Yleistä

Hallituksen esityksessä esitetään lisättäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettuun lakiin (sote-järjestämislaki) säännökset hyvinvointialueen Puolustusvoimille, Rajavartiolaitokselle, Pohjois-Atlantin liitolle tai Suomen muille liittolaisille annettavasta virka-avusta, hyvinvointialueen ja Puolustusvoimien yhteistyöstä ja näiden tehtävien rahoituksesta. Puolustusvoimien ja hyvinvointialueiden poikkeusoloihin varautumiseksi tehtävä yhteistyö pitää sisällään hyvinvointialueen kriittisten toimintojen suojaamista ja hajauttamista, materiaalisen varautumisen tason nostoa ja yhteistyönä järjestettävää koulutusta ja harjoittelua hyvinvointialueen työntekijöille.  

Koska Helsingin kaupunkiin ja HUS-yhtymään sovelletaan sote-järjestämislain 1 §:n 3 ja 4 momentin perusteella kokonaisuudessaan sote-järjestämislain 7 lukua valmiudesta ja varautumisesta, sovelletaan mainittuihin tahoihin myös sote-järjestämislain 7 lukuun nyt ehdotettuja uusia säännöksiä. 

Esityksen tavoitteena on parantaa Suomen puolustuskykyä ja vahvistaa siviiliyhteiskunnan tukea Puolustusvoimille ja Natolle. Esityksellä parannetaan sosiaali- ja terveydenhuollon valmiutta vastata muuttuneen turvallisuus- ja toimintaympäristön vaatimuksiin sekä erityisesti valmiutta toimia aseellisen hyökkäyksen tai sen uhan aiheuttamissa poikkeusoloissa. Esityksen taustalla on Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristön perustavanlaatuinen ja pitkäaikainen heikentyminen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Lisäksi taustalla vaikuttavat Suomelle Naton jäsenyyden myötä asetetut suorituskykyvaatimukset sekä Ukrainan sodan kautta kertyneet kokemukset siviiliyhteiskunnan suojaamisen tarpeesta.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 34/2025 vp) mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.  

Ottaen huomioon muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne sekä Suomen Nato-jäsenyys sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannattaa esityksen hyväksymistä jäljempänä ehdotetuin tarkennuksin. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että säännökset normaaliolojen virka-apuun ja poikkeusoloihin varautumisesta lisätään nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevaan lainsäädäntöön. Esitys selventää hyvinvointialueille kohdistettuja varautumisvelvoitteita ja turvaa varautumista, valmiutta ja erityisesti kriittisten sairaalatoimintojen jatkuvuutta. Esitystä on kannatettu laajasti valiokunnan asiantuntijakuulemisissa ja myös puolustusvaliokunta (PuVL 10/2025 vp) on pitänyt tärkeänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä uudistetaan muuttuneessa turvallisuusympäristössä ja huomioimalla maanpuolustuksen tarpeet. 

Valiokunta painottaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja infrastruktuurin suojaaminen tulee nostaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa puolustuksen varautumisen rinnalle, koska sairaalat ja muu sosiaali- ja terveydenhuollon infrastruktuuri ovat Ukrainan kokemusten perusteella sodankäynnin kohde. 

Virka-apu Puolustusvoimille, Rajavartiolaitokselle ja Pohjois-Atlantin liitolle

Hyvinvointialue on ehdotetun 53 a §:n 1 momentin mukaan velvollinen normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslain mukaisissa muissa kuin sotilaallista voimankäyttöä tai sen uhkaa tarkoittavissa poikkeusoloissa antamaan Puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle sekä Puolustusvoimien pyynnöstä Pohjois-Atlantin liitolle, sen jäsenmaiden asevoimille ja muille Suomen liittolaisille niiden tarvitsemaa virka-apua terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä.  

Virka-avun antamisen on oltava esityksen mukaan virka-avun pyytäjän vastuulle kuuluvien henkilöiden terveyden turvaamisen kannalta välttämätöntä. Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos tai Suomen liittolaiset eivät voi pyytää virka-apua muuhun kuin omien joukkojensa tarpeisiin eli virka-avun tulee näin ollen rajautua joukkoon, jonka terveydenhuollon antamisesta pyytäjä vastaa. Puolustusvoimat toimii virka-apupyyntöjen välikätenä silloin, kun Pohjois-Atlantin liitto, sen jäsenmaiden asevoimat tai muut Suomen liittolaiset tarvitsevat virka-apua. Näissä tilanteissa Puolustusvoimat toimii nimellisenä virka-avun pyytäjänä ja virka-apua annetaan Naton tai muiden liittolaisten joukoille.  

Sote-järjestämislakia sovelletaan hyvinvointialueiden järjestämään sosiaali- ja terveydenhuoltoon eikä se koske esimerkiksi valtion sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä (valtion mielisairaalat, vankiterveydenhuolto ja valtion lastensuojelulaitokset). Myös esitetty sote-järjestämislain 53 a §:n mukainen velvollisuus antaa virka-apua kohdistuu vain hyvinvointialueisiin. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan valmistelussa ei arvioitu tarkoituksenmukaiseksi lisätä valtion sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden tehtäviin virka-avun antamista Puolustusvoimille, Rajavartiolaitokselle, Natolle tai muille liittolaisille, sillä mainittujen tahojen ei arvioitu tarvitsevan virka-apua kyseisiltä valtion yksiköiltä. 

Valiokunta pitää esitettyä hyvinvointialueen virka-apua koskevaa sääntelyä tärkeänä ja tarpeellisena, sillä hyvinvointialueen velvollisuudesta antaa Puolustusvoimille tai muille esityksessä mainituille tahoille virka-apua ei ole aiempaa laintasoista sääntelyä. Ehdotettu sääntely mahdollistaa Puolustusvoimien ja Suomen liittolaisten hoitamien potilaiden jatkohoidon siviiliterveydenhuollon toimesta. Puolustusvoimien lääkintähuolto tarvitsee toimiakseen myös potilaiden hoitoon käytettävien materiaalien täydennykset siviiliterveydenhuollon toimijoilta.  

Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä, että esityksen mukaan hyvinvointialueella on oikeus saada korvaus sille aiheutuneista välittömistä kustannuksista virka-apua pyytäneeltä tai sitä saaneelta. 

Puolustusvaliokunnan (PuVL 10/2025 vp) mielestä olisi selkeyden vuoksi aiheellista täydentää puolustusvoimista annettua lakia (551/2007) nyt ehdotettuun lainsäädäntöön viittaavalla informatiivisella säännöksellä siitä, että hyvinvointialueen velvollisuudesta antaa virka-apua Puolustusvoimille ja muille nyt ehdotetussa sääntelyssä tarkoitetuille säädetään sote-järjestämislaissa. Valiokunta yhtyy puolustusvaliokunnan lausuntoon ja ehdottaa mainitun informatiivisen säännöksen lisäämistä puolustusvoimista annetun lain 9 §:n 2 momentiksi. (Uusi 2. lakiehdotus) 

Hyvinvointialueiden ja Puolustusvoimien yhteistyö

Ehdotetun 53 b §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialue on velvollinen varautumaan valmiuslain 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin poikkeusoloihin ja niissä tapahtuvaan Puolustusvoimien ja Naton ja sen jäsenmaiden asevoimien tukemiseksi tarvittavan terveydenhuollon järjestämiseen laissa säädetyillä ja valtioneuvoston päätöksellä tarkemmin määrätyillä tavoilla. Säännöksen mukaan hyvinvointialue on velvollinen varautumaan turvaamalla ja suojaamalla kriittisiä terveydenhuollon toimitiloja, mahdollistamalla kriittisten terveydenhuollon toimintojen siirrettävyys, ylläpitämällä normaaliolojen tason ylittäviä ensihoidon resursseja ja turvaamalla riittävä materiaalisen varautumisen taso lääkkeissä, hoitotarvikkeissa ja lääkinnällisissä laitteissa. Säännöksessä tarkoitettu kriittisten toimitilojen turvaaminen ja suojaaminen voi tapahtua esimerkiksi huolehtimalla tarvittavan suojan rakentamisesta (esim. maanalaiset tilat). Ehdotetussa 53 b §:n 2 momentissa säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta osallistua valtioneuvoston päätöksessä tarkemmin määrätyllä tavalla yhteiseen suunnitteluun, koulutukseen ja harjoitteluun Puolustusvoimien ja Pohjois-Atlantin liiton kanssa edellä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi ja tarvittavan osaamisen varmistamiseksi.  

Ehdotetun 53 c §:n mukaan valtio vastaa poikkeusoloihin varautumisesta ja niissä tarvittavan terveydenhuollon järjestämisestä hyvinvointialueille aiheutuneista kustannuksista. Valtion erillisrahoituksen tarkemmasta kohdentamisesta päätetään valtioneuvoston päätöksellä. Valtioneuvoston päätös valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä hyvinvointialueiden ja Puolustusvoimien kanssa.  

Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä välttämättömänä hyvinvointialueiden varautumisen, valmiuden ja erityisesti kriittisten sairaalatoimintojen turvaamiseksi. Valiokunta pitää perusteltuna myös sitä, että poikkeusoloihin varautumiseen liittyvistä toimista hyvinvointialueilla päätetään keskitetysti valtioneuvoston päätöksin, jotta kansallista varautumista voidaan koordinoida kokonaisuutena. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin nostettu esiin, ettei esityksessä tunnisteta riittävässä määrin Uudenmaan erillisratkaisua eikä HUS-yhtymän roolia varautumisen yhteensovittamisessa Uudellamaalla, ja esitetty, että valtion varautumiseen osoitettava rahoitus tulisi kanavoida hyvinvointialueiden kautta eikä suoraan HUS-yhtymälle. Valiokunta pitää tärkeänä seurata ja arvioida jatkossa valtion erillisrahoituksen toimivuutta Uudellamaalla. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 34/2025 vp) mukaan ehdotetuissa 53 b §:ssä ja 53 c §:ssä tarkoitettu valtioneuvoston päätös ei ole luonteeltaan perustuslain 80 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua lainsäädäntövallan siirtämistä, vaan lainsäädännön toimeenpanoa. Valtioneuvoston päätös instrumenttina on näin ollen perustuslain mukainen keino hyvinvointialueiden uusien tehtävien ja rahoituksen kohdentamiseen. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että varautumisvelvollisuuden perussisältö käy 53 b §:ssä olevien tehtävien osalta riittävän täsmällisesti ilmi ehdotetusta laintasoisesta sääntelystä. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ehdotetun 53 c §:n eri momenteissa on viitattu hieman vaihtelevalla tavalla 53 b §:ssä tarkoitetussa valtioneuvoston päätöksessä hyvinvointialueille määriteltyihin tehtäviin. Valiokunta ehdottaa 53 c §:n täsmentämistä perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta siten, että pykälän 2—4 momenteissa viitataan 53 b §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin, jottei valtioneuvoston päätösvallan rajoista jää epäselvyyttä. 

Puolustusvaliokunta katsoo lausunnossaan (PuVL 10/2025 vp), että puolustusministeriön tulisi olla mukana lakiehdotuksen 53 c §:n 2 momentin mukaisen valtioneuvoston päätöksen valmisteluun osallistuvana sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyökumppanina. Valiokunta yhtyy puolustusvaliokunnan lausuntoon ja ehdottaa 53 c §:n 2 momentin täydentämistä edellä todetulla tavalla. 

Esityksellä mahdollistetaan varautumiseen liittyen uusien kriittisten terveydenhuollon toimitilojen rakentaminen tai olemassa olevien tilojen varustelu vastaamaan uutta käyttötarkoitusta. Koska esityksessä ehdotettuun hyvinvointialueiden varautumistehtävään liittyvät investoinnit määräytyvät valtioneuvoston päätöksen mukaisesti ja ne rahoitetaan kokonaisuudessaan valtion erillisrahoituksella, tehtäviin kohdistuvia investointeja ja investointeja vastaavia sopimuksia ei sisällytetä hyvinvointialueesta annetun lain 16 §:ssä tarkoitettuihin hyvinvointialueiden investointisuunnitelmiin ja sote-järjestämislain 25 §:n 2 momentin mukaisiin investointisuunnitelmien osasuunnitelmiin. Tämä perustuu siihen, että erillisrahoituksella rahoitettavien varautumiseen liittyvien investointien tulee olla selvästi erotettavissa hyvinvointialueiden yleiskatteisella rahoituksella rahoitettavista investoinneista. Varautumiseen liittyvät investoinnit tulee valtiovarainministeriöltä saadun selvityksen mukaan myös suunnitella ja toteuttaa toiminnallisesti siten, että ristiriitoja ei ilmene hyvinvointialueiden muun investointisuunnittelun ja sen resurssien kanssa. 

Käsiteltävänä oleva esitys koskee hyvinvointialueiden kriittisten terveydenhuollon toimitilojen suojaamista. Valiokunta kuitenkin painottaa sekä sosiaali- että terveydenhuollon kriittisten toimitilojen suojaamisen tärkeyttä hyvinvointialueilla. 

Valiokunta korostaa, että vaikka ehdotettuun hyvinvointialueiden varautumistehtävään liittyvät investoinnit rahoitetaan valtion erillisrahoituksella, on valmiuden ja varautumisen näkökulmasta kriittisten toimitilojen suojaamisen vaatimukset välttämätöntä ottaa huomioon kaikissa hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon rakennushankkeissa siten, että jokaisessa rakennushankkeessa arvioidaan valmiuden ja varautumisen tarpeet. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella on kuitenkin jäänyt epäselväksi, miten hyvinvointialueiden rakennushankkeiden yhteensovittamista valmiuden ja varautumisen näkökulmasta koordinoidaan valtioneuvoston tasolla, sillä valtiovarainministeriö ei ole selvityksensä mukaan osallistunut tarkempaan keskusteluun hyvinvointialueiden toimitilojen suojaamisen suunnitelmien osalta. Valiokunta painottaakin, että hyvinvointialueiden käynnissä olevien, alkavien ja tulevien rakennushankkeiden koordinointi valmiuden ja varautumisen näkökulmasta edellyttää tiivistä yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön kesken hyvinvointialueiden ohjauksessa sekä yhteistyötä ministeriöiden ja Puolustusvoimien kesken. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 3). Muutoin riskinä on, että hyvinvointialueiden investointisuunnitelmat tehdään irrallaan erillisrahoituksella toteutettavista investoinneista ja investointisuunnitelmat toteutetaan toiminnallisesti ilman valmiuden ja varautumisen huomiointia, jolloin toteutettavat investoinnit voivat olla valmiuden ja varautumisen näkökulmasta epätarkoituksenmukaisia tai jopa hukkainvestointeja. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kaikki hyvinvointialueiden merkittävät kiinteistöinvestoinnit arvioidaan valmiuden ja varautumisen näkökulmasta sosiaali- ja terveysministeriön johdolla.  

Edellä todetun lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön välisen yhteistyön ja koordinaation tarpeeseen kaikissa muissakin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin tai toimintoihin vaikuttavissa toimenpiteissä. 

Valiokunta painottaa, että esitetyn lainsäädännön ohjaus ja toimeenpano kuuluu valtioneuvoston tasolla sosiaali- ja terveysministeriölle, vaikka hyvinvointialueiden talouden ja hallinnon yleisestä ohjauksesta sekä toiminnan yleisestä ohjauksesta vastaa hyvinvointialueesta annetun lain mukaan pääsääntöisesti valtiovarainministeriö. Valiokunta korostaa sosiaali- ja terveysministeriön vastuuta antaa hyvinvointialueille riittävää ohjausta ja koulutusta lainsäädännön toimeenpanossa. Lainsäädännön toimeenpano edellyttää ministeriöltä myös selkeää viestintää hyvinvointialueille hyvinvointialueita koskevista varautumisvelvoitteista, jotta hyvinvointialueilla on riittävät tiedot ja osaaminen lainsäädännön toimeenpanemiseksi.  

Valiokunta painottaa sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuden ja varautumisen huomioon ottamista hyvinvointialueilla kaikissa toiminnoissa, viestinnässä sekä päätöksenteon eri tasoilla hyvinvointialueen toimielimissä sekä operatiivisessa toiminnassa. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä sitä, että hyvinvointialueen luottamushenkilöille, viranhaltijoille ja työntekijöille annetaan laaja-alaisesti koulutusta valmiutta ja varautumista koskevista asioista, sekä että he osallistuvat valmiusharjoituksiin.  

Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston päätöksentekotoimivaltaan liittyen huomiota siihen, että valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavista asioista säädetään valtioneuvoston asetuksena annettavassa valtioneuvoston ohjesäännössä (262/2003), jonka osalta tulee jatkossa arvioida mahdolliset muutostarpeet ottaen huomioon ehdotettu sääntely. 

Taloudelliset vaikutukset

Esitys liittyy valtion vuoden 2025 kolmannen lisätalousarvioesityksen lisäksi vuoden 2026 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi niiden yhteydessä. Vuoden 2025 kolmannessa lisätalousarviossa on varattu esitetyn lain mukaisiin kustannuksiin yhteensä 104,3 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan momentille 33.60.38.  

Vuoden 2026 valtion talousarvion momentille 33.60.38 on varattu 7,5 miljoonaa euroa. Lisäksi vuosien 2026—2029 julkisen talouden suunnitelmassa on varattu 29,9 miljoonaa euroa vuodelle 2027, 30,3 miljoonaa euroa vuodelle 2028 ja 31,7 miljoonaa euroa vuodelle 2029. 

Valiokunta pitää merkityksellisenä, että esityksellä käynnistetään investoinnit sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuden ja varautumisen toteutukseen ja ylläpitoon. Valiokunta kuitenkin korostaa, että jatkossa tarvitaan pidemmän aikavälin suunnitelma sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuteen ja varautumiseen liittyvien investointien kehittämiseksi, ja että investoinneille on jatkossa varattava myös riittävä rahoitus. Valiokunta myös painottaa, että hyvinvointialueille kohdennettavan valmiutta ja varautumista koskevan valtion erillisrahoituksen tulee kattaa hyvinvointialueille aiheutuvat kustannukset täysimääräisesti ja että rahoituksessa tulee huomioida myös alueelliset erot. Esimerkiksi Pohjois-Suomen suuri maapinta-ala ja pitkät etäisyydet muodostavat erityisiä tarpeita rahoituksen osalta. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan valtioneuvoston päätös on tarkoitus valmistella mainitut lähtökohdat huomioiden. 

Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan jatkossa ajantasaisesti informoituna edellä todetun valtion erillisrahoituksen tarkemmasta kohdentamisesta hyvinvointialueille sekä rahoituksen käyttämisestä hyvinvointialueilla.  

Valmiuteen ja varautumiseen liittyvä jatkovalmistelu

Valiokunta esittää huolensa sosiaali- ja terveydenhuollon eri lainsäädännön uudistusten vaikutuksista valmiuteen ja varautumiseen kuten kriittisten sairaalatoimintojen turvaamiseen. Valiokunta painottaa, että kaikessa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön valmistelussa on arvioitava valmiuden ja varautumisen näkökulma ja sisällytettävä se esityksiin siten, että ympäröivä lainsäädäntö tukee valmiutta ja varautumista eikä päinvastoin heikennä mahdollisuuksia varautumiseen. Myös hyvinvointialueiden ohjauksen on tuettava valmiutta ja varautumista. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 2) 

Valiokunta myös korostaa, että hyvinvointialueiden valmius ja varautuminen sekä siihen liittyvä lainsäädäntö edellyttää kehittämistä edelleen siten, että lainsäädäntö tukee valmiutta ja varautumista ja huomioi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen yhteensopivuuden Naton jäsenyysvelvoitteiden kanssa. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)  

Valiokunta kiinnittää huomiota ensinnäkin ensihoidon suorituskyvyn kehittämiseen ja parantamiseen. Lisäksi valiokunta toteaa, että hyvinvointialueiden valmiuden ja varautumisen kehittämisessä on tärkeää huomioida myös yksityisen ja kolmannen sektorin rooli ja varmistaa riittävin lainsäädäntötoimin ja sopimuksin mainittujen tahojen vastuut ja toimintaedellytykset normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun toiminnan turvaamiseen. SPR:n Veripalvelu on ainoa Suomessa veripalvelutoimintaa harjoittava toimija ja sellaisena kriittinen toimija Suomen terveydenhuollon varautumisessa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että verihuolto huomioidaan hyvinvointialueiden varautumisessa. Valiokunta korostaa myös riittävän apteekkiverkoston ylläpitämisen tärkeyttä varautumisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta. 

Valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen kehittää hyvinvointialueiden hankintaosaamista valmiuden ja varautumisen näkökulmasta sekä tarpeeseen arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon hankintoihin liittyvän lainsäädännön muutostarpeet, jotta lainsäädäntö tukee valmiutta ja varautumista ja jotta sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömät hankinnat voidaan turvata häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa viivytyksettä. 

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota tarpeeseen turvata riittävät henkilöstöresurssit sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuden ja varautumisen tehtävissä hyvinvointialueilla sekä valtion viranomaisissa kuten sosiaali- ja terveysministeriössä sekä Puolustusvoimien sotilaslääketieteen keskuksessa. Valiokunta korostaa myös sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon alan koulutuksissa tulee kiinnittää huomiota valmiuden ja varautumisen osaamisen kehittämiseen.