Yleistä
Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi etukäteen järjestää omien asioidensa hoidon siltä varalta, että hän myöhemmin tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn takia kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Edunvalvontavaltakirjassa valtuuttaja nimeää hänen asioitaan hoitavan valtuutetun ja määrittelee tämän toimivallan.
Edunvalvontavaltuutus on edunvalvontaa kevyempi keino järjestää henkilön asioiden hoitaminen tulevaisuuden varalle. Edunvalvontavaltuutus on osoittautunut käytännössä suosituksi vaihtoehdoksi, ja sen arvioidaan vähentäneen tarvetta määrätä edunvalvonnan tarpeessa olevalle henkilölle yleinen edunvalvoja.
Edunvalvontavaltuutuksesta säädetään edunvalvontavaltuutuksesta annetussa laissa (648/2007), johon ehdotetaan lukuisia yksittäisiä muutoksia sääntelyn ajantasaistamiseksi ja selkeyttämiseksi käytännön soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella. Tarkoituksena on muun muassa helpottaa tavanomaisten lahjojen antamista ja kiinteistöä koskevien oikeustoimien tekemistä sekä supistaa valtuutetun ja edunvalvojan esteellisyysperusteita. Yleisestä edunvalvonnasta säädetään vuorostaan holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999, jäljempänä holhoustoimilaki), jota myös ehdotetaan ajantasaistettavaksi muun muassa holhousviranomaisen lupavaatimusten osalta.
Lakivaliokunta kannattaa esityksen tavoitteita edistää edunvalvontavaltuutuksen antaneen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumista, keventää edunvalvojan valvontaa sekä vähentää valtuutettujen, edunvalvojien ja holhousviranomaisen hallinnollista taakkaa. Samalla tulee ottaa huomioon edunvalvontalainsäädännön tavoite suojata haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä ja huolehtia siitä, ettei edunvalvonnassa olevien oikeusturva heikkene. Valiokunnan mielestä edellä mainitut tavoitteet on otettu esityksessä tasapainoisesti huomioon. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Kiinteistöä koskevat oikeustoimet
Maakaaressa (540/1995) edellytetään kiinteistöä koskevien oikeustoimien tekemiseen yksilöityä, tietyt muotovaatimukset täyttävää valtakirjaa. Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain mukaan maakaaressa säädettyjen valtakirjan muoto- ja yksilöintivaatimusten ei kuitenkaan tarvitse täyttyä, jos edunvalvontavaltuutusta varten annetussa valtakirjassa on nimenomaisesti määrätty, että valtuutettu saa sen nojalla myydä tai muuten luovuttaa kiinteistön, hakea kiinnitystä taikka perustaa panttioikeuden kiinteistöön. Lain esitöissä ratkaisua perustellaan sillä, että jos maakaaren lähtökohdasta ei voitaisi lainkaan poiketa, valtuuttajalle olisi usein haettava edunvalvoja esimerkiksi yksittäisten kiinnitysasioiden hoitamista varten, vaikka hänen asioitaan muuten hoitaisi edunvalvontavaltuutuksesta annetussa laissa tarkoitettu valtuutettu (ks. HE 52/2006 vp, s. 28).
Edunvalvontavaltuutuksesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtuutettu voi määrätä valtuuttajan kiinteistöstä suoraan edunvalvontavaltuutuksen nojalla eli ilman nimenomaista määräystä kiinteistöä koskevista oikeustoimista. Säännöstä ehdotetaan sovellettavan lain voimaantulon jälkeen allekirjoitettuihin edunvalvontavaltakirjoihin.
Ehdotettu muutos on periaatteellisesti ja käytännön kannalta merkityksellinen. Kiinteistöjä on perinteisesti pidetty erityisasemassa muuhun omaisuuteen verrattuna, minkä vuoksi kiinteistöä koskeviin oikeustoimiin on lainsäädännössä usein liitetty erityisiä vaatimuksia. Erityistä tarvetta pitää kiinteistöjä tässä yhteydessä erityisessä asemassa verrattuna valtuuttajan muuhun omaisuuteen ei kuitenkaan valiokunnan saaman selvityksen valossa ole. Soveltamiskokemusten perusteella nykysääntely on osoittautunut pikemminkin vaikeasti ymmärrettäväksi ja on voinut johtaa valtuuttajan tahtoa vastaamattomiin tilanteisiin, kun valtakirjassa ei ole ollut erityistä mainintaa kiinteistöistä. Tällöin valtuuttajan edustajaksi kiinteistöä koskevaan oikeustoimeen on tullut hakea edunvalvoja, ja oikeustoimeen tarvitaan tällöin myös holhousviranomaisen lupa. Nimenomaisen kiinteistöä koskevan määräyksen sisällyttämistä edunvalvontavaltuutukseen voidaan pitää ongelmallisena myös sen vuoksi, ettei kiinteistöön liittyvien oikeustoimien tarve aina ole tiedossa tai ennakoitavissa valtuutusta laadittaessa.
Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotettu muutos ei yhdenvertaisuusnäkökulmasta heikennä valtakirjan tehneen henkilön asemaa kiinteistöä koskevissa oikeustoimissa suhteessa muihin ihmisiin ottaen huomioon, että edunvalvontavaltuutus on tehtävä silloin, kun valtuuttaja ymmärtää valtakirjan merkityksen. Lisäksi valtuuttaja voi jatkossakin rajoittaa valtakirjassa valtuutetun oikeutta ryhtyä kiinteistöä koskeviin oikeustoimiin.
Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan valiokunta on päätynyt puoltamaan esityksessä ehdotettua muutosta. Koska kyse on merkittävästä muutoksesta, siitä tulee tiedottaa aktiivisesti hyvissä ajoin ennen uudistuksen voimaantuloa. Muutoksen vaikutuksia ja toimivuutta tulee jatkossa myös seurata.
Alaikäisen edunvalvonnan rekisteröinti
Holhoustoimilakiin sisältyviä varallisuusrajoja, joiden nojalla alaikäisen edunvalvonta merkitään holhousasioiden rekisteriin, ehdotetaan nostettaviksi rahanarvon muutoksen huomioon ottamiseksi. Rekisteröintivelvollisuuden varallisuusraja ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä 20 000 eurosta 30 000 euroon ja rekisteristä poistamista koskeva varallisuusraja nykyisestä 15 000 eurosta 20 000 euroon. Alaikäisen edunvalvonta on kuitenkin edelleen mahdollista rekisteröidä erityisestä syystä, vaikka varallisuuden määrä on vähäisempikin. Alaikäisen rekisteröinti synnyttää edunvalvojana toimivalle vanhemmalle tilivelvollisuuden.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käytännön tilivalvonnan yhteydessä ei ole tullut ilmi erityisiä ongelmia lasten edunvalvonnan toteutumisessa. Valiokunta puoltaa varallisuusrajojen korottamista katsoen kuitenkin, että ehdotettujen muutosten vaikutuksia on tärkeää jatkossa seurata.
Varallisuusrajojen nostamisen myötä holhousasioiden rekisteriin voi jäädä tapauksia, joissa alaikäisen varallisuuden arvo on yli 20 000 euroa, mutta alle 30 000 euroa. Tällöin alaikäisen edunvalvonta on holhousasioiden rekisterissä ja tilivalvonnan piirissä, vaikkei se sinne kuulu. Voimassa oleva holhoustoimilain 66 a § ei mahdollista tällaisten edunvalvontojen poistamista rekisteristä. Valiokunta pitää rekisteristä poistamisen mahdollistamista tarpeellisena, minkä vuoksi se ehdottaa jäljempänä tarkemmin kuvatuin tavoin voimaantulosäännöksen täydentämistä.
Edunvalvontalainsäädännön kehittämistarpeet
Esityksen valiokuntakäsittelyssä on tullut esiin, että esimerkiksi edunvalvontavaltuutetun esteellisyyttä koskevia säännöksiä tulisi edelleen väljentää. Myös sähköisten palvelujen hyödyntämisen edistämistä on pidetty tarpeellisena. Saadun selvityksen valossa valiokunta pitää tärkeänä, että edunvalvontalainsäädännön ajantasaistamistarpeiden arviointia jatketaan. Tältä kannalta on myönteistä, että oikeusministeriössä on käynnissä tätä koskeva jatkohanke.