Herra puhemies! Covid-19 on tietysti vaatinut monia uhreja, ja tekisi mieli todeta, että myöskin pohjoismainen yhteistyö on, jos nyt ei ihan uhri, tästä suuresti kärsinyt. Se tarkoittaa myöskin Pohjoismaiden neuvoston toimintaa. Meidän kokoustemme määrä on kylläkin lisääntynyt, mutta kokousten laatu on romahtanut. Se on valitettava tosiasia, ja sen vuoksi olemme nyt erityisen iloisia siitä, että marraskuussa istunto voidaan jälleen pitää läsnäolokokouksena ja vähitellen palata normaaliin järjestykseen. Tästä covidista on pohjoismaisen yhteistyön kannalta paljonkin opetuksia otettava, ja se työ jatkuu.
On ihan selvää, että ajatus, että Pohjoismaat olisivat voineet täysin yhtenäisesti ja yhdenmukaisesti käsitellä covid-kriisiä ja päättää rajoituksista, on epärealistinen. Silloin kun puututaan kansalaisten perusoikeuksiin ja vapauksiin, liikkumiseen, niin kuin Suomessakin tehtiin muun muassa Uudenmaan ja muun Suomen välillä, niin on aivan selvää, että ei tällaisista asioista voi päättää muu kuin oma eduskunta ja sen luottamusta nauttiva hallitus. Tämän sanottuani on ihan ilmeistä, että nimenomaan Pohjoismaiden kesken, joissa on erittäin paljon tällaista raja-alueiden kanssakäymistä, olisi pitänyt ja voinut myöskin tarkemmin ja huolellisemmin koordinoida näitä toimia. Toki ministerit ja virkamiehet ovat olleet kiinteässä yhteistyössä, mutta parantamisen varaa selvästikin tässä suhteessa on.
Herra puhemies! Kiinnitän huomiota toiseen seikkaan. Se on se, että vuonna 2019 Pohjoismaiden pääministerit hyväksyivät vision Pohjoismaista, ja tämä visio sinänsä on sellainen, joka meidän parlamentaarikkojenkin on helppo allekirjoittaa, mutta se seikka, että tämä työ valmisteltiin pääministereiden kesken ilman, että siinä oli minkäänlaista parlamentaarista konsultointia Pohjoismaiden neuvoston kanssa, on jättänyt kyllä jälkensä. Valitettavasti tilanne on nyt juuri tänä vuonna sitten kulminoitunut siihen, että Pohjoismaiden ministerineuvoston budjetin hyväksyminen on ollut erittäin vaikea prosessi. Kun me liikuttavalla yksimielisyydellä Suomessa olemme nyt sitä mieltä, että kulttuuriin ei saa eikä pidä tehdä leikkauksia, niin kyllä se sama koskee myöskin pohjoismaista kulttuuriyhteistyötä, ja kuitenkin Pohjoismaiden ministerineuvoston alkuperäinen budjettiehdotus sisälsi nimenomaan tälle sektorille mittavia leikkauksia.
No, sen jälkeen on nyt käynnistetty neuvotteluprosessi Pohjoismaiden neuvoston ja ministerineuvoston välillä, ja huomenna käsittelemme sitä Pohjoismaiden neuvoston presidiumin kokouksessa. Ymmärrykseni ja odotukseni on, että itse asiassa jo eilen olisi päästy yhteisymmärrykseen tästä, ja se on minusta tärkeätä, ja se on myöskin meidän tulevalle puheenjohtajakaudelle Pohjoismaiden neuvostossa tärkeätä, koska on pidettävä huoli siitä, että ei synny mitään vastakkainasettelua saatikka mitään arvovaltakiistoja tai nokittelua ministerineuvoston ja parlamentaarikkojen välillä. Tämä tulee olemaan varmasti meidän puheenjohtajakautemme yksi tärkeimpiä kysymyksiä, että me haluamme edistää tätä hyvää yhteistyötä ja sen tuloksellisuutta. Pohjoismaiden yhteistyöllä on, voi sanoa, laaja, lähes yksimielinen kannatus kaikissa Pohjoismaissa, mutta sen on myöskin tuotettava konkreettisia tuloksia, ja sen vuoksi se rajaesteiden jokapäiväinen purkamistyö, joka on ollut keskiössä, on edelleenkin tärkeätä. Siinä ei pidä pienimmässäkään määrin herpaantua, koska on aina koko ajan se mahdollisuus, että uudet asiat ja uusi lainsäädäntö saattavat tarkoittamattakin luoda rajaesteitä, ja näitä on jo ennakkoon pyrittävä välttämään. — Kiitoksia.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia valtuuskunnan puheenjohtajalle. — Edustaja Pirttilahti, olkaa hyvä.