Yleistä
Ympäristöministeriön hallinnonalan menokehys on noin 0,4 hallinnonalojen kokonaiskehyksestä. Määrärahat kasvavat 180 miljoonaa euroa (71 prosenttia) kehyskauden 2026—2029 ensimmäisenä vuotena verrattuna kuluvan vuoden talousarvioon, mutta kasvua selittää Valtion asuntorahaston toimintojen siirto valtion budjettitalouteen. Muutoin valtion tuottavuusohjelma ja EU:n REPowerEU-rahoituksen päättyminen laskevat ennakoidusti toimintamenojen määrää useimpien muiden hallinnonalojen tapaan. Valiokunta toteaa, että ympäristöministeriön hallinnonala on kaikkein pienin ja ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen kehyskaudella edellyttääkin läpileikkaavasti kaikkien hallinnonalojen ja sektoreiden pitkäjänteistä yhteistyötä ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi.
Luonnonsuojelu
Luonnonsuojelun määräraha ympäristöministeriön hallinnonalalla on noin 96—97 miljoonaa euroa vuodessa kehyskauden aikana. Itämeren ja vesien suojelussa jatketaan vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien toimeenpanoa ja panostetaan erityisesti Saaristomeren tilan parantamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että vesiensuojeluun yleisesti suunnataan edelleen 16,7 miljoonaa euroa vuodessa kehyskaudella. Meriluonnon tilaa heikentää edelleen erityisesti rehevöityminen. Itämeren ravinnepitoisuudet ovat vakiintuneet tai vähentyneet, mutta eivät vielä riittävästi ja erityisesti Saaristomeren tilaa on parannettava.
Valiokunta toteaa, että ns. fosforiasetuksen muutoksella jatketaan karjanlantapoikkeusta vuoden 2026 loppuun asti. Karjanlantapoikkeuksella sallitaan muuta fosforilannoitusta suuremmat lannoitusmäärät, kun lannoitteena käytetään pelkästään karjanlantaa, mutta poikkeusta ei kuitenkaan voi käyttää lähellä vesistöjä eikä pellolla, jonka fosforitaso on jo valmiiksi korkea. Poikkeuksen talous- ja ympäristövaikutuksista tehdään arviointi. Valiokunta pitää arviointia kokonaiskuormituksen arvioinnin kannalta olennaisena, sillä ilmastonmuutoksen myötä leudot ja sateiset talvet lisäävät ravinnevalumia Itämereen ja vaikeuttavat rehevöitymisen vähentämistavoitteiden saavuttamista. Kehysriihikirjauksen mukaan hallitus edistää investointeja biokaasun tuotantoon, joilla voidaan muuttaa orgaaninen jäte kestäväksi energiaksi ja samalla vähentää ravinnekuormitusta vesistöissä. Biokaasun tuotanto edistää kiertotaloutta ja parantaa alueellista ravinnetasapainoa kierrättämällä ravinteita jätteestä ja lannasta.
Luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää, että luonnonsuojelun määrärahoja suunnataan edelleen METSO- ja Helmi-ohjelmien toteutukseen sekä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin. Kansallisen luonnon monimuotoisuuden strategian valmistelu on kesken ja sen loppuunsaattaminen tärkeää. Yksityisten metsänomistajien omistamien arvokkaiden metsäkohteiden suojelua jatketaan vapaaehtoisuuteen perustuen METSO-ohjelman kautta. METSO-ohjelma ja Helmi-elinympäristöohjelma ovat keskeisiä luonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseen tähtääviä instrumentteja. Jos ohjelmilla suojellaan hiilirikkaita kohteita, jotka ovat myös luonnon monimuotoisuuden osalta rikkaita, voidaan ylläpitää samanaikaisesti sekä hiilivarastoa että monimuotoisuutta monin tavoin. Perinnebiotooppien suojelu maataloudessa osana maatalouden ympäristöohjelmaa on hyvä esimerkki siitä, miten monimuotoisuuden suojelu, ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen liittyvät toisiinsa. Monihyötyiseen toimintaan on tärkeää panostaa riittävästi tunnistaen se, että perinnebiotooppien aktiivinen hoitaminen on edellytys niissä elävälle runsaimmalle mutta uhanalaistuneelle lajistolle.
Ennallistamistoimia tuetaan osaltaan Helmi- ja METSO-ohjelmien mukaisin toimenpitein. Valmisteilla olevan ennallistamisasetuksen mukaisen toimenpidesuunnitelman rahoitus ei sisälly julkisen talouden suunnitelmaan, vaan siitä päätetään myöhemmin. Julkisen talouden suunnitelmassa Suomen ympäristökeskukselle ja Luonnonvarakeskukselle osoitetaan 8 miljoonaa euroa hiilinielujen ja hiilivarastojen laskennan kehittämiseen havainnointijärjestelmän kautta. Valiokunta pitää menetelmäkehittämistä välttämättömänä, jotta vaikutusarviot voidaan tehdä laadukkaasti ja valita parhaiten soveltuvat toimenpiteet. Myös luontoarvomarkkinoiden syntyminen täytyy varmistaa. Valiokunta pitää tavoiteltavimpina sellaisia keinoja, joilla voidaan samanaikaisesti vähentää päästöjä, vahvistaa nieluja ja tukea luonnon monimuotoisuutta. Olennaista on vähentää luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia paineita, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja monimuotoisuuden huomioon ottavaa biotaloutta.
Tuoreen Helmi-ohjelman arvioinnin mukaan ohjelma on onnistunut hyvin tavoitteissaan ja jo käynnistyneistä toimenpiteistä yli puolet on edennyt siten, että asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa nykyisellä vauhdilla vuoteen 2030 mennessä. Noin kolmanneksessa tavoitteista ollaan hieman jäljessä ja 15 prosentissa tavoitteista merkittävästi jäljessä. Nopeimmin ovat edenneet muun muassa soiden ennallistaminen ja metsäisten elinympäristöjen ennallistamis- ja hoitotoimet, joista monet toimenpiteistä ovat kohdistuneet valtion maille. Tavoitteiden saavuttamista hidastavia tekijöitä haastavat tulevina vuosina määrärahatason lasku ja uudistukset valtionhallinnossa.
Ennallistamistavoitteisiin voidaan vastata myös metsittämisellä. Julkisen talouden suunnitelmassa osoitetaan metsäpinta-alan laajentamiseen lisärahoitusta 4,0 miljoonaa euroa vuodelle 2027 (mom. 30.40.47). Tuki mahdollistaa avustusten maksamisen maanomistajille, jotka metsittävät maatalouskäytön ulkopuolelle jääneitä peltolohkoja ja turvetuotannosta poistuneita suonpohjia sekä ohutturpeisten, heikkotuottoisten peltojen metsittämisen. Metsittämisellä voidaan vastata myös EU:n ennallistamistavoitteisiin. Kokonaisuutena maatalouden ja maankäyttösektorin ilmastotoimiin (metsäpinta-alan laajentaminen, metsätuhojen ennaltaehkäisy, metsälannoituksen edistäminen ja) panostetaan yhteensä 14,9 miljoonaa euroa vuosien 2026 ja 2027 aikana.
Viitaten ilmastovuosikertomuksesta antamaansa mietintöön (YmVM 2/2025 vp—K 16/2024 vp) valiokunta pitää ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisenä keinona päästöjen vähentämistä ja erityisesti päästökauppaa, mutta myös nielujen vahvistaminen on tärkeää. Laadukkaalla ja oikea-aikaisella metsänhoidolla on merkitystä sovitettaessa yhteen puun saatavuus metsäteollisuuden tarpeisiin ja hiilinielujen vahvistaminen. Suomen metsät toimivat yhä hiilinieluna, mutta ne eivät ole nettonielu. Maataloudessa päästövähennyksiä arvioidaan saavutettavan helpoimmin turvepelloilla. Kustannustehokkaimpia toimia ovat ruokohelven tai muun kosteikkoviljelykasvin viljely ja turvemaan nurmiviljely korotetulla pohjaveden tasolla sekä biokaasun ja kierrätyslannoitevalmisteiden osuuden lisääminen.
Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus esittää monipuolisesti keinoja maankäyttösektorin nieluhaasteen ratkaisemiseen energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman laadinnan yhteydessä. Keskeinen on myös maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman arviointi, joka on aloitettu 14.5.2025 toimien ajantasaisuuden ja uusien toimien tarpeen tarkastelulla. Lokakuun loppuun mennessä valmistuvia tuloksia hyödynnetään ilmastolain mukaisen maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman väliarvion laatimisessa, joka tehdään kuluvan vaalikauden aikana. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päämääränä on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti edistää maankäytön, metsätalouden ja maatalouden päästöjen vähentämistä, nielujen aikaansaamien poistumien vahvistamista sekä sopeutumista ilmastonmuutokseen.
Puhtaan siirtymän edistäminen
Hallituksen tavoitteena on varmistaa, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden viimeistään vuonna 2035 ja etenee sen jälkeen hiilinegatiivisuuteen siten, että se ei omilla päätöksillään tai politiikkatoimillaan nosta kansalaisten arjen kustannuksia tai heikennä elinkeinoelämän kilpailukykyä. Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvät hiilineutraaliutta edistävät määrärahat on jaettu vihreän siirtymän osalta keskeisiin teemakokonaisuuksiin. Yhteensä julkisen talouden suunnitelmassa hiilineutraaliuteen liittyviä tavoitteita edistetään noin 2,4 miljardilla eurolla vuonna 2026 siten, että taso laskee noin 1,6 miljardiin euroon vuonna 2029. Vuoden 2026 määrärahatasoa korottavat Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaiset rahoitukset, jotka pääsääntöisesti päättyvät vuonna 2026.
Valiokunta toteaa, että puhtaan siirtymän toteutumiseksi on tärkeää huolehtia siitä, että yritysten investointi- ja toimintaympäristö pysyy kannustavana ja ennustettavana. Julkisen talouden suunnitelmassa on olennaista, että heikossa talouden tilanteessa panostetaan kasvun edellytyksiin. Valiokunta pitää olennaisena johdonmukaista linjaa, jonka mukaisesti julkisen talouden suunnitelmassa vahvistetaan sitoutuminen ilmastolain tavoitteeseen saavuttaa hiilineutraalius viimeistään vuonna 2035.
Julkisen talouden suunnitelmassa tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta nostetaan hallitusohjelman ja T&K-rahoituslain tavoitteiden mukaisesti niin, että kansallisten tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien osuus bruttokansantuotteesta nousee 4 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta nostetaan yli miljardilla eurolla hallituskauden aikana. Lisäksi energiasiirtymän T&K-toiminnan vauhdittamiseen kohdennetaan yhteensä 40 miljoonaa euroa Business Finlandin T&K-valtuudesta ja Suomen Akatemian valtuudesta vuosina 2026—2029. Valiokunta korostaa, että näiden lisäksi myös uuden teknologian kaupallistamiselle ja demonstraatiohankkeille on tärkeä kohdentaa määrärahoja.
Julkisen talouden suunnitelman mukaan hiilineutraaliutta ja vihreää siirtymää liikenteessä edistävät määrärahat ovat vuonna 2026 yhteensä 389,2 miljoonaa euroa, vuonna 2027 yhteensä 330,1 miljoonaa euroa, vuonna 2028 yhteensä 310,1 miljoonaa euroa ja vuonna 2029 yhteensä 149,32 miljoonaa euroa. Näihin summiin sisältyy raideliikennehankkeita, julkisen henkilöliikenteen palvelujen ostojen ja kehittämisen määrärahoja sekä kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamisen määrärahoja. Näillä voidaan odottaa olevan myönteisiä ilmastovaikutuksia siltä osin, kun ne edistävät kulkutapasiirtymää. Valiokunta toteaa, että vähäpäästöiseen liikkumiseen ja liikenteen energiamurrokseen liittyviä toimia tehdään usealla hallinnonalalla, joten näitä on tarkasteltava kokonaisuutena.
Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyy uutena toimena EU:n laajuisen polttoaineiden jakelijoiden päästökaupan käynnistyminen vuonna 2027. Ennen päästökauppatulojen tulouttamista jäsenvaltioille niistä otetaan osuus EU:n sosiaaliseen ilmastorahastoon, jonka käytöstä jäsenvaltioiden on linjattava kansallisessa sosiaalisessa ilmastosuunnitelmassa. Suunnitelmiin on sisällytettävä tieliikenteen ja rakennusten erillislämmityksen vähähiilistymistä edistäviä ja energia- ja liikenneköyhyyden riskiä vähentäviä toimia. Suomen suunnitelmaa valmistellaan parhaillaan ympäristöministeriön johdolla.
Valiokunta korostaa, että kannustimilla luopua lämmitykseen käytettävistä fossiilisista polttoaineista ja edistämällä polttoon perustamattomien energialähteiden käyttöä edistetään samalla energiaomavaraisuutta. Pientalojen öljy- ja kaasulämmityksestä luopumisen ja kaukolämpöön liittymisen tuet, asuinrakennusten energia-avustukset ja matalalämpöiseen kaukolämpöön myönnettävät avustukset edistävät myös fossiilisista polttoaineista irtautumista ja energiatehokkuutta ja siten puhdasta siirtymää.
Luvituksen sujuvoittaminen
Valiokunta on johdonmukaisesti tukenut ympäristöluvituksen sujuvoittamishankkeita vähähiilistymisen edistämiseksi tarvittavien investointien houkuttelemiseksi Suomeen korostaen samalla, että hallinnon sujuvoittamistoimet eivät saa vaarantaa ympäristönsuojelun korkeaa tasoa ja että kansalaisten osallistumisoikeus ympäristöään koskevaan päätöksentekoon turvataan. Ympäristölupamenettelyä on viime vuosina sujuvoitettu osauudistuksin esimerkiksi lupavelvollisuutta keventämällä, menettelyjä yhteensovittamalla ja sähköisiä menettelytapoja kehittämällä. Asioita on myös keskitetty hallinnossa tiettyihin yksiköihin asiantuntemuksen parantamiseksi.
Valtion aluehallintouudistuksella toteutettava valtakunnallisen Lupa- ja valvontaviraston perustaminen, sen toimeenpanohanke, sähköisen lupajärjestelmän kehittäminen ja hallituksen esitys ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa (HE 41/2025 vp) muodostavat merkittävän kokonaisuudistuksen, joka yhdenmukaistaa ja sujuvoittaa ympäristölupakäsittelyä. Tehtävien kokoaminen yhteen lupa-, ohjaus- ja valvontaviranomaiseen parantaa toiminnan sujuvuutta, ja merkittäviä synergiaetuja saavutetaan sillä, että lupa- ja valvontatehtävät ovat hallinnollisesti samassa viranomaisessa.
Aluehallintouudistus on itsessään kustannusneutraali eikä sillä pyritä erityisesti kustannussäästöihin. Uudistuksella kuitenkin toteutetaan osaltaan jo päätettyjä säästötoimia. Ympäristötehtävien kokoaminen yhteen valtakunnallisesti toimivaltaiseen virastoon parantaa mahdollisuuksia hyödyntää voimavaroja ja asiantuntemusta koko maassa tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Valtakunnallisen viraston malli mahdollistaa resurssien joustavamman kohdentamisen ja työn tasaisemman jakautumisen. Toimintatapojen muutoksen saavuttaminen edellyttää kuitenkin uudessa Lupa- ja valvontavirastossa toiminnan ja prosessien johtamisen määrätietoista kehittämistyötä ja resurssien varmistamista kehittämiselle. Siksi on tärkeää edistää investointeja käyttäjälähtöisten lupaprosessien ja digitaalisten asiointipalvelujen kehittämiseen.
Valiokunta korosti hallintovaliokunnalle aluehallintouudistuksesta antamassaan lausunnossa (YmVL 4/2025 vp—HE 13/2025 vp) sen merkitystä, että mittakaavaltaan huomattavan uudistuksen toteuttamiseen varmistetaan riittävät resurssit. Yhden luukun palveluja koskevassa hallituksen esityksessä (HE 41/2025 vp) arvioidaan, että pelkästään uusien EU-säädösten (kriittisten raaka-aineiden asetus, nettonollateollisuuden asetus ja RED III -direktiivi) edellyttämä yhteyspisteviranomainen sekä ehdotettu EU-säädösten etusija edellyttää arvion mukaan 14 htv (1,12 miljoonaa euroa/v) lisätarpeen resursseihin. Uudessa Lupa- ja valvontavirastossa yhteyspisteviranomaisen tehtävien hoitamiseen resurssitarpeeksi on arvioitu 9 htv ja EU-säädösten etusijamenettelyyn 5 htv.
Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että hallitus on sopinut kehysriihessä 23.4.2025 julkisen talouden suunnitelman yhteydessä, että uuden lupaviranomaisen perustamisen yhteydessä sille turvataan riittävät resurssit. Linjaus on hyvin tärkeä nykyisessä taloustilanteessa, jossa valtionhallinnon toimintamenoihin kohdistuu vähennyspainetta. Resurssitarpeen arvioinnissa on myös otettava huomioon, että jos osakin Suomeen suunnitelluista, toivotuista puhtaan siirtymän investointisuunnitelmista toteutuu, kasvavan lupahakemusmäärän sujuva eteneminen edellyttää riittäviä resursseja myös ympäristöhallinnossa. Lupa- ja valvontaviraston aloittaessa toimintansa luvituksen toimintakyvyn, yhteyspisteviranomaisen toiminnan ja etusijamenettelyn sujuvan jatkon varmistamiseksi arvioidaan tarvittavan määräaikaista lisämäärärahaa erityisesti 2026—2027, mikäli kustannusvastaavuutta ei pystytä nostamaan riittävästi resurssien turvaamiseksi. Lisämäärärahan tarpeeksi on arvioitu vuodelle 2026 4,1 miljoonaa euroa ja vuodelle 2027 5,1 miljoonaa euroa. Hallitus varmistaa Lupa- ja valvontaviraston riittävät resurssit ja lisärahoituksen talousarvion yhteydessä ottaen huomioon kustannusvastaavuuden nostamisen tilanteen ja sen arvioidut vaikutukset. Ympäristöministeriö arvioi lisäksi Lupa- ja valvontaviraston lupamenettelyjen voimavarojen tilanteen vuoden 2027 aikana.
Valtion asuntorahaston toimintojen siirto valtion budjettitalouteen
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen toiminta siirtyi 1.3.2025 ympäristöministeriön yhteyteen perustettuun Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukseen (Varke). Valtion asuntorahaston toiminta päättyy vuoden 2025 lopussa, ja rahastosta aiemmin myönnetyt tuet ja valtuudet siirtyvät valtion talousarvioon vuodesta 2026 alkaen. Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen -luvun määrärahoja nostaa siten vuodesta 2026 alkaen Valtion asuntorahaston toimintojen siirtäminen valtion talousarvion momenteille. Määrärahoja laskee vuodesta 2027 eteenpäin yhteisöjen korkotukimaksujen väheneminen.
Valtion tukemaan asuntotuotantoon myönnetään uutta valtuutta yhteensä 1,208 miljardia euroa vuosittain kehyskaudella, josta 1 miljardi euroa on asuntotuotannon korkotukilainojen hyväksymisvaltuutta. Suomessa aloitettiin vuonna 2024 noin 17 600 asuntoa, joista ARA-asuntoja noin 9 140 ja vapaarahoitteisia asuntoja 8 460. Vapaarahoitteisista asunnoista noin puolet on omistusasuntoja, jotka myydään suoraan kuluttajille. Vapaarahoitteisista asunnoista noin 3 900 on omakotitaloja. Vuonna 2025 arvioidaan aloitettavan 20 000 asunnon rakentaminen. VTT:n Asuntotuotantotarve 2025—2045 -selvityksen mukaan Suomeen tarvitaan yli 35 000 uutta asuntoa vuosittain, eli yhteensä noin 700 000 asuntoa vuoteen 2045 mennessä. Jos kehitys etenee maltillisemman trendiennusteen mukaan, määrä on silti noin 31 000 asuntoa vuodessa.
Rakennustuotanto on historiallisen matalalla tasolla, mutta rakennusinvestoinnit eivät enää supistu. Rakennusteollisuuden ennuste kaikille rakentamisen lajeille on tänä vuonna positiivinen, mutta kasvu käynnistyy varovaisesti. Hallitus pyrkii parantamaan asuntomarkkinoiden toimivuutta linjauksillaan, joilla puretaan asuntorahoituksen sääntelyä.
Valiokunta toteaa, että erityisryhmien investointiavustuksilla tuetaan heikoimpien ryhmien asuntotarjonnan parantamista 15 miljoonalla eurolla vuosittain. Koska hallituksen kehysriihipäätöksen mukaisesti erityisryhmien avustusvaltuudesta turvataan vammaisten ja pitkäaikaisasunnottomien asumiseen liittyvät investointikohteet, sillä ei siten ole kuitenkaan mahdollista käynnistää juuri lainkaan uutta asuntotuotantoa muille erityisryhmille.
Hallituksen tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä. Asunnottomuuden poistamisen tavoitteesta on vallinnut jo pitkään laaja poliittinen yhteisymmärrys. Asunnottomien määrä on trendinomaisesti ja lähes suoraviivaisesti vähentynyt 1980-luvulta alkaen, mutta nyt asunnottomuus on kääntynyt kasvuun. Tavoitteeseen pyritään pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen ohjelmalla, jonka rahoitukseen osoitetaan seuraavien kahden vuoden aikana yhteensä 10 miljoonaa euroa. Hanketyö käynnistyy talven ja kevään aikana yhdeksässä suurimmassa kaupungissa ja hyvinvointialueella. Ohjelmassa rahoitetaan kaupunkien ja hyvinvointialueiden yhteishankkeita, joissa kehitetään yhteisiä rakenteita ja toimintamalleja pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Hankkeissa korostuvat erityisesti pitkäaikaisasunnottomille suunnatut sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden kehittäminen. Asunnottomuuden syyt ovat moninaisia, ja sen ratkaiseminen on haastavaa, vaatien asunnon lisäksi usein monipuolisia sosiaali- ja terveyspalveluita ja tukea taloudenhallintaan.