos on nopeaa, ja siksi on järjetöntä, että työttömyyden ennaltaehkäisyä on heikennetty esimerkiksi työttömien kouluttautumismahdollisuuksia vähentämällä. Aikuisten koulutustukea on leikattu, vaikka se auttaa säilyttämään työpaikan ja tukee työvoimapula-alojen koulutusta.
Työttömien omaehtoisen koulutuksen korvauksia ja työvoimapoliittista koulutusta on leikattu rajusti. Nyt ammatillinen tutkintoon tähtäävä koulutus integroidaan opetus-ja kulttuuriministeriön valtionosuuspohjaiseen koulutukseen. Muutoksen ennakoidaan jäykistävän koulutuksen hankintaa, hankaloittavan aikuisten koulutukseen pääsyä, vähentävän koulutusresursseja, kohdentavan säästöjä aikuisväestöön ja painottavan nuorten koulutusta.
Riskinä on, että koulutustarjonta jakautuu alueellisesti siten, että se ei palvele korkean työttömyyden alueita eikä riittävästi alueita, joissa työvoiman kysyntä kasvaa. Näin reagointikyky rakennemuutoksiin heikkenee. Valtionosuuteen perustuvassa tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa pääosa rahoista jaetaan vuosittain. Työhallinnon nykyjärjestelmä on pystynyt nopeasti ohjaamaan koulutusresursseja rakennemuutospaikkakunnille ja isojen investointien alueille. Nyt tämä ketteryys menetetään.
Työvoimakoulutuksessa on voitu ostaa opiskelijan tukipalvelua esimerkiksi maahanmuuttajille ja muille erityistukea tarvitseville. Tarve tukeen kasvaa, mutta resurssi vähenee.
Ammatillisen koulutuksen uudistamisen työelämälähtöisyys on kannatettavaa, mutta ilman tukitoimia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien pääsy koulutukseen vaikeutuu ja läpäisy uhkaa heikentyä, koska tukitoimet ovat riittämättömiä.
Allekirjoittaneiden mielestä hallituksen omaehtoisen koulutuksen laajentamiselle esittämät reunaehdot ovat tiukat. Korkean työttömyyden aikana yli 25-vuotiaiden kohdalla kriteereistä voitaisiin luopua kokonaan määräaikaisesti, mutta tiukentaa omaehtoisen koulutuksen aikana työn vastaanottovelvollisuutta.
Työvoimapolitiikassa on siirrytty kohti palkatonta kuntouttavaa työtoimintaa tehokkaampien aktiivitoimien kustannuksella
Hallitus on selonteossaan linjannut, että jatkossa palkkatukea tulee entistä enemmän suunnata vaikeasti työllistyville yritysten kautta profilointimallia käyttäen.
On aivan oikein, että palkkatuella yritetään työllistää yrityksiin mahdollisimman monta ihmistä, koska sitä kautta työllistytään paremmin avoimille työmarkkinoille. Mutta on itsepetosta kuvitella, että vaikeimmassa asemassa olevat työllistyvät yrityksiin. Heidän tukenaan ovat olleet nimenomaan järjestöt ja kunnat.
Yhdistykset ja säätiöt tarjoavat työllistämispalvelua erityisesti niille työttömille, jotka tarvitsevat työllistyäkseen erityistä tukea ja henkilökohtaista ohjausta. Palkkatukea on viime vuosina enenevästi ohjattu yhdistysten sijasta yrityksiin järjestöjen toimenpiteiden heikon työllistymisvaikuttavuuden vuoksi.
Valiokunta huomauttaa, että yhdistyksiin ohjattavat henkilöt ovat selkeästi vaikeammassa lähtöasemassa kuin yrityksiin ohjattavat, eikä toimien vaikuttavuutta siten voida suoraan verrata.
Vaikeasta lähtötilanteesta huolimatta työllistettävien tilanne ei työllistymisen suhteen ole toivoton. Lisäksi työskentely yhdistyksessä tukee henkilön muuta elämää ja lisää hyvinvointia.
Vuoden 2017 talousarvioissa yhdistysten työllistämistukea rajoitettiin siten, että sitä on voitu osoittaa vain 3 000 työllistetylle. Ratkaisu on johtanut siihen, että yhdistyksille osoitetut palkkatukirahat ovat loppuneet jo alkuvuodesta useilla alueilla. Valiokunta pitää kehitystä valitettavana ja korostaa, että järjestöjen toiminnan vaikuttavuutta on arvioitava laajemmin kuin vain työllistämisen näkökulmasta. Palkkatuettu työ parantaa työllistymismahdollisuuksien lisäksi henkilön sosiaalista hyvinvointia ja vähentää sen ansiosta mahdollisten muiden palveluiden tarvetta.
Palkkatuettu työ on tehokas keino työllistää vaikeasti työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä. Viime vuosina työvoimapalveluissa koulutusta ja palkkatuettua työtä on korvattu entistä enemmän erilaisilla palkattomilla työnteon muodoilla, kuten kuntouttavalla työtoiminnalla. Palkkatuetun työn käyttö on vähentynyt, ja sitä on ollut tarjolla jopa vähemmän kuin aikaisempina noususuhdannevuosina. Ruotsissa palkkatukimäärät ovat moninkertaiset Suomeen verrattuna.
Pitkäaikaistyöttömyyden taltuttamiseksi tulee rakentaa tietoisesti avustavan työvoiman joukkoja, jotka voivat olla välityömarkkinaluonteisia. Järjestöjen työllistämistoimilla on siivottu ikäihmisten koteja, tarjottu kotiapua sotaveteraaneille, huolehdittu vanhusten kaupassakäynnistä, tarjottu omakotitalkkareita, tuettu nuorten ja lasten liikuntaharrastuksia ja tehty paljon yhteiskunnallista hyvää. Nyt tätä toimintaa ajetaan järjestelmällisesti alas, vaikka se parantaa työttömän asemaa ja rakentaa samalla hyvinvointia muillekin.
Valiokunta muistuttaa, että kolmas sektori painottaa omissa toiminnoissaan sosiaalisia näkökulmia. Julkisin varoin tuettu työllistämistoiminta antaa niille mahdollisuuden joustaa tuottavuus- ja tulosodotuksista. Niiden työllistämistoimintaan liittyy usein muutakin tukea sekä ennen että jälkeen palkkatuettua jaksoa.
Työllisyyden hoidon aktiivimalli asettaa työttömät eriarvoiseen asemaan
Hallituksen työllistämispolitiikka on ohjattu harhaan ja väärään suuntaan. Se on perustunut työvoiman tarjonnan lisäämiseen, mutta unohtanut työvoiman kysynnän vahvistamisen. Suunnitteilla olevissa työttömyysturvaa koskevissa ratkaisuissa on työttömiä syyllistävä sävy.
Hallitus jatkaa työttömyysturvan leikkausta aktiivimallilla. Norminpurku ei koske työttömiä, vaan heidän arkeensa hallitus lisää velvoitteita ja valvontaa.
Työttömyysturvaa uudistetaan ottamalla käyttöön aktiivimalli, jonka myötä työttömyyden jatkuessa yli 3 kuukautta työttömyysturvaan tulee kuukausittainen omavastuupäivä, jonka voi välttää olemalla aktiivinen. Aktivointi sinänsä on hyvä asia, mutta mikäli malli ei huomioi työttömien erilaisia tilanteita ja toimintakykyä, se saattaa johtaa tilanteeseen, jossa juuri heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukea leikataan. Malli saattaa johtaa syrjäytymiseen ja syventää sitä. Malli voi myös pudottaa ihmisiä toimeentulotuelle, kannustin- ja byrokratialoukkuihin. Tämä ei paranna työllistymisen edellytyksiä eikä ihmisten hyvinvointia.
Työttömyysturvan edellytysten tiukentamisen on tutkimuksissa todettu lisäävän työllisyyttä, mutta niiden vaikutus on vaikeasti ennustettavissa. Hallituksen suunnitelmiin sisältyy epätasapaino, koska niissä vaaditaan työttömältä aktiivisuutta ja osallistumista työhön tai aktiivitoimiin, mutta yhteiskunnalle ei aseteta velvoitetta tarjota työtä tai aktiivitoimia. Työttömyysturvan heikentäminen ajaa myös työttömiä yhä enemmän perusturvan piiriin, kuten nyt on jo käynyt esimerkiksi osalla pitkäaikaistyöttömistä.
Työttömyysturvan tiukentamiseen ja heikentämiseen kohdistuvat toimenpiteet eivät sovi vaikeimmin työllistyville ihmisille, jotka tarvitsevat työllistyäkseen henkilökohtaista ohjausta ja erityistä tukea.
Valiokunta huomauttaa, että hallitus sanoo ottavansa askelia Tanskan mallin suuntaan. Näin onkin työttömän velvoitteiden suhteen, mutta ei valtiovallan toimien suhteen. Esimerkiksi Tanskassa yhdellä työvoimavirkailijalla on noin 14 asiakasta, mutta Suomessa yli 280 asiakasta.
Pidämme välttämättömänä, että aktiivisen työvoimapolitiikan välineinä on riittävästi mielekkäitä, laadukkaita ja työllistymistä edistäviä palveluita. On myös tärkeää, että työnhakija voi yksilöllisesti edistää omatoimisesti osaamistaan, työnhakuaan, työllistymistään tai yritystoiminnan aloittamista, mikäli avoimia työpaikkoja ei ole tarjolla. Muina tapoina tulisi ottaa huomioon myös työttömän työkyvyn edistämiseen liittyvät toimenpiteet, kuten osallistuminen vertaistukiryhmiin, vapaaehtoistoiminta jne.
Työvoima- ja yrityspalveluiden määrärahoja lisätään aikaisempaan kehyspäätökseen verrattuna 25 milj. eurolla 1.1.2018 käyttöön otettavan aktiivimallin johdosta. Aktiivimallissa työttömyysturvan omavastuupäiviä vähennetään työttömyyden alussa seitsemästä päivästä viiteen päivään. Yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työttömyysturvaan tulee 4,65 prosentin leikkaus, jonka voi välttää olemalla viikon töissä tai viisi päivää palveluissa.
Valiokunta huomauttaa, että aktiivimalli voi johtaa toimeentulon heikkenemiseen osalla työttömiä myös silloin, kun työtön ei pysty noudattamaan lain edellyttämää aktiivisuutta itsestään riippumattomista syistä. Valiokunta katsoo, että aktiivimalli ei saa asettaa työttömiä kohtuuttomaan asemaan. Työttömyysturvan leikkausta ei saa toteuttaa ilman, että työttömälle on tarjottu aidosti mahdollisuutta työhön tai tarkoituksenmukaiseen työllisyyttä edistävään palveluun ja aktiivitoimiin.
Maakuntauudistuksen yhteydessä uudistetaan lisäksi työnhakijan palveluprosessi. Työnhakijan edellytetään jatkossa muun muassa raportoivan työnhaustaan seitsemän päivän välein, tai hänen työnhakunsa voimassaolo päättyy. Uudistuksen tavoitteena on lyhentää työttömyysjaksoja ja aktivoida työttömiä omatoimisuuteen.
Työttömällä on jatkossa velvoitus hakea vähintään 12 työpaikkaa kolmessa kuukaudessa, ja robotin tekemiin työtarjouksiin on vastattava sekä lisäksi kerran viikossa on raportoitava netissä työnhausta. Työpaikkahaun laiminlyönti aiheuttaa karenssin, ja viikoittaisen raportoinnin laiminlyönti katkaisee työnhaun ja vie työttömyysturvan kokonaan.
On arvioitu, että raportteja tulee 17 miljoonaa vuodessa. Tämä lisää turhaa virkatyötä. Kohtuulliselta tuntuva 12 työpaikkaa on liian vähän terveelle ammattitaitoiselle kasvukeskuksessa asuvalle työttömälle. Jos taas ihmisellä on työntekoa rajoittava vamma ja hän asuu alueella, jossa työpaikkoja on niukalti, niin 12 työpaikkahakemusta muuttuu kohtuuttomaksi. Mekaaniset työnhaut myös rasittavat työvoimaa hakevia yrityksiä.
On epäselvää, jatkuuko työttömyysturvan käyttö STM:n momentilta rahoitettuna palkkatuen pohjana. On välttämätöntä luoda malli, jolla nykyiset palkkatuetut työmuodot voivat jatkua myös tulevaisuudessa. Jos tämä työllistämisen muoto häviää mahdollisen maakuntauudistuksen yhteydessä, hukataan suuri osa aktiivisen työvoimapolitiikan resurssista. Passiivisen työttömyysturvan aktiivikäyttöä tulee lisätä, ei vähentää.
Lisäksi on helpotettava työttömyysturvan käyttöä aktiivisesti palkkatukena niin kutsutun Rinteen seteli -mallin mukaisesti.
Haastattelut, liikkuvuusavustus ja työttömyysturvan käyttö yrittäjyyden tukena sekä päivähoitomaksujen alennus lisäävät työllisyyttä
Puoliväliriihessä tehtyjä linjauksia työttömien alueellisen liikkuvuuden tukemisesta valiokunta pitää hyvinä. Suunnitelman mukaan liikkuvuusavustuksen käyttöä lisätään ja sen soveltamisalaa laajennetaan myös lyhytaikaiseen osa-aikatyöhön ja rekrytointikoulutukseen.
Valiokunta muistuttaa, että liikkuvuutta edistää toimiva julkinen liikenne. Hallituksen leikkaukset julkisesti tuettuun liikenteeseen heikentävät työvoiman liikkuvuutta.
Hallituksen suunnittelema työttömyysturvan aktiivikäyttö joustavana yrittäjyyden tukena on kannatettavaa. Se mahdollistaa monilla aloilla uuden työpolun löytämisessä ja kannustaa kokeilemaan yrittäjänä toimimista.
Työttömien aktiivisuuden lisäämiseksi työttömälle tarjotaan hallituksen puoliväliriihen linjausten mukaan kolmen kuukauden välein tapahtuvia haastatteluja. Valiokunta huomauttaa, että vuoden 2017 alusta lähtien työ- ja elinkeinoviranomaisella on velvollisuus haastatella kaikki työttömät kolmen kuukauden välein, jolloin myös päivitetään työllistymissuunnitelma.
Valiokunta pitää henkilökohtaista tapaamista tärkeänä ja kannattaa haastatteluiden toteuttamista, mutta huomauttaa, että ne eivät toteudu ilman henkilöstöresurssin lisäämistä. Tällä hetkellä TE-toimistojen arkea on, että jopa vaikeasti työllistyville nuorille saatetaan tarjota ensimmäistä tapaamisaikaa puolen vuoden päähän.
Työllisyyden kehittymisen kannalta on oleellista myös kannustinloukkujen vähentäminen. Valiokunta pitää päivähoitomaksujen alentamista kannatettavana, mutta huomauttaa, että päivähoitojärjestelmän kokonaisuudistus on tarpeen, jotta lastenhoidon kustannusten työssäkäyville perheille aiheuttamat kannustavuusongelmat voidaan purkaa ja työllisyyttä vahvistaa.
Asumistuen leikkauksen vaikutus työmarkkinoilla heikentää matalapalkkaisen työnteon kannusteita
Hallitus aikoo nyt leikata asumistukea palauttamalla tukeen neliövuokrakaton ja sitomalla jatkossa asumistuen tarkistukset elinkustannusindeksiin vuokraindeksin sijaan. Indeksimuutos laskee etuuden tason kehitystä merkittävästi pidemmällä aikavälillä. Asumistuen neliövuokrakaton asettamisen tarkempaa vaikutusta toimeentuloon ei vielä voi arvioida. Kuntakohtaiset katot sekä alueiden erot kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävyydessä ja vuokratasossa ovat ratkaisevia vaikutusten kannalta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulle on tyypillistä, että vuokrat ovat nousseet yleistä hintatasoa nopeammin, ja Helsingissä suurin osa asumistuen saajista asuu yksin pienessä vuokra-asunnossa, joissa neliökohtainen vuokra on kaikkein korkein.
Vaikka asumistukikustannusten kasvun hillitseminen on tärkeää, katsomme, ettei kasvavien kustannusten ongelma ratkea pienituloisten tukia heikentämällä. Nämä leikkaukset näkyvät välittömästi pienituloisten ihmisten ja perheiden arkisessa elämässä. Uudistus eriarvoistaa ihmisiä ja ajaa heitä toimeentulotukiasiakkaiksi. Esitykseen sisältyvien laskelmien mukaan uudistuksella on tarkoitus säästää vuodessa asumistukimenoissa 30 miljoonaa euroa, mutta samalla toimenpide tulee lisäämään toimeentulotukimenoja 17 miljoonalla eurolla. Toimeentulotukimenojen kasvu osoittaa, että muutos lisää toimeentulotuen käyttöä ja sitä kautta etuuteen liittyviä kannustinloukkuja, vaikka yhdeksi tavoitteeksi uudistukselle on määritelty työnteon kannustavuuden vahvistaminen.
Leikkausten sijaan parempi keino olisi kohtuuhintaisen asuntorakentamisen tukeminen, asuntorakentamisen edistäminen ylipäätään sekä työllisyyden ja työllistymisen edistäminen.
TE-toimistojen henkilöstön jaksamisesta huolehdittava
Viime vuosien aikana toteutetut julkisen talouden säästöt ovat kohdistuneet myös TE-hallintoon, ja henkilökunnan määrä on pienentynyt siinä merkittävästi työttömyyden samanaikaisesta kasvusta huolimatta. Työvoimahallinnossa ja työvoimapoliittisessa lainsäädännössä on lisäksi tapahtunut paljon muutoksia, ja muutokset jatkuvat edelleen maakuntauudistuksessa, jossa työvoimapalvelujen prosessi uudistetaan kokonaisuudessaan.
Suomessa TE-hallinnon henkilöstöresurssit ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna pienet. Asiakasrajapinnassa työskentelee Suomessa noin 2 200 virkailijaa, kun vastaava luku Ruotsissa on 14 000. Selonteon mukaan henkilöstön määrä supistuu lähivuosina entisestään.
Valiokunta pitää ilmeisenä, että monet organisaatiouudistukset ja lainsäädännön muutokset samaan aikaan, kun henkilöstömitoitus pidetään tiukkana ja kun sitä jopa edelleen tiukennetaan, vaikeuttavat työvoimahallinnon normaalien tehtävien toteuttamista. Siihen viittaa se, että vuonna 2015 julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin käytettävissä olleesta 735 miljoonan euron määrärahasta jäi käyttämättä 207 miljoonaa euroa. Valiokunta piti suuntaa vääränä. Valiokunta on todella huolissaan työvoimahallinnon henkilöstön jaksamisesta ja edellyttää, että henkilöstön tukemisesta ja työssäjaksamisesta huolehditaan tulevien muutosten yhteydessä riittävillä toimenpiteillä ja tuella.
Maakuntauudistus ja kasvupalvelujen uudistaminen vaarantavat pitkäaikaistyöttömien palvelut
Aluehallintouudistuksen yhteydessä työllistämispalvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille ja palvelut tuotetaan tilaaja-tuottajamallilla. Valiokunnan käsityksen mukaan vaikeasti työllistettäville kohdistettavia palveluita ei markkinoilta ole saatavilla.
Työhallinnon pilotit osoittavat, että normaalissa työnvälityksessä yksityiset toimijat ovat tuoneet lisäarvoa, koska ovat voineet keskittyä tiettyihin kohderyhmiin (Uudenmaan pilotti). Ikääntyneiden ja pitkään työttömänä olleiden kohdalla tulokset ovat olleet heikkoja (Pirkanmaan pilotti).
Valiokunta katsoo, että maakunnille suunnattavasta yleiskatteellisesta rahoituksesta tulee kohdentaa kasvupalveluihin ja erityisesti TE-palveluihin riittävästi korvamerkittyä määrärahaosuutta siten, että työllistymispalvelut voidaan hoitaa yhdenvertaisesti eri alueilla.
Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP) on toimintamalli, jossa kunta, Kela ja TE-palvelut yhdessä arvioivat työttömien palvelutarpeet, suunnittelevat työllistymisen edistämiseksi tarkoituksenmukaiset palvelukokonaisuudet sekä vastaavat työllistymisen edistämisestä ja seurannasta. Toiminta perustuu lakiin työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (1369/2014), ja sitä johtaa kuntavetoisesti TYP-johtaja. Toimintamalli on todettu tehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi tavaksi edistää vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistymistä.
Maakuntauudistuksen yhteydessä monialaisen palvelun tarjoamisesta sekä palveluiden yhteensovittamisesta vastaa maakunta, ja hallituksen suunnitelmien mukaan TYP-malli nykymuotoisena lakkaa. Valiokunta korostaa, että olemassa olevia hyviä käytäntöjä ei tule purkaa, vaan niitä on päinvastoin kehitettävä ja syvennettävä uudessa toimintaympäristössä ja luotava rahoitusmekanismi, joka pakottaa monialaiseen yhteistyöhön.
Emme kannata sitä, että hyvin toimiva malli lopetetaan ja vastuu pitkäaikaistyöttömyyden hoidosta ja nuorten työllistymisestä siirretään maakunnille tilaaja-tuottajamallin mukaisella järjestämisvastuulla. Etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien sekä muiden vaikeasti työllistyvien ryhmien resurssit ja palveluiden järjestämisvastuu tulisi siirtää kunnille, joilla on paras tuntemus alueen työllistymismahdollisuuksista ja -tarpeista sekä asiakkaista.
Julkisen talouden suunnitelmassa ei arviota sukupuolivaikutuksista
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on useissa julkisen talouden suunnitelmista ja valtion talousarvioista antamissaan lausunnoissa kiinnittänyt huomiota esitysten ja selontekojen puutteellisiin sukupuolivaikutusten arviointeihin (ks. esim. TyVL 3/2016 vp, TyVL 2/2015 vp, TyVL 3/2014 vp ja TyVL 9/2014 vp) ja edellyttänyt sukupuoli- ja tasa-arvovaikutusten selvittämistä ja huomioon ottamista.
Lausunnossaan (TyVL 3/2016 vp) julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2016—2018 valiokunta katsoi, että sukupuolivaikutusten arviointi sukupuolten tasa-arvon edistämisessä on keskeinen työkalu. Valiokunta huomautti, että päätöksiä tulee aina tarkastella siitä näkökulmasta, miten ne vaikuttavat naisiin, miehiin ja tasa-arvoon eri elämän osa-alueilla, ja naisten ja miesten keskinäiset erot ja niihin liittyvät tasa-arvo-ongelmat tulee ottaa huomioon. Vaikutusten arviointi tulee tehdä jo päätöksiä valmisteltaessa, jotta voidaan varmistua, ettei yhteiskunnallinen päätöksenteko heikennä sukupuolten tasa-arvoa.
Huolimatta lukuisista aiemmista huomautuksista hallitus ei ole liittänyt julkisen talouden suunnitelmaan sukupuolivaikutusten arviointia. Valtioneuvoston selonteossa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2018—2021 ei ole sukupuolivaikutusten arviointia, eikä suunnitelmassa mainita eri sukupuolia tai sukupuolten tasa-arvoa lainkaan. Pidämme keskeisen sukupuolten tasa-arvon edistämistyökalun käytön laiminlyöntiä valitettavana ja tasa-arvokehitykselle vahingollisena.
Valiokunta ehdotti edellisen julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä (TyVL 3/2016 vp) harkittavaksi, että talousarvioon ja mahdollisesti myös julkisen talouden suunnitelmaan sisällytetään erillinen tasa-arvoliite samaan tapaan kuin Ruotsissa tehdään tulo- ja menoarvion yhteydessä. Valiokunta toistaa aikaisemmin esittämänsä. Allekirjoittaneet yhtyvät valiokunnan esitykseen.
Julkisen talouden suunnitelmasta puuttuvat myös tasa-arvovaikutukset, jotka liittyvät sote- ja maakunta-uudistuksen sekä valinnanvapauslakien osalta nykyiseen kehyskauteen. Sosiaali- ja terveysalat ovat vahvasti naisvaltaisia. Pakkoyhtiöittämisten kautta esimerkiksi terveydenhuollon ammateissa ollaan ajautumassa vakituisista työsuhteista pätkä-, silppu- ja vuokratöiden maailmaan. Lisäksi hankkeiden pilotointi on tapahtumassa etupainotteisesti, ennen kuin lainsäädäntö on hyväksytty. Tämä ei ole omiaan parantamaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa; ei kansalaisten eikä työntekijöidenkään osalta.
Myös kaikissa terveydenhuollon avustavissa tehtävissä on suuri huoli: yhtiöittämisen ollessa käynnissä ja yt-menettelyn alaisena ei esimerkiksi palkkatuettuihin, neuvottelujen alaisiin töihin voisi lainkaan palkata uutta henkilökuntaa.
Turvakotien lisäresurssit ovat tervetulleita, mutta vielä ollaan kaukana Euroopan neuvoston suosituksista
Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimuksen lähisuhdeväkivallan ehkäiseviin toimiin. Hallituksen lisäämät resurssit lisäävät turvakotipaikkoja, mutta lisäyksestä huolimatta vanhempia ja jopa lapsia jää vaille kipeästi tarvitsemiaan turvakotipaikkoja. Lisäksi turvakotien alueellinen kattavuus on riittämätöntä.
Valiokunta edellyttää, että hallitus lisää turvakotien resursointia sekä varmistaa väkivallan uhrien palvelut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.
Lisäksi on tärkeää, että harmaan talouden torjunnan resurssit säilyvät riittävinä, vaikkei hallitus olekaan käynnistänyt varsinaista harmaan talouden erillistä poikkihallinnollista toimintaohjelmaa. Myös siitä, että työsuojelun rahoitus ja toimintaedellytykset säilyvät itsenäisinä, on huolehdittava.