Yleistä
Hallituksen esityksen taustalla on eduskunnalle 4.12.2015 jätetty kansalaisaloite (
KAA 5/2015 vp), jossa ehdotettiin nollatuntisopimusten kieltämistä. Lisäksi kansalaisaloitteessa ehdotettiin, että työaikalailla kiellettäisiin sellainen työnantaja-aloitteinen osa-aikatyö, jonka säännöllinen työaika on alle 18 tuntia viikossa, joten kielto olisi koskenut myös kiinteään viikkotyöaikaan perustuvia osa-aikatöitä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi kansalaisaloitteesta antamassaan mietinnössä (
TyVM 2/2017 vp), että nollatuntisopimuksiin liittyy työntekijän kannalta monia ongelmallisia tekijöitä, ja katsoi, että niihin tulee pyrkiä löytämään ratkaisu joko lainsäädännöllä tai muilla keinoilla.Aloitteessa ehdotetut muutokset eivät kuitenkaan olleet valiokunnan mielestä työmarkkinoiden toimivuuden kannalta tarkoituksenmukaisia, minkä vuoksi valiokunta ehdotti mietinnössään lakiehdotusten hylkäämistä. Samalla valiokunta ehdotti viittä lausumaa, joissa eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin nollatuntisopimusten ja eräiden niihin liittyvien epäkohtien korjaamiseksi.
Nollatuntisopimuksia ja niiden käyttöön liittyviä pelisääntöjä on selvitetty 15.11.2016 asetetussa kolmikantaisessa työryhmässä, jonka mietintö valmistui 30.6.2017. Mietintö ei ollut yksimielinen. Hallitus sopi nollatuntisopimusten käytön ehtojen kehittämisen jatkovalmistelusta puoliväliriihessä 25.4.2017. Nyt käsittelyssä oleva esitys perustuu tuolloin linjattuihin ratkaisuihin.
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi työsopimuslakiin uusi säännös vaihtelevaa työaikaa koskevasta ehdosta ja samalla muutetaan säännöksiä työnantajan työsuhteen ehtoja koskevasta selvityksestä sekä sairausajan ja irtisanomisajan palkkaa ja lisätyösuostumusta koskevia säännöksiä. Työttömyysetuutta koskevia säännöksiä muutetaan paremmin vaihtelevaa työtä tekevien olosuhteet huomioiviksi. Muutoksilla pyritään parantamaan vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden asemaa ja varmistamaan heidän työsuhdeturvansa tehokas toteutuminen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää hyvänä, että hallitus on viipymättä valmistellut säännökset nollatuntisopimusten keskeisten epäkohtien korjaamiseksi. Konkreettisina parannuksina nykytilaan esitys vahvistaa työntekijän oikeutta sairaus- ja irtisanomisajan palkkaan sekä korjaa osin työttömyysturvan epäkohtia. Ehdotetut muutokset vähentävät vaihtuvaa työaikaa tekevien työtilaisuuksiin liittyvää epävarmuutta ja ennakoimattomuutta ja helpottavat siten työntekijöiden aikataulujen hallintaa, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista sekä useamman samanaikaisen osa-aikatyön tekemistä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että esitys vastaa hyvin eduskunnan lausumissa edellytettyihin toimiin ja kannattaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi työsopimuslain (
55/2001) 1. lukuun uusi vaihtelevan työajan ehtoa koskeva 11 §. Lähtökohtana säännöksessä on, että vaihtelevan työajan ehdon käytön on vastattava työnantajan työvoiman tarvetta. Vaihtelevasta työajasta ei saa pykälän 2 momentin mukaan työnantajan aloitteesta missään tilanteessa sopia, mikäli sopimuksella katettava työvoiman tarve on kiinteä. Säännöksen 3 momentin perusteella sopimusehtoon sisältyvää vähimmäistyöaikaa ei saa sopia pienemmäksi kuin työvoiman tarve edellyttää. Sopimukset, joissa vähimmäistyöaika on nolla tuntia, ovat edelleen mahdollisia. Säännösten oikeusvaikutukset eroavat toisistaan merkittävästi ja työntekijän oikeusturvan kannalta olennaisella tavalla
Työntekijällä ei käytännössä ole sopimuksentekotilanteessa mahdollisuuksia arvioida sitä, onko työnantajan työvoiman tarve kiinteä vai ei, ja sitä, mikä työnantajan todellinen työvoiman tarve on. Hallituksen esityksen perusteluissa (s. 31) todetaan, että 2 momentin vastaisesti sovittu työaikaehto on työsopimuslain 13 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla mitätön. Jos siis työsopimuksessa on vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto, vaikka työnantajan työvoiman tarve on kiinteä, työsuhteessa noudatettavana työaikaehtona on pidettävä työnantajan kiinteää työvoiman tarvetta vastaavaa työaikaa.
Jos on kyse 3 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa työaika vaihtelee ja edeltävän kuuden kuukauden toteutuneiden työtuntien perusteella vähimmäistyöaika ei vastaa työvoiman tarvetta, työntekijä voi pyytää työnantajalta työaikaehtoa koskevaa neuvottelua työaikaehdon muuttamiseksi vastaamaan todellista tarvetta. Mikäli vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen, työnantajan on kirjallisesti esitettävä asialliset perusteet sille, millä tavalla voimassa oleva työaikaehto yhä vastaa työnantajan työvoimatarvetta. Työsuojeluviranomainen voi tarvittaessa työntekijän pyynnöstä vaatia työnantajalta asiallista kirjallista selvitystä sakon uhalla.
Valiokunta tähdentää, että työlainsäädäntö rakentuu työntekijän suojelun periaatteelle. Ehdotettu neuvottelua koskeva sääntely vahvistaa valiokunnan käsityksen mukaan heikomman sopijaosapuolen asemaa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että vaikka säännös antaa työntekijälle mahdollisuuden pyytää neuvottelua työajan tarkistamisesta, neuvottelu voi jäädä lopputulokseltaan vaikutuksettomaksi, koska se ei sellaisenaan tuo ratkaisua työajan oikeellisuudesta ja tilanteen lainmukaisuudesta. Valiokunta huomauttaa myös, että säännökseen ei sisälly tarkempia säännöksiä siitä, miten neuvottelut tulee järjestää ja missä vaiheessa ne käydään. Valiokunta katsoo, että erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden kannalta ehdotettu sääntelytapa jää väljäksi.
Esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan (s. 32) työntekijän vaatimat neuvottelut on toteutettava kohtuullisessa ajassa, yleensä 1—2 viikon sisällä työntekijän pyynnöstä. Valiokunta katsoo, että sääntelyä on tältä osin tarpeen tehostaa ja täsmentää määrittelemällä aikamääre laissa.Lisäksi valiokunta katsoo, että neuvotteluiden käyminen työnantajan ja nollatuntisopimuksella työskentelevän työntekijän välillä on tilanne, jossa työntekijän asemaa on syytä parantaa turvaamalla työntekijälle laissa mahdollisuus tarvittaessa käyttää neuvotteluissa avustajaa.
Työvuoroluettelo ja suostumus lisätyöhön
Työaikalain (
605/1996) 17 §:n mukaan lisätyö on työtä, jota tehdään työnantajan aloitteesta ja sovitun säännöllisen työajan lisäksi, mutta siten, että työaika ei ylitä laissa säädettyä, paikallisesti sovittua taikka poikkeuksellista säännöllistä työaikaa. Lisätyötä voi mainitun lain 18 §:n mukaan teettää vain työntekijän suostumuksella, jollei lisätyöstä ole sovittu työsopimuksessa. Jos työntekijä on antanut suostumuksen lisätyön tekemiseen jo työsopimuksessa, hän voi kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinä vain perustellusta syystä. Työnantajan aloitteesta edellä tarkoitetun säännöllisen työajan (17 §) lisäksi tehty työ on ylityötä. Ylityötä saa 18 §:n mukaan teettää vain työntekijän kutakin kertaa varten erikseen antamalla suostumuksella.
Esityksessä työaikalain 18 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ehdotetun työsopimuslain 1 luvun 11 §:n mukaista vaihtelevaa työaikaa tekevällä työntekijällä saa työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi teettää lisätyötä vain työntekijän kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan antaman suostumuksen perusteella. Valiokunta kannattaa ehdotettua muutosta. Lisätyötunnit saattavat muodostaa merkittävän osan vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän työajasta, minkä vuoksi lisätyösuostumuksen rajoitukseton antaminen työsopimusta tehtäessä ei ole ongelmatonta. Ehdotetulla muutoksella pyritään vähentämään niitä haittoja, joita työntekijälle aiheutuu siitä, että työtilaisuuksien syntymistä ei voi ennakoida tai ne ovat satunnaisia.
Vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto sitoo työnantajaa ja työntekijää vähimmäismäärän osalta. Työnantaja voi yksipuolisesti ja työntekijää sitovalla tavalla merkitä työvuoroluetteloon työtunnit, jotka vastaavat sovittua vähimmäistyöaikaa. Työnantaja voi merkitä myös vähimmäismäärän ylittävät tunnit työvuoroluetteloon, mutta työntekijälle on silloin ehdotetun muutoksen mukaan varattava tilaisuus ilmoittaa määräaikaan mennessä, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan vähimmäistyöajan ylittävältä osalta.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu menettely saattaa olla käytännössä vaikea toteuttaa ja lisää joka tapauksessa ainakin jonkin verran työnantajan hallinnollista taakkaa. Sääntely voi johtaa myös siihen, että helpottaakseen työsuunnittelua työnantaja siirtyy käyttämään kiinteitä työajan sopimuksia pienillä vähimmäistunneilla ja lisätyösitoumuksella. Valiokunta pitää tärkeänä, että sääntelyn vaikutuksia seurataan tarkasti.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että esityksellä ei rajoiteta mahdollisuutta antaa työsopimuksessa lisätyösuostumus silloin, kun työntekijällä on kiinteä osa-aikatyö. Valiokunta toteaa, että myös kiinteässä osa-aikatyössä rajoitukseton lisätyösuostumus on omiaan aiheuttamaan työntekijälle ongelmia ajankäytön ennakoinnissa ja esimerkiksi muun työn tekemisessä etenkin, jos kiinteä työaika on kovin lyhyt ja pääosa tehtävästä työstä muodostuu lisätyötunneista. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että käsillä olevan esityksen tarkoituksena on vähentää erityisesti vaihtelevasta työajasta johtuvia ongelmia. Valiokunta katsoo, että mahdollisuutta kiinteää osa-aikatyötä tekevien ja vaihtelevaa työaikaa tekevien työsuhteen ehtojen yhteensovittamiseen tulee selvittää erikseen.
Työttömyysturva
Esityksessä ehdotetaan, että vaihtelevan työajan työsopimuksen päättämistilanteessa korvauksetonta määräaikaa ei aseteta, jos henkilö eroaa työstä silloin, kun työtä ei tosiasiallisesti ole ollut tarjolla. Säännöstä sovelletaan vain tilanteessa, jossa työsopimus ei velvoita työantajaa tarjoamaan lainkaan työtä, eli silloin, kun työtä tehdään ns. nollatyösopimuksella. Tilanteessa, jossa työtä tarjotaan, mutta vain vähän, sovelletaan säännöstä, jonka perusteella työstä voi erota ilman korvauksetonta määräaikaa, jos työ ei mahdollista sovitellun työttömyysetuuden maksamista ja palkka on alle 1 189 euroa kuukaudessa vuoden 2018 tasossa.
Valiokunta kannattaa työttömyysturvaan ehdotettuja muutoksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että henkilö voi ilman seuraamuksia erota työstä tilanteissa, joissa työtä ei ole lainkaan tarjolla tai joissa työstä saatava palkka jää hyvin vähäiseksi. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena antaa työttömyysetuuden saajalle mahdollisuus keskittyä hyvin työllistävän ja varman ja ennakoitavan toimeentulon tarjoavan työn etsimiseen.
Selvitys ja arviointi
Nollatuntisopimusten, vaihtelevan työajan tai muiden tavanomaisesta poikkeavien työsopimusten määrää ja niiden vaikutuksia työntekijöiden olosuhteisiin ja terveyteen ei ole Suomessa riittävästi selvitetty, kuten ei myöskään niiden vaikutusta yritysten toimintaan ja kannattavuuteen. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että nyt toteutettavan uudistuksen vaikutuksia yhtäältä yrityksiin ja toisaalta työntekijöiden asemaan ja työkykyyn seurataan huolellisesti ja tarvittaessa lainsäädäntöä kehitetään mahdollisesti havaittavien tarpeiden osalta edelleen.
