sellaisina kuin niistä ovat 3 § osaksi laeissa
458/2004 ja 998/2008, 4 ja 32 § osaksi
laissa 458/2004, 7 b ja 7 c § sekä 7
e §:n 2 momentti ja 24 §:n 2 momentti laissa 1135/2001,
16, 30 ja 36 § osaksi laissa 1135/2001 sekä 28 § laissa
629/2003, sekä
1 luku
Yleiset säännökset
2 §
Maatalouden, kotieläintuotannon ja maatalousyrityksen
määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) maataloudella maatilatalouden tuloverolain
(543/1967) mukaan verotettavaa kotieläintuotannon
ja kasvinviljelyn harjoittamista;
2) kotieläintuotannolla maatilatalouden
tuloverolain mukaan verotettavaa kotieläintuotantoa,
ei kuitenkaan porotaloutta eikä kalataloutta;
sekä
3) maatalousyrityksellä sellaista
maataloutta, jota harjoitetaan itsenäisenä taloudellisena yksikkönä.
3 §
Maatalousyrittäjän määritelmä
Tässä laissa tarkoitetaan maatalousyrittäjällä henkilöä,
joka itse työhön osallistuen harjoittaa maataloutta
ja:
1) joka on ollut velvollinen ottamaan maatalousyrittäjän
eläkelain (1280/2006) 10 §:ssä tarkoitetun
vakuutuksen ja jolla on voimassa sanottu vakuutus tai
vireillä hakemus sen saamiseksi;
2) jolle on myönnetty 1 kohdassa tarkoitettuun
vakuutukseen perustuva kuntoutustuki; tai
3) joka on iältään 15—18-vuotias
maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:n
1 kohdassa tarkoitettu henkilö ja täyttää muutoin
kuin ikänsä puolesta tämän pykälän
1 kohdassa tarkoitetun vakuutuksen saamisen edellytykset.
4 §
Vuosilomaan oikeutettu maatalousyrittäjä
Vuosilomaan on oikeutettu maatalousyrittäjä,
jonka harjoittama kotieläintuotanto käsittää vuosiloman
pitämisajankohtana vähintään neljä kotieläinyksikköä.
Kotieläinyksikkö määräytyy
eläinlajikohtaisesti eläintenpidosta aiheutuvan
työmäärän perusteella. Valtioneuvoston asetuksella
annetaan tarkemmat säännökset kotieläinyksikön
määräytymisestä.
Lisäedellytyksenä vuosiloman saannille on, että maatalousyrittäjä harjoittaa
kotieläintuotantoa päätoimisesti. Päätoimisena
pidetään kotieläintuotannon harjoittajaa,
jonka työpanos lomitusajankohtana ja sitä edeltäneen
kuuden kuukauden aikana on kohdistunut maatalouden harjoittamiseen
vähintään samassa määrin
kuin maatalousyrityksen ulkopuolella tapahtuvaan työskentelyyn.
Kotieläintuotannon harjoittajaa ei kuitenkaan pidetä päätoimisena,
jos hänelle maksetaan lomitusajankohtana työttömyysturvalaissa
(1290/2002) tarkoitettua työttömyysetuutta
tai jos hänelle ei makseta etuutta sen vuoksi, että meneillään
on työttömyysturvalain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu
korvaukseton määräaika. Päätoimisuuden
määrittelystä säädetään tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella.
Sen estämättä, mitä 1
ja 2 momentissa säädetään, maatalousyrittäjällä ei
ole oikeutta vuosilomaan:
1) sen kalenterivuoden aikana, jonka kuluessa
hänen velvollisuutensa ottaa 3 §:ssä tarkoitettu
vakuutus alkaa, lukuun ottamatta sitä vuosilomaoikeutta,
jota saman maatalousyrityksen maatalousyrittäjät
eivät ole käyttäneet kyseisen kalenterivuoden
aikana; eikä
2) sinä aikana, jolloin hän saa toistaiseksi myönnettyä täyttä työkyvyttömyyseläkettä,
täyden työkyvyttömyyseläkkeen
suuruista kuntoutustukea tai työttömyyseläkettä.
2 luku
Oikeus lomituspalveluihin
7 b §
Sijaisapu sairaan lapsen hoitoa varten
Sijaisapuun oikeutetulla maatalousyrittäjällä on
oikeus saada sijaisapua:
1) alle 10-vuotiaan lapsen sairastumisen johdosta enintään
seitsemäksi päiväksi; sekä
2) sairaan tai vammaisen lapsen hoitoon tai kuntoutukseen
osallistumista varten enintään siksi ajaksi, jolta
hänelle maksetaan sairausvakuutuslaissa (1224/2004)
tarkoitettua erityishoitorahaa.
7 c §
Sijaisapu raskautta, synnytystä sekä lapsen
ja ottolapsen hoitoa varten
Sijaisapuun oikeutetulla maatalousyrittäjällä on
oikeus saada sijaisapua:
1) raskautta, synnytystä ja lapsen hoitoa
varten enintään siksi ajaksi, jolta hänelle
maksetaan sairausvakuutuslaissa tarkoitettua äitiys-, isyys-
tai vanhempainrahaa; sekä
2) ottolapsen hoitoa varten enintään
siksi ajaksi, jolta hänelle maksetaan sairausvakuutuslaissa
tarkoitettua ottovanhemman vanhempain- tai isyysrahaa.
7 e §
Sijaisapu aikuiskoulutusta varten
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa
säädetään, maatalousyrittäjällä on
oikeus saada sijaisapua enintään siksi ajaksi,
kun hän osallistuu sellaiseen koulutukseen, johon hänelle
myönnetään:
1) maatalousyrittäjien opintorahaa maa- ja puutarhatalouden
kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 §:ssä tarkoitettuna
muuna kansallisena tukena; tai
2) aikuiskoulutustukea aikuiskoulutustuesta annetun
lain (1276/2000) perusteella.
8 §
Lomituspäivän kesto
Lomituspäivän kesto määritellään
lomitustunteina siten, että se keskimäärin
vastaa lomitettavan maatalousyrittäjän tehtäväosuutta
maatalousyrityksen hoitoon kuuluviin välttämättömiin
tehtäviin käytettävästä kokonaistyöajasta. Lomitustuntien
määrä arvioidaan tilan kotieläintuotantoon
kuuluvien kotieläinten määrän
ja laadun, tilan tuotantomenetelmien ja -olosuhteiden sekä lomitusajankohdan
perusteella. Lomitustuntien määrää arvioitaessa
otetaan huomioon myös lomittajana toimivan henkilön
ammattitaito ja kyky suoriutua lomitukseen kuuluvista tehtävistä.
Lomituspäivän keston määrittelemisestä säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
8 a §
Palvelusuunnitelma
Vuosilomaan oikeutetun maatalousyrittäjän lomituspalvelujen
toteuttamiseksi paikallisyksikön on yhteistyössä maatalousyrittäjän kanssa
laadittava maatalousyritykselle palvelusuunnitelma. Palvelusuunnitelma
voidaan tarpeen mukaan laatia myös muun kuin vuosilomaan
oikeutetun maatalousyrittäjän lomituspalvelujen
toteuttamiseksi. Jos maatalousyrityksessä käytetään
paikallisyksikön järjestämiä lomituspalveluja,
palvelusuunnitelma laaditaan paikallisyksikön hallintohenkilöstön
toteuttaman tilakäynnin yhteydessä.
Palvelusuunnitelmaan merkitään
ainakin:
1) kuvaus maatalousyrityksessä harjoitettavasta
maataloudesta;
2) kotieläintuotantoon kuuluvien kotieläinten määrä ja
laatu sekä niiden hoitoon käytettävät työmenetelmät;
3) kotieläintuotantoon kuuluvien kotieläinten päivittäiset
hoitotyöt ja maatalousyrityksen hoitoon kuuluvat muut välttämättömät
tehtävät sekä arvio niiden vaatimasta
päivittäisestä kokonaistyöajasta;
4) maatalousyrityksessä vakituisesti työskentelevät
henkilöt;
5) maatalousyrittäjien tehtäväosuudet
maatalousyrityksen hoitoon kuuluvista välttämättömistä tehtävistä;
ja
6) arvio maatalousyrittäjien lomituspäivän kestosta.
Paikallisyksikön järjestämiä lomituspalveluja
käytettäessä palvelusuunnitelmaan merkitään lisäksi
ainakin tieto:
1) tilakäynnin toteutumisesta ja tilakäynnille osallistuneista
henkilöistä;
2) seuraavaksi suunnitellun tilakäynnin ajankohdasta;
3) tilan lomitustöiden edellyttämästä osaamistasosta;
4) lomittajien maatalousyrityskohtaisesta perehdytyksestä;
5) lomituspalvelujen tilakohtaisesta palvelukokonaisuudesta;
6) lomituspalvelujen tilakohtaisista kehittämistarpeista;
ja
7) tilakäynnillä havaituista keskeisistä lomittajien
työoloja koskevista työsuojelullisista seikoista
ja paikallisyksikön esittämät niitä koskevat
toimenpidevaatimukset.
Palvelusuunnitelma on tarkistettava maatalousyrittäjän
tai paikallisyksikön aloitteesta, jos palveluntarpeessa
tai olosuhteissa tapahtuu muutoksia. Paikallisyksikön järjestämiä lomituspalveluja
käytettäessä palvelusuunnitelma tarkistetaan
kuitenkin aina vähintään joka kolmas
vuosi tehtävän tilakäynnin yhteydessä.
11 §
Päätöksenteko
Paikallisyksikkö päättää lomituspalvelujen antamisesta,
itse järjestetystä lomituksesta maksettavasta
korvauksesta, palvelun saajalta perittävästä maksusta,
palvelun saajan velvollisuudesta korvata perusteettomasti
annetusta lomituspalvelusta aiheutuneet kustannukset sekä perusteettomasti
maksetun korvauksen takaisinperinnästä. Päätös
annetaan tiedoksi asianosaiselle hallintolain (434/2003)
59 §:ssä säädetyllä tavalla.
14 §
Paikallisyksikön velvollisuus antaa lomituspalveluja
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jos maatalousyrityksessä toimivat maatalousyrittäjät
ovat samanaikaisesti vuosilomalla taikka jos yrityksessä on
vain yksi maatalousyrittäjä, joka on vuosilomalla,
paikallisyksikön tulee yrityksen kotieläintuotantoon
kuuluvien kotieläinten hoidon turvaamiseksi järjestää yritykseen
tavanomaisen lomituksen lisäksi tarpeen mukaan myös
valvontakäyntejä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
15 §
Lomituspalvelujen järjestämistavat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Paikallisyksikön on palkattava riittävä ja tarkoituksenmukainen
määrä maatalouslomittajia siten,
että tämän lain edellyttämät
palvelut voidaan turvata joustavasti ja taloudellisesti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
16 §
Lomitustehtävien laajuus
Maatalouslomittajan tulee huolehtia maatalousyrityksen
kotieläintuotantoon kuuluvista ja muista maatalousyrityksen
hoitoon kuuluvista välttämättömistä tehtävistä siltä osin
kuin ne kuuluvat vuosilomalla olevan tai sijaisapua saavan maatalousyrittäjän
tehtäväosuuteen.
16 a §
Lomittajien maatalousyrityskohtainen perehdytys
Paikallisyksikön tulee huolehtia yhteistyössä maatalousyrittäjän
kanssa siitä, että maatalousyritykseen osoitetut
maatalouslomittajat saavat tilalla maatalousyrityskohtaista perehdytystä 16 §:ssä
tarkoitettuihin
lomitustehtäviin.
16 b §
Maksullinen lomittaja-apu
Paikallisyksikkö voi järjestää vuosilomaan oikeutetulle
maatalousyrittäjälle maksullista lomittaja-apua
28 §:n 1 momentissa säädettyä maksua
vastaan enintään 120 tuntia kalenterivuodessa.
Edellytyksenä on, että palvelu ei vaaranna vuosiloman
ja sijaisavun järjestämistä ja että sen
toteuttamiseen käytetään vain sellaisen lomittajan
työpanosta, joka on paikallisyksikön palveluksessa
ja tekee vakituisesti lomitustyötä tai jota tarkoitetaan
15 §:n 1 momentin 2 kohdassa.
Paikallisyksikkö voi lisäksi järjestää muullekin
henkilölle kuin maatalousyrittäjälle
maksullista lomittaja-apua 28 §:n 2 momentissa säädettyä maksua
vastaan, jollei palvelu vaaranna vuosiloman, sijaisavun
tai 1 momentissa tarkoitetun lomittaja-avun järjestämistä.
24 §
Maatalousyrittäjän velvollisuus järjestää itse lomituksensa
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Edellä 1 momentissa tarkoitettu maatalousyrittäjä voi
järjestää itselleen myös 16 b §:n 1 momentissa
tarkoitettua palvelua vastaavaa maksullista lomittaja-apua.
28 §
Maksullisesta lomittaja-avusta perittävät maksut
Maatalousyrittäjältä peritään
16 b §:n 1 momentissa tarkoitetusta
lomittaja-avusta tuntimaksu, joka vastaa maatalouslomittajan kunnallisen
yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaista vähimmäisperuspalkkaa
tunnilta lisättynä viidellä prosentilla.
Edellä 16 b §:n 2 momentissa
tarkoitetusta lomittaja-avusta peritään sen käyttäjältä maksu, joka
vastaa maatalouslomittajan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen
mukaista vähimmäisperuspalkkaa tunnilta kerrottuna luvulla
2,4.
29 §
Perusteettomasti annetun palvelun korvaaminen ja perusteettomasti
maksetun korvauksen palauttaminen
Jos lomituspalveluja on annettu perusteettomasti, palvelun saaja
on velvollinen korvaamaan paikallisyksikölle siitä aiheutuneet
kustannukset.
Jos itse järjestetystä lomituksesta on maksettu
korvausta perusteettomasti, korvauksen saaja on velvollinen palauttamaan
liikaa saamansa korvauksen paikallisyksikölle.
Takaisinperinnästä voidaan luopua osittain
tai kokonaan, jos se katsotaan kohtuulliseksi eikä perusteeton
etu ole aiheutunut palvelun tai korvauksen saajan taikka
hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä.
Takaisinperinnästä voidaan luopua myös
silloin, kun takaisin perittävä määrä on
vähäinen. Päätös takaisinperinnästä on
tehtävä viiden vuoden kuluessa perusteettoman
lomituspalvelun antamisesta tai perusteettoman korvauksen maksamisesta.
30 §
Viivästyskorko ja maksuvelvoitteen täytäntöönpano
Jos sijaisavusta tai maksullisesta lomittaja-avusta määrättyä maksua
tai 29 §:ssä tarkoitettua korvausta ei ole maksettu
viimeistään eräpäivänä,
saadaan viivästyskorkoa periä eräpäivästä lukien
korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa
säädetyin perustein. Viivästyskoron perusteena
oleva eräpäivä voi olla aikaisintaan kahden
viikon kuluttua maksu- tai takaisinperintäpäätöksen
antamisesta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu maksu tai korvaus viivästyskorkoineen
saadaan periä ilman tuomiota tai hallintotuomioistuimen
päätöstä siten kuin verojen
ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa (706/2007) säädetään.
32 §
Paikallishallintokustannukset
Valtion varoista maksetaan vuosittain kohtuullinen korvaus niistä kustannuksista,
jotka toimeksiantosopimuksen tehneille kunnille ja eläkelaitokselle
aiheutuvat tämän lain mukaisten paikallishallintotehtävien
hoitamisesta. Valtioneuvosto vahvistaa vuosittain syyskuun loppuun
mennessä eläkelaitoksen esityksestä korvauksen
kokonaismäärän seuraavaa kalenterivuotta
varten.
Korvauksen maksamisesta, jaksottamisesta ja maksamisajankohdasta
säädetään valtioneuvoston asetuksella.
35 §
Valtion korvaukseen oikeuttavat lomituskustannukset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Edellä 1 momentissa tarkoitettuina kustannuksina
korvataan:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2 b) palvelusuunnitelmien laatimisesta ja tarkistamisesta
aiheutuneet matkakustannukset siltä osin kuin ne ovat syntyneet
eläkelaitoksen ohjeiden mukaisesti suoritetusta
tehtävästä;
2 c) maatalouslomittajien maatalousyrityskohtaisesta
perehdytyksestä aiheutuneet kustannukset siltä osin
kuin ne ovat syntyneet eläkelaitoksen ohjeiden
mukaisesti suoritetusta perehdytyksestä;
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
36 §
Lomituskustannusten vähennykset
Valtion korvaukseen oikeuttavista lomituskustannuksista
vähennetään:
1) sijaisavusta ja maksullisesta lomittaja-avusta saadut
maksut;
2) 29 §:n perusteella saadut korvaukset;
3) paikallisyksikön palveluksessa olevien maatalouslomittajien
sairauspäivärahat ja muut vastaavat etuudet siltä osin
kuin ne maksetaan työnantajalle;
4) muut mahdolliset tämän lain mukaisiin
tehtäviin liittyvät tulot.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua korvausta
ei kuitenkaan vähennetä lomituskustannuksista,
jos sitä vastaava määrä on palautettu
valtiolle 40 a §:n 1 momentin
2 kohdan perusteella.
40 §
Valtion korvauksen loppuerä ja palautus sekä palautetun
määrän käyttäminen
Jos eläkelaitoksen tarkistama tilitys osoittaa, että kunnalle
asianomaisena varainhoitovuonna maksetut ennakot eivät
riitä kattamaan lomituspalveluista aiheutuneita kirjanpidon
mukaisia kustannuksia, eläkelaitoksen on maksettava toteutuneiden
kustannusten ja ennakkojen erotus loppueränä.
Loppuerä maksetaan sen vuoden loppuun mennessä,
jonka aikana tilitys on saapunut eläkelaitokselle.
Jos eläkelaitoksen tarkistama tilitys osoittaa, että kunnalle
asianomaisena varainhoitovuonna maksetut ennakot ylittävät
lomituspalveluista aiheutuneiden kirjanpidon mukaisten
kustannusten määrän, kunnan on palautettava
liikaa saamansa määrä eläkelaitokselle.
Palautettava määrä on maksettava viimeistään
eläkelaitoksen ilmoittamana eräpäivänä,
joka voi olla aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.
Eläkelaitos voi käyttää 2
momentin mukaisesti palautetun määrän
ennakkojen ja loppuerien maksamiseen palautuksen vastaanottamisvuoden
tai sitä seuraavan kalenterivuoden aikana.
40 a §
Kunnan velvollisuus palauttaa perusteetta saamansa valtion korvaus
Kunnan on palautettava valtion varoista perusteetta
saamansa korvaus valtiolle, jos:
1) tilityksen tarkistamisen jälkeen ilmenee, että kirjanpitoon
on sisältynyt lomituskustannuksiin kuulumattomia kustannuksia
tai että lomituskustannuksista ei ole vähennetty 36 §:ssä tarkoitettuja
tuloja; taikka
2) paikallisyksikkö on antanut lomituspalveluja
tai maksanut korvausta itse järjestetystä lomituksesta
säännösten vastaisesti.
Kunnalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta palauttaa
valtion korvausta 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa
tapauksessa siltä osin kuin palvelun tai korvauksen saajaan
kohdistuvasta takaisinperinnästä on luovuttu 29 §:n 3 momenttiin
perustuvalla paikallisyksikön päätöksellä,
jonka eläkelaitos on hyväksynyt, taikka eläkelaitoksen
tai hallinto-oikeuden päätöksellä.
Palautettava määrä on maksettava
viimeistään eläkelaitoksen ilmoittamana
eräpäivänä, joka voi olla aikaisintaan
kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.
Palautettavasta määrästä peritään
korkolain 3 §:n 2 momentin mukainen korko
eräpäivästä lukien.
Perusteetta maksettu valtion korvaus voidaan jättää perimättä takaisin
osittain tai kokonaan, jos sen määrä on
vähäinen tai jos takaisinperimistä on
pidettävä kohtuuttomana.
42 §
Oikaisuvaatimus
Edellä 11 §:ssä tarkoitettuun
paikallisyksikön päätökseen
ei saa hakea muutosta valittamalla. Jos asianosainen on tyytymätön
päätökseen, hänellä on
oikeus vaatia eläkelaitokselta päätöksen
oikaisemista 14 päivän kuluessa päätöksestä tiedon
saatuaan. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti
ja toimitettava edellä mainitun ajan kuluessa paikallisyksikölle.
Paikallisyksikön on oikaistava päätöksensä, jos
se hyväksyy oikaisuvaatimuksen kaikilta osin. Muussa tapauksessa
sen on toimitettava oikaisuvaatimus, lausuntonsa sekä asiassa
kertyneet asiakirjat viipymättä eläkelaitokselle.
10 luku
Erinäiset säännökset
44 a §
Maatalousyrittäjän ilmoitusvelvollisuus
Maatalousyrittäjän on ilmoitettava paikallisyksikölle
itseään ja maatalousyritystään
koskevat tiedot, jotka voivat vaikuttaa lomituspalvelujen
järjestämiseen hänelle taikka hänen itse
järjestämästään lomituksesta
maksettavan korvauksen saamiseen tai määrään.
Maatalousyrittäjän on ilmoitettava 1 momentissa
tarkoitetut tiedot myös eläkelaitokselle sen käsitellessä asiaa
oikaisuvaatimuksen perusteella.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1
momentin perusteella annettavista tiedoista.
46 §
Lomituskustannuksia koskevat eläkelaitoksen selvitykset
Eläkelaitoksen tulee tehdä sosiaali-
ja terveysministeriölle:
1) kuukausittain selvitys toimeksiantosopimuksen
tehneille kunnille ennakkona maksamastaan määrästä ja
13 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa
lomituspalvelujen järjestämiseen itse käyttämästään
määrästä; sekä
2) varainhoitovuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä kokonaistilitys
35 §:ssä tarkoitetuista lomituskustannuksista
ja niitä varten maksetun valtion korvauksen käytöstä.
47 §
Eläkelaitoksen velvollisuus palauttaa perusteetta
saamansa valtion korvaus
Jos eläkelaitos on saanut perusteetta tässä laissa
tarkoitettua valtion korvausta, sosiaali- ja terveysministeriön
on määrättävä liikaa
saatu määrä palautettavaksi.
Palautettavasta määrästä peritään
korkolain 3 §:n 2 momentin mukainen korko sen
kalenterivuoden alusta, jota edeltävän vuoden
aikana valtion korvausta on maksettu perusteetta.
Palautettava määrä voidaan jättää perimättä takaisin
osittain tai kokonaan, jos sen määrä on vähäinen
tai takaisinperimistä on pidettävä kohtuuttomana.
Sosiaali- ja terveysministeriö voi myös päättää,
että palautettava määrä vähennetään
myöhemmin seuraavan valtion korvauksen yhteydessä.
47 a §
Suoritusvelvollisuuden raukeaminen
Eläkelaitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön
velvollisuus suorittaa saamatta jäänyt valtion
korvaus raukeaa viiden vuoden kuluttua sen varainhoitovuoden päättymisestä,
johon valtion korvaukseen oikeuttavat kustannukset kohdistuvat.
Kunnan ja eläkelaitoksen velvollisuus palauttaa perusteetta
saatu valtion korvaus raukeaa viiden vuoden kuluttua sen
varainhoitovuoden päättymisestä, jonka
aikana valtion korvaus on maksettu.
_______________
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Paikallisyksikköjen on huolehdittava siitä, että palvelusuunnitelmat
on tehty tämän lain mukaisesti viimeistään
31 päivänä joulukuuta 2013.
Sen lisäksi, mitä 35 §:n 2 momentin
2 b ja 2 c kohdassa säädetään,
mainituissa säännöksissä tarkoitettujen
kustannusten korvaaminen kalenterivuosilta 2011—2013 edellyttää,
että kustannukset ovat eläkelaitoksen etukäteen
hyväksymien paikallisyksikkökohtaisten suunnitelmien mukaiset.
Sen estämättä, mitä 40 §:n
2 ja 3 momentissa säädetään,
vuotta 2010 koskevien tilitysten perusteella palautettavaan
valtion korvaukseen sovelletaan tämän lain voimaan
tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Tämän lain 29 §:n 3 momenttia,
40 a ja 47 §:ää sekä 47
a §:n 2 momenttia sovelletaan myös niissä tapauksissa,
joissa takaisinperinnän tai perusteetta saadun valtion
korvauksen palautuksen peruste on syntynyt ennen tämän
lain voimaantuloa.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain
täytäntöönpanon edellyttämiin
toimenpiteisiin.