Valiokunta toteaa, että tuottajaorganisaatiot ovat maataloustuottajien aloitteesta perustettuja organisaatiota, jotka toteuttavat jäsentensä maataloustuotteiden tuotantoon liittyviä EU:n lainsäädännössä tarkemmin määritettyjä tavoitteita. Tuottajaorganisaatioita koskevan EU:n lainsäädännön perustelujen mukaan jäsenvaltioiden on voitava hyväksyä tuottajaorganisaatiot, koska ne voivat olla hyödyllisiä tarjonnan uudelleenryhmittelyssä aloilla, joilla tuottajien ja ostajien keskittyminen ei ole tasapainossa.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemän alkutuotantoselvityksen (Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksiä 2/2013) mukaan maataloustuottajien neuvotteluvoima elintarvikeketjussa on yleensä hyvin heikko. Tätä vahvistaa se tosiasia, että Suomessa maatilat ovat edelleen keskimääräisesti pieniä. Sen sijaan päivittäistavaramarkkinat ovat erittäin keskittyneet. Myös useat keskeiset elintarviketeollisuuden alat ovat oligopolistiset ja suurten toimijoiden hallussa. Alkutuotantoselvityksen mukaan neuvotteluvoiman epätasapaino ilmenee selkeästi maataloustuottajien ja päivittäistavarakaupan sekä maataloustuottajien ja teollisuuden välillä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että alkutuotantoselvityksen mukaan tuottajaorganisaatiot saattavat olla neuvotteluvoiman ja elinkeinojen rakennemuutoksen näkökulmasta varteenotettava kehityslinja tulevaisuudessa.
EU:n markkinajärjestelyasetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaan jäsenvaltion on hyväksyttävä hedelmä- ja vihannesalalla sekä maitoalalla toimivat tuottajaorganisaatiot. Muiden tuotealojen tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen on jäsenvaltiolle vapaaehtoista. Valiokunta edellytti lausunnossaan (MmVL 9/2014 vp), että Suomessa ryhdytään valmistelemaan kansallista lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tuottajaorganisaatioiden toiminnan asetuksessa edellytettyä laajemmin. Suomessa vapaaehtoinen hyväksyminen on sen jälkeen laajennettu (HE 142/2015 vp) peltokasvi- ja naudanliha-alan tuottajaorganisaatioihin, joiden hyväksymisestä säädetään markkinajärjestelylain 12 g §:ssä. Nykyisin Suomessa on siten mahdollista hyväksyä tuottajaorganisaatiot hedelmä-, vihannes-, maitotuote-, naudanliha- ja peltokasvialoilla. Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että nyt esityksessä ehdotetaan tuottajaorganisaatioiden hyväksymismahdollisuuden laajentamista myös muille markkinajärjestelyasetuksen soveltamisalan kattamille tuotealoille.
Sekä pakollisiin eli hedelmä- ja vihannesalan ja maitoalan tuottajaorganisaatioihin että vapaaehtoisesti hyväksyttäviin tuottajaorganisaatioihin sovellettavista yleisistä hyväksymisedellytyksistä säädetään markkinajärjestelyasetuksen 152 artiklan 1 ja 2 kohdissa sekä 153—155 artikloissa. Lisäksi markkinajärjestelyasetuksessa ja markkinajärjestelylaissa on eräitä tuotesektorikohtaisia säännöksiä. Mainitun markkinajärjestelyasetuksen 152 artiklan mukaan jäsenvaltio voi pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatiot, jotka on perustettu tuottajien aloitteesta ja jotka muodostuvat markkinajärjestelyasetuksessa tarkoitetun yksittäisen tuotealan viljelijöistä ja joissa näillä on 153 artiklassa tarkemmin määritelty asema. Hyväksyminen edellyttää lisäksi, että tuottajaorganisaatio pyrkii tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä vähintään yksi 152 artiklassa määritellyistä tavoitteista.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että viimeksi mainitun artiklan mukaan tavoitteena voi olla varmistaa tuotannon suunnittelu ja mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, keskittää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista, optimoida tuotantokustannuksia ja investointien kannattavuutta ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyviin vaatimuksiin vastaamiseksi ja vakauttaa tuottajahintoja, laatia tutkimuksia ja kehitysaloitteita, edistää ja antaa teknistä apua, edistää tuotantonormien käyttöä, tuotteiden laadun parantamista ja nimisuojatuotteiden kehittämistä, käsitellä sivutuotteita ja jätettä, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä, kehittää aloitteita menekinedistämisen ja kaupan pitämisen aloilla tai antaa tarvittavaa teknistä tukea futuurimarkkinoiden ja vakuutusjärjestelmien käyttöön.
Markkinajärjestelyasetuksen 154 artiklassa säädetään tuottajaorganisaatiolta edellytettävästä tuottajien määrästä ja kaupan pidetyn tuotannon määrästä sekä toimintaa koskevista vaatimuksista. Asetuksen 155 artiklassa säädetään mahdollisuudesta ulkoistaa toimintoja. Markkinajärjestelylaissa on annettu näitä vaatimuksia tarkentavia säännöksiä.
Valiokunta on naudanliha- ja peltokasvialan tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä koskevaa markkinajärjestelylain muutosesitystä (HE 142/2015 vp) käsittelevässä mietinnössään (MmVM 4/2016 vp) pitänyt välttämättömänä, että tuottajille muodostuu mahdollisimman matala kynnys tuottajaorganisaatioiden perustamiseen ja että tuottajaorganisaatioiden hyväksymismenettelyiden tulee olla mahdollisimman kevyitä eikä niihin saa sisällyttää byrokratiaa. Valiokunta pitääkin erittäin myönteisenä, että nyt tuottajaorganisaatioiden perustamisen edistämiseksi ehdotetaan hyväksymisvaatimusten lieventämistä muuttamalla niiden oikeudellista muotoa koskevaa vaatimusta, jonka mukaan kyseeseen tulevat vain osuuskunnat tai osakeyhtiöt. Jatkossa voitaisiin hyväksyä myös muu rekisteröity yhteisö. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi hyväksymisedellytystä, jonka mukaan tuottajaorganisaatiolla on oltava toisaalta vähimmäismäärä jäseniä ja toisaalta vähimmäismäärä tuotantoa, siten että vain toinen näistä edellytyksistä riittäisi.
Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan myös toimialaorganisaatioiden hyväksymisen mahdollistamista Suomessa. Ehdotettu toimialaorganisaatioiden kilpailuoikeudellinen sääntely perustuu voimassa olevaan EU:n lainsäädäntöön ja kansallisella tasolla kilpailulakiin. Toimialaorganisaatioiden hyväksymisedellytyksistä säädetään markkinajärjestelyasetuksen 157 artiklan 1 kohdassa ja 158 artiklan 1 ja 5 kohdissa. Mainitun 157 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä jollain yksittäisellä markkinajärjestelyasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa luetellulla alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot, jotka muodostuvat tuotantoon ja vähintään yhteen seuraavista toimitusketjun vaiheista liittyvien taloudellisten toimien edustajista: yhden tai useamman alan tuotteiden jalostus tai kauppa, myös jakelu. Edellytyksenä on myös, että ne on perustettu kaikkien tai joidenkin niihin kuuluvien organisaatioiden tai yhteenliittymien aloitteesta. Lisäksi niiden on, ottaen huomioon jäsentensä ja kuluttajien edut, pyrittävä tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä erityisesti yksi 157 artiklan 1 kohdan c alakohdassa luetelluista tavoitteista.
Valiokunta katsoo, että toimialaorganisaatiot luovat mahdollisuuden yhteisiin markkinointikampanjoihin ja tutkimuksen ja tuotekehityksen edistämiseen, josta ainakin osalla aloista on selvä puute. Toimialaorganisaatioiden avulla voidaan myös vaikuttaa vähittäiskauppaan. Esimerkiksi informaation kulku ketjun eri osien tilanteesta voi toimialaorganisaation avulla parantua. Samoin toimialaorganisaatiolla voidaan vaikuttaa sopimuskäytäntöihin, jotka edesauttavat tasapuolisempaa kaupankäyntiä. Näin markkinoiden vakautta voidaan parantaa ja hintavaihteluja pienentää.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että muodostuu mahdollisimman matala kynnys tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden perustamiseen. Organisaatioiden hyväksymismenettelyjen tulee olla mahdollisimman kevyitä, eikä niihin saa sisällyttää byrokratiaa. Tarpeellisesta neuvonnasta on huolehdittava olemassa olevien organisaatioiden puitteissa. Valiokunta pitää myös välttämättömänä muita lisätoimia tuottajien aseman parantamiseksi markkinoilla siten, että markkinoista tulee oikeudenmukaiset ja tasapuoliset.
Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
