Valiokunnan mietintö

Me allekirjoittaneet Sosialidemokraattisen valiokuntaryhmän jäsenet katsomme, etteivät mietinnössä esitetyt ehdotukset osittaisesta oikeansuuntaisuudesta huolimatta paranna riittävästi nollatuntityöntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Siksi esitämme mietintöön pykälämuutoksia, joilla pystytään parantamaan työntekijöiden työsuhdeturvaa yhä enemmän pirstaloituviin työuriin muuttuvassa työelämässä sekä näin säilyttämään suomalaisen työlainsäädännön perusta — työntekijän minimiehtojen suojaaminen lailla. 

Nollatuntisopimuksien kieltämiseksi lailla tehdystä kansalaisaloitteesta (KAA 5/2015 vp) antamassaan mietinnössä (TyVM 2/2017 vp) työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuvasi seikkaperäisesti nollatuntisopimuksiin liittyvät ongelmat, esitti perusteluja ja nykytilan kuvauksen sekä luettelon havainnoista niihin liittyvistä epäkohdista. Me allekirjoittaneet esitimme jo tuolloin vastalauseessamme seikkaperäisemmän ja tarkemman toimenpidelistauksen lausumaehdotuksessamme kuin mihin hallituspuolueiden ja eduskunnan enemmistö lausumassaan asetti tavoitteen hallitukselle korjaustoimenpiteiksi. Näin nytkin.  

Pidämme valiokunnan linjaa liian ponnettomana toimenpiteiltään suhteessa kuulemisissa ja asiantuntijalausunnoissa havaittuihin vakaviin epäkohtiin. Sen sijaan, että hallituspuolueet olisivat mietinnössä nostaneet nollasopimuksilla töitä tekevät samalle viivalle muiden kanssa, ne tarjoavat kosmeettisia parannuksia, jotka eivät kuitenkaan poista ongelmaa. Päinvastoin nyt legitimoidaan nollasopimukset — "vaihteleva työaika" -käsitteen harsoon kiedottuna lainsäädäntöön. Osittain tämä laki tulee jopa heikentämään työntekijän asemaa.  

Nollatuntisopimukset aiheuttavat köyhyyden lisääntymistä, koska ne omalta osaltaan luovat kannustinloukun ja sysäävät ihmisiä toimeentulotuen käyttäjiksi sekä jopa vaikeuttavat tuen maksamista. Näin on, koska todellisen työnteon ja siitä saadun palkan sekä elämiseen tarvittavan tulon kokonaisuus on sumea ja riittämätön ja usein vähäisestäkin työstä maksettavan palkan saaminen työntekijän tilille kestää usein kohtuuttoman kauan. Ruoka- ja asumismenot ovat kuitenkin jokapäiväiset ja kokoaikaisesti vakiot. Tämän asiantilan korjaamiseen ei hallituspuolueilla ei riittänyt rohkeutta. 

Uutena lisäyksenä ehdotamme yhteistoimintalakiin työpaikan työntekijöiden edustajille tiedonsaantioikeutta nollasopimusten käytöstä tuntimäärineen — aivan kuten jo nyt tieto on saatavissa osa-aikaisista ja määräaikaisista työsopimuksista. 

Esitys uudesta vaihtelevan työajan ehdosta on parannus nollasopimuslaisten asemaan, joskin vaatimaton sellainen. Vaikean ja monivaiheisen neuvotteluprosessin seurauksena siinä on kuitenkin päädytty ratkaisuun, joka tuottaa työlainsäädäntöön tarpeetonta monimutkaisuutta ja antaa mahdollisuuden asettaa työntekijöitä perusteettomasti keskenään eriarvoiseen asemaan. 

Vaihtelevan työajan sopimusehto ei tosiasiallisesti eroa perinteisestä osa-aikaisesta työsopimuksesta juuri muilta osin kuin että suostumusta lisätyöhön ei voi antaa määräämättömäksi ajaksi. Mikäli rajoituksettoman lisätyösuostumuksen kielto ja nollatuntiluokka ulotettaisiin osa-aikaisiin työsopimuksiin, olisivat sopimusmuodot sisällöllisesti identtisiä. 

Tästä syystä esitetylle kahden erillisen sopimusmuodon mallille ei ole perusteita. Ratkaisu on ongelmallinen, sillä se synnyttää suomalaisille työmarkkinoille kaksi erioikeuksista osa-aikatyöntekijöiden ryhmää. Jatkossa jopa samalla työpaikalla, saman lisätyön tarjoamisvelvoitteen piirissä voi olla sekä rajattoman lisätyösuostumuksen antaneita että määräaikaisen lisätyösuostumuksen piirissä olevia. 

Kaksi erillistä osa-aikatyön sopimusmuotoa lisää muutenkin sotkuisen työlainsäädännön monimutkaisuutta entisestään. Se aiheuttaa yrityksille hallinnollista taakkaa ja heikentää yksittäisen työntekijän mahdollisuutta pitää huolta oikeuksistaan. 

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi työsopimuslakia, työaikalakia, työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia sekä työttömyysturvalakia. Ehdotetuilla laeilla pyritään parantamaan vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden asemaa ja varmistamaan työsuhdeturvaa koskevien säännösten tehokas toteutuminen heidän osaltaan. Vaihtelevaa työaikaa koskevalla ehdolla tarkoitettaisiin työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä, taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Työelämässä tällaisia sopimuksia kutsutaan usein nollatuntisopimuksiksi ja työntekijöitä tarvittaessa työhön kutsuttaviksi työntekijöiksi.Vaihtelevan työajan sopimusten käyttöalaa rajoitettaisiin tilanteisiin, joissa työnantajalla on vaihteleva työvoimatarve. Lisäksi työnantajan olisi vaihtelevan työajan sopimuksia käyttäessään annettava työntekijälle selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta. Työntekijän oikeus sairausajan palkkaan ja irtisanomisajan palkkaan varmistettaisiin siten, ettei työnantaja pystyisi yksipuolisin työnjohtotoimin vaikuttamaan niiden määrään. Vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle tulisi työvuoroluetteloa laadittaessa varata tilaisuus ilmoittaa, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan, jos työnantaja haluaisi tarjota hänelle työtä vähimmäistyöajan ylittävän määrän. Lisäksi vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä ei voisi jatkossa antaa kestoltaan rajoittamatonta lisätyösuostumusta. Työttömyysturvalain työstä eroamista ja työstä kieltäytymistä koskevissa säännöksissä otettaisiin tietyin edellytyksin huomioon tilanteet, joissa työtä ei tosiasiallisesti ole ollut tarjolla tai joissa työstä maksettava palkka jää pieneksi.  

Perussuomalaisten valiokuntaryhmän jäsenenä pidän sinänsä hyvänä asiana sitä, että osa-aikatyötä voidaan tarjota joustavasti sellaisille työntekijäryhmille, kuten opiskelijoille, jotka osa-aikatyötä itse haluavat. Tällöin pystytään myös paremmin vastaamaan eteen tuleviin haasteisiin sekä yhteiskunnan että työelämän osalta. Toisaalta ehdotetut säännökset ovat riittämättömiä korjaamaan vaihtelevan työajan sopimusten käyttöön liittyviä epäkohtia. 

Samaten pidän hyvänä myös sitä, että nyt tehdyllä esityksellä voidaan vastata ainakin osittain aikaisemmin työmarkkinoita vahvasti haittaavan eri yritysten työvoimatarpeiden sekä erilaisten osaavien työnhakijoiden ns. kohtaanto-ongelmaan. Perussuomalaisten valiokuntaryhmän jäsenenä olen myös tyytyväinen siitä kehityksestä, että mahdollisuus joustavaan osa-aikatyön tarjoamiseen säilytetään yhä ns. työelämän paletissa mukana samanaikaisesti, kun käytännössä havaittuihin epäkohtiin puututaan. 

Kolmanneksi on myös selvää, että nyt tehtyyn esitykseen sisältyy myös ongelmia, jotka voivat johtaa työvoiman väärinkäyttöön. Sääntelyn kohderyhmä on nimittäin rajattu vain osaan osa-aikaisista, mikä asettaa eri osa-aikatyöntekijäryhmät keskenään eriarvoiseen asemaan. Tämä on yleensä sellaista kehitystä, mitä Perussuomalaiset pitävät haitallisena suomalaisessa yhteiskunnassa.  

Nyt tehdyssä hallituksen esityksessä aikaisemmin hyväksi todetut ns. joustoelementit menettävät täten tarkoitustansa uuden sopimismahdollisuuden vuoksi. Tällainen kertakaikkinen lisätyösuostumus pitäisi olla poistettu kaikilta osa-aikaisilta työntekijöiltä yhdenvertaisuuden vuoksi.