Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä vähäisin teknisin muutoksin ja seuraavin huomautuksin.
Ehdotuksen tavoitteet
Esityksen taustana on Euroopan parlamentin ja neuvoston kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskeva direktiivi (2014/104/EU). Hallituksen esityksessä on kyse direktiivin kansallisesta täytäntöönpanosta. Direktiivin tavoitteena on yhteensovittaa kilpailuviranomaisten suorittama kilpailusääntöjen täytäntöönpano ja yleisisissä tuomioistuimissa tapahtuva vahingonkorvauskanteiden käsittely sekä varmistaa, että kilpailusääntöjen rikkomisesta vahinkoa kärsineet voivat saada täyden korvauksen kärsimästään vahingosta.
Soveltamisala ja kilpailuneutraliteetti
Esityksessä ehdotetaan, että kilpailulain 4 a luvun mukaiset kilpailuneutraliteettia koskevat tilanteet jätetään esityksen ulkopuolelle. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden arviot valitusta sääntelytavasta eroavat. Toisaalta on katsottu, että kilpailuneutraliteettinormisto on oma kokonaisuutensa, jolla on ensisijaisesti yhteiskunnallinen tavoite. Toisaalta ei ole nähty perusteita sille, miksi julkisen sektorin kilpailuneutraliteetin vastainen toiminta jätettäisiin sääntelyn ulkopuolelle, vaikka sillä voi olla vastaavalla tavoin kilpailua vääristäviä ja yrityksille ja kuluttajille vahingollisia vaikutuksia kuin kilpailulain kieltosäännöstenkin rikkomisella.
Neutraliteettirikkomuksissa on kyse tilanteista, joissa kilpailua vääristetään esimerkiksi alihinnoittelulla tai harjoittamalla elinkeinotoimintaa virastomuodossa. Kilpailulain mekanismi, jolla kilpailuneutraliteettiongelmiin puututaan, on toisentyyppinen kuin kartelleja ja määräävän aseman väärinkäyttöä koskevissa kieltosäännöksissä. Neutraliteettisäännösten vastaisen toiminnan, menettelyn tai rakenteen poistamiseen tulee voimassa olevan kilpailulain mukaan pyrkiä ensi sijassa neuvotteluteitse. Nyt esitetyn sääntelyn ulottaminen sellaisenaan koskemaan myös kilpailuneutraliteettirikkomuksia saattaisi vähentää kannustimia ryhtyä neuvottelemaan kilpailuneutraliteettirikkomuksista ja vaarantaa toimivaksi koetun mekanismin toiminnan. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että kilpailulain kieltosäännökset ja siten myös esitetty vahingonkorvaussääntely soveltuvat myös julkisen sektorin aiheuttamiin kilpailunrajoituksiin siltä osin kuin julkinen taho toimii kilpailulaissa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Nyt esitetty sääntely ei myöskään sulje pois mahdollisuutta vahingonkorvaukseen kilpailuneutraliteettitilanteissa yleisen vahingonkorvaussääntelyn perusteella. Valiokunta pitää esitettyä sääntelytapaa tässä vaiheessa perusteltuna. Valiokunta kuitenkin katsoo, että jatkossa on syytä tutkia tarvetta ulottaa ehdotetun kaltainen sääntely koskemaan myös kilpailulain 4 a luvun mukaisia tilanteita ja arvioida, tuleeko samalla kilpailulain 4 a luvun kilpailuneutraliteettisäännöksiä täsmentää tai selkeyttää.
Koron määräytyminen
Valiokunta on arvioinut kysymystä vahingonkorvaukseen sovellettavasta korkoa ja viivästyskorkoa koskevasta sääntelystä. Valiokunnalle on esitetty arvio, jonka mukaan ehdotus johtaisi liian alhaiseen korkotasoon viivästyskorkoa edeltävältä ajalta. Vaihtoehtona on tarkasteltu sääntelyä, jossa viivästyskorkoa maksettaisiin heti vahingon aiheutumisesta lukien, kuten tahallisissa rikoksissa.
Koron määräytymistä koskevan sääntelyn tavoitteena on ollut yksinkertainen, ennustettava ja kansalliseen lainsäädäntöön soveltuva sääntely. Valiokunta yhtyy arvioon, että ehdotettu sääntely johtaa tällä hetkellä matalaan korkotasoon viitekoron tason vuoksi. Kilpailulain perusteella määrätyt seuraamusmaksut ovat kuitenkin hallinnollisia eivätkä rikosoikeudellisia seuraamuksia, eikä tahallisuus välttämättä ilmene rikkomisen toteavasta päätöksestä. Menettelyjen sanktioinnin ei ole myöskään ajateltu toteutuvan koron määräytymistä koskevan sääntelyn kautta. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että viivästyskoron maksaminen heti vahingon aiheutumisesta lukien voisi olla ongelmallista, koska koron maksuaika muodostuisi tyypillisissä rikkomustapauksissa hyvin pitkäksi. Valiokunta pitää hallituksen esityksessä valittua sääntelytapaa perusteltuna.
Yhteisvastuu ja vanhentuminen
Vanhentumisajan määrittely kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvauksissa on ongelmallista, koska tieto kilpailuoikeuden rikkomuksista voi ilmetä vasta vuosia vahingon aiheutumisen jälkeen ja kilpailuasioiden käsittely eri oikeusasteissa vie usein vuosia. Voimassa olevan lain mukaan oikeus vahingonkorvaukseen vanhenee, jollei korvauskannetta ole pantu vireille kymmenen vuoden kuluessa rikkomisesta. Mikäli korvausvaatimus perustuu Kilpailu- tai kuluttajaviraston päätöksellään toteamaan rikkomukseen, oikeuden ei kuitenkaan katsota vanhentuneen ennen kuin yksi vuosi on kulunut lainvoimaisesta ratkaisusta. Nyt ehdotettu sääntely tuo voimassa olevaan sääntelyyn pohjautuvien vanhentumisaikojen rinnalle ehdotuksen taustalla olevaan direktiiviin pohjautuvan 5 vuoden määräajan, jonka lasketaan kuluvan siitä, kun rikkoja on saanut tietää rikkomisesta, vahingosta ja rikkojasta. Kantaja voisi hyödyntää vaihtoehtoisista vanhentumisajoista pisimmän.
Valiokunta on tarkastellut vahingonkorvauksen vanhenemiseen ja yhteisvastuuseen liittyviä kysymyksiä. Hallituksen esityksessä on päädytty ehdottamaan, että yhteisvastuu lakkaisi vanhentumislain 19 §:n 2 momentin mukaisesti. Valiokunnalle on esitetty arvio, jonka mukaan vanhentumislain mukainen sääntely aiheuttaisi ongelmia, koska saatavan vanhentuminen yhdenkin yhteisvastuullisen osalta johtaisi yhteisvastuun lakkaamiseen ja siihen, että kukin yhteisvastuullinen vastaisi enää omasta osuudestaan. Vahingonkärsijän olisi siten haastettava oikeuteen kaikki vahingonaiheuttajat. Hallituksen esityksessä voimassa olevan vanhentumislain säännöstä on pidetty kuitenkin riittävänä eikä lakiesityksen ole katsottu aiheuttavan oikeudenmenetyksiä, koska vahingonkärsijä voi nostaa korvauskanteen kaikkia rikkojia kohtaan epäillessään oman sopimuskumppaninsa maksukykyä.
Jo edellä kuvattu hallituksen esityksen mukainen sääntely pidentänee vanhentumisaikoja nykyisestä. Yhteisvastuusta säätäminen vanhentumislaista poikkeavasti johtaisi vanhentumisaikojen pidentymiseen entisestään, ja hallituksen esityksen mukaista sääntelytapaa on pidetty selkeämpänä ratkaisuna, samoin kuin sitä, että kaikkien vanhentumisaikojen katkaisun tulee tapahtua kanteella.
Yrityslausunnon määritelmä
Lakivaliokunta on kiinnittänyt talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa (LaVL 13/2016 vp — HE 83/2016 vp) huomiota siihen, että esityksessä ehdotetaan uuden "yrityslausunnon" käsitteen käyttöönottoa kilpailulaissa (2. lakiehdotuksen 14, 15 ja 17 §). Käsitettä ei ole määritelty ehdotetuissa säännöksissä, mutta sen sisältöä on selvitetty yksityiskohtaisesti 14 §:n perusteluissa. Käsitettä on tarkoitus tulkita direktiivin 2 artiklan 16 kohdan mukaisesti. Järjestelmän toimivuuden kannalta on keskeistä, että käsitteitä tulkitaan yhtenäisesti kansallisella ja EU:n tasolla. Vaikka käsitteen määrittely lakitekstissä voisi olla informatiivisuuden kannalta parempi ratkaisu, määritelmän laajuus samoin kuin se, että määritelmä saattaisi tulevaisuudessa muuttua tai täsmentyä joko EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön tai direktiivin muutosten vuoksi, tukevat määritelmän jättämistä perustelutekstiin.
Taloudellinen seuraanto
Esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi erikseen taloudellisesta seuraannosta eli kilpailuoikeudellisen vahingonkorvausvastuun toteutumisesta tilanteessa, jossa liiketoiminta siirtyy uudelle omistajalle, vaan asia jätettäisiin oikeuskäytännön varaan. Valiokunnan kuulemisessa on tuotu esille arvio, jonka mukaan asiasta säätäminen olisi selkeyttänyt oikeustilaa ja varmistanut nykytilaa paremmin oikeuden korvaukseen. Ehdotuksen taustalla olevassa direktiivissä asiasta ei säädetä erikseen. Lakivaliokunta on tarkastellut asiaa talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa ja pitänyt valittua ratkaisua asianmukaisena. Talousvaliokunta pitää perusteltuna valittua täytäntöönpanon lähtökohtaa, jonka mukaan kansallista sääntelyä, jota direktiivi ei edellytä, harkitaan tarkoin. Taloudellista seuraantoa koskeva erillissäännös ei todennäköisesti selventäisi oikeustilaa tavoitellusti ja edellyttäisi ainakin laajaa vaikutusarviointia. Talousvaliokunta kiinnittää edelleen huomiota siihen, ettei nykytila estä tuomioistuimia soveltamasta taloudellisen seuraannon periaatetta.
Kuluttajan asema
Valiokunnan kuulemisessa on tuotu esille, että nyt ehdotettu sääntely ei käytännössä paranna kuluttajien asemaa, koska kilpailunrikkomuksesta yksittäiselle kuluttajalle aiheutuva vahinko on usein arvoltaan vähäinen eikä erillisen vahingonkorvauskanteen nostaminen olisi saavutettavissa oleviin etuihin nähden perusteltua. Tilanteen helpottamiseksi on tuotu esille ajatus kilpailunrikkomusten saattamisesta ryhmäkanteen piiriin. Nyt käsiteltävä direktiivi ei kuitenkaan edellytä ottamaan käyttöön ryhmäkannetta, eikä sitä tässä yhteydessä esitetä kansallisesti. Mikäli asiaa katsottaisiin jatkossa tarpeelliseksi harkita, tällainen sääntely edellyttäisi laajaa vaikutusten arviointia.