Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin muutosehdotuksin.
Yleistä
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan Suomi siirtyy asteittain digitaalisten palveluiden ensisijaisuuteen viranomaisasiointikanavana. Ehdotetut muutokset koskien sähköistä tiedoksiantoa Verohallinnossa koskevaksi lainsäädännöksi ovat erityissääntelyä suhteessa yleissääntelyyn, jota koskeva hallituksen esitys (hallituksen esitys eduskunnalle sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuutta viranomaistoiminnassa koskevaksi lainsäädännöksi, jäljempänä yleissääntely, HE 124/2025 vp, HaVM 1/2026 vp) on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.
Esityksen tavoitteena on edistää sähköisen viranomaisviestinnän ensisijaisuutta niille hallinnon asiakkaille, joille se on mahdollista. Lisäksi pyritään varmistamaan, että kaikille sähköiseen asiointiin kyvykkäille verovelvollisille voitaisiin antaa päätökset ja asiakirjat tiedoksi sähköisesti verotusta koskevissa asioissa ja hyödyntää siten Verohallinnon sähköisen asioinnin palvelua tehokkaasti.
Esityksen mukaan tavoitteena on myös edistää valtionhallinnon tuottavuusohjelman ja säästötoimien toteutumista Verohallinnon kohdalla. Paperipostin korvaaminen sähköisillä asiakirjoilla on eräs keino Verohallinnon toiminnan menojen vähentämiseksi. Tavoitteena on myös vahvistaa Verohallinnon sähköisen asioinnin palvelua ensisijaisena verotusta koskevien asiakirjojen tiedoksiantopaikkana sekä turvata salassa pidettävien verotustietojen ja niiden sisältämien henkilötietojen suojaa.
Hallituksen esityksessä on kuvattu tarpeita verotusmenettelyä koskevalle erityissääntelylle. Esityksen mukaan Verohallinnon säästöjen toteutuminen edellyttää, että verotusmenettelyä koskevaa erityissääntelyä yhdenmukaistetaan suhteessa yleissääntelyyn, jossa sähköisen tiedoksiannon toimittaminen Suomi.fi -viesteihin ei edellytä luonnolliselta henkilöltä erillistä suostumusta. Erityissääntely on tarpeen myös sen vuoksi, että yleissääntely sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuudesta rajoittuu ainoastaan luonnollisiin henkilöihin. Sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuudesta on tarpeen säätää myös kuolinpesien, yhteisöjen, yhtymien ja yhteisetuuksien osalta. Esityksen mukaan verotusta koskeva erityissääntely ei olisi yleissääntelyn kanssa päällekkäistä, vaan täydentää sitä ja poikkeaa siitä eräissä yksityiskohdissaan verotusmenettelyn erityispiirteiden huomioimiseksi.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on muun muassa pidetty digitaalisuuden edistämistä hyvänä asiana, mutta myös kyseenalaistettu verotusta koskevan erityissääntelyn tarpeellisuutta. Huolta on esitetty yleissääntelyn ja erityissääntelyn muodostamasta haastavasta kokonaisuudesta ja tuotu esille haasteet erityisesti niille, jotka eivät kykene itsenäisesti digitaaliseen asiointiin.
Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Tavoitetta siitä, että kaikille sähköiseen asiointiin kyvykkäille verovelvollisille voitaisiin antaa päätökset ja asiakirjat tiedoksi sähköisesti verotusta koskevissa asioissa ja hyödyntää siten Verohallinnon sähköisen asioinnin palvelua tehokkaasti, voidaan pitää kannatettavana. Valiokunta toteaa kuitenkin, että verotusmenettelyä koskeva erityissääntely yhdessä yleisääntelyn kanssa muodostaa haastavan kokonaisuuden, mikä korostaa Verohallinnon selkeän tiedotuksen ja ohjeistuksen merkitystä. Huomiota on erityisesti kiinnitettävä riittävään tukee niille, jotka eivät kykene sähköiseen asiointiin. Valiokunta käsittelee jäljempänä eräitä keskeisimpiä asian käsittelyssä esille nousseita seikkoja.
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan (PeVL 60/2025 vp), että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 26 c §:stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Perustuslakivaliokunta on lausunnossa katsonut yleislain ja erityislain välisen oikeudellisen suhteen olevan niin kiinteä, ettei valtiovarainvaliokunta voi hyväksyä nyt arvioitavana olevaa hallituksen esitystä koskevaa mietintöä ennen kuin hallintovaliokunta on antanut mietinnön hallituksen esityksestä HE 124/2025 vp. Lisäksi perustuslakivaliokunta toteaa, että valtiovarainvaliokunnan tulee vielä varmistua hallintovaliokunnan mietinnön hyväksymisen jälkeen, että näiden sääntelyiden välinen suhde on oikeudellisesti riittävän selkeä. Hallintovaliokunta on antanut mietintönsä yleissääntelystä (HaVM 1/2026 vp).
Verosääntelyn suhde yleissääntelyyn
Esityksen mukaan verotusta koskevat päätökset ja asiakirjat voidaan antaa tiedoksi Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa, jos verovelvollisella on käytössään yleissääntelyssä tarkoitettu viestinvälityspalvelu eli käytännössä Suomi.fi-viestinvälityspalvelu. Jos verovelvollisella ei ole käytössään viestinvälityspalvelua, verotusta koskevat päätökset ja asiakirjat voidaan antaa tiedoksi Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa eli OmaVerossa, jos henkilö on lainsäädännön voimaantulon jälkeen käyttänyt Verohallinnon sähköistä asiointipalvelua kirjautumalla asiointipalveluun. Verotusta koskevat päätökset ja asiakirjat voidaan vastaavasti antaa sähköisessä asiointipalvelussa tiedoksi myös kuolinpesille, yhteisöille, yhteisetuuksille ja yhtymille, joiden puolesta niiden laillinen edustaja tai valtuutettu on lainsäädännön voimaantulon jälkeen käyttänyt Verohallinnon asiointipalvelua kirjautumalla asiointipalveluun. Verovelvollisen suostumus ei olisi enää edellytys sähköiselle tiedoksiannolle.
Esityksen lähtökohtana siten on, että sähköisen tiedoksiannon yleissääntelyä sovelletaan Verohallinnon päätösten ja asiakirjojen tiedoksiantoon. Saadun selvityksen mukaan valtaosalla verovelvollisista tulee jatkossa olemaan Suomi.fi-viestinvälityspalvelu käytössä ja heidän muutkin kuin Verohallinnolta tulevat viranomaispostinsa toimitetaan sähköisesti.
Yleissääntelyn ohella verovelvolliset voivat tulla verotusta koskevien päätösten ja asiakirjojen osalta sähköisen tiedoksiannon piiriin OmaVeroon kirjautumisen perusteella. Tämä verotusta koskeva erityissääntely tulee käytännössä sovellettavaksi silloin, jos verovelvollinen on sulkenut viestinvälityspalvelutilinsä ja jättäytynyt siten yleissääntelyn mukaisen sähköisen tiedoksiannon ulkopuolelle, mutta käyttää OmaVeroa.
Silloin kun verovelvollisella on käytössään yleissääntelyssä tarkoitettu viestinvälityspalvelu eli Suomi.fi-viestinvälityspalvelu, Verohallinnon päätösten ja asiakirjojen sähköiseen tiedoksiantoon sovelletaan ehdotettua verotusmenettelylain 26 c §:n 4 momenttia. Kyseisen 4 momentin mukaan Verohallinto voi antaa päätökset ja asiakirjat tiedoksi sähköisesti Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa, jos verovelvollisella on käytössä yleissääntelyssä tarkoitettu viestinvälityspalvelu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Verohallinto lähettää ilmoituksen tiedoksiannosta henkilön Suomi.fi-tilille.
Jos verovelvollisella ei ole käytössä viestinvälityspalvelua, Verohallinnon päätösten ja asiakirjojen sähköiseen tiedoksiantoon sovelletaan ehdotettua verotusmenettelylain 26 c §:n 5 momenttia. Kyseisen 5 momentin mukaan Verohallinto voi antaa päätökset ja asiakirjat tiedoksi sähköisesti myös sellaiselle verovelvolliselle, jolla ei ole viestinvälityspalvelu käytössä eli jolle ei ole avattu Suomi.fi-viestinvälityspalvelutiliä tai jonka viestinvälityspalvelutili on suljettu, ja joka on kirjautunut Verohallinnon sähköiseen asiointipalveluun. Säännöksen 1 kohdassa rajataan sähköisen tiedoksiannon ulkopuolelle kuitenkin alle 18-vuotiaat verovelvolliset sekä henkilöt, joille on holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettuun holhousasioiden rekisteriin merkityn tiedon perusteella määrätty edunvalvoja tai vahvistettu edunvalvontavaltuutettu. Säännöksen 2 kohdassa sähköinen tiedoksianto ulotetaan lisäksi kuolinpesiin, yhteisöihin, yhteisetuuksiin ja yhtymiin, joiden puolesta laillinen edustaja tai valtuutettu on kirjautunut Verohallinnon sähköiseen asiointipalveluun. Nämä verovelvollistahot eivät kuulu yleissääntelyn mukaisen viranomaisaloitteisen sähköisen tiedoksiannon piiriin.
Edellä todettu huomioon ottaen valiokunta katsoo, että verotusta koskevan erityissääntelyn ja yleissääntelyn suhdetta voidaan pitää oikeudellisesti riittävän selkeänä.
Yleislain ja verotusta koskevan erityissääntelyn välisen suhteen osalta perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että ehdotetusta verotusmenettelylain 26 c §:n 4 momentista ei varsinaisesti ilmene, mitä viestinvälityspalvelun käytössä oleminen tarkoittaa, ja toteaa käsityksenään, että sillä tarkoitetaan sitä, että henkilölle on avattu viestinvälityspalvelun tili eli Suomi.fi-tili tukipalvelulain tarkoittamalla tavalla, eikä sitä ole suljettu. Perustuslakivaliokunnan mielestä valtiovarainvaliokunnan on syytä arvioida verotusmenettelylain 26 c §:n 4 momentin täsmentämistä tältä osin.
Perustuslakivaliokunnan esittämän huomion johdosta valiokunta ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen 26 c §:n 4 ja 5 momenttia muutetaan siten, että ilmaisu "viestinvälityspalvelun käytössä oleminen" korvataan ilmaisulla "viestinvälityspalvelutilin avaaminen ja sulkeminen". Valiokunta ehdottaa vastaavaa muutosta myös 2. lakiehdotuksen 56 §:n 5 ja 6 momenttiin.
Tiedoksi annettavasta asiakirjasta tehtävän ilmoituksen merkitys
Ehdotetun verotusmenettelylain 26 c §:n 6 momentin mukaan Verohallinto lähettää verovelvolliselle tai tämän valtuuttamalle ilmoituksen 4 tai 5 momentin mukaisesta tiedoksiannosta hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetussa laissa tarkoitettuun viestinvälityspalveluun tai verovelvollisen tai tämän valtuuttaman tätä tarkoitusta varten Verohallinnolle ilmoittamaan puhelinnumeroon tai muuhun sähköiseen osoitteeseen. Ilmoitusta ei lähetetä, jos Verohallinnolla ei ole verovelvollisen sähköistä yhteystietoa.
Esityksen mukaan, jos verovelvollisella on käytössä tukipalvelulaissa tarkoitettu viestinvälityspalvelu, lähetettäisiin ilmoitus aina vähintään Suomi.fi-viestinvälityspalveluun. Verovelvollisella olisi mahdollisuus saada ilmoitus tiedoksiannosta myös hänen Verohallinnolle suoraan ilmoittamaan osoitteeseensa, vaikka hänellä olisi käytössään Suomi.fi-viestinvälityspalvelu. Verovelvollinen voisi siten ilmoittaa Verohallinnolle puhelinnumeron, sähköpostiosoitteen tai muun sähköisen osoitteen, johon haluaa ilmoituksen tiedoksiannosta. Tämä tarkoittaa sitä, että verovelvollinen voisi saada samasta tiedoksiannosta kaksi eri ilmoitusta esimerkiksi Suomi.fi-viestinvälityspalvelun kautta herätteenä sähköpostitse ja Verohallinnon lähettämällä tekstiviestillä puhelimeen. Ilmoitusta ei kuitenkaan lähetettäisi, jos Verohallinnolla ei ole verovelvollisen sähköistä yhteystietoa. Esityksessä tuodaan esille se, että Verohallinnon asiointipalvelu ohjaisi asiakasta antamaan sähköisen ilmoitusosoitteen asioinnin yhteydessä ja verovelvolliselle kerrottaisiin myös, että verotusasiakirjan tiedoksiannosta saa ilmoituksen vain ilmoittamalla yhteystiedon tätä tarkoitusta varten.
Perustuslakivaliokunta katsoo antamassaan lausunnossa, että verotusmenettelylain 26 c §:n 6 momenttia on muutettava siten, että asiakirjan tiedoksianto voidaan toteuttaa asiointipalvelun kautta vain, jos henkilö on itse ilmoittanut 26 c §:n 6 momentin edellyttämän sähköisen osoitteen ilmoituksen (heräte) lähettämistä varten taikka jos henkilö on saanut asiointipalvelussa nimenomaisesti tiedon siitä, että sähköistä ilmoitusta (heräte) ei toimiteta muihin yhteystietoihin, ellei henkilö nimenomaisesti ilmoita sähköistä osoitetta ilmoituksen lähettämistä varten. Perustuslakivaliokunta pitää tällaista muutosta edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt vastaavia muutoksia myös yleissääntelyä koskevassa esityksessä ehdotettuun säännökseen, joka koskee viestinvälityspalvelusta lähetettävää ilmoitusta viestinvälityspalveluun saapuneesta tiedoksi annettavasta asiakirjasta.
Perustuslakivaliokunnan tekemän valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen johdosta valiokunta ehdottaa verotusmenettelylain 26 c §:n 6 momenttia muutettavaksi siten, että siihen lisätään nimenomainen maininta siitä, että Verohallinnon tulee antaa verovelvolliselle sähköisessä asiointipalvelussa tieto siitä, että ilmoitusta ei lähetetä, jos verovelvollinen ei ole ilmoittanut Verohallinnolle sähköistä yhteystietoa ilmoituksen lähettämistä varten. Valiokunta ehdottaa vastaavaa muutosta myös 2. lakiehdotuksen 56 §:n 7 momenttiin.
Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun käytön lopettaminen
Esityksessä ehdotetaan, että verovelvollinen voi ilmoittaa Verohallinnolle, ettei hän käytä Verohallinnon sähköistä asiointipalvelua. Ilmoituksen käsittelyn jälkeen verovelvollinen palautuisi päätösten ja asiakirjojen paperiseen tiedoksiantoon, jos hän ei ole sähköisen tiedoksiannon piirissä sen perusteella, että hänellä on yleissääntelyn tarkoittama viestinvälityspalvelu käytössä. Jos verovelvollinen kuitenkin kirjautuisi ilmoituksen tekemisen jälkeen Verohallinnon sähköiseen asiointipalveluun, päätökset ja muut asiakirjat annettaisiin tämän jälkeen jälleen tiedoksi sähköisesti.
Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt ongelmattomana sitä, jos jokaisella kerralla OmaVero-palveluun kirjauduttaessa on erikseen tehtävä ilmoitus sähköisen asioinnin lopettamisesta. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntely vaikuttaa ongelmalliselta erityisesti ottaen huomioon, että säännösehdotuksen mukaan sähköisen asioinnin lopettaminen edellyttää erikseen käsiteltävää ilmoitusta, eikä henkilö voi ilmeisesti välittömästi palvelua käyttäessään valita, että hän haluaa lopettaa sähköisen tiedoksiannon OmaVero-palvelusta. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyä on muutettava siten, että ilmoitus on voimassa kohtuullisen ajan, eikä jokainen OmaVero-palveluun kirjautuminen edellytä uuden ilmoituksen tekemistä ja ilmoituksen käsittelyajan odottamista. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lausunnossaan perustuslakivaliokunta viittaa arviointiinsa koskien yleislain samankaltaista sääntelyä (PeVL 59/2025 vp), jossa perustuslakivaliokunta on pitänyt ongelmallisena kyseiseen sääntelyyn sisältyvää ehdotusta viestinvälitystilin avaamisesta viranomaisaloitteisesti uudelleen lyhyehkön 6 kuukauden määräajan jälkeen. Perustuslakivaliokunta on todennut, että kyseinen sääntelymalli aiheuttaa merkittävän riskin perustuslain 21 §:n mukaisten oikeuksien toteutumiselle. Perustuslakivaliokunnan mukaan kyseinen sääntelymalli voi saadun selvityksen mukaan vaarantaa erityisesti sellaisten henkilöiden oikeuksia, joiden kyky tai mahdollisuudet käyttää digitaalisia laitteita tiedoksiantojen vastaanottamiseen on muuttunut (PeVL 59/2025 vp, kappaleet 16—21). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että yleislaissa oleva sääntely viestinvälityspalvelutilin uudelleen avaamisesta on joko poistettava laista tai 6 kuukauden määräaikaa on pidennettävä merkittävästi, jotta mainittuja riskejä saadaan pienennettyä (PeVL 59/2025 vp). Yleislaista antamassaan mietinnössään (HaVM 1/2026 vp) hallintovaliokunta ehdottaa määräaikaa pidennettäväksi yhteen vuoteen eli 365 vuorokauteen.
Verotusta koskevasta erityssääntelystä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa muun muassa, että ehdotetun sääntelyn arviointiasetelma on sinänsä yleislaista jossain määrin poikkeava. Yleislaissa tarkoitettuun viestinvälityspalveluun tunnistautuminen voi tapahtua monen eri palvelun yhteydessä, kun taas OmaVero-palvelu on erillinen palvelu, johon kirjautuminen liittyy perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan vain Verohallinnon palveluun kirjautumiseen.
Verotusta koskevan esityksen tavoitteena on, että kaikille sähköiseen asiointiin kyvykkäille verovelvollisille voitaisiin antaa päätökset ja asiakirjat tiedoksi sähköisesti verotusta koskevissa asioissa. Ehdotetulla erityissääntelyllä OmaVeroa käyttävät verovelvolliset saataisiin verotusta koskevien päätösten ja asiakirjojen sähköisen tiedoksiannon piiriin myös siinä tilanteessa, että he olisivat sulkeneet Suomi.fi-viestinvälityspalvelutilinsä ja olisivat siten paperisen tiedoksiannon piirissä muiden viranomaisasiakirjojen osalta. Saadun selvityksen mukaan esityksen tavoitteiden mukaista ei olisi, että verovelvollinen voi asioida jatkuvasti OmaVerossa, vaikka hän olisi ilmoittanut, että ei käytä OmaVeroa. Ilmoitusmahdollisuuden tarkoituksena on ollut ensisijaisesti turvata sellaisen verovelvollisen tiedoksiantojen perille tulemista ja oikeusturvan toteutumista, joka ei yksittäisistä OmaVeroon kirjautumisista huolimatta ole kyvykäs jatkuvaan verotusta koskevien päätösten ja asiakirjojen sähköiseen vastaanottamiseen.
Perustuslakivaliokunnan tekemän valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen johdosta valiokunta ehdottaa verotusmenettelylain 26 c §:n 8 momenttia muutettavaksi siten, että siinä säädettävälle ilmoitukselle lisättäisiin perustuslakivaliokunnan edellyttämä kohtuullinen voimassaoloaika. Valiokunta katsoo, että kohtuullisena aikana voidaan pitää 60 päivää, jonka ajan ilmoitus OmaVeron käytön lopettamisesta on voimassa. Tässä ajassa verovelvollinen yleensä ehtisi hoitamaan mahdollisen keskeneräisen asiointitapahtumansa loppuun. Verovelvollinen ehtisi tässä ajassa esimerkiksi antamaan veroilmoituksensa ja tallentamaan haluamansa asiakirjat itselleen OmaVerosta ilman, että hänen täytyisi jokaisella kirjautumiskerralla uusia ilmoituksensa. Ehdotetun 60 päivän ajanjakso antaisi ajallisesti joustoa esimerkiksi myös tilanteissa, joissa henkilöä avustetaan vapaaehtoisesti verotusta koskevien asioiden hoitamisessa. Valiokunta ehdottaa vastaavaa muutosta myös 2. lakiehdotuksen 56 §:n 9 momenttiin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ilmoituksen voimassaoloajalla on vähemmän merkitystä sellaisten henkilöiden kannalta, jotka kirjautuvat vain muutaman kerran vuodessa OmaVeroon. Jos tällainen henkilö tekee ilmoituksen, niin hän pysyy paperisessa menettelyssä myös sen jälkeen, kun ilmoituksen voimassaolo on päättynyt aina siihen asti, kun hän kirjautuu uudelleen OmaVeroon, tapahtuu tämä esimerkiksi viiden kuukauden tai kahden vuoden päästä. Valiokunta toteaa kuitenkin myös, että verovelvollinen voi tulla sähköisen tiedoksiannon piiriin tänä aikana myös yleissääntelyn perusteella, jos hänelle avataan viestinvälityspalvelutili, eikä hän sulje sitä.
Yleissääntelyn ja verotusta koskevan erityissääntelyn voimaantulon jälkeen tilanteet, joissa eri viranomaisten palveluihin kirjautumisella on merkitystä asiakirjojen tiedoksiantomenettelyyn, voivat olla moninaisia. Valiokunta korostaa riittävän selkeän ohjeistuksen ja tiedottamisen tarvetta. Valiokunta pitää tärkeänä, että verovelvollisen kirjautuessa OmaVeroon häntä informoidaan jokaisella kerralla riittävällä tavalla, jotta verovelvollisella on ymmärrys paitsi mahdollisuudestaan ilmoittaa OmaVeron käytön lopettamisesta ja tällaisen ilmoituksen vaikutuksesta myös siitä, mitkä seikat vaikuttavat tiedoksiantomenettelyyn.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että säännösehdotuksen mukaan sähköisen asioinnin lopettaminen edellyttää erikseen käsiteltävää ilmoitusta, eikä henkilö voi ilmeisesti välittömästi palvelua käyttäessään valita, että hän haluaa lopettaa sähköisen tiedoksiannon OmaVero-palvelusta. Perustuslakivaliokunta piti tätä yhtenä perusteena sille, miksi se piti verotusmenettelylain 26 c §:n 8 momentin säännösehdotusta ongelmallisena. Mainitun säännösehdotuksen toisessa virkkeessä on käytetty ilmaisua: "Ilmoituksen käsittelyn jälkeen päätösten ja asiakirjojen tiedoksiantoon verovelvolliselle ei sovelleta 5 momenttia."
Saadun selvityksen mukaan tarkoituksena on, että OmaVeron käytön lopettamista koskeva ilmoitus tulee voimaan välittömästi sen tekemisen jälkeen, kun verovelvollinen on tehnyt ilmoituksen joko OmaVerossa, puhelinpalvelussa tai Verohallinnon toimipisteessä. Ainoastaan siinä poikkeuksellisessa tilanteessa, että ilmoitus tehtäisiin Verohallinnolle muulla tavoin kirjallisesti, olisi erillinen käsittelyaika tarpeen. Saadun selvityksen mukaan Verohallinto tulee ohjeistamaan, että ilmoituksen voi tehdä OmaVerossa, puhelimitse tai käyntiasioinnissa, mutta on mahdollista, että yksittäinen asiakas toimittaa asiaa koskevan pyynnön esimerkiksi postin välityksellä, jolloin ilmoituksen huomioiminen luonnollisesti vaatii erillisen teknisen käsittelyn. Tällöinkin ilmoitus tulisi voimaan siitä hetkestä, kun se on saapunut Verohallintoon.
Edellä mainittu ja myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa todettu huomioon ottaen valiokunta ehdottaa verotusmenettelylain 26 c §:n 8 momentin sanamuotoa tarkennettavaksi siten, että siinä käytetään ilmaisua "ilmoituksen saapumisen jälkeen" sen sijaan, että puhuttaisiin ilmoituksen käsittelemisestä. Valiokunta ehdottaa vastaavaa muutosta myös 2. lakiehdotuksen 56 §:n 9 momenttiin.
Soveltamisaikataulusta
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Verohallinto varautuu hyödyntämään säännöksiin sisältyvää harkintavaltaa tiedoksiantotavan valinnassa varsinkin, jos yleissääntelyn voimaantulo ajoittuisi Verohallinnon toimintojen kannalta kriittiseen ajankohtaan, kuten esitäytettyjen veroilmoitusten muodostamisen ja lähettämisen ajankohtiin. Perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset, jotka koskevat OmaVeron käytön lopettamista koskevan ilmoituksen voimassaoloaikaa, edellyttävät lisäksi tällaisen toiminnallisuuden toteuttamista Verohallinnon tietojärjestelmiin sekä asiaa koskevaa tiedotusta ja ohjausta. Saadun selvityksen mukaan tämän hetken arvion mukaan toteutus saadaan käyttöön 1.6.2026.
Luonnolliset henkilöt ovat aikaisemmin antaneet suostumuksen sähköiseen tiedoksiantoon Suomi.fi-palvelussa, jolloin suostumus on ulottunut kaikkiin viranomaistiedoksiantoihin. Saadun selvityksen mukaan Verohallinto on vuoden 2026 tammikuusta alkaen tarjonnut luonnollisille henkilöille mahdollisuutta ottaa verotusta koskevien päätösten ja asiakirjojen sähköinen tiedoksianto käyttöön OmaVerossa, jos nämä eivät ole antaneet suostumusta Suomi.fi-palvelussa. Jotta Verohallinto voisi jatkaa asiakirjojen sähköistä tiedoksiantoa Omaverossa suostumuksen antaneille luonnollisille henkilöille nyt ehdotettujen lakimuutosten voimaantulon jälkeen, tulee 1. ja 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännösten 3 momentteja muuttaa siten, että niitä sovellettaisiin kaikkiin verovelvollisiin, jotka ovat antaneet Verohallinnolle suostumuksensa sähköiseen tiedoksiantoon, eikä pelkästään yhteisöihin, yhteisetuuksiin ja yhtymiin, kuten nyt on esityksessä ehdotettu. Valiokunta ehdottaa tätä koskevaa muutosta kyseisiin voimaantulosäännöksiin.
Muita huomioita
Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota saamenkielisten henkilöiden viranomaisasiointiin saamenkielellä ja toteaa, että valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaisempaa olisi, että OmaVero-palvelu tulisi käyttöön myös saamen kielellä samanaikaisesti esityksen hyväksymisen kanssa.
Saadun selvityksen mukaan digitaalisen viranomaisviestinnän yleissääntelyn voimaantuloon mennessä saamenkielisille käyttäjille asetetaan saataville asiaa koskevaa saamenkielistä tiedotusta ja ohjeistusta kaikilla saamen kielillä. Saamenkielisiä käyttäjiä tullaan informoimaan vero.fi:ssä saamen kielillä digitaalisen veropostin käyttöön tulosta ja ohjeistamaan, kuinka digitaalisesta veropostista voi tarvittaessa kieltäytyä. OmaVeron osalta erillisenä kehitystyönä otetaan myöhemmin käyttöön toiminnallisuus, jolla asiakas, jolla on lisäasiointikielenä OmaVerossa saamen kieli, saa digi- postiin siirtymistä ja siitä luopumista koskevan ohjauksen ja tämän jälkeen heräteilmoitukset OmaVerossa valitsemallaan lisäasiointikielellä. Alustavan arvion mukaan tämä olisi mahdollista saada tuotantoon syyskuussa 2026.