Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitystä on pidetty tarpeellisena ja sitä on kannatettu laajasti. Esitys vähentää tavoitteiden mukaisesti hallinnollista taakkaa sellaisilla vähäisen liiketoiminnan harjoittajilla, joiden tilikauden liikevaihto ylittää 10 000 euroa, mutta on enintään 15 000 euroa. Tällaisia kuluttajamyyntiä harjoittavia pienyrittäjiä arvioidaan olevan noin 6 500, joista noin 40 prosenttia toimii palvelualalla. Nämä liiketoiminnan harjoittajat toimivat arviolta noin 150 eri toimialalla, ja eniten edustettuina ovat parturit ja kampaamot sekä kauneudenhoitopalvelut. Nämä pienyritykset siirtyisivät alarajahuojennuksen piiristä verovapauden alaan, jolloin hallinnollisten velvoitteiden keventymisen myötä muutos keventäisi myös näiden verovelvollisten verotusta. Valiokunta pitää esityksen pienyritysten verotusta keventävää vaikutusta kannatettavana. 

Sellaisten liiketoiminnan harjoittajien, joiden myynti tapahtuu pääasiassa yrityksille, verovelvolliseksi rekisteröinteihin alarajan korottamisella ei arvioida olevan vaikutusta, eikä esitys näin muuta tällaisten yritysten hallinnollisia velvoitteita. Esitys kuitenkin keventää näidenkin yritysten verotusta, sillä niiden saama alarajaan liittyvä huojennus kasvaa. Alarajahuojennukseen oikeutettuja pääasiassa yrityksille myyviä liiketoiminnan harjoittajia, joiden tilikauden liikevaihto on yli 10 000 mutta enintään 30 000 euroa, on arvioitu olevan noin 50 100. Valiokunta pitää myös tällaisten pienyritysten verotuksen keventymistä kannatettavana nykyinen taloudellinen tilanne huomioiden, vaikka esitys ei vähennä tällaisten yritysten hallinnollista taakkaa.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty verovelvollisuuden alarajan nostamista 20 000 euroon ja alarajahuojennuksen nostamista 50 000 euroon, koska se helpottaisi entisestään pienyritystoimintaa ja kannustaisi sivutoimista yrittäjää päätoimiseksi. Valiokunta ei pidä mahdollisena korottaa rajoja tässä yhteydessä. 

Arvonlisäveropohja on Suomea sitovasti määritelty yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY. Arvonlisäverodirektiivin mukaan neuvosto voi antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä esimerkiksi veronkannon yksinkertaistamiseksi. Suomelle on myönnetty hakemuksesta lupa vapauttaa arvonlisäverosta verovelvolliset, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 15 000 euroa vuosina 2021—2024. Jo tällä perusteella alarajan korottaminen esityksestä poiketen ei ole valiokunnan mielestä mahdollista. 

Verovelvollisuuden alarajaa arvioitaessa on valiokunnan mielestä otettava huomioon myös kilpailuneutraalisuuden vaatimukset sekä yritystoiminnan mahdollinen pilkkoutuminen verosuunnittelun keinona. Verovelvollisuuden alaraja asettaa rajapinnassa samankaltaisissa olosuhteissa toimivat yritykset keskenään eriarvoiseen asemaan ja on omiaan aiheuttamaan kilpailuvääristymiä. Lisäksi alaraja voi synnyttää yritystoiminnalle taloudellisia tehokkuustappioita aiheuttavan kannustimen pilkkoa toimintoja. Kannustin voimistuu alarajan noustessa. Täten valiokunta pitää esitettyä alarajaa perusteltuna eikä kannata sen nostamista esitetystä. 

Alarajahuojennuksen keskeisenä tavoitteena on lieventää alarajasta yrityksen kasvulle aiheutuvia haittoja ja helpottaa arvonlisäverovelvolliseksi ryhtymistä edistäen samalla työllisyyttä. Alarajahuojennuksen ei kuitenkaan ole havaittu edistävän näitä tavoitteita taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Alarajahuojennus aiheuttaa siitä saatavaan hyötyyn nähden paljon hallinnollista työtä sekä Verohallinnolle että verovelvolliselle. Alarajahuojennuksella ei ole havaittu olevan työllisyyttä edistäviä vaikutuksia. Koska alarajahuojennuksen ylärajan korottamisesta arvioidaan aiheutuvan siitä saatavaan hyötyyn nähden suhteettoman paljon kustannuksia, valiokunta ei pidä alarajahuojennukseen tehtäviä muutoksia tässä yhteydessä kannatettavina. Lisäksi valiokunta muistuttaa, että jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alarajahuojennuksen kaltaisia asteittaisia verohelpotuksia poistuu vuoden 2025 alusta arvonlisäverodirektiivin muutoksen vuoksi.  

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty esityksen vaikutuksiin kaupallista kalastusta koskevaan lainsäädäntöön. Kaupalliset kalastajat jaetaan kahteen ryhmään kalastuslain perusteella, ja tältä osin kalastuslaissa viitataan suoraan arvonlisäverolain 3 §:n 1 momentissa säädettyyn liikevaihdon määrään. Kaupallisten kalastajien oikeudet ja velvollisuudet eroavat näissä ryhmissä. Kalastuslain lisäksi kaupallisten kalastajien jako ryhmiin vaikuttaa kalastajien oikeuksiin ja velvollisuuksiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa ja nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa. Vastaavasti Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain ja kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain perusteella myönnettävät tuet on rajattu myönnettäviksi arvonlisäverolain 3 §:n 1 momentissa säädetyn liikevaihdon perusteella. Täten valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus arvioi pikaisesti kaupallista kalastusta koskevan lainsäädännön muutostarpeet.