Ympäristövaliokunta on tarkastellut julkisen talouden suunnitelmaa ympäristöministeriön hallinnonalan sekä laajemmin hiilineutraalius- ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen näkökulmasta ja kiinnittää valtiovarainvaliokunnan huomiota seuraaviin näkökohtiin. 

Hiilineutraalius- ja kestävän kehityksen tavoitteet

Julkisen talouden alijäämä kasvoi vuonna 2020 mittavaksi, ja taloutta heikensivät talouden taantuma ja koronapandemian johdosta toteutetut tukitoimet. Talouden mittavien haasteiden aikana on tärkeää, että kestävän kasvun ohjelmalla on mahdollista suunnata puolet elpymisvälineen kautta saatavasta rahoituksesta vihreään siirtymään, mikä edistää investointeja vähähiilisiin rakenteisiin. Julkisen talouden suunnitelmassa viitataan hyvin hallitusohjelman mukaiseen hiilineutraaliustavoitteeseen vuonna 2035 ja hiilineutraaliuteen liittyviä tavoitteita arvioidaan edistettävän vuonna 2022 yhteensä noin 2 miljardilla, joka alenee noin 1,7 miljardiin euroon vuonna 2025. Suunnitelmassa todetaan myös, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen on sitouduttu globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda2030) mukaisesti. Valiokunta pitää hyvänä ankkuroitumista näihin keskeisiin kestävyyden reunaehtoihin. 

Valiokunta korostaa, että koronapandemian aiheuttamasta talouden heikentymisestä huolimatta on tärkeää panostaa johdonmukaisesti hiilineutraaliustavoitteen toteuttamiseen ja vihreään siirtymään. Ilmastotoimien riittävyysanalyysin perusteella joko suunnitelma, päätökset tai toimeenpano puuttuu vielä 11 milj. CO2 tonnin päästövähennysten osalta. Kokonaisuuden kannalta olennaista on, että kestävän kasvun ohjelma antaa mahdollisuuden suunnata vihreään siirtymään puolet kaikesta elpymisvälineen kautta kanavoitavasta rahoituksesta, yhteensä yli miljardi euroa. Vipuvaikutuksineen tämän arvioidaan saavan liikkeelle ilmastotyöhön jopa neljä miljardia euroa. Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa rahoituksen suuntaaminen tarkoituksensa mukaisesti aidosti vihreää siirtymää edistävällä tavalla. Olennaista rahoituksen tehokkuuden kannalta on myös se, että sillä saadaan tehokkaasti liikkeelle yksityisiä investointeja. Investointien arvioidaan vähentävän päästöjä vuosittain vähintään 3 milj. CO2-tonnia vuodesta 2026 lähtien, mikä vastaa noin kuutta prosenttia Suomen päästöistä. Tavoitteena on edistää Suomen mahdollisuuksia vety- ja kiertotalouden, korkean jalostusarvon biotuotteiden ja päästöttömien energiajärjestelmien ja muiden ilmasto- ja ympäristöratkaisujen alalla, parantaa energiatehokkuutta sekä nopeuttaa muutosta fossiilittomaan liikenteeseen ja lämmitykseen. Avustuksia suunnataan kansalaisille, yrityksille ja kunnille ja muille yhteisöille vähähiilisiin investointeihin, tutkimukseen ja kehitykseen. Tukea voi saada esimerkiksi öljylämmityksestä luopumiseen, sähköautojen latausinfran rakentamiseen ja tuulivoimakaavoitukseen. 

Parhaat edellytykset kestävälle kehitykselle syntyvät ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästä talouskasvusta, korkeasta työllisyydestä ja kestävästä julkisesta taloudesta. Ilmastopolitiikka voi edistää teollisen rakenteen muutosta ja synnyttää uusia, merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia ja kasvua, jota voidaan tukea myös innovaatio- ja veropolitiikan keinoin. Valiokunta korostaakin myös tarvetta tunnistaa ja raportoida ilmastopolitiikan ja kestävän kehityksen politiikan myönteisistä talousvaikutuksista.  

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus liittyvät erottamattomasti toisiinsa, ja toimivat ekosysteemit ovat tärkeitä myös ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Selonteossahiilineutraaliustavoite nousee selkeästi tärkeimmäksi tavoitteeksi. Valiokunta pitää hiilineutraaliustavoitteen johdonmukaista tavoittelua erittäin hyvänä, mutta pitää tärkeänä, että suunnitelmassa ja talousarviotyössä voidaan edelleen kehittää paitsi hiilineutraaliustavoitteen tunnistamista eri hallinnonaloilla myös laajemmin kestävän kehityksen tavoitteiden olennaisia näkökulmia. Valiokunta korostaa, että myös julkisen talouden suunnitelman valmistelussa, kuten vuosittaisen valtion talousarvion valmistelussakin tulisi jatkaa viime hallituskaudella aloitettua kestävän kehityksen budjetoinnin kehittämistä, jolla voidaan edistää kokonaisvaltaista näkemystä siitä, miten eri määrärahoilla tuetaan kestävän kehityksen tavoitteiden politiikkajohdonmukaisuuden toteutumista. Politiikkajohdonmukaisuuden varmistaminen on tärkeää, sillä hiilineutraalius- ja monimuotoisuustavoitteiden edistämisen kannalta tärkeitä toimia tehdään useilla hallinnonaloilla. Tärkeitä toimia liittyy esimerkiksi maankäyttösektorin ilmastotoimiin, ilmastokestävään ruokapolitiikkaan ja vesienhallintaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla. 

Selonteossa todetaan, että julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvien hiilineutraaliutta edistävien määrärahojen lajittelussa on käytetty hallitusohjelman mukaisten strategisten kokonaisuuksien jakoa. Selonteko ei kuitenkaan esitä tarkemmin, kuinka paljon varoja kohdistetaan aidosti vihreään siirtymään. Myös hallituksen hyväksymän kestävän kasvun ohjelman yhteinen tavoite on talouden rakenteiden uudistuminen ympäristön kannalta kestäviksi, mitä mitataan kasvihuonekaasujen vähentymisellä. Kestävän kehityksen tarkastelulla voidaan vahvistaa politiikkajohdonmukaisuutta ja varmistaa esimerkiksi se, että eri hallinnonaloille kohdistetut leikkaukset eivät toimi hiilineutraaliustavoitetta vastaan. Sillä voidaan myös varmistaa hiilineutraaliutta laajemman kestävän kehityksen ohjaaminen. Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi -kokonaisuudessa määrärahojen tason alenemiseen kehyskauden aikana vaikuttaa mm. uusiutuvan energian tuotantotuen aleneminen. Lisäksi julkisen talouden suunnitelmassa päätetyt säästöt vuodesta 2023 alkaen kohdistuvat osittain hiilineutraaliutta edistäviin määrärahoihin. Valiokunta katsoo, että säästöjä ei tule kohdentaa hiilineutraaliutta edistäviin toimiin eikä tutkimusrahoitukseen. On tärkeää turvata johdonmukaisesti tieteelliseen tietoon pohjautuvien toimien toteuttaminen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. 

Hallitus on 29.4.2021 hyväksynyt kestävyystiekartan, jossa korostetaan taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden tiivistä kytköstä toisiinsa. Taloudelliseen kestävyyteen on pyrittävä toimin, jotka eivät aiheuta merkittävää haittaa muille yhteiskunnallisille tavoitteille tai ympäristölle eivätkä heikennä talouskasvun edellytyksiä. Samoin sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden vahvistamiseen tähtäävät toimet on toteutettava siten, että ne eivät aiheuta merkittävää haittaa taloudelliselle kestävyydelle. Talouden kasvu ja taloudellinen kestävyys mahdollistavat myös ekologisen kestävyyden edellyttämän teknologisen uusiutumisen ja investoinnit ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaan. Talouden perusta on puolestaan riippuvainen ekologisesta kestävyydestä, luontovarallisuudesta ja sen monimuotoisuudesta. Valiokunta pitää kestävyystiekarttaa tärkeänä linjauksena, jolla voidaan osaltaan vahvistaa myös edellä kuvattua laaja-alaista politiikkajohdonmukaisuuden tarkastelua kehyssuunnittelun ja budjettitalouden keinoin. 

Rakenteellisesti tärkeitä ohjausvälineitä politiikkajohdonmukaisuuden kannalta ovat myös verotuksen kehittäminen ja ympäristölle haitallisten tukien karsiminen. Valiokunta toteaa, että hallitusohjelman tavoitteena on valmistella vuosina 2020—2023 kestävän kehityksen verouudistus, jonka tavoitteena on edistää siirtymistä kohti hiilineutraaliutta. Kestävän kehityksen verouudistus koostuu energiaverotuksen ja liikenteen verotuksen uudistuksesta, kiertotalouden edistämisestä verokeinoin sekä päästöperusteisen kulutusveron selvittämisestä. Julkisen talouden suunnitelmassa energiaverotukseen sisältyy jo muutoksia, joiden voidaan katsoa edistävän hiilineutraaliutta. Näitä ovat esimerkiksi parafiinisen dieselin verotuen asteittaisen poistamisen jatkaminen vuosina 2022 ja 2023, energiaintensiivisten yritysten veronpalautuksen asteittaisen poistamisen jatkaminen vuosina 2022—2025, kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavien lämpöpumppujen ja konesalien siirtäminen sähköveroluokkaan II vuonna 2022 sekä kaivostoiminnan siirtäminen sähköveroluokkaan I ja poistaminen energiaveronpalautusten piiristä.  

Julkisen talouden suunnitelmassa viitataan ympäristölle haitallisten tukienYmpäristön kannalta haitallisilla tuilla tarkoitetaan tukia, jotka johtavat luonnonvarojen käyttöasteen ja ympäristön kuormituksen kasvuun tuetussa yrityksessä tai tuetulla toimialalla. OECD:n määritelmän mukaan tuki luokitellaan ympäristön kannalta haitalliseksi, jos se aiheuttaa enemmän ympäristöhaittaa kuin tapahtuisi, jos tukea ei olisi. Verotukien haitallisuus voi olla vaikeasti mitattavissa, ja joissain tuissa on sekä ympäristölle haitallisia että hyödyllisiä elementtejä. Yleensä niillä tavoitellaan muita politiikkatavoitteita (esim. ruoantuotanto, huoltovarmuus, uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen, aluetalous, työllisyys ja kasvu), mikä tulee ottaa huomioon niitä arvioitaessa. osalta vuoden 2021 talousarvioehdotuksen perustelutekstiin, mutta ei linjata varsinaisesti uutta. Valiokunta korostaa tarvetta tarkastella haitallisia tukia kestävän kehityksen verouudistuksen yhteydessä, sillä tuet ovat usein verotuen muodossa. Valiokunta pitää selvittämistä muutoinkin tarpeellisena ja ajankohtaisena, sillä tukien haitallisuus ei ole aina muuttumatonta. Edellä mainitussa perustelutekstissä todetaan esimerkiksi, että sähköistymisen myötä monet tuista eivät nykytiedon valossa välttämättä olisi enää katsottavissa ympäristölle haitallisiksi tuiksi, kun sähkön tuottamisessa käytetään enenevässä määrin uusiutuvaa energiaa.  

Myös kiertotalous on merkittävä keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, luonnonvarojen käyttöä ja monimuotoisuuden heikentymistä. Kiertotalouden edistämisohjelman toteuttamiseen varataan aiemman päätöksen mukaisesti ympäristöministeriön hallinnonalalla yhteensä 1,8 milj. euroa vuosina 2022 ja 2023. Määrärahalla toteutetaan kiertotaloutta edistävää kehittämistyötä ja hankkeita. Valiokunta korostaa, että kestävän kasvun edellytykset varmistetaan parhaiten investoimalla osaamiseen, tekemällä Suomesta innovaatioihin ja investointeihin houkutteleva toimintaympäristö sekä panostamalla digitalisaatioon ja vähähiilisyys- ja kiertotalousratkaisuihin. Suuri osa kiertotalouden mukaisista edistämistoimista on muiden ministeriöiden, pääasiassa työ- ja elinkeinoministeriön, hallinnonalalla. 

Edellä jo mainittu kestävän kasvun ohjelma mahdollistaa ainutkertaisen tukimahdollisuuden kestävyysinvestoinneille. Saatavilla on rahoitusta, jolla tuetaan esimerkiksi kiertotalousohjelman sekä valtakunnallisen jätesuunnitelman toimeenpanoa sekä vauhditetaan kansallista akkustrategiaa ja Suomen biotalousstrategiaa. Yhteensä 110 miljoonan euron investointituki mahdollistaa rahoituksen hakemisen muun muassa akku-, bio-, muovi-, tekstiili-, rakennus- ja elektroniikkamateriaalien sekä teollisuuden sivuvirtojen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä edistäviin innovatiivisiin laitehankintoihin sekä prosessien kehittämiseen. Tukea tarjotaan myös uuteen teknologiaan tehtäviin investointeihin: merituuli- ja aurinkovoimaan, geolämpöön, biokaasuun, uusiutuviin liikennepolttoaineisiin ja lämmön talteenottoon (155 milj. euroa). Lisäksi tukea on tarjolla teollisuuden prosessien sähköistämiseen ja vähähiilistämiseen (60 milj. euroa) sekä investointeihin, jotka liittyvät vähähiiliseen vetyyn ja hiilidioksidin hyödyntämisen, kuten puhtaan vedyn tuotanto- ja varastointiteknologian kaupalliseen skaalaukseen (150 milj. euroa). Valiokunta pitää tärkeänä, että teollisuudenaloja tuetaan näin vähähiilisyyden tiekarttojensa toteuttamisessa. Myös vihreää siirtymää tukevien lupaprosessien vauhdittamiseen varataan 12 milj. euroa. 

Yrityksille aiemmin maksetun päästökauppakompensaation korvaa energiaintensiivisten yritysten sähköistämistuki. Sähköistämistuen tuki-intensiteetiksi on linjattu 25 % ja katoksi 150 milj. euroa vuodessa. Investointien osuus sähköistämistuesta on 50 %. On tärkeää varmistaa, että tukea ei makseta yleisenä tulotukena, vaan se kohdistetaan juuri hiilineutraaliutta edistäviin toimiin, kuten energiatehokkuuden parantamiseen, prosessien sähköistämiseen tai muihin merkittäviin päästövähennystoimiin sekä uusiutuvan sähkön tuotantoon ja hankintasopimuksiin. Toimialakohtaisten vähähiilisyys- ja kiertotaloustiekarttojen toimeenpanoa tulisi tukea pilotoimalla ja skaalaamalla ratkaisuja sekä luomalla niille markkinoita julkisten hankintojen kautta. 

Valiokunta korostaa myös kuntien keskeistä roolia ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Kunnissa tehdään omaehtoisesti kunnianhimoista ja monipuolista ilmasto-, kiertotalous-, luonto- ja ympäristötyötä. Samalla kohdistuvat lainsäädäntöpohjaiset velvoitteet esimerkiksi energiantuotantoon, liikkumiseen, rakennuskantaan ja maankäyttöön lisääntyvät. On hyvä tunnistaa, että kuntien investoinnit puhtaaseen energiantuotantoon, kiertotalousratkaisuihin ja vähäpäästöisiin innovaatioihin, rakennusalan ympäristöratkaisuihin ja sähköisen liikenteen latausinfrastruktuuriin vauhdittavat myös osaltaan yksityisiä investointeja. Siten on tärkeää, että kuntien rooli otetaan huomioon ja kannustetaan niitä edelläkävijyyden tukemiseksi mahdollisuuksien mukaan vihreän siirtymän toteuttamisessa. Kunnat ovat toimineet aktiivisesti esimerkiksi Kohti hiilineutraalia kuntaa (ns. HINKU) -hankkeessa, joka on tarjonnut tukea ja parhaiden käytäntöjen levittämistä käytännön ratkaisujen toteuttamisessa. Ilmastotoimien merkitys on ollut tärkeä myös taloudellisesta näkökulmasta, sillä työssä on saatu aikaan suoria säästöjä erityisesti energiankulutuksen vähentymisen myötä. Ratkaisut ovat olleet myös kustannustehokkaita ja tukeneet alueen työllisyyttä. HINKU-kuntien tuloksia selvittävän raportin mukaan kunta ei voi saavuttaa kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita pelkästään omilla toimillaan, vaan siihen tarvitaan myös kuntalaisten ja kunnan alueella toimivien yritysten merkittäviä ponnistuksia. Kunta voi omilla toimillaan sekä näyttää esimerkkiä että toimia edelläkävijänä ja mahdollistajana. HINKU onkin nähty pitkäaikaisena kokeiluna, jossa etsitään uusia paikallisista lähtökohdista nousevia hiilineutraaleja ratkaisuja yhdessä asukkaiden ja yritysten kanssa.Kohti hiilineutraalia kuntaa: ilmastoverkoston vaikutus kunnan ilmastotyöhön ja päästöihin. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2020. 

Ympäristöministeriön hallinnonala

Ympäristöministeriön pääluokan määrärahojen kokonaistaso alenee kehyskaudella 253 milj. eurosta 209 milj. euroon, mikä johtuu luonnonsuojelun kertaluonteisten lisäysten poistumisesta. Luku ei kuitenkaan sisällä Valtion asuntorahastosta maksettavia avustuksia, jotka ovat miltei samaa tasoa ja hyvin merkittäviä asuntopolitiikan toteuttamisen kannalta. Ympäristövaliokunta pitää hyvänä sitä lähtökohtaa, että ympäristöministeriön hallinnonalan budjettitalouden menot ovat vuonna 2023 noin 4 milj. euroa edellistä kehyspäätöstä korkeammat ja 48 milj. euroa korkeammat kuin kevään 2019 ns. teknisessä kehyksessä. Osana hallituksen päättämiä uudelleenkohdennuksia ympäristöministeriön hallinnonalalle kohdennetaan kuitenkin 5 milj. euron säästö alkaen vuonna 2023 (1,3 % osuus säästöistä). Valiokunta pitää tärkeänä, että säästötoimia ei kohdenneta hiilineutraaliustoimiin eikä tutkimukseen. 

Valtion asuntorahastosta kohdennetaan maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuksiin liittyviin kunnallistekniikka-avustuksiin enintään 25 milj. euroa vuodessa vuosina 2022—2023 ja valtion tukemaan asuntorakentamiseen tarkoitettuihin käynnistysavustuksiin enintään 39 milj. euroa vuodessa vuosina 2022—2023. Valiokunta korostaa kunnallistekniikka-avustusten suurta merkitystä kasvuseuduilla tärkeänä kannusteena asuntotuotannon vauhdittamisessa. Rahoituksen määrää tulisi pyrkiä nostamaan nyt, kun MAL-sopimuskäytäntö on toivotulla tavalla laajenemassa uusille kaupunkiseuduille. 

Valiokunta pitää tärkeänä pitkäaikaisen linjan säilyttämistä siinä, että erityisryhmien investointiavustuksilla tuetaan heikoimpien ryhmien asuntotarjonnan parantamista 90 milj. eurolla vuodessa. Tärkeää on edelleen tukea ikääntyneiden kotona asumista, kuntotutkimuksia ja hissien jälkiasennuksia korjausavustuksilla, joihin varataan Valtion asuntorahastosta ja talousarviosta yhteensä 36,5 milj. euroa vuonna 2022 sekä 20,95 milj. euroa vuosina 2023—2025. Vuodesta 2024 alkaen korjausavustukset rahoitetaan kokonaisuudessaan talousarviosta. Taloyhtiöiden energia-avustuksiin käytetään 40 milj. euroa vuonna 2022. Valiokunta korostaa myös puurakentamisen ohjelman merkitystä osana hiilineutraaliustavoitteen toteuttamista. Tavoitteena on puun käytön kaksinkertaistaminen rakentamisessa sekä puun käytön monipuolistaminen ja sen jalostusarvon kasvattaminen, puurakentamisen osaamisen ja teollisen valmistuksen yritystoiminnan edistäminen. Valiokunta korostaa, että puun käytön lisääminen julkisessa rakentamisessa tuo referenssejä ja edistää puurakentamisosaamisen vakiintumista. 

Hallitus teki puoliväliriihessään päätöksen Saaristomeri-ohjelmasta, jonka tavoitteena on vähentää Saaristomeren valuma-alueen hajakuormitusta niin, että alue saadaan pois Itämeren suojelukomission (HELCOM) pahimpien kuormittajien hot spot -listalta viimeistään vuonna 2027. Saaristomeren valuma-alueen maatalouskuormitus on Suomen ainoa jäljellä oleva kohde HELCOM:n Itämeren hot spot -listalla. Valiokunta korostaa, että pitkäjänteinen vesiensuojelutyö on tuottanut tuloksia, mutta haasteena on, että ilmastonmuutos lisääntyneine talviaikaisine valumineen vaikeuttaa jatkuvasti tulosten aikaansaamista. On siksi tärkeää, että Itämeren ja vesien suojelussa jatketaan määrätietoisesti vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien sekä ravinteiden kierrätysohjelman toimeenpanoa ja suunnataan resursseja edelleen ravinteiden ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseen. Vuonna 2019 aloitetun vesiensuojelun tehostamisohjelman toteuttamiseen varataan yhteensä 30 milj. euroa vuosina 2022 ja 2023. Valiokunta korostaa, että toimien vaikuttava suuntaaminen on ainoa keino saada Saaristomeren alue viimein kuntoon. Yksi tärkeä toimenpide on peltojen kipsikäsittely, johon varatun 15 milj. euron avulla voidaan tehokkaasti vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen ja edistää peltomaan hiilivarannon säilymistä. Tavoitteena on käsitellä vuosina 2022—2023 80 % kokonaistavoitteena olevasta 50 000 hehtaarin pinta-alasta. Tärkeitä ovat myös ravinteiden kierrätykseen liittyvien innovaatioiden ja investointien vauhdittaminen kannattavan uuden liiketoiminnan edistämiseksi. Tavoitteena on ottaa käyttöön uusia tekniikoita ja menetelmiä sekä tuottaa korkean jalostusasteen lopputuotteita, jotka vähentävät ravinteiden päätymistä vesistöihin.  

Valiokunta pitää tärkeänä biodiversiteettisopimuksen mukaista tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Tavoitteen kannalta olennainen on luonnonsuojelun rahoituksen merkittävä nosto. Ympäristöministeriön hallinnonalalla on kehyskaudella noin 51 milj. euron vuotuinen lisäys vuodessa verrattuna kevään 2019 tekniseen kehyspäätökseen, ja puoliväliriihen päätöksen mukaisesti luonnonsuojelun rahoituksen korotettu taso on varmistettu seuraaviksi kahdeksi vuodeksi. Valiokunta pitää tasokorotusta välttämättömänä ja korostaa, että määrärahoilla saadaan myös myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Osa luonnon tilaa parantavista toimista luo toimeliaisuutta ja lisää talouden kokonaiskysyntää. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi vaelluskalojen nousuesteiden purku, soiden ennallistaminen tai kosteikkojen ennallistamis- ja hoitotoimet.  

Luontokadon pysäyttämistavoitteen kannalta on olennaista yleisemminkin se, että myös elvytystoimet kestävän kasvun ohjelman mukaisesti suunnitellaan ottaen huomioon luonnon kokonaisheikentymättömyystavoite eli haitalliset luontovaikutukset minimoidaan tai haitat kompensoidaan toisaalla. Valiokunta korostaa, että luontokatoa torjuvat toimet voivat olla luonteeltaan myös budjettineutraaleja. Esimerkkinä tällaisesta politiikkatoimesta ovat ekologiset kompensaatiot, joita kehitetään Suomessa hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti osana luonnonsuojelulain uudistamista. 

Koronapandemiasta johtuvien rajoitusten seurauksena kansallispuistojen, retkeilyalueiden ja lähivirkistysalueiden arvo on ymmärretty aikaisempaa syvemmin ja niiden käyttö on kasvanut moninkertaiseksi. Alueiden rakenteiden kunnossapidosta on tärkeää huolehtia sekä käyttäjien turvallisuuden takaamiseksi että luonnon suojelemiseksi suurien käyttäjämäärien aiheuttamalta kulumiselta. Valiokunta korostaa, että suojelualueiden retkeilyrakenteiden korjausvelan vähentäminen sekä saavutettavuuden ja digipalvelujen parantaminen palvelevat samalla niitä hyödyntävien matkailuyritysten toimintaedellytyksiä ja vahvistavat aluetaloutta. Kotimaan matkailu on koronan vuoksi ennen näkemättömän suosittua, ja erityisesti kansallispuistot toimivat matkailun vetovoimatekijöinä. Valiokunta pitää tästä syystä erittäin kannatettavana luonnonsuojelurahoituksen pysyvää korotusta Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin (9,5 milj. euroa vuodessa) ja kertaluontoista 14 milj. euroa vuonna 2022. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tasokorotus jää pysyväksi. Tällä turvattaisiin alueiden hyvä hoito ja laadukkaat retkeily- ja muut palvelut, joiden kautta aikaansaadaan merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä luontomatkailulle, aluetaloudelle ja työllisyydelle sekä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmenoihin saatu pysyvä korotus on vuosittain 16 milj. euroa ja kertaluontoisena 6,5 milj. euroa vuonna 2022. Tärkeitä ovat myös vuodelle 2022 METSO-ohjelmaan käytettäväksi varattu 30 milj. euroa ja HELMI-ohjelman soidensuojelumääräraha 7,5 milj. euroa.  

Valiokunta pitää pienenä mutta tärkeänä hankkeena myös Luontolahjani Suomelle -kampanjaa, jolla yksityisten suojelualueet voidaan kaksinkertaistaa. Kampanjan periaatteena on, että kun yksityinen omistaja siirtää arvokkaan luontokohteen suojeluun, siirretään Metsähallituksen luontoarvoiltaan arvokkaimmista alueista suojeluun vastaavankokoinen alue. Suojeltavien alueiden täytyy täyttää luonnonsuojelulain mukaiset edellytykset suojelualueen perustamiselle, mutta muita kriteereitä alueille ei ole. Edellisen kerran kampanja toteutettiin Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017, ja sen suosio ylitti odotukset.