Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan apteekkivero ja lääketaksa toteutetaan yhdessä siten, että huomioidaan apteekkien tosiasiallinen kannattavuus sekä turvataan maanlaajuinen apteekkiverkosto. Ohjelmassaan hallitus lupasi, että maanlaajuinen apteekkiverkosto turvataan tarvittaessa erillisin tukielementein, esimerkiksi negatiivisella apteekkiverolla.
Nyt annettu hallituksen esitys muuttaisi perusteellisesti apteekkitalouden sääntelyä, eikä ole hallitusohjelman mukaisella tavalla turvaamassa maanlaajuista apteekkiverkkoa.
Yhteisvaikutukset ennakoimattomia
Hallituksen esityksessä on tarkoitus leikata lääketaksaa ja muuttaa apteekkiveron laskentaperuste liikevaihdosta myyntikatteeksi siten, että nykyinen apteekkiverokertymän taso säilyy. Näillä toimilla on tavoitteena saavuttaa 30 miljoonan euron säästöt julkiseen talouteen.
Apteekkiverokertymässä on huomioitu suunniteltu itsehoitolääkevalikoiman myyntikanavan laajennuksen vaikutus, sillä nämä valmisteet poistuvat apteekkiveron piiristä, ja jo tästä syystä apteekkiverokertymä on 9-13 miljoonaa euroa pienempi kuin tämänhetkinen vertailutaso. Edellä kuvattujen muutosten vaikutusten arviointiin liittyy merkittävää epävarmuutta, koska lääkekustannusten hillitsemiseksi on viime vuosina tehty jo useita muutoksia, joiden kaikki vaikutukset apteekkien toimintaan ja talouteen eivät tule esiin välittömästi:
— Tukkuhintojen 1,5 prosentin leikkaus 1.3.2025 (vuonna 2010 tai sen jälkeen markkinoille tulleet korvattavat lääkkeet).
— Lääkkeiden arvonlisäverokantojen muutokset (10 %, 14 %, 13,5 %) vuosina 2025—2026.
— Biologisten lääkkeiden lääkevaihto.
Nyt käsiteltävässä esityksessä on monia uusia samanaikaisia muutoksia, joiden kokonaisvaikutusten arviointi on haastavaa, ja joka voi johtaa ennakoimattomiin muutoksiin apteekkimarkkinalla.
Hallituksen esityksessä todetaankin vaikutuksista apteekkeihin, että sopeuttamistoimien suuruusluokkaa tai apteekkikohtaisia vaikutuksia ei ole mahdollista etukäteen arvioida.
Apteekkitalouden uudistaminen sinällään on perusteltua. Tilanteeseen vaikuttaa muun muassa kalliiden lääkkeiden määrän kasvu.
Hallituksen esitys sisältää kuitenkin useita heikennyksiä apteekkien taloudellisiin toimintaedellytyksiin, joista apteekkarilla ei apteekkilupaa hakiessaan ole ollut tietoa ja näin ollen mahdollisuutta varautua. Muutokset ovat erityisen merkittäviä toiminimiyrittäjien luottamuksensuojan näkökulmasta. Toiminimiyrittäjä vastaa koko omaisuudellaan apteekin taloudesta.
Apteekkiverkosto tulee harventumaan
Lakimuutos tulee leikkaamaan kaiken kokoisilta apteekeilta, mutta erityisen hankalaan asemaan se asettaa pienimmät apteekit.
Jo nykyisellään noin 25 % apteekkareista ei pääse apteekkarina siihen tulotasoon, johon pääsisi ulkopuolisen palveluksessa proviisorina työskennellessään.
Hallituksen esityksessä todetaan, että ehdotettujen muutosten myötä arvioidaan vuosien 2023—2024 tietoihin perustuvassa simulaatiossa, että laskennallisesti tappiolliseksi muuttuisi 24 uutta apteekkia lisää nykyisten 21 lisäksi. Yhteensä tappiollisten apteekkien lukumäärä nousisi jo 45 apteekkiin (7 prosenttia kaikista apteekkitoimipisteistä).
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean mukaan nyt esitetyillä muutoksilla tulee olemaan välillisiä vaikutuksia myös muihin terveydenhuollon kustannuksiin, mikäli apteekkeja paikkakunnan viimeisenä terveydenhuollon lähipalveluna suljetaan.
Apteekkien tuloksia tarkastellessa on kuitenkin syytä huomata, että apteekki on toiminimiyritys. Apteekkareiden tulonmuodostus poikkeaa yhtiömuotoisista yrityksistä. Apteekin tuloksesta maksetaan yritystoimintaa varten otetut lainat ja myöhempien vuosien investoinnit.
Hallituksen esityksessä apteekkien kannattavuutta on arvioitu laskien lukumääräisesti näiden apteekkien määrää, joiden tulos jää negatiiviseksi. Tämä laskentatapa ei kuitenkaan anna todellista tai kokonaisvaltaista kuvaa, koska tällaisesta apteekista apteekkarille ei jää minkäänlaista ansiota, eikä tällaisiin apteekkeihin saada apteekkareita.
Vaikutusarvioinnissa olisikin tullut siksi käyttää mittareita, jotka huomioivat yrittäjän kohtuullisen työkorvauksen, pääoman kustannuksen ja riskin, eikä käyttää pelkkää tilikauden nollatulosta rajana. Tarvittaisiin oikeampi tilannekuva apteekkiliiketoiminnan todellisesta tilanteesta ja täten vaikutuksista maankattavan apteekkiverkoston turvaamiseen.
Koska tällaista tietoa ei hallituksen esityksessä ole käytettävissä, niin yhtenä elementtinä on syytä huomioida, että hallitutuksen esityksessä arvioidaan kokonaisuutena, että muutosten myötä apteekkimarkkinassa olisi 134 apteekkia, joiden liiketoiminnan voitto jäisi alle 100 000 euroa.
Kuten myös Fimea lausunnossaan toteaa, niin 45 alle nollatuloksen lisäksi alle 100 000 euron tuloksen apteekkeja olisi yhteensä 89 (14 prosenttia apteekkitoimipisteistä). Fimean mukaan tässä tilanteessa apteekkarille ei jää joko ollenkaan tai vähän palkkaa omasta työstään, mikä luonnollisesti vaarantaa apteekin toiminnan jatkuvuuden. Tämä on jo merkittävän suuri määrä kaikista Suomen apteekeista.
Hallituksen valmistelu on jo johtanut apteekkien sulkemiseen
Hallituksen suunnitelmat ovat vaikuttaneet jo ennakkoon. Fimea toteaa, että vuosina 2023-2024 suljettiin yksi apteekki ja seitsemän sivuapteekkia. Kuluvana vuonna on suljettu kaksi sivuapteekkia ja seitsemän sivuapteekin sulkemisesta on oltu Fimeaan yhteydessä. Vertailutietona mainittakoon, että vuosina 2021-2022 toimintansa lopetti yksi sivuapteekki.
Hallituksen harjoittama ennakoimaton politiikka johtaa myös haluttomuuteen investoida. Jo nyt on näkyvillä apteekkiluvan hakijoiden määrän laskua. Mikäli apteekkiluvalle ei ole yhtään hakijaa, Fimea harkitsee apteekin muuttamista sivuapteekiksi tai apteekin sulkemista.
Pienten apteekkien verotus on kiristymässä liikaa
Apteekkiveron progression tarkoituksena on taata maankattavaa apteekkiverkostoa ja tasata hintasääntelyn aiheuttamia eroja tulonmuodostuksessa eri volyymillä toimivien apteekkien välillä. Veroprogressio turvaa pienten sekä haja-asutusalueiden apteekkien toimintaedellytykset.
Nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaisen verotaulukon luokkien määrän pienentäminen nykyisestä kymmenestä seitsemään johtaisi osalla apteekeista verotuksen merkittävään kiristymiseen.
Apteekkiveron kohdentumista nykyistä pienempiin apteekkeihin ei ole perusteltu minkäänlaisilla lääkepoliittisilla tavoitteilla, eikä sillä myöskään aikaansaada kustannussäästöä, sillä itse leikkaus toteutettaisiin taksamuutoksin.
Kaikkein vaikeimpaan asemaan esitys asettaa pienet pääapteekit, joita ei tähän saakka ole verotettu, mutta jotka esitetty malli toisi veron piiriin. Esityksessä nollaveroraja on 200 000 euroa.
Apteekkariliiton mukaan raja tulisi määrittää tasolle, joka vastaa elinkelpoisen apteekin vähimmäiskustannuksia, jotka ovat noin 300 000 euron tasolla, jotta veroa ei peritä apteekeilta, joiden myyntikate juuri ja juuri kattaa toiminnan peruskustannukset.
Apteekkiveron muuttaminen liikevaihtopohjaisesta myyntikatepohjaiseksi on sinänsä oikeansuuntainen uudistus, mutta esitetty toteutustapa on ristiriidassa apteekkiveron aiemman tarkoituksen kanssa: apteekkiveron ensisijainen tavoite on tasata apteekkien välisiä tuloeroja.
Myös sivuapteekkivähennyksen toteutustapaa muutettaisiin siten, että ehtona oleville sivuapteekeille vähennys olisi 150 000 euroa ja oikeutena oleville 50 000 euroa. Koska 150 000 euroa on laskennallinen arvio sivuapteekin ylläpitämisestä aiheutuvista lisäkuluista, 50 000 euroa on liian pieni. Suomen apteekeista viidennes on sivuapteekkeja. Esitys tässä muodossaan tulee johtamaan sivuapteekkien vähenemiseen.
Kahden apteekin loukusta tulee este urakierrolle
Apteekkiveron uudistus ei myöskään huomioi tilannetta, jossa apteekkari hakeutuu uuteen apteekkiin ostamalla edelliseltä luvanhaltijalta uuden apteekin ennen kuin hän luopuu edellisestä apteekistaan, jolloin hänen vastuullaan on kaksi apteekkia.
Myyntikatepohjaisen apteekkiveron veroluokkien rajat on mitoitettu yhden pääapteekin ja mahdollisten sivuapteekkien malliin. Apteekkari ei itse voi vaikuttaa siihen, kuinka pitkään hänellä on kaksi pääapteekkia vastuullaan.
Apteekkariliitto on huomauttanut siitä, että hallituksen esityksessä ei huojenneta apteekkiveron määräytymiseen kahden pääapteekin pitoajan osalta, jolloin tämä johtaa verotuksen merkittävään kiristymiseen, vaikka kummankaan apteekin kannattavuus ei olisikaan parantunut.
Mietintövaliokunnassa on syytä etsitä tähän ongelmaan ratkaisu joko verottamalla kumpaakin apteekkia vaihdosvuonna erikseen tai myöntämällä apteekkarille huojennusta kahden apteekin päällekkäisyyden ajalta sivuapteekkivähennyksen tapaan.
Koko maan kattava apteekkijärjestelmä on nimittäin pohjautunut apteekkarin urakiertoon, jossa apteekkilupaa haetaan ensin pienestä apteekista ja myöhemmin vaihdetaan keskikokoiseen apteekkiin ja myöhemmin ehkä vielä isoon apteekkiin. Vaihtamisen verokohtelu kuitenkin heikentää tämän järjestelmän toimivuutta.
On todennäköistä, ettei kaikkiin apteekkeihin löydy jatkossa hakijoita tai pankit eivät myönnä heikosti kannattavan apteekin hankkimiseen tarvittavaa rahoitusta PK-yrittäjävetoinen apteekkiverkosto on näin ollen karsiutumassa lähivuosina hallituksen päätösten myötä. Ihmisten matka apteekkipalveluiden piiriin tulee kasvamaan eri puolilla Suomea.
Hallitus ei korjaa kalliisiin lääkkeisiin apteekeille liittyvää riskiä
Kalliiden lääkkeiden osalta tulisi sääntelyllä varmistaa, että apteekilla on tarvittaessa palautusoikeus tukkuun, jos lääke jää apteekista noutamatta. Apteekin palautusoikeudesta noutamatta jääneen lääkkeen osalta, lääkemääräyksessä olleen virheen tai muutoksen takia, onkin tarkoituksenmukaista säätää lailla, kuten muun muassa Ruotsissa on tehty. Nyt taloudellinen riski noutamatta jääneestä kalliista lääkkeestä on apteekilla, koska tukku ei ota lääkettä vastaan palautuksena ja Kela lähtee siitä, että vain toimitettu lääke korvataan. Jo yksittäinen hyvin kallis, noutamatta jäänyt lääke saattaa tarkoittaa sitä, ettei toiminimiyrittäjänä toimiva apteekkari voi nostaa apteekistaan koko vuonna itselleen palkkaa. Apteekki saattaa myös ajautua tämän seurauksena kassakriisiin tai jopa konkurssiin.
Itsehoitolääkkeet vahvistavat entisestään keskittynyttä kauppaa
Hallitus jatkaa itsehoitolääkkeiden muodossa uusien toimintojen antamista Suomen valmiiksi poikkeuksellisen keskittyneelle vähittäiskaupalle, joka monessa osin maata on paikallisen monopolin tai duopolin tilanteessa. Myös valtakunnallisesti katsoen Suomen päivittäistavarakauppa on hyvin keskittynyttä moneen muuhun maahan verrattuna.
Suomalaiset ruokakaupat ovatkin kilpailun vähäisyyden vuoksi yksiä maailman kannattavampia. Itsehoitolääkkeiden lisääminen kauppojen valikoimaan on omaan tukemaan keskittynyttä markkinaa entisestään ja kiihdyttää pienten yrittäjävetoisten apteekkisen alasajoa.
Tämä on sinänsä loogista jatkumoa pääministeri Orpon hallituksen politiikalle, jossa etusijalla monessa eri valmistelussa on ollut suuryritysten näkökulma pk-yritysten kustannuksella.
Mikäli hallitus toteuttaa esityksensä, tulee sen varmistaa Fimean tarvitsema noin miljoonan euron rahoitus itsehoitolääkkeiden uusien myyntipaikkojen valvonnalle ja lain täytäntöönpanolle vuonna 2026.
Fimea muistuttaa, että esitys lisäisi yritysten ja viranomaisten työmäärää tilanteessa, jossa lääkehuollon ja -hoitojen kustannuksista etsitään koko ajan mittavia säästöjä. Samaan aikaan hyödyt kansalaisille ja itsehoitolääkkeiden käyttäjille ovat rationaalisen lääkehoidon ja valmisteiden saavutettavuuden kannalta ovat Fimean mukaan huomattavan vähäiset.
Tämän eriävän mielipiteen yhteydessä ei ole arvioitu itsehoidollisten lääkkeiden jakelukanavan muutokseen liittyviä hoidollisia kysymyksiä, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan on omassa työssään myös tämä näkökulma arvioida.