Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Pienten riita-asioiden menettely
Pienten riita-asioiden menettelyssä on kyse uudenlaisesta oikeudenkäyntimenettelystä, jossa käsitellään asuinhuoneiston vuokrasuhteeseen perustuvat riita-asiat, jos riitaa on enintään 10 000 eurosta tai jos riidalla ei ole rahamääräistä arvoa. Asia tulee käsitellä täysimittaisessa riita-asian menettelyssä, jos sen käsittely pienten riita-asian menettelyssä ei ole asian laadun tai laajuuden vuoksi soveliasta.
Ehdotettu uusi menettely muuttaa asuinhuoneiston vuokrasuhdetta koskevien asioiden käsittelyä käräjäoikeudessa. Kyse on täysimittaista riita-asian oikeudenkäyntiä kevyemmästä ja yksinkertaisemmasta menettelystä, jossa asianosainen voi ajaa asiaansa ilman juristin apua ja jossa asianosaisen oikeudenkäyntikuluriski on matala.
Esityksen taustalla on havainnot siitä, että Suomessa tuomioistuimiin saatetaan kansainvälisesti katsoen vähän riitaisia riita-asioita. Erityisesti pienehköjen riita-asioiden määrä on vähentynyt. Samaan aikaan riita-asioiden oikeudenkäyntikulut ovat merkittävästi kasvaneet. Oikeudenkäyntiä saatetaan siten välttää kuluriskin vuoksi. Lisäksi halukkuuteen saattaa riita-asia tuomioistuimen ratkaistavaksi arvioidaan vaikuttavan se, että oikeudenkäynnit kestävät Suomessa pitkään. Oikeusprosessien kohtuuttoman pitkä kesto on vakava perus- ja ihmisoikeusongelma Suomessa (ks. mm. LaVM 31/2022 vp, s. 4 ja siinä viitatut aiemmat mietinnöt ja lausunnot).
Lakivaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina ja tarpeellisina. Kun oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa sääntelyä viimeksi uudistettiin parantamalla tuomioistuimen mahdollisuuksia kohtuullistaa riita-asian hävinneen osapuolen maksettaviksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää, eduskunta edellytti lakivaliokunnan mietinnön pohjalta, että hallitus ryhtyy oikeuden saatavuuden parantamiseksi pikaisesti uusiin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin riita-asian oikeudenkäynneistä aiheutuvien kustannusten ja prosessikynnyksen alentamiseksi (LaVM 23/2022 vp, EV 240/2022 vp). Käsiteltävä esitys pyrkii vastaamaan tähän huoleen.
Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (ks. PeVL 58/2025 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että ehdotettu lainsäädäntö koskee hyvin kapeaa asiaryhmää (ks. PeVL 58/2025 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että pienten riita-asioiden menettelyn soveltamisalaa pyritään mahdollisimman pian nyt ehdotetusta menettelystä saadut kokemukset huomioiden laajentamaan.
Myös lakivaliokunta kiinnittää huomiota uuden menettelyn suppeaan soveltamisalaan. Oikeudenkäyntikuluriskin ja oikeudenkäyntien keston pitkään jatkunut kasvu edellyttävät tehokkaita lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Uudistus parantaa nykytilaa kuitenkin vain pieneltä osin. Koska prosessikynnystä on tarpeen madaltaa ja oikeuden saatavuutta parantaa muissakin kuin esityksen tarkoittamissa asiaryhmissä, valiokunta pitää tärkeänä, että pienten riita-asioiden menettelyn soveltamisalan laajentamista selvitetään ja soveltamisalaa mahdollisimman joutuisasti laajennetaan muihin asiaryhmiin. Saadun selvityksen mukaan käräjäoikeuksissa on tällä hetkellä useita, lukumääräisesti huomattavia asiaryhmiä, joihin uuden pienten riita-asioiden menettelyn arvioidaan soveltuvan. Valiokunta ehdottaa edellä esitetystä lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 1).
Esityksessä arvioidaan, että ehdotetun uuden menettelyn merkitsemä juttumäärän kasvu lisää jonkin verran työtä tuomioistuimissa. Esityksen mukaan täytäntöönpano hoidetaan kuitenkin nykyisten määrärahojen puitteissa. Esityksessä viitataan talouspoliittisen ministerivaliokunnan helmikuussa 2024 tekemään linjaukseen, jonka mukaan kansallisesta lainsäädännöstä tulevien uusien velvoitteiden myötä tulevat tehtävät resursoidaan pääsääntöisesti tehostamalla nykyisten tehtävien hoitamista (ks. HE, s. 26). Lakivaliokunta toteaa, että tuomioistuinten perusrahoitus on ollut pitkään liian niukkaa, minkä vuoksi tuomioistuinten toimintaedellytyksiä on pyritty parantamaan ja pitkiä käsittelyaikoja lyhentämään oikeudenhoidon selonteon perusteella myönnetyllä lisärahoituksella (ks. mm. LaVM 31/2022 vp ja siinä viitatut aiemmat lausunnot, sekä LaVL 14/2023 vp, LaVL 11/2024 vp, LaVL 17/2024 vp, LaVL 1/2025 vp ja LaVL 7/2025 vp). Tuomioistuinten tehtävien lisääminen ilman vastaavaa lisärahoitusta on tätä taustaa vasten ongelmallista. Edellä esitetyn vuoksi lakivaliokunta painottaa, että jos tuomioistuinten asia- ja resurssitarpeet osoittautuvat merkittävästi esityksessä arvioitua suuremmiksi, tuomioistuinten määrärahoja tulee tarkastella uudelleen.
Koska kyse on periaatteellisesti ja käytännön kannalta merkittävästä uudistuksesta, sen toimivuutta ja vaikutuksia tulee jatkossa seurata ja toimittaa asiasta lakivaliokunnalle selvitys vuoden 2030 loppuun mennessä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää muun muassa pienten riita-asioiden menettelyn soveltamisalaa, oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan kelpoisuutta ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten toimivuuteen sekä uudistuksen vaikutuksiin oikeuden saatavuuteen, asioiden käsittelyaikoihin sekä tuomioistuinten asiamääriin ja voimavaroihin. Valiokunta ehdottaa edellä esitetystä lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Sähköinen asiointipalvelu
Ehdotetun sääntelyn mukaan asianosaisen tulee eräin poikkeuksin käyttää sähköistä asiointipalvelua toimittaessaan asiakirjoja käräjäoikeuteen (1. lakiehdotuksen 6 a luvun 6—8 §). Lakivaliokunta suhtautuu ehdotukseen lähtökohtaisesti myönteisesti, sillä oikeudenhoidon digitalisaatio on keino tehostaa oikeudenkäyntimenettelyä. Siihen liittyy siten useita hyötyjä niin tuomioistuinten kuin asianosaisten kannalta. On kuitenkin tärkeää, että velvollisuudesta käyttää sähköistä asiointipalvelua voidaan ehdotetuin tavoin erityisestä syystä poiketa, jotta oikeuden saatavuus ei vaarannut. Tämä on perusteltua esimerkiksi silloin, jos asianosaisen kyky hoitaa asioita sähköisessä asiointipalvelussa on esimerkiksi korkean iän tai vammaisuuden takia tavanomaista selvästi heikompi (ks. HE, s. 45).
Sähköisen asiointipalvelun käyttämistä koskevat säännökset ehdotetaan saatettavaksi myöhemmin erikseen voimaan, kun asiointipalvelu on valmis. Lakivaliokunta pitää ratkaisua perusteltuna. On tärkeää, että pienten riita-asioiden menettely otetaan käyttöön niin pian kuin mahdollista eikä jäädä odottamaan sähköisen asiointipalvelun valmistumista.
Oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan kelpoisuusvaatimukset
Esityksessä ehdotetaan, että pienten riita-asioiden menettelyssä asianosaisen oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana voi toimia rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu (1. lakiehdotuksen 15 luvun 2 §). Siten myös mainitut edellytykset täyttävä maallikko tai esimerkiksi oikeustieteen ylioppilas saa toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai ‑avustajana. Ehdotus poikkeaa riita-asian oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan nykyisistä kelpoisuusvaatimuksista, joissa edellytetään toimimista asianajajana, julkisena oikeusavustajana tai luvan saaneena oikeudenkäyntiavustajana.
Ehdotetulle sääntelylle on valiokuntakäsittelyssä tuotu esiin muitakin vaihtoehtoja, mutta lakivaliokunta on saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan päätynyt kannattamaan hallituksen esittämää ratkaisua. Valiokunnan mielestä pienten riita-asioiden menettelyssä käsiteltävien asioiden ja menettelyn yksinkertaisuus sekä tuomarin aktiivinen prosessinjohto vähentävät avustajan tarvetta. Ehdotettu ratkaisu voi myös osaltaan parantaa oikeuden saatavuutta, sillä pienten riita-asioiden menettelyssä asianosainen voi voittaessaankin joutua itse maksamaan avustajansa palkkion tai ainakin osan siitä.
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
Esityksessä ehdotetaan, että hävinnyt asianosainen voidaan velvoittaa korvaamaan voittaneen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa enintään 500 eurolla tai, jos asiassa on toimitettu pääkäsittely, enintään 1 000 eurolla (1. lakiehdotuksen 21 luvun 8 d §). Lisäksi hänet voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolelle tältä perittävän oikeudenkäyntimaksun määrä ja tälle aiheutuneita erityisiä kuluja.
Lakivaliokunta pitää korvauskatosta säätämistä perusteltuna, vaikka se voi merkitä, ettei voittanut asianosainen aina saa täyttä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Käräjäoikeudessa pääkäsittelyssä ratkaistujen riita-asioiden oikeudenkäyntikulut ovat viimeisten vuosikymmenten aikana kasvaneet merkittävästi. Asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimukset ovat vuonna 2019 olleet yli 2,5 kertaa suuremmat vuoteen 1995 verrattuna. Kasvua on ollut erityisesti yksityishenkilöiden oikeudenkäyntikuluissa (ks. LaVM 23/2022 vp, s. 3). Valiokunta katsoo, että jos korvausvelvollisuutta ei rajoiteta, asianosaisen korvattavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen määrään liittyvä taloudellinen riski ei pienene eikä oikeuden saatavuus parane.
Valiokunnalla ei ole huomauttamista ehdotetun sääntelyn yksityiskohtiin. Lainsäädännön selkeys, johdonmukaisuus ja helppo sovellettavuus puoltavat sitä, että korvattavien oikeudenkäyntikulujen määristä säädetään yksiselitteisesti ja kaavamaisesti ja että korvauskatto koskee kaikkia vuokrariitoja, myös häätöjä. Jos asiaa ei kuitenkaan sen laadun tai laajuuden vuoksi voida käsitellä pienten riita-asioiden menettelyssä, se käsitellään täysimittaisessa riita-asian oikeudenkäynnissä, jossa korvauskattoa ei sovelleta.
Asian palauttaminen käräjäoikeuteen
Asia voidaan palauttaa ylemmästä tuomioistuimesta alempaan oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa kehittyneiden periaatteiden mukaisesti. Asian palauttaminen voi olla välttämätöntä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen varmistamiseksi.
Lakivaliokunta kuitenkin korostaa, että pienten riita-asioiden menettelyssä käsiteltyä asiaa ei tule palauttaa hovioikeudesta käräjäoikeuteen kevein perustein. Lähtökohtana tulisi siten olla, että hovioikeus pyrkii ratkaisemaan asiat, yleisten laintulkintaperiaatteiden puitteissa, suoraan hovioikeudessa (ks. myös HE, s. 41).
Voimaantulo
Hallituksen esityksen mukaan ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2026, mutta voimaantulo lykkääntyy esityksen eduskuntakäsittelyn vaatiman ajan vuoksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan syyskuussa 2026.