Yleistä

Esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallitusohjelmassa sovittu 200 miljoonan euron vuosittainen säästö ansioturvamenoissa. Samalla pyritään työn vastaanottamista estävien kannustinloukkujen vähentämiseen, työttömyysjaksojen lyhentämiseen ja rakenteellisen työttömyyden alentamiseen tavalla, joka säästää julkisia voimavaroja. Esitys on osa hallituksen työttömyys- ja sosiaaliturvaa uudistavaa kärkihanketta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt esitystä oman toimialansa osalta. Valiokunta pitää uudistusta kannatettavana ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.  

Valiokunta korostaa esityksen merkitystä osana julkisen talouden säästötavoitteiden toteuttamista ja talouden tasapainottamista. Ansioturvan keston lyhentämisen ansiosta voidaan välttää työttömyysvakuutusmaksujen uudet palkkauskustannuksia nostavat korotukset, millä on myönteinen vaikutus Suomen kilpailukyvyn turvaamiseen.  

Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset työttömyysturvaan ovat valiokunnan mielestä oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Työnteon taloudellinen houkuttelevuus ei ole uudistuksen jälkeenkään riittävällä tasolla. Valiokunta pitää tärkeänä, että kannustinloukkujen purkamista jatketaan ja työnteon taloudellista houkuttelevuutta edelleen lisätään.  

Valiokunta pitää hyvänä, että esityksen siirtymäkausi on kyllin pitkä, jotta kotitaloudet ehtivät varautua tulotasossa tapahtuvaan muutokseen. Arvioiden mukaan kahden aikuisen kotitalouksien elintasossa ei tapahdu ratkaisevan suurta muutosta kuukausitasolla. Yhden henkilön kotitalouksille ja yksinhuoltajatalouksille muutos on kuitenkin merkittävä. 

Valiokunta pitää hallituksen budjettiriihen yhteydessä sopimaa uudistusta, jolla toteutetaan työttömien työnhakijoiden haastattelu 3 kuukauden välein TE-toimistossa, tärkeänä ja katsoo, että se parantaa Suomen kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen löyhää työnhaun seurantaa ja raportointia ja tukee osaltaan myös nyt toteutettavan työttömyysturvauudistuksen vaikuttavuutta.  

Työllisyysvaikutukset

Esityksessä arvioidaan, että muutoksen työllisyysvaikutus on noin 9 000 henkilötyövuotta. Valtaosa vaikutuksesta, noin 7 500 henkilötyövuotta, muodostuu ansioturvan enimmäiskeston lyhentämisestä.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sekä ulkomaiset että kotimaiset tutkimukset vahvistavat esityksen arviota siitä, että etuuksilla ja sanktioilla on vaikutusta sekä työttömyyden kestoon että uudelleen työllistymiseen. Ansioturvan tarkoituksena on turvata työttömän toimeentulo tilapäisen työnhaun aikana, mutta avokätinen ansioturva kuitenkin heikentää työllistymisen kannustimia ja hidastaa työllistymistä. 

Ansioturvan optimaalista tasoa on vaikea arvioida, koska se riippuu kulloisestakin taloudellisesta ympäristöstä. Useat taloustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että olisi hyvä, jos ansioturva vaihtelisi suhdanteiden mukaan. Valiokunta korostaa, että vaikka uudistuksen vaikutus voisi olla noususuhdanteessa nykyistä vahvempi, se kuitenkin vaikuttaa työllisyyteen myönteisesti myös laskusuhdanteessa. Esityksen mukaisen muutoksen ensimmäiset vaikutukset näkyvät todennäköisesti vasta vuonna 2018, jolloin työllisyystilanteen ennustetaan olevan jonkin verran nykyistä parempi. Valiokunta puoltaa taloustilanteesta huolimatta uudistuksen pikaista toteuttamista ja korostaa uudistuksen pitkän aikavälin vaikutusta.  

Ansiopäivärahakauden enimmäiskeston lyhentäminen vaikuttaa työllisyyteen kasvattamalla työvoiman tarjontaa. Ansioturvan heikennysten odotetaan ohjaavan työttömiä etsimään töitä aikaisempaa aktiivisemmin sekä sopeuttamaan palkkatoivomuksiaan, ja sama vaikutus voi näkyä myös ammattiliittojen maltillisempina palkkavaateina. Nämä vaikutukset voivat puolestaan rohkaista työnantajia luomaan entistä enemmän työtilaisuuksia. Tämä puolestaan helpottaisi kaikkien työttömien työllistymistä. Valiokunta korostaa, että työpaikkojen määrä taloudessa ei ole vakio, vaan työvoiman tarjonnan kasvattaminen käynnistää taloudessa työpaikkojen määrää kasvattavan sopeutumisprosessin.  

Korkeasta työttömyydestä huolimatta Suomessa esiintyy paikallisesti tai eri ammattialoilla myös rekrytointiongelmia ja työvoimapulaa. Työttömyysturvan uudistaminen helpottaa tältä osin yritysten tilannetta verrattuna siihen, ettei työttömyysturvan uudistusta tehtäisi. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota myös rekrytointiongelmien muihin syihin. Osassa rekrytointiongelmista kyse voi olla osaamisen puutteista, asuntomarkkinoiden tilanteesta, julkisten liikenneyhteyksien heikkouksista ja myös työn ominaisuuksista. Valiokunta korostaa, että työnteon kannustavuuden lisäämiseksi myös näihin tekijöihin tulee pyrkiä vaikuttamaan.  

Työnteon taloudelliseen kannustavuuteen vaikuttaa ansioturvan tason ja keston lisäksi myös ns. työllistymisveroaste, joka kuvaa, kuinka monta prosenttia henkilön bruttotuloista katoaa siirryttäessä työttömästä työlliseksi, kun huomioon otetaan verot, veroluonteiset maksut, häviävät etuudet ja tulosidonnaiset palvelumaksut, kuten päivähoitomaksut. Työttömyysloukuksi kutsutaan tilannetta, jolloin henkilön työllistymisveroaste on suurempi kuin 80 %. Työttömyysloukussa ovat usein erityisesti yksinhuoltajat, joiden tapauksessa sosiaaliturvan korotusosat nostavat työllistymisveroasteita. Valiokunta pitää tärkeänä, että ansioturvan muutosten lisäksi työllistymistä edistetään vaikuttamalla myös muihin työllistymistä vaikeuttaviin seikkoihin, kuten kotihoidon tuen kestoon, päivähoitomaksuihin, ansiopäivärahan profiilin muuttamiseen laskevaksi työttömyysjakson kuluessa ja ns. työttömyysputken eli ansiosidonnaisen turvan lisäpäivien poistamiseen.  

Riippuvuus toimeentuloturvasta lisääntyy

Työttömyysturvan keston lyhentäminen on yksi tapa parantaa työnteon taloudellista kannustavuutta, mutta niiden tapauksessa, jotka eivät työllisty, se voi myös lisätä köyhyyttä ja pienituloisuutta ansiosidonnaisen päivärahan maksun päättymisen jälkeen. Tämä puolestaan voi lisätä erilaisten tulonsiirtojen ja toimeentulotuen käyttöä, mikä pienentää uudistuksella tavoiteltavaa julkistalouden säästöä, vaikkakin työttömyyden alenemisen kautta voi tulla ajan mittaan myös lisäsäästöjä. 

Valiokunta pitää esityksen puutteena sitä, ettei se huomioi kannustinloukkuja, jotka syntyvät henkilöiden pudotessa ansioturvalta perusturvan varaan. Pitkittynyt taloudellinen niukkuus vähentää merkittävästi ihmisten toimintakykyä, ja erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin hakeutumisen kannalta liiallinen niukkuus on pikemminkin lannistava ja sopeuttava, kuin kannustava ja muutokseen aktivoiva tekijä. Myös ulkoisten kannusteiden pakkoon sopeutumisella on usein ihmisten itsemääräytymistä ja motivaatiota heikentävä vaikutus. Selvitysten perusteella tiedetään, että pitkäaikaisten toimeentuloasiakkaiden todennäköisyys työllistyä on alhainen, joten uudistuksesta aiheutuvien menolisäysten voidaan arvioida jäävän pitkäaikaiseksi. 

Riippuvuus asumis- ja toimeentulotuesta lisää etuuksien viivästymistä ja erilaista raportointivelvollisuutta olosuhdemuutoksista etenkin pätkätöitä ja osa-aikatyötä tekevillä. Nämä ns. byrokratialoukut voivat tarkoittaa tukien katkeamista kokonaan ja johtaa etenkin pienituloisten kohdalla toimeentulo-ongelmiin. Valiokunta pitää mahdollisena, että joissakin tilanteissa byrokratialoukut voivat olla taloudellisia kannustimia merkittävämpi este työn vastaanottamiselle, ja korostaa, että myös byrokratialoukkujen vähentäminen tulee olla työllisyyden lisäämisen keinovalikoimassa. 

Arviointi ja seuranta

Viime vuosina on tehty useita muutoksia työttömyysturvaan ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan sen eri muodoissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että työvoima- ja yrityspalveluissa toteutettavien muutosten vaikutuksista sekä työllisyys- ja sosiaalipoliittisisten muutosten kokonaisvaikutuksista tehdään kokonaisarviointi.  

Työnteon taloudellinen houkuttelevuus ei ole uudistusten jälkeenkään riittävällä tasolla, ja merkittävä osa työttömyysongelmastamme on luonteeltaan rakenteellista. Valiokunta korostaa tarvetta uudistaa työttömyysturvajärjestelmää kokonaisuudessaan esimerkiksi parlamentaarisen komiteatyön keinoin, niin että hyödynnetään parasta tutkijaosaamista ja sovitetaan työttömyysturva muihin kannustinloukkuja koskeviin uudistuspyrkimyksiin, kuten alustavan keskustelun kohteena olevaan perustuloon.