Valiokunnan lausunto
TyVL
7
2016 vp
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta
Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta (HE 113/2016 vp): Asia on saapunut työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausunto on annettava sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
hallitusneuvos
Esko
Salo
sosiaali- ja terveysministeriö
vanhempi hallitussihteeri
Timo
Meling
työ- ja elinkeinoministeriö
tutkimusjohtaja
Heikki
Räisänen
työ- ja elinkeinoministeriö
finanssineuvos
Tuulia
Hakola-Uusitalo
valtiovarainministeriö
johtokunnan neuvonantaja
Lauri
Kajanoja
Suomen Pankki
ryhmäpäällikkö
Anna
Mäki-Jokela
Kansaneläkelaitos
tutkimuskoordinaattori
Merja
Kauhanen
Palkansaajien tutkimuslaitos
erityisasiantuntija
Ellen
Vogt
Suomen Kuntaliitto
asiantuntija
Katja
Veirto
Akava ry
asiantuntija
Miia
Kannisto
Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
työmarkkina-asioiden päällikkö
Harri
Hellstén
Suomen Yrittäjät ry
asiantuntija
Samppa
Koskela
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
toiminnanjohtaja
Niina
Jussila
Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry
valtiotieteiden tohtori
Tomi
Kyyrä
yhteiskuntatieteiden maisteri
Ville-Veikko
Pulkka
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry
sosiaali- ja terveyspolitiikan professori
Juho
Saari
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallitusohjelmassa sovittu 200 miljoonan euron vuosittainen säästö ansioturvamenoissa. Samalla pyritään työn vastaanottamista estävien kannustinloukkujen vähentämiseen, työttömyysjaksojen lyhentämiseen ja rakenteellisen työttömyyden alentamiseen tavalla, joka säästää julkisia voimavaroja. Esitys on osa hallituksen työttömyys- ja sosiaaliturvaa uudistavaa kärkihanketta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt esitystä oman toimialansa osalta. Valiokunta pitää uudistusta kannatettavana ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.  
Valiokunta korostaa esityksen merkitystä osana julkisen talouden säästötavoitteiden toteuttamista ja talouden tasapainottamista. Ansioturvan keston lyhentämisen ansiosta voidaan välttää työttömyysvakuutusmaksujen uudet palkkauskustannuksia nostavat korotukset, millä on myönteinen vaikutus Suomen kilpailukyvyn turvaamiseen.  
Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset työttömyysturvaan ovat valiokunnan mielestä oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Työnteon taloudellinen houkuttelevuus ei ole uudistuksen jälkeenkään riittävällä tasolla. Valiokunta pitää tärkeänä, että kannustinloukkujen purkamista jatketaan ja työnteon taloudellista houkuttelevuutta edelleen lisätään.  
Valiokunta pitää hyvänä, että esityksen siirtymäkausi on kyllin pitkä, jotta kotitaloudet ehtivät varautua tulotasossa tapahtuvaan muutokseen. Arvioiden mukaan kahden aikuisen kotitalouksien elintasossa ei tapahdu ratkaisevan suurta muutosta kuukausitasolla. Yhden henkilön kotitalouksille ja yksinhuoltajatalouksille muutos on kuitenkin merkittävä. 
Valiokunta pitää hallituksen budjettiriihen yhteydessä sopimaa uudistusta, jolla toteutetaan työttömien työnhakijoiden haastattelu 3 kuukauden välein TE-toimistossa, tärkeänä ja katsoo, että se parantaa Suomen kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen löyhää työnhaun seurantaa ja raportointia ja tukee osaltaan myös nyt toteutettavan työttömyysturvauudistuksen vaikuttavuutta.  
Työllisyysvaikutukset
Esityksessä arvioidaan, että muutoksen työllisyysvaikutus on noin 9 000 henkilötyövuotta. Valtaosa vaikutuksesta, noin 7 500 henkilötyövuotta, muodostuu ansioturvan enimmäiskeston lyhentämisestä.  
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sekä ulkomaiset että kotimaiset tutkimukset vahvistavat esityksen arviota siitä, että etuuksilla ja sanktioilla on vaikutusta sekä työttömyyden kestoon että uudelleen työllistymiseen. Ansioturvan tarkoituksena on turvata työttömän toimeentulo tilapäisen työnhaun aikana, mutta avokätinen ansioturva kuitenkin heikentää työllistymisen kannustimia ja hidastaa työllistymistä. 
Ansioturvan optimaalista tasoa on vaikea arvioida, koska se riippuu kulloisestakin taloudellisesta ympäristöstä. Useat taloustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että olisi hyvä, jos ansioturva vaihtelisi suhdanteiden mukaan. Valiokunta korostaa, että vaikka uudistuksen vaikutus voisi olla noususuhdanteessa nykyistä vahvempi, se kuitenkin vaikuttaa työllisyyteen myönteisesti myös laskusuhdanteessa. Esityksen mukaisen muutoksen ensimmäiset vaikutukset näkyvät todennäköisesti vasta vuonna 2018, jolloin työllisyystilanteen ennustetaan olevan jonkin verran nykyistä parempi. Valiokunta puoltaa taloustilanteesta huolimatta uudistuksen pikaista toteuttamista ja korostaa uudistuksen pitkän aikavälin vaikutusta.  
Ansiopäivärahakauden enimmäiskeston lyhentäminen vaikuttaa työllisyyteen kasvattamalla työvoiman tarjontaa. Ansioturvan heikennysten odotetaan ohjaavan työttömiä etsimään töitä aikaisempaa aktiivisemmin sekä sopeuttamaan palkkatoivomuksiaan, ja sama vaikutus voi näkyä myös ammattiliittojen maltillisempina palkkavaateina. Nämä vaikutukset voivat puolestaan rohkaista työnantajia luomaan entistä enemmän työtilaisuuksia. Tämä puolestaan helpottaisi kaikkien työttömien työllistymistä. Valiokunta korostaa, että työpaikkojen määrä taloudessa ei ole vakio, vaan työvoiman tarjonnan kasvattaminen käynnistää taloudessa työpaikkojen määrää kasvattavan sopeutumisprosessin.  
Korkeasta työttömyydestä huolimatta Suomessa esiintyy paikallisesti tai eri ammattialoilla myös rekrytointiongelmia ja työvoimapulaa. Työttömyysturvan uudistaminen helpottaa tältä osin yritysten tilannetta verrattuna siihen, ettei työttömyysturvan uudistusta tehtäisi. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota myös rekrytointiongelmien muihin syihin. Osassa rekrytointiongelmista kyse voi olla osaamisen puutteista, asuntomarkkinoiden tilanteesta, julkisten liikenneyhteyksien heikkouksista ja myös työn ominaisuuksista. Valiokunta korostaa, että työnteon kannustavuuden lisäämiseksi myös näihin tekijöihin tulee pyrkiä vaikuttamaan.  
Työnteon taloudelliseen kannustavuuteen vaikuttaa ansioturvan tason ja keston lisäksi myös ns. työllistymisveroaste, joka kuvaa, kuinka monta prosenttia henkilön bruttotuloista katoaa siirryttäessä työttömästä työlliseksi, kun huomioon otetaan verot, veroluonteiset maksut, häviävät etuudet ja tulosidonnaiset palvelumaksut, kuten päivähoitomaksut. Työttömyysloukuksi kutsutaan tilannetta, jolloin henkilön työllistymisveroaste on suurempi kuin 80 %. Työttömyysloukussa ovat usein erityisesti yksinhuoltajat, joiden tapauksessa sosiaaliturvan korotusosat nostavat työllistymisveroasteita. Valiokunta pitää tärkeänä, että ansioturvan muutosten lisäksi työllistymistä edistetään vaikuttamalla myös muihin työllistymistä vaikeuttaviin seikkoihin, kuten kotihoidon tuen kestoon, päivähoitomaksuihin, ansiopäivärahan profiilin muuttamiseen laskevaksi työttömyysjakson kuluessa ja ns. työttömyysputken eli ansiosidonnaisen turvan lisäpäivien poistamiseen.  
Riippuvuus toimeentuloturvasta lisääntyy
Työttömyysturvan keston lyhentäminen on yksi tapa parantaa työnteon taloudellista kannustavuutta, mutta niiden tapauksessa, jotka eivät työllisty, se voi myös lisätä köyhyyttä ja pienituloisuutta ansiosidonnaisen päivärahan maksun päättymisen jälkeen. Tämä puolestaan voi lisätä erilaisten tulonsiirtojen ja toimeentulotuen käyttöä, mikä pienentää uudistuksella tavoiteltavaa julkistalouden säästöä, vaikkakin työttömyyden alenemisen kautta voi tulla ajan mittaan myös lisäsäästöjä. 
Valiokunta pitää esityksen puutteena sitä, ettei se huomioi kannustinloukkuja, jotka syntyvät henkilöiden pudotessa ansioturvalta perusturvan varaan. Pitkittynyt taloudellinen niukkuus vähentää merkittävästi ihmisten toimintakykyä, ja erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin hakeutumisen kannalta liiallinen niukkuus on pikemminkin lannistava ja sopeuttava, kuin kannustava ja muutokseen aktivoiva tekijä. Myös ulkoisten kannusteiden pakkoon sopeutumisella on usein ihmisten itsemääräytymistä ja motivaatiota heikentävä vaikutus. Selvitysten perusteella tiedetään, että pitkäaikaisten toimeentuloasiakkaiden todennäköisyys työllistyä on alhainen, joten uudistuksesta aiheutuvien menolisäysten voidaan arvioida jäävän pitkäaikaiseksi. 
Riippuvuus asumis- ja toimeentulotuesta lisää etuuksien viivästymistä ja erilaista raportointivelvollisuutta olosuhdemuutoksista etenkin pätkätöitä ja osa-aikatyötä tekevillä. Nämä ns. byrokratialoukut voivat tarkoittaa tukien katkeamista kokonaan ja johtaa etenkin pienituloisten kohdalla toimeentulo-ongelmiin. Valiokunta pitää mahdollisena, että joissakin tilanteissa byrokratialoukut voivat olla taloudellisia kannustimia merkittävämpi este työn vastaanottamiselle, ja korostaa, että myös byrokratialoukkujen vähentäminen tulee olla työllisyyden lisäämisen keinovalikoimassa. 
Arviointi ja seuranta
Viime vuosina on tehty useita muutoksia työttömyysturvaan ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan sen eri muodoissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että työvoima- ja yrityspalveluissa toteutettavien muutosten vaikutuksista sekä työllisyys- ja sosiaalipoliittisisten muutosten kokonaisvaikutuksista tehdään kokonaisarviointi.  
Työnteon taloudellinen houkuttelevuus ei ole uudistusten jälkeenkään riittävällä tasolla, ja merkittävä osa työttömyysongelmastamme on luonteeltaan rakenteellista. Valiokunta korostaa tarvetta uudistaa työttömyysturvajärjestelmää kokonaisuudessaan esimerkiksi parlamentaarisen komiteatyön keinoin, niin että hyödynnetään parasta tutkijaosaamista ja sovitetaan työttömyysturva muihin kannustinloukkuja koskeviin uudistuspyrkimyksiin, kuten alustavan keskustelun kohteena olevaan perustuloon. 
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää,
että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 13.10.2016 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Tarja
Filatov
sd
Heli
Järvinen
vihr (osittain)
jäsen
Pertti
Hakanen
kesk
jäsen
Teuvo
Hakkarainen
ps
jäsen
Hannakaisa
Heikkinen
kesk (osittain)
jäsen
Reijo
Hongisto
ps
jäsen
Niilo
Keränen
kesk
jäsen
Anna
Kontula
vas
jäsen
Jaana
Laitinen-Pesola
kok
jäsen
Leena
Meri
ps (osittain)
jäsen
Merja
Mäkisalo-Ropponen
sd
jäsen
Ilmari
Nurminen
sd
jäsen
Veronica
Rehn-Kivi
r
jäsen
Eero
Suutari
kok
jäsen
Martti
Talja
kesk
jäsen
Juhana
Vartiainen
kok
varajäsen
Antero
Laukkanen
kd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Marjaana
Kinnunen
ERIÄVÄ MIELIPIDE 1
Perustelut
Sosialidemokraattien, Vasemmistoliiton ja Vihreiden työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenet katsovat, ettei valiokunnan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle tuo riittävän laajasti esiin erilaisia näkökulmia ja ongelmia, joita HE 113/2016 vp eduskunnalle laiksi työttömyysturvan muuttamisesta sisältää. Hallituksen esitys ei ole hyväksyttävä. 
Hallituksen esityksen työllisyys- ja säästötavoitteet eivät ole tasapainossa muutosten todennäköisten haittojen kanssa. Valiokunnan kuulemien asiantuntija-arvioiden mukaan esityksen työllisyysvaikutukset jäävät verraten vähäisiksi, erityisesti lyhyellä aikavälillä. Samaan aikaan hallituksen esitys lisää kansalaisten toimeentulovaikeuksia ja yhteiskunnassa eriarvoisuus kasvaa.  
Hallituksen esitys on huonosti valmisteltu. Osa perusteluista on ulkoistettu virheellisen linkin ta-kaa löytyvään VM:n muistioon, joka puolestaan perustuu yhteen maksumuurin taakse jäävään ar-tikkeliin. Perustelujen asianmukaisuuden arviointi on siten tehty varsin työlääksi. 
Esityksestä puuttuvat kattavat vaikutusten arvioinnit. Myöskään työttömyysturvan aiempien ja samansuuruisten muutosten vaikutuksia ei ole vielä arvioitu tässä esityksessä. Erityisesti olisi pi-tänyt selvittää työllisyysvaikutukset, esimerkiksi työttömyysturvan lyhentämislogiikkaan ja sen tuloksellisuuteen, mutta myös tasa-arvovaikutukset ja tulonjaon vaikutukset muun muassa yk-sinhuoltajiin ja lasten köyhyyteen.  
Vaikutusten arvioinnin puutteellisuus vaikeuttaa myös esityksen arviointia suhteessa muihin tuo-reisiin tai parhaillaan käynnissä oleviin muutoksiin. Hallitus on päättänyt esimerkiksi takaisinot-tovelvollisuuden lyhentämisestä, leikkauksista työvoimapoliittiseen koulutukseen ja TE-toimistojen henkilökohtaisten palveluiden toimintamäärärahoista. Nämäkin edellyttäisivät nyt kokonaisarvion laatimista kaikkien näiden esitysten yhteisvaikutuksista. 
Hallitus hakee 200 miljoonan euron leikkauksia, mutta ei ota huomioon kokonaistaloudellisia seurauksia. Valiokunnassa kuultavana olleet asiantuntijat toteavat, että leikkauksella on negatiivisia kompensoimattomia vaikutuksia kuntatalouteen, se luo uusia toimeentuloloukkuja ja lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä. Myös byrokratia lisääntyy hallinnon monimutkaistumisen seurauksena.  
Hallituksen esityksen työllisyysvaikutukset ovat kyseenalaiset. Omavastuuosuuksien leikkauksilla ei ole todettu olevan ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikutuksia työllisyyteen. Esityksen työlli-syysvaikutukset tulisi arvioida laajasti. Esimerkiksi VATT:n tutkimuksessa todetaan, että ansio-turvan päättyessä uuteen työpaikkaan siirtyy yhtä paljon ihmisiä kuin poistuu kokonaan työmark-kinoiden ulkopuolelle.  
Hallituksen leikkaus kohdistuu kaikista heikko-osaisimpiin ja lisää toimeentulotuen riippuvuutta ja köyhyyttä. Esitys työntää ihmistä uusiin kannustinloukkuihin eikä ota huomioon pitkäkestoisen köyhyyden hankaloittavan työhön paluuta. 
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitämme,
että lakiehdotus hylätään.  
Helsingissä 13.10.2016
Ilmari
Nurminen
sd
Merja
Mäkisalo-Ropponen
sd
Tarja
Filatov
sd
Anna
Kontula
vas
Heli
Järvinen
vihr
ERIÄVÄ MIELIPIDE 2
Perustelut
Suomen työllisyysastetta on nostettava, sillä tarvitsemme enemmän työssäkäyviä ihmisiä valtion-talouden tasapainottamiseksi ja turvataksemme hyvinvointivaltiomme palvelut. Työllisyysasteen nostamiseksi yksittäiset työntekijät tarvitsevat tukea etenkin siinä vaiheessa, kun työuraan tulee erinäisistä syistä johtuvia katkoksia. Silloin tarvitaan sekä kuntouttavaa toimintaa että jatkokoulutusta mutta myös taloudellisia kannustimia, jotta työnteko olisi aina kannattavaa.  
Työmarkkinamme ovat jo pitkään kärsineet kohtaanto-ongelmasta, jossa meillä on korkea työttö-myysaste mutta samalla vaikeuksia täyttää avoimia työpaikkoja. Pitkäaikaistyöttömiämme pallo-tellaan eri viranomaisten kesken sen sijaan, että tehtäisiin konkreettisia työllistämistoimenpiteitä. Aktiiviset työllistymistoimenpiteet tulisi tehdä työvoimatoimistoissa heti työttömyys- tai lomau-tusjakson alussa. Samalla työnhakijoita tulisi valtion toimesta kannustaa omaan aktiivisuuteen. Näin ollen ansiosidonnaista työttömyysturvaa tulisi kehittää kannustavampaan suuntaan nostamalla päivärahan määrää ja samalla lyhentämällä tuen enimmäisaikaa. Tanskassa kokemukset tällaisesta mallista ovat hyvät. Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat, että suurin osa uudelleentyöllistyneistä saa työpaikan päivärahan ansainta-ajan alussa tai lopussa. Uskomme, että esitetty malli kannustaisi ihmisiä palaamaan työelämään nopeammin. Siksi lakia työttömyysturvasta on muutettava. 
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän,
että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon. 
Helsingissä 13.10.2016
Veronica
Rehn-Kivi
r
ERIÄVÄ MIELIPIDE 3
Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan työttömyyspäivärahakauden enimmäiskesto lyhennettäväksi 500 päivästä 400 päivään. Niillä, joilla on vähemmän kuin kolme vuotta työhistoriaa, enimmäis-kesto lyhenisi 300 päivään. Enimmäiskesto säilyisi 500 päivänä vain niillä työttömillä, jotka täyt-tävät työssäoloehdon 58 vuotta täytettyään. Esityksen tarkoituksena on muun muassa pyrkimys työn vastaanottamista estävien kannustinloukkujen purkamiseen, työttömyysjaksojen lyhentämi-seen ja rakenteellisen työttömyyden alentamiseen tavalla, joka säästää julkisia voimavaroja.  
Katson, ettei hallituksen esityksen mukaisella ansioturvan leikkaamisella saavuteta edellä mainittuja tavoitteita. Työttömyyspäivärahakauden lyhentämisellä ei pureta ratkaisevasti työn vastaanottamista estäviä kannustinloukkuja taikka tueta työntekijän työllistymismahdollisuuksia. Koska esityksessä ei pyritä aktiivisesti edistämään taikka lisäämään työttömyyspäivärahaa saavan henkilön työllistymismahdollisuuksia, seuraisi työttömyyspäivärahakauden lyhentämisestä vain useiden henkilöiden siirtyminen nopeammin perusturvan ja muiden tukien varaan. Esityksessä ei myöskään huomioida suuria alueellisia eroja työpaikkojen määrissä taikka työllistymismahdolli-suuksissa, mistä johtuen työttömyyspäivärahakauden lyhentäminen asettaisi henkilöt maantieteellisestä sijainnista riippuen toisistaan täysin eriarvoiseen asemaan. Muutos olisi taloudellisesti kohtuuton erityisesti alueilla, joilla työttömyysprosentti on suuri. Huolimatta henkilön korkeasta motivaatiosta työllistyä, uuden työpaikan löytyminen on monilla alueilla vaikeata. Tätä ongelmaa ei ratkaista työttömyyspäivärahakautta lyhentämällä. 
Hallituksen esityksen sijasta työttömyyspäivärahakautta tulee kehittää työllistymistä edistävään suuntaan. Työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työllistymiseensä tulee lisätä. Esitän, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämisen sijasta työtön pystyisi käyttämään voi-massa olevan työttömyyspäivärahakauden viimeiset 100 päivää palkkatukeen tai starttirahaan. Näin työttömyysetuus otettaisiin aktiivikäyttöön ja samalla lisättäisiin työllistymismahdollisuuk-sia. Työttömyysturvan aktiivikäyttöä on jo kokeiltu pienessä mittakaavassa. Osalla työmarkkina-tukea saaneista työttömistä oli kokeilussa mahdollisuus käyttää omaa työttömyysturvaansa palk-katukeen tai starttirahaan. 
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän,
että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon. 
Helsingissä 13.10.2016
Antero
Laukkanen
kd
Viimeksi julkaistu 2.12.2016 12:04