Arvoisa puhemies! Todella kyse on paitsi periaatteellisesti myös asiallisesti niin isosta asiasta, ettei tätä voi päästää täällä käsittelemättä vain muutaman puheenvuoron käsittelyllä.
Ensinnäkin totean, mitä tulee edustaja Pakkasen kommenttiin siitä, että nyt tästä aiheutunut keskustelu johtuisi jotenkin siitä, minkälainen oppositio meillä on, niin minä luulen, että tämä kommentti vähän nyt osoittaa sitä, ettei tiedetä, kuinka valtavia asioita tässä ollaan nyt päättämässä. Siis jos tässä olisi ollut pyrkimys pitää kiinni siitä sopimuksesta, joka yhdessä on tehty, jos olisi aidosti pyrkimys ja halu keskustella Yleisradion rahoituksen tasosta vaikkapa verraten siihen, mitä muualla yhteiskunnassa tapahtuu, niin olisi voinut olettaa, että hallitus tai vastaava ministeri tai suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtaja kutsuu eduskuntaryhmät koolle käsittelemään nyt niitä asioita ja argumentteja, joita tässä esimerkiksi hallituspuolueiden kansanedustajien keskustelussa on tullut esiin.
Ei kukaan ole kiistänyt sitä, etteikö Yle ole osa julkista taloutta. Kyse on todella siitä, että mikäli tähän rahoitukseen ylipäätänsä halutaan muutoksia tehdä, puhumattakaan siitä, onko se järkevää, niin jos hallitus ei edes kutsu — siis me olemme tunnustaneet, että Yleisradio on riippumaton ja että sen pitää olla nimenomaan eduskunnan alla — neuvotteluja kokoon, ei ensi vuoden indeksistä, ei muutoksista Yle-veroon, ei siitä, mikä on vaalikauden kehys, ei siitä, että siirretään kehyksen sisään, niin onko tässä kysymys tietoisesta tarkoituksesta ottaa Yleisradio pois eduskunnan alta? Siis olisitteko te hyväksyneet viime kaudella tätä sopimusta, jos hallitus olisi tehnyt esityksen kertomatta teille ja sanonut, että laittakaa nimi alle? En usko — enkä usko, että kukaan tässä salissa siihen uskoo.
Tämä on valtavan iso asia. Ja nyt, mikäli tämä eduskunta tämän prosessin ja näiden esitysten pohjalta tämän askeleen ottaa, niin sitten ollaan kyllä todella todella vaarallisella tiellä, niin kuin edellisessä puheenvuorossa kuultiin. Me olemme nähneet maailmalta, mitä tapahtuu, kun hallitus ottaa paikallisen yleisradioyhtiön haltuun.
Ja ehkä vielä vakavaksi tämän tekee se, että silloin kun hallitusta vielä muodostettiin, kun aidosti tässä on kyse siitä, että emme tiedä, onko kyse siitä, että ei ole ollut tietoa, ei ole ollut sitä sopimusta käsillä, mikä olisi pitänyt hallituksessa tietää hallitusneuvottelujen tai budjettiriihen ajan, niin juuri tämän takia jo hallitusneuvotteluiden aikaan me silloiset tulevat oppositiopuolueet ja niiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat lähestyimme hallitustunnustelija Juha Sipilää.
Toukokuussa 2015 silloiselle hallitustunnustelija Sipilälle veimme henkilökohtaisesti kannanoton, jossa toivoimme parlamentaarista käsittelyä eri asioissa. Siinä kannanotossa todettiin, että edelleen pidämme tärkeänä sitä, että Yleisradion asemaan, tehtäviin ja rahoitukseen liittyvät asiat käsitellään vakiintuneen tavan mukaisesti parlamentaarisesti eikä niistä sovita hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Kaikki läsnä olevat jäivät siihen ymmärrykseen, että tähän silloinen hallitustunnustelija sitoutui.
Ja nyt jos puhutaan tästä kehyksestä, mihin edustaja Wallinheimo viittasi ja sanoi, että tämä on vain tämmöinen tekninen asia, että ei siinä ole mitään poliittista arvovalintaa, niin jos hallitus päätti siirtää nimenomaan Yleisradion kehykseen, josta on siis pohjalla tämä parlamentaarinen sopimus, eduskuntaryhmien sopimus, (Krista Kiuru: Ja periaatepäätös!) — ja periaatepäätös — minkä takia Maatilatalouden kehittämisrahasto jätettiin sitten kehyksen ulkopuolelle? Minkä takia vaikkapa Ara jätettiin kehyksen ulkopuolelle? Kannatan, että se on kehyksen ulkopuolella, mutta ei näistä kahdesta ole olemassa parlamentaarista sopua. Sen sijaan näistä rahastoista hallitus päättää siirtää sen rahaston, josta on olemassa parlamentaarinen sopimus eduskuntaryhmien kanssa, kehyksen sisään, ja se tulee keittiön kautta ilmi oppositiolle. Eli kyse ei ole vain tekniikasta. Hallitus on tehnyt tietoisen valinnan siitä, että esimerkiksi näistä rahastoista nimenomaan Yleisradio siirretään mutta Makera ja Ara jätetään ulkopuolelle.
Ja kun tätä on nyt selvitetty sen jälkeen, kun tämä tuli ilmi, niin on vasta nyt käynyt ilmi, että itse asiassa tästä tehtiin päätös mitä ilmeisimminkin hallitusneuvotteluissa. Hallitusohjelmasta löytyy lista niistä rahastoista, jotka ovat kehyksen ulkopuolella, ja kun olen kysynyt tätä valtiovarainministeriöstä, mihin tämä päätös perustuu — siis se päätös, että kävellään eduskunnan yli, hallitus kävelee eduskunnan yli asiassa, josta on eduskuntaryhmien sopimus — niin he ovat todenneet, että nämä rahastot päätettiin hallitusneuvotteluissa jättää kehyksen ulkopuolelle, ja siinä ei ole Yleisradiota. Tällä tavalla päätöksiä tehdään, eikä niistä kerrota. Vasta myöhemmin keittiön kautta saadaan kuulla, että kehyssiirto on tapahtunut.
Nyt on esitettävä vakava kysymys. Jos näin aiotaan käsitellä Yleisradion rahoitusta — johon liittyy tämä asema ja liittyy se kaikkein tärkein asia, riippumattomuus kulloisestakin hallitusvallasta — niin herää kysymys, mikä tässä on tavoite. Mutta on mahdollista, että tässä on edelleen kyse siitä, että he, jotka ovat näitä päätöksiä tehneet, eivät välttämättä ole tienneet, kuinka isosta, vuoren kokoisesta asiasta on kyse, ja silloin olisi viisainta vetää käsijarrua. Mehän olemme nähneet hallituksen muissakin asioissa niin sanotusti vetävän käsijarrua tai muuttavan lyhyellä aikavälillä päätöksiään.
Olisi järkevää, että hallitus vetäisi tämän lain pois, muuttaisi julkisen talouden suunnitelmaa tai toteaisi, että tämä kehyssiirto perutaan, samaten muutokset, mitä on tehty budjettiriihessä Yleä koskien. Ja vaikka sitten aikaistettaisiin tätä parlamentaarisen työn käynnistymistä tai jätettäisiin ne asiat sinne päätettäväksi, minusta se olisi suurta viisautta, ja uskon, että kaikki ne kansanedustajat, jotka syvällisesti perehtyvät tähän asiaan, perehtyvät siihen, miten tähän on tultu, minkä takia Yleisradion riippumattomuus halutaan turvata, ja perehtyvät siihen, miten aikaisemmin on esimerkiksi tehty päätöksiä vaikkapa koskien tätä vuotta, millä prosessilla, niin uskon, että kaikki tulevat sille kannalle, että näin olisi järkevää toimia. Eli vielä ei ole liian myöhäistä, se kannattaisi tehdä, mutta jos nyt eduskunta pakotetaan ottamaan kantaa ilman parlamentaarista valmistelua prosessilla, jossa on rikottu eduskuntaryhmien yhteistä sopimista, niin pelkään, että siltä askeleelta ei ole enää paluutietä.