1.  Laki vankeuslain muuttamisesta

2 luku. Täytäntöönpanon aloittaminen

2 a §. Etsintäkuuluttaminen.

Esityksessä ehdotetaan pykälään uutta 2 momenttia, jonka mukaan Rikosseuraamuslaitos voi etsintäkuuluttaa vangin, jos hän: 1) karkaa tai poistuu luvatta vankilasta, 8 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta sijoituspaikasta tai 10 luvun 2—4 §:ssä tarkoitetusta hoitopaikasta; 2) on ollut 8 luvun 6 §:n tai 9 §:n 1 tai 3 momentin taikka 14 luvun nojalla myönnetyllä luvalla vankilan ulkopuolella eikä palaa lupaehdoissa määrättynä ajankohtana taikka rikkoo muuten luvan ehtoja. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa on kyse etsintäkuuluttamisesta täytäntöönpanon jatkamiseksi. Säännöksen selkeyttämiseksi lakivaliokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista siten, että tämä todetaan momentin ensimmäisessä virkkeessä. 

9 luku. Vangin omaisuus ja tulot

3 §. Rahan ja muiden maksuvälineiden hallussapito.

Pykälä sisältää säännökset rahan ja muiden maksuvälineiden hallussapidosta. Pykälän 1 momentin mukaan suljetussa vankilassa vangilla ei ole oikeutta pitää hallussaan rahaa tai rikoslain 37 luvun 12 §:ssä tarkoitettuja muita maksuvälineitä. Vangin käyttöön voidaan kuitenkin antaa Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä maksukortti. Vangin hallussa olevat rahat ja muut maksuvälineet otetaan vankilassa säilytettäviksi, talletetaan Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymälle maksukortille tai talletetaan vangin kustannuksella hänen tililleen pankkiin. Pykälän 2 momentin mukaan avolaitoksessa olevalla vangilla on oikeus pitää hallussaan rahaa ja muita maksuvälineitä. Vangin käyttöön voidaan antaa Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä maksukortti. Vangin hallussa olevat rahat ja muut maksuvälineet voidaan hänen pyynnöstään ottaa vankilassa säilytettäväksi, tallettaa Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymälle maksukortille tai tallettaa vangin kustannuksella hänen tililleen pankkiin. Pykälän 3 momentin mukaan vangille annetaan kuukausittain ote hänen rahavarojensa tilinpidosta. 

Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan käytännössä maksukortit annetaan suljetuissa vankiloissa kaikille vangeille käyttöön. Avolaitoksissa vangit saavat haltuunsa omat maksuvälineensä. Avolaitoksissa Rikosseuraamuslaitoksen maksukortit on annettu vain sellaisille vangeille, jotka tarvitsevat niitä. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo, että 1 ja 2 momentin säännöksissä oleva muotoilu "voidaan antaa" jättää kuitenkin epäselväksi sen, voidaanko korttien antaminen vangin käyttöön evätä jollain perusteella. Saadun selvityksen mukaan kysymys on säännönmukaisesta korttien antamisesta vankien käyttöön. Saamansa selvityksen valossa valiokunta katsoo, että säännökset on näin ollen perusteltua muotoilla siten, ettei käyttöön antamiseen sisälly harkintavaltaa. Avolaitoksissa kaikille vangeille ei välttämättä tarvitse antaa maksukorttia, koska vangit saavat haltuunsa omatkin maksuvälineensä. Tämän osalta lakivaliokunta katsoo, että 2 momentissa on perusteltua käyttää muotoilua, jonka mukaan avolaitoksissa maksukortti annetaan vangin käyttöön, jos hän sitä pyytää. Näin kortin käyttöön saaminen on riippuvainen vangin omasta pyynnöstä, eikä näin ollen ole tarpeen säätää perusteista, joilla kortin käyttöön antaminen voidaan evätä. Edellä selostetun perusteella lakivaliokunta ehdottaa 1 momentin tarkistamista siten, että muotoilun "voidaan kuitenkin antaa" sijasta käytetään muotoilua "annetaan kuitenkin". Samoin valiokunta ehdottaa, että avolaitoksia koskeva 2 momentin muotoilu "voidaan antaa" korvataan muotoilulla "annetaan" ja lisäksi momenttiin lisätään edellytys "jos vanki sitä pyytää". 

3 a §. Maksukortin käytön valvonta.

Pykälä sisältää säännökset maksukortin käytön valvonnasta. Sen mukaan vangille annetun Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortin käyttöä voidaan valvoa tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavien maksutapahtumien havainnoimiseksi siten, että valvonta kohdistetaan yksinomaan maksutapahtumien lukumäärään ja rahamäärään (1 mom). Jos tällaisessa valvonnassa havaitaan tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavia maksutapahtumia tai jos se on muusta syystä tarpeen, maksukortin käyttöä voidaan tapauskohtaisen päätöksen perusteella valvoa siten, että valvonta kohdistetaan kaikkiin maksukortin käyttöä koskeviin tietoihin (2 mom). Edellytyksenä on, että valvonta on tarpeen rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Päätös voidaan tehdä enintään kuukaudeksi kerrallaan. 

Edellä yleisperusteluissa selostetuista syistä ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 36/2020 vp, s. 4) todetun johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että sääntely erityisen valvonnan edellytyksistä pykälän 2 momentissa sidotaan tarpeellisuusedellytyksen sijasta välttämättömyysedellytykseen. Lakivaliokunnan ehdottamassa muodossa valvonnan on oltava välttämätöntä rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. 

Pykälän 2 momentin sanamuodon mukaan momentissa tarkoitettu erityinen valvonta on mahdollista myös, jos se on muusta syystä tarpeen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa ilmaisun "muu syy" sisältöä on pidetty epäselvänä. Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan muulla syyllä tarkoitetaan esityksen perusteluissa (HE, s. 35) tarkoitettua muulta viranomaiselta tullutta tietoa tai valvonnan taikka Rikosseuraamuslaitoksen muun toiminnan yhteydessä ilmennyttä perustetta. Lakivaliokunta katsoo, että 2 momentin säännöstä on syytä selkeyttää ja tarkentaa siten, että ilmaisu "muu syy" korvataan nimenomaisesti edellä selostetuilla perusteluissa mainituilla syillä. Myös tältä osin momenttia on lisäksi syytä tarkistaa siten, että valvonta on välttämätöntä. Valiokunta ehdottaa 2 momentin tarkistamista myös tältä osin. 

Pykälän 1 momentissa tarkoitetussa valvonnassa on kyse yleisestä valvonnasta, joka voi kohdistua vain maksutapahtumien lukumäärään ja rahamäärään. Perustelujen mukaan (HE, s. 35) vankien maksukorttijärjestelmässä on sisäänrakennettuja hälytystoiminnallisuuksia, jotka voivat antaa automatisoidun hälytyksen erikseen määriteltyjen parametrien mukaisesti. Maksukorttijärjestelmään voidaan siten määritellä tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavista maksutapahtumista hälyttäviä parametrejä. Pykälän 2 momentin mukaisesti poikkeaman havainnoinnin jälkeen ja niiden perusteella vangin maksukorttitilitapahtumien valvonnasta on mahdollista tehdä tarvittaessa yksittäistapauksellinen päätös. Ehdotetun 2 momentin mukaisen päätöksen perusteella valvonta voidaan kohdistaa kaikkiin maksukortin käyttöä koskeviin tietoihin. Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan säännöksen tarkoituksena on erityisesti se, että tapauskohtaisessa valvonnassa on kyse valvonnan kohdistamisesta nimenomaan sellaisiin vangin maksukortin tilitietoihin, joiden osalta valvonta on havainnoinut tilitapahtumien poikkeavan tavanomaisesta maksuliikenteestä. Valvonta voi kattaa myös vangin tilisiirrot toisen henkilön tilille ja toisen henkilön tekemät tilisiirrot vangin tilille. Tällöin valvonnassa on mahdollista havaita vastaanottajan ja lähettäjän tilisiirrot. Valvonta ei kuitenkaan mahdollista toisen henkilön muiden tilitapahtumien valvontaa. Edellä selostetun valossa lakivaliokunta ehdottaa 2 momentin sanamuodon täsmentämistä myös siten, että valvonta kohdistuu kaikkien maksukortin käyttöä koskevien tietojen sijasta nimenomaan vangin maksukorttitilin tilitietoihin. 

Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että 2 momentissa tarkoitettu valvonta kohdistuu päätöksen jälkeiselle ajalle.  

Hallintovaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (HaVL 2/2020 vp, s. 5) katsonut, että säännöksissä olisi perusteltua käyttää maksuvälineestä mahdollisimman neutraalia käsitettä. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo, että koska vankien käytössä on nimenomaan Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä ja hankkima maksukortti, ei käsitteen muuttaminen neutraaliksi ole tarpeellista tai perusteltua. Mikäli Rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa myöhemmässä vaiheessa on perusteltua siirtyä käyttämään Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortin sijasta tai ohella muuta maksuvälinettä, tulee sääntelyn tarve arvioida uudelleen. 

12 luku. Kirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä

2 a §. Lukemisesta ilmoittaminen. Uusi.

Pykälä sisältää säännökset kirjeenvaihdon lukemisesta ilmoittamisesta. Pykälää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan lukemisesta ilmoittamisesta lykkäämisen perusteena voi olla rikoksen selvittäminen. Esityksessä ehdotettua muuta sääntelyä vastaavasti lakivaliokunta ehdottaa, että 1 momentista poistetaan rikoksen selvittäminen lykkäämisperusteena. Valiokunnan ehdotus edellyttää muutosta myös lakiehdotuksen johtolauseeseen. 

16 luku. Vankilan tilojen ja vangin tarkastaminen

1 a §. Tekninen valvonta vankilassa.

Pykälä sisältää säännökset vankilan tilojen teknisestä valvonnasta. Ehdotetun säännöksen mukaan vankilan alueen ja tilojen valvontaan voidaan käyttää teknistä valvontaa vankilan järjestyksen, vankilassa pitämisen varmuuden ja vankien ja muiden henkilöiden turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä karkaamisen tai avolaitoksesta luvatta poistumisen ja rikoksen estämiseksi. Valvontaa ei kuitenkaan saa käyttää vankien asuinselleissä, WC-tiloissa, pukeutumistiloissa tai muissa vastaavissa paikoissa. 

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että teknistä valvontaa käytettäessä tulee ottaa huomioon myös vankeuslain 1 luvun 5 §, jonka mukaan vankeja on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan kansainvälisessä ja kansallisessa laillisuusvalvontakäytännössä on vakiintuneesti pidetty tärkeänä, ettei teknistä valvontaa käytetä tiloissa, joissa vanki joutuu olemaan alasti. Tekninen valvonta on toteutettava vangin ihmisarvoa kunnioittaen.  

Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on rajoittaa teknistä valvontaa tiloissa, joissa henkilö esimerkiksi on alasti tai vaihtaa vaatteitaan. Säännöksen luettelossa on esimerkkeinä mainittu WC-tilat ja pukeutumistilat. Muita vastaavia paikkoja ovat esimerkiksi peseytymistilat, saunatilat ja henkilön tarkastamiseen käytetyt tilat. Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan eri vankiloissa voi olla vaihtelevia järjestelyjä sen suhteen, missä tiloissa voi syntyä tilanteita, joissa vanki riisuutuu. Tämän vuoksi laissa ei ole perusteltua säätää esitettyä yksityiskohtaisemmin niistä tiloista, joissa kameravalvontaa ei saa käyttää, vaan asiaa on arvioitava käytännössä vankiloiden turvallisuustekniikkaa suunniteltaessa. Kamerat tulee asentaa siten, ettei teknistä valvontaa käytetä tiloissa, joissa kuvaaminen vaarantaa edellä mainitulla tavalla henkilöi-den yksityiselämän suojaa.  

Riisuutumista edellyttäviä tarkastuksia tehtäessä tulee ottaa huomioon vankeuslain 1 luvun 5 § sekä laillisuusvalvontakäytännössä esitetyt kannanotot vangin riisuutumisesta. Lakivaliokunta painottaa, että Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunnan koulutuksella ja ohjeistuksella tulee huolehtia siitä, että tällaiset tarkastukset tehdään tiloissa, joissa ei ole teknistä valvontaa.  

Valiokunta toteaa lisäksi selvyyden vuoksi, että tapaamisten valvontaa koskevat säännökset ovat erityissäännöksiä suhteessa ehdotettuun yleissäännökseen vankilan tilojen teknisestä valvonnasta. On siis selvää, ettei vankeuslain 16 luvun 1 a §:ää sovelleta asiamiehen tapaamisten valvontaan. Lisäksi ehdotetussa säännöksessä on selkeyttävä viittaus siihen, että tapaamisten valvonnassa sovelletaan vankeuslain 13 luvun säännöksiä. Näin ollen ei ole tulkinnanvaraista, että asianajajatapaamisia valvotaan vankeuslain 13 luvun 6 §:n nojalla.  

6 §. Henkilönkatsastus. Uusi.

Vankeuslain 16 luvun 6 § sisältää säännökset henkilönkatsastuksesta. Pykälää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Pykälän 1 momentin mukaan vangille voidaan tehdä rikoksen selvittämiseksi henkilönkatsastus, jos vankia todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, tai huumausaineen käyttörikoksesta. 

Edellä yleisperusteluissa selostetuin tavoin esityksessä on ehdotettu säädösmuutoksia, joilla Rikosseuraamuslaitoksen ja esitutkintaviranomaisten välisen tehtävänjaon selventämiseksi rikoksen selvittäminen poistetaan Rikosseuraamuslaitosta koskevista vankeuslain toimivaltasäännöksistä. Henkilönkatsastusta koskevan vankeuslain 16 luvun 6 §:n osalta kyseistä muutosta ei ole tehty vaan toimivaltasäännös sisältää edelleen kytkennän rikoksen selvittämiseen. Myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt tähän lausunnossaan huomiota (ks. PeVL 36/2020 vp, s. 6). Edellä selostetun vuoksi lakivaliokunta ehdottaa myös henkilönkatsastusta koskevan säännöksen tarkistamista siten, että Rikosseuraamuslaitoksen toimivalta ei sen osalta kytkeydy enää rikoksen selvittämiseen. 

Asiassa saamaansa selvitystä arvioituaan lakivaliokunta katsoo, että voimassa olevassa säännöksessä oleva peruste tiettyjen rikosten selvittämiseksi on perusteltua muuttaa siten, että henkilönkatsastuksen peruste kytketään muun muassa henkilöntarkastusta (16 luvun 4 §) koskevassa säännöksessä käytettyyn käsitteeseen vankilan järjestystä tai turvallisuutta uhkaavan vaaran torjumisesta. Katettavien tilanteiden osalta ovat merkityksellisiä vankeuslain 9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetut kielletyt aineet tai esineet. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momentin muuttamista siten, että sen mukaan vangille voidaan tehdä henkilönkatsastus, jos on todennäköistä syytä epäillä, että vangilla on vankilassa tai sinne tullessaan kehossaan vankeuslain 9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita tai esineitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa vankilan järjestykselle tai turvallisuudelle taikka vangin hengelle tai terveydelle. 

Valiokunnan ehdottaman säännöksen myötä henkilönkatsastuksen kynnys ja edellytys laskee siltä osin, että rikosepäilyn sijasta toimenpiteen edellytykseksi riittää epäily kiellettyjen aineiden tai esineiden kuljettamisesta vankilaan. Kynnys on kuitenkin korkeampi kuin 18 luvun 4 §:ssä tarkoitetussa eristämistarkkailussa, koska esineiden tai aineiden tulisi olla sellaisia, että ne ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa vankilan järjestykselle ja turvallisuudelle taikka vangin hengelle tai terveydelle. Lisäksi eristämistarkkailun kynnyksenä on perusteltua syytä epäillä, kun ehdotettu henkilönkatsastusta koskeva säännös edellyttää puolestaan todennäköistä syytä epäillä. Mainitut erot ovat perusteltuja, koska henkilönkatsastuksella puututaan voimakkaammin henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuin eristämistarkkailulla. Valiokunnan ehdottama muutos ei kuitenkaan ole käytännössä olennainen nykytilaan verrattuna ja toteuttaa perustuslakivaliokunnan huomautuksen siitä, ettei perusteena tule olla rikoksen selvittäminen. 

Käytännössä henkilönkatsastus ja eristämistarkkailu liittyvät valiokunnan saaman selvityksen mukaan lähes aina huumausaineisiin, huumausaineiksi luokiteltaviin lääkeaineisiin tai niiden käyttöön tarkoitettuihin välineisiin taikka dopingaineisiin. Tämän vuoksi toimenpiteen kytkeminen siihen, että on todennäköistä syytä epäillä, että vangilla on kehossaan vankeuslain 9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita tai esineitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa vankilaturvallisuudelle tai hengelle tai terveydelle, on keskeinen elementti henkilönkatsastuksen osalta. 

Henkilönkatsastuksen perusteena on valiokunnan ehdottamassa säännöksessä myös se, että kielletyt aineet tai esineet ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa henkilön hengelle tai terveydelle. Kehonsisäisesti, monesti vastoin omaa tahtoa, kuljetettavat kielletyt esineet ja aineet ovat käytännössä usein huumausaineita, joiden kehonsisäinen kuljettaminen on erittäin vaarallista henkilön hengen ja terveyden kannalta. 

Valiokunnan ehdotus edellyttää muutosta myös lakiehdotuksen johtolauseeseen. 

19 luku. Ilmoitukset ja tiedon antaminen

1 §. Ilmoitus poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle.

Pykälä sisältää säännökset ilmoituksista poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle. Pykälään ehdotetun uuden 3 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitos saa ilmoittaa poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle ja syyttäjälle vankien valvonnan tai muun Rikosseuraamuslaitoksen tehtävien hoidon yhteydessä ilmenneitä tietoja sellaisista tapahtumista tai henkilöistä, joiden voidaan perustellusti arvioida liittyvän rikolliseen toimintaan. Tietoja ei saa kuitenkaan luovuttaa, jos sellaisen tiedon tai asiakirjan antaminen poliisille tai tietojen käyttö todisteena on laissa kielletty tai sitä on rajoitettu. 

Edellä todetun mukaisesti ilmoittamisen kynnys on ehdotetussa 3 momentissa "voidaan perustellusti arvioida liittyvän rikolliseen toimintaan". Perustuslakivaliokunta on henkilötietojen käsittelyä poliisitoimessa koskevan lain käsittelyn yhteydessä antamassaan lausunnossa (PeVL 51/2018 vp, s. 12) henkilötietojen käsittelyä rikosten ennalta estämiseksi tai paljastamiseksi käsittelevän pykäläehdotuksen osalta todennut, että viranomaisepäily rikoksesta muodostaa tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa erityisesti säännellyn valtiosääntöisesti arkaluonteisen henkilötiedon, jonka vuoksi sääntelyn on oltava sidottuna epäillyn rikoksen vakavuuteen. Lisäksi perustuslakivaliokunta totesi, että pykäläehdotuksen osalta on syytä korottaa pykälän sisältämän perustellun olettamuksen vaatimusta esimerkiksi voimassa olevan lain mukaiseen "syytä epäillä" -vaatimukseen. Viimeksi mainittua perustuslakivaliokunnan huomiota ei sisällytetty kyseiseen lakiin.  

Perustuslakivaliokunta ei ole nyt käsiteltävän hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä esittänyt huomioita 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun tiedon ilmoittamisen osalta. Saamansa selvityksen perusteella sekä edellä selostetun valossa lakivaliokunta kuitenkin katsoo, että momentissa tarkoitetun arkaluonteisen tiedon luovuttamisen kynnystä on tarpeen korottaa. Valiokunta ehdottaa 3 momentin tarkistamista siten, että momentissa säädetään sellaisten tietojen ilmoittamisesta, joiden voidaan perustellusti epäillä liittyvän rikolliseen toimintaan. Valiokunnan ehdottama kynnyksen sanamuoto vastaa johdonmukaisesti lakivaliokunnan jäljempänä 3. lakiehdotuksen 8 §:ssä tarkoitetun turvallisuustietorekisterin osalta mainitun pykälän 1 momenttiin ehdottaman sekä hallituksen esityksessä mainitun pykälän 4 momentissa ehdotetun tallentamiskynnyksen sanamuotoa. 

2.  Laki tutkintavankeuslain muuttamisesta

2 luku. Saapuminen vankilaan

5 a §. Etsintäkuuluttaminen.

Pykälän mukaan Rikosseuraamuslaitos voi etsintäkuuluttaa tutkintavangin, jos hän: 1) karkaa tai poistuu luvatta vankilasta tai 6 luvun 2 tai 3 §:ssä tarkoitetusta hoitopaikasta; 2) on ollut 9 luvun 14 §:n nojalla myönnetyllä luvalla vankilan ulkopuolella eikä palaa lupaehdoissa määrättynä ajankohtana taikka rikkoo muuten luvan ehtoja. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa on kyse etsintäkuuluttamisesta tutkintavankeuden toimeenpanon jatkamiseksi. Säännöksen selkeyttämiseksi lakivaliokunta ehdottaa pykälän muuttamista siten, että tämä todetaan 5 a §:n ensimmäisessä virkkeessä. 

5 luku. Tutkintavangin omaisuus ja tulot

3 §. Rahan ja muiden maksuvälineiden hallussapito.

Pykälä sisältää säännökset rahan ja muiden maksuvälineiden hallussapidosta. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan tutkintavangilla ei ole oikeutta pitää hallussaan rahaa eikä rikoslain 37 luvun 12 §:ssä tarkoitettuja muita maksuvälineitä. Tutkintavangin käyttöön voidaan kuitenkin antaa Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä maksukortti. Tutkintavangin hallussa olevat rahat ja muut maksuvälineet otetaan vankilassa säilytettäviksi, talletetaan Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymälle maksukortille tai talletetaan vangin kustannuksella hänen tililleen pankkiin. 

Edellä 1. lakiehdotuksen 9 luvun 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentissa käytetty muotoilu "voidaan kuitenkin antaa" korvataan muotoilulla "annetaan kuitenkin". 

3 a §. Maksukortin käytön valvonta.

Pykälä sisältää 1. lakiehdotuksen 9 luvun 3 a §:ää vastaavat säännökset maksukortin käytön valvonnasta tutkintavankien osalta. Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 2 momentin osalta tehtäväksi vastaavat muutokset kuin edellä 1. lakiehdotuksen 9 luvun 3 a §:n osalta on ehdotettu. 

Edellä yleisperusteluissa selostetuista syistä ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 36/2020 vp, s. 4) todetun johdosta lakivaliokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen osalta ehdotettua vastaavasti, että sääntely erityisen valvonnan edellytyksistä pykälän 2 momentissa sidotaan tarpeellisuusedellytyksen sijasta välttämättömyysedellytykseen. Lakivaliokunnan ehdottamassa muodossa valvonnan on oltava välttämätöntä rikoksen estämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka tutkintavangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Valiokunnan edellä ehdottama muotoilu sisältää myös säädösteknisen tarkistuksen, jolla 2 momentin toiseksi viimeisessä virkkeessä olevan sana "vangin" muutetaan muotoon "tutkintavangin". Samoin valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotusta vastaavasti 2 momentissa olevan valvonnan perusteen "muusta syystä tarpeen" korvaamista muotoilulla "Rikosseuraamuslaitoksen muun toiminnan yhteydessä ilmenneestä syystä taikka muulta viranomaiselta tulleen tiedon johdosta välttämätöntä". Edelleen valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotusta asiallisesti vastaavasti muotoilun "kaikkiin maksukortin käyttöä koskeviin tietoihin" korvaamista muotoilulla "tutkintavangin maksukortin tilitietoihin". 

8 luku. Kirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä

2 a §. Lukemisesta ilmoittaminen. Uusi.

Pykälä sisältää säännökset kirjeenvaihdon lukemisesta ilmoittamisesta. Pykälää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan lukemisesta ilmoittamisesta lykkäämisen perusteena voi olla rikoksen selvittäminen. Esityksessä ehdotettua muuta sääntelyä vastaavasti lakivaliokunta ehdottaa, että 1 momentista poistetaan rikoksen selvittäminen lykkäämisperusteena. Valiokunnan ehdotus edellyttää muutosta myös lakiehdotuksen johtolauseeseen. 

11 luku. Vankilan tilojen ja tutkintavangin tarkastaminen

6 §. Henkilönkatsastus. Uusi.

Pykälä sisältää säännökset henkilönkatsastuksesta. Pykälää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Pykälän 1 momentin mukaan tutkintavangille voidaan tehdä rikoksen selvittämiseksi henkilönkatsastus, jos tutkintavankia todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, tai huumausaineen käyttörikoksesta. 

Edellä yleisperusteluissa selostetuista syistä sekä perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (ks. PeVL 36/2020 vp, s. 6) esittämien huomioiden vuoksi lakivaliokunta ehdottaa 1 momentin muuttamista asiallisesti vastaavasti kuin 1. lakiehdotuksen 16 luvun 6 §:n osalta on edellä selostettu, jotta henkilönkatsastuksen perusteena ei ole enää rikoksen selvittäminen. Lakivaliokunnan ehdottamassa muodossa 1 momentin mukaan tutkintavangille voidaan tehdä henkilönkatsastus, jos on todennäköistä syytä epäillä, että tutkintavangilla on vankilassa tai sinne tullessaan kehossaan tutkintavankeuslain 5 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja kiellettyjä aineita tai esineitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa vankilan järjestykselle tai turvallisuudelle taikka tutkintavangin hengelle tai terveydelle. 

Valiokunnan ehdotus edellyttää muutosta myös lakiehdotuksen johtolauseeseen. 

3.  Laki henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain muuttamisesta

7 §. Valvonta- ja toimintarekisteri.

Pykälä sisältää säännökset valvonta- ja toimintarekisteristä. Pykälään lisätään esityksessä uusi 5 ja 6 momentti. Pykälän 5 momentin mukaan valvonta- ja toimintarekisteri sisältää myös sellaisia tietoja tapahtumista tai henkilöistä, joiden voidaan olosuhteiden taikka henkilön käyttäytymisen vuoksi perustellusti arvioida olevan laitosjärjestyksen ja laitosturvallisuuden ylläpitämisen kannalta merkityksellisiä. 

Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa selvyyden vuoksi ehdotetun 5 momentin osalta, että vaikka ehdotettu säännös osittain, eli laitosturvallisuuden ylläpitämisen tarkoituksessa, kattaa myös 8 §:ssä tarkoitetun turvallisuustietorekisterin käyttötarkoituksen, niin säännösten käsittelykynnykset poikkeavat. Valvonta- ja toimintarekisteri voi esityksen mukaan sisältää tietoja, joiden perustellusti voidaan arvioida olevan laitosjärjestyksen ja laitosturvallisuuden ylläpitämisen kannalta merkityksellisiä. Turvallisuustietorekisteri voi sen sijaan esityksen mukaan sisältää vankeusrangaistuksen aikaiseen rikosten estämiseen tai laitosturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tietoja henkilöistä, joiden voidaan perustellusti olettaa tai valiokunnan jäljempänä 8 §:n osalta ehdottamin tavoin epäillä syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. 

Hallituksen esityksessä ehdotettua uutta 5 momenttia on perusteltu varsin suppeasti. Perustelujen mukaan (HE, s. 39) ehdotetussa 5 momentissa on kyse tiedoista, joita Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet saavat havainnoidessaan toimintaympäristöään toimivaltuuksiensa mukaisia tehtäviä suorittaessaan.  

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa 5 momentin osalta, että vankilaturvallisuuden vuoksi on perusteltua voida kirjata tietoja tapahtumista tai henkilöistä, joiden voidaan 7 §:n 5 momentin mukaisesti perustellusti arvioida liittyvän laitosjärjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseen, silloinkin, jos tieto ei täytä edellytyksiä turvallisuustietorekisteriin (8 §) kirjaamiseksi. Esitetyn valvonta- ja toimintarekisterin 5 momentti voi näin ollen kattaa sellaisia turvallisuustietorekisteriä koskevassa säännösehdotuksessa yksityiskohtaisesti lueteltujen toimivaltuuksien käytössä saatuja tietoja, joissa on kyse laitosjärjestyksen ja -turvallisuuden ylläpitämisestä ja jotka eivät täytä turvallisuustietorekisteriin kirjaamisen kynnystä. Esimerkiksi tapaamisia voidaan valvoa vankeuslain 13 luvun 2 ja 3 §:n mukaisesti. Tällaisessa valvonnassa vankilan järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviksi arvioidut havainnot voidaan 7 §:n 5 momentin edellytysten mukaisesti kirjata valvonta- ja toimintarekisteriin. Myös, jos esimerkiksi vankeuslain 16 luvun 1 ja 1 a §:n mukaisessa laitoksen valvonnassa havaitaan vankien välillä järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä seikkoja, joista myös seuraavan vuoron on syytä olla tietoinen, tulee havainto voida kirjata tietojärjestelmään. Kirjattavissa tiedoissa on ensisijaisesti kyse laitosjärjestyksen ja -turvallisuuden ylläpitoon liittyvistä tiedoista. Tarpeettomien tietojen poistoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. 

Silloin kun tieto liittyy asiallisesti mahdolliseen rikosepäilyyn, jossa ei ole kyse vankeusuhkaisesta teosta, on tieto mahdollista kirjata valvonta- ja toimintarekisteriin 7 §:n 5 momentin edellytysten täyttyessä tietona tapahtumasta tai henkilöstä, jonka voidaan olosuhteiden taikka henkilön käyttäytymisen vuoksi perustellusti arvioida olevan laitosjärjestyksen ja laitosturvallisuuden ylläpitämisen kannalta merkityksellinen. Edelleen esitetyn vankeuslain 19 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla, sellaisena kuin valiokunta ehdottaa sitä muutettavaksi, tietoja voidaan ilmoittaa poliisille ja muille säännöksessä mainituille viranomaisille, mikäli asiassa on kyse tiedosta, jonka voidaan perustellusti epäillä liittyvän rikolliseen toimintaan. Rikosten estämisen tehtävä kuuluu sekä Rikosseuraamuslaitoksen että poliisin tehtäviin. Esityksen 7 §:n 5 momentin mukaiset tietosisällöt ovat tavanomaista valvontatietoa tarkoituksessa turvata laitosjärjestystä ja -turvallisuutta. Tietoa tarvitaan nimenomaan laitosjärjestyksen ylläpitämiseksi. Rikosseuraamuslaitoksella on perusteltua kuitenkin olla mahdollisuus ilmoittaa rikoksen estämiseksi poliisille, muille esitutkintaviranomaisille tai syyttäjälle Rikosseuraamuslaitoksen tehtävien hoidon yhteydessä ilmenneitä mahdollisesti rikolliseen toimintaan liittyviä tietoja. 

Edellä yleisperusteluissa todetuin tavoin perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 36/2020 vp, s. 6) katsonut, että esityksen sääntelyä on tarpeen täydentää muun muassa 1. lakiehdotuksen 16 luvun 1 a §:ssä tarkoitetun teknisen valvonnan tallenteiden käyttötarkoitusta koskevalla säännöksellä.  

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan teknisen valvonnan tallenteita on tarpeen käsitellä 8 §:ssä tarkoitetun turvallisuustietorekisterin lisäksi myös valvonta- ja toimintarekisterissä, jos tallenteet liittyvät muihin sellaisiin tapahtumiin tai henkilöihin, joilla on laitosturvallisuuden kannalta merkitystä. Voimassa olevaa 7 §:ää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi kokonaisuudessaan, ja sen sääntelytekniikka on nykyisellään ehdotetusta turvallisuustietorekisteriä koskevasta 8 §:stä poikkeava. Muun muassa perustuslakivaliokunnan huomion johdosta lakivaliokunta katsoo, että tallenteiden rekisteröintimahdollisuuden on syytä kuitenkin ilmetä myös 7 §:stä selkeämmin. Edellä todetun johdosta valiokunta ehdottaa 7 §:n 5 momenttiin lisättäväksi toisen virkkeen, jonka mukaan tietoihin voi sisältyä myös vankeuslain 16 luvun 1 a §:ssä tarkoitettuun valvontaan liittyviä tallenteita, jos ne ovat välttämättömiä laitosjärjestyksen ja laitosturvallisuuden ylläpitämiseksi. 

Ottaen huomioon valvonta- ja toimintarekisterin erilaisen käyttötarkoituksen ja sen, että 7 §:ää ei esityksessä ehdoteta täsmennettäväksi muutoin vastaavasti kuin 8 §:ää, tallenteiden rekisteröinnin edellytyksenä on valiokunnan käsityksen mukaan perusteltua olla se, että tiedot ovat välttämättömiä. Valiokunnan arvion mukaan valiokunnan edellä ehdottama täsmennys ja 7 §:n 1 momentin mukainen rekisterin käyttötarkoitus täyttävät osaltaan perustuslakivaliokunnan käyttötarkoituksen täsmentämiseen liittyvän huomion teknisen valvonnan tallenteiden osalta. 

8 §. Turvallisuustietorekisteri.

Pykälä sisältää säännökset turvallisuustietorekisteristä ja sen sisällöstä. Pykälän 1 momentin mukaan turvallisuustietorekisteri sisältää vankeusrangaistuksen aikaisten rikosten estämiseen tai laitosturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tietoja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetuista henkilöistä, joiden voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. 

Esityksen perustelujen (HE, s. 40—41) mukaan turvallisuustietorekisterin voimassa olevan 8 §:n käsittelykynnys (syytä epäillä) vastaa kumotun henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 4 §:n epäiltyjen tietojärjestelmän käsittelykynnystä. Perustelujen mukaan käsittelykynnyksen on perusteltua olla edelleen yhtenevä tiedon käsittelemiseksi erityisesti silloin, kun tavoitteena on tehostaa oikean ja oikea-aikaisen tiedon käsittelyä Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin välillä vankeusaikaisen rikollisuuden estämiseksi. Näin ollen käsittelykynnystä ehdotetaan esityksessä muutettavaksi siten, että käsittelykynnys vastaa voimassa olevan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 7 §:n sääntelyä. 

Perustuslakivaliokunta on henkilötietojen käsittelyä poliisitoimessa koskevan lain (616/2019, poliisin henkilötietolaki) käsittelyn yhteydessä antamassaan lausunnossa (PeVL 51/2018 vp, s. 12) henkilötietojen käsittelyä rikosten ennalta estämiseksi tai paljastamiseksi käsittelevän pykäläehdotuksen (7 §) osalta todennut, että viranomaisepäily rikoksesta muodostaa tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa erityisesti säännellyn valtiosääntöisesti arkaluonteisen henkilötiedon, jonka vuoksi sääntelyn on oltava sidottuna epäillyn rikoksen vakavuuteen. Lisäksi perustuslakivaliokunta totesi, että pykäläehdotuksen osalta on syytä korottaa pykälän sisältämän perustellun olettamuksen vaatimusta esimerkiksi voimassa olevan lain mukaiseen "syytä epäillä" -vaatimukseen. Viimeksi mainittua perustuslakivaliokunnan vaatimusta ei kuitenkaan ole sisällytetty kyseiseen lakiin. 

Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, ettei poliisin henkilötietolaki ole enää rekisteriperusteinen vaan sääntely on käsittelytarkoituksiin perustuvaa. Tähän on syytä kiinnittää huomiota, kun arvioidaan henkilötietojen luovuttamista poliisin henkilötietolaissa säädettyihin tarkoituksiin. Poliisin henkilötietolaissa ei säädetä, mihin poliisille turvallisuustietorekisteristä luovutettavat tiedot henkilöistä, joiden voidaan perustellusti arvioida syyllistyvän rikokseen, tallennettaisiin, ja tallennettaisiinko muut poliisin henkilötietolain 7 §:ssä tarkoitetut henkilöt samaan rekisteriin (erityisesti näihin toistuvasti yhteydessä olevat henkilöt, asianomistajat ja uhrit sekä todistajat). Joka tapauksessa tietojen luovuttaminen poliisille asiassa soveltuvien säännösten nojalla tarkoittaisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan sitä, että ne voitaisiin tallentaa johonkin poliisin rikosperusteiseen rekisteriin. Toisaalta poliisin henkilötietolaki mahdollistaa oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan tällaisten tietojen yhdistämisen ja käsittelyn aiemmasta laista poikkeavilla edellytyksillä, minkä lisäksi laki nimenomaisesti sallii tietojen käsittelyn ja luovuttamisen laajalti muihin kuin alkuperäisiin käsittelytarkoituksiin (erityisesti poliisin henkilötietolain 13, 21 ja 22 §). Näin ollen muun muassa tietojen käsittelytarkoitus voi tietojen luovuttamisen jälkeen oleellisesti muuttua. Edellä selostetun valossa sekä saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo, että turvallisuustietorekisterin käsittelykynnyksen on syytä olla korkeammalla kuin poliisin henkilötietolain 7 §:ssä säädetty käsittelykynnys.  

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota ehdotetun 8 §:n 4 momentin säännökseen, joka koskee muuta kuin Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettua henkilöä. Sekä ehdotetussa uudessa 4 momentin säännöksessä että voimassa olevassa laissa käytetään tältä osin tallennuskynnyksenä perusteltua epäilyä syyllistymisestä rikokseen tällaisten muiden henkilöiden osalta. Koska kyse olisi myös 1 momentissa tarkoitetun Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetun henkilön osalta mahdollisesta uudesta epäilystä, joka ei luonnollisesti ole vankeusrangaistuksen perusteena, kaikkien turvallisuusrekisteriin rikosepäilyn perusteella tallennettavien henkilöiden osalta tallennuskynnyksen muotoilun on perusteltua olla johdonmukaisuussyistä sama. Voimassa olevassa laissa käytetään Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettujen henkilöiden osalta tallennuskynnyksenä "syytä epäillä" muun muassa henkilön syyllistyneen säännöksessä tarkoitettuun rikokseen. Koska rekisterin käyttötarkoituksiin ei enää kuulu rikollisuuden selvittäminen, vaan pelkästään rikoksen estäminen, valiokunta katsoo, että 4 momentissa tarkoitetun kynnyksen muotoilu on tässä yhteydessä perustellumpi. Asiallisesti edellä mainittujen muotoilujen sisällöllä ei ole suurta eroa.  

Edellä selostetun valossa lakivaliokunta katsoo, että tarkoituksenmukainen muotoilu tietojen tallennuskynnyksen osalta on perusteltu syy epäillä. Vastaava koskee vankeuslain 19 luvun 1 §:n 3 momentin mukaista tiedon ilmoittamista edellä 1. lakiehdotuksessa todetuin tavoin. Edellä todetun johdosta valiokunta ehdottaa, että 8 §:n 1 momentin sisältämä muotoilu "perustellusti olettaa" muutetaan muotoon "perustellusti epäillä". 

Esityksessä ehdotetun 1 momentin mukaan turvallisuustietorekisteri sisältää tietoa Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetuista henkilöistä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rekisteri voi sisältää tietoja sekä vangeista että tutkintavangeista. Lakivaliokunta ehdottaa 1 momentin säännöksen täsmentämistä voimassa olevan lain 2 §:n määritelmäsäännöstä vastaavasti myös siten, että rekisteri voi sisältää tietoa vangeista tai Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetuista henkilöistä. 

Edellä yleisperusteluissa todetuin tavoin perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 36/2020 vp, s. 6) katsonut, että esityksen sääntelyä on tarpeen täydentää muun muassa 1. lakiehdotuksen 16 luvun 1 a §:ssä tarkoitetun teknisen valvonnan tallenteiden käyttötarkoitusta koskevalla säännöksellä. 

Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan teknisen valvonnan tallenteet tulee voida rekisteröidä myös turvallisuustietorekisteriin. Tämä on mahdollista, jos edellytykset tallentaa tiedot turvallisuustietorekisteriin täyttyvät. Tältä osin teknisen valvonnan tallenteiden rekisteröinnin edellytykset vastaavat siten muiden vankeuslain mukaisten toimivaltuuksien käytöstä saatujen tietojen rekisteröintiä. Edellä todetun johdosta sekä tallenteiden käyttötarkoitusta koskevan sääntelyn selkeyttämiseksi lakivaliokunta ehdottaa turvallisuustietorekisteriä ja sen sisältöä koskevan 8 §:n 3 momentin 4 kohtaa täydennettäväksi siten, että siinä viitataan vankeuslain 16 luvun 1 §:n lisäksi myös 1 a §:n mukaisessa valvonnassa saatuihin tietoihin. 

3 luku. Tietojen käsittelyn periaatteet

14 §. Tietojen luovuttaminen poliisille, Maahanmuuttovirastolle ja vastaanottokeskukselle.

Pykälä sisältää säännökset tietojen luovuttamisesta poliisille, Maahanmuuttovirastolle ja vastaanottokeskukselle. Esityksessä pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tietoja voidaan luovuttaa myös oma-aloitteisesti. Ehdotettu sanamuoto "salassapitosäännösten estämättä ja myös oma-aloitteisesti" kattaa sinänsä pyynnöstä tapahtuvan tietojen luovuttamisen, mutta säännöksen voi ehdotetussa muodossa mieltää koskevan pelkästään oma-aloitteista tietojen luovuttamista. Henkilötietoja luovutetaan kuitenkin tyypillisesti toisen viranomaisen pyynnöstä. Edellä todetun vuoksi lakivaliokunta ehdottaa lakiteknisenä täsmennyksenä, että 1 momenttia tarkistetaan siten, että tiedot voidaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä ja myös oma-aloitteisesti. Valiokunta ehdottaa vastaavaa tarkistusta myös 20, 21 ja 26 §:ään. 

Pykälän 2 momentissa säädetään sellaisten tietojen luovuttamisesta poliisille ja Maahanmuuttovirastolle, jotka ovat tarpeen maassa oleskelua, kansainvälistä suojelua, maasta poistamista, kansalaisuutta, maahantulokieltoon määräämistä tai maahantulokiellon peruuttamista koskevan asian käsittelemiseksi. Kyseistä 2 momenttia ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säädöspohja erityisesti maasta poistettavan henkilön vankilaan sijoittamistiedon Rikosseuraamuslaitokselta poliisille tapahtuvan luovuttamisen osalta on epäselvä. Myös hallintovaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (HaVL 2/2020 vp, s. 3—4) kiinnittänyt asiaan huomiota. Hallintovaliokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota myös siihen, että laitossijoitustiedon luovuttaminen myös Maahanmuuttovirastolle on välttämätöntä Maahanmuuttoviraston useiden lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää edellä mainittuja tiedonluovutusmahdollisuuksia välttämättöminä. Edellä todetun johdosta ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta ehdottaa pykälän 2 momentin muuttamista siten, että 2 momentin 3 kohtaan lisätään luovutettavien tietojen osalta tieto vangin ja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetun sijoittamisesta Rikosseuraamuslaitoksessa. Valiokunnan ehdotus edellyttää muutosta myös lakiehdotuksen johtolauseeseen. 

20 §. Tietojen luovuttaminen Tullille.

Pykälä sisältää säännökset tietojen luovuttamisesta Tullille. Edellä 14 §:n osalta selostetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa 1 momentin lakiteknistä täsmentämistä siten, että sanamuodosta käy ilmi, että tiedot voidaan luovuttaa myös pyynnöstä.  

21 §. Tietojen luovuttaminen Rajavartiolaitokselle.

Pykälässä säädetään tietojen luovuttamisesta Rajavartiolaitokselle. Edellä 14 §:n osalta selostetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa 1 momentin lakiteknistä täsmentämistä siten, että sanamuodosta käy ilmi, että tiedot voidaan luovuttaa myös pyynnöstä. 

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan tieto vangin ja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetun sijoittamisesta Rikosseuraamuslaitoksessa on merkityksellinen myös Rajavartiolaitoksen henkilön maasta poistamiseen liittyvien tehtävien vuoksi (ks. ulkomaalaislain (301/2004) 9 luvun 151 §). Myös hallintovaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt asiaan huomiota (HaVL 2/2020 vp, s. 4). Edellä todetun johdosta lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttia tarkistettavaksi myös siten, että momenttiin lisätään tiedon luovuttamisen perusteeksi myös tiedon tarve henkilön maasta poistamiseksi. 

26 §. Tietojen luovuttaminen turvallisuustietorekisteristä.

Pykälässä säädetään tietojen luovuttamisesta turvallisuustietorekisteristä. Edellä 14 §:n osalta selostetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa 1 momentin lakiteknistä täsmentämistä siten, että sanamuodosta käy ilmi, että tiedot voidaan luovuttaa myös pyynnöstä. 

29 a §. Oikeus saada tietoja maksukortin myöntäjältä tai maksukortin välittäjänä toimivalta.

Pykälässä säädetään oikeudesta saada tietoja maksukortin myöntäjältä tai maksun välittäjänä toimivalta. Sen mukaan Rikosseuraamuslaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksukortin myöntäneeltä tai maksun välittäjänä toimivalta maksulaitokselta välttämättömät tiedot Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymän maksukortin käytön hallinnointia varten sekä maksukortin 9 luvun 3 a §:n ja tutkintavankeuslain 5 luvun 3 a §:n mukaista maksutapahtumien valvontaa varten. 

Edellä yleisperusteluissa todetuin tavoin perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 36/2020 vp, s. 4) katsonut, että sääntely on sinänsä asianmukaisesti sidottu välttämättömyyteen. Välttämättömyyden arvioinnin kannalta on kuitenkin ongelmallista, että lakiehdotuksesta ei tarkemmin ilmene, mitä maksukortin käytön hallinnoinnilla tarkoitetaan. Perustuslakivaliokunta on pitänyt välttämättömänä säännöksen täsmentämistä tältä osin. 

Maksukorttiin ja sen hallinnointiin liittyen lakivaliokunta toteaa oikeusministeriöltä saamansa selvityksen perusteella seuraavaa: Vankeuslain 9 luvun 3 §:ssä (ja tutkintavankeuslain 5 luvun 3 §:ssä) säädetään siitä, että vangin käyttöön voidaan antaa Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä maksukortti. Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan maksukortit ovat Rikosseuraamuslaitoksen hankkimia ja ne annetaan vangille tämän tullessa vankilaan. Rikosseuraamuslaitos on tehnyt sopimuksen maksukortin toimittamisesta kortin liikkeellelaskijan (englantilainen Prepaid Financial Services Limited, jäljempänä PFS) kanssa, joka myöntää maksukortin. Kortti nimetään vangille, mutta sopimusosapuolia ovat Rikosseuraamuslaitos ja maksukortin liikkeellelaskija. 

Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan vangin tulee sitoutua kortin käyttöehtojen noudattamiseen. Jos vanki ei sitoudu ehtojen noudattamiseen, hänelle annetaan maksukortti, jota voi käyttää ainoastaan vankilassa. Maksukortti on Mastercard-pohjainen, saldon tarkistava kortti. Vangin mukana olevat käteisvarat ja vangille vankeusaikana tuleva raha ja etuudet voidaan tallettaa maksukortille, jota vanki voi käyttää laitosmyymälässä ostoksiin, maksaa vankilassa maksullisia palveluja sekä maksaa laskuja. Vanki voi käyttää maksukorttia myös vankilan ulkopuolella esimerkiksi poistumisluvilla. Myös vangille tulevat rahasiirrot on mahdollista tehdä verkkopankin kautta suoraan maksukortille, jolloin esimerkiksi omaisten ei tarvitse toimittaa vangille käteistä rahaa kirjeissä tai tapaamisten yhteydessä. 

Vangin tullessa suljettuun vankilaan hänelle perustetaan maksukorttitili ja mukana tuotu käteinen raha ladataan tälle tilille. Vankeuslain 9 luvun 3 §:n nojalla (tutkintavankeuslain 5 luvun 3 §) vangille annetaan kuukausittain ote hänen rahavarojensa tilinpidosta. Vankilat myös vastaavat vankien tilin saldokyselyihin sekä maksavat tarvittaessa vangin pyytäessä laskuja tai suorittavat muutoin tilisiirron. Rikosseuraamuslaitoksessa selvitetään tilin mahdolliset ostosten tuplaveloitukset, uusitaan maksukortti vanhentumisen, katoamisen, rikkoutumisen tai tunnuksen unohtumisen vuoksi, päivitetään laitossiirrot vankilasta toiseen siirryttäessä maksukorttijärjestelmään, tehdään kortin lakkauttamiseen liittyvät toimenpiteet vangin vapautumisen yhteydessä ja tarkistetaan vankilan ulkopuolelta väärälle tilille menneet tilisiirrot. 

Rikosseuraamuslaitos myös vastaa poliisilta tai muilta viranomaisilta tulleisiin tietopyyntöihin, koska tiedot ovat Rikosseuraamuslaitoksen hallussa. Rikosseuraamuslaitos selvittää myös PFS:n pyynnöstä tilin väärinkäytösepäilyjä. PFS profiloi asiakkaat, mutta vankien tilin tavanomaisen käytön osalta tarvitaan Rikosseuraamuslaitoksen asiantuntemusta. Maksukortissa on myös hälytysominaisuuksia, jotka vaikuttavat kortin käyttömahdollisuuksiin (esimerkiksi käytetty väärää tunnusta). Rikosseuraamuslaitoksella on mahdollisuus tarvittaessa tehdä muutoksia näihin toiminnallisuuksiin. 

Vankeuslain 9 luvun 4 §:n mukaan perustellusta syystä vanki saa vankilan välityksellä toimittaa rahaa ja muita maksuvälineitä vankilan ulkopuolelle tai toiselle vangille. Vankeuslain 9 luvun 9 §:n mukaan rahan tai maksuvälineiden toimittamisesta vankilan ulkopuolelle tai toiselle vangille päättää vankilan johtaja tai hänen määräämänsä turvallisuudesta vastaava virkamies. Säännökset ovat tulleet voimaan aikana, jolloin vankilassa on ollut käytössä käteinen raha. Säännöksiä ei ole muutettu maksukortin käyttöönoton myötä. Vankilan tulee näin ollen antaa vangille kuukausittain tiliote maksukorttitilin tilitiedoista, ja vanki saa toimittaa rahaa toiselle vangille tai vankilan ulkopuolelle saatuaan tähän luvan. 

Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan maksukorttien hallinnoinnilla tarkoitetaan esityksessä edellä kuvattuja kortin käyttöön liittyviä toimenpiteitä, jotka perustuvat joko vankeuslakiin, tutkintavankeuslakiin taikka Rikosseuraamuslaitoksen ja maksukortin liikkeellelaskijan väliseen sopimukseen. 

Edellä selostetun valossa lakivaliokunta katsoo, että 29 a §:n säännöstä on syytä täsmentää siten, että siitä poistetaan viittaus tiedon saamisesta maksukortin käytön hallinnointia varten ja se korvataan viittauksella tiedon saamiseen maksukortin käyttöön liittyviä vankeuslain 9 luvun 3 ja 4 §:ssä ja tutkintavankeuslain 5 luvun 3 ja 4 §:ssä säädettyjä tehtäviä varten. Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan mainituissa pykälissä säädetyt tehtävät ovat ne, joita varten Rikosseuraamuslaitos tarvitsee tietoja vankeuslain 9 luvun 3 a §:ssä ja tutkintavankeuslain 5 luvun 3 a §:ssä tarkoitetun maksutapahtumien valvonnan lisäksi. 

Ehdotetun pykälän mukaan tiedot on oikeus saada maksulaitokselta. Lakivaliokunta ehdottaa lisäksi asiassa saamansa selvityksen perusteella, että maksulaitos korvataan pykälässä yleisemmällä termillä "maksupalvelun tarjoaja", joka on käsitteenä kattavampi. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo lisäksi, että Rikosseuraamuslaitoksen tiedonsaantioikeus on syytä ulottaa myös Suomeen maksupalveluja tarjoaviin ulkomaisiin maksupalvelujen tarjoajiin. Lakivaliokunta ehdottaa, että tämän huomioimiseksi 29 a §:ään lisätään uusi 2 momentti, jonka mukaan mitä edellä 1 momentissa on tiedonsaantioikeuden osalta säädetty, sovelletaan myös Suomeen maksupalveluja tarjoaviin ulkomaisiin maksupalvelun tarjoajiin.  

Valiokunta ehdottaa lisäksi pykälän otsikon selkeyttämiseksi, että pykälän otsikko muutetaan muotoon "Oikeus saada tietoja maksupalvelun tarjoajalta". 

5 luku. Tietoturvallisuus ja tietojen säilyttäminen

34 §. Tietojen tarkistaminen ja poistaminen rekisteristä. (Uusi).

Pykälä sisältää säännökset tietojen tarkistamisesta ja niiden poistamisesta rekisteristä. Pykälää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Edellä yleisperusteluissa selostetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa pykälään uutta 7 momenttia koskien teknisen valvonnan tallenteiden säilyttämisaikaa. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 36/2020 vp, s. 6) kiinnittänyt sääntelyn täydentämistarpeeseen huomiota tältä osin. 

Lakivaliokunta katsoo, että 1. lakiehdotuksen 16 luvun 1 a §:ssä tarkoitetussa teknisessä valvonnassa saaduille tallenteille on perusteltua säätää lyhyt säilytysaika, jonka jälkeen tiedot poistetaan, ellei nimenomaisesti arvioida niiden säilyttämisen olevan välttämätöntä rekisterin käyttötarkoituksen kannalta. Näin varmistetaan, että rekistereihin jää vain niiden käyttötarkoituksen kannalta välttämättömiä tallenteita. Yleisperusteluissa selostetuin tavoin teknisen valvonnan tallenteita on tarpeen käsitellä 7 §:ssä tarkoitetussa valvonta- ja toimintarekisterissä ja 8 §:ssä tarkoitetussa turvallisuustietorekisterissä. 

Edellä todetun sekä saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta ehdottaa uutta 7 momenttia, jonka mukaan teknisen valvonnan tallenteet on hävitettävä viimeistään kuukauden kuluttua tallentamisen päättymisestä, jollei niiden säilyttäminen ole välttämätöntä 7 tai 8 §:ssä säädettyyn tarkoitukseen. 

Tekniseen valvontaan liittyvään henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan lisäksi rikosasioiden tietosuojalakia, jolla on pantu täytäntöön rikosasioiden tietosuojadirektiivi. Rikosasioiden tietosuojalain 6 §:ssä säädetään henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuusvaatimuksesta, johon sisältyy myös vaatimus siitä, että tarpeettomat henkilötiedot on poistettava ilman aiheetonta viivytystä. Lisäksi kyseisen pykälän 3 momentin mukaan henkilötietojen säilyttämisen tarpeellisuutta on myös arvioitava vähintään viiden vuoden välein, jollei henkilötietojen säilytysajoista muualla toisin säädetä. Lakivaliokunnan ehdottaman teknisen valvonnan tallenteiden säilyttämistä koskeva säännös tarkoittaa näistä pääsäännöistä poikkeamista sen lisäksi, että kyseessä on poikkeus henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetuin lain 34 §:n mukaiseen pääsääntöiseen säilytysaikaan. Rikosasioiden tietosuojalain 11 §:n 2 momentissa on lisäksi säädetty erityisiä henkilötietoryhmiä koskevasta korkeammasta käsittelykynnyksestä, eli käsittelyn tulee olla välttämätöntä. Vaikka teknisen valvonnan tallenteet eivät kaikissa tilanteissa paljastaisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, ne voisivat kuitenkin ilmaista muutoin arkaluonteista tietoa. Lakivaliokunta katsoo oikeusministeriöltä saamansa selvityksen perusteella, että ottaen huomioon perustuslain vakiintuneen tulkintakäytännön, joka koskee arkaluonteisina pidettäviä tietoja, on perusteltua asettaa kuukautta pidemmän säilytyksen edellytykseksi se, että tallenteen säilyttäminen on välttämätöntä. Lisäksi säilyttäminen on syytä sitoa 7 ja 8 §:ssä säädettyihin tarkoituksiin.