Arvoisa puhemies! Kun tätä asiaa on kymmenen vuotta ajettu, niin ehkä on syytä tulla tässä vaiheessa myös pönttöön, kun näin pitkälle on päästy. Tässähän tausta on ollut se, että koko ajan eduskunnassa on ollut huomattava joukko, esimerkiksi viime vaalikaudella selvä enemmistö, joka olisi jo tämän asian vienyt eteenpäin, mutta kuten aiemmin kuvasin, niin se valitettavasti jäi kesken. Onneksi nyt on päästy liikkeelle.
Ihan muutamiin väitteisiin haluaisin ottaa kantaa, jotka tämän keskustelun ja debatin aikana aiemmin tulivat esille.
Ensimmäinen oli se, että täällä edustaja Sarkkinen viittasi siihen, että Tanskassa ja Ruotsissa EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrät ovat vähentyneet. Se pitää sinällään jossain määrin paikkansa, mutta on otettava huomioon, kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, että tämä ei ole millään lailla relevantti vertailu, koska esimerkiksi Ruotsissa on laki, jonka mukaan koulutusta ei saa myydä alle sen kustannustason. Meidän ajattelumme tästä viisastuneena nimenomaan lähtee siitä, että tämä määritellään nyt kohtuullisen alhaiselle tasolle, minimi tähän 1 500 euroon, mutta jos jollain on koulutusta, jonka se saa kaupaksi 5 000:lla tai 10 000:lla, niin se voidaan heti tehdä. Ja ajatuksena tietysti on, että vähitellen tämä koulutus tullaan myymään sillä hinnalla, mitä se oikeasti maksaa, ehkä jopa voitolla, mutta on itsestään selvää, että mistä tahansa palvelusta, joka on annettu alun perin ilmaiseksi, ei hetkessä tehdä myyntituotetta täyteen hintaan.
Jos ajatellaan vaikka esimerkiksi sanomalehtien digitaalisia uutisia, niin Helsingin Sanomien tilaajista tällä hetkellä puolet maksaa sen maksumuurin takana olevan maksun, ja kun se ei kuitenkaan ole kovin suuri summa, niin on hyvin harvoja sellaisia aloja, joissa voi nopeasti maksuttomasta palvelusta tehdä todellisia kustannuksia vastaavan palvelun ilman, että käyttäjämäärät vähenevät. Mutta jos sellainen palvelu on, niin koulutus nimenomaan on se, koska kansainvälinen kiinnostus suomalaista ja ylipäätään länsimaista koulutusta kohtaan on aivan valtava. Se on Kiinassa aivan valtava, se on Aasian maissa, entisen Neuvostoliiton alueella.
Olin itse käymässä istuntotauolla Kiinassa ja siellä puhumassa lukioissa, ja kun siellä mainitsin, että Suomessa on koulutusta 1 500 eurolla kaupan, valtava kuhina syntyi opiskelijoiden keskuudessa. Ei siellä koulutus ole ilmaista myöskään heidän omassa maassaan. Halukkuus ja ostovoima länsimaista koulutusta kohtaan on siellä valtavassa kasvussa. Ja jos suomalainen korkeakoulukoulutus on oikeasti niin huonoa kansainvälisessä mittapuussa, että siitä ei kannata kenenkään 1 500:aa euroa maksaa, niin meidän tulee todellakin olla huolissamme meidän koulutuksemme tasosta. Sitä en jaksa uskoa, että näin olisi, ja tiedän, ettei näin ole. Totta kai pitää markkinoida ja olla siinä aktiivinen.
Arvoisa puhemies! Sitten toinen väite siitä, että tämä olisi ikään kuin ensimmäinen askel siihen, että suomalaisille opiskelijoille tulee lukukausimaksut. Ei voi kauempana totuudesta olla, koska juuri siitähän tässä on kyse, että me saamme lisää tuloja oppilaitoksille, jotta ne voivat tarjota suomalaisille ja EU- ja Eta-alueen opiskelijoille ilmaista opetusta. Juuri tästä on nimenomaan kyse. Jos korkeakouluilla ei ole tuloja, jos niitten rahat eivät siihen riitä, silloin ollaan ongelmissa. Mutta jos korkeakoulut saavat tuloja ja pärjäävät, niin silloin tilanne on aivan toinen. Ja on aivan päivänselvää, että täällä salissa ei varmaan ole ainuttakaan kansanedustajaa, joka haluaisi, että suomalaisilla opiskelijoilla olisi lukukausimaksut. Se on yksi meidän suurimpia saavutuksia suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, että jokainen voi opiskella niin pitkälle kuin omaa kykyä ja motivaatiota riittää vanhempien varallisuuteen katsomatta.
Mutta tätä samaa me emme voi tarjota kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa, koska sitä eivät voi tarjota myöskään Yhdysvallat tai Kiina tai Iso-Britannia, tai mikä tahansa muukaan maa ei voi tarjota ilmaista koulutusta kaikille ihmisille maailmassa. On itse asiassa ihan selvä asia, että meidän täytyy tähän asiaan saada muutos.
No, sitten se väite, että on valtava tappio, että nämä ulkomailta tulevat opiskelijat — jotka pääosin ovat lahjakkaita, jotka täällä suorittavat opintojaan — eivät sitten jää Suomeen. Se on ihan totta, olen täysin samaa mieltä. Mutta jos tällä hetkellä katsotaan, missä nyt ollaan, ja jos hiukan nyt kärjistää, niin tosiasia on se, että meille tulee (Puhemies koputtaa) EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta, niin sanotuista kolmansista maista, opiskelija, hän opiskelee Suomessa, valmistuu täältä ja lähtee töihin anglosaksisiin maihin, missä hänen englanninkielisellä koulutuksellaan on käyttöarvoa. Tämä on se tilanne, ja tämä tilanne voidaan muuttaa sillä, että meille tulee voimakas kannustin verovähennysoikeuden kautta siihen, että kannattaa jäädä tänne Suomeen näitten opintojen jälkeen.
Eli onnistuessamme me saamme tänne enemmän opiskelijoita, saamme tuloja korkeakouluille ja saamme vielä jäämään nykyistä enemmän opiskelijoita Suomeen. Eli jos tämä hyvin menee, niin kaikki voittavat.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
: Arvoisat edustajat, muistutan, että ennen istunnon alkua pyydetyt puheenvuorot saavat kestää enintään 5 minuuttia, siis enintään 5 minuuttia. Sen jälkeen paikalta pyydetyt puheenvuorot voivat kestää, niin kuin edellä, yli 5 minuuttia. Puhemiehen tehtävänä on kuitenkin 5 minuutin kohdalla kopsauttaa muutaman kerran ja viestiä siitä, että nyt se 5 minuuttia on kulunut. Tämä ihan järjestyksen vuoksi kaikille tiedoksi. — Ja nyt edustaja Jarva, olkaa hyvä.