Arvoisa herra puhemies! Ydinenergialain päivittäminen, samoin turvallisuusselvityslain korjaaminen ja kaivoslain muuttaminen yleensä ovat tämän hetken Suomelle äärimmäisen tärkeitä lakeja, eivätkä vain Suomelle vaan koko maailmalle siinä mielessä, että meidän on huolehdittava siitä, että puhdasta energiaa pystytään tuottamaan edullisesti, jotta pysyisimme tietenkin hyvinvointivaltiona ja samalla voisimme kehittää tätä rakasta isänmaatamme parempaan suuntaan. Jos ajaudumme tilanteeseen, että energia kallistuu tai sitä ei ole saatavilla, se on Suomen kansantalouden kannalta kauhein tilanne, mitä olla voi.
Tämän takia ydinenergialla on totta kai meillä nyt ja tulevaisuudessa erittäin tärkeä asema. Meillä on tehty isoa tutkimustyötä, isoa uraauurtavaa työtä, ydinenergian turvallisuuden lisäämiseksi. Suomi on varmasti ydinenergiaa käyttävistä maista kärkimaa, ihan epäilemättä. Olemme ratkaisseet muun muassa ydinjätteiden loppusijoitusasian niin hyvällä tavalla, että se on herättänyt maailmalla suurta innostusta ja kiinnostusta, ja siitä on tulossa ilmeisesti Suomelle jonkunasteinen vientivalttikin, kun asiantuntijuutta meillä itsellämme on jo tässä asiassa. Suomen kannattaa tässä asiassa edelleen samalla linjalla jatkaa.
Kun energiaa tehdään, niin tärkeää on, että se on myös ilmastoystävällistä energiaa elikkä päästötöntä. Meillä puhutaan paljon nyt kuitenkin sellaistakin energiapolitiikkaa, joka ei Suomen etujen kannalta ole hyvä asia. Muistan ne ajat, kun silloin 2010-luvulla tehtiin sitä isoa päätöstä. Silloin Mauri Pekkarinen, arvoisan ministerin Mika Lintilän edeltäjä, oli tehtävää hoitamassa. Silloinhan hallituksesta poistui puolueita, kun ydinvoimaratkaisua ei saanut tehdä. Ilmastonmuutoksella tehtiin raa'asti politiikkaa niin kuin tehdään tänäkin päivänä, elikkä ei saisi enää kotimaisia energialähteitä käyttää tai ne on sitten jotenkin julistettu pannaan tai jollakin muulla laskelmalla osoitettu maailman pilaavaksi ja tuhoavaksi.
Mielenkiinnolla odotan sitä tilannetta, että kun Saksa on nyt ratkaissut tämän asian sillä tavalla, että lopettaa sekä ydinvoiman että hiilivoiman käytön, niin millähän ihmeellä sitten Saksan Ruhrin alueella ne tehtaat toimivat. Se on selvä asia, että kun Saksa on jo täysin riippuvainen metalliteollisuuden tuotannosta, aivan täysin, niin se huikea elintaso, mikä Saksalla on, ei varmasti tule sillä, että rupeamme aurinkokennoja pystyttämään joka paikkaan ja saamme siten Ruhrin terästeollisuuden pyörimään moitteettomasti. Jos sen päivän näkisin, niin ostan sitten kalleimman Saksan sightseeingmatkan ja käyn katsomassa sitä ihmettä. Toivon mukaan Luoja suo elinpäiviä niin paljon, että näkisin sen päivän — pahoin kyllä pelkään, että sitä päivää en ennätä tässä ajassa näkemään.
Tärkeää on nyt kuitenkin, että Suomi katsoo oman edun tässä asiassa niin kauaskantoisesti, että hoitaa sekä uusiutuvan energian, ydinenergian että kaikki muut energiamuodot sillä keinoin, että saamme niistä pysyvän ja kestävän paketin Suomen teollisuutta tukemaan. Siinä paletissa pitää olla mukana totta kai energiapuun käyttö, sopivassa määrin myös turvetta. Minä en jaksa ymmärtää tätä keskustelua turpeesta sen tautta, kun se on otettu maalitauluksi ja samaan aikaan tässä kaupungissa palaa valtava määrä kivihiiltä tälläkin hetkellä. Siitä ei puhu kukaan mitään — ei kukaan mitään. Siitä vaietaan melkein niin kuin väärästä rahasta, siitä ei saa edes puhua. [Atte Harjanne: Se on kielletty jo!] — No on kielletty, mutta se vain palaa edelleen. Niin kuin muuan opettaja sanoi 2 000 vuotta sitten: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä opetan. Näissä teidän puheissanne on vähän samaa kaikua, että älkää tehkö niin kuin me teemme, vaan koettakaa parantaa omaa elämäänne.
Huoltovarmuudestakin meidän tulee pitää huolta. Jos emme huoltovarmuutta pidä... Ajatelkaapa energiapolitiikan tilannetta Suomessa: Kun me noin 70 miljoonaa mottia vuoteen hakkaamme puuta, niin mitä, edustajat, tekisitte sille ongelmalle, että siitä 70 miljoonasta motista puuta tulee noin 7 miljoonaa mottia, vähän yli, kuorijätettä, ja se kun ei pahus pala millään muulla keinoin kuin sillä, että sinne pannaan tukipolttoaine sekaan? Jos se ei ole turve, niin se on sitten kivihiili. Kumman te valitsette? Ajetaan Vorkutasta kivihiiltä ja poltetaan suomalaisen metsäteollisuuden jätteet pois voimalaitoksissa. [Atte Harjanne: Ydinvoimalla!] — Niin, edustaja Harjanteen teknologiaosaaminen on niin ylivertaista, että minun järkeni ei sille tasolle riitä. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa]
Joka tapauksessa, arvoisat kollegat, minä toivoisin, että jonain kauniina päivänä tästä salista löytyisi hieman isompi annos isänmaallisuutta, että ymmärtäisimme tämän asian vakavuuden, koska jos emme huoltovarmuudesta pidä huolta ja uusien tuotteiden tekemisestä, niin tällä kansakunnalla on edessään sitten se yksi ainoa tie, elintason leikkaaminen, ja sitten kysytään, kenen taskusta se otetaan. Veikkaan, että tässä salissa niitä antajia ei kovin paljoa ole.