1. Laki ydinenergialain muuttamisesta
7 i §. Henkilöstö.
Talousvaliokunta esittää, että 7 i §:n 7 momenttiin lisätään viittaus turvallisuusselvityslain 19 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Viittaus on perusteltu, koska perusmuotoisen turvallisuusselvityksen tekeminen voi olla tarpeen tiettyjen esimerkiksi ydinlaitoksen turvajärjestelyjen vastuuhenkilöiden osalta, jotka voivat olla mainitussa 1 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä.
7 m §. Turvahenkilöt.
Talousvaliokunta esittää, että pykälän 4 momentin 2 kohtaa täydennetään siten, että siinä edellytettäisiin turvahenkilön suorittavan kantamiensa voimankäyttövälineiden käyttöä koskevat vuosittaiset harjoitteluvaatimukset ja tasokokeet. Säännös kuuluisi seuraavasti:
”2) tarpeellinen koulutus voimakeinojen käyttämisen oikeutuksen perusteisiin, niiden noudattamiseen käytännön tilanteissa ja tarvittavien voimankäyttövälineiden käyttämiseen sekä suoritettuna vuosittaiset fyysisiä voimakeinoja ja voimankäyttövälineitä koskevat harjoittelut ja niitä koskevat tasokokeet;”
Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa todennut, että sääntelyä on täydennettävä niiden tilanteiden osalta, joissa turvahenkilö ei enää täytä säädettyjä edellytyksiä tai on toiminut tehtävissään lainvastaisesti. Talousvaliokunta esittää, että pykälään lisätään uusi 6 momentti, jossa asiasta säädetään seuraavasti:
”Luvanhaltijan on viipymättä lopetettava henkilön käyttö turvahenkilönä, jos tämä ei täytä tässä laissa säädettyjä edellytyksiä.”
7 n §. Turvahenkilön tehtävissä noudatettavat periaatteet sekä toimivaltuudet.
Talousvaliokunta pitää tarpeellisena täsmentää miehittämättömiä ilma-aluksia koskevia toimivaltuuksia erityisesti kuljetusten ja kuljetuksiin liittyvien varastointien yhteydessä. Talousvaliokunta esittää, että 7 n §:n 4 momenttia täsmennettäisiin siten, että muita kuin 7 v §:ssä säädettyjä toimivaltuuksia saadaan lisäksi käyttää turvattaessa ydinjätteen kuljetuksia ja varastointia näihin välittömästi kohdistuvan uhkan torjumiseksi. Esityksen 7 v §:ssä tarkoitettu toimivaltuus on tarkoitettu käytettäväksi vain voimalaitosalueella, jolla ilmailu on kielletty, ja muilla alueilla vastaavaa toimivaltuutta käyttää poliisi.
7 t §. Voimakeinojen käyttö ja tapahtumailmoitus.
Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa edellyttänyt, että voimankäyttöä koskevat toimivaltuudet sidotaan voimakeinojen käytön välttämättömyyteen, puolustettavuuteen ja oikeasuhtaisuuteen. Talousvaliokunta esittää 7 t §:n 1 momentin täydentämistä niin, että siinä todetaan nimenomaisesti, että käytettävien voimakeinojen on oltava tilanteeseen ja suojeltavaan etuun nähden välttämättömiä, puolustettavia ja oikeasuhtaisia.
7 u §. Voimankäyttövälineet ja ampuma-aseen käyttö.
Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että tehtävissä sallitut voimankäyttövälineet tulee nyt käsillä olevassa sääntelykontekstissa yksilöidä tyhjentävästi laissa ja että lakiehdotuksen 7 u §:n 2 momentti on syytä poistaa. Talousvaliokunta esittää 2 momentin poistamista, jolloin hallituksen esitykseen sisältyvien muiden momenttien numerointi muuttuu tätä vastaavasti. Talousvaliokunta katsoo kuitenkin, että nyt esitetty sääntely ei saa johtaa ydinturvallisuuden näkökulmasta nykytilan heikentymiseen, ja esittää sen vuoksi 7 u §:n 1 momentin täydentämistä sallittujen voimankäyttövälineiden luettelon osalta.
Voimankäyttövälineistä säädettäisiin pykälän 1 momentissa. Talousvaliokunta esittää, että säännöstä täydennetään siten, että sallittuina voimankäyttövälineinä luetellaan tyhjentävästi myös hallituksen esityksen mukaisen lakiehdotuksen 7 u §:n 1 momentissa lueteltuja lievemmät sallitut voimankäyttövälineet. Siten 7 u §:n 1 momentti kuuluisi muutettuna seuraavasti:
”Turvahenkilön sallittuja voimankäyttövälineitä ovat fyysisten voimakeinojen lisäksi ampuma-aselain (1/1998) 2 §:ssä tarkoitettu ampuma-ase ja mainitun lain 11 §:ssä tarkoitettu kaasusumutin, muoviset ja teräksiset käsiraudat, enintään 70 senttimetriä pitkä patukka, teleskooppipatukka, edellä 7 n §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu voimankäyttöön koulutettu koira, paineilmakäyttöinen projektiililaukaisin, etälamautin, sidontavyö ja jalkaraudat.”
Tällä hetkellä laissa on säädetty ainoastaan oikeudesta käyttää voimankäyttövälineitä, mutta sallituista voimankäyttövälineistä ei ole olemassa säännöksiä. Voimankäyttövälineet on määritelty tällä hetkellä täsmällisimmin luvanhaltijoiden turvaohjesäännöissä, jotka edellyttävät ennen Säteilyturvakeskuksen tekemää turvaohjesäännön hyväksyntää myös laaja-alaista viranomaislausuntomenettelyä ydinalan turvajärjestelyjen neuvottelukunnassa. Neuvottelukunnan jäseninä ovat muun muassa sisäministeriö, Poliisihallitus, paikallispoliisi, puolustusministeriö, Rajavartiolaitos ja Tulli. Huolimatta siitä, mitä laissa on hyväksytty voimankäyttövälineiksi, luvanhaltija voi käyttää vain niitä voimankäyttövälineitä, jotka on esitetty ja hyväksytty turvaohjesäännössä. Turvaohjesäännössä turvahenkilöiden käyttöön hyväksytyt voimankäyttövälineet heijastavat siten kulloinkin käsillä olevaa, Suojelupoliisin laatimaa ydinalaan kohdistuvaa uhkakuvaa, jonka perusteella Säteilyturvakeskus määrittelee ydinenergia-asetuksen (161/1988) 146 §:n mukaisesti suunnitteluperusteuhkan. Uhkan taso voi muuttua nopeammin kuin lainsäädännön muuttaminen olisi mahdollista.
Sallittuja voimankäyttövälineitä olisivat lainkohdassa tarkoitetut voimankäyttövälineet. Sallitut voimankäyttövälineet ovat osittain samoja kuin yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) vartijalle määritellyt voimankäyttövälineet ja vastaavat yksilöitävyyden osalta nyt esitetyssä muodossa yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 18 §:n määritelmiä.
Vartijoille hyväksyttyjen voimankäyttövälineiden lisäksi säädettäisiin koiran käyttämisestä voimankäyttövälineenä. Koiran tulisi olla hyväksytysti suorittanut Poliisiammattikorkeakoulun asettamat koulutusvaatimukset voimankäytössä. Muita säännöksen mukaan hyväksyttyjä, ominaisuuksiltaan ja asianmukaisesti käytettyinä vaikutuksiltaan ampuma-asetta lievempiä voimankäyttövälineitä olisivat paineilmakäyttöinen projektiililaukaisin, etälamautin, sidontavyö ja jalkaraudat.
Voimankäyttövälineitä ei ole ampuma-asetta ja kaasusumutinta lukuun ottamatta määritelty lainsäädännössä. Säännökseen ehdotettuja muotoiluja voidaan kuitenkin pitää sellaisina, että ne yksilöivät tarkoitetut voimankäyttövälineet riittävän yksiselitteisesti eikä tulkinnanvaraa ole. Lakiehdotuksessa käytetään terminologisesti poliisin virallisesti käyttämiä termejä kyseisille voimankäyttövälineille.
Projektiililaukaisimella ammutaan värikuulaa muistuttavia projektiileja. Projektiilin kantomatka on noin 70 metriä. Projektiilit voivat sisältää esimerkiksi maalia tai kaasusumuttimissa käytettäviä vaikuttavia aineita. Laukaisimen käyttö soveltuu esimerkiksi tilanteisiin, joissa etälamauttimen tai kaasusumutteen kantomatka eivät ole riittäviä. Kyseinen voimankäyttöväline on hyväksytty poliisin käyttöön ampuma-asetta lievempänä voimankäyttövälineenä.
Etälamautin on poliisin käyttöön hyväksytty ampuma-asetta lievempi voimankäyttöväline, jolla esimerkiksi typpikaasun avulla laukaistaan pääsääntöisesti kaksi noin viiden metrin etäisyydelle ulottuvaa neulaa, jotka kohdehenkilöön osuessaan vaikuttavat kohdehenkilöön lamauttavasti ja lopettavat tai estävät vastarinnan.
Sidontavyö on poliisin käyttöön hyväksytty voimankäyttöväline, joka koostuu kohdehenkilön vyötärön ympärille kiinnitettävästä vyöstä, jonka kummallakin puolella on teräksiset käsiraudat, jotka kiinnitetään henkilön käsiin estäen käsien vapaan käytön. Vyössä on myös jalkaan kiinnitettävä hihna, joka estää henkilöä pakenemasta juosten, mutta ei muutoin estä normaalia liikkumista kävellen. Vyötä voidaan käyttää kahlitsemisen sijaan tilanteissa, joissa joudutaan esimerkiksi odottamaan kiinnioton jälkeen poliisin saapumista paikalle.
Jalkaraudat ovat poliisin käyttöön hyväksytyt, tavallisia käsirautoja isommat raudat, jotka voidaan kiinnittää kiinniotetun henkilön jalkoihin estämään henkilöä pakenemasta tai tekemästä vastarintaa esimerkiksi potkimalla. Joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa jalkarautoja joudutaan käyttämään myös käsirautojen sijaan kohdehenkilön fyysisten ominaisuuksien vuoksi.
Ennen kuin poliisi hyväksyy voimankäyttövälineitä viranomaiskäyttöön, niille tehdään asianmukainen vaikutusten arviointi. 7 u §:n 1 momentin mukaan turvahenkilöille hyväksytyiksi voimankäyttövälineiksi esitettäisiin poliisin viranomaiskäyttöön hyväksymiä voimankäyttövälineitä, joiden mahdolliset vaikutukset on asianmukaisesti jo arvioitu.
Kaikki momentissa yksilöidyt voimankäyttövälineet eivät kuitenkaan automaattisesti olisi luvanhaltijan turvahenkilöiden käytössä, vaan luvanhaltijan olisi määriteltävä käytettävät voimankäyttövälineet turvaohjesäännössä 7 o §:n mukaisesti. Siten voimankäyttövälineiden suhteuttaminen tarpeeseen arvioitaisiin luvanhaltijan ehdotuksen perusteella ja hyväksyttäisiin Säteilyturvakeskuksen, sisäministeriön ja ydinalan turvajärjestelyjen neuvottelukunnan toimesta ennen kuin niitä voidaan ottaa käyttöön. Lisäksi turvahenkilöillä tulisi olla riittävä koulutus kyseisen voimankäyttövälineen käyttämiseen, mikä koskee myös koiranohjaajana toimimista ja siihen liittyvää kertauskoulutusta. Koulutuksen osalta kaikissa voimankäyttövälineissä edellytetään jo nyt joko vartijalle säädettyä, kyseistä voimankäyttövälinettä tai poliisin kyseiselle voimankäyttövälineelle edellyttämää koulutusta ja niitä koskevia mahdollisia kertauskoulutusvaatimuksia.
7 w §. Terveystarkastukset ja terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeus.
Talousvaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että 7 w §:n 3 momentin 2 kohta on tarpeeton. Pykälän tarkoitus on, että luvanhaltijalle ei anneta tietoa turvahenkilön ja ydinvoimalaitoksen ohjaajina ydinvoimalaitoksen valvomossa työskentelevän henkilön diagnoosista vaan ainoastaan tehtävään soveltumattomuudesta. Tämän vuoksi lääkärin tekemään ilmoitukseen on tarpeetonta sisällyttää tietoa ehdotetuista lisätoimenpiteistä. Talousvaliokunta esittää kohdan poistamista ja tästä seuraavia teknisiä muutoksia momentin rakenteeseen.
Hallituksen esitykseen sisältyvässä 7 w §:n 5 momentin ensimmäisessä virkkeessä todettaisiin, että ”tieto voidaan toimittaa teknisen käyttöyhteyden avulla, muutoin sähköisessä muodossa tai suullisesti”. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan virkkeen tarkoituksena on ollut säätää yksinkertaisesti siitä, että ilmoitus voidaan antaa suullisen tai paperilla kirjallisesti toimitettavan ilmoituksen lisäksi myös sähköisessä muodossa. Koska sähköisen ilmoitustavan katsotaan nykyisin rinnastuvan muuhun kirjalliseen tapaan, ensimmäisen virkkeen säännös voidaan poistaa tarpeettomana. Vastaavasti esimerkiksi liikenteen palveluista annetussa laissa (2017/320) ei säädetä vastaavien ilmoitusten toimittamistavasta.
7 x §. Turvahenkilöiden kouluttaminen voimakeinojen käyttöön.
Perustuslakivaliokunta on kehottanut lausunnossaan täydentämään lakiehdotuksen 7 m §:ää esimerkiksi siten, että voimankäyttövälineen kantamiseen ja käyttöön vaadittavan täydentävän koulutuksen antaa esimerkiksi yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitettu voimankäyttökouluttajaksi ja asekouluttajaksi hyväksytty koulutuksen antaja. Lisäksi säännöksessä tulee edellyttää, että turvahenkilö suorittaa kantamiensa voimankäyttövälineiden käyttöä koskevat vuosittaiset harjoitteluvaatimukset ja tasokokeet. Talousvaliokunta esittää sääntelyn rakenteen vuoksi uutta 7 x §:ää, jossa säädettäisiin kouluttamista koskevista vaatimuksista. Lisäksi 7 m §:ää täydennettäisiin viittauksella voimakeinojen käyttöä koskevien harjoittelujen ja tasokokeiden suorittamiseen. Uusi 7 x § kuuluisi seuraavasti:
”Fyysisten voimakeinojen käyttöön sekä voimankäyttövälineen kantamiseen ja käyttöön vaadittavan täydentävän koulutuksen 7 m §:ssä tarkoitetuille turvahenkilöille antaa yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) tarkoitettu voimankäyttökouluttajaksi ja asekouluttajaksi hyväksytty koulutuksen antaja. Muiden kuin fyysisten voimakeinojen ja sellaisten voimankäyttövälineiden osalta, joita yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaiset vartijat ovat oikeutettuja käyttämään, koulutuksen antaa poliisi tai kyseisten voimankäyttövälineiden käyttämisen kouluttamiseen oikeutettu kouluttaja.”
23 §. Lupahakemuksen käsitteleminen.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetun säännöksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa ydinenergialain sääntelyä hallintolain kanssa. Säännökseen on tämän vuoksi otettu mukaan hallintolain mukainen 14 vuorokauden vähimmäisaika. Tätä ei kuitenkaan ole pidetty kaikissa tilanteissa riittävänä, minkä vuoksi säännökseen on esitetty otettavaksi mukaan vaihteluväli. Valiokunta pitää tärkeänä, että merkitykseltään tai kooltaan suurissa hankkeissa noudatetaan tavanomaisia hallintoasioita pidempää kuulemisaikaa. Valiokunta katsoo kuitenkin, että tätä turvaa riittävällä tavalla se, että hallintolain mukaan tilanteissa, joissa asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika, kuulutus ja kuulutettava asiakirja on pidettävä yleisesti nähtävillä mainitun määräajan päättymiseen asti. Hallituksen esityksessä ehdotettu muotoilu, jonka mukaan asiakirja olisi pidettävä esillä enintään 30 vuorokautta, voisi synnyttää harhaanjohtavan kuvan siitä, että 30 vuorokautta olisi kuulutuksen nähtävillä pitämisen enimmäisaika. Tämä voisi aiheuttaa virheellisen käsityksen siitä, ettei kuulutus olisi nähtävillä tätä pidempään niissäkään tilanteissa, joissa asiakirjan tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika.
Talousvaliokunta esittää siten, että sääntelyä yhdenmukaistetaan yleisen hallinto-oikeudellisen sääntelyn kanssa siten, että säännöksestä poistetaan maininta kuulutuksen enimmäisajasta ”mutta enintään 30”.
Lisäksi valiokunta esittää, että kuulutusta koskevaa 5 momentin sääntelyä täsmennetään viittauksella siihen, että tieto kuulutuksesta on lisäksi julkaistava asianomaisessa kunnassa, seuraavasti: ”Tieto kuulutuksesta on julkaistava asianomaisessa kunnassa. Kunnan ilmoituksista säädetään kuntalain (410/2015) 108 §:ssä.”