Hallituksen esityksen tavoitteena on sen perusteluiden mukaan turvata varhaiskasvatusoikeus jokaiselle lapselle ja perheelle riittävällä tasolla ottaen huomioon talouden realiteetit. Lakiehdotus perustuu julkisen talouden heikkoon tilaan. Esitys lisää kuntien mahdollisuuksia etsiä kustannussäästöjä. Sivistysvaliokunta korostaa, että ehdotuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus saada kunnan järjestämää varhaiskasvatusta päiväkodissa tai perhepäivähoidossa 20 tuntia viikossa. Lapsella on kuitenkin oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, mikäli lapsen vanhemmat työskentelevät kokoaikaisesti taikka opiskelevat, toimivat yrittäjänä tai ovat omassa työssä päätoimisesti. Lisäksi varhaiskasvatus on aina järjestettävä nykyisen laajuisena, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista.
Sivistysvaliokunta korostaa palvelutarpeen arvioinnin ja asiantuntevan palveluohjauksen merkitystä uudistuksen onnistuneelle toimeenpanolle, jossa lapsen etu otetaan huomioon. Uudistuksen toteuttamisessa kuntien edellytetään huomioivan lapsen edun sekä lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden huoltajien esittämät toivomukset 20 tunnin varhaiskasvatuksen järjestämisessä. Kunnalla on velvollisuus tarjota lapselle mahdollisuus osallistua lapsen vanhempien tai muiden huoltajien päätöksen mukaisesti joko osapäiväiseen tai osaviikkoiseen varhaiskasvatukseen. Hallituksen esityksessä painotetaan, että myös osa-aikainen varhaiskasvatus tulee lapsen näkökulmasta järjestää siten, että varhaiskasvatuslaissa säädetyt varhaiskasvatuksen tavoitteet toteutuvat yhtä laadukkaasti kuin kokopäiväisessä toiminnassa. Vanhemmilla on oikeus valita kunnan tarjoamista vaihtoehdoista lapselle ja perheelle sopivin vaihtoehto.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan (StVL 5/2015 vp) esittänyt tarpeen lisätä vaihtoehtoja kokoaikaiselle varhaiskasvatukselle kehittämällä avoimia varhaiskasvatuspalveluja. Lapsen vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita arvioimaan lapsen varhaiskasvatuksen tarvetta. Vanhempia voidaan tukea tässä palveluohjauksella, jonka avulla olemassa olevat vaihtoehdot saatetaan perheiden tietoon. Lausunnossa korostetaan, että palveluohjaukseen panostamalla ja vaihtoehtoja kehittämällä voidaan saada aikaan toiminnan tehostamista ja samalla vaihtoehtoja erilaisiin perhetilanteisiin. Tähän yhtyen sivistysvaliokunta korostaa, että laaja palveluvalikoima mahdollistaa käytännössä perheiden erilaisten tarpeiden huomioimisen ja valinnanvapauden. Lapsen ja perheen tarpeiden kartoittamiseksi ja asianmukaisen palvelukokonaisuuden muodostamiseksi tulee kehittää monialaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja kunnan muiden hallinnonalojen välillä.
Varhaiskasvatusoikeuden rajaus koskee myös yksityistä hoitoa ja pienentää hoidosta maksettavaa tukea. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on myös painottanut, että yksityisessä ja kunnallisessa hoidossa olevien lasten välillä ei saisi muodostua eriarvoista kohtelua siten, että yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevan lapsen huoltaja tai vanhempi voisi käytännössä säilyttää lapsen kokoaikaisen varhaiskasvatuspaikan vähäisemmillä perusteilla kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.
Varhaiskasvatusoikeutta koskeva päätös tehdään perheen säännöllisen elämäntilanteen perusteella. Päivähoitoasetukseen tehtävällä muutoksella kunnalle asetetaan saadun selvityksen mukaan velvollisuus järjestää laajentuneen varhaiskasvatustarpeen mukainen varhaiskasvatus välittömästi kaikissa niissä tilanteissa, joissa lapsen varhaiskasvatuksen tarve äkillisesti laajentuu esimerkiksi vanhemman työllistymisen vuoksi. Sivistysvaliokunta korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta. Varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee toimia joustavasti tavalla, joka myös tosiasiassa turvaa huoltajalle mahdollisuuden käydä työssä. Mahdollisuus poiketa tilapäisesti lainsäädännön mukaisista lasten ja kasvattajien välisistä suhdeluvuista turvaa kunnan mahdollisuuden järjestää palvelua joustavasti ja nopeasti vaihtelevissa tilanteissa.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on arvioinut hallituksen esityksen perustuslainmukaisuutta ja lausunnossaan (PeVL 12/2015 vp) käsitellyt oikeutta sosiaaliturvaan ja yhdenvertaisuutta, asetuksenantovaltuutusta ja yksityisyyden suojaa. Valiokunta on arvioinneissaan päätynyt siihen, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 2. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 24 §:n 3 momentista tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon. Huomautus liittyy yksityisyyden suojan varmistamiseen jäljempänä todettavalla tavalla.
Oikeus sosiaaliturvaan ja yhdenvertaisuus.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan varhaiskasvatusoikeuden arvioidaan muuttuvan kokopäiväisestä osa-aikaiseksi 6,7 %:lla lapsista eli noin 11 100 lapsen osalta. Näiden lasten osalta varhaiskasvatusoikeuden heikennystä voidaan valiokunnan mielestä pitää melko merkittävänä. Heikennys kohdistuisi vain niihin lapsiin, joiden vanhempi tai muu huoltaja jää hoitamaan perheen muuta lasta kotona tiettyjen perhevapaiden ja -etuuksien nojalla tai ei ole muusta syystä työssä tai opiskele. Asetelmaa valtiosääntöoikeudellisesti arvioituna on myös huomattava, ettei perustuslain 19 §:n 3 momentin ole katsottu edellyttävän nimenomaisesti nykyisen sisältöistä kokopäiväistä subjektiivista julkisen vallan järjestämää päivähoitopaikkaa.
Esitys merkitsee lausunnon mukaan käytännössä sitä, että oikeus varhaiskasvatukseen määräytyy eri tavoin sen perusteella, ovatko lapsen vanhemmat työelämässä vai sen ulkopuolella. Vastaavasti myös yksityisen hoidon tuen hoitorahan määrä riippuisi ehdotetun sääntelyn mukaan näistä seikoista (2. lakiehdotuksen 4 §:n 4 momentti). Perustuslain 6 §:n 3 momentin kannalta asiaa arvioitaessa on perustuslakivaliokunnan mielestä ratkaisevan tärkeää, että lapsella olisi kaikissa tapauksissa subjektiivinen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se olisi muutoin lapsen edun mukaista. Valiokunta painottaa, että viime kädessä lapsen edun on ratkaistava yksittäistapauksessa lapsen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Ehdotuksia edellä todettujen näkökohtien kannalta arvioitaessa on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan olennaista, että yhtäältä kunnan järjestämän varhaiskasvatuksen laajuus ja toisaalta yksityisen hoidon tuen suuruus määräytyy viime kädessä sen mukaan, mikä on lapsen tosiasiallinen tarve saada varhaiskasvatusta, ottaen huomioon hänen vanhempiensa tai muiden huoltajiensa mahdollisuus vastata lapsen huolenpidosta ja hoidosta. Yhtäältä merkityksellistä on se, että pääasiallinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista on perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisesti vanhemmilla tai muilla huoltajilla, sekä se, että perustuslain 19 §:n 3 momentti ei sulje pois lainsäätäjän mahdollisuutta säätäessään oikeudesta sosiaalipalveluihin suorittaa myös tietynlaista tarveharkintaa. Perustuslakivaliokunta on lisäksi vakiintuneesti katsonut, ettei perustuslain 6 §:n 1 momentin yleisestä yhdenvertaisuussäännöksestä johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä tällöin on, voidaanko erottelut perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla ja että erottelut eivät saa olla mielivaltaisia eivätkä ne saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVL 11/2012 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta viittaa myös siihen, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen 18 artiklan 3 kohdassa edellytetään sopimusvaltion ryhtyvän kaikkiin asianmukaisiin toimiin taatakseen, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoitopalveluita ja -laitoksia. Sopimus ei siten edellytä julkisen vallan järjestävän mainittuja palveluita muille kuin työssäkäyvien vanhempien lapsille.
Kokonaisarviona perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotetulla tavalla määriteltynä hallituksen esityksen sisältämät lakiehdotukset täyttävät riittävällä tavalla perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetyn julkisen vallan velvollisuuden tukea lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu eivätkä muodostu myöskään perustuslain yhdenvertaisuussääntelyn kannalta ongelmallisiksi. Perustuslakivaliokunta kuitenkin pitää ehdottoman tärkeänä, että niissä tilanteissa, joissa lapsen etu niin vaatii, lapselle on järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti. Valiokunta toistaa aikaisemmin esittämänsä kannan, jonka mukaan lapsiperheiden asemaan vaikuttavat eri uudistukset eivät saa johtaa tilanteeseen, jossa eri uudistusten yhteisvaikutukset muodostuvat kohtuuttomiksi (ks. PeVL 11/2015 vp). Hallituksen on lisäksi seurattava tarkoin lainsäädännön toimeenpanoa, jotta lasten ja lapsiperheiden perusoikeudet eivät käytännössä vaarannu.
Sivistysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemyksiin.
Asetuksenantovaltuus.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi varhaiskasvatuslain 5 §:n sisältämää asetuksenantovaltuutta. Pykälän mukaan päiväkodissa ja perhepäivähoidossa tulee olla tarvittava määrä 4 a §:ssä tarkoitettua henkilöstöä, jotta varhaiskasvatukselle säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin päiväkodissa ja perhepäivähoidossa hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön sekä lasten välisestä henkilöstömitoituksesta, tilapäisestä henkilöstömitoituksesta poikkeamisesta, erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten huomioon ottamisesta henkilöstömäärässä sekä henkilöstörakenteesta. Henkilöstömitoituksesta voidaan säätää erikseen alle kolmevuotiaiden lasten sekä kolme vuotta täyttäneiden lasten osalta. Esityksen perustelujen mukaan henkilöstörakenteella tarkoitetaan sitä, missä suhteessa päiväkodin tai perhepäiväkodin henkilöstön tulee olla sosiaalihuollon ammatilliset kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä.
Perustuslakivaliokunta viittaa aiemmin hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemista sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista ja laiksi terveydenhuoltolain 20 §:n kumoamisesta (HE 160/2012 vp, ns. vanhuspalvelulaki) antamaansa lausuntoon (PeVL 36/2012 vp). Varhaiskasvatuslakiehdotuksen 5 §:n asetuksenantovaltuus muistuttaa asiallisesti vanhuspalvelulakiin ehdotettuja asetuksenantovaltuuksia erityisesti henkilöstömitoituksen suhteen. Perustuslakivaliokunta asetti asetuksenantajan harkintavallan rajaamisen laissa edellytykseksi sille, että laki voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 36/2012 vp, s. 3—4 ja siinä mainitut lausunnot).
Kokonaisarviossa perustuslakivaliokunta on käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa päätynyt tilanteiden ja sääntelykokonaisuuden erilaisuuden perusteella siihen, että ehdotettu 5 § voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Valiokunta kuitenkin toteaa, että valtiosääntöisesti huomattavasti parempi tapa olisi joko edelleen täsmentää asetuksenantovaltuutta koskevaa 5 §:ää taikka siirtää varhaiskasvatuslain 5 §:n nojalla annetut asetuksentasoiset säännökset varhaiskasvatuslakiin. Saadun selvityksen mukaan jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä varhaiskasvatusasetuksen 6 ja 8 §:ää, joita on juuri muutettu 1.1.2016 voimaantulevilla säännöksillä. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että varhaiskasvatuslaki sisältää lukuisia asetuksenantovaltuuksia, joista osa ei täytä valiokunnan asetuksenantovaltuuksille asettamia edellytyksiä. Tämän vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että sivistysvaliokunta ottaa mietintöönsä lausuman, jossa valtioneuvosto velvoitetaan tekemään hallituksen esityksen perusteluissakin mainittu varhaiskasvatuslain asetuksenantovaltuuksia koskeva kokonaistarkastelu.
Yksityisyyden suoja.
Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 24 §:n 3 momentissa ehdotetaan säädettävän Kansaneläkelaitoksen oikeudesta ilmoittaa kunnalle salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta tietoonsa saamat lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuuteen mahdollisesti vaikuttavat seikat. Ehdotus on perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan merkityksellinen perustuslain 10 §:ssä säädetyn henkilötietojen suojan kannalta.
Esityksen perusteluissa ei tarkemmin kuvata, mitä ehdotetussa säännöksessä tarkoitetaan lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuuteen mahdollisesti vaikuttavilla seikoilla. Ehdotetun varhaiskasvatuslain 11 a §:n mukaan vanhempien tai huoltajien työllisyystilanne, opiskeleminen, yrittäjyys, kuntoutukseen osallistuminen, työllistymistä edistävään palveluun osallistuminen ja muut vastaavat syyt vaikuttavat varhaiskasvatusoikeuden laajuuteen. Myös lapsen kehitykseen, tuen tarpeeseen tai perheen olosuhteisiin muutoin liittyvät seikat vaikuttavat varhaiskasvatusoikeuden laajuuteen.
Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotuksessa tarkoitetut Kansaneläkelaitoksella olevat tiedot ovat salassa pidettäviä ja osin arkaluonteisia henkilötietoja. Säännöksessä ei ole yksilöity luovutettavia tietoja, eikä luovutusta ole sidottu välttämättömyysvaatimukseen. Tämän vuoksi 2. lakiehdotuksen 24 §:n 3 momenttia on muutettava siten, että tietojensaantioikeus joko kytketään välttämättömyysvaatimukseen tai tietosisällöt täsmennetään. Tällainen muutos on edellytyksenä sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä
Uudistuksen toteuttaminen ja sen seuranta
Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus väestön 1—6-vuotiaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut 59 ja 63 prosentin välillä. Esityksen mukaan kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta 20 tunnin varhaiskasvatusoikeuden piiriin siirtyisi noin 11 100 lasta eli 6,7 prosenttia kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa olevista lapsista. Yhteensä arvioidaan, että valtionosuusjärjestelmän mukainen säästöpotentiaali olisi noin 62 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 säästö on noin 25,8 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on noin 6,6 miljoonaa euroa 25,72 prosentin valtionosuusprosentilla laskettuna, ja kuntien omarahoitusosuus noin 19,2 miljoonaa euroa. Vuodesta 2017 alkaen säästö on 62 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on noin 15,9 miljoonaa ja kuntien omarahoitusosuus noin 46,1 miljoonaa euroa. Säästöpotentiaalin toteutumisesta on esitetty erilaisia arvioita. Suomen Kuntaliitto on omassa lausunnossaan arvioinut säästöpotentiaaliksi varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b §:n muuttamisen osalta enintään 36,7 miljoonaa euroa.
Hallituksen esityksessä korostetaan, että varhaiskasvatus on palvelu, joka tuo pidemmällä aikavälillä säästöjä, kun lastensuojelun ja muiden korjaavien palvelujen tarve vähenee. Tämän vuoksi tulee kynnyksen kokopäiväisen varhaiskasvatuksen järjestämiselle olla matala. Muutos ei saa johtaa siihen, että kokopäiväistä varhaiskasvatusta joudutaan hakemaan lastensuojelun asiakkuuden kautta tai muiden palvelujen, esimerkiksi sosiaalitoimen tai perheneuvolan, kautta. Muutos ei saa myöskään johtaa siihen, että vanhempien tai huoltajien työllisyystilanteen vaihtuessa lasta siirrellään varhaiskasvatuspaikasta toiseen.
Esityksessä myönnetään, että kirjaukset taloudellisista vaikutuksista perustuvat arvioihin ja että ehdotuksen vaikutukset yksittäisiin kuntiin vaihtelevat. Perheen valintoja ei voida ennustaa, ja osa perheistä, kuten nykyisinkin, ei käyttäisi oikeuttaan kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen, vaan valitsisi lasten hoitamisen kotona kotihoidon tuella tai yksityisen hoidon tuella yksityisen palvelun tuottajan järjestämässä varhaiskasvatuksessa.
Asiantuntijakuulemisessa on laajasti kritisoitu esityksen vaikutusten arviointia, erityisesti lapsivaikutusten arvioinnin sekä perhe- ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvien arviointien osalta. Vaikutusten arvioinnin taustamateriaalina ollutta sosiaali- ja terveysministeriön selvitystä vuodelta 2004 (2004:16) on pidetty liian vanhana, jotta sen varaan voisi rakentaa uskottavaa vaikutusten arviointia. Laskelmissa ei myöskään ole otettu huomioon lisäkuluja, jotka mahdollisesti syntyvät mm. sosiaali- ja terveyspalveluihin ja muihin korjaaviin palveluihin.
Asiantuntijakuulemisessa on noussut esille myös huoli muutosten aiheuttamasta mahdollisesta lisätyömäärästä toiminnan suunnittelussa. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi työvuorojen suunnittelua ja seurantaa voidaan kunnissa helpottaa ottamalla käyttöön sähköiset kirjausjärjestelmät.
Sivistysvaliokunta toteaa, että vaikutusten arviointiin suunnattu kritiikki on ollut laajaa ja perusteltua. Uudistuksen käytännön toimeenpanossa korostuvat sekä vanhempien valinnat että kuntien periaatepäätökset palvelujen tarjonnasta. Näiden käytännön ratkaisujen tarkka ennakointi lainsäädäntövaiheessa on ollut ilmeisen hankalaa. Useat kunnat ovat jo päättäneet olla rajoittamatta subjektiivista päivähoito-oikeutta, mikä vähentää uudistuksella aikaansaatavien kokonaissäästöjen määrää. Tämän vuoksi valiokunta kiinnittää erityistä huomiota uudistuksen vaikutusten seurantaan. Seurannassa tulee suunniteltujen taloudellisten säästöjen toteutumisen lisäksi keskittyä erityisesti uudistuksen myötä toteutuviin lapsi- perhe- ja tasa-arvovaikutuksiin. Valiokunta yhtyy myös perustuslakivaliokunnan kantaan, että lapsiperheiden asemaan vaikuttavat eri uudistukset eivät saa johtaa tilanteeseen, jossa eri uudistusten yhteisvaikutukset muodostuvat kohtuuttomiksi. Seurannalla on myös varmistettava, että lasten ja lapsiperheiden perusoikeudet eivät käytännössä vaarannu. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1).
Sivistysvaliokunta on erityisen huolissaan uudistuksen mahdollisista vaikutuksista niihin lapsiin, joiden perhetilanne on taloudellisista, terveyteen liittyvistä tai muista ongelmista johtuen lapsen kehityksen ja terveyden kannalta haitallinen tai jopa vaarallinen. Näihin seikkoihin on asiantuntijalausunnoissa kiinnitetty vakavaa huomiota. Valiokunta toteaa, että varhaiskasvatus on vaikuttava keino ehkäistä kaltoin kohtelua, syrjäytymistä ja ylisukupolvista huono-osaisuutta. Varhaiskasvatuksen, neuvolatoiminnan ja lastensuojelun yhteistyön ja tietojen vaihdon tulee olla sujuvaa sen varmistamiseksi, että lapsen etu toteutuu kaikissa ratkaisuissa. Laadukas varhaiskasvatus tasaa lasten lähtökohdista johtuvia eroja ja luo mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että ne perheet, joiden voimavarat ja jaksaminen ovat koetuksella, saavat tarvitsemaansa tukea varhaiskasvatusoikeuden käyttämiseen liittyvissä menettelyissä. Lapsen vanhempi tai muu huoltaja ei välttämättä omatoimisesti osaa tai jaksa vaatia 20 tuntia laajempaa varhaiskasvatusta tai esittää riittävää selvitystä vaatimuksensa perusteeksi. Vuonna 2004 tehdystä sosiaali- ja terveysministeriön selvityksestä ilmeni, että monien lasten taustalta löytyi vahvoja perusteita lapsen kokopäivähoidon tarpeelle, kuten vanhempien kielitaidottumuutta, vanhempien mielenterveysongelmia, työkyvyttömyyttä, eläkettä, vakavasti sairaiden sisarusten erityishoidon tarvetta sekä pätkätöitä. Lausuntojen perusteella sivistysvaliokunta katsoo, että oikeus 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen myönnetään kaikille sitä tarvitseville.
Valiokunta korostaa, että kunnan on annettava lapsen vanhemmille tai muille huoltajille neuvontaa ja ohjausta heidän valintojensa ja päätöksentekonsa tueksi sekä yhteistyössä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien kanssa kartoitettava vaihtoehtoja ja pyrittävä löytämään kullekin asiakkaalle tämän tarpeiden mukaiset palvelut. Uudistuksen toteutumisen seurannassa on kiinnitettävä erityistä huomiota syrjäytymisvaarassa olevien tai jo syrjäytyneiden perheiden tunnistamiseen ja auttamiseen sekä näiden perheiden lasten varhaiskasvatusoikeuden toteuttamiseen täysimääräisesti.
Lapsen edun ensisijaisuus
Sivistysvaliokunta korostaa lapsen edun ensisijaisuutta päätettäessä oikeudesta varhaiskasvatuksen laajuudesta. Hallituksen esityksessä korostetaan lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista ja lapsen edun ensisijaisuutta palvelun tarvetta arvioitaessa. Esityksen mukaan kynnyksen kokopäiväisen varhaiskasvatuksen järjestämiselle tulisi olla matala, jotta sitä ei jouduttaisi hakemaan esimerkiksi lastensuojelun asiakkuuden tai muiden palvelujen, kuten perheneuvolan, kautta. Esityksessä myös todetaan, että kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarpeesta esitettävä selvitys ei saisi johtaa lapsen, perheen tai huoltajan leimaamiseen.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että epäselvissä tilanteissa, joissa lapsen etu niin vaatii, lapselle on järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti. Palvelutarpeen arviointimenettely ei missään olosuhteissa saa johtaa perheen leimautumiseen. Lisäksi on varmistettava, että menettely ei vaaranna lapsen, huoltajien ja varhaiskasvatusta tarjoavan laitoksen luottamuksellista suhdetta.
Hallituksen esityksen mukaan lapsen varhaiskasvatusoikeus säilyy edelleen kokopäiväisenä kahden kuukauden ajan esimerkiksi vanhemman jäädessä työttömäksi, mikä osaltaan vähentää muutoksia lapsen arjessa. Lähes puolet työttömyysjaksoista päättyy asiantuntijalausunnon mukaan mainitun kahden kuukauden aikana. Esitys takaa myös oikeuden paikan säilymiseen samassa päiväkodissa varhaiskasvatusoikeuden muuttuessa. Ryhmätason muutokset päiväkodin sisällä ovat kuitenkin mahdollisia.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty huoli nimenomaan uudistuksen kielteisistä vaikutuksista lapsiin, kun siirtyminen esimerkiksi kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta osapäiväiseen voi erottaa lapsen tutusta lapsiryhmästä ja kasvattajista. Sivistysvaliokunta korostaa varhaiskasvatusympäristön ja ihmissuhteiden pysyvyyttä sekä säännöllistä osallistumista varhaiskasvatukseen. Lapsen edun ja varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta on tärkeää, että vältetään tarpeetonta vaihtelua ja muutoksia. Asiantuntijalausunnossa on korostettu, että lapsi hyötyy merkittävästi varhaisista ryhmäkokemuksista, joissa ryhmä säilyy tuttuna. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen seurannassa selvitetään myös uudistuksen vaikutus lapsiryhmien pysyvyyteen.
Varhaiskasvatuslain uudistuksen jatko
Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus väestön 1—6-vuotiaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut 59 ja 63 prosentin välillä. Esityksen mukaan kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta 20 tunnin varhaiskasvatusoikeuden piiriin siirtyisi noin 11 100 lasta eli 6,7 prosenttia kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa olevista lapsista. Käsiteltävänä oleva uudistus tulee näin lisäämään osa-aikaisten ja osaviikkoisten lasten määrää eri ryhmissä, millä on vaikutusta sekä henkilökunnan riittävyyteen että tilojen soveltuvuuteen. Uudistus lisää sivistysvaliokunnan arvion mukaan merkittävästi tarvetta sisällöllisesti kehittää varhaiskasvatusta vastaamaan yhteiskunnan perheille asettamia vaatimuksia ja niistä johtuvia perheiden palvelutarpeita. Varhaiskasvatuslain jatkovalmistelussa on arvioitava vielä uudelleen myös nyt käsiteltävänä oleva uudistus osana laajaa varhaiskasvatuksen kehittämistä.
Valiokunta muistuttaa, että OECD:n teema-arvioinnissa Suomen varhaiskasvatusjärjestelmä sai hyvät arviot. OECD kiinnitti kuitenkin huomiota 3—5-vuotiaiden lasten alhaisiin osallistumislukuihin verrattuna muihin OECD-maihin. YK:n lasten oikeuksien komitea suositteli Suomelle (2011), että varhaiskasvatusohjelmien kattavuutta ja laatua parannetaan. Komitea myös suositteli, että Suomi kannustaa nykyistä useampia vanhempia, joiden lapset eivät ole päivähoidossa, ilmoittamaan lapsensa varhaiskasvatusohjelmiin, jotta heidän suomen kielen taitonsa ja sosiaaliset taitonsa kehittyisivät ja kouluun siirtymisensä helpottuisi ja jotta epäonnistuminen koulunkäynnissä ja koulupudokkuus estettäisiin. Sivistysvaliokunta korostaa varhaiskasvatuspalvelujen kehittämistä monipuolisesti ja perheiden tarpeet ja mahdollisuudet huomioon ottaen siten, että lapsen edun mukainen osallistuminen varhaiskasvatukseen voisi toteutua nykyistä useamman lapsen kohdalla. Lainsäädännön jatkovalmistelussa on syytä pohtia myös mahdollisia kannusteita varhaiskasvatukseen osallistumisen lisäämiseksi.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on voimakkaasti korostettu säännöllisen, päivittäisen ja koko viikon kestävän varhaiskasvatuksen suotuisaa merkitystä lapsen kehityskaarelle jatkumona varhaiskasvatuksesta aina aikuiskoulutukseen asti. Valiokunnan mielestä jatkossa on selkeytettävä varhaiskasvatuksen käsitettä ja laadittava sille selkeät sisällöt ja tavoitteet eri toimintamuodoissa. Tässä yhteydessä on otettava kantaa myös varhaiskasvatukseen perhepäivähoidossa ja ns. muussa varhaiskasvatuksessa, jota ei ole määritelty lainkaan.
Laajimmin varhaiskasvatuksen tavoitteet toteutuvat päiväkotien varhaiskasvatuksessa. Päiväkodeissa 20 tuntia varhaiskasvatusta viikossa on saadun asiantuntijalausunnon mukaan hyvin toteutettuna riittävä määrä varhaiskasvatuslain tavoitteiden saavuttamiseksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jokapäiväisessä säännöllisessä varhaiskasvatuksessa saavutetaan varmimmin lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle asetetut tavoitteet. Sivistysvaliokunta pitää lapsen edun kannalta ensisijaisina niitä ratkaisuja, jotka tarjoavat lapselle varhaiskasvatusta säännönmukaisesti viitenä päivänä viikossa.
Varhaiskasvatuslain uudistamisen kokonaisvaikutusten tarkastelun kannalta on sivistysvaliokunnan arvion mukaan välttämätöntä, että jatkossa säädetään lailla päiväkodissa ja perhepäivähoidossa hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön sekä lasten välisestä henkilöstömitoituksesta. Henkilöstömitoituksella on ratkaisevan tärkeä merkitys varhaiskasvatuslain tavoitteiden käytännön toteutumiselle ja varhaiskasvatuksen laadulle. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten sivistysvaliokunta edellyttää, että valtioneuvosto osana varhaiskasvatuslain uudistusta tekee varhaiskasvatuslain asetuksenantovaltuuksia koskevan kokonaistarkastelun, jonka yhteydessä harkitaan myös päiväkodissa ja perhepäivähoidossa hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön ja lasten välisen henkilöstömitoituksen kirjaamista lakiin. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
