Arvoisa puhemies! Suomen vienti on saatava nousuun, siitä olemme tässä salissa yhtä mieltä. Mutta miten Suomi on joutunut vaikeuksiin? Tämä nyt käsiteltävä hallituksen esitys kertoo yhden surullisen syyn.
Elinkeinoelämän oma organisaatio Finpro ry oli aikanaan muun muassa Maailmanpankin kehuma esikuva kaikkien maiden viennin edistämiselle. Kansainvälistymiskonsultit auttoivat ennen kaikkea pieniä ja keskisuuria yrityksiä 60 vientikeskuksessa — 1 700 toimeksiantoa joka vuosi. Vaikka organisaatio oli yksityinen, se sai valtion tukea, joten kateelliset kilpailijayritykset kantelivat EU:lle. Kateus vie kalat ja ankeriaat vesistä, mutta nyt nämä yritykset tekivät suuren tuhon. Silloinen ministeri Vapaavuori ei jäänyt edes odottamaan vastausta Brysselistä vaan painoi heti paniikkinappulaa. Ydintoiminto, kaupallinen konsultointi, yksityistettiin, se myytiin Soprano Oyj:lle, ja kaupan junailivat Finpron hallituksen puheenjohtaja, vuorineuvos Harri Kerminen ja Soprano Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Anne Berner. Porvarihallituksessa on siis ensi käden tietoa siitä, miten Suomelle elintärkeä kansainvälisyysosaaminen ajetaan alas juuri silloin, kun sitä tarvittaisiin kipeimmin.
Soprano Oyj teki tuhotyön ennätysajassa. Yksityistäminen tapahtui viime vuonna, ja nyt Finproa ei käytännössä ole. Toistakymmentä vientikeskusta suljettiin, yli sata ammattilaista irtisanottiin — heistä, jotka eivät olleet ehtineet vielä paeta palavista raunioista jo aikaisemmin. Tämän vuoden ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana konsultointihakemuksia on tullut 150, siis kymmenesosa aikaisemmasta tahdista. Kaikkein karmeinta on, että matkailun edistämiskeskus, Mek, sulautettiin tähän konkurssipesään, ja nyt matkailuakaan ei käytännössä edistä kukaan. Tämä oli siis ministeri Bernerin työnäyte ministeriksi: suuren yrityksen johtaja johti pienet yritykset umpikujaan. Kiinnitin tosin huomiota siihen, että ministeri Rehn näki tämän alasajon uudistamisena ja kehittämisenä. Tämä uusi kieli on tietysti tuttua hallituksen muistakin esityksistä. Luoja varjele meitä enemmältä uudistamiselta ja kehittämiseltä.
Ja tässä sitä nyt ollaan, saappaat täynnä suovettä. Nyt tämä esitys Finpro Oy:stä yrittää korjata sen, minkä Kerminen ja Berner rikkoivat, mutta samalla käy ikävä kyllä ilmi, että siitä ei saa kalua. Esityksen perusteluista paistaa neuvottomuus ja suoranainen epäusko siihen, että Finpro löytäisi yhtäkkiä uskottavan roolin siinä kaupallisessa työssä, joka on nyt jätetty yksinomaan Suomen edustustoille maailmalla. Selkeimmin tämä käy ilmi työpaikkailmoituksesta, jossa ulkoministeriö hakee palvelukseensa kuutta kansainvälisen liiketoiminnan asiantuntijaa, siis omaan verkostoonsa. Miksi heitä ei palkata nyt tähän uljaaseen uuteen Finprohon? Luultavasti siksi, että ammattilaiset tuolla kentällä eivät jää odottelemaan, minkälainen himmeli Finprosta rakentuu. Työtä on koko ajan, työllä on kiire, työtä on paljon. Finpron luhistumisen jälkeen suma on purkamatta.
Pahin ja ikävä kyllä todennäköisin vaihtoehto on, että Finpro Oy:stä tulee pelkkä kulissi, jos se saadaan jonakin päivänä käyntiin. Liian vähillä resursseilla, liian vähäisellä kokemuksella, liian vähillä kontakteilla muka autetaan yrityksiä, ja asiakkaiksi jäävät ne, jotka eivät saa aitoa apua ja hyötyä muualta. Olisikin parasta, että Finprolle tehtäisiin reilu saattohoito ja vahvistettaisiin edustustojen kaupallisia osastoja, kuten siis tässä työpaikkailmoituksessa tehdäänkin. Virkamiesten ja konsulttien kallis aika ja energia kannattaisi suunnata suoraan keskisuuriin vientiyrityksiin, jotka ovat Suomen talouden tulevaisuuden toivo ja kasvun moottori.
Olen suuresti ilahtunut siitä, että yli sata keskisuurta yritystä on perustanut yhteisen Kasvuryhmän sparraamaan toisiaan teemalla "yrittäjyys takaisin yrittäjyyteen". Tällä asenteella Suomi pelastuu valtiosta huolimatta, valtion estämättä.
Kun pieni yritys haluaa kansainvälistyä, sitä ei saa jättää oman onnensa nojaan. Yritysten välistä yhteistyötä täytyy määrätietoisesti rakentaa, koota strategisille osaamisaloille yritysten ryppäitä, klustereita, ja niille yhteinen markkinointi, sopimusoikeuden, kaupanteon osaamisen rakenne. Aikaa ei ole hukattavaksi. Nyt tarvitaan rautaista ammattitaitoa, määrätietoista myyntityötä, kansainvälistä kassavirtaa, menestystä ja työtä Suomelle.
Finpro Oy ei tähän haasteeseen pysty vastaamaan. Traagistahan tietysti on, että meillä oli vielä viime vuoteen saakka toimiva organisaatio mutta ei ole enää, kiitos muiden muassa Anne Bernerin. Meillä on syytä toivoa, suorastaan rukoilla, että hänen seuraavat yksityistämisensä eivät epäonnistu yhtä kohtalokkaasti.