Rahapeliuudistuksen pääpiirteet

Ehdotetulla lainsäädäntökokonaisuudella toteutetaan rahapelijärjestelmän uudistus, jolla rahapelimarkkina avataan osittain kilpailulle. Uudistuksen taustalla ovat nykyisessä järjestelmässä havaitut haasteet. Digitaalisen rahapelaamisen markkinalla toimivat yksinoikeusjärjestelmän ulkopuoliset yritykset saavat tuottonsa ilman lisenssimaksuja, veroja tai vastuuta toiminnan aiheuttamista rahapeliongelmista. Uudistuksen tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti ehkäistä ja vähentää rahapelihaittoja sekä parantaa kysynnän kanavoitumista lailla säänneltyyn ja valvottuun rahapelijärjestelmään. 

Uudessa rahapelijärjestelmässä nykyisestä Veikkaus Oy:n monopolista luovutaan osittain. Osa rahapeleistä kuuluu jatkossakin Veikkaus Oy:n monopoliin ja osa vapautetaan kilpaillulle markkinalle. Kilpaillulle markkinalle vapautetaan vedonlyönti, mukaan lukien totopelit, sekä verkossa pelattavat kasinopelit, raha-automaattipelit ja rahabingo. 

Uudessa rahapelijärjestelmässä kaikki valtakunnassa tapahtuva rahapelien toimeenpano on luvanvaraista. Ehdotuksen mukaan rahapelejä voi toimeenpanna yksinoikeustoimiluvan tai rahapelitoimiluvan nojalla. Myös rahapeleissä käytettävien peliohjelmistojen toimittaminen edellyttää toimilupaa. Uudistuksen myötä Veikkaus Oy:n yksinoikeudesta ei säädetä enää laissa, vaan Veikkaus Oy tarvitsee toimiluvan myös monopoliin kuuluvien rahapelien toimeenpanoon. Veikkaus Oy:n tulee eriyttää sen mahdollinen muu taloudellinen toiminta yksinoikeustoimiluvan nojalla harjoitetusta rahapelitoiminnasta. 

Rahapelien toimeenpano sallitaan vain ehdotetussa rahapelilaissa (1. lakiehdotus) säädettävin edellytyksin. Rahapelilakiin sisältyy pelaajien rekisteröintiä ja henkilöllisyyden ja asuinpaikan todentamista koskevat säännökset. Laissa säädetään muun ohella rahapelaamisen ikärajasta, pelitilistä ja tunnistautuneena pelaamisesta sekä peliestoista ja pelaamista koskevista rajoituksista. Lakiehdotus sisältää säännökset markkinoinnista, kielletyistä markkinointikeinoista ja ‑tavoista, markkinoinnin yhteydessä annettavista tiedoista, sponsoroinnista sekä suoramarkkinointikielloista. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös arpajaislakia (1047/2001), arpajaisverolakia (552/1992), tuloverolakia (1535/1992), rikoslakia ja eräitä muita lakeja sekä kumottavaksi eräiden lakien säännöksiä. 

Hallintovaliokunta on saanut asiassa perustuslakivaliokunnan (PeVL 31/2025 vp), valtiovarainvaliokunnan (VaVL 2/2025 vp), maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 10/2025 vp), sivistysvaliokunnan (SiVL 3/2025 vp), sosiaali- ja terveysvaliokunnan (StVL 5/2025 vp) ja talousvaliokunnan (TaVL 12/2025 vp) lausunnot. Perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 51 ja 52 §:stä esittämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. 

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että rahapelilain voimaantulon jälkeen seurataan uuden rahapelimarkkinan toimintaa ja uudistuksen vaikutuksia kiinnittäen huomiota muun muassa rahapelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen, kanavointiasteen kehitykseen, uudistuksen valtiontaloudellisiin vaikutuksiin, valvontaviranomaisten resursointiin, pelihaittatyöhön osallistuvien yleishyödyllisten yhteisöjen ja urheilun toimialan rahoitukseen sekä hevostalouden toimintaedellytyksiin. Valiokunta pitää tarpeellisena, että seurannan pohjalta arvioidaan mahdollisia lainsäädäntö- ja muita kehittämistarpeita liittyen muun ohella rahapelien toimeenpanoa ja markkinointia koskeviin säännöksiin, maksuliikenne- ja verkkoliikenne-estoihin, järjestelmän ulkopuolisen pelaamisen kieltoihin ja kilpailumanipulaation torjuntaan. Samalla tulee arvioida myös mahdollisista muutostarpeista valvontaviranomaisille ja muille toimijoille aiheutuvia taloudellisia ja muita vaikutuksia. (Valiokunnan lausumaehdotukset 1, 2 ja 3) 

Arvioinnin lähtökohtia

Perustuslakivaliokunta pitää lakiehdotusten arvioinnin kannalta keskeisenä, ettei kyse ole uudesta elinkeinonharjoittamiseen liittyvästä rajoituksesta, vaan siitä, että osa tällä hetkellä Veikkaus Oy:n lakimääräiseen yksinoikeuteen kuuluvasta rahapelien toimeenpanosta siirretään luvanvaraisuuden piiriin. Perustuslakivaliokunta on arvioinut aiemmin useita kertoja rahapelisääntelyä ja rahapelien toimeenpanon toimiluvanvaraisuutta (esim. PeVL 23/2000 vp ja PeVL 46/2021 vp). Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka ehdotuksen mukaan rahapelien toimeenpano on toimiluvanvaraista elinkeinotoimintaa, ehdotuksella tosiasiallisesti vähennetään perustuslain 18 §:n 1 momenttiin puuttuvaa rajoitussääntelyä (vrt. PeVL 10/2024 vp, kappale 6). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt perustuslain 19 §:n 3 momentin terveyden edistämistä koskevaa tehtävää hyväksyttävänä perusteena jonkin muun perusoikeuden, kuten esimerkiksi elinkeinovapauden rajoittamiseen. Valiokunnan mielestä mainitusta perustuslain säännöksestä ei kuitenkaan ole luettavissa yksityiskohtaisia vaatimuksia sille, millä tavoin julkinen valta toteuttaa terveyden edistämistehtäväänsä esimerkiksi rahapelijärjestelmän yhteydessä, vaan tältä osin lainsäätäjällä on merkittävästi harkintavaltaa. Valiokunnan käsityksen mukaan olennaista on, että rahapelijärjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon rahapelaamiseen liittyvät haitat väestön terveyden näkökulmasta ja pyritään reagoimaan näihin vaikuttavalla tavalla. Valiokunnan mielestä valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta arvioiden hallituksen esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia ei voida pitää perustuslain 19 §:n 3 momentin terveydenedistämisvelvoitteen kannalta sillä tavoin puutteellisina, että tämä muodostuisi säätämisjärjestyksen kannalta merkitykselliseksi kysymykseksi. Valiokunnan mielestä sama arvio voidaan kohdistaa perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen tukea lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu, jota toteuttaa esimerkiksi rahapelaamiselle asetettu 18 vuoden ikäraja (1. lakiehdotuksen 24 §, ks. myös saman lakiehdotuksen 53 ja 56 §). 

Hallintovaliokunta katsoo, että esityksen perusteluissa on tehty kattavasti selkoa ehdotetun sääntelyn suhteesta EU-oikeuteen, mukaan lukien suhde EU:n tietosuojasääntelyyn. Rahapelilainsäädäntöä koskevat ehdotukset on ilmoitettu Euroopan komissiolle teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin (EU) 2015/1535 mukaisesti marraskuussa 2024 (2024/0601/FI). Selvityksen mukaan komissio ei ole antanut huomautusta eikä yksityiskohtaista lausuntoa. Viimeisin menettelyyn liittyvä odotusaika, jonka aikana ehdotusta ei saa direktiivin mukaan hyväksyä, on päättynyt maaliskuussa 2025. 

Rahapelihaittojen ehkäiseminen

Rahapeliuudistuksen tavoitteena on ollut löytää sääntelyratkaisu, jossa rahapelihaittojen ehkäisemiseen ja vähentämiseen tähtäävä rajoittava sääntely on tasapainossa kanavointikykyä ja rahapelijärjestelmän houkuttelevuutta tukevien elementtien kanssa. Hallituksen esityksessä uudistuksen arvioidaan altistavan väestöä rahapelien laajenevalle tarjonnalle ja näkyvyydelle ja siirtävän entisestään rahapelaamista nettiin ja korkeamman riskin rahapeleihin. Toisaalta uudistus antaa mahdollisuuden ulottaa sääntelyä valtaosaan rahapelaamista ja mahdollistaa haittojen torjuntaan vaikuttamisen nykyistä suuremmassa osassa rahapelaamista. 

Hallintovaliokunta katsoo, että kanavointiastetta parantamalla eli ohjaamalla kysyntää entistä enemmän säännellyn ja valvotun järjestelmän piiriin voidaan tehostaa pelihaittojen ehkäisemistä. Kanavointiasteeseen vaikuttaa ennen kaikkea sääntelyn muodostama kokonaisuus. Kanavointikyvyn kannalta keskeisiä ovat linjaukset veroasteesta, markkinointiehdoista, pelaamisen rajoituskokonaisuudesta, toimiluvanhaltijan huolenpitovelvollisuudesta sekä viranomaisten työkaluista luvattoman tarjonnan torjuntaan. 

Rahapelihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi, väärinkäytösten estämiseksi sekä pelaajien oikeusturvan ja kuluttajansuojan varmistamiseksi rahapelilaissa ehdotetaan säädettäväksi muun ohella rahapelaamisen ikärajasta, pelaajien rekisteröinnistä ja henkilöllisyyden todentamisesta, pelitilin kautta tapahtuvasta pelaamisesta ja muusta tunnistautuneena pelaamisesta, peliestoista ja pelaamista koskevista rajoituksista sekä markkinoinnin rajoituksista. Rahapelaamisen ikäraja olisi 18 vuotta, kuten nykyisinkin. Ehdotetun lain mukaan kaikki rahapelaaminen edellyttää pelaajan tunnistautumista. Lakiin sisältyvät myös säännökset hallitusohjelmassa tarkoitetusta keskitetystä peliestorekisteristä, jonka kautta pelaaja voi asettaa pelieston kaikkien toimiluvanhaltijoiden toimeenpanemiin rahapeleihin. 

Ehdotettuun rahapelilakiin sisältyy runsaasti toimiluvanhaltijoihin kohdistuvaa sääntelyä rahapelihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Yksinoikeustoimiluvanhaltijalle ja rahapelitoimiluvanhaltijalle säädetään velvollisuus suojella pelaajia rahapelihaitoilta (huolenpitovelvollisuus), johon kuuluu myös liiallisen pelaamisen torjuminen jatkuvalla pelikäyttäytymisen seurannalla ja arvioinnilla. Laissa säädetään myös yksinoikeustoimiluvanhaltijan ja rahapelitoimiluvanhaltijan informointivelvollisuudesta. Sen mukaisesti rahapelin toimeenpanon yhteydessä pelaajille on annettava tiedot muun muassa pelaamisen estämisen keinoista ja annettava arvio rahapelin haittariskistä. Toimiluvanhaltijan on mahdollistettava pelaajalle eston asettaminen toimiluvanhaltijan rahapeleihin peli- tai toimeenpanomuotokohtaisesti toistaiseksi tai määräajaksi. Lisäksi toimiluvanhaltijan on mahdollistettava toimeenpanemiensa rahapelien pelaamisen estäminen siten, että esto tulee voimaan välittömästi. Tällainen välitön esto olisi voimassa sen asettamista seuraavan vuorokauden loppuun. 

Toimiluvanhaltijan on myös varmistettava, että pelaaja asettaa pelitilin kautta pelattaville peleille toimiluvanhaltijakohtaisen pelaajan pankkitilin ja pelitilin välisen vuorokausi- ja kuukausikohtaisen rahansiirtorajan. Yksinoikeustoimiluvanhaltijalla ja rahapelitoimiluvanhaltijalla on lisäksi velvollisuus tarvittaessa asettaa pelaamiselle määrällisiä ja ajallisia rajoituksia sekä tarjota pelaajille mahdollisuus itse asettaa kyseisiä rajoituksia. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää toimiluvanhaltijakohtaisista enimmäistappiorajoista, jotka koskevat laissa mainittuja korkean pelihaittariskin sisältäviä rahapelejä. 

Pelitiliä koskevan 22 §:n mukaan toimiluvanhaltijan tulee mahdollistaa pelaajalle näkymä pelaajan pelitilillä oleviin varoihin, varojen siirtoihin, pelitapahtumiin sekä pelaamista koskeviin rajoituksiin. Säännös myös velvoittaa toimiluvanhaltijaa tarjoamaan pelaajalle työkalun, jonka avulla pelaaja voi arvioida omaa pelikäyttäytymistään kuukausi- ja vuositasolla. 

Hallintovaliokunnalle esitetyn selvityksen mukaan laissa edellytettävään keskitettyyn peliestorekisteriin on uudistuksen toimeenpanohankkeessa suunniteltu sisällytettäväksi lisäksi pelaajalle mahdollisuus omien rahapelikulutustietojen tarkasteluun. Valiokunta toteaa, että kokonaiskuvan muodostaminen pelitapahtumista edistää pelihaittojen ehkäisemistä ja tunnistamista. Toiminnallisuus palvelee myös pelaajan EU:n tietosuoja-asetuksen mukaista oikeutta tarkistaa hänestä kerätyt tiedot. Selvityksen mukaan toiminnallisuutta suunnitellaan valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä. 

Muita rahapelilakiin sisältyviä haittojen torjuntaan tähtääviä säännöksiä ovat muun muassa velaksi pelaamisen, ilmaispelien ja alennusten kielto (25 §), säännökset rahapeliautomaattien sijoittelusta (38 §) sekä itsepalvelupäätteitä koskeva kielto (40 §). 

Lapset ja nuoret

Hallintovaliokunta korostaa erityisesti lasten ja nuorten suojelemista rahapelihaitoilta. Selvityksen mukaan 18-24-vuotiaat ovat muita ikäryhmiä alttiimpia rahapelaamisesta aiheutuville taloudellisille, sosiaalisille ja terveydellisille haitoille. Tutkimusten mukaan varhaisnuoruudessa alkanut säännöllinen rahapelaaminen lisää rahapeliongelmien ja päihderiippuvuuksien kehittymisen riskiä aikuisiällä. Alaikäisten nuorten altistuminen rahapelimainonnalle saattaa lisätä nuorten kiinnostusta rahapelaamista kohtaan. 

Rahapelilakiin sisältyvissä markkinointisäännöksissä kiinnitetään erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan markkinointiin. Ehdotetun 55 §:n mukaan markkinoinnin tulee aina sisältää tieto rahapelaamisen sallitusta ikärajasta. Ehdotetun 53 §:n mukaisesti markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin eikä markkinoinnissa saa esiintyä alaikäisiä henkilöitä. Rahapelejä ei saa markkinoida sellaisessa televisio- ja radiotoiminnassa eikä kuvaohjelman elokuvateatterissa tapahtuvassa julkisessa esittämisessä tai julkaisutoiminnassa, joka on suunnattu alaikäisille, eikä sellaisen median palvelussa, joka on suunnattu alaikäisille. Rahapelejä ei saa myöskään markkinoida sellaisissa urheilutapahtumissa tai muissa yleisötapahtumissa, jotka on suunnattu alaikäisille. Myös ulkomarkkinointiin ehdotetaan rajoituksia (51 §). 

Toimiluvanhaltija saa ehdotetun 51 §:n mukaan markkinoida rahapelejä ainoastaan omilla verkkosivuillaan ja omilla sosiaalisen median tileillä siten, että markkinointi ei ole vuorovaikutteista kuluttajan kanssa. Rajoitukset estävät niin sanotun vaikuttajamarkkinoinnin markkinoinnin keinona. Näiden rajoitusten tarkoituksena on osaltaan rajoittaa markkinointia nuorten suosimissa markkinointikanavissa. Selvityksen mukaan erityisesti nuoret ovat vastaanottavaisia vuorovaikutteiselle markkinoinnille.  

Myös sponsorointia koskevassa säännöksessä (56 §) kiinnitetään huomiota lasten suojelemiseen rahapelihaitoilta. Sponsorointia koskevia sopimuksia ei saa tehdä alle 18-vuotiaiden kanssa tai koskien alle 18-vuotiaiden tapahtumia, kilpailuja, sarjoja taikka niihin rinnastettavia tilaisuuksia. Tehdessään sponsorointia koskevia sopimuksia toimiluvanhaltijan tulee varmistaa, että sen nimi tai logo ei esiinny alle 18-vuotiaiden käyttöön erityisesti tarkoitetuissa tuotteissa tai palveluissa. Sponsorointia koskevia sopimuksia ei saa tehdä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tuottavat alle 18-vuotiaisiin kohdistettua sisältöä tai koskien sellaisia tapahtumia, jotka kohdistuvat alle 18-vuotiaisiin. Sponsorointia ei saa myöskään kohdistaa tuotteisiin tai palveluihin, jotka on erityisesti tarkoitettu alle 18-vuotiaiden käyttöön. 

Esityksen valmistelun yhteydessä ja valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin myös eräitä muita keinoja, esimerkiksi rahapelaamisen ikärajan nostaminen, erityisesti korkean riskin rahapelien, kuten nopearytmisten verkkorahapelien, osalta. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan ikärajan nostaminen todennäköisesti vähentäisi nuorten aikuisten rahapelaamista, mutta toisaalta mahdollisuus pelata järjestelmän ulkopuolisilla rahapelisivustoilla heikentäisi ikärajan noston vaikutusta. Hallintovaliokunta toteaa, että nuoret aikuiset ovat riskiryhmänä myös rahapelihaitoille, jotka aiheutuvat järjestelmän ulkopuolisesta ja sääntelyn ulkopuolelle jäävästä rahapelitarjonnasta. Esimerkiksi nuorille aikuisille asetettavien alempien kulutusrajojen tehokkuutta arvioidaan puolestaan vähentävän se, että pelaajalla voi olla käytössään useita pelitilejä ja useita itse asettamiaan toimiluvanhaltijakohtaisia rahansiirtorajoja. Myös valtioneuvoston asetuksella säädettävät enimmäistappiorajat ovat toimiluvanhaltijakohtaisia. 

Valiokunta tähdentää, että toimiluvanhaltijalle 34 §:ssä säädettävä huolenpitovelvollisuus on laaja. Siihen sisältyy myös liiallisen pelaamisen torjuminen peliyhtiön jatkuvalla pelikäyttäytymisen seurannalla ja arvioinnilla. Tekemänsä haittariskien arvion perusteella toimiluvanhaltija voi muun muassa rajoittaa digitaalista markkinointia ja vaikuttaa erilaisten pelaamisen hallinnan työkalujen nostamiseen esille pelipalvelussa. Kuten edellä on todettu, toimiluvanhaltijoille säädetään myös velvollisuus tarvittaessa asettaa pelaamiselle määrällisiä ja ajallisia rajoituksia sekä tarjota pelaajille mahdollisuus asettaa itse kyseisiä rajoituksia. Toimiluvanhaltijat voivat näissä toimenpiteissään huomioida erityisesti nuoret aikuiset ja esimerkiksi asettaa heille erityisiä rajoituksia. Toimiluvanhaltijoiden on myös raportoitava vuosittain valvontaviranomaiselle toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt rahapelihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi (68 §). 

Pelihaittatyö ja sen rahoitus

Ehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tehtävänä on voimassa olevan lain mukaisesti seurata, tutkia ja arvioida rahapelihaittoja sekä kehittää niiden ehkäisyä ja hoitoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) hoitaa tehtävää STM:n toimeksiannon mukaisesti ja toimii tässä tarkoituksessa pelihaittarekisterin rekisterinpitäjänä. Ehdotettuun rahapelilakiin sisältyvät myös säännökset THL:n ja STM:n tiedonsaantioikeudesta. 

Pelihaittatyö rahoitetaan nykymallista poiketen budjettivaroista. Uutta sääntelyä ovat valtionavustukset, joita THL voi myöntää lakisääteisiä palveluja täydentävien sähköisten, anonyymien pelihaittapalveluiden toimintaan, pelihaittoja vähentävän alueellisen työn kehittämiseen ja pelihaittojen ehkäisyä ja vähentämistä tukevaan tieteelliseen tutkimukseen. 

Rahapelilakiin sisältyvää valtionavustuksista ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pelihaittatyöstä muodostuvaa kokonaisuutta toteutetaan yhteistyössä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Hyvinvointialueiden palvelurakenne sekä ehkäisevässä että korjaavassa pelihaittatyössä pitää sisällään merkittävästi myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen tekemää työtä. Yhteistyötä ylläpidetään eri verkostoissa ja sitä vahvistetaan osana rahapelipoliittisen ohjelman toimeenpanoa, jonka alajaostoihin järjestöjä ja muita toimijoita kutsutaan mukaan. 

Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026—2029 sisältää hallituksen esityksen mukaisesti 2,8 miljoonan euron määrärahan THL:n toimintamenoihin rahapelihaittojen seurantaa, tutkimusta ja arviointia sekä rahapelihaittojen ehkäisyn ja hoidon kehittämistä (luku 10) varten. Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että julkisen talouden suunnitelma ei sisällä määrärahoja luvun 9 mukaisiin valtionavustuksiin pelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen eikä STM:n menoihin 98 §:n mukaisten tehtävien toimeenpanosta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puuttuvasta pelihaittatyön rahoituksesta valmistellaan esitys vuosille 2027—2030 laadittavaan julkisen talouden suunnitelmaan. 

Maltillisuus ja muu markkinoinnin rajoitussääntely

Perustuslakivaliokunta toteaa, että rahapelien markkinoinnin rajoitussääntely on merkityksellistä erityisesti perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden kannalta. Sääntely on merkityksellistä myös elinkeinovapauden kannalta. Arviointitilanne on tältä osin aikaisemmasta poikkeava rahapelielinkeinon osittaisen toimiluvanvaraiseksi ja kilpailulliseksi vapauttamisen vuoksi.  

Elinkeinovapauden ja sananvapauden kannalta ehdotetun markkinointia koskevan sääntelyn valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on merkityksellinen erityisesti perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluva lailla säätämisen täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimus. Tämän vaatimuksen merkitys korostuu, koska markkinointia koskevaan sääntelyyn kohdistuu osittain mahdollisuus seuraamusmaksun määräämiseen. 

Perustuslakivaliokunnan mukaan täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta arvioituna ehdotettu sääntely sisältää tulkinnanvaraisia ja väljiä säännöksiä ja ilmaisuja, joiden merkitys ja käyttöyhteydet eivät täsmenny myöskään hallituksen esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa. Tällaisia säännöksiä ovat etenkin rahapelilakiehdotuksen 51 §:n 2 momentti, jonka mukaan rahapelejä ja yksinoikeustoimiluvanhaltijaa ja rahapelitoimiluvanhaltijaa saa markkinoida, jos markkinointi on määrältään, laajuudeltaan, näkyvyydeltään ja toistuvuudeltaan "maltillista", samoin kuin suuri osa kiellettyjä markkinointikeinoja ja -tapoja sääntelevistä 52 §:n 1—15 kohdasta.  

Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu ilmaisu maltillisesta markkinoinnista jää siinä määrin avoimeksi, ettei sitä voida pitää nyt arvioitavana olevassa sääntely-yhteydessä valiokunnan tulkintalinjan mukaisesti riittävän täsmällisenä. Hallintovaliokunnan on täsmennettävä tätä käsitettä. Tällainen muutos on edellytyksenä esityksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Hallintovaliokunta toteaa, että uutta rahapelijärjestelmää koskevan hallitusohjelmakirjauksen mukaan markkinoinnin on oltava sisällöltään, laajuudeltaan, näkyvyydeltään ja toistuvuudeltaan maltillista ja vastuullista. Rahapelilaissa ehdotetaan säädettävän sallituista markkinoinnin kanavista. Markkinoinnin tulee olla toimiluvanhaltijan itsensä toteuttamaa tai tuottamaa ja markkinoinnin levittämisen taustalla tulee aina olla sopimussuhde toimiluvanhaltijaan. Toimiluvanhaltijan tulee hallita markkinoinnin määrää ja kattavuutta markkinoinnin maltillisuuden varmistamiseksi, mikä on mahdollista toteuttaa omien kanavien ja medioiden kautta tehdyssä markkinoinnissa. 

Ehdotetun 51 §:n perustelujen mukaan maltillisuuden arviointi valvontatoiminnassa koskee usean toimiluvanhaltijan rahapelijärjestelmässä erityisesti yksittäisen toimiluvanhaltijan markkinoinnin maltillisuuden arviointia. Mikäli toimiluvanhaltijan markkinointi rajautuu esimerkiksi tiettyyn tapahtumaan rajatulla alueella ja rajatun ajan, markkinoinnin voidaan lähes aina katsoa olevan maltillista. Mikäli toimiluvanhaltija puolestaan täyttää kaikki tv-markkinointispotit omalla mainonnallaan, markkinointi on selvästi ristiriidassa momentissa tarkoitetun maltillisuusedellytyksen kanssa. 

Käsite maltillisuus sisältyy voimassa olevan arpajaislain 14 b §:ään ja se esiintyy myös Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (esimerkiksi yhdistetyt asiat C-316/07, C-358/07-C-360/07, C-409/07 ja C-410/07, Stoss ym.). Maltillisuudella tarkoitetaan kohtuullisuutta markkinoinnin määrän, laajuuden, näkyvyyden ja toistuvuuden osalta. Maltillisuuden voidaan katsoa tarkoittavan myös hillittyä markkinointia.  

Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisen huomautuksen huomioon ottamiseksi, että maltillisen markkinoinnin käsitettä täsmennetään jäljempänä esitetyllä tavalla (1. lakiehdotuksen 51 §:n 2 momentti). 

Ehdotettua sääntelyä markkinoinnin rajoittamisesta voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä kohdittaisesta tulkinnanvaraisuudesta ja väljyydestä huolimatta pitää yleisesti ottaen valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävänä ottaen huomioon rahapelitoiminnan erityisluonne sekä sääntelyn perustuminen perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviin ja yhteiskunnallisesti painaviin perusteisiin väestön terveyden edistämisestä ja lasten suojelusta.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotuksen 52 §:n sääntely muodostuu kuitenkin valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi. Valiokunnan mielestä elinkeinovapauteen ja sananvapauteen kohdistuvan rajoituksen oikeasuhtaisuuden vuoksi hallintovaliokunnan tulee täsmentää epätäsmälliseksi jääviä 52 §:n 1 momentin 1—14 kohtien säännöksiä. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotuksen 52 §:n 1 momentin 15 kohdan yleislauseke vaikuttaa joka tapauksessa niin avoimelta, että perusoikeusrajoituksen täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vuoksi kyseinen kohta tulee poistaa. Tällaiset muutokset ovat edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Hallintovaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotettu 52 § kielletyistä markkinointikeinoista ja -tavoista sisältää sellaisia markkinointia koskevia periaatteita, joiden EU-tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut olevan ristiriidassa rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen ehkäisemisen ja vähentämisen kanssa. Luettelon kohtiin sisältyvät ilmaisut ja käsitteet ovat saadun selvityksen mukaan sääntelykohteena olevien useissa eri valtioissa rahapelejä toimeenpanevien rahapeliyhtiöiden, voimassa olevan lain mukaisesta markkinoinnin valvonnasta vastaavan Poliisihallituksen sekä myös laajemmin rahapelialan eri toimijoiden keskuudessa yleisesti käytettäviä, tunnistettavia ja ymmärrettäviä. Vastaavan kaltaista sääntelyä sisältyy usean muun eurooppalaisen valtion lainsäädäntöön. Lisäksi esimerkiksi kielletyiksi markkinointikeinoiksi ehdotetut rahapelaamisen ihannointi, arkipäiväistäminen ja taloudellisen aseman parantaminen sisältyvät ja ovat sisältyneet Veikkaus Oy:n omiin markkinointiviestinnän vastuullisuusperiaatteisiin jo ennen voimassa olevaan lakiin sisältyvien säännösten antamista. Poliisihallitus on käsitellyt kyseisiä markkinointitapoja rahapelien markkinointia koskevissa linjauksissaan. 

Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen huomioon ottamiseksi hallintovaliokunta ehdottaa, että 52 §:n 1 momentin 15 kohta poistetaan ja että pykälää muilta osin täsmennetään jäljempänä esitetyin tavoin (1. lakiehdotuksen 52 §). 

Hakusanamarkkinointi

Valiokuntakäsittelyn yhteydessä on noussut esiin muun muassa kysymys hakukonemarkkinoinnin suhteesta uuden rahapelilain sääntelyyn. Hakukonemarkkinointi on digitaalisen markkinoinnin keino, jolla parannetaan verkkosivuston näkyvyyttä hakukoneiden hakutuloksissa ja siten parannetaan esimerkiksi sivuston kävijämääriä. Hakukonemarkkinointia voidaan tehdä optimoimalla omia verkkosivuja hakutuloksen parantamiseksi tai käyttämällä hakusanamainontaa, jossa hakukoneelle on maksettu tietyn hakusanan käyttämisen ja hakutuloksen yhteydessä näkyvästä mainoksesta (hakusanamarkkinointi). 

Hallintovaliokunta toteaa, että hakusanamarkkinointi ei ole hallituksen esityksessä ehdotetun rahapelilain mukaan sallittua markkinointia, sillä se ei sisälly lain 51 §:n 3 momentissa sallittuihin markkinointikanaviin. Lainkohdassa sallittujen markkinointikanavien luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi. Valiokunta katsoo myös, että hakusanamarkkinointi ei rinnastu ehdotetun 51 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettua painettua mediaa vastaavaan sähköiseen julkaisuun. 

Hakusanamarkkinoinnin salliminen avaa uuden markkinointikanavan rahapelien markkinointiin. Hallintovaliokunta pitää kuitenkin esityksen kanavointitavoitteen kannalta tarkoituksenmukaisena, että hakusanamarkkinointi sallitaan, mutta tietyin laissa säädettävin reunaehdoin. Verkossa toimivien hakukoneiden, kuten Google, käyttäminen ihmisten päivittäisenä perustoimintana voi altistaa rahapelien markkinoinnille myös niitä ihmisiä, jotka eivät lähtökohtaisesti ole rahapeleistä tietoa hakemassa, mikäli hakusanojen käyttämistä ei sääntelyllä rajoitettaisi. 

Valiokunta ei katso lain ja markkinointia koskevien säännösehdotusten haittojen torjuntaa koskevien tavoitteiden näkökulmasta tarkoituksenmukaisena laajentaa sallittua markkinointia kaikkiin digitaalisiin kanaviin. Tällainen muutos laajentaisi merkittävästi rahapelien markkinointia ja niiden näkyvyyttä digitaalisessa ympäristössä, jossa erityisesti lapset ja nuoret kuluttavat runsaasti aikaa. 

Valiokunta toteaa, että kaikkeen rahapelien markkinointiin liittyy riskejä rahapelihaittojen näkökulmasta. Hakusanamarkkinoinnin ei kuitenkaan arvioida olevan hallitusohjelman ja hallituksen esityksen haittojen torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamista merkittävästi haittaava markkinointikeino, sillä henkilöt, jotka altistuvat hakusanamarkkinoinnille, ovat pääsääntöisesti hakemassa rahapeleihin liittyvää tietoa ja käyttävät aiheeseen liittyviä hakusanoja. Valiokunta ehdottaa näin ollen, että rahapelilain 51 §:n 3 momenttiin lisätään hakusanamarkkinointia koskeva uusi 6 kohta jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin esitetyin tavoin. 

Kilpailumanipulaation ja rahanpesun torjuminen

Kilpailumanipulaatio tarkoittaa vilpillistä vaikuttamista kilpailun tai ottelun kulkuun tai sen lopputulokseen. Hallintovaliokunta toteaa, että ehdotettuun rahapelilakiin sisältyy useita kilpailumanipulaation torjuntaan liittyviä säännöksiä, kuten rajoitukset tarjottaviin vedonlyönnin kohteisiin, toimiluvan hakijan velvollisuus toimilupaa hakiessa esittää menettelytavat kilpailumanipulaation havaitsemiseksi, estämiseksi ja ilmoittamiseksi sekä toimiluvanhaltijan velvollisuus keskeyttää vedonlyönti ja vuosittainen raportointivelvollisuus epäilyttävästä vedonlyönnistä ja kilpailumanipulaation torjuntatoimenpiteistä. 

Hallintovaliokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin tärkeänä, että Suomi on myös käynnistänyt valmistelun Euroopan neuvoston urheilukilpailujen manipulaation vastaisen sopimuksen ratifioimiseksi (nk. Macolinin sopimus). Sopimuksella pyritään torjumaan urheilukilpailujen manipulointia ottamalla käyttöön ehkäiseviä ja havaitsevia mekanismeja sekä erityisesti rikosseuraamuksia. Lisäksi yleissopimuksella edistetään viranomaisten, urheilujärjestöjen ja urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden välistä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Sopimuksen ratifioinnin yhteydessä on tarkoitus tarkastella, mitä lainsäädäntömuutoksia mahdollisesti sopimus edellyttää. 

Hallintovaliokunta toteaa lisäksi, että valtioneuvosto on antanut periaatepäätöksen kansalliseksi korruptionvastaiseksi strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi 2025—2027. Sen yhtenä toimenpiteenä on, että urheilukilpailumanipulaatiota koskevaa lainsäädäntöä selvitetään. Toimenpidesuunnitelman mukaan selvitys toteutetaan virkatyönä 2025—2027. 

Hallintovaliokunta pitää lainsäädännön ja muiden toimenpiteiden edelleen kehittämistä tärkeänä kilpailumanipulaation ja myös rahanpesun riskien ehkäisemiseksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että esimerkiksi urheilupetoksen kriminalisointi voisi mahdollistaa nykyistä tehokkaamman puuttumisen kilpailumanipulaatioon myös muussa kuin elinkeinotoiminnaksi katsottavassa urheilussa. Hallintovaliokunta tähdentää myös esimerkiksi tiedonvaihdon tehostamista. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että rahanpesun torjunnan tehostamiseksi arvioidaan lainsäädännöllisiä keinoja sen varmistamiseksi, että pelitilin ja siihen liitettävän pankkitilin haltija on sama henkilö, ja että varat maksetaan vain pankkitilille, jonka omistaa sama henkilö, jolla on rahapelitili. 

Rahapelitoiminnan valvonta

Rahapelilain mukaisena toimilupa- ja valvontaviranomaisena toimii uusi, valtion aluehallintouudistuksessa perustettu Lupa- ja valvontavirasto rahapelilain voimaantulosta alkaen. Siihen saakka Poliisihallitus toimii rahapelilain mukaisena toimilupaviranomaisena ja valvoo myös Veikkaus Oy:n arpajaislain nojalla yksinoikeudella harjoittamaa rahapelitoimintaa. Rahapelitoiminnan ja markkinoinnin valvontaa koskeva sääntely sisältyy ehdotetun rahapelilain 5—8 lukuihin.  

Hallintovaliokunnalle esitetyn arvion mukaan uuden rahapelijärjestelmän myötä valtakunnassa lainmukaisesti toimivien rahapeliyhtiöiden määrä tulee kasvamaan nykyisestä yhdestä yksinoikeusyhtiöstä määrän ollessa jatkossa joitakin kymmeniä yhtiöitä. Samalla valvontaviranomaisen tehtävät muuttuvat ja valvontaviranomaiselle tulee uusia tehtäviä, joista merkittävimmät ovat toimilupahakemusten käsittely ja toimiluvan ehtojen toteutumisen valvonta sekä peliestorekisterin ylläpito. Valiokunta tähdentää valvontaviranomaisen roolia myös toimilupajärjestelmän ulkopuolisten toimijoiden valvonnassa. Lisäksi tehokkaan valvonnan kannalta tarvitaan toimivaa tiedonvaihtoa niin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä kuin kansainväliselläkin tasolla. 

Esityksen tavoitteena on, että jatkossa lupa- ja valvontaviranomaisen tehtävistä aiheutuvat kustannukset katetaan toimiluvanhaltijoilta perittävillä hakemus- ja valvontamaksuilla. Budjettirahoitusta tullaan kuitenkin tarvitsemaan uudistuksen toimeenpanovaiheessa ja mahdollisesti myös myöhempinä vuosina. Hallintovaliokunta korostaa uudistuksen toimeenpanon riittävän resursoinnin tärkeyttä. Valvonnan toteuttaminen edellyttää asianmukaisia henkilöstövoimavaroja sekä huomattavia muutoksia valvonnassa käytettäviin tietojärjestelmiin. Myös järjestelmien jatkokehitykseen ja ylläpitoon tulee varautua. 

Verotukseen liittyvät säännösehdotukset

Rahapelitoiminnan yhtenäiseksi arpajaisverokannaksi ehdotetaan 22 prosenttia. Verovelvollinen on arpajaisverotuksen periaatteiden mukaisesti rahapelien toimeenpanija, ja vero lasketaan ehdotuksen mukaan tuotosta eli pelipanosten ja pelaajille maksettujen voittojen erotuksesta, niin sanotusta pelikatteesta, kuten rahapeleistä nykyäänkin. Esityksen mukaan verokannan määrittämisen lähtökohtana on ollut korkean kanavointiasteen saavuttaminen samalla turvaten korkean verokertymän. 

Valtiovarainvaliokunta toteaa lausunnossaan (VaVL 2/2025 vp) pitävänsä ehdotettua rahapelitoiminnan 22 prosentin arpajaisverokantaa perusteltuna. Valiokunta katsoo, että jatkossa arpajaisverokannan nostoa tai verokantojen eriyttämistä on perusteltua tarkastella verotuottojen lisäämiseksi. Valiokunta viittaa myös esityksessä todettuun, että yhtenäistä arpajaisverokantaa voidaan pitää perustelluimpana vaihtoehtona, kun otetaan huomioon verotuottojen vakaus, verorasituksen ennustettavuus ja tasapuolinen kohdentuminen sekä hallinnollinen toimeenpantavuus. Yhtenäisen arpajaisverokannan on arvioitu olevan taloudellista käyttäytymistä mahdollisimman vähän vääristävä. 

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että koska ehdotetun tuloverolain 85 §:n myötä rahapelijärjestelmän ulkopuoliset rahapelivoitot olisivat saajalleen veronalaista tuloa — EU/ETA aluetta koskevin poikkeuksin — ulottuisi rahapeleihin kohdistuvien tappioiden pääsääntöinen vähennyskelvottomuus rahapelijärjestelmän ulkopuolisiin rahapeleihin. Verovapauden ulkopuolelle jääviin rahapeleihin kohdistuvien tappioiden pääsääntöinen vähennyskelvottomuus arvioitaisiin jatkossakin vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja koskevan tuloverolain 29 §:n 1 momentin ja vähennyskelvottomia elantomenoja koskevan tuloverolain 31 §:n 4 momentin säännösten perusteella. Valiokunta kiinnittää huomiota ETA-alueen ulkopuolella fyysisesti paikan päällä satunnaisesti tapahtuvien rahapelien tuottamien tappioiden verovähennyskelvottomuuden aiheuttamiin mahdollisiin ongelmiin. 

Hallintovaliokunta toteaa, että esitykseen ei sisälly ehdotusta rahapelaamisesta aiheutuvien tappioiden verokohtelun muuttamiseksi. Verolainsäädännön kysymykset eivät kuulu hallintovaliokunnan toimialaan, mutta valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan satunnaisesti pelattujen veronalaisten rahapelien osalta elantomenojen vähennyskelpoisuuden salliminen merkitsisi puuttumista tuloverolain keskeiseen periaatteeseen vähennyskelpoisista menoista ja siten poikkeusta tuloverolain järjestelmästä. Selvityksen mukaan lainvalmistelun yhteydessä on arvioitu, että rahapelisääntelyn johdonmukaisuuden kannalta ei ole perusteltua laajentaa rahapelitappioiden vähennyskelpoisuutta taikka verotuksen keinoin kannustaa tai tukea rahapelijärjestelmän ulkopuolista rahapelaamista. 

Valtiovarainvaliokunnan lausunnon mukaan kilpailun avaamisen rahapelitoiminnassa on katsottu edellyttävän, että Suomeen sijoittautuneisiin toimiluvanhaltijoihin sovelletaan tuloverotuksessa samoja verotusperiaatteita kuin muiden toimialojen yrityksiin. Tämä koskee myös Veikkaus Oy:n ja PAF:n (Ålands penningautomatförening) konserniin kuuluvan toimiluvanhaltijan rahapelitoimintaa. Esityksessä ehdotetaan tuloverolain muuttamista siten, että Veikkaus Oy ja PAF siirtyvät normaalin yhteisöverotuksen piiriin myös niiden yksinoikeuden nojalla harjoittamien arpajaisten ja rahapelitoiminnan osalta. Esityksen perustelujen mukaan yhtenäinen verokanta selkeyttää verotusta, ilmentää osaltaan rahapelitoiminnan sääntelykokonaisuuden johdonmukaisuutta ja se voidaan toteuttaa budjettineutraalisti sekä valtakunnan että Ahvenanmaan kannalta. Lisäksi yhtenäisen verokohtelun on katsottu edistävän markkinaehtoisuuden toteutumista konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa, kun markkinaehtoisuudesta poikkeamisella ei olisi saavutettavissa veroetua koko konsernin tasolla. 

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 49 §:n mukaisesti Ahvenanmaan maakunnalle palautetaan vuosittain verotasoituksena valtion varoista maksetut yhteisöveron ja arpajaisveron rahamäärät. Valtiovarainministeriö ja Ahvenanmaan maakunnan hallitus arvioivat itsehallintolain 48 §:n mukaan vähintään joka kolmas vuosi, onko 47 §:n 2—4 momentissa säädettyjä perusteita muuttaa tasoitusperustetta, ja tekevät ehdotuksensa Ahvenanmaan valtuuskunnalle. 

Elinkeino- tai ammatinharjoitustoimintana pelattaviin rahapeleihin liittyviä kysymyksiä

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota hallituksen esitykseen sisältyviin rahapelilain 85 §:n säännöskohtaisiin perusteluihin, joissa käsitellään säännösehdotuksen perustelemisen lisäksi myös ammattimaiseen pokerinpelaamiseen ja ammattimaiseen vedonlyöntiin kohdistuvaa verotuskäytäntöä. Perustuslakivaliokunta on aiemmin kiinnittänyt huomiota ammattimaisen vedonlyönnin ja pokerinpelaamisen arvioimiseen perustuslain 15 §:n 1 momentin turvaaman omaisuudensuojan ja perustuslain 18 §:n 1 momentin turvaaman elinkeinovapauden kannalta ja pitänyt sääntelyä maksuliikenteen estosta ongelmallisena omaisuuden suojan kannalta (PeVL 46/2021 vp, kappale 21—23). Valiokunnan saaman selvityksen valossa nyt arvioitavan ehdotuksen perusteluissa kuvatuissa tapauksissa saattaa olla mahdollista, että ammatinharjoitustarkoituksessa pelattavasta vedonlyönnistä tai pokerinpelaamisesta maksettava tulovero voisi muodostua kokonaisuutena suuremmaksi kuin ammatinharjoittamisesta saadut tulot. 

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan lainsäädäntö, jonka perusteella laillisella elinkeinon- tai ammatinharjoittamisella ansaittuun tuloon kohdistuva veron määrä voisi yksittäistapauksessa muodostua suuremmaksi kuin siitä tosiasiassa saatu tulo, olisi konfiskatorisen verotuksen kiellon vastainen ja siten ongelmallinen omaisuuden suojan sekä myös elinkeinovapauden kannalta. Sen sijaan nettotulojen verotukseen nojautuvien ratkaisujen voidaan katsoa yleisellä tasolla arvioituna täyttävän usein valiokunnan käytännössä verolainsäädännölle asetetut vaatimukset, edellyttäen että veron määrä muutoin täyttää oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Perustuslakivaliokunta katsoo, että hallintovaliokunnan tulee mietinnössään ottaa huomioon edellä esitetyt perustuslailliset huomiot ja varmistua sääntelyn asianmukaisuudesta niiden osalta. 

Hallintovaliokunnalle toimitetun selvityksen mukaan nykyisessä lainsäädännössä, kun toiminta katsotaan elinkeinotoiminnaksi tai muuksi tulonhankkimistoiminnaksi, toiminnasta aiheutuvat tulonhankkimismenot ovat vähennyskelpoisia, eikä veron määrä voi nousta nettotuloa suuremmaksi. Myös rahapelaamista arvioidaan verotuksessa sen mukaan, onko kyse harrastustoiminnasta, tulonhankkimistoiminnasta vai elinkeinotoiminnasta. Elinkeinotoiminta ja muu tulonhankkimistoiminta on toimintaa, jota harjoitetaan vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa. Toiminnassa katsotaan olevan vakaa tulonhankkimistarkoitus, jos siitä realistisesti on odotettavissa enemmän tuloja kuin menoja ainakin pitkällä aikavälillä. Silloin, kun kyse on elinkeinotoiminnasta tai muusta vakaasta tulonhankkimistoiminnasta, tulonhankkimistoiminnan menoja tarkastellaan tuloverotuksessa yleensä vuositasolla nettotulon verotuksen mukaisesti vähentämällä veronalaisista tuloista niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. 

Selvityksen mukaan pääsääntöisesti rahapelien pelaamista ei ole katsottu vakaaksi tulonhankkimistoiminnaksi. Rahapelaamisesta aiheutuneita tappioita on nykyisessä verotuskäytännössä käsitelty pääsääntöisesti vähennyskelvottomina elantomenoina. Rahapelien luonteesta on riippunut vähennyskelpoisten menojen kohdistaminen veronalaisiin rahapelivoittoihin. Selvityksen mukaan verotuskäytännössä ei merkittävissä määrin ole esiintynyt väitteitä siitä, että rahapelaamista olisi arvioitava elinkeinotoimintana tai muuna tulonhankkimistoimintana. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi pokerin pelaamista on voitu pitää vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa harjoitettuna toimintana, jos pokerin pelaaja saa pidemmän ajan kuluessa, käytännössä useamman verovuoden aikana, pääasialliset ansiotulonsa ja toimeentulonsa pokerin pelaamisesta. Verotuskäytännössä on vedonlyöntiä ja veikkaamista on tarkasteltu yksittäisinä tapahtumina, eikä hävityllä panoksella ole katsottu olevan vaikutusta voitonsaantimahdollisuuteen seuraavassa vedonlyönnissä. Voitollisessa vedossa tai veikkauksessa suoraan saatua voittoa kerryttävä panos on katsottu tulonhankkimismenoksi tuloverolain 29 §:n 1 momentin nojalla. Verotuskäytännössä tappiollisten vetojen ja veikkausten panoksia ei ole katsottu tuloverolain 29 §:n 1 momentin tulonhankkimistoiminnasta johtuneiksi menoiksi, koska vedonlyönnin ja veikkaamisen ei ole katsottu perustuvan pelaajan omaan toimintaan ja taitoon vastaavalla tavalla kuin elinkeinotoiminnassa tai muussa vakaassa tulonhankkimistoiminnassa. 

Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan ratkaisut yksittäistapauksissa siitä, harjoitetaanko rahapelien pelaamista tulonhankkimistoimintana vai ei, arvioidaan voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Käytännössä kysymys on merkityksellinen silloin, kun verovelvollinen saa veronalaisia rahapelivoittoja rahapeleistä. Tällöin kyse voi olla veronalaisista voitoista rahapeleistä, joita rahapeliyhtiö suuntaa Suomeen pelattavaksi ilman rahapelilain edellyttämää toimilupaa (toisin sanoen tarjoaa rahapelejä pelattavaksi Suomessa ilman toimilupaa), taikka veronalaisista voitoista EU/ETA-alueen ulkopuolella toimeenpannuista rahapeleistä. Oikeus- ja verotuskäytännön kehityksen varaan jäävät ratkaisut asioissa, mikä voimassa olevan lain mukaan kulloisessakin yksittäistapauksessa katsotaan tulonhankkimistoiminnaksi ja mitkä menot katsotaan veronalaisista tuloista vähennyskelpoisiksi tulonhankkimismenoiksi. Hallintovaliokunta ei ota kantaa lain tulkintaan. 

Järjestelmän ulkopuolinen pelaaminen

Hallintovaliokunta toteaa, että toimijoita tulee edelleen jäämään säännellyn markkinan ulkopuolelle aktiivisiksi toimijoiksi. Hallituksen esityksessä ehdotetaan ulkopuolisen toiminnan torjuntakeinoja, kuten ohjelmistotoimittajien lisensointi, lainvastaisen markkinointi- tai muun sisällön poistomääräys sekä voimassa olevaan arpajaislakiin sisältyvät hallinnolliset seuraamusmaksut sekä eräät muut sanktiot. Esitykseen ei sisälly ehdotuksia ulkopuolisen pelitarjonnan ja markkinoinnin rajoittamiseksi teknisillä estokeinoilla. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että esityksen perustelujen mukaisesti rahapelilain voimaantulon jälkeen seurataan uuden rahapelimarkkinan toimintaa ja arvioidaan tarvetta säätää maksuliikenne- ja verkkoliikenne-estoista ottaen huomioon muun ohella tekniset toteuttamismahdollisuudet ja tarkemmat kustannusvaikutukset pankeille ja internetoperaattoreille. Samassa yhteydessä tulee arvioida myös järjestelmän ulkopuolisen pelaamisen kiellon tarvetta ja mahdollisia muita keinoja. Lisäksi on arvioitava mahdollisista muutoksista seuraavia valvontaviranomaisten lisäresurssitarpeita. 

Uudistuksen voimaantulo

Hallituksen esityksen mukaan uusi rahapelilaki ja muut ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan pääosin voimaan 1.1.2027. Toimiluvan hakemista ja toimiluvan myöntämisen edellytyksiä, toimilupamenettelyyn liittyviä viranomaisen tiedonsaantioikeuksia ja yksinoikeuskorvausta koskevat rahapelilain säännökset tulisivat voimaan kuitenkin jo vuoden 2026 alusta lukien. Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta tulisi esityksen mukaan voimaan 1.1.2026, eli samaan aikaan, kun uuden rahapelilain yksinoikeuskorvausta koskevan sääntelyn on tarkoitus tulla voimaan. 

Hallintovaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että uuden rahapelilain voimaantuloa myöhennetään puolella vuodella, jolloin rahapelilaki tulisi voimaan 1.7.2027. Tämän vuoksi myös eräitä muita rahapelilain voimaantulosäännöksiä on tarpeen muuttaa. Nämä säännökset koskevat rahapelitoimialan valvonnan toimivallan Poliisihallitukselta Lupa- ja valvontavirastolle siirtymisen ajankohtaa, toimilupamenettelyä koskevien ja eräiden muiden säännösten voimaantuloa vuonna 2026 sekä peliohjelmistotoimilupaa koskevien säännösten voimaantuloa. Säännökset sisältyvät ehdotetun rahapelilain 106 §:ään. 

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että valvontatoimivallan siirto Poliisihallitukselta Lupa- ja valvontavirastolle on perusteltua toteuttaa samanaikaisesti rahapelilain voimaantulon kanssa eli 1.7.2027. Muutos vastaa myös hallituksen esityksessä ehdotettua ratkaisua. Valiokunnan ehdottama muutos merkitsee, että Poliisihallitus toimii kesäkuun 2027 loppuun saakka rahapelilain mukaisena toimilupaviranomaisena ja käsittelee yksinoikeus- ja rahapelitoimilupahakemuksia. Lisäksi Poliisihallitus valvoo kesäkuun 2027 loppuun saakka Veikkaus Oy:n rahapelitoimintaa arpajaislain nojalla sekä sitä, etteivät yksinoikeusjärjestelmän ulkopuoliset toimijat toimeenpane tai markkinoi rahapelejä arpajaislain vastaisesti. 

Hallintovaliokunta ehdottaa, että toimilupamenettelyä ja yksinoikeustoimiluvasta valtiolle maksettavaa korvausta koskevat ja eräät muut säännökset tulevat voimaan 1.3.2026. Uudistuksen käytännön toimeenpanon valmistelun näkökulmasta hallituksen esityksessä esitetty 1.1.2026 voimaantulo olisi valtiovarainministeriön ja Poliisihallituksen valiokunnalle antamien lausuntojen perusteella mahdollinen. Koska hallituksen esityksen käsittely on eduskunnassa kesken ja koska rahapelilain vuoden 2027 voimaantuloa on tarkoitus myöhentää, valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että rahapelilaki tulee toimilupamenettelyä ja eräitä muita säännöksiä koskevilta osin voimaan hieman hallituksen esityksessä ehdotettua myöhemmin eli 1.3.2026. Voimaantulon siirtäminen tältä osin mahdollistaa muun muassa sen, että Poliisihallitus voi rahapelilain vahvistamisen jälkeen antaa rahapelilain mukaiset tekniset määräykset ja mahdollisilla toimiluvan hakijoilla on mahdollista tutustua teknisten määräysten sisältöön ennen toimiluvan hakemista. Myös eräisiin muihin toimeenpanotoimiin saadaan hieman lisäaikaa. 

Valiokunnan edellä ehdottamasta yksinoikeuskorvaussääntelyn voimaantulosta 1.3.2026 seuraa, että ehdotus laiksi elinkeinoverotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta (14. lakiehdotus) on myös tarkoitus tulla voimaan 1.3.2026. 

Hallituksen esityksessä on ehdotettu siirtymäaikaa peliohjelmistotoimilupaa koskeviin säännöksiin siten, että peliohjelmistotoimiluvan hakeminen olisi mahdollista 1.1.2027 alkaen. Velvollisuutta käyttää ainoastaan peliohjelmistotoimiluvanhaltijan peliohjelmistoja sovellettaisiin esityksen mukaan siirtymäajan jälkeen 1.1.2028 alkaen. Rahapelilain voimaantulon myöhentyessä on tarkoituksenmukaista myöhentää myös peliohjelmistoimilupia koskevien säännösten soveltamista vastaavasti puolella vuodella siten, että toimilupia voi hakea 1.7.2027 alkaen ja 1.7.2028 alkaen yksinoikeus- ja rahapelitoimiluvan haltijat saavat käyttää ainoastaan peliohjelmistotoimiluvanhaltijan peliohjelmistoja. Muutos vastaa siten hallituksen esityksessä ehdotettua porrastusta. 

Veikkaus Oy:n rahapelien toimeenpanon jatkuvuus uuden rahapelilain tullessa voimaan

Hallintovaliokunnan huomiota on kuulemisissa kiinnitetty muun ohella siihen, että rahapelijärjestelmän muutoksen yhteydessä tulisi mahdollistaa arpajaislain nojalla toteutettavan rahapelien toimeenpanon sujuva jatkuminen rahapelilain voimaantulon yhteydessä ja jälkeen. Näin pelaajilla olisi mahdollisuus osallistua Veikkaus Oy:n rahapeliin, esimerkiksi Lotto- tai vedonlyöntipeliin, siten, että ennen uuden lain voimaan tuloa ja sen jälkeen ostetut pelit voisivat osallistua samaan arvontaan tai pelata samaa vedonlyöntikohdetta edellyttäen, että uusi sääntely vastaa aiempaa sääntelyä. Valiokunta pitää tätä saamansa selvityksen perusteella tarkoituksenmukaisena. Asiaan liittyy kuitenkin oikeudellisia ja valvonnallisia näkökohtia, jotka tulee ottaa huomioon arpajaislain muuttamisesta ehdotetun lain siirtymäsäännöksissä (2. lakiehdotus). 

Hallintovaliokunta pitää perusteltuna, että sellaisiin ennen uuden rahapelilain voimaantuloa toimeenpantuihin rahapeleihin, jotka ovat jääneet kesken uuden lain voimaan tullessa, sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olevia sisäministeriön asetuksella annettuja pelisääntöjä. Näin ollen uuden rahapelilain voimaan tullessa keskeneräisiin rahapeleihin sovelletaan samoja pelisääntöjä arvontoihin ja tulosten ratkeamiseen saakka. Samalla on kuitenkin huomioitava, että samaan arvontaan tai samaan vedonlyöntikohteeseen voi osallistua myös uuden rahapelilain voimaantulon jälkeen. Tällöin yksinoikeuteen jäävien rahapelien, kuten Lotto, osalta sovelletaan rahapelilain nojalla sisäministeriön asetuksella annettavia pelisääntöjä, joiden tulee vastata arpajaislain nojalla annettuja pelisääntöjä, jotta samaan peliin osallistuminen on käytännössä mahdollista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vastaavuus on mahdollista käytännössä varmistaa sisäministeriön asetusvalmistelussa. 

Sen sijaan kilpailtuun markkinaan kuuluvien rahapelien, kuten vedonlyönti, osalta sisäministeriön asetuksella ei enää jatkossa säädetä pelisäännöistä, vaan rahapelitoimiluvanhaltijat vastaavat pelien sääntöjen laadinnasta itse. Kilpaillun markkinan osalta rahapelilaissa ei säädetä valtuutta antaa sisäministeriön asetuksella pelisääntöjä. Rahapelilakiin ei myöskään ehdoteta säännöksiä rahapelitoimiluvanhaltijoiden laatimien pelisääntöjen etu- tai jälkikäteisestä viranomaishyväksynnästä. Veikkaus Oy:n on siis itse huolehdittava sääntöjen vastaavuudesta. Veikkaus Oy:n tulee tehdä yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa. Valiokunta toteaa, että rahapelilain 76 §:n 4 momentissa säädetään valvontaviranomaisen oikeudesta kieltää väliaikaisesti rahapelien toimeenpano, jos pelaajien oikeusturva tai rahapelien toimeenpanon valvonta vaarantuu ja väärinkäytösten mahdollisuus lisääntyy taikka arvonnan luotettavuus muutoin vaarantuu. 

Rahapelien toimeenpanon valvonta on myös järjestettävä. Mikäli arpajaislain voimassaolon aikana käynnistyneiden rahapelien toimeenpanoa valvottaisiin arpajaislain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti, se merkitsisi nykyisen valvonnan ja uuden rahapelilain mukaisen valvonnan rinnakkaiskäyttöä, millä voisi olla myös resurssivaikutuksia. Valiokunta pitää tästä syystä perusteltuna, että toimeenpanoa valvotaan rahapelilain voimaantulon jälkeen rahapelilaissa säädetyn mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että arvontaa valvotaan samalla tavalla riippumatta siitä, onko pelaaja osallistunut peliin ennen rahapelilain voimaantuloa vai sen jälkeen. 

Valiokunta toteaa, että rahapelilain mukainen valvonta poikkeaa nykyisestä valvonnasta. Uuden rahapelilain voimaantulon jälkeen fyysisin arvontalaittein suoritettavien arvontojen luotettavuuden ja satunnaisuuden varmistamisessa ei enää käytetä viranomaisen määräämiä virallisia valvojia eikä valvontaviranomainen varmista enää arvontatulosten satunnaisuutta tai vahvista rahapelien tuloksia. Valvontaviranomainen ei myöskään enää valvo sitä, että Veikkaus Oy:n pelijärjestelmän ja valvontajärjestelmän tiedot vastaavat toisiaan. Valvontadata, joka muodostuu Poliisihallitukselle arpajaislain voimassaoloaikana, on eri muodossa kuin uudessa valvontajärjestelmässä. Näin ollen saatetaan tarvita ohjelmistokehitystä, jotta arpajaislain ja rahapelilain mukaisia pelitietoja voidaan käsitellä samassa valvontajärjestelmässä. Veikkaus Oy vastaa arpajaislain 46 §:n mukaisesti valvonnasta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtiolle. Lisäksi on syytä huomioida, että nykyisin valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot siirtyvät Veikkaus Oy:n pelijärjestelmistä valvontajärjestelmään lähes reaaliaikaisesti, kun taas rahapelilain 45 §:n mukaisesti tiedot tulee olla viranomaisen saatavilla kohtuullisen ajan sisällä rahapelin päättymisestä, millä tarkoitetaan esityksen perustelujen mukaan noin kahta viikkoa. 

Nykyisiin sisäministeriön asetuksella annettuihin pelisääntöihin sisältyy rahapelien toimeenpanon valvontaan liittyviä määräyksiä. Valiokunta katsoo, että lain siirtymäsääntelyssä on tarpeen pyrkiä määrittelemään mahdollisimman selkeästi, mitkä sisäministeriön asetuksella annettujen pelisääntöjen määräykset tulevat sovellettaviksi. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella näitä ovat säännökset voitonjaosta, pelipanosten palauttamisesta, raha-automaattien ja kasinopelien suurimmista sallituista pelipanoksista ja pelivoitoista sekä raha-arpajaisten, veikkauspelien, vedonlyöntipelien ja totopelien arvonnasta lukuun ottamatta rahapelien toimeenpanon valvontaa koskevia säännöksiä. 

Lupa- ja valvontavirastosta tulee toimivaltainen valvontaviranomainen, kun uusi rahapelilaki tulee voimaan. Tarkoituksena on, että Lupa- ja valvontavirasto valvoo myös ennen rahapelilain voimaantuloa alkaneiden rahapelien toimeenpanoa ennen lain voimaantuloa voimassa olevien arpajaislain nojalla annettujen pelisääntöjen pohjalta. Tämän lisäksi Lupa- ja valvontavirasto valvoo uuden rahapelilain voimaantulon jälkeen käynnistyneiden Veikkaus Oy:n rahapelien toimeenpanoa rahapelilain nojalla sisäministeriön asetuksella annettujen pelisääntöjen ja Veikkaus Oy:n omien pelisääntöjen pohjalta. Tästä syystä on erityisen tärkeää edellä todetun mukaisesti varmistaa sääntelyn ja Veikkaus Oy:n laatimien pelien sääntöjen vastaavuus. Valiokunta katsoo, että siirtymäsääntelyyn on tarpeen sisällyttää säännös siitä, että Lupa- ja valvontavirasto on toimivaltainen viranomainen valvomaan ennen rahapelilain voimaantuloa käynnistyneiden Veikkaus Oy:n rahapelien toimeenpanoa arpajaislain nojalla annettujen pelisääntöjen pohjalta, koska Lupa- ja valvontaviraston valvontatoimivalta perustuu rahapelilakiin eikä arpajaislakiin. 

Esityksessä ehdotetaan rahapelilain 106 §:ään sisällytettäväksi siirtymäsäännös, jonka mukaan Poliisihallitukseen lain voimaantuloon mennessä muodostuneet arkistot, rekisterit ja tietoaineistot siirtyvät Poliisihallitukselta Lupa- ja valvontavirastolle. Valiokunta katsoo, että vastaavan kaltainen siirtymäsäännös on tarpeen lisätä myös arpajaislakiin, jotta voidaan varmistaa tarvittavien tietoaineistojen siirtyminen Lupa- ja valvontavirastolle ennen rahapelilain voimaantuloa käynnistyneiden rahapelien osalta. 

Lisäksi hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että Veikkaus Oy huolehtii pelaajien oikea-aikaisesta ja selkeästä informoinnista uuden rahapelilain voimaantulon yhteydessä tapahtuvista muutoksista ja niiden vaikutuksesta rahapelien pelaamiseen, niiden toimeenpanoon ja valvontaan. Valiokunta pitää myös välttämättömänä, että Veikkaus Oy esittää riittävän aikaisessa vaiheessa valvontaviranomaiselle suunnitelman siitä, mitä rahapelejä se aikoo toimeenpanna nykyisen arpajaislain ja uuden rahapelilain siirtymävaiheessa. Muutoinkin rahapelien toimeenpanon jatkamiseen uuden rahapelilain tullessa voimaan voi liittyä tarvetta arvioida esimerkiksi oikeudellisia ja teknisiä kysymyksiä yhteistyössä valvontaviranomaisen ja Veikkaus Oy:n välillä. Lisäksi valiokunta pitää välttämättömänä, että Veikkaus Oy huolehtii kilpaillulla markkinalla toimeenpantavien pelien sääntöjen vastaavuudesta ennen lain voimaantuloa toimeenpantuihin rahapeleihin sovellettavien sääntöjen kanssa. 

Veikkaus Oy:n kuponkipelien pelaaminen Ahvenanmaalla

Valiokuntakäsittelyn yhteydessä on noussut esiin kysymys Veikkaus Oy:n kuponkipelien pelaamisesta Ahvenanmaalla tai niiden tarjoamisesta ahvenanmaalaisille henkilöille. Valiokunta toteaa, että kysymystä tulee tarkastella kolmesta eri näkökulmasta: 1) Veikkaus Oy:n kuponkipelien tarjoaminen sähköisesti verkon välityksellä, 2) Veikkaus Oy:n kuponkipelien tarjoaminen valtakunnassa fyysisissä pelipaikoissa ahvenanmaalaisille henkilöille ja 3) Veikkaus Oy:n kuponkipelien tarjoaminen Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakunnassa arpajaislainsäädäntö kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan maakuntapäivien lainsäädäntövaltaan. Arpajaisten toimeenpanosta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään maakunnan arpajaislailla (landskapslag om lotterier 1966:10). Rahapelitoiminnan valvonnasta vastaa Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Valtakunnan lainsäädännöllä ei voida säätää maakunnan toimivaltaan kuuluvista asioista. Itsehallintolain toimivaltajakosääntelystä ja korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2005:27 johtuen ehdotettu uusi rahapelilaki ei tule sovellettavaksi maakunnan alueella. Suomessa on näin ollen kaksi erillistä rahapelijärjestelmää ja -lainsäädäntöä, mikä on ratkaisevaa arvioitaessa Veikkaus Oy:n rahapelien pelaamista suhteessa Ahvenanmaahan ja Ahvenanmaalla asuviin tai oleskeleviin henkilöihin. 

Sähköisten rahapelien osalta asuinpaikkavaatimusta koskevan rahapelilain 21 §:n 1 momentissa säädetään velvollisuudesta rekisteröidä pelaajiksi ainoastaan sellaisia luonnollisia henkilöitä, jotka asuvat vakinaisesti valtakunnan alueella. Säännöksellä pyritään kunnioittamaan muun valtion tai alueen lainsäädännön alueellista soveltamisalaa siten, että lailla säädetty sähköisten rahapelien toimeenpano ei olisi ristiriidassa toisen valtion tai alueen lainsäädännön kanssa. Ahvenanmaan maakunnan osalta kyse on siitä, että valtakunnan rahapelilainsäädännön mukaisella toimiluvalla ei voi harjoittaa rahapelitoimintaa sähköisesti verkon välityksellä tarjoten pelejä pelattavaksi maakunnassa asuville henkilöille. Säännöksellä kunnioitetaan siten Ahvenanmaan itsehallintolain mukaista toimivallanjakoa. Hallintovaliokunta toteaa, että ehdotetun sääntelyn nojalla ei ole mahdollista tarjota kuponkipelejä verkon välityksellä ahvenanmaalaisille henkilöille. Vastaavasti kuponkipelejä ei voi verkon välityksellä tarjota muussa valtiossa asuvalle henkilölle, vaan pelaajiksi voidaan ehdotetun 21 §:n mukaisesti rekisteröidä ainoastaan valtakunnan alueella vakinaisesti oleskeleva henkilö. 

Valtakunnan fyysisissä pelipaikoissa tapahtuvan kuponkipelaamisen osalta 21 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että valtakunnan asuinpaikkavaatimusta koskeva säännös ei aseta toimiluvanhaltijoille estettä tarjota valtakunnassa pelattavaksi muita kuin sähköisiä rahapelejä eli fyysisiä rahapelejä valtakunnan ulkopuolella vakinaisesti asuville pelaajille heidän oleskellessaan valtakunnan alueella. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi Ahvenanmaalla asuvaa henkilöä, joka vierailee valtakunnan alueella. Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan Veikkaus Oy on käynnistänyt projektin valtakunnan ulkopuolella vakinaisesti asuvien henkilöiden asiakkuuden mahdollistamiseksi sopimusehtojen mukaisin kriteerein siten, että kuponkipelien pelaaminen kivijalan myyntipaikoissa olisi mahdollista. 

Edellä kuvatut erot verkossa ja fyysisissä pelipaikoissa tapahtuvan kuponkipelaamisen välillä johtuvat selvityksen mukaan Ahvenanmaan itsehallintolain mukaisesta toimivallanjaosta valtakunnan ja maakunnan välillä, eivätkä ne ole ratkaistavissa tämän hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Veikkaus Oy:llä on ollut vuoden 2017 loppuun saakka Ahvenanmaan maakunnan hallituksen myöntämä toimilupa tarjota maakunnassa tiettyjä rahapelejä. Veikkaus Oy on lopettanut rahapelitoimintansa Ahvenanmaalla 31.12.2017. Sittemmin on selvitelty toiminnan mahdollisen jatkamisen kannalta lainsäädännöllisiä ja EU-oikeudellisia reunaehtoja yhteistyössä maakunnan hallituksen sekä eri ministeriöiden ja Poliisihallituksen kanssa. Asia ei ole sisältynyt rahapelijärjestelmän uudistamista koskevan lainsäädäntöhankkeen toimeksiantoon. Hallintovaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että keskustelut valtakunnan, Ahvenanmaan maakunnan, Veikkaus Oy:n ja muiden osapuolien kesken jatkuvat, jotta voidaan löytää käytännölliset ja oikeudellisesti kestävät ratkaisut niin, että Veikkaus Oy voi palata Ahvenanmaalle, jos Veikkaus Oy ja maakunta niin toivovat.  

Raaputusarpojen lahjaksi antaminen

Rahapeliuudistukseen liittymättömänä asiana valiokuntakäsittelyn kuluessa on noussut esiin kysymys siitä, että Veikkaus Oy:n raaputusarpojen (rahapika-arvat) antaminen lahjaksi tulisi sallia. Arpajaislakiin on lisätty säännökset kaikkea rahapelaamista koskevasta pakollisesta tunnistautumisesta lailla 1284/2021. Veikkaus Oy:n mukaan lainsäädännöllä mahdollistettiin pelaamisen täystunnistautumisen toteuttaminen, joka on ollut keskeinen osa yhtiön vastuullisen pelaamisen ekosysteemin rakentamista. Raaputusarvat ovat siirtyneet tunnistautuneen pelaamisen piiriin vuoden 2024 alusta lukien. Se, että raaputusarpoja ei voi antaa lahjaksi, perustuu Veikkaus Oy:n mukaan Poliisihallituksen voimassa olevaa arpajaislakia koskevaan tulkintaan, että rahapelin ostajan ja rahapelivoiton lunastajan tulee olla sama luonnollinen henkilö. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotu esiin, että ehdotettua rahapelilakia ja voimassa olevaa arpajaislakia tulisi muuttaa niin, että lahjaksi annettujen raaputusarpojen lunastaminen olisi mahdollista ilman pakollista tunnistautumista siten, että niin arvan ostaneen henkilön kuin voiton lunastavankin henkilön tulisi olla Veikkaus Oy:n asiakkaaksi rekisteröitynyt henkilö. Tällä tavoin on katsottu voitavan varmistaa, että pelaaminen pysyy asianmukaisesti valvottuna, alaikäisten osallistuminen estetään ja rahapelaamisen haittojen ehkäisemiseksi käytössä olevat kontrollikeinot huomioidaan. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asiaan liittyy erilaisia näkökohtia. Arpajaislain muutoksella, jolla siirryttiin tunnistautuneena pelaamiseen kaikissa rahapeleissä, on ollut tarkoitus tehostaa yksinoikeusjärjestelmän kykyä torjua rahapelihaittoja ja vahvistaa yksinoikeusjärjestelmän EU-oikeudellista hyväksyttävyyttä. Selvityksen mukaan rahapelien lahjaksi antamista ei pidetä ongelmattomana rahapelihaittojen syntymekanismien näkökulmasta. Henkilöillä, joilla on ollut ongelmia rahapelaamisen kanssa, arvan lahjaksi saaminen voi lisätä riskiä siitä, että pelaaminen riistäytyy hallinnasta. Ehdotuksessa nähdään myös pelaamiseen kannustavia ja rahapelaamista normalisoivia elementtejä. 

Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää raaputusarpojen lahjaksi antamisen mahdollisuudet viipymättä ja ryhtyy mahdollisesti tarvittaviin lainsäädäntötoimiin (Valiokunnan lausumaehdotus 4).